Syrjintä Suomessa 2006 –kirja (juttukommentit)

Oppaassa oli kiinnostavaa se, että siinä määriteltiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen määrä 5-15 prosenttiin väestöstä. Tällaisia lukuja olen ollut vailla pitkään. Nyt täytyy kaivaa, esiin, että miten lukuun on päästy. Se tuntuu todennäköiseltä, mutta itse en ole törmännyt vastaaviin, edes summittaisiin, arvioihin.

Oppaassa painotettiin selkeästi seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuutta kaikissa äärissään: ”ihminen voi olla kiinnostunut muodostamaan rakkaus- tai seksisuhteen miehen, naisen, joko miehen tai naisen kanssa tai ei kummankaan kanssa. Sukupuolen moninaisuudella viitataan siihen, että ihminen kokee ja ilmaisee sukupuoltaan monin tavoin: ihminen voi kokea olevansa mies, nainen, sekä mies että nainen, tai hän voi kokea, ettei ole kumpikaan.”

Nämä ”ei kummankaan kanssa” ja ”ei kumpikaan” mahdollisuutena tahtoo itseltäni unohtua.

Lisäksi ilahduin, että oppaassa korostettiin, että ”Suomessa evankelis-luterilaisella
ja ortodoksisella kirkolla on erityinen valtiollinen asema, ja niiden, kuten muidenkin uskonnollisten yhteisöjen, on noudatettava yhdenvertaisuus- ja rikoslain syrjimättömyyspykäliä. Niille ei suotu erityiskohtelua, mihin eräissä muissa maissa päädyttiin” (s. 44).
Täällä on paljon keskusteltu siitä saavatko lahkot uskonvapauden puitteissa syrjiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Melko edistyksellistä ottaa esille intersukupuolisten kosmeettiset leikkaukset.