Caitlyn Jenner säätiö tukee

http://caitlynjenner.com/2017/05/caitlyn-jenner-foundation-x-prizeo/

Hän on samoilla linjoilla kuin minä olen ollut. Hyvä esimerkki.

"The Caitlyn Jenner Foundation promotes equality and combats discrimination by providing grants to organizations that empower and improve the lives of transgender people, including youth, anti-bullying, suicide prevention, healthcare, housing, employment, and related programs."

- nimenomaan mm. asumis-, työttömyys- ja terveydenhuolto asioissa.

Tätä tarvittaisiin EU-alueella myös. Minä olen sillä tavalla eri mieltä, että yksilö saisi suoraa tukea, ei syötetä siis järjestöjä, jotka elävät näillä rahoilla. Suora tuki menee täsmällisesti ja oikein. Se on tehokkain tapa. Tuki olisi vastikkeeton ja veroton.

Eihän tuossa mistään suorasta tuesta ole kyse, vaan juurikin syötetään järjestöjä, paikallisia "setoja" - joille toki USA:ssa on sälytetty enemmän vastuuta yksilöiden turvaverkostona. Suomessa (ja yleisemmin Euroopassa) konkreettisia asumiseen, työttömyyteen ja terveydenhuoltoon liittyviä asioita huolehditaan laajemmin yhteisistä varoista ja näissä palveluissa kyllä ainakin periaatteessa otetaan huomioon yksilölliset erikoispiirteet (myös hlbti-vähemmistöihin kuuluminen), mutta joka tapauksessa pyritään yksilöä auttamaan, vaikka tämä apua saadakseen ei (pakko-)outtaantuisi.

Asenteiden muokkaus on tärkeintä toimintaa.

Tarkoitin, että MINÄ olen sitä mieltä, mutta esimerkissä on kyse säätiöstä. Kannattaisin yksilön tukemista. Miksi minä olen sitä mieltä? Koska pohjaan tämän näkemyksen koko elämäni mittaiseen havaintoon ja kokemuksiin ja näen sen tärkeänä. Tässä ei ole paljon tieteestä apua, koska hlbtqi - väkeä on tutkittu liian vähän. Miksi? Koska sitä ei pidetä tärkeänä.

Suurin osa elää kaapissa, joten mitään sen kummempaa NÄKYVYYTTÄ ei edes ole. Käytän käsitettä " hidden people ". Ei ole näkyvyyttä, koska sitä EI SALLITA. Joka tapauksessa katson, että puhtaasti inhimillisistä syistä, meille tulisi jakaa SUORIA tukia, jotka on erikseen kohdistettu meille.

Olen tämän asian jo nostanut esille muissa yhteyksissä muualla Euroopassa. Yritän ajaa tätä niin pitkälle kuin voin. Kun aikaa jää.

Juu, olet tunnetusti paasannut tuota homotuki-asiaa lukuisissa tilanteissa (mm. tällä sivustolla monissa tyystin muita asioita käsittelevien aiheiden yhteydessä).

Onpa totisesti niissä yhteyksissä käynyt selväksi, että olet valmis tallomaan "kuraportaaseen" sen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevan ja eniten avun tarpeessa olevan hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien kansanosan - siis sen, joka vain kärvistelee kaapissa (pääsääntöisesti) häpeän kokemuksensa takia, uskaltamatta avoimesti elää itsenään tai tohtimatta myöntää itselleenkään tuota ominaisuutta.

Yksilölle on joissain tapauksessa perusteltua maksaa (tilapäistä) tukea yksilöitävän ongelman (esim. työttömyys, asunnottomuus, sairaus jne.) vuoksi, mutta terveelle ihmiselle jonkin henkilöön liittyvän ominaisuuden vuoksi suoran tuen maksaminen ei ole perusteltua. Suoraan homouteen liittyvä tuki olisi homoutensa (tai muuun hlbtiq+ominaisuutensa) kanssa kipuilevalle vain lisäkuorma; tuon "vian" takia annetaan nyt vähän touhutonnia. Se olisi yksi lisähaaste tulemiseen sinuiksi itsensä kanssa. Lisäksi on oletettavaa, että tällainen tuki johtaisi muuten elämässään kipuilevien katkeruuden ja kateuden lisääntymiseen - käytännössä tällaista erikoistukea saaviin kohdistuvan hyljeksinnän kasvua.

Yksilölle homouden vuoksi maksettava tuki on hyvin huono ja ajattelematon idea.

Tuolle sun paranoidiselle länkytykselle ei ole mitään todisteita. Päinvastoin minusta sinä tuet tätä yhteiskunnan eriarvoisuutta, kun taas minä pyrin luomaan edellytyksiä sille, ettei kenenkään tarvitse elää kaapissa.

Kaikenlaista saa vääristellä.

Minä en missään yhteyksissä ole käyttänyt arvoasetelmaa sairas-terve enkä muutenkaan ole viitannut vikaan tms, vaan loogisesti, jos kerran voidaan saada sukupuoliperusteisesti rahaa ja tukia, minusta me syrjittynä ryhmänä voimme samoin perustein ( = Tasa-arvoinen elämä, yhdenvertainen elämä ) saada tukia jne. Siinä ei ole minkäänlaista eroa paitsi se, että hlbtqi on huono-osaisempi kuin yksikään heteronainen. Mutta hyvinvointia ei haluta jakaa! Ei haluta antaa huono-osaisimmille samoja mahdollisuuksia kuten homoille, koska tämä yhteiskunta rakentuu vääristyneille tarpeille mm. että pitää olla aina joku ryhmä, jota voi halveksia ja päähänpotkia ( jotta kokisi voivansa hyvin ja parempi ).

Mutta ongelma ovat nämä, jotka pistävät kapuloita rattaisiin uskonnollisista syistä. Ja se on helvetistä! Ne ovat helvetistä ja sinne menevät. He kuvittelevat itsestään aivan muuta. Merkel esimerkiksi ajatteli toisin ja ei puoltanut avioliittoa homoille. Toiset taas yrittävät luoda hyvää elämää ja hyvinvointia kaikilla näillä keinoilla- sit yks ämmä yritti pistää hanttiin. Näitä tällaisia on paljon. He eivät piittaa tuon taivaallista mistään itsemurhaluvuista, mistään asunnottomuudesta, mistään tällaisesta, vaan he nimenomaan omilla valinnoillaan haluavat että on toisen luokan kansalaisia. Avioliiton historia kertoo jo jotain aivan muuta, mutta he eivät piittaa tieteestä. Minusta aivan outoa. Toisilla on kysymys JOPA hengissä pysymisestä. Mies joka myy itseään, yrittää pysyä hengissä. Ne jotka muuttivat englantiin pois USA:sta aikoinaan, koska olivat hiv-positiivisa, halusivat pysyä hengissä ja elää....he muutivat Eurooppaan siksi, koska täällä on halvempi terveydenhuolto. Nämä ovat todellisempia ja akuutimpia asioita kuin joku vanha sairausleima. Vittu siitä kukaan enää välitä. HLBTQI on ryhmänä osattomia.

Nuoret naiset kirjoittavat nyt kuukautisvaivoistaaan, koska haluavat sitä kautta yleisen asenneilmapiirin muuttuvan suosiolliseksi, että voi jäädä kotiin sairikselle ( mikä on taas yksi keino, jolla helpottaa heteronaisten elämää ), niin minä menin töihin naama paskana sen jälkeen kun oli potkittu pää verille: ei kukaan kirjoittanut sairauslomaa!!!! Minä koin, että mua kidutettiin sen takia, koska olin homo. Mä koin et mua nöyryytettiin tahallaan. Se, että olin juhlinut oli suurempi paha lekureille, kuin se et mua hakkasi 8 skiniä. Pahasti hakattu. Se oli ilmeisesti lekureiden mielestä aivan oikein tehty. Kyllähän siinä herätti huomiota kun meni töihin.

6 miljoonaa juutalaista tapettiin tällaisten helvetillisten periaatteiden takia- ja suuri osa oli kirkoissa käyvää väkeä. He olivat kunnollisia, keskiluokkaisia ja hyvinvoivia kansalaisia siihen aikaan. Vittu murhaajia! He tukivat valtaapitäjiä ja antoivat mandaatin murhaamisille. He tiesivät niistä!

Mutta edelleen on näitä samoja ryhmiä puyrkimässä valtaan. Pelkkää pahuutta.

Ketä koskee tämä mantra että " ketään ei jätetä ". Sitäpaitsi se oli vale: niitä jäi sinne rintamalle ja jätettiin....

Välinpitämättömyys ja piittaamattomuus ( kylmäkiskoisuus ja myötäelämisen puute ) voi aiheuttaa jonkun ihmisyksilön kuoleman. Tässä on edelleen eriarvoisuutta. Pakolaispolitiikassa minusta homopakolainen on suuremmassa vaarassa kuin yksikään hetero, koska myös suku on häntä vastaan- ei mikään yksittäinen poliittinen ryhmä, joka on päässyt vallankahvalle. Homolla on usein vastassaan koko kansa. No siitä ei välitetä! Sen sijaan otetaan varsinainen pakoon lähtijä ja 6-10 muuta, jotka tulevat perässä ja homo saa jäädä yksin kuoleman pelkonsa kanssa- siis todellisen uhan alle!!!! Ne muut voivat valehdella. Minusta homoille tulisi antaa etusija inhimillisistä syistä. He ovat kaikista heikoimpia-oikeasti. Mutta siitä ei piitata.

JA minä tiedän miltä tuntuu, kun koko suku kääntyy vastaan ja hyljeksii: mustamaalaa ja keksii valheita. Sen tietää myös jokainen suomalainen romani, joka on gay. Ei sitä tarvitse kaukomaille lähteä. Olen monta kertaa miettinyt miten suojaton homo romani on.
Heillä on edelleen verikosto olemassa. Se on pahuutta.

Haluan tuoda esille sen asian, että : " one life matters! " Koska yksi elämä ( yhden yksilön elämä ) on merkityksellinen, niin silloin kaikkien elämä on sitä. Miksi ? Yhden yksilön elämän ainutkertaisuus on kultaakin kalliimpaa, koska ei ole eikä tule koskaan samanlaista yksilöä. Ajattele, että olet painosi arvoinen kullassa tai missä tahansa arvokkaassa ( esimerkiksi jalokivi ). Emme saisi "kadottaa" ketään.

Sinä Kolmoisritti toivot varmasti yhtä suuresti kuin minäkin sitä, että kenenkään ei tarvitsisi elää kaapissa. Minä kuitenkin näen, että ajatus homouteen liitetystä suorasta tuesta on polku ojasta allikkoon - ja kertakaikkisesti vääränlainen tapa hoitaa ongelmia.

Sinun on Kolmoisritti myös hyvä ymmärtää se, että mainittu "joku vanha sairausleima" tai yleisemmin häpeän kokemus on yhä edelleen olemassaoleva ongelma.

Ei ole kyse mistään vainoharhaisuudesta ymmärtää syiden ja seurausten välistä suhdetta. Katsopas vaikka sitä ujellusta, joka syntyy vaikkapa turvapaikanhakijoiden kohdalla välttämättömyyksiin kuluvasta rahasta. Entäpä itse Kolmoisritti harjoittamasi suoranainen naisviha ja naiseuteen liittyvien (fyysisten) ongelmien vähättely? Vaikutat elävältä esimerkiltä juuri mainitsemastani mekanismista, jossa “homojen touhutonnit” aiheuttaisivat katkeruutta muissa ja sitä kautta lisähaasteita todellisen yhdenvertaisuuden edistämiselle.

