Esimerkki väkivallan vaikutuksesta yksilöön

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/07/ylaasteella-rajusti-hakattu-kristoffer-ignatius-pelkaa-viela-aikuisenakin

Olen kokenut samaa.

Tällaiset kokemukset voivat muuttaa persoonallisuutta.

Vaikutukset voivat kestää läpi elämän.

Väkivalta tai sen uhka aiheuttaa levottomuuden tunteen ja stressin. Ei voi rentoutua koskaan.

Olen itse joutunut useasti väkivallan kohteeksi ja viimeisin oli henkisesti pahin. Sen jälkeen suojelin itseäni ja rajoitin sosiaalisuuttani, koska koin vakavan masentumisen. Masentuminen oli niin vakava, etten meinannut selvitä. Tavallaan meni luottamus kaikkiin ihmisiin. Väkivallan tekoa edelsi kuukausien kaaosmainen ( hirviömäinen ) kausi, josta en voi kertoa mitään. En ole valmis kertomaan tästä mitään. Kuitenkin keksin keinon, joka auttoi: ostin koiran. Valitsin koirarodun erittäin tarkasti- ja se oli oikea valinta.

Masennus on tila johon voi vajota ja se voi tuhota minuuden: menee toimintakyvyttömäksi! Olin aivan siinä reunalla, etten romahtanut lopullisesti. Masennuksen muotoja on monia. Se ilmiantaa itsestään eri tavoin. Sitä pitää osata lukea.

Tiedän, että tähän vakavaan masennukseen on myös omat taustansa, että menettää voimavaroja, että on sillä tavalla hauras ja suojaton. Minulla oli juurensa lapsuuden kiusaamiskokemuksissa, joita oli useita. Se luo sellaista estoisuutta ja arkuutta ts. joskus haukutaan, että on kasvatettu "patterin välissä märkä villapipo päässä". Tämä on kiertoilmaisu henkiselle väkivallalle, mitä homolapsi saattaa kokea. Tarkoitan vanhempien käyttäytymistä. Minullahan oli molemmat vanhemmat homofobisia ja kauheita. Äitini esimerkiksi yllytti isää hakkaamaan minut- ja isä hakkasi vaikkei olisi halunnut. Minä olin myös yksi syy heidän huonoon avioliittoonsa, koska en ollut normaali ja minusta näki että olin homopoika - jo aivan pienenä. Minua siis hävettiin. Oli myös muita syitä: isälläni oli muita naisia. Oli vielä enemmän syitä....
Tämä tästä.

tarkoitan tällä kuitenkin sitä, miten vaikeata seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvan henkilön elämä voi olla jo alusta asti. Yhteiskunta ei tee mitään! parannuksia ei tule!

Tämä on vakava asia! Väkivalta! Väkivaltaa ei saa mitätöidä missään muodossa! Se on aina tuhoava voima. Se pitää estää keinolla millä hyvänsä, mutta niin ei tapahdu koskaan. Tämä on yhteiskunnan pahuutta! Homofobiaa rakenteissa.

Muistan kun poliisi vähätteli kun menin kertomaan, että skinit hakkasi: Sitä sattuu! Paska ja mätä viranomainen! Sellaista ei saa hyväksyä.

Nyt on koko hallitus Suomessa paska. Seurauksia paikataan vuosikymmeniä. Kuka maksaa viulut? No esimerkiksi me.

Olen hyvin pahoillani kokemastasi.

Mikä olisi mielestäsi toimiva yhteiskunnallinen keino, jolla oltaisiin voitu vaikuttaa lapsuudessasi kokemaasi?

Pyydän, että mietit tarkasti ennen kuin vastaat. Olet aiemmin puhunut korvamerkitystä rahallisesta avustamisesta (lapsen tapauksessa kenelle?) ja opinahjojen segregaatiosta. Ennen vastaamistasi mieti, että mihin tällainen "apartheid" (erilläänolo) voi johtaa.

Ongelma on olemassa. Moni homoseksuaali joutuu edelleen kasvamaan itselleen hyvin vihamielisessä ympäristössä. Mikä tähän (ensi)avuksi? 100:n vuoden aikajanalla varmaan asia helpottaa pikkuhiljaa. Mutta entä tässä ja nyt?

Ajattelevalle, tuntevalla, rationaaliselle ihmiselle tulee noista mieleen syitä ja mahdollisuuksia parempaan.

Ihan realiteettejäkin. Eli itsemäärittely-utopioihin langenneiden ihmiseläinen on syytä ymmärtää se, että ihmiset ovat yksi eläinlaji, yksi simpanssilaji ja käyttäytymistä ihmiseläimillä on sekä geenien että opitun käyttäytymisen mukaan, eikä ihmiseläimistäkään varmasti ole sen hyvemmäksi, kuin muistakaan eläinlajeista, etenkään lähisukulais-eläinlajeihin verrattuna.

