Tämä uutinen kuuluisi myös jonnekin poliisien suosimiin keskustelufoorumeihin. Tai poliisilaitoksen ilmoitustaululle. Muutos parempaan alkaa siitä, että asiaan kiinnitetään huomiota.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisiin käytännön ongelmiin seksuaalivähemmistöön kuuluva poliisi työssään joutuu. Esimerkiksi lentääkö heteroseksistinen herja? Tai onko poliisin homoseksuaalisuus täysin tabu työympyröissä? Entä mitä jos poliisi tulee kaapista ulos työyhteisössä? On kieltämättä aika huolestuttavaa kuultavaa, jos em. seminaariinkin pitää lähteä salaa...
Saksan homo- ja lesbopoliisiyhdistyksen sivuilta huomasin yhden kiinnostavan yksityiskohdan. Seminaari järjestetään yhteistyössä ruotsalaisten poliisiviranomaisten ja Ruotsin lesbo/homopoliisiyhdistyksen kanssa, ja ulkomaisten osanottajien on oltava oman maansa edustajia ja esiinnyttävä univormuissa (mikäli mahdollista). Kokouksen juliste löytyy tältä sivulta. Kuva oli otettu juuri ennen ukkosmyrskyn puhkeamista. Kuvassa esiintyy homopoliisi edessä, ruotsalainen sotaväki keskellä ja evankelinen kirkko ja sen projekti "Normgiving Diversity" takana. http://www.velspol.de/front_content.php?idcat=105
Tämä Ruotsissa tapahtuva kokoontuminen on yleisesti Suomen poliisissa tiedossa. Mitä reaktioita tieto on synnyttänyt, en tiedä.
Tässä keskustelussa voitaisiin pysyttäytyä tuon Ruotsin tapahtuman pohtimisena. Helposti nimittäin lipsuu tyyliin "aina poliisi pamputtaa". Sellainen keskustelu ei tätä asiaa vie mitenkään eteenpäin tai auta poliisissa palvelevia sateenkaari-ihmisiä.
Poliisi-organisaatio on suuri. Oletettavasti 6-10% tuosta joukosta on lesboja tai homoja. Siis varsin monta heitä on.
Poliisi on samankaltainen yhteisö kuin vaikkapa puolustusvoimat taikka luterilainen kirkko. Viimeksi mainittuun organisatioon on syntynyt Yhteys-liike tarpeeseen, ettei jonkun yksilön tarvitse ryhtyä marttyyriksi. Yhteys-liikkeen kaltaista yhteenliittymää on vaikea hiljentää. Sen kanssa on opeteltava keskustelemaan hankalistakin asioista, kuten seksuaalisuudesta. Siellä ei siis päästä kiinni yhteen yksilöön. Näen poliisiyhteisöön nyt olevan syntymässä saman kaltainen organisaatio taikka yhteenliittymä. En usko menevän pitkää aikaa kun myös puolustusvoimissa on oma "Yhteys-liikkeensä".
Poliisilla on eettinen ohjeisto, joka on linjassa YK:n ja muiden vastaavien järjestöjen periaatteiden kanssa. Sitä voisi miettiä, ovatko poliisin eettiset ohjeet vain käskytetty, vai osa arkipäivää. Voidaanko niistä periaatteista avoimesti keskustella organisaation sisällä?
Seta käy kouluttamassa poliisioppilaitoksissa. Vastaanotto on tietojeni mukaan ollut myönteinen. Mietin niitä nuoria, jotka nyt valmistuvat alalle ja joille on koulutuksen myötä kasvanut nykyaikainen asenne vaikkapa seksuaalivähemmistöihin. Millaiseen ristiriitaan he kenties joutuvat astuessaan sisälle organisaatioon?
Kaiketi nyt syntymässä oleva pohjoismaisella tasolla toimiva yhdistys, jolla on taustalla tukemassa vielä laajempi eurooppalainen järjestö, voi saadakin nostettua kissan pöydälle. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassakin ollaan näissä homokysymyksissä meitä pidemmällä, ja kokemusten vaihtaminen käy helpommin.
Poliisi on viime aikoina tukenut uusnatseja ainakin Italiassa. Uusnatsit ovat solutettuja provokaattoreita vasemmiston mielenosoituksissa.