Tuo höpötyksesi siitä, että hlbtiq+ -ryhmät olisivat (Suomessa tai useimmissa länsimaissa) “osattomia”, on täyttä hömpsönpömpsön-tarinaa ja soopaa. Tuollainen överiksi vetäminen aiheuttaa hallaa sille, että asioiden todellista laitaa pyritään tuomaan esiin realistisesti. Monilla (kenties suurimmalla osalla) menee ihan hyvin, mutta toki kaikilla ei mene ja joillakin ongelmat saattavat kummuta nimenomaan homoseksuaalisuuteen liittyvistä asenteista. Rahaa syytämällä johonkin inhimilliseen ominaisuuteen (tässä homoseksuaalisuuteen) liitetysti ei kuitenkaan edistetä yhdenvertaisuutta vaan rakennetaan taas uusia etuoikeutettuja ryhmiä sekä laajemmin että myös hlbtiq-vähemmistöjen sisälle.

Tilapäiset tuet yksittäisiin ongelmiin kohdennetusti sen sijaan voivat olla perusteltutuja.

En tiedä, millaisessa konkreettisessa tilanteessa jouduit päähän silloin aikanaan potkituksi. Käsittämätöntä kuitenkin kaivella ilmeisesti vuosikymmenten takaista väkivallan kohteeksi joutumistasi - ja etenkin käyttää tuollaista yksittäistapausta jonkinlaisena perusteena jollekin. En tiedä, haittasiko olemisesi "naama paskana" työn tekemistä. Sen tiedän, että joidenkin naisten kuukautiskivut vievät konkreettisesti (yhteis)työkyvyn (muiden ihmisten kanssa).

Yksilön arvoa ei voi mitata kullassa tai muussakaan materiassa. Ja totta vie, emme saa kadottaa ketään. Juuri siksi terveen ihmisen tukemista ei pidä kytkeä mihinkään yksilöön liittyvään ominaisuuteen (vaikkapa homoseksuaalisuuteen), vaan tuki on liitettävä siihen yksittäiseen ongelmaan joka tilapäisesti vaatii ratkaisua tuen avulla.

Mitä tulee hlbti-vähemmistöihin kuuluviin turvapaikanhakijoihin, niin kyllä, sen suhteen lienemme samaa mieltä: hlbti-vihamielisiltä alueilta tulevien turvapaikanhakijoiden hlbti-vähemmistöihin kuuluminen pitäisi olla itsestäänselvästi peruste turvapaikalle.

Olet joka tapauksessa väärässä ja minusta jollakin tavalla tyhmä. Mistä olet huolissasi?

Sitten syyttelet ja leimaat, jos on eri mieltä. Joka tapauksessa mustamaalaaminen on tehokas keino ja paljon käytetty: sillä saa aina vetää mattoa alta ja vähätellä muita. Se on sinun tyylisi kohdata muita.

Kirjoitin siitäkin sen takia, koska olisin voinut kuolla: kun maiharilla monottaa 2 kundia päähän, tulee pahaa jälkeä. Se oli sitäpaitsi tehty niin etten voinut puolustautua - työnnettiin takaa päin katuun, kun en pysähtynyt. Lesboystävääni monotettiin myös päähän. Potkaistiin suoraan naamaan. Kun tein rikosilmoituksen, niin poliisi vähätteli. Sitten muistan myös kun kahta ystävääni hakattiin: yksi lyötiin katuun makkaratalossa ja toinen postitalon lähellä. Mua on uhattu kiväärillä ja sitten on viimeksi lyöty kirves oven läpi. Tapahtuneet eri puolella Suomea.

Kaappihomot eivät kohtaa mitään tällaista! Siinä varmaan syy, miksi lojutaan kaapissa.

Täällä joku mm valittanut vielä vanhemmista tapahtumista...taisi olla jotain psykoanalyysiin liittyvää. Se oli tää tyyppi, joka kirjoitteli kirjoja. Kai sä olet sillekin vinoillut jo siitä, että miksi valittaa.

Minä voin olla monillakin tavoilla tyhmä. Jos se oloasi helpottaa Kolmoisritti, niin minua voit haukustella mielin määrin.

Mistäkö olen huolissani? Monista asioista enemmän ja vähemmän, mutta suhtaudun kuitenkin yleisesti ottaen tulevaisuuteen toiveikkaan uteliaasti. Tässä nimenomaisessa tukiasaissa olen huolissani esimerkiksi 1) mahdollisuudesta tukien väärinkäyttöön, 2) tukien leimaavasta vaikutuksesta ja 3) askeleesta kohti (ehkä tuen ulkopuolelle jäävien katkeruuttakin herättävää) epäyhdenvertaisuutta.

Sitten tuo esiin nostamasi (ilmeisesti vuosikymmeniä sitten tapahtunut) kaltoin kohdelluksi joutumisesi. Periaatteessa kuka tahansa ihminen (paitsi ehkä hermeettiseen tilaan yksin suljettu/sulkeutunut) voi kohdata väkivaltaa; naiset, miehet, heterot, homot, biseksuaaliset, transsukupuoliset, transvestiitit, ihonväriltään/etnisyydeltään silmiinpistävät - kuten myös henkilö, joka ei erotu millään tavoin kanssaihmisistä, ollut vain väärässä paikassa väärään aikaan.

Noin yleisesti Kolmoisritti ilmeisesti olet jollain tavalla onnistunut sulkemaan silmäsi tapahtuneelta/tapahtuvalta muutokselta. Poliisi ei (enää) vähättele ns. viharikoksista tehtäviä rikosilmoituksia vastaanottaessaan. Esimerkiksi siinä asiassa valistus- ja asenteiden muuttamiseen tähtäävä työ kantaa hedelmää. En väitä, etteikö yhä olisi yksittäistapauksia, joissa viranomainen suhtautuu asiattomasti henkilöön, jonka hlbtiq+ -vähemmistöön kuuluminen tulee esiin. Väitän kuitenkin, että näin tapahtuu ani harvoin - ja sittenkin asiattoman kohtelun voi saattaa tiedoksi taholle, joka pystyy vaikuttamaan asioihin. Juuri tällaiseen asennemuokkaukseen on käytettävä panoksia.

Tämä "tyyppi, joka kirjoitteli kirjoja" kohdistaa huomionsa rajattuihin ongelmakysymyksiin, nykyään nimenomaan historiallisessa kontekstissa, eikä märehtien paasaa laillasi. Mainittu henkilö näyttää hahmottaneen tapahtuneen/tapahtuvan muutoksen.

Vaikkapa edelleen paikoitellen parjattua suomenruotsalaisuutta ei sitäkään tueta suoraan.

Kyseessä olisi vastaava ongelmallinen tilanne: miksi yhden ryhmän jäseniä tuetaan, miksi suomenruotsalaisten joukko ansaitsee tukea muiden kustannuksella, kuka on suomenruotsalainen, miten tämä todistetaan, miksi suomenruotsalaisten joukolta viedään mahdollisuus kehittää omia kannattimiaan, miksi katsotaan, että kyseinen ryhmä on heikompi kuin muut, miksi tehdään pesäero muihin ryhmiin nähden jne.

Sateenkaarisuuden "tilasta" kannattanee erityistoimin huolehtia niin kauan, kuin on sellaisia, jotka haluavat kutistaa sen olemattomiin. Ideaalisti tämä oman tilansa varjelu tehdään sateenkaariväen itsensä toimesta. Juuri, kuten Caitlyn Jenner tekee. Siinä samalla tavallaan koetellaan kyseisen ryhmän omintakeisuus ja riippumattomuus eli tavallaan terve elinvoima, samanarvoisena muiden elinvoimaisten ryhmien kanssa. Toki vielä ideaalisemmin sateenkaarisuudesta tulee jatkossa yleisinhimillinen asia, joka vaistomaisesti tulee otettua huomioon kaikessa ilman erityistoimenpiteitä.

Olen pahoillani kolmoisritin kokemasta sorrosta, mutta en usko, että esim. kohtaaminen skinien kanssa olisi mennut toisin, jos saisit valtiolta verovaroja käyttöösi?

Raha-automaattiyhdistykselle voi sitten antaa viestiä, että SETA ry on tarpeeton pulju. Että kannattaa antaa rahat muualle - niille jotka ovat todella tarvitsevia.

Kuten smo viestittää, mitään tukia ei tarvita enää. Hlbtqi väellä kaikki on hyvin!

Mitä turhaa tukea järjestöjä ja syöttää yhteiskunnan energiaa enää niihin, koska he ovat tehneet itsensä tarpeettomaksi.

Kiitos, kun selvensitte.

Niin ja ne jotka elävät ns. kaapissa ovat psyykkisesti harhaisia: he eivät elä todellisuudessa, vaan ovat ehkä diagnoosia vailla. Näinhän TE epäsuorasti tuotte ilmi.

Loogisesti Together-ryhmän pitää olla avoin eikä suljettu, koska suljettuna ryhmänä tuetaan osallistujen paranoidista ja epätödellista maailmankuvaa: sellaista ei saa enää tukea, koska "hlbtqi-väellä ei ole ONGELMAA enää, koska he voivat HYVIN".

Nimenomaan Seta ja vastaavat toimijat eivät ole tarpeettomia puljuja (toki esimerkiksi Setan olisi tarpeellisita tarkentaa fokustaan nimenomaan hlbti-aihepiiriin, ehkä palata lähemmäs juuriaan etujärjestöksi nykyisen "ihmisoikeusjärjestön" hämyisältä vyöhykkeeltä). Maailmahan ei ole vielä valmis, eikä Seta ole vielä tehnyt itseään tarpeettomaksi - vaikka etenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen muutos on ollut valtava. Setan tyyppisten järjestöjen kautta on perusteltua edistää hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemaa, ja kyse on ensisijaisesti nimenomaan oikean tiedon jakamisesta ja ymmärryksen lisäämisestä, joka mahdollistaa asennemuutosta. Kuten jo aiemmin totesin, on Kolmoisritti vähättelemäsi sairausleima tai yleisemmin häpeän kokemus yhä edelleen olemassaoleva ongelma; usein nimenomaan häpeän kokemus on perimmäinen syy pysytellä kaapissa, usein itseltäänkin. Juuri asennemuokkaukseen on käytettävä panoksia.

Mielestäni tämän ketjun postauksistani muodostuu kyllä yksittäisiä virkkeitä laajemmin käsitettävä ja ihan ymmärrettävä kokonaisuus. Onko edeltävistä noista postauksistani muodostuva kokonaisuus jäänyt Kolmoisritti sinulta hahmottumatta? Onko ehkä kyse ongelmistasi lukutaidossa vai luetun ymmärtämisessä? En ole väittänyt, etteivätkö hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat joutuisi kohtaamaan elämässään erityisesti vähemmistöön kuulumiseen liittyviä ongelmia. Minä en vain näe, miten Kolmoisritti markkinoimasi hlbtiq+ -väen "touhutonnit" auttaisivat ratkomaan kestävästi yhtään mitään.

Älä selitä.
Et ole uskottava.

Kolmoisriitin olisi hyvä lopettaa uhriutuminen ja itsesääli, ne eivät johda mihinkään. Minä en ainakaan mitään erityis-homo-avustuksia tarvi, millä perusteella sellaista ansaitsisin? En ole koskaan ollut uhri homouteni vuoksi, eivätkä ketkään muutkaan homotuttuni. Emme elä Venäjällä tai missään kehitysmaassa. Ja ei kannata suunnata omaa pahaa oloa ja vihaa esimetkiksi hetero naisiin joita ihan oikeasti syrjitään homoja enemmän.

