Ahmadinejad on epäilemättä, ainakin länsimaisen katsantokannan mukaan, totuutta omiin tarkoituksiinsa valikoivasti käyttävä ja maailmaa hyvin yksisilmäisesti katseleva kansanjohtaja.
Mutta kovin levollisin mielin en katsele myöskään niitä amerikkalaisia, jotka haluavat yksioikoisesti demonisoida hänet ja sulkea hänet kaiken kansainvälisen kanssakäymisen ulkopuolelle. Ilmeisesti tuon luennon yhteydessä käytiin ainakin jonkinlaista keskustelua, ja jos demoni alistuu kuuntelemaan vastakkaisia mielipiteitä ja provosoivia kysymyksiä, ollaan sentään matkalla parempaan suuntaan.
Eräässä Iranin naapurimaassa on traagisella tavalla nähtävissä ne katastrofaaliset seuraukset, joihin yhden ihmisen tekeminen pahuuden perikuvaksi, hänen syöksemisensä vallasta "hinnalla millä hyvänsä" johtaa. Amerikkalaisille tämä toimintatapa tuntuu olevan edelleen kovin rakas, eivätkä historian opit vieläkään näytä menevän siellä suuren enemmistön kaaliin. Irakin sotaa osataan jo vastustaa, mutta se on vähän myöhäistä nyt. Iraniin lähtöä ollaan joissakin piireissä kovasti valmistelemassa eikä syiden löytämiseksi siihen jätetä yhtään tilaisuutta käyttämättä.
Mitä useammin Ahmadinejad tulee maansa ulkopuolelle kertomaan Iranista ja ajatuksistaan, sitä parempi. En oikein ymmärrä, mitä pelkäämistä amerikkalaisilla on hänen kuuntelemisessaan? Eikö maailman vapaimmassa demokratiassa saakaan sanoa julkisesti näkemyksiä, joita ei ole virallisesti hyväksytty? Samalla nimittäin vieras joutuu myös itse kuuntelemaan mielipiteitä, joita hänen kotimaassaan kukaan ei hänelle uskalla kertoa.
Olin kuuntelemassa Ahmadinejadin puhetta eilen eika siina ollut mielestani oikeastaan mitaan ihmeellista. Tietysti homottomuuslausunto naurattu yleisoa, mutta kokonaisuudessaan pressa puhui kuitenkaan sanomatta mitaan. Mielenkiintoisempaa retoriikkaa kuulu kadulla olevilta mielenosoittajilta, joissa oli siis A:n vastustajia, mutta myos sananvapauden puolustajia. Eika tama nyt ole ensimmainen kerta kun Columbia University kutsuu paikalle tallaisia mielta kuohuttavia puhujia. CU yrittaa provosoida yhteiskunnallista keskustelua, joka taalla joskus tuntuu junnaavan paikallaan.
Onneksi joku uutiskanava sentaan naytti kuinka Ahmad tapasi sunnuntaina jonkin juutalaislahkon edustajia. Kasittaakseni ne partaiset hattupaiset herrat edustivat ei-sionistista ryhmaa, joka oli kutsunut presidentin kaymaan luonaan.Kovin lampimasti halailivat ja pussailivat.
YK:ssa tuskin kuullaan mitaan sellaista, mita ei kuultaisi joka syyskuu yleiskokouksen alussa, kun valtionpaamiehet ja ulkoministerit saavat puhua kullekin varatut kymmenen minuttia. Tassakin yhteydessa arsyttaa tiedotusvalineiden rooli kokonaiskuvan muokkaajina. YK:n paamaja on tietysti tavallista tarkemmin vartioitu seuraavien paivien ajan, katuja ja avenueita suljettu tarpeen mukaan. Alue vilisee poliiseja sun muita, ilmassa on jatkuvasti helikoptereita ja katoilla tarkka-ampujia. Ahmadinejad puhuu muistaakseni keskiviikkona kello 15, mutta eivat nama turvatoimet hanen takiaan siella ole, vaan Bushin takia, jonka puhe on samana aamuna kello 9. Takuuvarmasti suuri osa turvamiehista poistuu hyvin pian Bushin puheen jalkeen, nain on kaynyt joka vuosi sen jalkeen kun USAn pressa on poistunut talosta.
