Kyllähän joidenkin ihmisten seksuaalisuus muuttuu elämän aikana paljonkin, mutta on aivan kohtuutonta yleistää oma kokemus koskemaan kaikkia. Yhtä kohtuutonta kuin julistaa "Minustakin tuli ammattilaisluokan hiihtäjä, kaikki on itsestä kiinni!" (kuten esim. jotkut uuspoliitikot tuntuvat ajattelevan).
"Parempi siis heteroksi itsensä mieltävän on olla kokeilematta syvällisesti homoseksuaalisia taipumuksiansa, koska se vie koko miehen ja naisen."
Omien kokemusteni mukaan aika moni hetero on varsinkin joskus nuorena tehnyt niin ja todennut vain sitten olevansa enemmän hetero kuin homo. Kinseyn tutkimuksessa 40-luvultakin 37% miehistä raportoi vähintään yhdestä homoseksuaalisesta kokemuksesta. Ääriesimerkkinä vielä siitä Sambi-heimosta, jonka kulttuuriin kuului, että 100% suunnilleen 10-21-vuotiaista harrasti säännöllisesti pelkästään homoseksiä, on ilmeisesti raportoitu suunnilleen vain 5% pysyneen enimmäkseen homoseksuaalisessa käytöksessä, siitäkin huolimatta että enemmistö pojista kertoi pitäneensä siitä. Ei vaikuta minusta miltään addiktoivalta huumeelta joka "vie koko miehen" vaan kun yhteiskunnan paine jompaan kumpaan kuoritaan pois, pikemminkin asialta sarjasta "ihan kivaa, mutta ei minun juttu" suurimmalle osalle ihmisiä.
Toisaalta, toki jos tuon "vie koko miehen"-kommentin jättää huomiotta niin "olenkin homo"-ilmoitusten määrä tietysti ON suhteellisesti suurempi kuin "olenkin hetero"-ilmoitusten, yhteiskunnallisen paineen takia.
Ensinnäkin meillä kaikki ovat heteroita kunnest toisin todistetaan ja homous-ilmoitus on sen verran paheksuttu ja epätoivottu uutinen, että se tehdään yleensä vasta varsin myöhäisellä iällä kun oma seksuaalisuus on jo kohtuullisen varma asia.
Toiseksi, kun on kerran ilmoittautunut homoksi niin asian perumisen kynnystä nostaa muiden taholta odotettavissa oleva "päätä jo, vai oletko vähän epävakaa"-reaktio.
Kolmanneksi, kun on kerran leimautunut paheksutuksi homoksi (tai itse asiassa miksi tahansa paheksutun vähemmistön edustajaksi) niin heteropuolison hankkiminen voi olla vaikeampaa, ainakin jos aikoo olla rehellinen menneisyydestään.
Hapatus kirjoitti: "Kolmanneksi, kun on kerran leimautunut paheksutuksi homoksi (tai itse asiassa miksi tahansa paheksutun vähemmistön edustajaksi) niin heteropuolison hankkiminen voi olla vaikeampaa, ainakin jos aikoo olla rehellinen menneisyydestään."
Kerran homo, aina homo, vaikka voissa paistaisi. Jeesuksen seurakunnan auringonsäteissä lämmitellään jonkin aikaa ja sitten tulee pilvi auringon eteen ja huomaa, että taas viluttaa.
Minä olen alistunut siihen, että minä olen aina queer, epähetero ja turha potkia tutkainta vastaan. Sen energian voi suunnata vaikka elämänsä tekemiseen siedettäväksi. Turpiini olen saanut, mutta nyt on karkuun juoksemisen ja ensimmäisen paniikin jälkeen aika istua kannon nokkaan ja miettiä hieman ja lähteä sitten takaisin.
Jälleen kerran: muistakaa toki biseksuaalit. Vaikuttaa hirveän yksinkertaistavalta ja harhaanjohtavalta puhua seksuaalisuuden muuttumisesta heterosta homoksi (tai päinvastoin) kun mitä ilmeisimmin monen tällaisen ns. "muutoksen läpikäyneen" kohdalla on aivan selvästi kyse biseksuaalisuudesta. En väitä etteikö joku voisi havaita olevansa homo vasta myöhemmällä iällä, mutta tarkoitan siis sitä, että välttämättä tällainen homoseksuaalisten taipumusten havaitseminen ei tarkoita sitä, että henkilö olisi aito homoseksuaali. Monesti vain homoseksuaalisten tunteiden ilmaantuminen ja kokeminen koetaan siten, että henkilöstä tulee homo, vaikka hän edelleen kokisi myös vastakkaisen sukupuolen haluttavaksi.
Jotkut "homot" ovat ennen homoelämäänsä olleet naisten kanssa ja ovat kyenneet aidosti nauttimaan naisvartaloista ja seksistä naisten kanssa. "Homouteen heräämisen" sijaan näiden ihmisten kohdalla voikin olla kyse vain biseksuaalisten taipumusten ilmenemisestä. Liian usein homoseksuaalisuus pelkistetään vain homoseksuaaliseen aktiin, tyyliin "harrastan seksiä oman sukupuoleni edustajien kanssa joten olen siis homo". Homoseksuaalisuus ei tarkoita satunnaista homostelua. Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että henkilö on seksuaalisessa/romanttisessa mielessä kiinnostunut vain ja ainoastaan saman sukupuolen edustajista. Jos henkilö tässä mielessä kykenee aidosti kiinnostumaan ja kiihoittumaan molemmista (kaikista?) sukupuolista niin hän on mitä ilmeisimmin biseksuaali. Uskonnolliset eheytystahot käyttävätkin mielellään aikaisemmin homoksi itseään nimittäneitä biseksuaaleja esimerkkeinä "homoudesta parantumisena", kun nämä henkilöt alkavatkin puhua itsestään heterona. Tuolloin vain unohdetaan tosiaan mainita, että ko. henkilö ei todellisuudessa ole koskaan ollutkaan homo.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että erittäin suuri osa itseään heteroiksi tai homoiksi kutsuvista ihmisistä on itse asiassa jonkinasteisia biseksuaaleja. Biseksuaalisuus kun ei tarkoita sitä että olisi välttämättä tasan 50/50 kiinnostunut molemmista sukupuolista. Biseksuaali voi hyvin olla enemmän kallellaan jompaankumpaan sukupuoleen päin. Tämän ei pitäisi olla mikään uutinen kellekään (!). Henkilökohtaisesti minua kiinnostaakin enemmän se miksi niin moni bi kokee tarvetta identifioitua homoksi tai heteroksi.