Ruotsissa erotaan varmaan lesbopiispan ja homojen kirkkovihkimisten takia. Ruotsissa kirkosta ovat eronneet arvatenkin ne, jotka ajattelevat perheestä ja avioliitosta perinteisellä tavalla ja vastustavat homoadoptioita ja lesbojen moraalittomia keinohedelmöityksiä. Myös Ruotsidemokraatit vastustavat niitä ja tekivät siksi tämän jutun kirkossa.
Ruotsidemokraatit protestoivat Eva Brunnen saarnaa (juttukommentit)
Ja millähän tavalla keinohedelmöitys kahden naisen parisuhteessa on sen moraalittomampi kuin lisääntymään kyvyttömän heteroparin kohdalla?
En pidä Ruotsin kirkkoa kristillisenä.
"En pidä Ruotsin kirkkoa kristillisenä."
Niin, Ruotsin kirkkohan pitää homoja tavallisina ihmisinä. Se ei demonisoi eikä synnillistä homoja, ja on lisäksi kieltänyt "eheytyksen" eli homonparannuspuoskaroinnin jo 10 vuotta sitten.
Onhan se tietenkin epäkristillistä, että sillä tavalla hyväksytään ja kunnioitetaan ihmisyyttä, eller hur?
Niin, Ruotsin kirkkohan pitää homoja tavallisina ihmisinä. Se ei demonisoi eikä synnillistä homoja, ja on lisäksi kieltänyt "eheytyksen" eli homonparannuspuoskaroinnin jo 10 vuotta sitten.
Onhan se tietenkin epäkristillistä, että sillä tavalla hyväksytään ja kunnioitetaan ihmisyyttä, eller hur?
http://yle.fi/uutiset/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan/5737213
Lukekaa tämä juttu isättömyydestä. Siksi monet varmaan vastustavat lesbojen keinohedelmöitystä.
Lukekaa tämä juttu isättömyydestä. Siksi monet varmaan vastustavat lesbojen keinohedelmöitystä.
- 6 / 6
- smo
- 10.4.2015 7:11
Jos en ihan väärin muista, niin juuri näitä Virpi Lahtiharjun sanomisia on joskus käsitelty täällä tai sitten jossain toisaalla. Nyt en pikaisella haulla kuitenkaan löytänyt.
Isättömyys (tai yhtä hyvin äidittömyys) tulee ongelmaksi silloin ja siksi jos jo syntynyt perhesuhde syystä tai toisesta katkeaa, siis kun lapsi menettää jomman kumman vanhempansa. Sellaisen käsittelyyn lapsella ei ole omia eväitä. Etenkin, jos lapsi joutuu itse vaikkapa eroon liittyvien tapahtumien vyöryssä myrskyn silmään, on tämä varmasti heikoilla.
Lahtiharjun ajatus rooleista, jossa "isä on kehityksen rohkaisija ja äiti tunnehahmo" vaikuttaa sukupuolistereotypioilla varustetulta pseudopsykologiselta huuhaalta. En tiedä, pitäisikö tuon huomion esittämisestä tulkita jotain vai ei. Onko taustalla jotain hälytyskelloja soittavaa vai ei. Väite on kuitenkin tuttu muiden perhemallien kuin ns. "perinteisen perhemallin" vastustajien piiristä.
Mitä taas tulee tuossa jutussa mainittuun kiusaamiseen, niin varmasti kaikenlainen kiusaaminen sattuu. Kiusaamiseen pitää puuttua, ei nostaa jalustalle pahana asiana kiusaamisen syytä: ihonväriä, hiusten väriä, vaatteita, etnistä taustaa, perhettä tai oikeastaan ihan mitä vaan. Juuri oli muuten lehdessä huomio siitä, miten sellaistakin lasta kiusataan, joka esimerkiksi vanhempien työn vuoksi on kasvanut ulkomailla ja oppinut vaikkapa englannin "liian hyvin".
Ns. "isättömyydestä" johtuvan kiusaamisen jäljet vievät huolestuttavan usein sylttytehtaalle: asiasta kiusaamisen taustalla ovat poikkeuksetta kiusaajien vanhemmat, joille kauhistus on kaikki sellainen, joka itselle on vierasta. Vaikkapa nyt keinohedelmöitys. Lapsille tällaisilla asioilla harvemmin on sinänsä merkitystä, mutta kotoa tarttuvat umpimieliset asenteet voivat myrkyttää lapsenkin mieltä.
Isättömyys (tai yhtä hyvin äidittömyys) tulee ongelmaksi silloin ja siksi jos jo syntynyt perhesuhde syystä tai toisesta katkeaa, siis kun lapsi menettää jomman kumman vanhempansa. Sellaisen käsittelyyn lapsella ei ole omia eväitä. Etenkin, jos lapsi joutuu itse vaikkapa eroon liittyvien tapahtumien vyöryssä myrskyn silmään, on tämä varmasti heikoilla.
Lahtiharjun ajatus rooleista, jossa "isä on kehityksen rohkaisija ja äiti tunnehahmo" vaikuttaa sukupuolistereotypioilla varustetulta pseudopsykologiselta huuhaalta. En tiedä, pitäisikö tuon huomion esittämisestä tulkita jotain vai ei. Onko taustalla jotain hälytyskelloja soittavaa vai ei. Väite on kuitenkin tuttu muiden perhemallien kuin ns. "perinteisen perhemallin" vastustajien piiristä.
Mitä taas tulee tuossa jutussa mainittuun kiusaamiseen, niin varmasti kaikenlainen kiusaaminen sattuu. Kiusaamiseen pitää puuttua, ei nostaa jalustalle pahana asiana kiusaamisen syytä: ihonväriä, hiusten väriä, vaatteita, etnistä taustaa, perhettä tai oikeastaan ihan mitä vaan. Juuri oli muuten lehdessä huomio siitä, miten sellaistakin lasta kiusataan, joka esimerkiksi vanhempien työn vuoksi on kasvanut ulkomailla ja oppinut vaikkapa englannin "liian hyvin".
Ns. "isättömyydestä" johtuvan kiusaamisen jäljet vievät huolestuttavan usein sylttytehtaalle: asiasta kiusaamisen taustalla ovat poikkeuksetta kiusaajien vanhemmat, joille kauhistus on kaikki sellainen, joka itselle on vierasta. Vaikkapa nyt keinohedelmöitys. Lapsille tällaisilla asioilla harvemmin on sinänsä merkitystä, mutta kotoa tarttuvat umpimieliset asenteet voivat myrkyttää lapsenkin mieltä.