Ihmiseläinten ongelmia siis tuskin voi kokonaan poistaa tai ehkäistä, mutta lajityypillisiä ominaisuuksiamme oppimalla tuntemaan ja etenkin opittujen käyttäytymismekanismien vaikutuksia oppimalla tuntemaan, voinee koettaa ongelmakäyttäytymisiä vähentämään, minimoimaan.

Ihmiseläimille, ainakin osalle, tuntuu olevan lajitunnusomaista ajattelemattomuus ja ajattelemattomien käyttäytymistapojen levittäminen, jopa uskontojen asteella.

Muutamia, ainakin potentiaalisesti hyviksi todettuja käyttäytymistapoja vähätellään ja aliarvostetaan, eli toimintavahtoehtojen läpikäymistä ja asioista keskustelua.

Ihmiseläimillähän on lajiominaisena luonteenpiirteenä äkkinäinen, ajattelematon toimintakäyttäytyminen. Reagointihormonivyöry tulee ja sen on sitten menoa, monilla.

Toisaalta sitten ihmiseläiimillä on useitakin, ihan kiveen kirjoitettujakin lätinöitä, juurikin huonoista, jopa äärimmäisen pahoista toimintatavoista.
Etenkin uskomuksellinen suuntautuminen tuntuu sokaisevan ajattelemisen ja vesittävän itsemäärittely-eläinlajinimen "ajatteleva ihminen".

Ojasta allikkoon-toimintamalleja ylistetään, kuten siirtolais-pakkotyöhön joutumisesta vapautumista tapattamalla kaikki esivallan pienokaislapset. Eikä moinen jää yhtään omaatuntojaan kaivertamaan, vaan itsekeskeinen tavoitehalu pyhittää kaikki keinot -oppi jyllää.
Tai että joku profeetta twiittailee pitkät pätkät ohjeita ja määräyksiä, joita on itse rikkonut ja joita itse rikkoo puuhasteluissaan ja sitten finaaliratkaisuksi vielä kaiken päälle kekkaa eutanasia-ristiriipunnan.
Noissa esitetyt toimintatavat ovat pakottamiseen, yhteen muottiin pakottamiseen, uhkailuun, tehkää toisin kuin itse teen -ristiriitaisuuteen perustuvia, eli eivät kestävällä pohjalla lainkaan, eivät etenkään moraalisesti.
Vaikka paljon fiksumpaa, moraalisesti vastuullisempaa, olisi ollut ohjeistaa lyhykäisesti: keskustelkaa asioista ja kirjatkaa vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia eri osapuolille ja painottakaan yhteistä hyvää ja karttakaa osapuolille pahoja toimintatapoja.

Eteenpäin huonoiksi todettujen oppien ja uskomusten moraalittomista suohetteiköistä ja ihmiseläinten luontoja opetellen kannattaisi hakea suuria kehittämismuutoksia toimintatapoihin.

Surkuhupaisahan on myös esim. se että demokratian esikuvana pidetään antiikin Kreikan politiikkatapaa, jossa poliittinen ja edustuksellinen valta oli täysin vain miehillä, ei naisilla lainkaan, eikä lainkaan suurella joukkoa orjuutettuja miehiä. Ja sitä kutsutaan enemmistödemokratian syntykulmakiveksi, vaikka siinä ei koskaan ollut edes enemmistövaltaa, ei lähellekään. Moneen kertaan on myös koettu ettei 51% tai enemmänkään "viisaus" ole järin järkevää, vaan saattaa helpostikin päästää meidät useimmat pahasta ... osallisiksi.

YK:sta, EU:sta, Arabiliitosta yms huolimatta ei ihmiseläinten luonnon kanssa ole päästy niinkän puusta pitkään. Se pitäisi ehkä vain ajatella realiteetiksi ja ajatella enempi sitä, miten ihmiseläinten luontojen kanssa voisi paremmin ehkä elää. Jos siis tarvitsee elää paremmin?

Yksi asia on ainakin päivänselvää, eli ihmiseläinten miesten omiksi kuvikseen kyhäämät mies-jumalat kannattaisi kotouttaa ihmiseläinten joukkoon.

Kolmoisritti!

Kiitos tekstistäsi! Se on tärkeä viesti!
On hirveää, että tuollaiset kokemukset ovat totta ja ovathan ne totta. Henkilö, joka kokee väkivaltaa, helposti ja usein muuttaa käyttäytymistään, ja muuttuu jännittyneeksi, araksi, pelokkaaksi, väistelee pelottavia tilanteita, ei uskalla lähestyä ja sosiaaliset tilanteet saavat järkyttäviä ihan fyysisiä reaktioita aikaan.
Kirjoitat koiran hankkimisen auttaneen Sinua. Onneksi et ole ollut täysin yksin.
On hyvin vaikea alkaa luottaa sen jälkeen, kun luottamus ihmisiin on mennyt - varsin hirveää on se, kun itselle läheiset ihmiset pettävät luottamuksen ja lähtevät tuhoamaan toisen persoonallisuutta ja persoonaa. Luottaminen toisiin - pelko nousee yhä uudelleen satutetuksi tulemisesta vaikka toive ehkä elää ...
Vaikka varmasti homojen syrjintä, kiusaaminen ja heihin kohdistettu väkivalta on myös rakenteellista, niin tälle väkivallalle on olemassa tekijät. Että joku kiusaa, lyö, haukkuu jne, sitä ei saa mitätöidä. Se on rakkauden osoitus kaikkia kohtaan, että ei mitätöi!
Kaikkea hyvää, kolmoisritti, ja uhallakin toivon Sinulle rakkautta!

