Kirkollisen Yhteys-liikkeen lehdistötiedotteessa osoitetaan tukea sukupuolenkorjaushoitoihin menevälle Imatran kirkkoherra Olli Aallolle. Piispa Voitto Huotarin lausunnot ovat liikkeen mukaan yllättäviä.
Virkavapautta työstään vuoden alusta anonut Imatran kirkkoherra Olli Aalto on kertonut menevänsä sukupuolenkorjaushoitoihin.
"Yhteys-liike haluaa tukea häntä valinnassaan ja toivoo, että hänen osoittamansa harvinaislaatuinen rohkeus ja luottamus kristillistä lähimmäisen rakkautta kohtaan saa meiltä muilta vastakaikua", liikkeen lehdistötiedotteessa sanotaan. Sen mukaan "jokaisella ihmisellä on täysioikeus Luojan luomana yksilönä tulla täydeksi ja kokonaiseksi ihmiseksi".
Liike toteaa olevansa yllättynyt piispa Voitto Huotarin lausunnosta Savon Sanomille. Pohdiskellessaan Aallon työuran jatkoa Huotari oli sanonut: "En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa." Yhteys-liike kysyy, "minkä vuoksi Imatran kirkkoherra ei sukupuolenkorjauksen jälkeen voisi toimia ihmisten kanssa".
Yhteys-liike
Yhteys-liike on kirkkojen rajat ylittävä solidaarisuus- ja tukiryhmä, joka puolustaa ja edistää ihmisarvoista ja kristillistä tapaa suhtautua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöryhmiin, vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistön syrjintää yhteiskunnassa ja kirkoissa sekä edistää vuorovaikutusta.
Aamun Helsingin Sanomat käsittelee sukupuolen korjaamista melko laajasti. Valtaosa lehtijutusta löytyy netistä. Haastateltavana on ollut sukupuolensa korjauttanut Heli, joka kertoo, että hoito on helpottanut elämää suuressti.Heli harrastaa nykyään itämaista tanssia, mutta kotona hän hoitaa myös isän tehtäviä.Hänellä on kolme tytärtä. Hän sai kivan isänpäivänlahjan päiväkodin juhlassa. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Sukupuoltaan+korjaavien+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+on+moninkertaistunut/1135241040484
Työoikeuden tuntijat pitävät itsestään selvänä, että sukupuolen korjaaminen ei ole irtisanomisen peruste. Kyse ei ole ”virkaan palaaminen”, vaan virka jatkuu normaalisti virkavapaan jälkeen. Papin sukupuoli voi olla mies tai nainen. Sukupuolen korjaaminen ei tuo asiaan mitään juridisessti uutta. Jos ympäristsö suhtautuu nurjassti, silloin kirkon työmarkkinalaitoksen johtajan Risto Voipion mukaan työntekijää pitää tukea hankalassa tilanteessa. Se on henkilöstöpolitiikkaa.
Helsingin Sanomien yleisonosastossa tietokirjailija ja uskontotieteilijä Tiia Aarnipuu kehottaa katsomaan kristinuskon ytimeen, kun kirkko kohtaa sukupuoliongelmia.
Sukupuoli on kirkossa vaikea asia. Se tulee ilmi kysymyksessä pappien ja heidän elämänkumppaniensa sukupuolesta sekä sukupuolen määrittelyssä yleensä. Teemat eivät ole uusia. Jo alkukirkossa väiteltiin siitä, voiko nainen saarnata ja opettaa.
Antiikin ja keskiajan Euroopassa oli pyhimyslegendoja, joissa esimerkillinen kristitty syntyi yhteen sukupuoleen ja eli koko elämänsä toisessa sukupuolessa. Varhaiskristillisessä taiteessa Jeesus joskus kuvattiin istuen aasin selässä kuin nainen.Keski-Euroopassa oli krusifikseja, josisa Jeesus kuvattiin pyöreämuotoisena ja naisen vaatteissa.
Ongelmat kirkossa tulevat esiin, kun yksittäiset ihmiset tekevät ratkaisuja epätavallisesti tai normien vastaisestsi. Ongelma on itse sukupuolessa.
Parhaiten tiedetään lääketieteessä, että sukupuoli on häilyvä ja vaikeasti määriteltävä ominaisuus. Edes biologinen sukupuoli ei aina asetu kahteen vastakkaiseen luokkaan. Samaan sukupuoleen kuuluvatkin eroavat ruumiinrakenteen, hormonitoimintojen ja kromosomien osalta.
