Muunsukupuolisuus - huuhaata vai tosiasia?

Tässä viime vuosina on puhuttu aika paljon "muunsukupuolisuudesta". Lukemani perusteella kyse on ilmiöstä, jossa yksilö ei koe kuuluvansa kumpaankaan "perinteiseen" sukupuoleen, että ei koe itseään naiseksi tai mieheksi.

Saatan nyt sohaista murkkupesää, mutta teen sen silti. Oppiakseni ja ehkä auttaakseni muitakin oppimaan. Totean vielä, että niin seksuaalisen suuntautuneisuuden kuin sukupuolisuudenkin suhteen kannatan vahvasti yksilön ensisijaista oikeutta määritellä itseään.

Transsukupuolisuuden olemuksen ajattelen ymmärtäväni; yksilö kokee edustavansa toista (perinteistä) sukupuolta kuin mihin tämä on määritelty (yleensä ulkoisten sukupuoliominaisuuksien perusteella). Lisäksi voi olla ristiriita näiden ulkoisten sukupuoliominaisuuksien ja koetun oman sukupuolen välillä.

Transvestismi ilmiönä on sekin minusta ihan hahmotettava; yksilöllä on tarve esimerkiksi pukeutumisen avulla pysyvämmin tai tilapäisemmin eläytyä eri sukupuoleen. Ja "vastakkaisesti" jollakulla voi olla tarve viedä omaa sukupuoleen eläytymistään "uudelle levelille".

Intersukupuolisuudenkin ajattelen ymmärtäväni. Henkilöä ei voi ulkoisten sukupuoliominaisuuksien perusteella määritellä sen paremmin mieheksi tai naiseksi.

Muunsukupuolisuus taas on avautunut minulle asiana, että yksilö ei koe edustavansa kumpaakaan (perinteistä) sukupuolta, vaikka fyysisiltä ominaisuuksiltaan olisikin määriteltävissä jommaksikummaksi. Tällaisella yksilöllä ei siis minun tulkintani mukaan ole (perinteiseen) sukupuolijaotteluun suhteessa olevaa sukupuoli-identiteettiä. Usein tuntuisi esiintyvän jonkinlaista erityistä vastenmielisyyttä sukupuolisuuteen liitettyä "binäärisyyttä" kohtaan. Ja edelleen minun tulkintani mukaan ongelma kristallisoituu sukupuoliroolien olemassaolon paineessa.

Olen yrittänyt sisäistää asiaa mm. Transtukipisteen verkkosivuilla ( http://transtukipiste.fi/muunsukupuolisuus/ ) olevasta tietopaketista. En kuitenkaan koe edelleenkään hahmottavani asiaa.

Olen yrittänyt myös peilata asiaa omiin kokemuksiini.

Itsehän edustan henkilötunnukseni perusteella miessukupuolta, peilistä katsova hyypiö uppoaa "miehen" stereotypiaan (enkä tunne ristiriitaa asian suhteen). Eroottis-romanttinen mielenkiintoni on kohdistunut ainoastaan samaa sukupuolta edustavaan henkilöön. Siis lienen "homo cis-mies". Ja kyllä, nuorempana koin olevani poika, samastuin poikiin, toisaalta minulla oli tilaa olla varsin vapaasti laiseni; ei väkisin työnnetty mihinkään stereotyyppisiin "poikien juttuihin". Mutta puissa on kiipeilty, ja joskus kai vähän pudottukin. On ollut mäkiautoa ja myöhemmin mopoakin.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä merkityksettömämmäksi yksityiskohdaksi kuitenkin koen sukupuolen(i). En enää huomaa tarvetta samastua johonkin sukupuoleen. Tulen toimeen yhtäläisesti sekä naisten että miesten kanssa. Toisaalta, esimerkiksi miesten "läpänheitto" on enemmän mieleeni. Parisuhde on samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa - enkä näe realistisena, että sellainen voisi kohdallani olla eri sukupuolta olevan henkilön kanssa.

Edellä on mainittuna palikoita, jotka liittyvät minun sukupuoleeni ja siihen liittyvään identiteettiin.

