Homoparien siunaaminen lähimmäisenrakkautta (juttukommentit)

Koko kristinusko on hölynpölyä eikä kenenkään elämä siitä muutu, vaikka jäisi kuinka tekopyhää siunausta saamatta.

Se, mikä on toiselle hölynpölyä, voi olla jollekulle toiselle hyvin tärkeä osa elämää. Pätee hyvin monilla elämänaloilla, eikä oikeuta syrjintään millään niistä.

En sanoisi, että "koko kristinusko on hölynpölyä". ;)

Kristinusko on tieteellisen maailmankuvan valossa epätosi, mutta ihmisillä on oikeus uskoa horoskooppeihin, tarot-kortteihin, kaivonkatsomiseen tai Raamattuun. Raamatun tarinat ovat joka tapauksessa opettavaisia, aivan niin kuin tähtikartta saattaa kertoa persoonallisuudesta jotain olennaista.

Kristinuskon tärkein arvo ei ole lähimmäisenrakkaus, vaan omien arvojen pakottaminen muille (rakasta lähimmäistäsi NIIN KUIN ITSEÄSI) ja Jumalan (siis sen tappajajumalan) rakastaminen.

Ottamatta kantaa itse otsikon aiheeseen, toteasin keskusteluun (kristin)uskon ja tieteen suhteesta seuraavasti:

Eivätkö niin tiede kuin uskontokin itse määritä itsensä oikeaksi? Siinä, missä uskontoa kritisoidaan siitä, että se itse määrittää itseään, myös tiede itse luo ne kriteerit, joilla (hyvä, oikea jne.) tiede määritellään.

Eikö tässä mielessä uskonto ja tiede ole molemmat yhtä tosia/epätosia? Niitä ei oikein voida siis käyttää myöskään toistensa määrittelyyn, vai voidaanko?

Ja liekö (kristin)uskoa vaarallisempaa tiede, joka hyväksytään paljon laajemmin ja enemmän kyseenalaistamatta kuin uskonto/uskonnot?

Tiede pystyy käytännössä toteamaan teoriansa oikeaksi. On esim matemaattisesti helppo osoittaa asioiden syy ja seuraussuhteet paikkansa pitäväksi. Ja aukottomasti. Tieteessä ei ole kyse uskosta. Laiva kelluu ja pysyy pinnalla suunnitellusti. Vain inhimillinen erehdys tai jokin luonnonilmiö voi sen upottaa. Tuhansien ruokkiminen muutamalla kalalla ja leivällä on uskon asia. Mitä tieteellistä on raamatusta, jonka alkuperä on lainattu todennäköisesti joltain sumereilta. Raamattu on kuitenkin monin osin vertauskuvallinen ei exaktia ja välttämättä edes totta. Se on uskon asia. Tiede ei ole sitä kuin ehkä uusimpien teorioiden osalta. Mekaniikan lait on ja pysyy ja tekniset sovellukset ovat hyvä osoitus tieteen toimimisesta niin kuin se että voin nyt kirjoittaa tälle palstalle tällä jumalallisella laitteella. Uudet blueray levyt tulevat pian olemaan 400Gb. Tiedettä parhaimmillaan. Lcd-tvt jäävät pian historiaan, kuun uudet paremmat näytöt uusinen tekniikoineen tulevat joidenkin vuosien päästä markkinoille. Tiede menee koko ajan eteenpäin. Entä uskonto. On ja pysyy. Katsoiko joku eilen hyvää dokumenttia sharialaista. Ei pöllömpää monissa kohdin. Mutta osoitti jälleen että uskonnoissa ei voi paljoa omaa järkeä käyttää.

