Siis poliisitutkinnassa selvisi, että yhdistyksen taloudellinen tilanne oli vielä tiedettyäkin huonompi. Eikö yhdistyksen hallituksella ja tilintarkastajilla ollut tietoa yhdistyksen tämän hetkisestä taloudellisesta tilasta?
En oikein ymmärrä miten se, että nyt selviää yhdistyksen varoista vuosien varrella kavalletun suuria summia rahaa, romahduttaa taloudellisen tilanteen nyt (takautuvasti). Sehän edellyttäisi suurin piirtein sitä, että kavallukseen syyllistynyt olisi ottanut velkaa yhdistyksen nimissä muiden talousvastuullisten siitä tietämättä ja että nuo velat paljastuisivat vasta nyt ja lankeaisivat maksettavaksi?
Yhdistyksen jäsenenä olen saanut tiedotteen tilanteesta, ja yhdistyksen kokouksessa siitä on keskusteltu hyvinkin perusteellisesti, kuten todennäköisesti tullaan tekemään myös kevätkokouksessa. Yhdistykseen kuulumattomille asialla lienee lähinnä sensaatioarvoa, joten en halua tässä ruotia aihetta tämän enempää. Kevätkokoukseenhan saavat osallistua kaikki ennen kokousta jäsenmaksunsa maksaneet...
Voi olla, että nyt vasta on paljastunut, kuinka romahtanut tilanne on.
Harmi, että näin käy. Valitettavan usein. Kun on kyse yhdistyksestä, luotetaan ihmisiin (mikä yleensä on hyvä) usein liikaa eikä talousasioista vastaavia valvota tarpeeksi. Tai kysellä kuittien ja rahojen perään. Tämä ei ole ainut kerta, kun yhdistyksessä tapahtuu näin.
No, jälkeenpäin on helppoa sanoa, että oisvoinu vaikka mitä tehdä.
Tällä asialla on yleisempääkin merkitystä. Jos Helsinki Pride tai yhdistyksen sosiaalitoiminta joutuvat uhanalaisiksi, siitä kärsivät muutkin kuin yhdistyksen jäsenet. Tämä on se syy, minkä vuoksi kirjoitin ensimmäisen uutisluonteisen viestin.
Eikös HeSeta saakin taloudellista tukea julkisista varoista (esim. RAY?) joko suoraan tai varsinaisen Setan kautta? Jos näin on asianlaita, silloin myös muilla kuin jäsenillä pitäisi olla oikeus kiinnostua siitä, mihin ja kuinka varoja käytetään.
Tämän vakavan tilanteen tultua julki, olen vieläkin enemmän ihmeissäni tiedosta, että jossakin kokouksessa oli edes yritetty kyseenalaistaa tilintarkastajien osallistuminen kokoukseen. Taisi olla varsinaisen Setan jokin vuosikokous.
Keskustelun avaus oli minustakin hyvin asiallinen ja tosiasioihin pitäytyvä, ja toki HeSetan päätöksillä ja toiminnalla on välillisiä vaikutuksia myös toimintaympäristöönsä.
Se mikä minua tällaisissa asioissa nyppii, on yhdistykseen kuulumattomien viisastelu siitä miten muiden olisi pitänyt milloinkin toimia ja spekulointi asioilla, joista ei itsellä ole eikä nähtävästi voikaan olla parempaa tietoa - etenkin jos spekuloija on aiemmin hyvin voimakkaasti puolustanut yhdistysten oikeutta pitää sisäiset asiat sisäisinä. Minkä tahansa yhdistyksen asioihin pääsee vaikuttamaan liittymällä sen jäseneksi ja ilmoittautumalla yhdistyksen kokouksessa halukkaaksi kantamaan vastuuta yhdistyksen toiminnasta.
Yhdistys, joka saa julkista tukea toimintaansa (valtio, kunta, RAY tms), on hieman eri tavalla julkinen yhteisö kuin yhdistys, joka rahoittaa toimintansa pelkästään jäsenmaksuilla ja omalla tulonhankinnallaan.
Lisäksi kuten aiemin todettu: HeSeta tuottaa sosiaalisia palveluita myös muille kuin pelkästään jäsenkunnalleen.
Kunnallisilla ja RAY:n tuilla tuetaan toimintaa sillä periaatteella, että tuki kattaa sen vajauksen, joka yhdistyksen talouteen syntyy/syntyisi tukemisperusteet täyttävällä toiminnalla. Jos tuo tulovajaus nyt todellisuudessa syntyykin sen vuoksi, että valvonta on pettänyt ja joku yhdistyksen toimija on pistänyt (yhteisiä) varoja taskuunsa, ei perusteita noiden tukien saamiselle ole todellisuudessa ollutkaan.
Tästä sitten seuraakin loogisesti pääteltävissä oleva syy "yllättävään" (?) talouden romahtamiseen eli julkisia avustuksia ollaan peräämässä perusteettomina takaisin?
Yhteisten varojen väärinkäyttö on julkinen asia. Yksittäisen yhdistyksen sisäiset asiat eivät.