Katsoin dokumenttia missä brasilialainen naispoliisi kertoi, miten ei voi rentoutua koskaan, edes vapaalla ystäviensä kanssa, koska heitä pitää suojella ja olla koko ajan valppaana.

Meksikolainen naistoimittaja kertoi, miten miestoimittajat juopottelevat väkivallan uhan edessä. Hän itse kävi terapiassa. Meksikossa murhataan toimittajia. Heitä kidutetaan.

Muistan, kun meillä oli koulussa kevätretki ja minä eksyin yhdessä parhaan kaverin kanssa. Kesti tuntikausia että meidät löydettiin junaratakiskoilta harhailemassa. Sitten yksi näsäviisas keksi haukkua meitä molempia homoiksi. Oletettavasti minun takia. Tiesin olevani homo. Minä sulkeuduin kokonaan kiusaamisen pelosta. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton koko kouluajan, että sai olla rauhassa. Sitten kun aikuisena en enää välitä, niin kohtaan todellista väkivaltaa.

Homolapsen ainoa keino on totella ja olla hiljaa, väistää. Käyttäytyä kunnolla ja olla kapinoimatta. Tukhaduttaa oma tahto. Elää puolilla valoilla, kunnes pääsee opiskelemaan ja sitten vasta voi olla mitä haluaa: aikuisena. Tähän liittyy muuttaminen pois kotipaikkakunnalta, jos asuu pikkukaupungissa. Olen sitä mieltä, että kaapissa oleminen on vain jatkumoa sille, mitä on tehnyt koko ikänsä.

Koulumaailma ei muutu, koska todellista ongelmaa ei haluta myöntää millään taholla, ts. että homo ei voi hyvin heteroenemmistöisessä systeemissä, joka on halpaa.Tietenkin kun kukaan ei koskaan valita. Sitten heistä tulee alisuoriutujia, koska ei koe turvallisuutta tai saa olla rauhassa. Nämä uhrataan ideologisista syistä.

Homojen lapsuuden kokemuksista ei tiedetä mitään. Ei ole tutkittu.

Lapsen kasvatuksessa tulisi korostaa, että lapsen valintoja tulisi voida kunnioittaa. Lapset ovat kyllä vanhempiensa armoilla. Yleensä perheen mustat lampaat vaietaan ja pidetään pois näkyviltä. He ovat piilossa ja jäävät tavoittamattomiin.

Rikkaissa perheissä lapsen asema on turvattu, vaikka lapsi tekisi mitä tahansa: köyhyys ja syrjäytyminen ei ole ongelma. Lapsen elämä voidaan turvata, koska on rahaa. Voidaan pistää hyvään kouluun. Monissa maissa rikkaat saavat kaiken helposti: kuulin kun yhdessä maassa ei edes tarvinnut hakea hyviä virkoja- ne tarjottiin rikkaiden lapsille. Etuoikeutettu luokka.

Katsoin norjalaista dokkaria nuorten homojen kaapista ulos tulemisen kokemuksista jne. niin ei se ole yhtään muuttunut mihinkään: samat ongelmat koko ajan joka puolella mitä itse koki nuorena. Ei ole tapahtunut mitään muuta kehitystä, kuin että voidaan tehdä TV ohjelma ja näyttää yleiseen jakoon kuvitellen että joku asia muuttuisi.Homojen seksi menee edelleen myöhemmälle iälle kuin heterojen: vuosien viiveellä. Väittäisin että yli kaksikymmpisenä edelleen. Seksi on niin tabu skandinaviassa ?

Useimmat tunnistavat homoseksuaalisuutensa murrosiän mittaan. Monet (minäkin) hahmottavat asian hissukseen siinä vaiheessa, kun romanttiset/eroottiset tuntemukset kielivät tietynlaisesta kiinnostuksesta. Jotkut ovat kertoneet tienneensä asian omalla kohdallaan "aina" ja jotkut kertovat huomanneensa "merkkejä" asiasta murrosikää aiemmalta ajalta.

