Avainsana on seksi, silloin kuin se mitenkään eroaa standardiksi luokitellusta seksistä.
Konservatiivit ja ääriuskovaiset tarvitsisivat eheytysleirejä tms. oppiakseen suhtautumaan seksiin ja ihmisen seksuaalisuuteen luontevasti. Entäpä jos homot perustaisivat sellaisia leirejä näille seksiongelmaisille konservatiiveille? ;-)
Kommenttina kirkon vaihtamiseen: USA:ssa kirkon toimintaan osallistuminen on osa monien ihmisten arkikulttuuria. Kirkot järjestävät paljon toimintaa, johon yhteisöllisyydestä kiinnostuneet osallistuvat. Itse uskonnollisuus jää toiminnassa ikäänkuin sivuseikaksi. Ei ole kovin harvinaista, että muuttaessaan perhe vaihtaa samalla uskontokuntaa liittyäkseen lähimpään kirkkoonsa ja osallistuakseen sen toimintaan, jos vanhan uskontokunnan kirkkoa ei ole kätevästi lähettyvillä. Näin siis kristinuskon sisällä.
Mun suomalainen ystäväni sai lapsen suunnilleen kaksi vuotta sitten. Nykyään hän käy oman lähiseurakuntansa toiminnoissa viitenä päivänä viikossa, erilaisissa perhekerhoissa, äiti-lapsi -ryhmässä, pelaamassa sählyä yms. Hänellä ei ole uskonnollista vakaumusta, eikä kiinnostusta sellaiseen, vaan käytännössä seurakunta vain on hänen seudullaan ainut perhetoiminnan järjestäjä.
Juhanin idea konservatiivien seksuaalisesta eheyttämisestä on hyvä. Ihan tosissaan. Ihmiset eivät hyväksy toisilta sitä, mitä eivät itselleen voi sallia. Pieni vapautuminen ei olisi haitaksi niille, joita toisten ihmisten seksi häiritsee. Make love, not war. :)
Todellinen syy on minusta se, että konservatiivit ajattelevat toimivansa hyvän puolella ( Jumala ), mutta he eivät ymmärrä, että se, mitä he tekevät ei ole rakkautta. Rakkauden olemus ja teot ovat toinen asia, mitkä ovat Jumalan ominaisuuksia ja tapahtuvat hänen myötävaikutuksellaan.
Sekoitetaan puurot ja vellit eli maallinen ja hengellinen.
Konservatiivi kristitty, jolla on uskonnollinen vakaumus tekee siis mielellään yhteiskunnallisia lakeja( tuomari, pyöveli ) ja ajattelee kaiken olevan hyvin, mutta unohtaa, että hän on kristittynä velkaa myös homolle, jota yhteiskunnassa syrjitään monin tavoin ja jonka ihmisarvoa poljetaan, mitkä tuovat kärsimystä. (Kärsimyksessä- kärsivässä ihmisessä on se kuka tahansa- Kristus tulee lähelle jokaista ihmistä, joka sen kohtaa ja vaatii rakkautta eli lähimmäisen huomioimista. Rakkaus ei erottele kohdettaan!)
Konservatiivi kristitty mielellään syyttää homoa siitä, että tekee tieten tahtoen pahaa ja on itse syypää omaan elämäänsä, jolloin hän saa ikään kuin vapautuksen, ettei tarvitse tehdä hyvää homolle ja ikään kuin lajittelee kuka on arvollinen ja arvoton saamaan osakseen hyviä tekoja. Näinhän vertauksessa laupiaasta samarialaisesta kävi, missä ryöstettyä miestä ei autettu kultillisen puhtauden takia, ettei itse saastuttaisi.
Kiusaamista on eristäminen ja se, ettei oteta mukaan joukkoon myös yhteiskunnallisessa mielessä.