Lisäksi on eroja kulttuurisissa muunnelmissa, identiteeteissä, tyyleissä ja eleissä. Ongelmat syntyvät siitä, että sukupuolen moninaisuutta ei hyväksytä.
Maallinen laki tunnistaa vain osan sukupuoten kirjosta. Piispa Huotari ja Imatran kirkkovaltuuston puheenjohtaja tietävät, että sukupuolen korjaaminen ei ole laillinen irtisanomisperuste. Siitä on EU-päätös ja tasa-arvolaissa on kielletty sukupuolen korjaukseen perustuva syrjintä.
Käytännössä ilmeisesti Imatran kirkkherra on pakotettu vaihtamaan työtä. Kirkkovaltuuston puheenjohtajan mukaan kirkkoherralla ”ei ole sitä luottoa, jota tämmöisen tehtävän hoitaminen edellyttää”.
Tiia Aarnipuu muistuttaa tässä yleisönosasto-kirjoituksessa kohdasta galatalaiskirjeissä, kun puhutaan kristillisestä kasteesta: ” ei miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Jeesuksessa Kristuksessa.”. Miksi transsukupuolisuus vaikuttaa hänen ”luottoonsa kirkon työntekijänä”.
Huovinen & co joutuvat ottamaan tässä asiassa lusikan kauniiseen käteen. Työlainsäädäntö on yksiselitteinen. Kaiken kaikkiaan luterilaisen kirkon piipoilla on "seksiongelma", johon ei tunnu löytyvän kunnollista ulospääsyä. He ovat puun ja kuoren välissä. Heillä on edelleen ratkaisemattomat naispappi-, homo- ja nyt transkysymykset.
Imatran kirkkoherra on saanut jo merkittävästi tukea. Siitäkin huolimatta hänellä on oltava itsellään paljon voimaa ja rohkeutta tulla ulos kaapista yksin, omalla nimellään ja naamallaan. Hän on esitaistelija. Voi vain toivoa jaksamista.
Julkisuus on valtavan paljon stressaavampi asia, kuin sitä kokematon voi käsittää. Varsinkin, jos se ulottuu näin henkilökohtaiselle alueelle. Sain itse vähän aikaa sitten kannustuspuhelun iäkkäältä herralta ja voin sanoa, että henkilökohtaisesti välitetty tuki todella lämmittää ja auttaa jaksamaan. Olli Aallon yhteystiedot löytyvät Imatran seurakunnan hallinnon yhteystiedoista:
Radion ykkösaamussa haastateltiiin Imatran kirkkovaltuuston edustajaa. Ei vaikuttanut kovin suvaitsevaiselta. Haastattelu tulee uusintana kl 9.10 radio peilissä ja sen jälkeen se on netissä.
Ykkösaamu on kuultavissa viikon verran Ylen Areenalla. Ohjelmassa haastateltiin kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Ilkka Ollosta. Vpj. totesi mm. että Aallon pitäisi lopettaa marttyyrina esiintyminen ja että hänen pitäisi sanoutua irti kirkkoherran virasta. Jos Aalto jää, monta muuta työntekijää lähtee, tiesi Ollonen.
Miten lainsäädäntö suhtautuu tällaiseen painostukseen? Ollosta vaikutti riepovan se että Aallon mielestä kirkolla on moraalinen velvollisuus järjestää hänelle töitä.
Kuunnelkaa itse, Ollonen ei ollut kovin looginen vuodatuksessaan.
Ykkäsaamua kuunnellessa tuli mieleen että Olli Allon ja seurakuntatyöntekijöiden väliset suhteet olivat kenties tulehtuneet jo ennen julkisuusmylläkkää. Tätähän en ulkopuolisena voi arvioida varsinkin kun yteys asianosasiin puuttuu. On ikävää jos mahdollisia kiistakysymyksiä asianosasten välillä ei voi käsitellä kasvotusten vaan jää siitä syystä elämään omaa elämäänsä. Tällaista eripuraa ei voi lakiin vedoten poistaa ja johtaa siihen että kiista jatkuu juridiikasta huolimatta.
Sain tuttavaltani varsin ärtyneen viestin koskien Imatran kirkkoherran elämäntilanteesta käytyä moni-ilmeistä keskustelua julkisuudessa.
Hän kirjoitti: "Jos on luonnolle sattunut fiba, korjataan pois. Mitä siitä leuhottamaan."