Selevä, Kolmoisritti. Et silti taida saada omaa "touhutonniasi" :)

Ongelma taitaa olla tässä: yksilön tukeminen nopeuttaisi kehitystä ja tekisi järjestötyön tarpeettomaksi. Sama kävisi esim. queer tutkimuksen kanssa. Ne ihmiset, jotka elävät näistä, haluavat hidasta kehitystä. He eivät halua mitään muutosta parempaan ja ovat tyytyväisiä etanavauhtiin.

Itse asiassa kysmys kuuluu: kuka haluaa pitää kiinni omista "touhutonneistaan"?

Et ole Kolmoisritti esittänyt _mitään_ uskottavaa mekanismia kehityksen nopeutumiselle, mikäli tukea jaettaisiin terveille yksilöille vain vähemmistöön kuulumisen perusteella.

Et sinäkään ole esittänyt mitään perusteita sille, miksi rahaa pitää jakaa sukupuoliperusteisesti.

Sateenkaariperheet ovat päässeet tukien piiriin, mutta tapeltiin homoisän isyysrahoista: ei naisten äitiysrahoista ole koskaan väännetty - tämä on tärkeätä huomata. Avioliiton myötä saa myös esim. erotilanteessa osuuden toisen isommasta omaisuudesta. Siinä piti olla avioliitossa tietty aika.

Lapsilisiä ei aina käytetä lapseen, vaan elämiseen ja kuluttamiseen.

Koko ajan näissä kulkee mukana nämä tuet ja etuisuudet. Ne eivät ole yhdentekeviä. Ne vaikuttavat suoraan hyvinvointiin eli nostavat sitä. Jos ne otettaisiin kokonaan pois, niin mitä tapahtuisi? Syntyvyys laskisi.

Miksi minun pitäisi esittää erityisiä perusteita sukupuoliperusteisiin tukiin? En minä ole tässä vaatimassa niitä.

Yhtä kaikki, naisissa ja miehissä on sellaisia (pääasiassa fyysisiä) eroja, että esimerkiksi terveydenhuollossa naisille ja miehille on perusteltua huomioida eri asioita eri tavoin. Muistetaan jälleen, että myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat jaolla tässä ihan samalla viivalla ei-vähemmistöihin kuuluvien kanssa. Samoin perheeseen ja lapsiin liittyen on esimerkiksi olemassa tosiasia, että äiti (seksuaalivähemmistöön kuulumisesta tai kuulumattomuudesta riippumatta) kantaa lasta yhdeksän kuukautta ja se aiheuttaa konkreettisesti asioita, jotka liittyvät työkykyyn ja sitä kautta toimeentulomahdollisuuksiin, tilapäisesti.

Mitään suoranaista suomalaisille naisille (tai muutenkaan) sukupuoliperusteisesti pysyvästi jaettavaa "touhutonnia" ei ole olemassa.

Asunnottomuuteen, työttömyyteen ja terveydenhuoltoon liittyen seksuaalivähemmistöhin kuuluville on mahdollisuudet samoihin palveluihin ja tukiin kuin vastaavassa (elämän)tilanteessa olevalla vähemmistöön kuulumattomalla. Oikeus tukeen tai palveluun syntyy yksilöitävästä tarpeesta, ei johonkin ihmisryhmään kuulumisesta syntyvästä oletuksesta. Siinä yhdenvertaisuus seksuaaliseen suuntautuneisuuteen katsottuna toteutuu, eikä hlbti-järjestöillä ole rahanjaon suhteen työsarkaa kynnettävänään. Yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat eivät ole noissa rakenteissa, mutta kohtaamiseen liittyvästi puutteita on tiedoissa ja osaamisessa.

Lapsiperheiden (yhtäläisesti niin ns. perinteisten kuin sateenkaarevien) tukemisen näen perusteltuna lasten hyvinvoinnin nimissä; lapsilla ei ole mahdollista vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Siihen vaikuttavat tämän perheen mahdollisuudet - se, miten perhe voi elää ja kuluttaa. Vanhempainrahasta joo väännettiin ja palikat loksahtelivat paikalleen. On tärkeä huomata, että niin tapahtui, kun täsmällisesti osoitettiin ongelmakohta - eikä uhriutumalla ja itsesääliä lietsoen ulistu laillasi yleisluontoisesti "kuraportaista".

Äitiyslaista (kyse on lapsen asemasta) on tulossa vielä vääntöä samoin kuin translaista (kyse on oikeudesta elää kokonaisena ihmisenä ja oikeudesta tietynlaiseen koskemattomuuteen). Toivokaamme, että tulevissa väännöissä konkreettisia ongelmakohtia pidetään esillä, eikä sorruta yleisluontoiseen ihmisoikeusjargoniin taikka yleisluontoisiin uhriutuviin höpinöihin "osattomuudesta".

Mutta...

Kyse on nyt siitä, miten yhdenvertaisuus ja hlbtiq+ -vähemmistöjen asema yhteiskunnassa paranisi, jos olisi olemassa Kolmoisritti markkinoimasi erityis-homo-avustus? Joo, varmaan sitä itse kukin tulisi iloiseksi, jos tilille säännöllisesti kilahtaisi ylimääräinen potti rahaa törsättäväksi. Tiedän kyllä hlbti-vähemmistöihin kuuluvia ja kuulumattomia, jotka ylimääräisen ja säännöllisen positiivisen tilitapahtuman myötä istuisivat illan tai parikin viikossa enemmän kippolassa ja joisivat enemmän - ja passivoituisivat entisestään. Mutta ovat yksittäistapauksia. En näe yhtään syytä, miksi minun homona pitäisi saada yhteiskunnalta seksuaalisen suuntautuneisuuteni perusteella omalle tililleni yhtään ylimääräistä senttiä. Miksi sinä Kolmoisritti näet, että sinun (tai jonkun muun) pitäisi saada?

Miten siis tuollainen "suora tuki" parantaisi kestävästi hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaista asemaa?

Minusta sä olet jo hävinnyt tämän keskustelun.

Olet unohtanut mm. perustukikokeilun.

Tarkoitatko Kolmoisritti perustulokokeilua vai mitä? En koe, että kyseisellä kokeilulla olisi sinänsä yhteyttä tähän käsiteltyyn asiaan, jossa esität, että tiettyyn kansanryhmään kuuluminen muodostaisi oikeuden erikoistukeen. Perustulokokeiluun osallistuneet on poimittu yhdenvertaisella arvonnalla tietyn tilapäiseksi tarkoitetun tuen saajien joukosta. Se, mitä mainitulla tuella pyritään paikkaamaan, on tarpeeseen perustuvaa - ja tarve siihen on yhtäläinen riippumatta henkilön hlbtiq+ -vähemmistöön kuulumisesta tai kuulumattomuudesta.

PS. En ota kantaa asioihin voittaakseni, enkä koe häviäväni keskusteluja jos milloin huomaan olevani jonkin asian suhteen väärässä, koska silloin koen oppineeni jotain uutta. Nyt en koe olevani väärässä.

Pitkäaikaistyöttömät ovat yksi kansanryhmä ja tässä kokeilussa he saavat sinun pilkkaamaasi "touhutonnia" , jonka saa pitää vaikka saa työpaikan. Sen tarkoituksena on vähentää eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ( köyhyyttä). Kysymys on yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta- ja luodaan sosiaalisesti heikommassa asemassa olevalle uudet mahdollisuudet parempaan elämään (= hyvinvointi).

Sinä kannatat tietenkin, että tuetaan järjestötoimintaa, koska oletan että olet siinä mukana.

Perustulokokeilussa on kyse samanlaisesta suorasta tuesta yksilölle, mistä minä olen kirjoittanut, mutta minä olen laajentanut asiaa myös esimerkiksi kiintiöihin yliopistoihin ( koska mm. suomenruotsalaisilla ja naisilla on kiintiöit olemassa ).

Aivan samoilla perusteilla voisi olla ns. sateenkaarikiintiö, apurahajärjestelmä sateenkaarikuvataiteilijoille, työttömyyskorvaus ja kuntoutusraha jne jne...Suomen valtio tukee joillakin miljoonilla tällaisia hlbtqi-järjestöjä maailmalla, mutta se ei riitä.

Yhdenvertaisvaltuutettu voi tehdä valistustyötä aivan samalla lailla kuin SETA tekee. Mutta se ei tuota tulosta eli nosta hyvinvointia. Se ei muuta asenteita.

Jos olis vaikkapa kiintiö yliopistoon, se vaikuttaa suoraan mm. koulutustasoon ja saa hyväpalkkaisempaa työtä ( tai olisi siihen mahdollisuus ). Loistojuttu.Sosiaalinen status nousee ja hyvinvointi kasvaa.

SETA on sitäpaitsi matsannut nimenomaan näistä tuista ( vanhempainraha jne). Miksi, jos sellaisia ei sitten sinun mielestäsi tarvita ollenkaan ja ne menevät tähän sinun ivaamaasi touhutonni-käsitteeseen? Jos sinä olet ns.hyvätuloinen, miksi laittaisit kapuloita rattaisiin sellaisille, joilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat?

Miksi pitää käyttää sanaa sateenkaariperhe, koska sinun mukaansa tällaisia erityisryhmiä ei saa olla olemassa, koska ei ole kyse sairaudesta? Sateenkaariperheet ovat tällainen kansanryhmä, joka vaatii ja jonka etuja ajetaan.

Vanhempainrahan kohdalla tuli minusta esille, että homoa ( homomies) ei saisi tukea, vaikka homo onminun mielestäni monessa suhteessa heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa kuin heteronainen. Työpaikkakiusaamisista on tehty joitakin tutkimuksia.

Kun naisjärjestö saa Suomen valtiolta kummeniä miljoonia dollareita niin vastaavasti hlbtqi-järjestö saa ehkä miljoonan. Minkä takia? Ehkä he ajattelevat, että hlbtqi väellä menee niin hyvin, ettei tueta enempää ( sinun logiikallasi ja se mitä puhutte ettette tarvitse rahaa). Miksi yleeensä tarvitsee antaa mitään? Itse asiassa SETA ry:n toiminnot kaikki voitaisiin korvata. Tätähän te länkytätte...

Pitkäaikaistyöttömät eivät ole samalla tavoin kansanryhmä kuin hlbtiq+ -vähemmistöt.

Mainitut (pitkäaikais)työttömät (joiden joukossa on myös hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvia) on mahdollista saada (takaisin) työelämään ja tulemaan toimeen omillaan. Perustulossa on lähtökohtaisesti kyse tilapäisestä tuesta ja perusturvasta. Perustulojärjestelmästä toivotaan työhön kannustavaa (ts. vähemmän ns. tuloloukkuja sisältävää) järjestelmää ja mekanismia, jossa työn vastaanottaminen ei synnytä (tilapäistä) taloudellista epävarmuutta. Yleisesti perustulomallista voi olla mieltä tai toista - mutta tästä hlbtiq+ -näkökulmasta tarkastellen se ei ole syrjivä.

Kansanryhmään hlbtiq+ taas kuulutaan synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Siitä ei ole mahdollista "kuntoutua" eikä sen paremmin "eheytyäkään" - ei tuilla eikä tuitta. Ominaisuus on pysyvä eikä millään tavoin yksilöä huonommaksi tai paremmaksi tekevä.

