Tuossa mielipidetiedustelussa olisi pitänyt kysyä myös, montako homoa, maahanmuuttajaa jne. he tuntevat. Mitattiin siis mielikuvia tuosta ryhmästä.
Kun opitaan tuntemaan joku kustakin ryhmästä, asenteet melko varmasti muuttuvat. Siksi on tärkeää yhteiskunnallisesti, että mahdollisimman paljon sateenkaari-ihmisiä tulee näkyviksi. Itse siis voimme vaikuttaa siihen, että asenteet muuttuvat ryhmäämme kohtaan aikaisempaa suvaitsevaisemmiksi.
Kävin jälleen pitämässä luennon yhdelle ryhmälle. Pian sen jälkeen tuli kiitoksia tekstiviestillä ja kommentti, että ryhmässä oli palautekeskustelussa todettu joidenkin ennakkoluulojen poistuneen.
Käyn koiran kanssa päivittäin Kukkapuistossa, jossa käy paljon turisteja, lähialueen ihmiisiä, Pihlajasaareen matkalla olevia, asunnottomia alkoholisteja ja poliisipartioita. Alkoholisteista on tullut valituksia poliisille ja poliisi käy hätyyttämässä näitä ihmisiä monta kertaa päivässä. Ns. kunnon kansalaiset eivät siedä laitapuolen kulkijoita. Eilen viimeksi poliisi kävi häätämässä yhden aika alkoholisoituneen pariskunnan, ja lausui vielä täsmennykseksi: "Painkuaa tuonne Hernesaareen ja hypätkää järveen. Teitä ei kukaan kaipaa". (Asianomaiset itse kertoivat eilen illalla).
Minusta tämä poliisin harjoittama häirintä alkaa olla tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys. Ja poliisi voisi kunnioittaa näidenkin ihmisten ihmisarvoa ja puhua heille kunnioittavasti.
Tällainen tapaus sattui puolitoista viikkoa sitten: Puiston penkillä istui toinen keski-ikäinen pariskunta ja siinä oli viinapulloja vierellä. Koira on oppinut tuntemaan heidät ja kävi tervehtimässä. Juuri silloin tuli poliisipartio, kaksi miespoliisia. Olin jo vähän kauempana kun he alkoivat kovaotteisesti tyhjentää viinapulloja. Palasin siihen paikalle, ja sanoin suunnilleen näin: "Tämä on kyllä tasa-arvokysymys. Poliisi hätyyttää ihmisiä, joilla ei muutenkaan mene kovin hyvin. Samaan aikaan tuossa nurmíkolla on nuoria miehiä, jokta saavat vapaasti juoda kaljojaan".
Poliisi raivostui silminnähden ja vaati minua poistumaan tai mennään kamarille. Kun vielä kysyin, miksi nuo toiset saavat juoda, poliisi sanoi, että heidätkin ajetaan kohta pois. Kohta poliisi meni ryhmän luo ja he pakkasivat tavaransa ja lähtivät.
Kun poliisi oli mennyt, ryhmä palasi takaisin. Kävin kysymyässä, mitä poliisi sanoi. Poliisi oli sanonut, että "tuossa on yksi CP-vammainen joka huutaa. Menkää hetkeksi pois ja tulkaa sitten takaisin kun tilanne rauhoittuu".
Soiitin poliisin päällikölle ja valiitin poliisin toiminnasta. Hän kehotti tekemään valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Poliisilta puuttuu ohjeet puistojuopottelusta. Lain mukaan puistossa saa juoda, jos se on piknikinomaista. Rovaniemellä vaaditaan, että juodaan lasista. Ryypiskely puistossa on kielletty.
Vaikka naapuritalojen asukkaat eivät pidäkään alkoholisteista puistossa, demokraattisessa maassa heitä on siedettävä. Homoja ei ehkä enää uskalleta hyppyyttää samalla tavalla, kun ne tekevät helposti valituksen ja laki on heidän puolellaan. Alkoholistien puolta ei pidä kukaan.
Sunnuntaisuomalaisessa asiaa ruoditaan tarkemmin. Homoa ei haluaisi naapuriin 22 prosenttia vastaajista. Miehistä 30% ei halua ja naisista 14%.