Jep. yleiskokouksen avaus on yhtä sirkusta, jossa joku nousee kiinnostavuudessa ylitse muiden puhujien. Viime vuonna muistaakseni Hugo Chávez varasti koko shown.
Yleensä kuitenkin "ei-toivotut aiheet", kuten HLBT-kysymykset, vaietaan näkymättömäksi, kun taas Ahmadinejad nostaa kärkkäästi kissan pöydälle. Puhe on aina poliittinen akti.
Sanomiset eivät tietenkään tule tyhjästä ja Iranin hbtl-tilanne on hyvin huolestuttava.
On kuitenkin myös muistettava, että arabialaiseen ja iranilaiseen perinteeseen kuuluu tällainen retoriikka ja tällaiset tavat. Ahmadinejad ilmoittaa vain "päätöksen", josta sitten voidaan neuvotella. Mikäli neuvotteluyhteys ilmoituksen takia katkeaisi, olisimme käsittäneet tavan väärin.
Ahmadinejadin puhe päättyi juuri. Englanninkielisen tulkkauksen perusteella siinä oli runsain mitoin toistoa, kaunista ja jopa runollista sanahelinää hänen kulttuurinsa mukaisesti, sana rakkaus esiintyi uudelleen ja uudelleen...
Hyvin ristiriitainen puhe, jonka perusteella hän ilmeisesti pitää omaa maataan onnen, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien mallimaana. Kyse lienee siitä kuuluisasta tasa-arvosta, joka koskee kaikkia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset... Puhe sisälsi myös paljon asiaa, totuuksia Yhdysvalloista itse nimitettynä maailmanpoliisina, YK:n turvallisuusneuvostosta jossa veto-oikeuden itselleen vaatineet ja saaneet maat sanelevat tahdin, Israelista joka harjoittaa sortopolitiikkaansa mahtimaiden tuella.
Moraalia ja uskontoa hän korosti erityisen paljon maailman pelastuksena. Tuli melkein mieleen, että paavi voisi hyvinkin pitää saman puheen hyvin pienin muutoksin...
Public eye kirjoitti: "Hyvin ristiriitainen puhe, jonka perusteella hän ilmeisesti pitää omaa maataan onnen, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien mallimaana. Kyse lienee siitä kuuluisasta tasa-arvosta, joka koskee kaikkia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset... "
Hänestä tulisi sitten ilmeisesti hyvä poliitikko Suomeen. Täällähän ulkopoliittiset liturgiat ovat vaihtuneet sisäpoliittisiksi liturgioiksi.
Iran on tehnyt ovelan vastavedon presidenttinsä taannoin saamalle kohtelulle USA:ssa:
Mashhadilainen Ferdowsi-yliopisto, yksi Iranin vanhimmista, on kutsunut presidentti Bushin puhumaan yliopistolle ja vastaamaan opettajien ja opiskelijoiden kysymyksiin ihmisoikeuksista, terrorismista ja holokaustista.
Iranilaiset eivät ole unohtaneet presidenttinsä saamaa epäkunnioittavaa kohtelua New Yorkin Columbia-yliopistossa syyskuussa, ja he haluavat kokeilla, miten Bush ottaisi vastaan samanlaista kritiikkiä iranilaisilta. Itsestänikin olisi aika kutkuttavaa saada nähdä, miten Bush vastaisi iranilaisten opiskelijoiden kysymyksiin koskien esimerkiksi amerikkalaisten mukanaan tuomia ihmisoikeuksien parannuksia Irakissa ... ja mitä opetettavaa hänellä olisi iranilaisille vaikkapa homojen asemasta Yhdysvalloissa.
Ahmadinejadin ilmoitus siitä, että Iranissa ei ole homoja, on saanut aikaan paljon julkisuutta maailman mediassa. New Yorkissa asuva iranilainen Kourosh Shemirani, Queer Iranaian Alliancen jäsen, pitää tilannetta huolestuttavana. Iranissa homoja pidetään läsnimaiden rappiona ja tuontitavarana. Amerikan sotahallinnossa Iranin homojen asema pannaan mahdollisesti siihen samaan koriin, jossa on syitä hyökätä Iraniin. Tämä voi johtaa Iranissa vielä pahempaan tilanteeseen homojen näkökulmasta. http://www.gaycitynews.com/site/news.cfm?newsid=18884273&BRD=2729&PAG=461&dept_id=585504&rfi=6