Mitä tulee itseeni, niin olen mukana järjestötoiminnassa ranneliike.net -sivuston taustayhdistyksellisen verran, en enempää enkä vähempää. Tuosta yhdistystoiminnasta tai ranneliike.nettiin antamastani panoksesta en saa leipääni, vaan tämän runsaan 15 vuoden aikana olen jonkin verran siihen käyttänyt omaakin rahaa. Kuulun ns. keskituloisiin, jos se jotenkin sinua Kolmoisritti jostain syystä kiinnostaa.

Hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat ovat oikeutettuja em. vähemmistöihin kuulumattomien kanssa yhdenvertaisesti työttömyyskorvauksiin, kuntoutustukiin ja taideapurahoihin. Mikään ei tietenkään estä perustamasta vaikkapa sateenkaaritaidetta edistävää säätiötä, jos sellaisen edistäminen tuntuu tarpeelliselta.

Minusta näyttää vahvasti siltä, että Setan tekemä valistustyö on muuttanut ja muuttaa yhä asenteita - jos kohta muitakin toimijoita on. Seta (ja sen piirissä toimivat järjestöt) tekevät lisäksi paljon sosiaalityötä hlbtiq+ -vähemmistöjen hyväksi (johon ne saavat myös tukia) ja ovat käytettävissä alan asiantuntijoina. Tuon asian merkityksen voit Kolmoisritti toki kyseenalaistaa, mutta sitten joudun kysymään, että missä ihmeen tynnörissä oikein mahdat elää, kun et tunnu olevan minkäänlaisissa kosketuksissa todellisuuden kanssa.

Ja mitä tulee "sateenkaariperheisiin", niin maailmassa tarvitaan sanoja siihen, että asioita voidaan yksilöidä ja asioista voidaan keskustella. Sateenkaariperheet eivät vaadi _etuja_ vaan yhdenvertaista asemaa muiden perheiden kanssa. Kun sateenkaariperheet (etenkin niiden lapset) ovat samalla viivalla muiden perheiden kanssa, niin voidaan puhua sen tarkemmin yksilöimättä perheistä. Sateenkaariperheiden asema on parantunut paljolti järjestöjen tietoa lisäävän ja asenteita muuttavan työn ansiosta.

Minulle on tärkeää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat yhteiskunnan rattaissa samassa asemassa kuin vähemmistöihin kuulumattomat. Se ei toteudu etuoikeuksilla, vaan sillä, että kohtelusta tulee yhtäläinen.

Niin me emme voi valita geenejämme emmekä sitä kasvuympäristöä, missä joudumme elämään ( perimä ja ympäristö ).

Vaikea lapsuus ja elämän vastoinkäymiset kuten vaikka koulukiusaaminen aiheuttavat ylimääräistä stressiä, joka voi vaikuttaa ettei pysty parhaimpaansa esimerkiksi vaikka koulusuorituksissa ja myös voi aiheuttaa mielenterveysongelmia, kuten masentuneisuutta, vetäytyneisyyttä, aktiivisuuden laskua jne.

Jos vanhemmat eivät hyväksy teiniä, joka tulee kaapista ulos itsenään jne. Seurauksena voi olla konflikti ja vaikkapa traumatisoituminen. Nuori ei saa tarvitsemaansa normaalia tukea vanhemmiltaan, jota vastaavasti heteronuoret saavat. Tätä on.
Yhdysvalloissa voi vanhemmat heittää kadulle.

Sitten tapahtuu tätä, että paetaan isoihin kaupunkeihin elämään. Tämä on siis tavallinen tarina, mitä täälläkin saa lukea, kun perhe, suku jne hylkivät.

HLBTQI-lapsella ei välttämättä ole parhaimmat lähtökohdat elämälleen ja kasvulleen. Katsoisin, että jos vanhemmat vihaavat lastaan, se on vastoinkäyminen ja stressitilanne. Voi tulla muita vastoinkäymisiä: sairastuu kroonisesti hiviin, hepatiittiin ( mitä tapahtuu edelleen paljon/liikaa , hakataan niin pahasti, että vammautuu, työpaikkakiusaaminen, saa potkut töistä, koska on homo/lesbo jne.

Sateenkaarityötön sinkku voi olla huonommassa asemassa kuin heterotyötön kuten usein on.

HLBTQI-väellä voi olla tyypillisiä riskitekijöitä ja vastoinkäymisiä, mitä valtaenemmistöllä ( heteroilla ) ei ole, kuten usein on.

Siksi tarvitaan erityistukia tälle ryhmälle. Erityistukien tarkoitus on antaa tasoitusta ja tukea, jotta voi käyttää omat lahjansa parhaalla mahdollisella tavalla, kun ympäristö on homofobinen ja se usein on. Sen tarkoitus on vähentää vastoinkäymisten vaikutuksia ja riskitekijöitä esim. masentuminen.

Se on jo hyvinvoinnista osattomuutta, jos omat vanhemmat eivät hyväksy, kun on vielä heidän kohtelunsa armoilla eli ei ole omia tuloja. Siksi voisi olla hyvä, että saisi oman asunnon aikaisemmin ts. asuntokiintiön avulla. Asuntokiintiöt auttaisivat myös opiskelevia sateenkaarinuoria. Asuntokiintiöt voisivat auttaa asunnottomia sateenkaariväkeen kuuluvia.

Sitten on tämä mielenterveyspuoli: sateenkaariväellä voi olla omanlaisensa tausta kuten vaikkapa tämä eheytymisaivopesu ja siitä toipuminen jne tai transsukupuolisen vaikeat asiat. Se voi tarvita ja usein olisi hyvä saada erityistukea ja erityiskuntoutusta erikseen. Miksei voi saada ilmaista psykoterapiaa ja kuntoutusrahaa? Minusta voisi.

Järjestöjä tuetaan, koska sillä päästään helpommalla ja halvemmalla. Yhdenvertaisvaltuutettu ei voi puuttua työpaikkakiusaamisiin.

Yhdenvertaisuus on usein toiveajattelua. Kylmä totuus on toista.

Jos sateenkaariperheitä ei kohdella yhdenvertaisesti, niin silloinhan heidät halutaan pitää kuraportaassa ja osattomina hyvnvoinnista, eikö? Silloin he ovat sinun mukaasi uhriutuneet ja vaativat huomiota erityisryhmänä eli sateenkaariryhmänä, kuten tekevät.

Menisin jopa niin pitkälle, että sateenkaarinuorille olisi oma koulu. Se turvaisi että olisi koulurauha. Toivottavasti joku ottaa tästä vihjeestä kiinni. Opettajat ainoastaan sateenkaariväkeen kuuluvia. Tulokset olisivat todennäköisesti loistavia.

http://www.oph.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/101/0/kysely_valtaosa_kohdannut_kiusaamista_ja_pitaa_sita_isona_yhteiskunnallisena_ongelmana

Sen asemesta, että olisi jotain homoleimalla varustettuja erikoispalveluseteleitä, pitäisi huolehtia siitä, että jokaisella apua tarvitsevalla on yhdenvertainen mahdollisuus tarvittavaan apuun. Ja mieluiten syy avun tarpeeseen pitäisi voida eliminoida ennalta.

Miksi Kolmoisritti aiemmin tässä ketjussa ns. alatyyliä käyttäen kyseenalaistit esiin nostamani häpeän tunteeseen liittyvän sairausleiman olemassaolon? Nyt kuitenkin koulukiusaamiseen liittämällä otit itse taustaksi sen mielenterveysongelmia aiheuttavana asiana.

Mutta palataan taas peruskysymykseen.

Sinä jankkaat "erityistuista" joihin hlbtiq+ -vähemmistöön itsensä ilmoittava olisi enemmän/vähemmän automaattisesti "riskiryhmäisyyden" perusteella oikeutettu.

Minä taas katson, että erityisille hlbtiq+ -tuille ei ole minkäänlaista perustetta, vaan tukea annetaan tarvittaessa todettuihin yksittäisiin ongelmiin - kuten muillekin. Jos hlbtiq+ -vähemmistöissä on enemmän tuen tarvetta, niin tuki tällöin luonnostaan kohdistuu mainittuun ryhmään, ilman mitään erikoistukia. Tällöin tuen piiriin pääsyn edellytyksenä ei myöskään ole laajempi pakko-outtautuminen asiassa, jonka ei ehkä halua tulla kaikkien tietoon.

Jos sairastuu hiviin tai hepatiittiin, niin miksi jonkin kansanryhmän kohdalla hoidon (korvattavuuden?) pitäisi poiketa jostain toisesta ryhmästä? Miksi vammautuneeksi hakatun kohtelun pitäisi olla erilaista sen perusteella, että tämä kuuluu tai ei kuulu johonkin kansanryhmään? Miksi työpaikkakiusaaminen tai perusteettomat potkut olisivat ryhmään X kuuluvan kohdalla eri asia kuin ryhmään kuulumattoman? Eheytyshoidon, uskontoon liittyvien väärinkäytösten ja vastaavien asioiden suhteen ei mielestäni ole merkittävää ongelman vakavuuden suhteen se, onko apua tarvitseva hlbtiq+ -henkilö vai ei. Suomessa transsukupuoliset ymmärtääkseni ovat oikeutettuja saamaan apua transsukupuolisuuteen liittyvissä kysymyksissä julkisen terveydenhuollon piirissä.

Järjestöjä tuetaan myös siksi, että niiden piirissä on asiantuntemusta ja verkostoitumista "luonnostaan" hirmuinen määrä. Tuo on tällaisessa suomalaismallisessa kansalaisyhteiskunta-kuviossa aivan mahtavaa. Tuotako olisit Kolmoisritti romuttamassa? Mitä ihmettä oikein ajattelet? Ja että hlbtiq+ -nuorille oma koulu? Voi nyt hyvän tähden! En ole vähään aikaan mitään ihan yhtä houruisaa kuullutkaan. Että ghettoa pistettäisiin pystyyn ja pidettäisiin huolta, että hlbtiq+ eristyisi omaksi kuplakseen, eikä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille annettaisi mahdollisuutta olla osa arkea. Tuossa on kuitenkin jonkinlaista edistymistä tapahtunut tässä viime aikoina.

Konkreettisten epäyhdenvertaisuuksien osoittaminen ja korjauksen vaatiminen ei ole uhriutumista eikä huomion vaatimista "erityisryhmänä". Sateenkaariperheidenkin asema on edennyt kohti yhdenvertaisuutta pala palalta. Olemme yhä matkalla kohti yhdenvertaisuutta.

" sateenkaariväellä voi olla omanlaisensa tausta " eli tarkoitin tällä ympäristöstä johtuvia seikkoja en mitään sairautta tai sairaudentunnetta. Onhan selvää, että perhe voi olla huono siinä suhteessa, jos siellä on ennakkoluuloja hlbtqi-väkeä kohtaan ja se tuo sitten omat ongelmansa eli kasvuympäristö on tällainen. Valtaosilla on vielä vanhanakin vaikeuksia perheen ja suvun ennakkoluulojen takia ja siksi moni edelleen (!) on loppuikänsä kaapissa eli ei kerro seksuaalista suuntautumistaan, mikä johtuu ympäristöstä. Se ei ole sisäänrakennettu ominaisuus tai luonteenpiirre tai tapa.

Ennakkoluuloja on lähes mahdotonta muuttaa. Näkeehän tämän nykypäivänä perussuomalaisissa, jotka ratsastavat ennakkoluuloilla. Vieläkin puhutaan "roduista" vaikka sellaista ei ole olemassakaan!!! Ei ole olemassa rotuoppia eikä rakenteellista rasismia kuten apartheid. Kun homo-sana on useimmiten käytössä haukkumasanana, opitaan jo varhain että siihen liittyvät asiat ovat häpeällisiä tai pahoja.