Suomessa Joensuun poliisi sai kovaa kritiikkiä 15 vuotta sitten siitä että katsoi uusnatsien mellastusta läpi sormien.
Poliisin tulo kestää nykyään joka tapauksessa kauan. Poliisi lähinnä vain toteaa tapahtuneen.
Saksassa poliisi keräsi listaa homoseksuaaleista. Suomessakin poliisin laittomia listoja on olemassa. Yksi poliisi sanoi eräälle transhuoralle, että "teitä kaikkia pitäisi vetää turpaan". Mitä kaikkia hän tuolla tarkoitti jäi epäselväksi.
Helsingissä ja Kokkolassa poliisi on julkaissut yksityishenkilönä avoimen homofobisia mielipiteitä.
Muistan poliisien ammattilehden julkaisseen poliisimiehen kirjoittaman, vahvasti sateenkaari-ihmisiä tukevan kirjoituksen. Samoin taisi Keski-Suomalainen -lehti julkaista myös poliisin myönteisen kirjoituksen samasta teemasta.
Ranneliikkeen sivuilla on tällainen linkki: "suomalaiset poliisit loistivat poissaolollaan" (http://www.sr.se/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=910185), kuten varmasti tiesitte... Kuulostaa siltä, kuin Suomessa olla homo ja poliisi ei oikein mahdu samaan uniformuun. Eli siis: poliisin ylin johto oli ilmoittanut, että univormussa virka-ajalla kukaan ei symposiumiin mene, eikä Pride-paraatiin saa osallistua univormussa. Kun muista maista lähetettiin virallisia edustajia viran puolesta, suomalaiset - ne kaksi kappaletta - olivat paikalla omin rahoin ja vapaa-ajallaan.
Haastateltu, jota "saamme kutsua" Annaksi, toteaa, että homous kuuluu yksityiselämään ja virkapuku julkiseen rooliin poliisina. Mikä on myös syy siihen, ettei hän halua marssia Pridessa univormussa. Ja että näistä yksityiasioista ei työpaikalla tarvitse puhua, vaikkakin läheisimmät kollegat kyllä tietävät, missä mennään.
Herrajjestas. Tulee mieleen se Nyt-liitteen artikkeli yli vuosi sitten, jossa mainittiin, että joku lesbopoliisi ei halunnut kuvaansa lehteen, koska oli poliisissa kaapissa ja pelkäsi sen vaikuttavan siihen, miten häntä työpaikalla kohdellaan.
Nyt kiinnostaa kyllä oikeasti, että minkäköhänlaista on olla homo ja poliisi täällä pohojantähären alla. Voiskohan esim. Z-lehti tehdä tästä laajemman jutun?
Nyt kiinnostaa kyllä oikeasti, että minkäköhänlaista on olla homo ja poliisi täällä pohojantähären alla. Voiskohan esim. Z-lehti tehdä tästä laajemman jutun?"
Saksan homopoliisien järjestö VelsPol Deutschland piti viime viikonvaihteessa kolmipäiväisen valtakunnallisen kokouksensa Stuttgartissa. Päiville osallistui noin 70 poliisia. Päivien aluksi Stuttgartin varapoliisipääällikkö esitti tervehdyksensä, ja hän vaati kolleegojen molemminpuolista kunnioittamista seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Stuttgartin Priden suojelija, kansanedustaja Ute Kumpf oli lähettänyt kokoukselle tervehdyksensä, koska ei yhteensattumien vuoksi itse päässyt mukaan.
Seminaarin teemoja olivat mm. poliisien itsemurhat ja kaapista tulo. Erityisesti maaseudulla poliisin kaapistatulo on tosi vaikeaa. Lisäksi ol laaja tietopaketti rekisteröidystä parisuhteesta ja sen vaikutuksista.
Seminaarin osanottajat olivat mukana lauantain CSD-prideparaatissa, jota seurasi kadunvarsilla ainakin 150000 kaupunkilaista. Poliiseilla oli oma infoständi, jossa paljon kyseltiin aiheesta homot ja lesbot poliisissa.
Seuraava valtakunnallinen seminaari pidetään Potsdamissa Berliinin kupeessa 2007.