Mukana oli myös puoluejakauma sen mukaan mitä puoluetta vastaaja äänestää. Homoihin nuivimmin suhtautuvat ovat keskustalaiset, joista 32 prosenttia ei halua homoa naapurikseen. Kakkosena on kokoomus (20%) ja kolmosena SDP (17%). Vasemmistoliiton prosentti on kuusi ja Vihreiden yksi. Ryhmässä "muut" prosentti on 22. Niistä, jotka eivät käy uurnilla, 27 prosenttia kavahtaa ajatusta homosta naapurinaan.
Parhaiten tienaavat vastustavat enimmin huumeidenkäyttäjiä, nuorisokotia ja rikosrekisterin hankkineita. Vähiten tienaavat eivät pidä homoista tai aids-potilaista. Homot ovat epäsuosiossa myös eläkeikään ehtineiden joukossa.
Pelon perussyyksi mainittiin se, että ihmiset pelkäävät kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa, sillä ennakkoluuloja ruokkii tietämättömyys. Tämähän on myös homofobian synnyn suurimpia syitä - ellei suurin syy.
Olisi kiinnostavaa tietää millä tavoin asenteet eroavat vaikkapa suurkaupunkilaisella ja vaikka Perähikiän kirkonkylässä. Olen arvellut suhtautumisen olevan isoissa kaupungeissa suvaitsevaisempaa verrattuna pikkupaikkakuntiin. Toisaalta sitten isossa kaupungissa se voi olla pelkästään välinpitämättömyyttä. Kun ryhmä tulee liian lähelle, alkaa meteli. Muistelen Lauttasaaressa olleen ehkä kymmenisen vuotta sitten aikamoisen porun kun sinne suunniteltiin jotain asuntolaa rappioalkoholisteille tms. Ei tainnut suunnitelma mennä läpi.
Keskustalaisvaltaiset ja ikääntyvät paikkakunnat (eli Perähikiän kirkonkylät kavereineen) lienevät toinen ääripää. Toinen ääripää taitavat olla vihertävät, monikulttuuriset ja nuoren väen tantereet (eli kasvukeskukset). Kaipa on niin, että siellä missä on monimuotoisuutta, sen kanssa opitaan elämään. Onko se sitten välinpitämättömyyttä vai aitoa erilaisuuden kanssa toimeentulemista?
Helsinkiläisittäin muuten Laru on paikallista mummoutuvaa "perähikiää". Ja asenteidensa puolesta sellaista taitaa olla myös vauras Eira.
Ilmeisesti kyselyyn vastasi vain heteroseksuaaleja? Vai eikö kyselyssä ollut " heteroita naapureiksi" -vaihtoehtoa.
Tosin voi homokin vierastaa toisia homoja naapureina, kai?
Vaeltaja 2006, nyt minun on ihan pakko kysyä: puhutko totta?
Minulla ei ole mitään aihetta loukata Sinua, mutta kertomasi poliisin kommenteista tuntui jo liki uskomattomilta. Olen nykyisin töissä yksityisellä sektorilla, mutta virkamiestaustainen, mm. nimismiehenä. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaisia kokemuksia. Jätitkö ehkä jotain kertomatta? Tuliko ehkä sittenkin hiukan provosoitua poliiseja?
Periaatteessa poliisin esimiehen kehotus valituksesta oikeusasiamiehelle on ihan oikea. Varsinaista rikosilmoituksen juurta tapauksessa ei ole, paitsi ehkä yksi. JOS virkamies (tai kuka tahansa) nimittelee Sinua CP-vammaiseksi loukkaavassa tarkoituksessa, voisi kyseessä olla Rikoslain 24 luvun ("Yksityisyyden, rauhan tai kunnian loukkaamisesta") tarkoittama rikos ja voisit tehdä tutkintapyynnön/rikosilmoituksen. Todistajat siitä piknik -porukasta.
Itse olen sitä mieltä että demokraattisessa maassa ei tarvitse sietää häiritseviä puistojuoppoja. Tosin poliisi joutuu usein tekemään tapauskohtaista harkintaa siitä, milloin johonkin käytökseen tulisi puuttua. Jokin piknik porukka voi olla kokonaisuutena arvostellen harmiton, mutta puistonpenkkiä hallussan pitävä haju- ja eritehaittoja aiheuttava ja rahaa pummaava pariskunta ei välttämättä.