Jossakin keskustelussa oli todettu ettei sitä, minkä Luoja on luonut, pidä ihmisen ryhtyä korjaamaan. Sama keskustelu on kuulema käyty aikaa sitten kun keksittiin silmälasit. Joku oli ollut sitä mieltä, että jos Jumala loi heikon näön, sitä älköön korjattako. Tuskin tänään kukaan suostuisi luopumaan tällä perusteella silmälaseistaan, oli kuinka jumalinen tahansa. Asiaahan voisi jatkaa. Jumala loi ihmisen kävelemään. Autot ja lentokoneethan pitäisi tuon kummalisen logiikan mukaan ehdottomasti kieltää.
Miksi jokin aika sitten "Korhos-jupakan" ollessa valloilla puhuttiin sukupuolisesta suuntautuneisuudesta ja nyt kun puhutaan Aallosta kyse on seksuaalisesta suuntautumisesta? Onko kyse suoraan ammattitaidottomista toimittajista jotka tekevät juttunsa pytyllä ollessa ja samalla skype-puhelun ollessa päällä vai eikö Seta, Trasek jne ole tarpeeksi tiedottaneet mediaa vai jostain ihan muusta? Tosin sehän olisi aika edistyksellistä (?) jos sukupuolen korjaus sinällään ei kirkon sisällä aiheuta keskustelua vaan se, että mihin seksuaalisuuden kirjoon miehestä naiseksi siirtyvä henkilö kuuluu :)
Korhonen/Aalto-uutisoinnissa tosiaan toimittajilla menevät käsitteet iloisesti sekaisin. Tämä MTV3:n uutinen oli mainio esimerkki. Samasta asiasta käytettiin kahta erilaista termiä.
Toisaalta kyllä nämä asiat ovat itse kullekin tarkkuutta vaativia. Trans-termit ovat vaikeita ja kun ne kaiken kukkuraksi vielä muuttuvat: transseksuaalinen/transsukupuolinen.
Imatralta olen kuullut ihmettelyä ja kummastelua, miksi pitkälle yksityisasiasta pitää tehdä näin mahtava julkinen kalabaliikki. Oma arveluni on se, että media haluaa hieman kirkkoa puristaa, kun pähkäily sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä ei juurikaan etene. Toisaalta kaikki sukupuoliasioita hiukankin sivuava myy mediassa todella hyvin.
Itse pohdin huolissani sitä, että Aallolla on aivan tarpeeksi mietittävää tulevien leikkausten suhteen. Nyt sen lisäksi päälle kaatuu vielä valtava julkisuus ja työsuhdekuviot. Vaatii paljon voimia kestää tuo kaikki.
Minä sain muuten tänään potkut työpaikastani. On yksi asia se, että potkuilla uhataan, kuten Aallon tapauksessa ja toinen asia on se, että potkut tulee. Potkujen todellinen syy vaikuttaa vähän hämärältä. Minulle sanottiin, että sain asiakasvalituksia sinä aikana kun olin sairaslomalla. Minä olin kuitenkin tavannut asiakkaat henkilökohtaisesti eikä heillä ollut minun työstäni mitään pahaa sanottavaa. Firma ei kommentoinut asiakasvalitusten laatua millään tavalla. Ne vain tuntuivat sattuvan samalle viikolle kun lehdissä revitään juttua potkujen antamisesta kirkkoherralle.
"Miksi jokin aika sitten "Korhos-jupakan" ollessa valloilla puhuttiin sukupuolisesta suuntautuneisuudesta ja nyt kun puhutaan Aallosta kyse on seksuaalisesta suuntautumisesta? Onko kyse suoraan ammattitaidottomista toimittajista jotka tekevät juttunsa pytyllä ollessa ja samalla skype-puhelun ollessa päällä vai eikö Seta, Trasek jne ole tarpeeksi tiedottaneet mediaa vai jostain ihan muusta? Tosin sehän olisi aika edistyksellistä (?) jos sukupuolen vaihdos sinällään ei kirkon sisällä aiheuta keskustelua vaan se, että mihin seksuaalisuuden kirjoon miehestä naiseksi siirtyvä henkilö kuuluu :) "
"Sukupuolen korjaus" eikä "sukupuolen vaihdos".
Toimittajien termisekamelska on ollut osittain tahallista. Helsingin Sanomissa oli tehty päätös ihan päätoimittajatasolla, että käytetään termiä "sukupuolen vaihdos". Nyt kuitenkin HS pyörsi päätöksen, kunnes Cris Owenin tapauksessa taas puhui vaihdoksesta ja sekin koko uutinen oli ankka.