Seksuaalisen suuntautuneisuuden olemus on aika hyvin kyetty kiteyttämään sellaiseen muotoon, että ns. suuri yleisö ymmärtää asian. Seksuaalisen suuntautuneisuuden moninaisuus on ymmärrettävää lapsillekin; kun suurin osa voi rakastaa eri, niin jotkut voivat rakastaa samalla tavalla samaa sukupuolta edustavaa - ja osa kumpaa vaan.

Transsukupuolisuuden ja intersukupuolisuuden olemus alkaa olla aika hyvin kommunikoitavissa. Samoin transvestismin luonne on varsin hahmotettava. Näiden osalta on kuitenkin aika paljon tehtävää vielä, että saadaan ihmiset ymmärtämään asiaan liittyvä moninaisuus, mutta toisaalta riittävän yleistettävästi ja yleistajuisesti.

Mutta mikä on muunsukupuolisuudessa se "juju"? Missä on ristiriita, joka ajaa yksilön määrittelemään itsensä ei-naiseksi ja ei-mieheksi? Kun ulkoiset sukupuoliominaisuudet ovat selkeät, eikä siis kaiketi ole tarvetta toteuttaa itseään sukupuolen suhteen sinänsä "perinteisiä" sukupuolisia rajoja rikkovasti. Onko muunsukupuolisuus nähtävissä jonkinlaisena "kevyenä" versiona transsukupuolisuudesta taikka "sielullisena intersukupuolisuutena"?

Vai onko kyse jostain ihan omanlaisestaan - muunlaisesta - ilmiöstä?

Minusta olisi erityisen hienoa kuulla muunsukupuoliseksi itsensä kokevien näkemyksiä/käsityksiä aiheesta. Nimimerkki "human" taas voisi lähinnä keskittyä lukemaan muiden näkemyksiä ja pohtimaan asiaa myös omien ennakkoluulojensa ulkopuolelta.

Kuten monessa ihmiseen liittyvässä, myös ihmisen sukupuolessa on paljon huuhaata. Ja siinä on myös paljon luonnontieteen keinoin todennettavaa.

Minulle ei lähtökohtaisesti ole enää vaikea ajatella, että aivan kuten genitaalitkin voivat olla epäselvät, niin myös aivot voivat sukupuolittuneisuudessaan olla epäselvät. Tietyt aivoalueet noudattelevat dimorfiaa, mutta joillakin nämä sukupuolittuneet alueet ovat välimuotoisia.

Aito "muunsukupuolisuus" lienee "aivollista intersukupuolisuutta", mutta tuota termiä varmasti myös väärinkäytetään. Joku varmaan kutsuu itseään mieluummin muunsukupuoliseksi aseksuaaliksi kuin vaikkapa frigidiksi lesboksi.

Mie kyllä tunnen pari tuommostakin. Yksi lepso ja yksi homppeli. Kun eivät kenellekkään kelvanneet, niin päättivät olevansa sellaisia.
Pienenä vinkkinä: 1) Katso peiliin. Haluaisitko seurustella tuon näköisen ihmisen kanssa? 2) Jos et, ryhdy dieetille...

Seta pj Viima Lampinen on ilmoittanut olevansa muunsukupuolinen ja samoin Prisma Studion vakiovieras Anne Liljeström. Passissani on merkistä F sukupuolen kohdalla ja kansallisuuteni on suomalainen vaikka kumpaakaan en tunne olevani, ovatpahan vain ihan käteviä muuten.

Geneettisestikinhän tuo on moninainen asia.

Tuo suomenkielen "sukupuoli" -termi on niin voimakkaasti mielleyhdistelyliimaava, kaksitahoisuuten, vaikka sitten toisaalta kuitenkin 3-ulotteisesti puhutaan kuitenkin alapuolesta, takasivusta, etusivusta, yläpuolesta jne ja etenkin monitahokkailla nuo sivut menevät ihan yhdenvertaisiksi kielellisestikin, ainakin kun kyse on 5-tahokkaasta tai sitä useammasta tahokkaasta.

