Berliini: Uudenlainen monen sukupolven talo vanhoille homomiehille (juttukommentit)

Tosiaankin, "Tuossa talossa haluttaisiin rikkoa homokulttuurin ankarat ikärajat".

Olisi hienoa, jos yleistynyt, joskaan ei ehkä niinkään homo- vaan bi-miesten trendi hakea pelkkiin seksitarkoituksiin vain ja ainoastaan itseään nuorempia ja paljonkin nuorempia, saataisiin tuolla murrettua.

Olisi hienoa nähdä, että tuolla vanhemmat miehetkin olisivat kiinnostuneita ikäisistään ja jopa itseään vanhemmista miehistä, eivätkä odottaisi ja hinkuaisi ikäänsä "piristämään" nuorempia, etenkään seksiseuraksi.

Olisi hienoa myös se, että vanhemmat miehet kykenisivät asennoitumaan ja olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä nuorempienkin kanssa ilman niitä seksuaalisia taka-ajatuksia. Eli siihen tyyliin kuin eri sukupolvet ovat muutenkin tekemisissä, eikä ajatuksella että nuoremman sukupolven eli lapsi-sukupolven pitäisi olla seksi-kumppaneita tai hoivata vanhempaa sukupolvea siinä mielessä.

Tervehenkisintähän, myös itsensä hyväksymisen kannalta, on se, että kykenee elämään elämässään sitä ikäaikaa, kuin minkä ikäinen on ja rakastamaan kovasti omaa ikäänsä - ja oman ikäistään. Pederastia-kulttuuri jäin antiikin Kreikan patriarkaalisen yhteiskunnan kuriositeetiksi, eikä siitä ole nykyajan tasa-arvoisemman yhteiskunnan malliksi tai ihanteeksi. Ihminen on henkisestikin terveimmillään ja onnellisin silloin kun kykenee hyväksymään itsensä ja elämään ikäisenään ja löytää hyvää ja onnea ikäisestään.

Sehän, ettei nuorten tarvitse olla vanhemmista seksuaalisesti kiinnostuneita, ei ole ikä-rasismia, vaan se on nimenomaan ikä-rasismia, jos vanhemmat miehet ovat kiinnostuneita seksuaalisestikin vain sukupolvea itseään nuoremmista, lapsi-sukupolvestaan, eivätkä kykene rakastamaan itseään, ikäistään, tai jopa vähän vanhempaa samaa sukupolvea olevaa.

Menestystä ikänsä rakastamiseen tuonnekin Berliinin taloon! :)

Tuolla Saksassahan homot ja lesbot ovat eläneet kutakuinkin samanlaisen nykyhistorian rakastamisensa laillisuuden ja rangaistavuuden osalta, kuin meillä Suomessakin. Saksoissa homoseksuaalisuuden laittomuus ja rangaistavuus poistettiin 1968/1969 ja meillä Suomessa 1971.
Eli kummassakin maassa on nykyäänkin vielä työiässä ihmisiä, joiden nuoruudessa heidän rakastamisensa oli laitonta ja siitä saattoi saada vankilatuomion. Kuitenkin molemmissa maissa tuolloinkin, ennen noitten lakien kumoamista, rakastettiin, mutta paljon enemmän salassa kuin nykyään. Tai sitten jouduttiin elämään itsensä siltä osin kieltäen tai jopa vastakkaisen sukupuolen aviokumppanilleen "olosuhteiden pakosta itselleen vilpillisen rakkaudenvalan vannoen".

Tuohon kulminoituu siis vielä niitä ajatuksia ja kokemuksia, että vanhuutta lähestyvät ja muutaman vuosikymmenen tästäkin eteenpäin vanhat HLBT-ihmiset ovat paljolti joutuneet kieltämään nuorina seksuaalisuutensa ja rakastamisensa.

