Meillähän toimi usean vuoden huonekaluliike, joka oli hukuttaa meidät sohviin tai ainakin niiden mainoksiin. Yrityksen mainoskuvissa tunnetut suomalaisurheilijat loikoilivat sohvilla, divaaneilla ja sängyillä tule luokseni -katse silmissään. Kysyin läheiseltä työkaverilta, kolmen lapsen heteroisältä, josko Tero Pitkämäki sisältyy niinkin edullisen sohvan hintaan. Hän oli sitä mieltä, että kyseessä on pelkkä tarjoiluehdotus. -Harmillista, etten sanoisi.
Urheilun huolia: näkyvyyttä oikeasta paikasta (juttukommentit)
Kyseisen kalusteliikkeen mainoksissa itseä on ihmetyttänyt se, että huippukunnossa olevia urheilijoita esitellään tuulipuvuissa. Painoteknisten rajoitusten takia viereen on tarvinnut sitten vielä painattaa nimi ja laji tai saavutukset. Lopputulos on aika erikoinen, katseli sitä sitten markkinoinnin tai valokuvaksen näkökulmasta.
Mainokset ja useimmat lehtikuvat eroavat urheilusta tietysti siinäkin, että niissä kuvataan vapaaehtoista urheilijaa, ei sääntöjen mukaan tehtävää urheilusuoritusta. Suomalaiseen urheilukulttuurin on jostain syystä haluttu juurruttaa Atlantin takaa tuotu tapa kuvata miesurheilijat 1980-luvulla. Tosin sielläkin linja on muuttunut jo niin paljon, että meistä on kehittymässä hyvää vauhtia ihan oma urheilukulttuurimme. On ajan kysymys, että koska numeroa liian iso tuulipuku säädetään ainoaksi sallituksi esiintymisasuksi suomalaisille miesurheilijoille. [lisää facepalm tähän]
Pseudotieteellisesti voisi sitten verrata maita menestyksen ja ulkourheilullisten esiintymisten perusteella, jolloin löytäisi vahvan korrelaation. Helppoina esimerkkeinä ainakin valokuvien osalta voi ottaa ruotsalainen ampumahiihdon olympiavoittaja Björn Ferryn tai 10-ottelun EM-kultamitalisti Romain Barras, joista kumpikaan ei ole ollut arka poika kameran edessä. Kumpikin on myös paitsi menestynyt, saanut myös riittävät resurssit harjoitteluun jne. eikä kannattajajoukoistakaan ole pulaa. Fanilaumat ovat jopa ylikansallisia.
Jos ei suomalainen urheilukulttuuri em. osalta lyhennä välimatkaansa kansainväliseen menoon, niin esim. sponsoreiden vähyydestä on turha valittaa. Tilaisuuksia osoittaa elävänsä tässä ajassa on varmasti riittävästi. Jos ei ole, niin voi ottaa vaikka yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin lupaan auttaa luomaan tilaisuuden.
Jos kaksi samantasoista urheilijaa kilpailee samoista sponsoreista, niin jollain perusteella se valinta on tehtävä. En ole kuullut vielä yhdenkään potentiaalisen sponsorin tai urheiluyleisön tekevän valintaansa verkkareiden perusteella.
Kommenttia muokattu: 17.01.2011 klo 17:27
Mainokset ja useimmat lehtikuvat eroavat urheilusta tietysti siinäkin, että niissä kuvataan vapaaehtoista urheilijaa, ei sääntöjen mukaan tehtävää urheilusuoritusta. Suomalaiseen urheilukulttuurin on jostain syystä haluttu juurruttaa Atlantin takaa tuotu tapa kuvata miesurheilijat 1980-luvulla. Tosin sielläkin linja on muuttunut jo niin paljon, että meistä on kehittymässä hyvää vauhtia ihan oma urheilukulttuurimme. On ajan kysymys, että koska numeroa liian iso tuulipuku säädetään ainoaksi sallituksi esiintymisasuksi suomalaisille miesurheilijoille. [lisää facepalm tähän]
Pseudotieteellisesti voisi sitten verrata maita menestyksen ja ulkourheilullisten esiintymisten perusteella, jolloin löytäisi vahvan korrelaation. Helppoina esimerkkeinä ainakin valokuvien osalta voi ottaa ruotsalainen ampumahiihdon olympiavoittaja Björn Ferryn tai 10-ottelun EM-kultamitalisti Romain Barras, joista kumpikaan ei ole ollut arka poika kameran edessä. Kumpikin on myös paitsi menestynyt, saanut myös riittävät resurssit harjoitteluun jne. eikä kannattajajoukoistakaan ole pulaa. Fanilaumat ovat jopa ylikansallisia.
Jos ei suomalainen urheilukulttuuri em. osalta lyhennä välimatkaansa kansainväliseen menoon, niin esim. sponsoreiden vähyydestä on turha valittaa. Tilaisuuksia osoittaa elävänsä tässä ajassa on varmasti riittävästi. Jos ei ole, niin voi ottaa vaikka yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin lupaan auttaa luomaan tilaisuuden.
Jos kaksi samantasoista urheilijaa kilpailee samoista sponsoreista, niin jollain perusteella se valinta on tehtävä. En ole kuullut vielä yhdenkään potentiaalisen sponsorin tai urheiluyleisön tekevän valintaansa verkkareiden perusteella.
Kommenttia muokattu: 17.01.2011 klo 17:27