Mini

Kaikella kunnioituksella, arvon kanssakeskustelijat, mutta eiköhän tästä uskonnon ja tieteen suhteesta ole väännetty kättä jo aivan riittävästi N+ keskusteluketjussa. Kummankaan kannattajat eivät suostu luopumaan mielipiteestään millään argumenteilla ja molemmilla on minun mielestäni siihen oikeus.
Tässä olisi kai lähinnä kysymys siitä, onko uskonnollisen yhteisön suostuttava siunaamaan samasukupuolisia pareja tai peräti tarjottava siunausta, vai voiko se kieltäytyä tuosta palveluksesta ja millä perusteella.

Huono tiede kieltämättä ottaa joitain asioita annettuna, mutta ainakin teoriassa pyrkimyksenä on tutkia asioita ennen mielipiteen muodostamista. Jotkut uskonnot pitävät taas hanakasti kiinni oikeiksi katsomistaan opeista, vaikka kuinka osattaisiin osoittaa niiden kestämättömyys vaikka sitten lähimmäisenrakkauden valossa.

Tiede on onneksi osoittanut, että uskonto, siinä missä kulttuurikin, kehittyy ajan myötä, halusi tai ei (tämä ei ole mikään uutinen). Kehitys/muutos tapahtuu hitaasti ja muutoksen suunta on aina yllätys. EV.Lutissa muutoksen tuulia voisi edustaa vaikkapa piispa Riekkinen....

luin taannoin tutkimuksia, joiden mukaan homofobia olisi mm. lähetyssaarnaajien mukanaan tuomia oppeja Afrikkaan ja Aasiaan. Nyt opit on omaksuttu osin niin hyvin, että homous nähdään edelleen oman kulttuurin vastaisena toimintana/ominaisuutena. muutoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa; voihan jostain vanhasta käytännöstä oppia pois.

Tämän sovinnaisessa sävyssä kirjoitun tekstin perään en voi olla toteamatta, että en edelleenkään ymmärrä millä perusteilla uskonnolliset ryhmät saavat vapaasti toimia homofobiaansa lietsoen, vaikka muiden rasististen yhteisöjen vastaava toiminta kyseenalaistetaan heti.

Saa nähdä saako Laturi aikaan dialogia.

Eivät tiede ja uskonto ole toisiansa pois sulkevia asioita, eivät toisiinsa verrattava pari, eivätkä varsinkaan vastakohtia. Ajatus siitä, että tieteellisyys sulkee pois uskonnollisuuden on yhtä fundamentalistinen kuin ajatus siitä, että uskonto todistaa tieteen vääräksi.

Uskonto ja tiede ovat vain eri asioita. Eri asioita, kuten maksamakkara ja Audi. Musta keskustelu siitä, voittaako Audi maksamakkaran teknisissä ominaisuuksissa on turha ja omituinen, ja sisältää oletuksen siitä, että ollakseen hyvää, maksamakkaran pitäisi olla teknistä. Ymmärrättekö? Ei kaikkea voi vaan verrata, eikä varsinkaan niin, että vertauskohteeksi otetaan toisen asian asettama arvo.

Mulle uskonto on filosofinen asia, ajatus, jonka mukaan kaikella on merkitys. Maailmankaikkeus tuli olevaksi syystä. Tiede tutkii sitä, millä konkreettisin keinoin se tapahtui, mutteivat sen rakentumisen tavat kerro mitään siitä, miksi. Perimmäisten kysymysten ja teknisten yksityiskohtien arvottaminen toinen toista paremmaksi on musta vahingollista.

Tuo maksamakkara/Audi-vertaus oli metka ja osuva :)

Minä, kun jo oletin, että siunaaminen on pois päiväjärjestyksestä ja vaaditaan sukupuolineutraalia avioliittoa.

Feministimessussa muutettiin uskontunnustusta lausumalla " äitimme ja isämme", joten klassinen ev. lut. kristinusko on mennyttä talvea ja nyt on kehittymässä uusi uskonto. Kristinuskosta on siis päästy eroon. Don`t worry be habby!

Terhola kirjoitti: "Tuo maksamakkara/Audi-vertaus oli metka ja osuva :)"

Kun usko ei pärjää yleisessä sarjassa, niin sille keksitään oma. Vähän niin kuin inva-olympialaiset.
Maksamakkara ei ole terveydelle vaarallista, mutta usko saattaa hyvinkin olla.