Ahdasmielistäkö? Ei mielestäni. Vaikka kuulun itse (sukupuoli)vähemmistöön, en kelpuuta juopporatteja samaan kategoriaan.
p.s. Lehtijutun otsikosta. Sananvalinnat ovat valtaa. Entä jos otsikko olisikin ollut "Jo 80% suomalaisista kelpuuttaisi homon naapurikseen" juttu näyttäisi aivan toisenlaiselta.
Tämä näkökulman vaihtaminen on kyllä asia, mikä olisi hyvä oppia. Toden totta. Neljälle viidestä homo naapurissa on OK on ihan kohtuullisen myönteisen kuuloinen tulos. Ja oletan, että tällainen tulos on varsin toista kuin vaikkapa vuosikymmen-pari sitten. Onkohan jossain vastaavia tuloksia olemassa menneisyydestä?
Tässä yhteydessä tuli mieleen lukioajalta (80/90-lukujen taitteessa) eräs psykologian tunti, jossa teimme "asennetutkimusta" psykan ryhmän sisällä, jossa vastailtiin nimettömänä ihan samantyyppisiin kysymyksiin, mutta muistaakseni vastaajan sukupuoli merkattiin mukaan, sillä ryhmä oli aika 50%/50% jakaumaltaan. Mukana oli useita eri kansalaisuuksia (ruotsalaiset, virolaiset, venäläiset, saksalaiset, jenkit jne), homot ja monia muita. En enää muista mitä. Sitten tulokset laskettiin yhteen. Sääli, etten kuolemaksenikaan muista tuloksista mitään... Kyseisestä ryhmästä itseni lisäksi kaksi on kuitenkin osoittautunut jälkikäteen "valtavirrasta poikkeavaksi".
Minun naapureistani joko molemmat haluavat lesboparin naapurikseen tai ymmärtävät ettei asiaa heiltä kysytä. (Se yllättää minut kaiken kokemani jälkeen. Ei tarvitse matkustaa kohdatakseen kulttuurisokin)
Naapuruus toimii niin kuin vitsi karhu, lenkkitossut. Ei ole tärkeintä olla hyvä naapuri. Tärkeintä on se, ettei ole huonoin.
Jos minulta nyt kysyttäisiin, haluaisinko vanhenpani naapureikseni, vastaus olisi: "Ei missään nimessä". Jos sitä kysyttäisiin edes muutama kymmentä vuotta myöhemmin, vastaus olisi: "Ehdottomasti, eiväthän ne dementikot keskenään pärjää."
Niin muuttuu maailma.
Näkökulman vaihtaminen toki muuttaa lukumääriä positiivisempaan suuntaan, ja niinhän enemmistöllä on taipumus vähätellä asioita joissa on kysymys vähemmistöjen tasa-arvoisesta kohtelusta.
Äkkiä laskien naapureina on 5 henkeä. Tuon tilaston mukaan yksi heistä ei suvaitse minua naapurikseen... Pitääkin alkaa pohtia paljonko viitsin vielä tehdä tämän yhteisön eteen vapaaehtoistyötä ;-)
k_ma kirjoitti: "Äkkiä laskien naapureina on 5 henkeä. Tuon tilaston mukaan yksi heistä ei suvaitse minua naapurikseen... Pitääkin alkaa pohtia paljonko viitsin vielä tehdä tämän yhteisön eteen vapaaehtoistyötä ;-)"
"sellaisia ne homot on naapureina, eivät viitsi tehdä mitään yhteisön eteen." :)
Ja mitä olen kuunnellut ihmisten mielipiteitä sekalaisista ihmisryhmistä niin erottelua yleisen ja yksilön välillä tehdään. Se että se tilastollinen yksi naapurisi ei kauheatsi pitäisikään homoista, saattaa hän silti pitää yksilöä k_ma ihan hyvänä naapurina. Ja vastaavasti ne neljä naapuria joilla ei ole mitään homoja vastaan saattavat silti toivoa että yksilö k_ma muuttaisi jonnekin muualle.
Ihmismieli on ristiriitainen.