En ymmärrä, koska tämä lesbosuhteensa takia irtisanottu toimittaja voitti oikeudenkäynnin ja sai korvauksia.

Miten mulla onkin hyviä ideoita: sateenkaarikoulu vasta mahtava asia olisikin! Saa opiskella ja kehittää kykyjään ilman kiusaamista ja häirintää. Sitä ei nykykoululaitos opetushallituksineen kykene turvaamaan, koska se ei heitä kiinnosta kun on kysymyksessä sateenkari opiskelija tai koululainen: ei tapahdu mitään etenemistä. Miksi altistaa koululaisia kiusaamiselle ja väkivallalle? Nyt siihen joutuu vaikka ei haluaisi.

Sairaus tai sairauden tunne on eri asia kuin sairausleima. Jotkut pitävät (muiden tai omaa) homoutta syystä tai toisesta yhä sairautena. Homouteen kohdistuvan eriarvoistavan suhtautumisen taustalla on pääsääntöisesti ajatus (siis leima) sen syntisyydestä ja/tai sairaudesta.

Perhe/suku voi olla huono tai hyvä yhdessä jos toisessakin suhteessa. Elämä on. Jos kasvuympäristöstä on syntynyt (loppu)elämää varjostavia ongelmia, niin ei siihen liittyvää tukea pidä kytkeä erityisesti hlbtiq+ -vähemmistöön kuulumiseen - jos kohta asiantuntemus hlbtiq+ -aihepiiristä on tärkeää hlbtiq+ -aihepiiriin sidoksissa olevia ongelmia ratkottaessa.

Eivät nämä asiat elämässä korjautuisi, vaikka hlbtiq+ -vähemmistöön kuuluminen oikeuttaisi millaiseen korvaukseen hyvänsä.

Olisi lisäksi ns. karhunpalvelus ylläpitää ja vahvistaa homoseksuaalisuuteen liityvää vaillinaisuuden polttomerkkiä kytkemällä tuohon inhimilliseen ja pysyvään ominaisuuteen erityistukia. On vaikeaa kuvitella, että iäkseen kaappiin päätynyt avaisi kaappinsa ovet ja uskaltautuisi ilmaisemaan homoutensa "homon erikoistukea" saadakseen tai saadessaan. Se vain vahvistaisi kuvaa homoudesta johtuvasta vaillinaisuudesta ja työntäisi kenties yhä syvemmälle kaappiin. Samoin hlbtiq+ -reservaattikoulut kiusaamista ennaltaehkäisemässä olisivat signaali yksilön vaillinaisuudesta, jonka perusteella reservaatissa olevat on eristetty muusta yhteisöstä.

Ennakkoluulujen murtaminen ei ole mahdotonta, vaikka se haastavaa onkin. Silti, ennakkoluuloja on murrettu ja murretaan. Jos ajattelee vaikkapa päätöksiä tekevää eduskuntaa, niin voit ihan alakoulun matematiikalla todeta, että hlbtiq+ -yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa sellainen on nyt mahdollista, mikä ei vielä vuosikymmen sitten ollut. Samoin vaikkapa poliisin ja kouluopetuksen piirissä on tapahtunut massivisia ja ääneen sanottuja liikahduksia hlbtiq+ -yhdenvertaisen huomioon ottamisen suuntaan.

Nykyisen koululaitoksen piirissä hlbtiq+ -vähemmistöihin kohdistuvat asiattomuudet on otettu päivänvaloon, jolloin ongelmiin on mahdollista puuttua täsmäkeinoin. Esiin nostettu opetushallituksen selvitys nimenomaan on työkalu ongelmiin tarttumiseksi.

Ero ratkaisukeskeisyyden ja uhriutumisen välillä on selkeä. Ratkaisukeskeisyydessä lähdetään etsimään ongelmia, mietitään/toteutetaan täsmäratkaisuja, seurataan vaikutuksia ja toistetaan tätä, kunnes tilanne on parantunut. Uhriutumisessa valitetaan umpimähkään kaiken surkeutta ja toivottomuutta, ollaan hähmyisten korvausten perään ja esitetään toteuttamiskelvottomia ajatuksia ajattelematta todellisia seurauksia.

Meillä on politiikassa (ja muuallakin yhteiskunnassa) toki yhä ongelmapesiä, jotka vaikuttavat haitallisesti hlbtiq+ -vähemmistön yhdenvertaisen aseman edistymiseen. Tällainen on käytännön marginaaliin lipuva kristillisdemokraattinen puolue ja vallassa oleva Timo Soini sekä eräät muut vaikuttajat perussuomalaisissa ja siitä lohjenneissa "sinisissä". Toivottomien tapausten ulkopuolisella vyöhykkeellä asioista käydään kyllä keskustelua ja yhdenvertaisuuden edistyminen tapahtuu askel kerrallaan.

Päätoimittaja Johanna Korhosen irtisanomisesta muuten on aikaa pian vuosikymmen. Tuona aikanakin on harpottu askelia eteenpäin yhdenvertaisuuden tiellä. Yhdenvertaisuuden edistymisen taustalla merkittävässä roolissa kolmannen sektorin (siis järjestösektorin, pääasiassa Setan) panos. Juuri kolmatta sektoria tukemalla näyttää syntyvän tulosta.

Minä olen esittänyt selvän ratkaisun. Se toimii.

Koulukiusaamiset esimerkiksi ovat hyvin vakava asia, kuten kaikenlainen kiusaaminen. Perheen sisällä tapahtuva kiusaaminen vielä vakavampaa. Ainoa hyvä ratkaisu on pyrkiä suojelemaan ja väistää tilanne esimerkiksi perustamalla erillinen koulurakennus ja pitää oppitunnit siellä.

Sama asia on together ryhmän ratkaisumalli eli suljettu ryhmä. Se toimii.

Perheen sisällä tapahtuvaan kiusaamiseen on vaikea tehdä mitää interventiota, koska se ei välttämättä edes tule ilmi kuin jälkikäteen.

Helsingissä on esimerkiksi poikien talo, missä erillisessä rakennuksessa tehdään toimintaa ( tai tyttöjen talo ).

Itse asiassa sateenkaarikoulu on vähän samaa kuin erilliset sateenkaariperheille järjestetty toiminta: ei sen kummempaa. Se on helppo ja nopea järjestää. Tyhjä koulurakennus, virat auki jne. Onhan nyt olemassa yksityisiä kouluja. Tämän voisi perustaa valtion erillistuella.

http://www.sateenkaariperheet.fi

Näillä on oma perhesuhdekeskus erikseen jo olemassa olevasta perheasiankeskuksesta.

Sinun ideologiasi mukaan, mitään tällaista erillistä ei saa olla.

Ei toimi, etenkään pitkällä aikavälillä. Eristäytyminen ja eristäminen johtavat vain ojasta allikkoon. Ghettoutuminen johtaa siihen, että puolin ja toisin jää moninaisuus kokematta. USA:ssa alkuperäisväestö on työnnetty reservaatteihin - eivätkä nimenomaan siitä johtuvat ongelmat ole aivan vähäisiä.

Harrastus- ja vapaa-ajan toiminta erikseen, mutta koulumaailmassa on parempi, että erilaiset ihmiset kohtaavat.

Ratkaisu on puuttuminen mahdollisiin väärinkäytöksiin ja tietoisuuden/ymmärryksen edistäminen. Vähemmistöihin kuuluvat yksilöt on tarpeen saada tietoisiksi omista oikeuksistaan ja yleisemmin on edistettävä kaikkien ymmärrystä moninaisuuden suhteen.

Ghetto-koulujen vaikutukset eivät olisi myönteisiä mistään näkökulmasta tarkastellen.

Olen smo:n kanssa samoilla linjoilla, etteivät homot ja lesbot tarvitse mitään erityistä rahallista tukea vain seksuaalisuutensa takia. Meille kuuluu nykyään samat tuet kuin valtaväestölle ja sen pitäisi riittää. Jos tuki evätään seksuaalisuuden takia ja sen pystyy todistamaan, niin silloin valitusta peliin, ja jollei itse jaksa, silloin voi tulla esim. SETA avuksi.

Eivät homot ja lesbot ole ainoita, joita kiusataan kouluissa ja työyhteisöissä. Pitäisikö siis rillipäille, lihaville ym perustaa oma koulunsa? Kiusaaminen on kiusaamista tapahtuu se sitten millä tekosyyllä tahansa.

Te olette minusta aivan hulluja. Te uhraatte nuoria tuollaisen epävarman ja tehottoman valistuksen takia. Esimerkiksi työpaikkakiusaamisiin on erittäin vaikea puuttua, jonka myöntää syrjintäsuojavaltuutettu itsekin. Sama koulujen kanssa: osa kouluista estää valistamisen. Te vaan periaatteen vuoksi länkytätte vastaan.

Mun ratkaisukeinoni ei luo mitään gettoja, vaan se on järkevä ja hyvä, yleishyödyllinen keino puuttua ongelmaan ja joka turvaisi koulurauhan ja tukisi kasvavia nuoria kaikella tavalla. Ainoa nopea ratkaisu tilanteeseen. Toinen seikka on se, että nuori saisi aikuisia malleja ( opettajat )....loistava asia. Olen aivan varma siitä, että hlbtqi-nuoret kukoistaisivat tällaisissa kouluissa.

Ei hetero voi olla malli homolle tai tue hänen hyvää kasvamistaan. Osa opettajista vihaa seksuaalisia vähemmistöjä. Miten hetero opettaja voi tukea homonuorta hänen vaikeissa elämäntilanteissaan? Ei mitenkään. Kuinka moni miesopettaja kykenisi antamaan tukea hlbtqi nuorille. Suurin osa on sen vuoksi kaapissa koulumaailmassa. Tämä kaapissa notkuminen alkaa perheissä ja jatkuu koulumaailmassa. AMK:ssa on aivan sama asia, vaikka ovat korkeakouluja: siellä sekä opettajat että opiskelijat ovat kaapissa! Minä tiedän tämän. kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa ivan sama asia. Realiteetit ovat nämä!

Maakunnissa ei tapahdu mitään edistystä valtavan muutosvastarinnan takia.

Minusta tulisi hyvä syrjintäsuojavaltuutettu.

Kyllä Kolmoisritti esittämäsi "sateenkaarikoulun" malli on nimenomaan reservaatti, ghetto, karsina, tynnyri ja mitä muuta vastaavaa vielä. Malli ei olisi puuttumista ongelmaan vaan ongelman lakaisemista maton alle ajatuksella "kun kohtaamisia ei tapahdu, ongelmiakaan ei ole". Hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat nuoret kasvaisivat tuolla mallilla pelkoon, häpeään ja muiden ihmisten välttelyyn. Huh huh. Ja väitätkö Kolmoisritti vakavissasi, että tuollainen takaisi koulurauhan - että hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat eivät osaisi kiusata toisiaan?

Hetero opettaja voi vallan mainiosti olla mallina hlbtiq+ -nuorelle, samoin hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluva opettaja voi vallan mainiosti olla mallina vähemmistöön kuulumattomalle nuorelle. Nimittäin mallina ihmisenä olemisesta. Henkilökohtainen seksuaalinen suuntautuneisuus ei tee kenestäkään mallina parempaa tai huonompaa. Huolestuisin esimerkiksi homosta opettajasta mallina suuresti, jos tämä esittäisi samanlaisia käsityksiä kuin sinä katkeruudessasi, Kolmoisritti.