Pitäisi tuo sukupuoli-sana ainakin uuskielistää. Ehkä suomenkielisesti sukutaho, sukuversio tms voisi olla parempi, kuten muissa kielissä esim. genre on potentiaalisesti moninaisempi termi, vaikka voisihan senkin suomettaa kenre-sanaksi.

Suku***:than liittyvät sitten kylläkin ainakin geeneihin, mutta käytännössä ehkä mielemaailmaankin - ellei sitten toisaalta ihan vain tuohon sekoitu tapakulttuurin pukeutumis-yms-asiat. Nykymaailmahan voisi nähdä renessanssin ei-rahvaan miesten asut ihan melkeinpä trans-kenrenä.

Nimimerkki smo voisi tässäkin keskustelussa jättää ne uskonto-jutut kokonaan pois, sillä alustuksessaan tuputtama "sielu" ei liity millään lailla tähänkään keskusteluaiheeseen, vaan on pelkkä uskomuksellinen asia, josta voisi turinoida sitten jossain uskomuskeskustelussa. Kaikilla ihmisilä on mieli ihan oikeasti ja vain uskovaiset uskottelevat "sielu"un. Nimim. smo:n kannattaa kuunnella ihmisiä, eikä niinkään vain uskovaisia.

Otin aiemmin itseni esimerkiksi - koska muiden ihmisten silmin en voi todellisuutta omakohtaisesti nähdä. Voin ainoastaan koettaa ymmärtää muiden todellisuutta näiden kertomana ja akateemisempien yhteenvetojen kautta.

Geschwitz totesi, ettei tunne sukupuoleltaan olevansa passissaan oleva "F". Ilmeisesti tuo "F" ei kuitenkaan sitten häiritse?

Omakohtaisesti minä(kään) en (enää) löydä tarvetta erityisesti merkitä itseäni sukupuoleen. Tiedän toki olevani vakiintuneiden määritelmien mukaan sukupuoleltani selkeästi mies. Mutta päässäni ei pyöri tauotta levy, joka ilmoittaisi, että "olen mies" - tiedostetusti en hahmota maailmaa erityisesti "miehenä". Koska eroottis-romanttinen kiinnostukseni on aina kohdistunut vain samaa sukupuolta oleviin henkilöihin, niin tiedostan siltä osin kyllä olevani tiettyyn "miehen mittaan" kuulumaton.

Jotenkin tuntuu levollisemmalta ajatella, että olen tällainen ja elän tällaisena, eikä minun tarvitse sitoutua mihinkään sukupuoleen liittyvään rooliin tai stereotypiaan, jos se tuntuu minusta itselleni sopimattomalta.

Jos "olen sukupuolta [valitse]" -tyyppistä jatkuvaa jyskettä ei päässä kuulu, niin onko se sukupuolettomuuden merkki vai jonkin muun merkki? Onko tuollainen "sukupuolitunteen" puute itsessään jollekin ongelma vai tuleeko ongelma (joka ajaa asettamaan itsensä tietoisesti nainen/mies -jaottelun ulkopuolelle) jostain muusta syystä?

Olen lukenut sekä Liljeströmin että Lampisen kuvailua muunsukupuolisuudesta(an), enkä ole saanut kunnolla kiinni siitä, onko oma kokemukseni heidän kanssaan samaa maata vaiko ei. Itse näen passissa olevan "M"-merkinnän viittaavan fyysiseen olemukseeni - ja toisaalta toteuttavani omaa "M"-elämääni sellaisena painoksena kuin hyvältä tuntuu.

Edelleen totean olevani sen puolesta, että yksilöllä tulee olla tila määritellä itsensä esimerkiksi sukupuolensa ja seksuaalisen suuntautuneisuutensa osalta.

Virossa sukupuoleen viitataan vain puhumalla suvusta, ilman puolta. Sinänsä se mahdollistaa asioiden hahmottamisen eri tavoin. Tästä asiasta käytiin keskustelua toisessa ( http://ranneliike.net/teema/ymmarretaanko-sukupuolineutraalisuus-oikein?aid=12256 ) yhteydessä. Olisikohan mahdollista kehittää tähän vaikka jokin uudissana?