Joo, tuokin pitää paikkansa. Kun uskosta tehdään pyhä ja koskematon, siitä ei silloin voi keskustellakaan arvottavasti.

Tiede taas on myöntänyt rajansa ja erehtyväisyytensä. Toisaalta on väärin luokitella tiede ja uskonto ikään kuin selkeiksi kakuiksi; on hyviä uskovaisa (minäkin tiedän ainakin yhden) ja huonoja tieteen tekijöitä (tiedän monta)

Onkohan kukaan teistä muuten mahtanut lukea Stanislaw Lemin (useimmiten humoristinen scifi) kirjoja?
Yhdessä, en nyt muista missä, oli "alien" rotu, joka joutui universaaliseen kirkonkiroukseen, koska katolisen kirkon nunna, joka oli lähetetty käännyttämään heitä, oli täysin pätevin perustein jumalan olemassaolon mahdottomuudesta tullut itse käännytetyksi ateistiksi...

P.S. Lukekaa (ja katsokaa) muuten Philip Pullmanin "The Dark Matter" Trilogia! Eka osa DVD:nä on "Kultainen Kompassi". Siitäs saat, katolinen kirkko...

HUOM! SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA kirjasarjasta Universumin tomu.

Pete, jossain keskustelussa kauan sitten suosittelit Kultaista kompassia mulle ja Martinille, ja meni useampia kuukausia ennen kun sain sen käsiini. Kirja on kaupoista loppuunmyyty ja kirjastossa varsin varattu. Nyt se on kuitenkin luettu. Ihan hyvä kirja, tykkään fantasiasta. Leffaa en oo nähnyt, mutta aion katsoa.

Suositellessasi sanoit, että kirjan lukemisen jälkeen ajatukset Jumalasta eivät tule olemaan enää niin kuin ennen. Omani eivät muuttuneet, vaikkakin vanha kantani oikeassa olemisen tuhoisuudesta tuli taas kerran alleviivatuksi. Kirjan "Jumala" ei ole oikeasti Jumala, ei ole maailmankaikkeuden luoja vaan huijari. En mä kokenut sen koskevan mitenkään omaa uskoani, sillä en mä usko mihinkään tietyllä tavalla nimettyyn hahmoon, kuten kirjan "Kaikkivaltias" vaan siihen asiaan, tahoon, voimaan, syyhyn, josta oleminen on saanut alkunsa Oikeasti. Enkä mä tiedä mikä se on. Uskonnollisessa mielessä koin kirjan teorioiden tukevan omaa maailmankatsomustani, en vieraannuttavan siitä.

Kirjoissa häiritseviä olivat myös epäjohdonmukaisuudet juonessa, kuten entisen nunnan ja nykyisen tiedenaisen perustelu uskosta luopumiselle siksi, että koki rakkautta. Musta rakkauden olemassa olo ei millään tavalla todista Jumalan olemattomuutta, sen sijaan se voi todistaa rakkaudesta ja seksuaalisuudesta kieltäytymisen vääräksi totuudeksi hänelle. Nunnaelämästä luopuminen oli ehkä oikea ratkaisu, mutta miten se todistaa että Jumalaa ei ole? Ei mitenkään. Kirjassa olevat johtopäätökset olivat sillä samalla tavalla epäloogisia, kun ateistiset perustelut monesti muutenkin ovat, eli tietyn elämäntavan turmiollisuuden koetaan todistavan jotain Jumalasta. Hölmöä. Eivät ihmiset ole Jumala.

Se, että katolinen kirkko on vetänyt herneen nenäänsä kirjasarjasta kertoo siitä, että siellä ehkä sittenkin uskotaan siihen Kaikkivaltiaaksi nimettyyn hahmoon, eikä maailmankaikkeuden luojaan. Aika yksioikoista ajattelua.