Osaisimmekohan me homot oikeasti nauraa myös itsellemme?
Joskus tuntuu siltä, että me homot olemme aika ryppyotsaista porukkaa, jolle jokainen homovitsi on erittäin pahasta. Onnistuisikohan meiltä se mihin pystyvät Ali ja Husu ohjelmassa Suuri rasistinen keskustelu 2.0. Tuossa ohjelmassa on todella harvinaista sanallista ilotulitusta, jota on nautinto kuunnella.
Ohjelman esittely:
Ali ja Husu tuulettivat taas rasistisia asenteita ohjelmassaan. Vieraina olivat rääväsuut Antto Terras ja Santeri Ahlgren. Eli mustalaisen silmin studiossa oli neekeri, terroristi ja ryssä, tuumasi Ahlgren. Sanailusta ja rasistisista vitseistä saivat osansa niin virolaiset, mustalaiset, ählämit kuin somalit.
http://areena.yle.fi/radio/2163614
Minä ajattelen, että jospa mekin pystyisimme omalla kohdallamme joskus tuohon samaan.
Tässäkin olennaista on tietysti se, että ollaan aiheelle varatussa leikkikehässä.
Ja kyllähän me pystymme nauramaan itsellemme. Esimerkiksi stereotypioita ja ns. homomaneereita on käsitelty huomattavankin itseironisesti aina toisinaan.
Vaan toden totta: ammattiloukkaantujaa kyllä löytyy sateenkaarimaailmasta(kin). Aikanaan esimerkiksi Pirkka-Pekka Peteliuksen käännösiskelmä Tra-la-la hermostutti vanne tiukalla olevia. Ja esimerkkejä on muitakin. Samoin jotkut ovat huolissaan siitä, että ns. drag-kulttuuri mielletään homojen hommaksi.
Pitäisi katsella useammin peiliin ja hekotella ihan homona.
Homojen huumorintajusta en ole mikään mitään sanomaan ehkä, mutta romanihuumorista kyllä. Romanikulttuuri muuttuu äärimmäisen hitaasti. Aikoinaanhan Santeri Ahlgren joutui omiensa taholta kovankin kritiikin kohteeksi, ja romanithan ovat äärimmäisen herkkiä kulttuurinsa esittelyn, saati sillä vitsailun suhteen. Pulttiboisien mannethan kokivat aikoinaan saman - mielenkiintoista tässä on se, että reaktio on sama, vaikka vitsinkertoja olisi mustalainen tai valkolainen. Luulisin, että nyt jos Santeri Ahlgrenin Mannet-ohjelma tulisi televisiosta, niin ei se varmaan enää samanlaista kohua herättäisi.
Huumori on taitolaji. Ja yhtä paljon opettelua vaatii se, että osaa nauraa itselleen, viiteryhmään kaiketi katsomatta.
Joillakin tämä itselleen nauraminen on ongelma muttei ainakaan minulle, pitäisiköhän hankkia puhelimeen pinkit suojakuoret kun oikeasti olen aika äijä enkä tykkää pinkistä :D
Ihan mielenkiinnosta JuhaniV kysäisen, mihin noista Alin ja Husun Suuri rasistinen keskustelu 2.0 -ohjelman vitsikohderyhmistä kuulut?
Itseironiallehan on ominaista se, että kykenee nauramaan itselle, eikä vain muille. Eli kun kirjoitit että tuota ohjelmaa oli mielestäsi todella nautinto kuunnella, huumorimielessäkin, niin mihin sen huumorin kohteista itse kuulut?
- vai huvittiko siinä vain "turvallinen" ulkopuolisuus, eli että siinä muut vitsailivat itselleen tai muille? Oliko muista huumoriin helppo yhtyä, kun omia kykyjä ei tarvinnut koestaa?
Kyltymättömyys homo-vitsejä kohtaan, homoille nauramista kohtaan ja vaatimukset homoille nauraa itselleen ovat kyllä ylitsevuotavia, vaikka huvittavuudessa homo-aiheiden käyttö on kyllä aivan omaa luokkaansa, ylitse muiden. Silti mikään ei tunnu riittävän - eikä muilta odoteta samoja kykyjä ollenkaan, kuin homoilta.