Minusta näyttää siltä, että koko vyyhdessä suurimmat ongelmat ovat nämä: 1) yksilö ei itse tiedosta (varhain) homoseksuaalisuuttaan selvästi, vaan on keskimääräistäkin enemmän hukassa (romanttisten ja eroottisten) tuntemustensa suhteen murrosiän herkkyyskausien aikana ja 2) jos tiedostaakin, niin lähipiiri ja yhteiskunta laajemminkin saattavat suhtautua homoseksuaalisuuteen (ja/tai siihen liitettyihin piirteisiin) kielteisesti. Nuo lapsuuden/varhaisnuoruuden/myöhäisemmät homoseksuaalisuuteen liitetyt (usein feminiiniseksi tai muuten perinteisiä sukupuolirajoja ylittäväksi katsotut) piirteet eivät kuitenkaan itsestäänselvästi ole yhteydessä homoseksuaalisuuteen tai transsukupuolisuuteen, vaikka toki tilastollinen yhteys ilmiöillä voikin olla.

Vasta parin viime vuosikymmenen aikana on ollut suhteellisen helposti tarjolla työkaluja (l. tietoa) tuon ominaisuutensa hahmottamista ja tunnistamista ajatellen. Tilanne ei sen suhteen kuitenkaan ole edelleenkään tyydyttävä. Viime vuosituhannen puolella tietoa oli pieninä murusina siellä-täällä ja uskaliaimmat asian lisäksi omalla kohdalla selvemmin hahmottaneet löysivät kirjastosta asiaa käsittelevää (usein lääketieteellistä ja raskasta) luettavaa. Nykyään homoseksuaalisuudesta (ja sukupuolisuuden moninaisuudesta) puhutaan ääneen ja on olemassa (hissukseen moninaisemmaksi muuttuvaa) samastumispintaa.

Edelleen: olennaisinta on tiedon lisääminen, jotta on mahdollista kasvattaa 1) varhaista itseymmärrystä ja 2) hyväksyntää.

Monen hbtq+ -väen suojautumiskeinoihin kuuluu sosiaalisten tilanteiden arvioiminen ja tarkkailu, jotta ei vain joudu hankaliin tilanteisiin. Siinä toki on myönteisenä puolena se, että oppii sosiaalisia pelisääntöjä ja miten niissä selvitä. Väkivallan uhan pelkääminen ei kuitenkaan ole jatkuvasti terve tila ja jatkuva valppaana olo sekä oman itsensä rajoittaminen ovat kuluttavaa ja turhauttavaa.
Pahinta on kun itsesyrjintä sisäistetään eikä enää tajuta siinä olevaa väärää, vaan jopa puolustetaan sitä oikeana reaktiona yhteiskunnassa. Pelko on vielä ymmärrettävää, mutta tiedostamaton sisäistetty itsesyrjintä on minusta järkyttävää.
En voi sanoa muuta kuin että jos annamme pelolle vallan, emme ainakaan silloin saavuta yhtään mitään. Jokainen yksittäinen elämä, joka voi saada vertaistukea, on kohdannut hyvää elämässään. En usko, että ihminen muuttuu kehityskaareltaan, mutta jokaisessa kohtaamisessa voimme valita miten toimia. On hyviä ja on huonoja kohtaamisia - jokainen hyvä kohtaaminen ja ei ole kohdattu huonosti. Kohtaamattomuus voi myös olla traagista - siinä olemme me hbtq+ - väki aika paljon avainasemassa.

Minunkin täytyy myöntää olevani säännöllisesti jännittyneempi poikajoukkojen läheisyydessä. Noin 12-15 -vuotiaat pojat ovat nimittäin se ainoa ryhmä, josta on lähdetty minua solvaamaan - kyseessä on aina joku alfaurokseksi itseään luuleva, joka homottelee aina seuraavien tilanne-ehtojen täyttyessä: paikka on suhteellisen tyhjä, olen yksin ja hän laumassa, tarpeeksi kaukana tai pyörän selässä (mielellään juuri minut ohitettuaan). Tätäkin on tapahtunut onneksi harvoin. Ulkonäössäni on paljon naisellisuuteen tavanomaisesti liitettäviä elementtejä, mutta ilmeisesti sitten näytän sen verran tomeralta, ettei monella ns. miehenalulla kantti kestä - varsinkin kun olen kääntynyt kannoillani ja lähtenyt kävelemään kohti ja huutanut takaisin. Kieltämättä on kyllä tuntunut hyvältä pakottaa moiset raukkikset kohtaamaan oma pelkuruutensa. Kohdatessaan tekojensa seuraukset he vain perääntyvät hiljaa, hölmistyneinä ja vakavoituneina. Onko kovempaa takaiskua jonnen sukupuolirooliperformanssille kuin paeta häntä koipien välissä meikattua, pystytukkaista ja pitkäkyntistä hinttiä?

Varmasti olen myös säästynyt pahemmalta sen ansiosta, etten liiku yöelämässä ollenkaan kiinnostuksen täydellisestä puutteesta. Parhaassa tapauksessa ihmisten murskaenemmistö osaa vain yksinkertaisesti käyttäytyä.

