Onko biedermeier palannut? (juttukommentit)

Ehkä juuri tätä aihealuetta käsitteli tohtori James Bellini viime toukokuun luennossaan, jonka otsikkona oli Digitaalinen kuluttaja.

Hän näkee tulevaisuuden hyvin digitaalisena ja puhuu uudesta kollektiivisesta älykkyydestä nimikkeellä World Wide Brain.

Digitaalista persoonaa hän pitää
- holistisena ilmentymänä (kokonaisvaltainen)
- arvaamattomana
- irrationaalisena (järjenvastainen)
- sillä on useita identiteettejä
- jolla on virtuaalisia elämiä
- ymmällään olevana

Hän näkee tulevaisuudessa monia erilaisia yhteisöjä, kuten online-tietoyhteisöt, online-asiakasyhteisöt, jne.
Maailmanlaajuisen innovoinnin johtajana hän näkee Suomen ja heti perässä Irlannin.

Bellini puhuu pienten heimojen tulevaisuudesta. Syntyy pystysuuntaisia sosiaalisia verkostoja tai henkilökohtaisen elämäntyylin mukaisia pienverkostoja (Niche), vilkkaasti keskustelevia yhteisöjä jne.

Minusta kiintoisin käsite tuossa luennossa on "A Dream Society", unelmoiva yhteiskunta. Hän määrittelee sen uudeksi yhteiskunnaksi, jossa liikeyritykset, yhdyskunnat ja yksilöt menestyvät perustuen niiden tarinoihin, ei vain dataan ja informaatioon. Jokaisen tuotteen taustalla on unelma. Asetat unelman tulevaisuuden mahdollisuuksien tilaan tai avaruuteen, joka on paljon laajempi kuin koskaan pystyt kuvittelemaan.

Luentokalvot ovat PDF-formaatissa osoitteessa:
http://advertising.microsoft.com/uk/WWDocs/User/en-uk/Advertise/The%20Digital%20Consumer.pdf

Juuri nyt ajattelen psykologiselta kannalta niin, että maailma, jossa elämme on muuttunut liian monimutkaiseksi ja liian uhkaavaksi. Tietoakin on aivan liikaa. Ehkä nuo unelmat ovat se mikä on puuttunut, siis tunnesisältö. Selvitäksemme tällaisessa maailmassa, on otettava mukaan unelmat, joka voi olla pakoa todellisuudesta taikka ymmärtämyksen laajentamista tunnetaso mukaan liittäen.

Aamulla voin tästä kiehtovasta ajatuksesta olla jo aivan eri mieltä. ;-)

Minusta tällaiset "aikojen henget" ovat hataralla pohjalla olevia historian rakennelmia, sillä henki ei ole tieteellisesti tutkittavissa.
Napoleonin vallan p ä ä t t y e s s ä v. 1815.

"Biedermeier" on kivempi sanana kuin "esimarksilainen".

Mitä tulee virtuaalimaailmaan tehtyihin profiileihin, Douglas Coupland on sanonut, että nämä nettiminät ovat aidompia kopioita minuudesta kuin mitä henkilö on netin ulkopuolisessa elämässään. Ennen ihmiset ottivat valokopion omasta takamuksestaan, nyt he kopioivat nettiin koko persoonansa.

Kasvaako tiedon määrä todella? Olen aina vähän epäillyt tällaisia väitteitä. Kasvaako yksittäisen ihmisen tiedon tarve, oma halu tai ympäristön vaatimukset tiedon määrän suhteen? Vai onko niin, että tiedon laatu ja kohteet muuttuvat? Jos mennään ääripäähän, niin metsästäjä-keräilijän piti tuntea ympäristönsä, jumalansa yms. hyvin tarkkaan, hallita käyettettävissä oleva teknologia ja usein hyvinkin mutkikkaat sosiaaliset verkostot.

Platonistit tietysti sanovat, että kaikki tieto on aina ollut olemassa ideamaailmassa, ja vähän lievemmän tulkinnan mukaan, esim. Niiniluoto, kaikki kerran keksitty tai luotu tieto ei koskaan häviä (ne muuttaa asumaan Popperin III-maailmaan).

Eihän myöskään nettiä ole pakko käyttää, niinkuin ei Hesariakaan ole pakko lukea, ja silti pärjää ihan hyvin. Niitä voi myös käyttää hillityn hallitusti, niinkuin varmaan valtaosa käyttäjistä tekeekin. Olen myös vähän kyyninen tuollaisten internet-ajan gurujen julistamia uusia ihmiskategorioita kohtaan.

Onko siinä todella suurta eroa nykyaikaan nähden, kun esimerkiksi muutamat tutkimani henkilöt 1800-luvun lopulla saivat ja lähettettivät monia kymmeniä pitkiä kirjeitä joka päivä.

Krister