Paradise Oscar Düsseldorfiin (juttukommentit)

Ehkä ei ollut edes tarvetta moiseen läsnäoloon? Täysin tyhjänpäiväistä touhua!

Olen kasvanut Euroviisujen mukana ja semifinaalien sekä itse finaalin katsominen on ihan jokavuotinen pakko vaikken tunnista itseäni virallisesti viisufaniksi. En kyllä mitenkään ymmärrä että miksi Suomen viisutouhu on niin julmetun... huonoa. Artistit ovat suureksi osaksi ihan neverheardeja ja joista ei kuullakkaan (onneksi) enää yhtään mitään kyseisten Suomen karsintojen jälkeen. Viime vuosina sen musiikillisen tason tai lähinnä tasottomuuden lisäksi Suomen karsintoihin on vielä vedetty mukaan niin typerää huumoria ettei ole tosikaan. Vedetäänkö tahallaan niin överiksi vai kuvitteleeko noiden viisusketsien sun muiden tekijä ihan oikeasti että niissä on tasoa? Kyllä pala kurkussa seurattiin eräs vuosi Ruotsin omaa viisuspektaakkelia joka vahingossa löytyi telkkarista.

Mitä itse kappaleeseen tulee... Noh, viime vuonna finaaliin pääsi kaksi kitaranrämpyttäjää joita itse pidin vaan ohjelmantäytteinä. En kyllä siltikään jaksa uskoa että tuolla pärjättäisiin.

Ehkäpä Suomessa ei vain viitsitä ottaa tätä niin vakavasti. Aivan sama ketä sinne enää lähetetään ja miten pärjätään. Lisäksi kovin montaa tunnettua artistia tuskin juuri kiinnostaa lähteä jonnekin Euroviisuihin laulelemaan. Suomen karsinnat ja varsinaiset Euroviisutkin ovat vain lähinnä tilaisuus tuntemattomille artisteille hankkia julkisuutta.

Kommenttia muokattu: 14.02.2011 klo 02:11

Ehkäpä Suomi lähettää edustajikseen sellaisia tapauksia, että varmasti ei ikuna kuuna päivänä enää Suomen tarvitse järjestää Euroviisu-kilpailua. Siinähän menee sekä rahat että kukkaro. ;)

Jokaisen tällaisen jättitapahtuman taustalla pyörii valtava taustaorganisaatio, joka voi tilanteesta riippuen aloittaa valmistelut jopa vuotta tai paria etukäteen. Se taustatyö on mittava ja maksaa selvää setelirahaa. Ne, jotka laskevat tuollaisten jättitapahtumien tuottoja, ottavatkohan huomioon vaikkapa tietoliikenteen järjestelyjen kaikki kulut.

Tiedän mistä puhun. Olen ollut mukana muutamassa tuollaisessa jättitapahtumassa töissä ennakkovalmisteluissa. En haluaisi olla sellaisessa raadannassa mukana edes siksi, että Suomesta annettaisiin edustava malli maailmalle.

Itsekin hämmästelen sitä, että Suomessa viisurallissa eivät nykyisin pyöri eturivin artistit, eivätkä oikein ykköskastin lauluntekijätkään. Musiikillista osaamista ja hyviä artisteja tästä maasta kumminkin löytyy. Pelkäävätkö leimautumista tai onko kyse siitä, että yritetään etsiä "uusia tuulia" vähemmän kokeneista tekijöistä?

Vai onko toinen ihmettelemäni asia syynä tähän ensimmäiseen?

Nimittäin toinen asia, mikä minua hämmästyttää, ovat karsintojen puitteet. Homma on vuodesta toiseen Suomi-finaalia myöten enemmän tai vähemmän kotikutoista, vaisua, tylsää, väsynyttä ja jotenkin "puuhailua". Toisin on länsinaapurissamme. Muuallakin kuin paikallisessa finaalissa on säihkettä, loistoa, hyvää makua ja juhlan tuntua. Suomen viisuohjelmista uupuu juhlavuutta.

Kun Lordin voiton myötä aikanaan finaali järjestettiin Suomessa, oli kokonaisuus minusta varsin korkeatasoinen. Kuvittelisi siis osaamista show'n järjestämiseenkin olevan. Tietysti finaali tehtiin isolla rahalla, mutta tarvittavan hypen ehkä saisi luotua muutenkin.

En pidä itseäni mitenkään euroviisufriikkinä, mutta tavalla tai toisella etenkin Suomen, Ruotsin ja Viron edesottamuksia viisurintamalla tulee seurattua.

80-luvun puoliväliin saakka viisuista löytyy mielestäni paljon todellisia helmiä, mutta sen jälkeen niukemmin. Poikkeuksena muutaman vuoden takainen Virolaisen Urban Symphonyn kappale "Rändajad". Se osui lujaa.

Ymmärtääkseni Eurovision laulukilpailujen tekijänoikudet on omistanut vuodesta 2004 EBU. Se varmaankin pitää huolen, että jokainen voittajamaa, Suomi mukaan luettuna, järjestää tasokkaat spektaakkelit ja pitää yllä laulukilpailun visuaalista ilmettä, jota edustaa erityisesti lippusydänlogo. Se tuli kuvioihin vuonna 2004 Turkin kilpailuissa. Eurovision laulukilpailu on maailman suurin ja suosituin suorana televisioitu laulukilpailu, jonka näkee sadat miljoonat katsojat ympäri maailman Australiaa ja Japania myöten.

Se kolme minuuttia, jonka lavalla saa olla, on monelle artistille elämänsä suurin markkinointiponnistus. Jos siinä onnistuu, ura voi olla menestyksekäs Abban ja Celine Dionin tapaan. Jos ei kolahda, artisti voi joutua unholaan ainakin kansainvälisissä ympyröissä. On sinänsä hyvä asia, että Suomessa YLE tarjoaa uusille nuorille kyvyille mahdollisuuden läpimurtoon.

Suomessa on valitettavasti iskostunut kansan ja ehkä myös säveltäjien ja artistien mieliin kilpailusta käytetty halventava suomalainen nimitys "EuroVIISUT". Todellisuudessa kyse on siis täysiverisestä laulukilpailusta, Eurovision Song Contest, jossa lauluntekijät ja artistit yrittävät tehdä kansainvälisiä läpimurtohittejä. On vain härmäläistä typeryyttä, jos tällaista mahdollisuutta ei oteta vakavasti suomalaisella kevyen musiikin alalla.

Suomen karsintojen televisio-ohjelmien tasoon liittyen taitaa olla enemmän yleisön muodostamasta kysynnästä kiinni saadaanko niihin hohtoa ja meininkiä, vai eikö saada. Jos kysyntää olisi enemmän, ehkä tasovaatimuskin nousisi myös tekijöiden keskuudessa.

Paradise Oskarin kappale on mielestäni ihan kelpo kappale. Sen menestys riippuu siitä kuinka hubbabubbaa muu tarjonta on. Laulukilpailun historiassa on voitettu rauhallisillakin kappaleilla, jos niissä on ollut ideaa ja inspiraatiota. Ja kahden tunnin mittainen sävellystyö viittaa siihen, että inspiraatiota on nyt löytynyt. Ja sen myös kuulee. Lisäksi ruotsalaiset saattavat olla myytyjä tälle kappaleelle aiheen perusteella. Saa nähdä miten käy.

Kommenttia muokattu: 14.02.2011 klo 20:18