Ihmisoikeustuomioistuimen päätös lapsen oikeudesta biologiseen isään (juttukommentit)

Tärkeä ja kiinnostava uutinen.

Näihin isyys-, vanhemmuus, tappamisoikeusjuttuihin ja vastaaviin liittyy usein valtavasti tunteita ja ihmissuhdesotkuja. Ne ovat jopa niin vaikeita, että heilauttelevat valtioiden välisiä suhteita. Näinhän tapahtui mm. Suomen ja Venäjän välillä lapsikaappaustapauksessa. En haluaisi olla tuomarina ratkomassa tällaisia riitoja. Se ei takuulla ole helppo työ.

Sateenkaariperheiden tapauksissa on mahdollisuus myös riitoihin. Mielestäni olisi erittäin hyödyllistä estää riidan aiheita etukäteen. Sateenkaarivanhemmuudesta on jo olemassa paljon tietoa. Tutustuminen vaihtoehtoihin huolellisesti ennakkoon, ennen päätöstä sukusolujen luovutuksesta, voi estää riidat. Sateenkaariperheet ry on tuollainen asiallisen tiedon lähde.

Vauvakuumeen iskiessä suosittelen vähintään puolen vuoden mietintäaikaa. Tuleepa silloin punnittua asiaa puolelta jos toiselta. Tuona aikana paperille on syytä kirjata tarkasti mitä kaikki osapuolet tilanteesta ajattelevat ja mistä yhteisesti sovitaan, tapaamisoikeuksia myöten. Kannattaa myös muistaa, että laki menee aina paperille kirjoitettujen aikeiden ylitse.

Lapsen hankkiminen missä roolissa tahansa, merkitsee minimissään kahdenkymmenen vuoden sitoutumista tuon uuden ihmisen hyvinvointiin tavalla taikka toisella. Parissa kymmenessä vuodessa ihmissuhteet ja tilanteet voivat muuttua paljonkin. Sekin on hyvä ajatella ennakkoon niin pitkälle kuin ennustajan lahjat riittävät.

Kiinnostava aihe,
JuhaniV yllä suosittelee puolen vuoden harkinta-aikaa, ihan hyvä idea, mutta ei sekään aina toimi. Ystäväpiirissämme on naispari, joille homomies lahjoitti sukusolujaan lapsettomuusklinikalla (epäonnistuneita koti-inseminaatioita takana n 10 kpl) ja kun lapsi oli 6 kk:n ikäinen halusi hän isyyden itselleen, (ja alkoi taistell asiasta lastenvalvojan tuella) vaikka oli luovutussopimuksessa nimenomaisesti allekirjoittanut ettei halua isyyttään vahvistettavan. Seurasi pitkä sota lastenvalvonnan kanssa, jolla ei ollut hajuakaan sateenkaariperheistä tai luovuttajan oikeuksista muuttaa mielensä isyydestään lapsen syntymän jälkeen.Alusta asti oli kaikille selvää, että lapsen äidin puoliso adoptoi lapsen perheen sisäisellä adoptiolla ja sukusolun luovuttaja voi halutessaan olla sosiaalisena isänä ja tavata lasta silloin tällöin. Lapsen syntymä saattaa siis muuttaa luovuttajamiehellä koko ajatusmaailman, hän halusi itselleen juridisen isyyden ja äidin puolisolla ei olisi mitään osaa eikä arpaa heidän lapseensa ja syyttää nyt laittomasta adoptiosta naisparia.
Lopputuloksena tässä tarinassa on täydellinen välirikko, mies on niin loukkaantunut adoptiosta, ettei halua tavata lasta ollenkaan ja naispari joutui hakemaan lähestymiskiellon miestä vastaan (ja sai sen) uhkailujen takia. Lisäksi mies kirjoittelee nettipalstoilla, miten hänen lapsensa äisin naisystävä on salaa adoptoinut hänen lapsena.
Onneksi hedelmöittyminen ei onnistunut koti-inseminaatiolla, vaan klinikalla, jossa luovuttaja allekirjoitti sopimuksen missä luopuu oikeuksistaan tulla vahvistetuksi juridiseksi isäksi (tämä siis oli myös hänen lähtökohtansa koko hankkeelle, ettei joudu elatusvelvolliseksi).

Tarinan opetus siis lienee, että lapsen syntymä muuttaa kaiken ja kaikkia, mitkään omat sopimukset eivät välttämättä päde enää siinä vaiheessa kun tunteet valtaavat mielen - järki ja sopimukset unohtuvat.

Nuo sopimuksethan ovat lähinnä tarkoitettu ongelmien minimoitiin. Joutuvatpahan osapuolet ainakin hetken miettimään mihin ovat ryhtymässä. Toisin kävi Cristiano Ronaldolle ja hänen yhden yön seikkailulleen. Lapsen synnyttänyt nuori nainen luopui oikeudestaan lapseen muutaman miljoonan punnan pankkisuoritusta vastaan. Nyt naisen mieli onkin muuttunut, eikä juristien sorvaamat sopimukset pidättele häntä haluamasta lasta itselleen. Myös Ronaldo on joutunut perin hankalaan tilanteeseen, jota asian julkitulo vain pahentaa. Heidän tapauksessaan edessä on vain huonoja vaihtoehtoja.