Kriisiviestintä on hankala laji ja siinä on paljon kareja ja matalikkoja. HeSeta selvitti ensimmäisen kunnialla kavalluksen tultua ilmi, nyt on edessä toinen kriittisimmistä kun tutkinta valmistuu siirrytään oikeusprosessiin. Tähän asti hyvin hoidetut julkiset ulostulot ja tutkinnan aikainen pidättyväinen tiedotuslinja ovat antaneet kuvan ammattimaisesta organisaatiosta. Tuo Irokeesin ja Juhanin mainitsema julkisen rahoituksen tuoma laajempi julkisuus edellyttänee myös tavanomaista laveampaa tiedottamista tutkinnan valmistuttua.
[Seuraava ei koske HeSetaa yksittäistapauksena vaan yhdistyksiä yleisesti.]
Kavalluksia tapahtuu yhdistyksissä hyvin paljon. Useimmat lakaistaan hiljaisuudessa maton alle kun pelätään huonoa julkisuutta eikä ole rohkeutta eikä taitoa hoitaa tilannetta oikein. Tämä on ikävä tilanne. Valitettavasti julkinen rahoitus tuo tällaiset maton alle lakaisut aika usein julkisuuteen rivoina otsikoina. Jälkikäteen jossittelut ovat todella turhia, mutta yhdistyksen omalle toiminnan kehittämiselle ehdottoman välttämättömiä. Onhan tärkein oppi kuitenkin aina se, että yhdistyksen taloushallintoa ei ole hoidettu oikealla ja riittävällä tavalla. Useimmissa yhdistyksissä sisäinen tarkastus puuttuu täysin ja amatööritilintarkastajien usein varsin kyseenalaisiin taitoihin luotetaan sokeasti. Talouteen liittyvät ohjeistukset ovat vielä useammassa yhdistyksessä retuperällä. Säännöt eivät KOSKAAN anna riittävää pohjaa yhdistyksen talouden hoitamiselle riittävällä huolellisuudella ja varovaisuudella. AINA tarvitaan KIRJALLISIA lisäohjeita siitä miten asiat hoidetaan. Yhdistyksissä kavalluksia tekevät ovat äärettömän harvoin taitavia talousrikollisia eivätkä osaa peitellä jälkiään. Useimmiten keikauksen sattuessa voisi väittää huolimattoman hallituksen olleen aivan yhtä syyllisen kavallukseen kuin kavaltajan. Yksi merkki huonosta toimintakulttuurista on se, että useinkaan hallituksen jäsenillä ei ole mitään käsitystä yhdistyksen talouden rakenteesta tai toiminnasta. Jäsenten ja tuoreiden aktiivien esittämät talouskysymykset koetaan kiusallisiksi kun niihin ei osata vastata. Toisaalta aktiivisen otteen yhdistyksen hallinnosta tai taloudesta ottavaa pidetään pilkunviilaajana ja byrokraattina jolle muoto on asiaa tärkeämpi. Talous yleensäkin koetaan yhdistyksen "yksityiseksi" asiaksi, josta ei haluta puhua julkisesti. Olisi kuitenkin hirvittävän tärkeää, että yhdistyksen hallitus tarkastelisi taloutta ihan joka ikisessä kokouksessa hiukan laskujen ja jäsenten hyväksymistä syvemmin ja että talous ei olisi nopeiten yhdistyksen kokouksissa käsitelty asia.
Tero puhuu järjestöjen taloudenpidosta juuri samoin kuin itselläni on ollut kokemusta yhdistyksistä pitkältä ajalta.
Seuraavassa puhun yleisesti, koska en tunne lainkaan HeSetan taloudenhoitoa muuten kuin nyt tulleiden uutisten kautta.
Talous on järjestötoiminnan(kin) kivijalka, jolle koko toiminta rakennetaan. Jos talousosaamista puuttuu, se pitää hankkia tavalla taikka toisella. Ongelmana on se, että talousammattilaisten työ maksaa ja sellaiseen ei pienillä yhdistyksillä ole varaa. Kuitenkin talouden ammattilainen voi tienata palkkansa moninkertaisesti ohjaamalla taloudenpitoa ja kenties estämällä jopa väärinkäytöksiä.
Keskustelin talousrikoksia tuntevan henkilön kanssa mm. siitä, kuinka usein kavalluksissa menetetyt varat saadaan takaisin. Hänen kantansa oli se, että perin harvoin. Oikeudenkäynnit aiheuttavat myös melkoisiakin lisäkustannuksia, joihin useimmiten ei olla osattu varautua. Vaikuttaa siltä, että tuleva oikeudenkäynti ja sen ratkaisu eivät helpota HeSetan taloustilannetta mitenkään, kenties kustannuksia vain tulee lisää. Ja kaikki tuo raha on pois sateenkaari-ihmisiltä ja heidän asioitaan hyödyntämästä. Tilanne on äärimmäisen valitettava.
Oikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia. Jos joku haluaa tietää, mikä asioiden tila todella on, voi mennä seuraamaan oikeudenkäyntiä. Siis yhdistykseen kuulumattomallakin on nyt mahdollisuus saada "sisäpiirin" tietoa. ;-)
Järjestökentän kavalluksien takana on myös sellaisia tekijöitä kuten pitkään jatkuneet, henkilökohtaiset ristiriidat sekä henkilökohtaiset turhautumiset ja pettymykset. Kun soppaan lisätään taloudenhoitajana, varapuheenjohtajana tai puheenjohtajana toimiminen, keitto on valmis...