(Lähde:LSVD)
Zürichissä Sveitsissä 18 kaupunginvaltuuston jäsentä vaatii, että kaupunkiin on saatava lesbo- ja homopoliisien yksikkkö. Tällainen on jo Australian Sydneyssä.
Monet homot vierastavat poliisia, kun on kyse esim. homoihin kohdistuvasta väkivallasta. Myös homoklubien ja muiden kohtauspaikkojen tarkistukset hoituisivat paremmin, kun olisi homo/lesbopoliiseja.
Yksi kansallisista homo- ja lesbojärjestöistä, 360, pitää Zurichin homopoliisiasista kyselyä veppisivuillaan ja ainakin tänään iltapäivällä tilanne oli se, että 68 % äänestäneistä, joista valtaosa lienee hblt-kansaa, oli homopoliisia vastaan! Itse kävin puolustamassa. Minusta ajatus on oikein hyvä. Esimerkillä on usein positiivinen voima
Eiköhän poliisien pitäisi olla ihan vaan poliiseja riippumatta siitä, ovatko he homoja tai heteroita. Pitäisiköhän siis perustaa kaikkia eri kansanryhmiä/vast. varten oma poliisiyksikkö? Olisi siis venäläispoliisi, somalipoliisi, viherpiipertäjäaktivistipoliisi, mustalaispoliisi jne. Kahden edellisen kohdalla ei edes taitaisi toimia kunnolla, kun poliisiviranomaisen muistaakseni täytyy olla syntyperäinen Suomen kansalainen...
Kunnollisella suvaitsevaisuuskoulutuksella ja esimiesten paneutumisella syrjintäongelmaan asia varmaan korjautuisi aika lailla samoin, ellei jopa paremmin.
Muistan Nykissä asuessani törmänneeni työnikin puolesta aika moniin gay-poliiseihin, jotka olivat kuin sattumoisin sijoitettuina "preacinct":eihin Villagen lähistöllä. Kaikki heistä olivat sitä mieltä, että olisivat voineet tehdä työtään ihan hyvin, elleivät paremminkin jossakin muualla. Homolle poliisille kun saattaa olla jatkuva poika/tyttöparien kirkuva ja kotitalousesineistön paiskontaan keskittyvän välienselvittelyn ratkonta pitemmän päälle henkisesti aika rankkaa...
Ps. Entisessä elämässäni armeijassa (sotilaspoliisissa) törmäsin kerran "Karhun" kavereiden kanssa treenatessani kaveriin, jonka sukunimi alkoi myös ruåtsalaisella Å:lla kuten minunkin. Kysyin ihan vitsinä, oliko hän ehkä romani, koska lähes kaikki sellaisen sukunimen omaavat omaa sukuani lukuunottamatta Suomessa ovat. Yllätyksekseni hän myönsi auliisti olevansa. Tämä erään nimeltämainitsemattoman Helsingin poliisipiirin rikostutkijana toiminut/toimiva silloinen vanhempi rikoskonstaapeli tunnettiin ja tunnetaan työkavereiden kesken "Salapoliisiromaanina"... Ehkä hänessä olisi alku sille romanipoliisille? Hih :-D
Minä en näe mitään syytä, miksi en tavallaan kuluttajan puolelta saisi haluta homopoliiseja. Tämä menee nyt hiukan asian vierestä, mutta minusta homopoliisin palvelu olisi vähän sama kuin homolääkärin, homohammaslääkärin, homokirjakaupan ja homokampaanjan palvelut.
Minä tunnen itseni mukavammaksi, rennommaksi ja palvelutilanteen kaikin puolin miellyttävämmäksi, jos palveluntuottaja on seurakuntaa. Lääkäreiden standardivastaus on että Hippokrates ja pölöpölö kaikki lääkärit hoitavat kaikkia sairauksia yms yms, mutta siitähän ei olekaan kysymys. Kyse on siitä, kuinka rennoksi ja miellyttäväksi minä tunnen tilanteen, jossa joudun mahdollisesti riisuutumaan alasti, lääkäri tekee tutimuksia intiimeissä paikoissani.
Yhtä lailla minusta olisi miellyttävämpää kertoa esimerkiksi hate crime -tyyppisestä ongelmasta poliisillie, jonka tietäisin varmasti ymmärtävän, mistä puhun.
Summa summarum: kannatan Zurichin homopoliisialoitetta.