Noissa hlbt-maailman tyttöilyissä ja drag-jutuissa on surkuhupaisana se, että niistä puhutaan "homojen juttuna", eikä huumorintaju riitä pitämään niitä tyttöily-seksuaalisuusmielessä bissejen&transujen juttuina ja dragiä homojen naismaailmasta harrastamina parodioina, joissa homo-miehille ei ole mitään eroottista - kuinka voisi ollakaan, kun homomiestä ei nainen kiinnosta sitten millään ilveellä : )
Se, mitä Suomestakin uupuu aika paljon, on heterous-huumori ja suomalaisille nauraminen.
Tai miksi toisilta vaaditaan paljon enemmän kuin toisilta? : )
Jotain tälläistä voisi ehkä pitää perussuomalaisena hetero-halina:
http://photocdn.sohu.com/20120629/Img346816811.jpg
- kateeksi toki tuommoinen käy, näin homona :P
Huumorin pilkettähän, kovastikin, meillä on näissä tälläisissäkin
http://cdn.shopify.com/s/files/1/0219/6990/products/2013-02-21_06-1.01.181.png
Monimielisyyttä tässäkin
http://cdn.shopify.com/s/files/1/0219/6990/products/2013-12-14_08.13.16.pngKiintoisa kymysys!
Kuulun ilman muuta huumorin kohteisiin. Kuulun nimittäin yhteen vähemmistöön tässä yhteiskunnassa, jota ei kuitenkaan ohjelmassa mainittu. Kohtelu ja ennakkoluulot ovat olleet saman kaltaisia, kuin ohjelman sisällään pitämillä vähemmistöillä. Toki eri termeillä. Tuota samaa syrjintää olen saanut elämäni aikana kohdata monipuolisesti.
Human ei taaskaan ymmärtänyt. JuhaniV tarkoitti kaiketi että meidän homojen olisi hyvä pystyä nauramaan itsellemme kuten Ali ja Husu ohjelmassa tekee. Se on itseironiaa. Itsekritiikkikään ei olisi pahasta. :-)
PS. Mihin perustat väitteesi että bisset tai edes kaikki transut olisivat seksuaalisesti kiinnostuneita drag-artisteista? Minusta ne ovat suurimmalle osalle yleisöstä vain viihdettä siinä missä vaikka joku Paula Koivuniemi. Ei niillä ole oikeasti naisten kanssa mitään tekemistä.
kala86, kyllä ymmärsin, mutta en vain viitsinyt mennä läpi siitä mistä aita oli matalin ; )
Miksi ihmeessä niitä dragejä sitten tuputetaan joka välissä jokaiseen "gay" -paikkaan, kun niiden mekkosääri"tyttöilyihin" useimmat homo-miehet ovat kokolailla lopen kyllästyneitä. Eihän ne dragit yleensä osaa edes laulaa - toisin kuin se Koivuniemi nyt ainakin jonkin verran - eli ei niistä lavatähdiksikään ole.
Helsingissä on viimeksi ollut kelpo drag-juttua 90-luvulla, kun oli se Les Boys -ryhmä, joka osasi sentään laulaakin, eikä sen jutut menneet miksikään vain mekoissa pelehtimisiksi.
Kun bisset ja transut nyt ovat noista "nais"jutuista ainakin 1/2naisesti kiinnostuneita, niin kait nuo naisia esittää yrittävät dragit nyt lähinnä niille on kohdistettu tai muuten niitten mielisiä eniten ovat - ei ainakaan homo-miehille kiinnostavia millään ilveellä.
Huumoria toki maailmaan mahtuu lisääkin. Sitähän voisi itseironisesti vaikkapa Helsinki Priden ohjelmanumeroksi laittaa "bi-miehensä kaapista ulos kärräys" -kisan heidän vaimoilleen. Saattaisi mukavan ironisesti vähän ns. suurelle yleisölle selventää sitä, mikä ei ole homoa.
