Joo. Mielettömyydessään, törkeydessään ja tahattomassa komiikassaan väite on samaa luokkaa kuin keskiajan Euroopassa runsaasti viljelty "juutalaiset myrkyttävät kaivomme".
Tämä viittaa siihen että perhe olisi jotenkin erityinen kristillinen arvo. Mutta onko näin? Eikö perheitä ole ollut niin kauan kun ihmisiä ylensä on ollut olemassa. Kauan ennen kun ensimmäinen uskonto. Perhe oli alunperin biolognen välttämättömyys. Nykyään se on enemmän juridinen välttämättömyys. Yksilöllisyyden lisääntyessä tämkin alkaa horjua. Homot eivät ole uhka perheelle kyllä se uhka löytyy aivan muualta. Tarkastelkaamme vaikka aioerotilastoja. Homotko syyllisiä avioeroihin?
Jos tuollainen mainos olisi ollut luvallinen, silloinhan olisi pitänyt hyväksyä myös mainos, jossa miespari pitää toisiaan kädestä kiinni ja alla teksti: "Kristittyjen tavoite - lakkauttaa perhe".
arosusi kirjoitti: "Jos tuollainen mainos olisi ollut luvallinen, silloinhan olisi pitänyt hyväksyä myös mainos, jossa miespari pitää toisiaan kädestä kiinni ja alla teksti: "Kristittyjen tavoite - lakkauttaa perhe"."
Minulla on oma sanoma maailmalle: Lakkauttakaa elinikäinen avioliitto. Asia tuli taas ajankohtaiseksi, kun aamun lehdessä kerrottiin, että Erja ja Mika ovat eronneet. Ja kaksi lasta siinä sotkussa mukana.
Avioliiton pitäisi olla määräaikainen. Jokainen tietäisi jo naimisiin mennessään, että onni ei ole ikuista. Sopiva aika on 10 vuotta, mutta voi valita myös lyhyemmän ajan (rasti ruutuun). Sen jälkeen avioliitto automaattisesti katkeaa, ellei sitä netissä jatketa samaan tapaan kuin kirjastokirjan laina-aikaa jatketaan: siinäkin rasti ruutuun. Jokainen avioliitossa oleva joutuisi miettimään, kannattaako tätä jatkaa, vai lähdetäänkö avoimille markkinoille. Ja jo hyvissä ajoin mietitään, mitä tehdän lapsillle määräajan päätyttyä. Ei mitään erodraamaa, vaan sukulaisille todetaan: vuodet tuli täyteen. Idea ikuisesta liitosta aiheuttaa maailmassa paljon pahaa.
Sama määräaikaisuus koskisi myös homo- ja lesbopareja.
Tämä menee sentin verran ohi aiheesta, mutta perhe-elämän ilmiöistä pakinoi Kirsi Virtanen puolen tunnin mainiossa pakinassaan. Mikä on pahin uhka perheille?
Sen voi kuunnella tästä http://areena.yle.fi/toista?id=1067623
Vaeltaja, edellisen viestisi idea kohdella ihmisiä kuin kulutushyödykkeitä on musta valtavan vastenmielinen.
Avioliiton ei arvona pitäisi minusta edustaa katkeamatonta tunteiden huumaa, vaan huolenpitoa ja sitoutumista toiseen ihmiseen myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Avioliiton määräaikaistamisella aletaan olla aika lähellä niitä arvoja, joissa on täysin hyväksyttävää jättää toinen, jos tämä esimerkiksi sairastuu tai vammautuu, eikä suhde ole enää itsekkäästi niin tyydyttävä kuin ennen.
Ei lapsetkaan ole mitään, joille "tehdään jotain", kun päätetään hajottaa niiltä koti.
Ajatteleeko nämä tietyt kristilliset piirit ihan oikeasti homojen olevan jonkinlainen uhka "perhearvoille", vai onko kyseessä vain propaganda, keino ajaa yleistä tuomitsevaa moralismia ja vastustaa homoja. Tunnetko kesäp noiden piirien ajatuskulkuja?
Minusta se, että homot nykyisin eriyisesti haluaa mennä naimisiin ja saada lapsia, päinvastoin tukee näitä perhearvoja. Kirkkojenhan pitäisi innokkaaasti tukea homojen pyrkimystä rakentaa perinteisiä perheitä, "perhearvojen" nimessä.