"Sukupuolinen suuntautuminen" taas on betonoitu ihan eduskunnassa asti. Se kuuluu Suomen piiloperustuslakiin, jonka mukaan tietystä sukupuolesta seuraa tietynlainen suuntautuminen. Kun tätä termiä on yritetty muuttaa, on vedottu perinteeseen sun muuhun epärelevanttiin.
Toisin sanoen kysymys on median laajamittaisesta asenneongelmasta, joka ainakin YLE:n tapauksessa on melko patologista! Transihmiset ovat boikotoineet mediaa vuosia näiden asiattomuuksien takia, mutta ilmeisesti viesti ei ole mennyt "uusille" perille. Jokaisen sukupolven on kai oppirahat maksettava.
Pora-liike - suo anteeksi vaihdoksen ja korjauksen sekoittaminen. Suomeksi siis korjaus, onko englanninkielessä korrektimpaa puhua reconstructionista, correctionista, changesta vai onko jokin muu termi parempi? Ja mistä sanasta korjaus juontaa tai mihin se viittaa - kyse ei siis vaihdosta "vaihdanpa punasesta siniseen" vaan korjauksesta - enemmän väärän korjaamisesta oikeaksi vai enemmän, että ekalla yrittämällä ei mennyt nappiin ja uudelleenrakennetaan? :)
"Pora-liike - suo anteeksi vaihdoksen ja korjauksen sekoittaminen. Suomeksi siis korjaus, onko englanninkielessä korrektimpaa puhua reconstructionista, correctionista, changesta vai onko jokin muu termi parempi? Ja mistä sanasta korjaus juontaa tai mihin se viittaa - kyse ei siis vaihdosta "vaihdanpa punasesta siniseen" vaan korjauksesta - enemmän väärän korjaamisesta oikeaksi vai enemmän, että ekalla yrittämällä ei mennyt nappiin ja uudelleenrakennetaan? :) "
Englanniksi leikkaus on ollut sekä "sex reassignment surgery" (SRS) että "gender reassignment surgery". (GRS) Tuota jälkimmäistä termiä minä en oikein käsitä. Joskus muinoin ja vieläkin yhä keltaisessa lehdistössä puhutaan asiasta nimellä "sex change", jossa "sex" viittaa ulkoisiin sukupuolituntomerkkeihin.
Korjaus viittaa siihen, että ulkoinen korjataan vastaamaan sisäistä. Myönnän, ettei se ole paras termi, mutta se on virallisesti hyväksytty lääketieteelliseen sanastoon. Missään muualla sitä ei tunnutakaan käytettävän vaan puhutaan väärällä termillä "sukupuolenvaihdos".
Lisäksi käytössä on suomessa ainakin:
Lälli/cisseksuaali/cissukupuolinen = ne ihmiset, jotka eivät ole transsukupuolisia. "Lälli" on kiven vastakohta, viittaa ihmisiin, jotka ovat muovailtavissa ja pehmoisia kun taas transsukupoliset joutuvat olemaan kovia.
Homeovestiitti = transvestiitin vastakohta.
Neutri = transmies, joka haluaa rinnat pois ja testosteronia, mutta ei alapään operointia.
Samoin male-to-female ja female-to-male ovat väärin käännetty suomessa, miehestä naiseksi ja naisesta mieheksi, kun pitäisi olla tietysti miespuolisesta naispuoliseksi jne.
Kun sitten vielä on tämä "sukupuolinen suuntautuminen" ja sekoitetaan mukaan seksi, niin kukaan ei ymmärrä yhtään mitään itse ilmiön ulkopuolella. Niinpä Lapinlahden sairaalassakin sanoi transtutkimuskia johtanut psykiatri: "Sukupuoli ja seksuaalisuus - nehän ovat ihan sama asia!".
Koska asiallista tiedotusta on ollut jo vuosikaudet asiallisin termein, niin termisekamelskan on pakko johtua asennevammasta tai asioiden systemaattisesta pimittämisestä, ikään kuin Suomen vanhan liittolaisen Natsi-Saksan juutalaisvastainen propaganda oli aikoinaan.
Toimittajalle luulisi olevan vaikeampaa päiväntasaajan seudun kansojen erilaiset etnisyyksien, uskojen ja rotujen yhdistelmät. Tehdäänköhän niissäkin yhtä karkeita virheitä.
Pohdintaa: Tässä taas järjestelmä kaivaa verta nenästään. Sellainen priima-donna, joka on lapsesta asti joutunut median, psykologian, koulun, armeijan ja kirkon päähänpotkimaksi kasvaa joko helvetin suuttuneeksi tai kuoliaaksi masentuneeksi aikuiseksi.