Voidaan myös esittää kysymys, että kuinka moni itse homo miesopettaja kykenisi heteroa miesopettajaa paremmin antamaan tukea hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluville nuorille? Kyse ei ole omasta suuntautuneisuudesta vaan ammattitaidosta. En ole tällä vuosikymmenellä kuullut opettajasta, joka jollain lailla olisi tuonut opetuksessaan esiin kielteisen asenteensa hlbtiq+ -vähemmistöistä. Sitä aiemmilta ajoilta tiedän joitain tapauksia.

Minä taas tiedän sekä AMK:n opiskelijoita että opettajia, jotka eivät ole kaapissa. Mikäköhän ero meissä oikein on, kun elämme jotenkin eri todellisuutta?

Noin yleisesti toki tiedossa on, että suurten kaupunkien ulkopuolella asenteet hlbtiq+ -vähemmistöjä kohtaan ovat vähemmän myönteisiä kuin kaupungeissa. Siksi työ jatkuu - onneksi eristämättä hlbtiq+ -nuoria ghettoihin.

Olet väärässä. Sitä paitsi esimerkiksi koulun suhteen olen jo kysellyt ystäviltäni ja kaikki ovat poikkeuksetta olleet tällaisen puolesta...aika hyvin minusta!

Ilmeisesti ystäväsi eivät sitten ole ajatelleet asiaa aivan loppuun asti. Sellainen on aika yleistä.

Kolmoisritti siis edellisessä linkkaa Yle Areenan klippiin "Ylen aamu-tv: Seksuaalivähemmistöjen syrjintä työelämässä", jonka alkuperäinen esitysaika on ollut helmikuun 2017 lopussa. Klipin kuvaustekstissä kerrotaan, että "seksuaalivähemmistöön kuuluminen aiheuttaa suomalaisessa työelämässä edelleen syrjintää. Suomen Akatemian rahoittamassa Weall-hankkeessa selvisi, että moni seksuaalivähemmistön nuori tuntee syrjinnän vaikuttaneen koulutuksen keskeytymiseen ja jäämiseen työttömäksi. Vanhempi tutkija Jukka Lehtonen Helsingin yliopistosta kertoo, kuinka yleistö seksuaalivähemmistöjen syrjintä työelämässä on."

Tuota Ylen klipissä esitettyähän ei voi mitenkään pitää puheenvuorona esimerkiksi homojen erityistukien tai homoghetto-koulujen puolesta. Noihin esitettyihin ongelmiin parhaillaan puututaan monilla keinoilla, jo alkaen siitä, että näitä asioita tutkitaan ja selvitetään. Siitä saadaan työkaluja varsinaisiin korjauksiin.

Suomessa on olemassa varsin kattava seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjinnältä suojaava lainsäädäntö. Siitä huolimatta lakia saatetaan joskus rikkoa. Elämässä vain on joskus niin, että omia oikeuksiaan pitää vähän itsekin valvoa ja viedä asiaa eteenpäin, jos haluaa oikeutta. Ei ole niin, että jostain pelmahtaa paikalle HomoSuperMan, joka on nähnyt ja kuullut kaiken - ja fiksaa maailman hujauksessa ihanan vaaleanpunaiseksi.

Ylen klipissä oli mainittu työpaikkojen tasa-arvosuunnitelma ja muita keinoja syrjimättömyyden edistämiseksi työpaikalla. Esimerkiksi leipätyöpaikassani minut on nimetty henkilöksi, jolle voi kertoa, jos joutuu hlbtiq+ -taustansa vuoksi kaltoin kohdelluksi tavalla tai toisella. Sen hlbtiq+ -yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat tiedostetaan työpaikassa kaikilla tasoilla. Keinoja mahdollisten ongelmien ratkomiseksi on, mutta (ainakaan toistaiseksi) ei ole ollut tarvetta käyttää niitä.

Yleisesti työpaikoilla tilanne ei välttämättä ole ihan yhtä selkeä. Yksi parannus olisi tuon yhdenvertaisuussuunnitelmaa koskevan velvoitteen noudattamisesta kiinni jäämisen selvä sanktioiminen. Myönteistä kehitystä on se, että isot ammattiliitot ovat joka tapauksessa ilmaisseet olevansa myös hlbtiq+ -yhdenvertaisuuden takana, ja niiden kautta on ongelmatilanteissa mahdollista saada apua.

Unohtaa ei pidä sitäkään, että uuden opetussuunnitelman mukaan seksuaalinen ja sukupuolinen moninaisuus sisällytetään kouluopetukseen kokonaisvaltaisesti: siten, että moninaisuus on läsnä muutenkin kuin yhden kappaleen verran biologiaan liittyvänä ilmiönä, terveystiedon ehkäisyvalistuksen yhteydessä esiintyvänä tokaisuna, että "tällaistakin on tuolla jossain" ja lukion psykologian tunnilla lyhyesti.

Edelleen, Suomessa on viritetty turvaverkosto, joka koskee yhdenvertaisesti kaikkia - seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuulumisesta riippumatta. Kaikilla on tuon tukiviidakon puitteissa oikeudet samoihin asioihin. Ei ole mitään syytä rakennella jollekin kansanryhmälle tämän synnynnäisen ja pysyvän (vasenkätisyyteen tai ihonväriin vertautuvan) ominaisuuden vuoksi oikeutusta johonkin erikoistukeen. Mahdollisia ongelmia on syytä ratkoa ongelman kautta, ei ihmisen kansanryhmään kuulumisen kautta.

PS. Jos noihin muualla oleviin lähteisiin keskustelussa viittaa, niin linkin lisänä olisi ihan suotavaa avata se, mitä linkin takana on. Ja koska tämä on keskustelufoorumi, niin oma asiaan liittyvä näkemys olisi silleen ihan kiva lisä. Pelkkä linkki ei ole asiallinen puheenvuoro.

Tämä klippi oli minusta sen vuoksi tärkeä, koska se oli tieteellinen tutkimus ja kohteena nuoret, kun täällä on viitattu siihen, että minä puhun muinaisuudesta ja vähätelty minun mielipiteitäni. Minusta unohdettiin myös, että mikä tilanne on yksityisillä työmarkkinoilla: ei kerrottu oliko kysymyksessä yksityiset vai kunnalliset. Osa työpaikoista nimittäin saattaa kieltää henkilöstön tutkimuksen. Johanna Tukiaisen tapauskin oli vasta 7 vuotta sitten eli sellaista tapahtuu edelleen. Mi nulla on myös omakohtaista kokemusta, että miltä tuntuu, kun erotetaan homouden vuoksi, koska miesystäväni erotettiin sen takia: ja mikä kierre siitä tulee, jos ei saakaan työtä. Siitä seurasi hänelle paha kierre, mikä ei koskaan kääntynyt paremmaksi. Ei ole kyse mistään pikku asioista, vaan saattavat vaikuttaa koko loppuelämään. Tämä erottaminen oli seurausta, kun työkaveri outtasi miesystäväni, koska halusi sen johtajan paikan- ja sai!

Heteromiehet tekevät tätä. Sama asia tapahtui esimerkiksi Eklundin kohdalla tässä tositv-sarjassa ( million dollar listing New York )missä hetero kolleega häpäisi hänet julkisesti, koska hän oli joskus kaksikymppisenä ollut muutamassa pornoelokuvassa. Tämä tyyppi halusi tuhota hänen uransa, koska Eklund oli niin ylivoimainen myyjänä. Ei riittänyt että paikallisesti vaan koko maailman silmien edessä....kun tuli tilaisuus niin käytti sen. Perusteluna oli että "minä olen amerikkalainen unelma et sinä, koska olet tuontitavaraa ( import ")". Eli ne rikkaudet kuuluvat valkoiselle amerikkalaiselle heteromiehelle ei ulkomaalaiselle homolle. Hän vielä huusi tämän statemnttinsä...

Kommenttina siihen, että omia oikeuksia pitää myös valvoa on mm. että on iso kynnys alittaa oikeudenkäynti, koska jos häviää maksaa viulut. Oikeuden käynnissä pitää tietää mitä ja miten puhuu. Hyvin harva pitää päiväkirjaa elämästään ja muistinvaraisesti voi muistaa väärin, jos on sana sanaa vastaan. Syrjintäsuojavaltuutettu ei osaa puuttua työelämätilanteisiin eli pätevyyttä puuttuu siltä osin.

Tällaisissa asioissa ollaan todella yksin: siinä ei SETAsta saa apua ( kokemusta nimittäin on kahdesta eri asiasta ).

Mitä te oikeastaan tiedätte! Voi sitä länkyttää ja väittää joka asiaan vastaan ja esittää ylipositiivista, kun se ei koskaan osu kohdalle ( syrjintä ).

Smo voisit lisätä omiin teksteihisi, että " minun mielestäni", " minusta" tms. ettei tule vaikutelmaa, että olet jnkl auktoriteettiasemassa näissä asioissa.

Ymmärrän myös miksi esitetään ylipositiivista, jos vaikka saa tukea jostakin hanasta: työni mitä teen on kannattavaa ja tuloksellista.

Olen monta kertaa miettinyt joidenkin homomiesten arroganttia asennetta, että onko siellä taustalla tällainen huono itsetunto, jota pitää jatkuvasti pönkittää: " mulla ei ole ollut tällaista, minä en tiedä tällaisesta mitään jne ". Jos hinkkaa persettään vaan Helsingissä niin näkökulma on melko kapea.

En ymmärrä miksi nimittäin kaikista heikoimmassa asemassa olevia nuoria elämiä uhrataan tällaisten ideologisten näkökulmien vuoksi, kun voi olla parempia menetelmiä hoitaa asioita, mutta täällä esteenä on valtiovalta. Silloin voi kirjoittaa että homofobia on rakenteissa.

Työelämässä kannattaa kuulua ammattiliittoon, silloin saa apua erilaisiin ongelmatilanteisiin työnantajan kanssa. Heillä on juristit ja tietämystä esim. laittomista irtisanomisista.
Miten muuten erityinen tuki hlbtiq+ -ihmisille estäisi laittoman irtisanomisen tai työpaikkakiusaamisen? Jotenkin minusta tuntuu, että haikailet tuollaista tukea, jotta sinun ei tarvitsisi tehdä töitä ja saisit bilettää rauhassa vailla rahahuolia.
Minulla on aivan toisenlaisia kokemuksia homoudesta työpaikalla. Varmaan kaikki siellä tietävät minusta ja parisuhteestani, silti en ole kokenut minkäänlaista syrjintää tai kiusaamista. Itseasiassa työnantaja arvostaa ammattitaitoani ja sitä, että tulen hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, ja luulen, että moni työkaverinikin pitää minusta ihan ihmisenä.

Kyllä, Kolmoisritti. Yle Areenassa oleva klippi on tärkeä. Samoja asioita on käsitelty ranneliike.netissäkin koko sen tähänastisen olemassaolon ajan. Ongelmia yhä on, niitä nostetaan esiin, niitä korjataan. Kuten klipistäkin kävi ilmi, ovat asiat kuitenkin menneet parempaan suuntaan.

Sitä asiaa klipistä ei käy ilmi, että tiedossa olevia yksittäisiä epäkohtia ja yksilöiden huonoja kokemuksia on paljon enemmän kuin vaikkapa 1990-luvulla - koska näistä asioista voidaan nykyään avoimesti puhua. Silloin niitä on myös mahdollista ratkaista.

Mitä Kolmoisritti tarkoitat seitsemän vuotta sitten olleella Johanna Tukiaisen tapauksella? Tarkoitatko ehkä kuitenkin Lapin Kansan päätoimittajaksi syksyllä 2008 nimitetyn ja ennen työn alkua erotetun Johanna Korhosen tapausta? Siitä on noin yhdeksän vuotta.