Kun katsoin sen dokkarin norjalaisista, niin tuli ilmi, ettei mitään todellista kehitystä ole tapahtunut, vaan on junnattu paikallaan 30-vuotta. Koulumaailma ei ole myöskään muuttunut miksikään. Siitä on ollut yle.fi sivuilla kirjoituksia, missä on viitattu ilmapiiriin.

Yleisesti EU-alueella ei ole menty kuin takapakkia: väkivaltaa on nimenomaan homomiehiä kohtaan, kun taas Etelä-Afrikassa on taas lesboja tapettu.
Kertoo vain, etä SETA on voimaton: asennemuutosta ei tapahdukaan. Edelleen on tämä, että muutetaan, jotta saadaan olla rauhassa ja asua, elää miten haluaa, koska ei ole ketään puhumassa pahaa, kun ei ole näkemässä.

Mitään ei tutkita, koska rahoja tutkimukseen ei tule, vaan rahat menevät heteronaisille, jotka ovat suu auki, joka puolella vaatimassa lisää ja lisää- aina tulee lasku yhteiskunnalle, että milloin naisyrittäjyyttä pitää tukea laittamalla heille rahaa jne jne loputtomiin. Naiset ovat nyt esteenä.

Sinkkumiesten elämä jää varjoon vrt työttömät.

Homot eivät kykene vaatimaan, koska arkielämää varjostavat heteronormatiivisuus ja leipä on jostain revittävä: ei ole oikeutta puhumiseen ja vaatia enempää kuin on mahdollista saada. On työnnetty marginaaliin monin tavoin.

Opetushallitus Suomessa väittää totuutta vastaan.

On höpöhöpöpuhetta esittää, etteikö edistystä hlbti-vähemmistöihin kuuluvien aseman suhteen olisi tapahtunut. Kaikilla mittareilla mitaten edistystä on (Suomessakin) tapahtunut. Lainsäädäntö ei ole enää esteenä yhdenvertaiselle kohtelulle, vaan takaamassa yhdenvertaista kohtelua. Myös asenneilmapiiri on jotain aivan muuta kuin vielä pari vuosikymmentä sitten, puhumattakaan siitä, mitä se oli 30 vuotta sitten.

Maailma ei tietenkään ole valmis. Asiat eivät ole joko täysin kunnossa tai täysin pielessä. Tällä hetkellä ollaan jossain noiden välillä (tuoreen raportin mukaan Suomessa 73 prosenttia ILGA Europen asettamista tavoitteista lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa on toteutunut). Edistystä on kuitenkin myös se, että ongelmat tunnistetaan ja niistä puhutaan ääneen. Joskus ongelmien näkyvämpi esilläolo voi tietysti tuntua siltä, että ongelmiakin on enemmän.

Aikoinaan ylioppilastutkinnon suoritettuani pyrin useampana vuotena lukemaan psykologiaa yliopistoon, vaan eivät lahjat riittäneet. Yksi syy oli löytää syy homoudelle. Ehkäpä oli hyvä, ettei tie tuonne auennut, kun ei ilmeisestikään vastaus olisi psykologian keinoin löytynyt. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni homo-/biseksuaali niiden alojen opiskelija, joilla voisi koulutuksensa puolesta olla annettavaa homoseksuaalisuuden ja homoseksuaalien elämän tutkimukseen, välttelee aihetta pelätessään leimautuvansa homotutkijaksi ja tästä seuraavan vaikeuksia uralleen? Heteroseksuaaleilla opiskelijoilla ja tutkijoilla tällaista estoa tuskin on, vaan heille aihealue on vain yksi muiden kilpailevien aiheiden joukossa. Oletan että homouden tutkimus on monia muita aihealueita hankalampaa, sillä kaapissa olevia tutkittavia lienee hyvin haasteellista saada tutkimuksiin mukaan, muutoin kuin hyvin suurissa joukkotutkimuksissa, joissa koehenkilö ei samalla tavoin ole riskissä leimautua, mutta nämä taas ovat hyvin kalliita. Käsittääkseni tutkimukset lähtevät useimmiten tutkijoiden aloitteesta liikkeelle (eli hakevat rahoituksen itse tai rahoittavat tutkimuksensa itse - opinnäytteet). Veikkaan ettei homouden vähäinen tutkimus ole rahoituksesta kiinni.

http://fra.europa.eu/en/publication/2016/professional-views-lgbt-equality

"Some of the respondents express concerns that EU
legal and policy standards are not met in the area of
fundamental rights of LGBT persons. In one group of
countries – namely Bulgaria, Croatia, Finland, France,
Greece, Hungary, Italy, Latvia, Lithuania, Malta, Poland,
Romania and Slovakia – public officials indicate that
an adverse social climate and occasional political
opposition forms an important barrier to the effective
implementation of national equality legislation and
policies. In these Member States, lack of awareness
about the fundamental rights of LGBT persons is
quite common among many interviewees, who also
report widespread prejudice against LGBT persons in
their country."

