Z-lehti on tunnetusti todella varakas, joten nimikilpailun voittajalle lienee tiedossa huima korvaus!
Muutenkin älyttömän kivaa, että Z:llä menee näin lujaa. Ei pienintäkään epätoivon merkkiä ilmassa. Vakavarainen ja kannuksensa ansainnut julkaisu, toden totta.
Julkinen silmä sanoi: "voi taas olla onnellinen ettei itse ole tullut koskaan ryhtyneeksi mihinkään..."
Hmh, mistä sä tiedät, mihin minä olen elämässäni ryhtynyt?
Saahan sitä valittaa, vaikkei osaisikaan suoraan ratkoa kaikkia tämän planeetan ongelmia. Ja tiedoksi: en kritisoi Z-lehden olemassaoloa enkä edes tätä hypsyä nimikilpaa, vaan sitä, ettei Suomen ainoa homolehti osaa toimia lihavammalla ylpeydellä.
Julkaisu vilisee kielioppivirheitä, hutkittuja kuvia ja menneen päivän uutisia. Pitääkö tosiaan olla nero, että tämän saa lausua?
Tokihan kritiikkiä saa lausua. Se kritiikin kärki vain tuntui jostain syystä olevan Z-lehden varakkuudessa tai varattomuudessa, mikä ei mielestäni ollut mitenkään välkkyä eikä osuvaa lehden tai sen julistaman nimikilpailun kritisointia. Ainakin Z-lehdellä tuntuu olevan halua uudistua, mikä on pelkästään positiivinen asia.
Jotenkin vaikea uskoa sellaisen "yksityisen" Z-lehden pitkäikäisyyteen, jota tekevät, pyörittävät ja omistavat henkilöt, jotka SETA:n alaisuudessa toimiessaan onnistuivat aiheuttamaan SETA:lle merkittäviä taloudellisia ongelmia tuottamalla useampana vuonna lehdellään tuhansien eurojen tappiot.
Toisaalta tulee mieleeni oman alani yritys, jonka osti ulkopuolinen konsultti todettuaan ensin emoyhtiölle ao. tytäryhtiön olevan täysin ilman taloudellisia menestymisen mahdollisuuksia.
Kuuluisa katse kirjoitti: "Se kritiikin kärki vain tuntui jostain syystä olevan Z-lehden varakkuudessa tai varattomuudessa"
Anteeksi, jos tällainen mielikuva syntyi. En totisesti kritisoi lehden varakkuutta/varattomuutta, vaan enemmänkin tapaa, jolla se vähät rahansa hyödyntää. Yksinkertaisesti kismittää, ettei maan ainoa homolehti (meinaten koko lgbt-kirjoa) ole tasokkaampi. Varmasti tekevät joo parhaansa ja pisteet kotiin uudistumishalusta, mutta jotenkin se kaikesta huolimatta vain ei toimi. Sasse, miksi.
Mäkään en pidä Z-lehdestä. Musta se oli parempi silloin, kun oli vielä järjestölehden näköinen ja oloinen ja mustavalkoinen. Nykyään se on lähinnä vastenmielinen ulkoasultaan, ei ollenkaan sen näköinen lehti, jonka poimisin lehtihyllystä käteeni jos en tietäisi sen olleen Setan jäsenlehti. Jotain dramaattista muutosta täytyy tapahtua jotta viitsin maksaa enää yhdestäkään numerosta. Ei minun tarvitse ostaa mitä tahansa sontaa vain siksi, että sen kohderyhmä on homot.
Makuja on monia, mutta kun Vaeltaja pyysi edelliseltä kirjoittajalta tarkempaa mielipidettä, niin erittelen esimerkiksi omia ajatuksiani uusimmasta numerosta (syys-lokakuu 2007), olkaa hyvät.
Kansikuva on luotaantyöntävän pinnallinen, ja mä inhoan kliseistä vaaleanpunaista taustaa, jonka koen ahdistavaksi, eikä kuvassa oleva nainen tai kuvan aihe ja asettelu herätä vähimmässäkään määrin yhteydentunnetta, ajatusta että tässä lehdessä on jotain minulle.
Ensimmäisellä aukeamalla iso drag-mainos, viereisellä sivulla kuva toisesta drag-artistista ampumassa itseään päähän. Voi huokaus ja kyynel, mikäpä tukisikaan paremmin kannessa alkanutta kliseista linjaa kuin tämä. Homot ja naisiksi pukeutuvat miehet, tuo ikiaikainen yhdistelmä.. ikävä kyllä.
Selaan, selaan, selaan, selaan. Matkalla mikään ei pysäytä. Teatteri siellä, kirja täällä.. blaa blaa. Silvennoisen Räsäs-haastattelun luen ja idea oli mielestäni kiinnostava, viereisen sivun peittää mainos. En minä ole maksanut nähdäkseni mainoksia.
Seuraava aukeama ja taas koko sivun vaaleanpunainen kuva. Seuraava aukeama ja JÄLLEEN koko sivun vievä vaaleanpunainen kuva.. ei voi olla enää totta! Samaistun sittenkin ekan sivun drag-artistiin, munkin tekisi mieli ampua itseäni päähän, tai ehkä oksentaa.
Vaipparalli kuuluu sarjaan, joka mulla on tapana lukea, kun lehdestä kerran olen maksanut, mutta jotenkin sekin on hiukan hajuton ja mauton. Ehkä siitä saisi jotain irti jos olisi niitä omia lapsia. Ja jälleen kerran vieressä on koko sivun mainos.
Seuraava aukeama ja lesboja, ei kiinnosta.. Seuraava aukeama ja vaikka aukeamasta valtaosan vie taas iso kuva, se ei tunnu erityisen ärsyttävältä, onhan kyseessä sisustusta käsittelevä artikkeli. Mutta luettuani tajuan, että se oli liikaa odotettu, ei tämä sisustamista oikeastaan ollutkaan. Tässä olikin ideana kai kertoa jonkun homoparin etunimet, työpaikat ja harrastukset ja että he tykkäävät kodistaan. Kiva niille. Varmaan tykkäävätkin, kivalta kuvat mustakin näyttää, mutta artikkelin teksti on niin hölöpölöä, eikä kuvistakaan synny kunnollista kokonaisvaikutelmaa kodista, niin voin sanoa, ettei tää ainakaan mun sisustusajatuksiini tuonut mitään uutta. Eikä mihinkään muuhunkaan. Mutta tiedänpä nyt sitten, että Töölössä asuvat joku Juha ja Jari. Tästäkö minä nyt maksoin? Huomautettakoon, että ei se iso kuvakaan sitä kotia esitellyt, siinä oli sen homoparin naamat.
Tässä kohtaa ollaan jo melkein keskiaukeamalla, ja mielestäni riittävän pitkällä jotta kuva siitä mikä lehdessä tökkii on selvinnyt. Aseksuaaleista kertova juttu olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen, jos sitä ei vaivaisi sama älyllinen anemia ja pinnallisuus kuin kaikkia muitakin lehden juttuja, joissa missään ei ole mitään herättävää tai mitään, mistä innostua, kiinnostua, ärtyä hyvässä mielessä, keskustella, mihin tarttua. Mitään, mikä jäisi mieleen.
Edes sarjakuvaa mä en tajua. Ehkä se on niin naisille suunnattu. Sitä lukiessa tulee Aki Månssonin pieniä, osuvia oivalluksia ikävä.