Tosi-TV-sarjoja en jaksa kommentoida. Ne ovat maailma, jonka haluan pääsääntöisesti pitää oman kokemusmaailmani ulkopuolella.

Mitä oikeastaan tiedämme? Meillä kaikilla toki on tapahtumahorisonttimme. Saman voin Kolmoisritti kysyä sinulta - siis mitä oikeastaan tiedät?

Minä ainakaan en koe olevani yltiöpositiivinen. Pidän itseäni aika realistina: tiedostan olemassaolevia ongelmia, mietin niihin ratkaisukeinoja ja pohdin miten vastata hlbtiq+ -yhdenvertaisuutta vastustavien argumentaatioon tosiasioita toteamalla, logiikkaan tukeutumalla sekä etsimällä uusia näkökulmia. En toisaalta pidä siitä, jos esitetään täsmällisesti rajattavien ongelmien ratkaisuksi "haulikolla ampumista" ja "lasten heittelyä pesuveden mukana". Uhriutumisesta ärsyynnyn. Näihin puutun ihan samalla tavoin kuin hlbtiq+ -vastaisiin tapauksiin.

Toki oma näkökulmani maailmaan on aika helsinkiläinen. Minulla on kyllä yhteyksiä muuallekin, niin kotimaassa kuin maailmallekin. Sinähän Kolmoisritti olet kertonut jättäneesi hinkkaamiset Suomessa aikoja sitten, ja nykyisin teet sitä ilmeisesti jossain ulkomailla? Millainen on oma näkökulmasi (Suomessa meneillään olevaan), kun et tunnu millään tavoin tavoittavan meneillään olevaa (suomalaisessa) yhteiskunnassa tapahtuvaa hlbtiq+ -vähemmistöjen kannalta myönteistä asenteiden muutosta?

PS. Kolmoisritti, jos postaan jotain keskustelufoorumille, niin eiköhän liene jokseenkin yksiselitteistä, että kyse on minun näkemyksestäni. Jos kyse on jonkun toisen mielipiteestä (varsinkin, jos en voi sitä itse omaksua tai jos erityisesti viittaan jonkun muun sanomiseen), niin sen ilmoitan kyllä erikseen.

Kaikki lähti siitä, kun pohdin mielessäni sitä syytä, miksi nuoria miehiä saa edelleen erilaisia seksitauteja. Tarkoitan erilaisia epidemioita kuten hepatiitti ja hiv. Siihen on olemassa syy. Minä ajattelen, että syy on ilmiössä, jota kuvaan sanalla " hyvinvoinnista osattomuus ".

En ajatellut tässä Suomea alunperin, vaan laajemmin EU-maita.

Sen täytyy olla sitä.

Jollakin tavalla kaikesta huolimatta nimenomaan homomies jää osattomaksi länsimaisessa yhteiskunnassa eli EU alueella.

Tämä on se minun ydinkysymykseni.

En kirjoittanut lesboista tai transsukupuolisista. Solidaarisuudesta heihin, otin mukaan.

Hyvinvoinnista osattomuus näkyy MONELLA TAVALLA. Se on kokonainen ongelmavyyhti. Kyse on tietenkin syrjäytymisestä.

Nopein ratkaisu on minusta tuki rahan muodossa ja kiintiöt. Tarkoitan yhteiskunnan todellista puuttumista ongelmakohtiin ja vastikkeetta. Olen aivan vakuuttunut, että niin pitäisi tehdä ja tulokset olisivat nopeita sekä pysyviä.

Ne tukisivat mm. oman elämän hallintaa ja nostaisivat hyvinvointia.



Tänään huomasin, että en saanut palvelua liikeessä, koska minun sateenkaaritatuointini oli näkyvillä: odotin kärsivällisesti ja pyysin asiakaspalvelijan huomiota, mutta minut sivuutettiin törkeästi. Näitä miesmyyjiä oli 3 kappaletta ja heteromiehiä 2 asiakkaina - silti he sivuuttivat minut, joka olin kolmas eikä minua palvellut kukaan. Lopulta lähdin vain pois. Etäisyyttä ei ollut kuin kädenvarren mitta. Tavallisesti piilotan tatskani. Nyt en. Sama toistui heti seuraavassa liikkeessä, missä 2 naismyyjää eivät vastanneet kysymykseeni tuotteesta: olin asiakas ja ostamassa tuotetta. Huomasin että toinen katsoi kulmien alta tatuointiani. Toinen meni ohi - mulla oli tavara kädessäni. Jätin sen sitten siihen, koska rahojani ei ilmeisesti haluttu.

Tämä oli esimerkki latentista homofobiasta.

Yksi esimerkki ennakkoluuloista oli, kun kerran keskustelin myyjän kanssa verhoista, niin hän kysyi ivaillen että millaiset kukkakuvioiset verhot minulla on himassa. Minä vastasin, etten koskaan osta kukallisia verhoja, vaikka olen homo. Sitten sanoin, että on itse ostettava verhot, kun en enää ole parisuhteessa. Siksi olen täällä asiakkaana. Minäkin tarvitsen verhot.

Yhden tuttuni, joka on homo luona asuu " alivuokralaisena" ulkomaalainen homo. Hän on työtön. Hän oli työssä, mutta jäi pian sairaslomalle. Nyt hän kasvattaa velkataakkaa, koska ei kykene maksamaan vuokraa. Olen monesti miettinyt häntäkin. Erikoista on, etten ole päässyt tapaamaan tätä miestä koskaan. Minusta olisi mielenkiintoista jutella hänen kanssaan, jos se onnistuu, mutta hän puhuu huonosti mitään kieliä. Tämä mies on hänen toinen "alivuokralaisensa", minkä sanan hän melkein huusi, kun kysyin kuka tämä mies oli. Ei siis "rakastaja", "kämppis", "kumppani" , vaan "alivuokralainen". Mietin itse että onko hän ollut alun perin asunnoton, kun on tullut sieltä, mistä tuli. Maa on erittäin homofobinen, mutta ei arabimaa eikä Venäjä.

Olisi varmaankin kannattanut avata paremmin asiaa, jos kerran oli selkeä esiin nostettava yksityiskohta. Muiden voi olla vaikea tulkita taustalla olevia ajatuksia, jos niitä ei selvästi ilmaise. Se johtaa keskusteluun, jossa puhutaan ristiin aidasta, aidanseipäistä ja ties mistä.

Minä taas en usko, että vastikkeettoman rahan jakaminen yksilöille johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella olisi ratkaisu yhtään mihinkään. Sellainen voisi jopa pahentaa tilannetta. Aiemmin on ollut esillä esimerkiksi tukien leimaava vaikutus sekä tuen ulkopuolelle jääville muista syistä vaikeassa tilanteessa olevien joukossa lisääntyvä katkeruus "erikoistukea" nauttivia kohtaan. Lisäksi tällainen tuki ei auta heitä, joilla ei syystä tai toisesta ole rohkeutta "leimautua" homoksi.

Seksiteitse leviävien tautien taustalla on pääsääntöisesti välinpitämättömyys ehkäisyssä ja tavalla tai toisella holtiton toiminta. Ei tietenkään aina, sillä voihan varmuusväline rikkoutua ja taustalla olla valheellinen luottamus.

Yhtä kaikki, tuo ehkäisyn laiminlyöminen on huolestuttava asia.

Iso ongelma erityisesti suurkaupunkien ns. "piireissä" pyörivien homomiesten (ja toki muidenkin suurkaupunkien klubiskenessä vilkkaasti elävien) keskuudessa on huumausaineiden "viihdekäyttö", joka johtaa hyvin usein holtittomaan toimintaan, mukaan lukien välinpitämättömyys ehkäisyssä. Myös prostituutiota esiintyy, ja se lisää tautien leviämistä.

Oma tarinansa tietysti on, miten noihin ympyröihin ajaudutaan. Osa varmasti lähtee etsimään silkkaa mielihyvää itselleen, mutta osa on ajautunut kurjista oloista - jonka taustat voivat olla hyvinkin moninaiset, joidenkin kohdalla. Oletetaan, että ainakin osa marginaaliin (lienee vähän sama asia kuin "osattomuus") ajautuneista on ajautunut sinne ymäristön hlbtiq+ -kielteisten asenteiden kautta.

On kuitenkin vaikea nähdä, miten vastikkeeton lisäraha ehkäisisi vaikkapa tautien leviämisen ongelmassa hyvin keskeisessä osassa olevaa huumausaineiden viihdekäyttöä ja siitä johtuvaa holtittomuutta. Voi jopa arvioida, että ylimääräinen helppo raha pahentaisi tilannetta.

Ainoa hlbtiq+ -vähemmistöjen olosuhteita kestävästi korjaava asia on (meillä ja muualla) sen tukeminen, että kansan enemmistön asenteita saadaan muutettua; ennakkoluuloja murrettua.

En käy Kolmoisritti tarkemmin spekuloimaan noita kertomiasi omia kokemuksia. Kysyn silti muutaman kysymyksen. Oletko varma, että ilman palvelua jäämisesi taustalla oli homoseksuaalisuutesi? Oletko varma, että juuri tatuointiasi katsottiin kulmien alta - tai katsottiinko oikeastaan mitään juuri kulmien alta? Mistä tiedät nuo kaksi muuta asiakasta heteromiehiksi? Mistä oletat, että sateenkaaritatuointisi ilmeisesti nähneet edes tietävät sateenkaarisymbolin merkityksen?

Minun ja teidän välillä on selvä ero. En ole fakki-idiootti enkä ns. halonhakkaaja, vaan olen avoin, empaattinen ja yritän tarkastella asioita niin monelta kannalta kuin voin. En ole uhriutuja. Minä toimin, vaikka se ei tuottaisi tulosta.

Olen kertonut avoimesti myös omasta elämästäni ja jakanut omia vastoinkäymisiäni.

En ole kokenut minkäänlaista yhteisöllisyyttä vaikkapa täällä ( mutta kerroin ne muista syistä - esimerkkeinä : minulle kävi näin ja osalle sytävistäni) Olen jatkanut eteenpäin.

En ole maailman parantaja enkä taivaanrannan maalari. Todennäköisesti asiat menevät enemmän huonompaan suuntaan kuin paranevat. Nyt on menossa maiden kääntyminen konservatiiviseen suuntaan. Millainen olisi se maailma, missä voisimme elää ja saada parempi osa?

Muistan, kun kauan sitten istuin gaypaikassa ja kuuntelin, kun tuntematon lesboyrittäjä, joka oli perustanut R-kioskin ja itki sitä kun ystäviä ei kiinnostanut, kun hänellä meni huonosti: tilanne oli kaatumassa hänen päälleen eikä hänen kohtalostaan piitannut edes hänen naisystävänsä. En tiedä miten kävi.

Yksi kavereistani teki konkurssin ja valitti myös yksinäisyyttään. Hänellä oli pitkä ja raskas nousu. Taisi terveyskin mennä lopulta.

Se on vain elämää? Minusta ei vain, vaan "one life matters!".

Have fun!

Näytät Kolmoisritti myös mielelläsi luonnehtivan millaisiksi milloinkin näkemyksiisi kriittisesti suhtautuvia, sen sijaan, että keskittyisit varsinaiseen asiaan liittyvään vastakritiikkiin. Nyt olet lähinnä tyytynyt "tyrmäämään" vastakritiikin toteamalla kritiikkiä antavan olevan väärässä (ja tyhmä) - pureutumatta kritiikkiin sen syvemmälle mitenkään.