Krister, en tunne noiden piirien ajatuksia, enkä ymmärrä niitä. Varmaan ne ovat ihan tosissaan, kun ovat niin vihaisia. Mäkään en ymmärrä yhtään, miksi perhearvojen tukeminen tarkoittaa aina sitä, etten minä voi saada omaa perhettä lapsineen kaikkineen. Omituista tukea.
Tuollaiset kommentit kertovat siitä, ettei niiden esittäjä ymmärrä, ettei homous ole valinta. He luulevat sitä ilmeisesti jonkinlaiseksi poliittiseksi kannanotoksi.
> "Tuollaiset kommentit kertovat siitä, ettei niiden esittäjä ymmärrä, ettei homous
> ole valinta. He luulevat sitä ilmeisesti jonkinlaiseksi poliittiseksi kannanotoksi."
Ehkäpä ääritapaukset pitävät homoutta niin vieraana ilmiönä, että he eivät edes välitä onko kyseessä "sairaus" (eli vapaasta tahdosta riippumaton ilmiö) vai synti (valinta tehdä kauhistuttavia tekoja). Heidän silmänsä ovat niin kiinni, että he eivät kykene ulottamaan empatiaansa homoihin.
Yleisesti olen kyllä samaa mieltä kuin kesäpoika, että liian monella ihmisillä ongelmana on vain tämä ikuinen harhaluulo siitä, että homous olisi jotenkin valinta. Tämä ajatus tuli väkisinkin mieleen taas, kun luin Espoon seurakuntalehden essen juttua, missä kirkolliskokousehdokkaat (tms) ottivat kantaa homoliiton siunaukseen. Eräs miesehdokas perusteli kielteistä kantaansa jokseenkin näin: "Tuntuisi oudolta, jos rippikoulussakin pitäisi opettaa, että voit isona mennä naimisiin miehen tai naisen kanssa".
Mutta miten sitten "järkevät fundamentalistit" kuten paljon puhuttu Päivi Räsänen? Hän on kuitenkin aivan varmasti kuullut eduskunnassa ollessaan useiden asiantuntijoidenkin kannanottoja homouteen. Näitä ihmisiä on hyvin vaikeaa tajuta: tuntuu kuin he tietäisivät asioiden oikean laidan, mutta sulkevat siltä tahallaan silmänsä ajaakseen jotain salattua agendaa. Eli tavallaan uhraavat homot "for a greater good".
Jos voisin valita, niin hetkeäkään epäröimättä valitsisin homouden. Toiseksi, kyllä valintojakin pitäisi kunnioittaa, nekin ovat ihmisoikeuksia, kuten uskonto, politiikka, etc.
Arosusi, ajattelen samoin ääritapausten ajatuksista. Musta tuntuu, että välillä sama ihminen kutsuu homoutta sairaudeksi (tai siihen verrattavaksi häiriöksi kasvussa) ja syntisen elämän valinnaksi yhtä aikaa, vaikka oikeastaan se ei voi olla molempia. Ollaan vain kauhean vihaisia ja perusteeksi käy mikä tahansa negatiivinen asia. Sama näkyy kaikessa syrjinnässä.
Homojen oikeuksien kannalta yhteiskunnassa sillä ei ole edes mitään merkitystä, onko homous synti vai sairaus vai molempia, vai ei kumpaakaan. Siitä ei missään tapauksessa voida osoittaa olevan haittaa kenellekään, joten sen rajoittaminen ei kuulu yhteiskunnalle. Uskonnolliset arvot ovat asia erikseen.
Jotenkin tuntuu, että eivätkö aikuiset ihmiset oikeasti tiedä, mitä ovat tekemässä, kun tahtovat rajata toisten elämää siksi, että siitä puhuminen tai sen näkeminen tuntuu itsestä oudolta. Eihän se tuntuisi oudolta, jos siihen itsensä totuttaisi. Kyllä se on tosi omituista, että naapurin Jesse ja Juuso eivät saa mennä naimisiin, koska se tuntuisi Raijasta ja Paavosta häiritsevältä. Mitä se niiden elämään vaikuttaa?
