Tilanne on mielenkiintoinen myös siksi, että nyt Australian rajaviranomaiset ovat saaneet nyt oikeuden määritellä mikä on pornoa. Valokuva suomalaisista saunojista voitaisiin Australiassa määritellä pornoksi.
Entäpä jos porno onkin salasanalla suojatussa tiedostossa, jonka voi avata vain salaaja itse. Voisiko viranomainen pakottaa tiedoston avattavaksi?
Sääntö on kummallinen myös siksi, että internetin kautta pornoa voi siirtää Australiaan mielin määrin.
Häh? Miten ne voi kieltää pornon "maahantuomisen", jos pornoo saa kuitenkin netistä täysin vapaasti? Vai meinaaks Australia alkaa sensuroida nettii niin ku Iran tai muut muslimidiktatuurit? Ei kuulosta oikeen länsimaiselta tollanen toiminta...
Sain välittömästi palautetta tästä uutisesta. Maailmalla on tuon ilmoituksen mukaan muitakin maita, joissa tietokoneen sisältö voidaan tarkistaa rajalla. Koska en pysty tähän hätään varmentamaan asiaa, en ilmoita noiden maiden nimiä.
Ohjeena matkailijalle antaisin sen, että mitään luottamuksellista tietoa ei ole syytä ottaa mukaan läppäriin, ei edes salattuna. Mukaan voi ottaa siis vain sellaista tietoa, josta on varmuuskopio ja joka on varaa menettää.
FTP-servu vaan pystyyn kotimaassa ja siihen sitten salatut yhteydet omalta läppäriltä käyttäen vaikkapa hotellin nettiyhteyttä ;) En ole kokeillut, mutta voisin kuvitella, että tuolla koko ongelmasta pääsee helposti eroon. Kaikki tiedostot tietysti poistetaan jälkikäteen erityisellä ohjelmalla, joka kirjoittaa niiden päälle useampaan kertaan ennen, kun jälleen kerran liikutaan maasta toiseen.
USA nyt ainakin ratsaa tietokoneita rutiinilla ja englantilainen The Guardian varoittelikin lukijoitaan USA:n politiikasta jo parisen vuotta sitten (http://www.guardian.co.uk/technology/2008/may/15/computing.security). Myös kännykät ja PDA:t käydään järjestelmällisesti läpi sähköposteja ja valokuvia myöten, joten nekin kannattaa tyhjentää, jos ei sitten halua henkilökohtaisten asioiden päätyvän jonnekin NSA:n tietopankkiin tjsp.
Mielenkiintoista tässä on se, että käytäntö on hyvin vaivihkainen, eikä salauskaan auta, vaan tietonsa salanneelta voidaan kieltää pääsy maahan. Tulli ei ole julkaissut mitään sääntöjä koskien käytäntöä - eli liikutaan matalalla profiililla. Kiistoja on ratkaistu oikeusasteita myöten ja oikeus on asettunut poikkeuksetta rajaviranomaisten kannalle, eli käsky lienee käynyt ylhäältä. Oletan, että moni kuljettaa arkaluontoistakin tietoa - kuten liikesalaisuuksia - käsittämättä, että tuollaista voidaan pyytää tekemään. Porno nyt on vain yksi tekosyistä. Vanhat obscenity-lait toimivat lähinnä kulissina urkinnalle.
Ransomin sanoman jälkeen alkuperäisessä uutisessa muistin kerrotun, että kun asiakastiskillä tietokoneesta ei löytynyt pornoa, virkailijat veivät koneen takahuoneeseen joksikin aikaa. Mitähän siellä mahtoi tapahtua? Kenties koneesta imuroitiin tietoja omistajalta lupaa kysymättä ja hänen tietämättään?
Sähköisessä muodossa olevan tiedon kanssa tuntuu olevan pelisäännöt vielä vähän hakusessa. Aika harva nyt varmaan kirjeenvaihtoaan kuljettaa matkoillaan mukana, mutta en usko että papereita alettaisiin kopsimaan samalla intensiteetillä maahantulotarkastuksissa.
Mielestäni "minulla ei ole mitään salattavaa" -ajattelutapa on joko laiskuutta, pelkoa tai välinpitämättömyyttä perusoikeuksia kohtaan. Jos vaikka tietokoneesi, muistitikkujesi ja kännykän ja kameran muistikorttien sisällöt kopioidaan rajalla, niin tiedätkö kuka kopiota pääsee käyttämään, miten niitä säilytetään, kuinka kauan ja mitä niille lopulta tapahtuu? Joissain maissa -en nyt tarkoita että Australiassa- on tietosuoja vähän niin ja näin luottomuksellisia tietoja on päästy käyttämään webin yli mistä tahansa. Eikä siitä ole pitkää aikaa kun Britanniassa löytyi vähän väliä salaisia papereita juniin unohdettuina ja koti-Suomessakin on virkavallan muuton yhteydessä roskalavoille heitelty arkaluontoisiakin papereita.
Vaikka sähköinen tieto olisi olemassa "vain" bitteinä, niin olisi syytä kiireen vilkka huolehtia viranomaisnormit sellaisiksi, että bittejä käsiteltäisiin kuin paperia.
