En vieläkään saanut sotilasarvooni ylennystä, vaikka olen jo pitkään, pitkään odottanut. Ei ole kutsutttu kertaakaan edes kertausharjoituksiin. Luulen, että heillä on salaista tietoa. Toivoisin niin pääseväni joskus esim. majuriksi, tai mitä ne nyt olivatkaan. Mutta ehkä ensi kesäkuun alussa....
Toinen toteutumaton toive on ollut, että tähtisade osuisi kohdalleni joulukuun 6. päivän alla. Entinen työtoverini sai kunniamerkin. Teimme samanlaista työtä. Mutta luulen, että hän oli käytökseltään sulavampi ja nauroi makeammin johtajien puujalkavitseille. Johtajat olivat oppiarvoltaan tohtoreita ja puhuttelivat toisiaan meidän alaisten läsnäollessa "Mitä mieltä olet tästä ideasta, tohtori se-ja-se". Toinen työtoverini pukeutui aina pukuun, kun oli tiedossa, että samaan tilaisuuteen tulee johtoporras. Kunniamerkkejä ei tullut vaan tuli potkut, kun hän ei huolinut alempiarvoista työtä. Oma työ nimittäin loppui.
Onkohan muuten yksikään homo tai lesbo saanut kunniamerkkiä HLBTIQ-ansioistaan? Ilmoittautukoon, niin taputetaan.
Enpä ole minäkään armeijan ylennyksiä saanut. Aikaisempi tehtäväni oli sellainen, että työnantaja ei laskenut ketään meistä kertausharjoituksiin. Työ katsottiin virallisesti jatkuvaksi kertausharjoitukseksi. Joku olisi halunnut akkaansa ja kakaroitaan hetkeksi pakoon kertausharjoituksiin, mutta eipä onnistunut.
Edellisessä työpaikassani ei kunniamerkkejä muistettu juurikaan jaella. Kun tuli 30 vuotta talossa täyteen, ehdotettiin jotakin työnsankarin kunniamerkkiä tai vaihtoehtoisesti 500 markan (n. 80 euroa) lahjakorttia. Pidin lahjakorttia itselleni arvokkaampana vaihtoehtona.
Vuosi päättyi potkuihin, mutta oli muuten varmasti elämäni työntäyteisin vuosi. Uusi vuosi alkaa taas töillä.
Armeijaa en ole käynyt, joten ei ole kunniamerkkejäkään eikä ylennyksiä.
Vuonna 2008 annoin asuntoani sitä enemmän tarvitsevien käyttöön, ensin siellä asui eräs nainen psykopaattimiestä paossa, nyt siellä lomailee opiskelija siltä maantieteelliseltä alueelta, jota miehittää Unkarin valtio.
2008 meni välit sukuni kanssa poikki ilmeisen lopullisesti.
Olen demottanut 2008 varmaan enemmän kuin koskaan. Kolme kertaa pelkästään ateenalaisten puolesta, sitten oli Pinkki Luciakulkue ja kynttiläkulkue ja Pride-kulkueeseenkin osallistuin. Gay-Cooper tulos parani edellisvuodesta muutamalla metrillä.
En matkustanut Lahtea etämmäksi. Lintuharrastukseni toi kaksi uutta lajia: Sepelsiepon ja töyhtökiurun. Kesällä laskin Sipoonkorvessa lintuja. Mieleenpainuvinta oli kuulla Uudenmaan varhaisin käki, nähdä kehrääjän soidin ja kurjen kähmyily suolla aamusumussa.
Odotan uutta vuotta innokkaana, täytän 2009 pyöreitä vuosia.
vaeltaja2006 kirjoitti: "En vieläkään saanut sotilasarvooni ylennystä, vaikka olen jo pitkään, pitkään odottanut. Ei ole kutsutttu kertaakaan edes kertausharjoituksiin."
Eipä ole ylennystä minullekaan tippunut, vaikka kertaamassa olen ollut pariinkin kertaan. Tosin viime reissulla (pari? vuotta sitten) uhkasivat pitää 10 vuoden tauon, ennen kuin seuraavan kerran rientoihinsa kutsuvat. Sama se, oikeastaan tärkeintä antia noissa tilaisuuksissa on ollut vanhojen tupakaverien tapaaminen ja sen huomaaminen, että toisetkin ovat vuosien kuluessa vanhenneet.
Tämän vuoden lopulla sain vihdoin (työn ohella suoritetut) opinnot valmiiksi ja siksi ammattinimikkeeni muuttunee tulevana vuonna. "Uusi" työ ei juuri uusia haasteita tarjoa, sitä samaa hommaa minä olen jo tähänkin asti tehnyt, vaikkei papereilla osoitettavaa pätevyyttä minulla ollutkaan. Jos siis uusia haasteita ei ollekaan luvassa, toivottavasti edes palkka paranisi sen verran, että voisin asuntovelalliseksi ryhtyä.
Parasta kohta päättyvässä vuodessa oli kuitenkin juhannus poikakaverin kanssa Miehelässä. Niitä päiviä, vaikka sateitakin kohdalle osui, muistelen lämmöllä.