Onkohan kukaan homosuhteita vastustava koskaan asettunut edes niiden heterojen ihmisten osaan, jotka tulevat petetyiksi elämässään, jos hetero parisuhde on pakollinen normi. Että ei ole oikein Minnaa kohtaan, että hän elää suhteessa Jessen kanssa, joka haikailee vain salaa Juusoa, eikä Minna saa siksi koskaan kokea oikeaa rakkautta. Tai millä tavalla yhteiskunta on parempi paikka jos lesbo Sanna ja homo Juuso elävät kulissiliitossa sen sijaan, että eläisivät niiden ihmisten kanssa, joita rakastavat?
Päivi Räsänen kertoi eräässä lehtihaastattelussa, että pitää homoutta häiriönä. Homojen kasvussa on jokin mennyt vikaan niin, etteivät he kykene täyteen, luonnolliseen seksuaalisuuteen miehen ja naisen välillä. Jos hänen oma lapsensa osoittautuisi homoseksuaaliksi, hän ei hylkäisi tätä, mutta olisi surullinen siitä, ettei lapsi pysty oikeaan rakkauteen.
Vaikka mä hyväksyisin Päivin mielipiteen homouden laadusta sellaisenaan, se ei silti ole mikään peruste estää homoilta samoja oikeuksia kuin heteroilla on. Saman logiikan mukaanhan hänen pitäisi myös vastustaa kaikkien kehityshäiriöisten oikeuksia. Siinä tapauksessa homojen parisuhteen rekisteröinnin kieltäminen olisi yhtä mielekästä kuin kieltää kehitysvammaisilta oikeus tehdä työsopimuksia, jotteivat kehityshäiriöt yhteiskunnassa leviä.
Kenenkä tavoitteena on oikeastaan lakkauttaa perhe?
Tämän päivän IS riekkuu seitsemällä (!) kokonaisella sivulla erään ratinveivaajan ja hänen vaimonsa avioerosta. Tuntuu siltä, että iltapäivälehdet ainakin pitävät suurena riemun aiheena, kun taas yksi perhe hajosi. Yhtään homoa ei ole käsittääkseni ollut tuota perhettä hajottamassa. Vaikuttavat kaikki heteroilta.
Hyvään suuntaan ollaan menossa. Aamun Helsingin Sanomat kertoo, miten EUssa mietitään avioeroon liittyviä oikeudellisia asioita. Minkä maan lainsäädäntöä noudatetaan avioerotilanteessa. Sellainen ehdotus on tehty, että naimisiin mennessä määritellään, minkä maan lainsäädäntöä noudatetaan, kun erotaan.
EU pohtii ihan vaan oikeudellista puolta. Sama liittyy myös homoliittoihin. Esimerkiksi Suomessa muualla solmitun avioliiton oikeusvaikutukset ovat samat kuin Suomessa solmitun, kuten perinnöt ja eläkkeet. On mietitty miten toimia, jos muualla solmitulla homoparisuhteella ei siinä maassa ole vastaavuutta meikäläiseen rekist suhteeseen. Periaatteessa parisuhteet rinnastetaan, mutta jos oikeusvaikutukset ovat kovin erilaiset, suhdetta käsitellään meillä vain sopimuksen.
Muuten olen sitä mieltä, että parisuhteeseen pitäisi lähteä sillä mielellä että se kestää ikuisesti. Eihän se aina onnistu, mutta kyllä minusta ajatus solmia suhde vain määräaikaiseksi on aika kyyninen. No minä olenkin ehkä romantikko.
Eikös tämä lainsääsännön valintaongelma koske vain avioliittoja/rekisteröintejä, joiden osapuolet ovat kotoisin eri maista? Suomalaisten väliset liitot solmitaan ja puretaan edelleenkin Suomen lakien mukaan.
Konservatiivinen perheideologia on totaalinen ideologia, koska se katsoo, että jokainen poikkeus on uhka normille. Eikä pelkästään passiivinen uhka, vaan aktiivista ilkivaltaa norminmukaisia kohtaan. Luulisi, että jos joku jättäytyy pois kelkasta ja päättää elää toisin, se katsottaisiin vain yksilölliseksi valinnaksi ja irralliseksi poikkeustapaukseksi. Tuo mainoslause ilmaisee kuitenkin selkeän nollatoleranssin poikkeuksien suhteen. Se osoittaa, että kyse on pohjimmiltaan fasistisesta ideologiasta.