Siihen perustellen tietty osa heistä on tullut myöhemmin, vanhemmilla päivillään vasta, itselleen ja yhteiskunnassamme "kaapistaan ulos" ja hakee ehkä tiettyä hyvitystä ja menetetyn nuoruutensa kokemusta.
Siinä kiperäksi asiaksi tulee vain se puoli, että he hakevat monesti, nyt itse jo vanhoina ihmisinä, menetettyä nuoruuttaan ja rakastelua, ensirakkautta nyky-nuorista. Eli he hakevat korvausta oman nuoruutensa yhteiskunnan kielloille tai omalle nuoruutensa saamattomuudelle, uskaltamattomuudelle, nyky-nuorista, jotka eivät ole mitenkään olleet vastuussa heidän nuoruutensa ajan menetyksistä. Tuota kieltolain aikaa ajatellen nyky-vanhojen halut ovat tietyllä tapaa ymmärrettäviä, mutta heidän hyvityksen haku nyky-nuorilta vain tekee asiasta sen kostamisen tai karhunpalveluksen tekemiseksi syyttömille. Lisäksi nuoruus, aikuisten elämään, seksuaalisuuteen ja rakkauteen opettelu, niiden kokeminen, aidosti toisen oikeasti nuoren kanssa on niin merkittävä ja arvokas asia, että sitä ei tunnu hyvältä, eikä oikealta anastaa nyky-nuoriltakaan.

Vanhempi ihminen ei ole enää nuori, eikä voi antaa nuorelle sitä kaikkea, mitä nuori voi toisen nuoren kanssa kokea ja omaan tahtiinsa opetella. Vanhempi on jo tullut ihan eri tavalla sinuiksi oman itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, oli elänyt kaapissa tai ei. Hänellä ei ole enää elämässä sitä nuoruutta, viattomuutta ja aikuisuuden alkutaivalta, kuin mitä vanhalta on jo mennyt elämässän ohi, vanhaksi.

Osalle homoista ja lesboista, joilla ei ole lapsia, kuten lapsettomilla hetero-ihmisilläkään ei ole, voi tuntua ongelmaksi se seuraavan, luonnollisen sukupolven lapsuushoidolleen vastavuoroisen vanhuushoivan pidon puute. Mutta se on asia, jota ei voi muuttaa, eikä ei-omilta lapsilta mitenkään vaatiakaan, eikä heiltä etsiä. Eikä sen tarvitse olla ongelmakaan, sillä vanhemmilla ihmisillä, vanhuksilla kyllä kanssaihmisiä riittää, yllinkyllin, kun vain avaa silmänsä ja oman ajattelunsa. Tukea ja turvaa löytyy siitä omasta sukupolvesta, kun vain avaa ikärajoitteisen ajattelunsa, sekä unohtaa menneet ajat, ehkä kadotetun nuoruutensa, jota ei enää takaisin saa, eikä hyvitetyksi, eikä etenkään voi, pidä, eikä kannata vaatia niitä hyvittämään, jotka ovat siihen täysin viattomia. Aikuisuuteen kuuluu olennaisesti se, että elämässään on hyvä ottaa tekemisistään vastuuta, toisiakin ihmisiä kohtaan.

Sukupolvien elämänmeno myös muuttuu, aika lailla ja sukupolvet elävät muutenkin erilaisia elämänvaiheita. On tietenkin hyvä, jos eri sukupolvet kykenevät elämään sosiaalisesti kosketuksissa toisiinsa, mutta sen ei pidä sisältää perustettomia, eikä itsekkäitä vaateita toisia sukupolvia täyttämään toisen sukupolven perusteettomia tarpeita, eikä sitä, jos jää pyörimään päähänpinttymissään tai menetyksissään, kun ikää jo tulee.

Hieman vaikeaa siis kuvitella, että muutamien nuorempien elämä tuossa berliiniläistalossa voisi olla kovinkaan heille hyvä ja tervehenkinen. Jotta se onnistuisi, tervehenkisen ja tasapuolisen järkevästi, pitäisi tuo olla kuitenkin ikä- ja elämänvaihe-rakenteeltaan heterogeenisempi, eikä kuvatunlaisesti vanhustentalo, jonne halutaan haalia muutamia nuorempia tuki-ihmisiä. Sellainen ei ole tasapuolista sukupolvien välistä kanssakäymistä - ihmettelen siksi jutussa esitettyjä ajatuksi siltä osin. Homma toimisi paremmin, jos tuo olisi kokonainen kortteli, eikä noin ääripäähän keskittyvä yksittäinen talo. Kyllä tuollainen epätasapaino poikkeaa aidosta tasapainosta silkan teennäisen itsekkyyden puolelle.