"The EU LGBT survey findings revealed widespread
bullying of LGBT persons at schools in all EU Member
States."

http://www.maailma.net/uutiset/eu-tutkimus-kielteinen-ilmapiiri-estaa-sateenkaarivaeston-oikeuksien-toteutumista

"Suomen osalta viranomaiset nostivat esille negatiivisen asenneilmapiirin", kertoo Ihmisoikeusliiton tutkija Anni Sams. "Myös poliittinen ilmapiiri vaikeuttaa oikeuksien toteutumista."
Tutkimuksen mukaan merkittävä osa syrjinnästä ei koskaan tule Suomen viranomaisten tietoon, koska näihin ei luoteta. Yhtenä syynä tähän ovat joidenkin viranomaisten kielteiset asenteet. Toisaalta osa uhreista ei ota yhteyttä viranomaisiin, koska ei tahdo ilmaista julkisesti identiteettiään.
Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla voi olla heikommin tietoa saatavilla ja viranomaisten asenteet voivat olla syrjivämpiä. Budjettileikkaukset ja resurssipula ovat esteenä yhdenvertaisuudelle, eikä esimerkiksi terveysalan ammattilaisille anneta tarpeeksi koulutusta seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä kysymyksistä.

Tällaista aika tylyä tykitystä tulee!

.... ja minä olin taas oikeassa.

Edelleen: olennaisinta on tiedon lisääminen, jotta on mahdollista kasvattaa sekä varhaista itseymmärrystä että hyväksyntää.

Kukaan ei varmasti kiistä lukuistenkin ongelmakohtien olemassaoloa. Järjetöntä on kuitenkin antautua rypemään niissä. Myönteistä kehitystähän tuossa raportissa (Professionally speaking: challenges to achieving equality for LGBT people) ei millään tavoin ainakaan Suomen osalta kiistetä.

Yhtä kaikki, ILGA Europe (joka kai hlbti-aihepiirin suhteen on jonkinlainen asiantuntija) rankkaa Suomen lainsäädännön ja viranomaiskäytännöt toiminta-alueellaan viidennelle sijalle. Ihan senkin valossa viimeisen seitsemän vuoden ja viimeisten parinkin vuoden aikana on tapahtunut.

Nimenomaan tämä koulu on iso ongelma, että miksei pentuja saada kuriin. Kysymys on kasvavista lapsista ja nuorista! Aivot eivät ole heillä täysin kehittyneet. Juuri tämä tärkeä kasvamisen vaihe on myös emotionaalisesti tärkeä: en voi käsittää, ettei osa opiskelijoista saa koulurauhaa kehittyäkseen ihmisinä. Kouluun on pakko mennä, koska on oppivelvollisuus. Mutta opetushallitus onkin tehnyt karhunpalveluksen hlbtqi lapsille ja nuorille, että he joutuvat tällaiseen myllytykseen. Osa ei selviydy ja voivat tehdä itsemurhan.

Täytyy muistaa yksi tärkeä ERO mikä on feministiliikkeellä ( jonka juuret ovat suffragettiliikkeessä )ja homoliikkeellä: väkivalta. !900-l alun suffragetit olivat väkivaltaisia ja laittelivat pommeja ympäri Englantia mm. kirkkoihin: kaikkialle missä oli väkijoukkoja ja kokoontumispaikkoja: he rikkoivat ikkunoita. Vuosikausien terrori ja mm. nälkälakot. Heitä pakkosyötettiin sittemmin vankiloissa. Kyse oli vain äänioikeudesta! Tämä, että he katsoivat oikeutuksekseen olla militantteja muistuttivat ääriliikkeitä pitää huomioida ts. naisilla on mielestään oikeus vaatia. He eivät odottaneet muutosta rauhanomaisesti.

Suffragettien ajamaa äänioikeutta pidettiin luonnonvastaisena vaatimuksena ja heitä itseään hysteerisinä ja hulluina, jotka tarvitsivat lääketieteellistä hoitoa.

Mutta täytyy muistaa, ettei silloin kaikilla miehilläkään ollut äänioikeutta, mutta SEN suffragetit sivuuttivat. He puhuivat vain omasta puolestaan!!!! Kun osittainen äänioikeus tuli 1918, niin sen saivat 5 miljoonaa miestä ja yli 30 v naiset. Yleinen äänioikeus tuli myöhemmin ja sekin vaati mielenosoituksia.
1919 joulukuussa sai Nancy Astor parlamenttipaikan, mutta hänen kanssaan ei puhunut kukaan ja oli vain 1 vessa naisille.

Tämä taistelu meni makuuhuoneisiin, kun Christable Pankhurst kirjoitti avioliiton vaaroista ( sukupulitaudit ). Mitään keinoja ei kaihdettu.

