Muutama vuosi sitten Suomen ortodoksisessa kirikossa kiehui kova homokiista. Se alkoi heidän lehtensä teemanumerosta. Joku pieni ryhmä uhkasi paljastaa kirkon piirissä toimivat homot papit ja johtavissa asemissa olevat homot. Kirkon johdolle osoitettua uhkauskirjettä käsiteltiin. Se siirrettiin toimikuntaan, eli haudattiin pois näkyvistä. Ortodokseilla on ollut tapa pitää riidat organisaation sisäisinä. Ulkopuolisille niistä ei siis liiemmin hölistä.
Ei ortodoksikirkkokaan voi välttää tai väistää ympäröivän yhteiskunnan muutosta. Myös ortodoksien on pakko ennemmin taikka myöhemmin käydä läpi homokeskustelu ja muitakin eettisiä kysymyksiä, jotka eivät ole enää samoja kuin tuhat vuotta sitten.
Ortodoksikirkko onkin onnistunut mainiosti hymyilemään pulleilla poskillaan kiusalliset kysymykset pois päiväjärjestyksestä. Näyttävät menot ja viehättävä mystiikka ovat toki vetävä yhdistelmä, mutta mitä jää jäljelle kun showkerma kuoritaan pois? Hyvä annoksen asenteista antaa tämä Aamun Koiton "keskustelu".
Luterilaisen kirkon avarakatseiset edustajat ovat päässeet esille hyvin, mutta yleinen kiinnostus ei tunnu riittävän ortodoksikirkon sisällä käytävään vähäiseen keskusteluun. Kirkon edustajien tenttaamiseen. Vaikka ortodoksit ovat toinen kansankirkkomme, eikö Kallion kokoisen seurakunnan painoarvo riitä?
Eipä sillä, tämä luterilaisen kirkkomme homorukoussekoilu on vain hieman paremmin naamioitua syrjintää.
Yllättää kalkkisten runsaus. En ollut seurannut vuosiin kirrkokuntiemme johtomiesten lausumia, ja vasta tänä vuonna tiettyjen tapahtumien jälkeen aloin perehtyä uudelleen uskovaisten ihmiskäsitykseen. Kovin vähän, jos ollenkaan, ovat käsitykset muuttuneet. Katolisen ja ortodoksisen kirkon johto ei siis vieläkään (onhan nyt 2010?) halua tosissaan keskustella mistään. Asiat siis hoituvat siivoamalla ne maton alle, niinhän?
Ortodoksien jumala vaikuttaa ihan fiksulta. Valamon noviisin ja minun suhde ei tuottanut tulta ja tulikiveä Suomemme päälle, olen saanut elää ihan terveenä tähän saakka (toivottavasti jatkossakin), ja silloinen noviisirakkaani toimi markkinointipäällikkönä ainakin muutama vuosi sitten. -Tämä on jo toistoa, mutta sanon kuitenkin: katolisen ja ortodoksisen kirkon ylipapit ovat jämähtäneet keskiajan noitavainokauteen. Luterilaiset piispat puolestaan jahkailevat. Paperilehdessä piispamme Repo kertoi, että heillä on tarkoitus aloittaa parisuhderukouksen ohjeistuksen miettiminen lähiaikoina. -Ensi kesän lauantaina?