Itsehän mieluiten näen maailman muuttuvan korjautuvina rakenteina ja asenteina, en päälle liimattujen vaikeasti hallittavien mekanismien muodossa ongelmia "paikkaamassa" - joista seuraa uusia jännitteitä ja uutta epäoikeudenmukaisuutta. Samalla jäisivät varsinaiset ongelmat korjaamatta - eli hlbtiq+ -ilmiöön liittyvät ennakkoluulot ja tiedon puute. Siihen auttaa sateenkaarijärjestöjen työ ja siksi hlbtiq+ -tuki on perusteltua kanavoida niiden tekemään työhön.

Näyttäisi siltä, että Euroopan Unionin alueella hlbtiq+ -vähemmistöjen kohdalla asiat menevät parempaan suuntaan. Siitä on paljon merkkejä. EU-tasolla hlbtiq+ -vähemmistöihin liittyvissä ratkaisuissa on jo pitkään näkynyt yhdenvertaisuuden edistämistä puoltava vire. Samoin Euroopan Ihmoisikeustuomioistuimen toiminnassa on selvä puolto sateenkaarivähemmistöjen yhdenvertaiselle asemalle. Kansallisella tasolla on siellä-täällä isompiakin ongelmia, mutta asiat etenevät.

Ihmiset kohtaavat vastoinkäymisiä seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan tai sukupuoli-identiteetistään riippumatta. Empaattisuutesi näyttää Kolmoisritti ainakin puheenvuoroissasi esiintyvän kovin rajoittuneesti.

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/543830-kolumni-pirkanmaan-setan-puheenjohtaja-osa-terveydenhuollon-ammattilaisista

Tässä taas uusi esimerkki. Näitä tällaisia tulee koko ajan.

Kyllä, taas uusi ja erinomainen esimerkki siitä tärkeästä työstä, mitä (järjestömaailmassa) Setan piirissä tehdään; nostetaan esiin korjausta vaativia asioista.

"Tuo höpötyksesi siitä, että hlbtiq+ -ryhmät olisivat (Suomessa tai useimmissa länsimaissa) “osattomia”, on täyttä hömpsönpömpsön-tarinaa ja soopaa. Tuollainen överiksi vetäminen aiheuttaa hallaa sille, että asioiden todellista laitaa pyritään tuomaan esiin realistisesti. Monilla (kenties suurimmalla osalla) menee ihan hyvin, mutta toki kaikilla ei mene ja joillakin ongelmat saattavat kummuta nimenomaan homoseksuaalisuuteen liittyvistä asenteista. "

"kenties" Kenties olit epävarma että oliko se joillakin ja harvoilla eikä suurimmalla osalla.

"Neuvontapalvelussamme kohtaamme näitä rikkimenneitä ihmisiä, jotka ovat täpärästi välttyneet lähtemästä oman käden kautta"

Se oli monikkomuodossa, ei siis muutamia, joitakin, vaan monta ihmistä: ihmisiä.

Minusta tässä tamperelainen jutussa on kysymys hyvinvoinnista osaatomuudesta. He eivät voineet hyvin!

Sitten se väite että suora tuki passivoisi, voisitte lukea tämän kirjan missä kirjoitetaan perustulosta:

http://www.hup.harvard.edu/catalog.php?isbn=9780674052284

Tässä nimenomaan tähdennetään, että se on aktivoiva hyvinvoinnintapa. Kirjoitetaan siis HYVINVOINNISTA. Tapa nostaa koko yhteiskunnan hyvinvointia, jota ilman ei voi olla: tämä on tarkoitettu KAIKILLE. Tietenkin eri asia ja kuitenkin sama: RAHA ehkä yksilöity summa yksilölle elämäntilanteen mukaan, mutta se ei siis pienene vaikka on muita tuloja. Tämä on siis vastikkeetonta. Kysymys on hyvinvoinnista kaikille-osattomuutta ei ole! Se on myös tärkeä keino demokratisoida yhteiskuntaa.

Se tekisi mahdolliseksi osapäivätyön tai mahdollisuuden ottaa taukoja työstä( ja ehkä opiskella ). Se antaisi mahdollisuuden mennä huonosti palkattuihin harjottelupaikkoihin. Osalla työnantajilla ei ole antaa täyspäivätyötä. Käytännössä lisää mahdollisuuksia.

Perustulo ei poistaisi sosiaalitukia, vaan tehostaa niitä.

Summista on kirjoitettu jotenkin näin:
- 760 euroa, joka on käytännössä liian pieni summa
- 900-1060 euroa tai
- 1200 euroa per pää ja jos on toinen aikuinen saisi+600 euroa ja jos lapsi saisi +300 euroa (- tämä poistaisi köyhyyden

( Näissä summissa voi olla virheitä.)

Rahoitetaan veroja nostamalla.

Tämä kaikki puoltaa sitä, mistä olen kirjoittanut.

Ei puolla. Sinä olet kirjoittanut halustasi sitoa tuen maksamisen yksilön kuulumiseen hlbtiq+ -vähemmistöön. Minä olen tuollaista kytkemistä vastaan. Tukemisen pitää perustua konkreettiseen tarpeeseen ja ehdottomaan yhdenvertaisuuteen, ei esimerkiksi hlbtiq+ -vähemmistöön kuulumiseen. Tuen saamisessa hlbtiq+ -vähemmistöt eivät yksilöinä (meillä) ole eri viivalla kuin vähemmistöön kuulumattomat.

Ei ole tietenkään syytä vähätellä noita Pirkanmaan Setan ja Sinuiksi-palvelun toiminnanjohtaja Mikko Väisäsen esiin nostamia tapauksia. Niitä on tälläkin sivustolla nostettu esiin niin kauan kuin tämä sivusto on ollut olemassa. Voi hyvällä syyllä todeta, että jo yksikin tapaus on liikaa - ja herätyskellojen pitäisi soida. Maailmassa tapahtuu ikäviä asioita, kuten niin hyvin tiedämme. Noissa yksittäisissä tapauksissa ei kuitenkaan ole kyse koko hlbtiq+ -vähemmistöstä, vaan yksilöistä - eikä hlbtiq+ ole mitenkään ainoalaatuinen ihmisryhmä, jonka piirissä vastaavia ongelmia esiintyy. Tuon hlbtiq+ -ryhmän kohtaamat ongelmat kaatuvat tietysti nimenomaan Setan toiminnan ja asiantuntemuksen piiriin.

Huomioni keskipiste on se, että näissä(kään) tapauksissa mistään homoille suunnatuista yksilöille maksettavista "erikoistuista" taikka "sateenkaarikouluista" ei olisi hyötyä sen paremmin yksilön hyvinvoinnille kuin vähemmistölle laajemminkaan. Esimerkiksi uskonnollisten tahojen kohdalla näin kommunikoituva "viallisuuteen" kytkeytyvä ihmisryhmään kuulumiseen perustuva erikoiskohtelu olisi omiaan lisäämään esimerkiksi itsesyrjintää.

Panokset on laitettava rakenteiden muutettamiseen, ei oljenkorsien umpimähkään heittelyyn.

PS. Monikkomuotoa on joskus käytetty suomen kielessä kahta useammasta, mutta koska kaksikko on kielestämme kadonnut, jo kahdesta käytetään nykyään monikkomuotoa.

Katson, että se on moraalinen velvollisuus tuke hlbtqi+ väkeä.

Tässä tämä verotuksen nostaminen huolettaa oikeistolaisia konservatiiveja.

Tämä sinun huolesi tukien passivoimisesta paljastaa sinut oikeistolaiseksi konervatiiviksi.

Tähdennän vielä merkitystä: tarkoitus olisi luoda POHJA ja luoda edellytys HYVÄLLE kierteelle eikä pahalle. Kaikki suorat tuet merkitsisivät tätä samaa HYVÄÄ KIERRETTÄ. Miten sen voisi paremmin selittää ja motivoida.

Kaikki selitykset TÄTÄ tällaista vastaan on minusta pahantahtoisuutta ja vain halua ylläpitää eriarvoisuutta ja eriarvoista kohtelua maailmassa. Se on väärin.

Lopetan keskustelun omalta osaltani tähän, koska olen kirjoittanut mitä voin.

Paljon olet Kolmoisritti kirjoittanut totisesti, kyllä. Kuten toki minäkin.

Vastikkeettomien yksilölle suoraan annettujen tukien passivoiva vaikutus on vain yksi syy, miksi suoran aikuiselle tarkoitetun rahallisen tuen pitäisi olla vasta viimesijaisen turvaverkoston osa. Muita syitä ovat esimerkiksi mahdollisuus tuen väärinkäyttöön, tuen leimaava vaikutus ja muista syistä vaikeassa tilanteessa olevien joukossa lisääntyvä katkeruus "erikoistukea" nauttivia kohtaan.

Jos hillopurkille pääsisi vain ilmoittautumalla hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvaksi, älä luulekaan, että vaikkapa minä osille pääsemisestä kieltäytyisin - siitä huolimatta, että nykyinen elämäntilanteeni ei yhteiskunnan maksamaa tukea edellyttäisi. Enkä katso minulle kuuluvan mitään tukea vain siksi, että satun olemaan homo.

Ei minullakaan ollut aikanaan helppoa homouteni kanssa. Ihan ihka-aidon itsesyrjinnän vuoksi runsas vuosikymmen nuoruuttani meni "harakoille". Jälkikäteen on tietysti aivan turha arvioida, että olisiko käynyt pahemmin vai paremmin, jos kaapistatulo itselle ja muille olisi ollut helpompaa ja nopeampaa. Meille ei kerrota, mitä olisi tapahtunut. Minä purin turhautumistani uppoutumalla mielestäni kiinnostaviin asioihin ja tekemällä töitä, johon olin hankkinut osaamista tuolla uppoutumisellani. Siitä olen aika varma, että olisin mennyt häpeän vuoksi kaapissa vielä pidemmälle Narniaan asti, jos homouteen olisi ollut kytkettynä vielä tukea ja olisin sellaisesta kuullut.

Itsekin tunnen monenlaisia ihmisiä. Eräällä (kaikesta päätellen heterolla) miespuolisella tutullani on eri isä kuin perheen muilla lapsilla. Biologisesta isästään ei ole muuta tietoa kai äidilläänkän; oli kertaluontoinen nuoruuden seikkailu. Isosiskonsa on uuden isän edellisestä avioliitosta ja kaksi nuorempaa sisarusta ovat äitinsä ja isäpuolensa yhteisiä. Lisätaakkanaan on ollut näkyvä fyysinen tuntomerkki. Isäpuolensa kohteli tätä huonosti ja pakollinen koulu oli yhtä kiusaamista, ja opiskelut jäivät siihen. Oli päätymistä epämääräisiin ympyröihin ja ties mitä. Aikuisiällä asiansa sitten lopulta ovat järjestyneet jokseenkin mielekkääksi elämäksi, varmasti paljolti yhteiskunnan tukiverkoston ansiosta - siis nimenomaan tarveharkintaisten ja tilapäisten tukikeinojen. Itseäni pidän häneen verrattuna onnenpekkana.

Miksi minun pitäisi saada (pysyvästi) tukea vain siksi, että olen homo? Miksi tuon tutun pitäisi jäädä vastaavasta paitsi, koska ei ole homo? Hän sentään on oikeasti käynyt läpi jonkinlaisen kiirastulen?

Kun ihmisiä tuetaan, on mielestäni tukien perusteiden oltava konkreettiseen tarpeeseen liittyvät ja kaikille yhteiset.