Meidän taas pitää hyväksyä sekä henkinen että fyysinen väkivalta. Tätä vastaan ei ole kukaan! Kaikki poliitikot sivuuttavat homojen koulukiusaamiset!!!! Sitä kai pidetään luonnonvoimana jota vastaan on turha panna hanttiin.

Siksi pysytään kaapissa, koska on syrjintää jo kouluista lähtien ja se jatkuu muodossa jos toisessa.

Tähän kuuluu erikoinen sivujuoni: naisten jalkapallojoukkueet. Ammustehtaassa olevat naiset haluttiin pitää hyvässä kunnossa ja tuli naisten jalkapallojoukkueet, jotka sitten lakkautettiin 1921, koska urheilemista pidettiin vahingollisena ( ja sopimattomana ). Se tuhosi naisten sisäelimet....

Koulukiusaaminen on ongelma, ja sen uhreina on hlbti-vähemmistöihin kuuluvia ja muillakin tavoilla rajattavia ryhmiä. Edelleen: olennaisinta on tiedon lisääminen, jotta on mahdollista kasvattaa sekä varhaista itseymmärrystä että hyväksyntää.

Oma koulusysteemi on ainoa ratkaisu. Valistus ei auta eikä se muuta tilannetta tarpeeksi nopeasti. Nykyiselle kouluopiskelemiselle pitää olla vaihtoehtoja.

Niinkö olisi? Rohkenen kyllä olla perustavalla tavalla eri mieltä tuollaisesta ghetto-ratkaisusta. Ratkaisisiko se kuitenkaan yhtään mitään? Auttaisiko oikeasti kiusaamisen ja väkivallan uhkaan? Ehkäpä sellainen jopa pahentaisi tilannetta. Kuka tekisi päätöksen tuosta pumpulikuplaan siirtymisestä? Missä vaiheessa elämää? Olisiko se vapaaehtoista (l. hakemuksesta) vai pakollista (l. kun tietty homokriteeristö täyttyy)? Mitä sitten kun pumpulikuplasta on aika tulla pois? Pärjääkö eristetysti kasvanut yksilö laalaa-maan ulkopuolella? Höpöpuhetta taas.

Miten nuo eriytetyt hlbtiq-koulut pystyisivät pureutumaan kiusaamiseen? Eivätkö hlbtiq-nuoret kiusaa? Kiusaamista voi estää vain puuttumalla siihen heti ja jämäkästi ja koulumaailmassa se tarkoittaa, että aikuisten on oikeasti otettava vastuu siitä, että kouluympäristö on kaikille turvallinen paikka olla. Kiusaaja/t on saatava vastuuseen teoistaan, ei niin, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, mikä vain antaa signaalin kiusaajille jatkaa toimintaansa uuden uhrin kanssa.

Mikä tässä olisi jotakin outoa, koska on jo yksityisiä uskonnollisia kouluja ja Steiner kouluja?! Se olisi yksi hyvä vaihtoehto lisää. Kuka sitä voisi edes vastustaa? Ennenkaikkea että saisi opiskella vapaasti ja rauhassa, mikä ei koskaan toteudu nykyisessä systeemissä ( ellei ole kaapissa ). Luulisi että kaikki olisivat tyytyväisiä ja VARSINKIN heterot. Siellä saisivat rauhassa kutea keskenään.

Seksuaalinen suuntaituneisuus ei ole uskonto, vaan inhimillinen ominaisuus. Minä voin hyvin vastustaa täysin päätöntä ajatusta erillisistä kouluista. Karsinoinnissa on käytännössä kyse eräänlaisesta väkivallasta. Miten hyvänsä. Yhtä kaikki, se ei ratkaise ongelmaa. Lisäksi on täysin katteetonta kuvitella, että saisi opiskella sen ihmeemmin "vapaasti ja rauhassa" tuollaisessa ghettokoulussa. On ihan höpöhöpökuvitelmaa ajatella, että tuollaisessa ghettoympäristössä sateenkaaria syöksevät yksisarviset olisivat yhtään sen yleisempiä. Haihattelua sellainen.

Ongelmia ratkaistaan vain tiedon lisäämisellä.

"The EU LGBT survey findings revealed widespread
bullying of LGBT persons at schools in all EU Member
States."

Mutta kun on kysymys laajalle levinneestä kiusaamisesta, niin silloinhan ainoa moraalisesti oikea keino on viedä oppilaat pois ja turvaan.
Se ei ole mitään gettoutumista. Se on vain käytännöllistä ja varsinkin kun tiedon levittäminen on käytännössä olematonta.

Ei, vaan ainoa moraalisesti kestävä keino on rakentaa mekanismeja, joilla kiusaamista ja väkivaltaa saadaan vähennettyä. Koska tämän tyyppinen kiusaaminen perustuu vahvasti ennakkoluuloihin, on ennakkoluulojen selättäminen oikea keino. Et Kolmoisritti tuolla aiemmin vastannut eräisiin tähän päähänpinttymääsi liittyviin kysymyksiin (kommentti 19/23). Esimerkiksi: kuka päättää tällaisesta oppilaan käytännöllisestä viemisestä pois ja rangaistav... anteeksi turvaan?