PS. Käsitys sielusta "olentona" ei ole yksistään uskonnollinen, eikä se välttämättä sisällä edes ajatusta erillisyydestä. Myönnän kyllä, että käytin käsitettä "sielu" käsitteen "mieli" asemesta human pienessä mielessäni, vain pohtiessani sanavalintojen triggeröivää vaikutusta. Virheellistä sanankäyttöä en myönnä; minusta ihmisen kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen (ml. sukupuoli) voidaan viitata hyvin sanalla "sielu".

Ja Peten kryptisen kommentin briljantti ajatus jäi kyllä minulta ymmärtämättä.

Minusta on selvää, ettei pelkkä ihmisen käsitys itsestään ole sopivin malli sukupuolen suhteen. Ihmisen tulee aina koittaa tasapainoilla subjektiivisen ja objektiivisen maailman välillä. Minä olen kokenut, että objektiivinen maailma on se, joka aina tarjoilee suurimmat yllätykset, tärkeimmät opit, äärettömän runsauden sekä koko ihmiskuntaa yhdistävän pohjimmaisen foorumin.

Passin "m" ei tosiaan ole lähtöisin subjektiivisesta maailmasta, vaan kyseessä on ihmisten välinen sopimus. Se on symboli ulkoisille tunnisteille.

Siitä voi keskustella, onko passin "m" todella enää oleellinen tunniste biometrisen tunnistamisen aikana (retina, iiris, sormenjälki). Jos sukupuolta edelleen pidetään tärkeänä tunnisteena, niin minun puolestani passissa saa hyvinkin olla myös vaikkapa "q" = muu, välimuoto.

Olen myös sitä mieltä, että aivan, kuten vastasyntyneen sukupuolen määrittelevät muut kuin vauva itse, mahdollisen korjauksen passin virheelliseen kirjaimeen vastaavasti ja järkevimmin määrittelevät muut, kuin henkilö itse. Tämä monesta syystä: 1. tulee vähemmän harhalaukauksia, 2. yksilö joutuu syvällisesti miettimään ja pohtimaan asiaa kanssaihmistensä kanssa, 3. sukupuolen määrittelyn suhteen ei tällöin tehdä poikkeusta tiettyjen yksilöiden kohdalla, 4. sukupuolesta yleensä ei tehdä poikkeusominaisuutta, vaan arkinen ihmisominaisuus, kuten vaikkapa vasenkätisyydestä. Jne.

Vaikka tämä aikuisesta yksilöstä tuntuisi vaivalloiselta ja epämieluisalta, noudattelee tuo samaa periaatetta kuin kaikkien ihmisten sukupuolen määrittelyssä ja laajemmin kaikkien ihmisominaisuuksien suhteen.

Sukupuolisuuksissa on hyvä ymmärtää sanojen, termien funtiot ja sitten sanattomat, termittömät jutut kyseisessäkin asiassa.

Eli esim. Botswanassa on trans-leijonia, jotka ovat sukuelimellisesti naaraita, mutta joille kasvaa harja, kuten urosleijonille ja jotka käyttäytyvätkin usrosleijonien lailla

http://www.pinknews.co.uk/2015/12/23/scientists-discover-genderfluid-lioness-who-looks-acts-and-roars-like-a-male/
http://voices.nationalgeographic.com/2012/10/09/weird-wild-rare-maned-lionesses-explained/

Leijonien suku"puoli"lajien termistöä emme toki tiedä. Mutta "transsukupuolinen", "muunsukupuolinen" jne ovat ihmiseläimillä kielellisiäkin konstruktioita tiettyihin asioihin, joissa sitten niissäkin nuo termit voidaan ymmärtää monella tapaa tai ne jopa voivat riippua konstekstistakin, ainakin osittain.