No onko sinusta lesbojen mummolaakso hanke gettoutumista tai jo toteutunut vastaava talo Tukholmassa?
Minusta ei.

vrt. https://www.aftonbladet.se/wendela/article15187552.ab

Tällaista saisi olla lisää.

Yksityinen koulu on hyvä asia, koska uskon, että se parantaisi oppilaiden motivaatiota ja kiintiöt yliopistoihin parantaisivat heidän tulotasoaan ja sijoittumistaan työelämässä. Ongelmana on, että ihmiset eivät elä avoimesti, vaan ovat kaapissa, joten kohderyhmää on vaikea tavoittaa tai kartoittaa. Mutta talo Tukholmassa kertoo, että tarve on olemassa. Uskon, että myös koulumaailma tarvitsisi vastaavanlaista muutosta.

Jos aikuiset ihmiset katsovat tarpeelliseksi hankkiutua omaan kuplaansa, niin mikä minä olen heidän ratkaisuaan kritisoimaan. Näkisin kyllä paremmaksi vaihtoehdoksi edistää hlbti-tietoisuutta esimerkiksi vanhuspalvelujen piirissä, jotta kukin voisi olla oma itsensä muiden joukossa.

Se ei ole mikään kupla tai ghettoutumista vaan luonnollista, että samanmieliset haluavat olla tekemisissä toistensa kanssa-mitä tapahtuu kaikkialla. Tässä on vain tämä juttu, että se mikä on sallittua heteroille ei olisikaan enää sallittua meille, mikä kertoo diskriminoinnista. Minä taas katson asiaa veronmaksajana: en saa palvelua sillä tavalla kuin sitä toivoisin ja olen aina altavastaajana, koska kuulun yhteen vähemmistöön eikä asiat etene.

Tässä on valtava ero rahojen kanavoimisessa, jos UN Women saa joka vuosi 19 miljoonaa dollaria Suomen valtiolta. Järkyttäviä summia rahaa menee heteroille, jotka sukupuolittavat, vaikka tasa-arvossa ei pitäisi sukupuolittaa mitään, jos kerran ollaan tasa-arvosiia, mutta kysymys onkin yhteiskunnan manipuloinnista, jotta päästään helpommalla ja samalla syrjitään niitä, joilla olisi todellinen tarve parantaa yhteiskunnalllista asemaansa.

Tämä kertoo kovista asenteista ja siitä miten meitä työnnetään aktiivisesti huono-osaisuuteen tai pidetään siinä.

Pelkästään se, että on syrjitty aiheuttaa monia ongelmia: masentumista, alisuoriutumista, terveyden huononemista ts.tulee kierre seurausilmiöineen, mitä on vaikea katkaista, koska ei saa välttämättä tukea, jota tarvitsisi. Pitää olla vahva psyykkisesti, koska esim. kiusaaminen jne voi alkaa jo omasta perheestä ja jatkua läpi elämän: sen välttää ainoastaan elämällä kaksoiselämää, valehtelemalla ihmissuhteista, muuttamalla suurempaan kaupunkiin jne jne.

Mikään ei ole oikeastaan paljon muuttunut vuosikymmenten saatossa. Jos olis muuttunut, niin homomiehiä ei hakattaisi enää kaduilla. Saisivat turvapaikkoja jne.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on esimerkiksi homomiehen keskimääräinen elinikä verrattuna esimerkiksi heteronaiseen.

Eivät nuo (jotain katkeroitumista sinussa Kolmoisritti jälleen herättävät) rahat mene erityisesti "heteroille". Kanavoitumisen kohteen joukossa on varmasti myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.

Lisäksi tuo "samanmielisyys" on jotenkin pahalta haiseva ilmaus, jos ajatellaan viitattavan laajemmin vaikkapa homoihin tai laajemmin seksuaalivähemmistöhin tai vielä laajemmin hlbti-vähemmistöihin. Minä esimerkiksi en koe kuuluvani mitenkään erityisesti "samanmielisiin" yleisesti vaikkapa homojen kanssa. Yksi ominaisuuteni vain sattuu olemaan sellainen, että kuulun tiettyyn seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella määriteltyyn viiteryhmään. Toki olen myös hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisen aseman edistämisen suhteen (poliittisesti) aktiivinen.

Samanmielisyydellä voi kyllä viitata sellaisten ihmisjoukkoon, jonka jäsenet haluavat olla tekemisissä toistensa kanssa (olkoon syynä sitten vaikkapa vähemmistöön X kuuluminen). Siksipä en lähdekään kritisoimaan tällaista ryhmäytymistä haluavia ja sitä toteuttavia aikuisia.