Sitten on ja on ollut paljon myös kulttuurisia asioita, miten fyysistä suku"puolta" tapojen tai muotien mukaan muokataan. Esim. antiikin Roomassahan ylimystömiehet ajelivat säärikarvansa ja käsivarsikarvansakin, eli poistivat noita, tyypillisemmin miehiin liittyviä kehon asioita. Silloinkin toki ja etenkin sittemmin on tullut jopa ääripervoilun luonteiseksi asiaksi naisten ajaa kehon karvoitusta, etenkin sääristä - ja sitä ovat villiintyneet harrastamaan jopa jotkut miehetkin. Tuolla taas lienee yhtymäkohtaa "sukupuolettoman" lapsukaismaisuuden pervoiseen palvontaan. Jollain tapaa sitten kuitenkin tuohon menee samantyyppiseen kastiin se, että jotkut aikuiset miehet ja jotkut aikuisen naiset tavoittelevat ulkonäössään omasta geneettisestä sukupuolestaan eroavaa jotain muuta sukupuolta. Mutta millä asioilla tosiaan pitäisi selittää tuota antiikin Rooman smoothie-sukupuolisuus-asiaa/muotia?

Eri kulttuureissa, ei aikoina on sekä korostettu että häivytetty fyysisiä sukupuoli"merkkejä", joistain syistä. Eli muokattu ihmiseläinten keskuudessa sitä luonnollisuutta, jollaisena suku"puolet" muilla eläinlajeilla ovat.

Suku"puoli"ttomuudelle varmasti on tarvetta sekä yksilöiden omana "valintana" että yhteiskuntien ei-suku"puoli"sidonnaisissa laeissa ja käytännöissä. Vain ne fyysiset itsestäänselvyydet ovat sukupuolisia, eli esim. raskaus ja lasten synnyttäminen on täysin vain tietyn suku"puolen" asia, sekä eturauhassyövät ja -seurantatutkimustarpeet taas liittyvät pääasiassa erääseen toiseen suku"puoleen".

Itsemääräytyminen siis on tärkeää ja toisaalta sitten juurkin sen ja moninaisuuden arvostuksen nimissä ei sukupuolettomuuteenkaan voi, eikä missään nimessä pidä pakottaa, esim. vaatimalla samaa, samanväristä pukeutumista. Vain tietynvärinen ja samanmallinen haalari kaikille on irvikuva suku"puolten" yhdenvertaisuudesta. Samoin sellainen että kaikkien miesten pitäisi innostua ja tykätä muka jostain, naisten fyysisiä ominaisuuksia korostamaan suunnitelluista ja käytetyistä mekkosista, meikkailuista yms, on samanlaista irvikuvaa suku"puolten" moninaisuutta vastaan. Eli jos vaikka jossain koulussa aletaan harrastamaan sellaista että kaikki oppilaat laitetaan pukeutumaan jollain tunnilla "tyttöily"asuihin, on ihan vain ojasta allikkoon sortumista. Toisaalsta on sitten yhteiskunnallista fasismia, että vaikkapa toimistotyökulttuureissa miehiltä on epäsuotavaa pitää siistejä, sääret paljastavia polvishortseja, mutta naisten sääret paljaana töissä hilluttelu sallitaan. Toki sitten oli taannoin aikansa, jolloin naisten piti pitää nilkkoihin, jopa maahan asti ulottuvia hameita, samalla kun miehillä oli sukkismaiset housut ja säärisukat ja housut vain nivusissa tai korkeintaan polveen asti - ainakin ns. eliitti- ja keskiluokkapiireissä.

Kirjoitin tuosta pukeutumis-asiasta siksi että nykyäänhän on tendenssiä että suku"puoli"suus olisi ulkoasu-asia ja mielen asia, eikä vaatisi esim. elimellistä mies- tai nais-tyypillistä sukuelin"formaattia".

Suku"puolisuuksissa" ammatti-asiatkin ovat mielenkiintoisen moninaisia, sillä esim. "kokki" mielletään helpommin mieheksi, vaikka sitten taas toisaalta se koti-äidin tai jopa "nyrkin ja hellan välissä" -ajattelu liitetään enimmäkseen naisiin. Eli pieni vivahde-ero vaikuttaa tuossakin suku"puoli"ajatteluun. Mies-kokkeihin ei liitetä yleisessä ajattelussa muita kotitöitä, vaan enempikin muiksi asioiksi vaikkapa roisimpaa alkoholinkäyttöä yms.