Onhan tuota umpi-bisseä ja umpi-transua jutuissa niin yleisesti, eiks vaan? :P
Eikös siinä ole jo ironiaa kerrakseen, että näissä omissakin piireissä tupataan tavan takaa kaikesta ei-täysin-heterosta puhumaan "homona", vaikka noita muitakin omintakeisia seksuaalisuuksiakin ?kait on.
Ns. suuresta yleisöstä varmaan melkoinen osa luulee vielä että transut ja bisset on (muka) "homoja" ja se, mitä ne tekee on (muka) "homoa". Sitä kaikkea väärinymmärrystä voisi tuulettaa huumorinkin keinoin.
Luulen kuitenkin että syy "kyllästymisen" lienee esitysten tasossa, ei itse dragissä? Tosin en nyt kyllä muista koska viimeksi olisin nähnyt Suomessa drag-esityksiä homobaarissa. Juontajina heitä kyllä näkee.
Minua kyllä ihmetytään tämä Humanin loputon drag-esitysten erotisointi. Kysessä ei ole esileikki, vaan esitys - tai kuten mitenkin sen nyt ottaa. En kuitenkaan usko että tuosta voidaan tehdä mitään yleistyksiä.
--------
Otsikon aiheeseen. Yksi homojen selviytymismekanismeista lienee aina ollut itselle nauraminen.
Eri ihmiset arvostaa drag-artisteja eri tavoilla. Niissä piireissä joissa itse liikun, suurin osa homoista pitää drag-artisteista. Itse aina silloin tällöin pukeudun dragiin, ja jos mulla ois aikaa harjoitella niin mielelläni esiintyisin lavallakin. En koskaan jätä esitystä väliin tarkoituksella, ja pidän eniten lipsynkkaajista koska silloin saa eniten irti itse fyysisestä esityksestä (jotkut ovat kyllä laulutaitonsakin puolesta ihan kelpoja, tilanteesta riippuen). Samaan tapaan voisi väittää (täysin totuudenvastaisesti) ettei homot voi pitää madonnasta kun sehän on tyttö ja homot ne ei tykkää tytöistä. Nämä ovat kaikki artisteja jotka tunnetaan erityisesti lavapersoonoistaan. Tietty teatraalisuus on jo pitkään kuulunut homopiireihin, osittain varmaan puhtaasti perinteistä johtuen (teatteripiirien sisällä homous on ollut avointa pitkään ja melko laajalti), osittain ehkä johtuen syvemmistä syistä joita en viitsi spekuloida. Siinä ei ole mitenkään negatiivistä, kunhan ei erehdytä ajattelemaan että kaikki homot ovat teatraalisia, tai että kaikki homot pitävät siitä. Meitä on moneen junaan.
Toisaalta monet (useimmat?) heterotkin tykkää drag-esityksistä. Monet eivät vain ehkä ole päässeet näkemään hyvää show'ta.
En ymmärrä miksi bisset tai transsukupuoliset olisivat seksuaalisesti erityisen kiinnostuneita drag queeneistä. Edellä oleva selitys ei ole looginen.
Itse asiaan - en usko että homot ovat itselleen nauramisessa erityisen huonoja. Toki se saisi yleistyä =). Tietysti jos joku asia ei naurata, niin sille tartte nauraa. Leikki leikkinä kuitenkin. Tuo em. teatraalisuus voi hyvin käytettynä olla ihan hauska klisee jolla musta hyvinkin monet homot leikkivät, jotkut pilkallisesti mutta parhaat arvostaen teatraalisten homojen itseilmaisua.
Itsellä ei drag vedä lainkaan, mutta olkoonpa seurananne seuraava vitsi:
Homo meni lääkärille, ja sanoi, että hänellä on jotakin ylimääräistä peräsuolessa.
Lääkäri ryhtyi tutkimaan skoopilla ja sanoi, ettei mitään löydy.
Homo sanoi: AAAH, on siellä! Se on syvemmällä!
Lääkäri tutki edelleen, eikä mitään löytynyt.
Homo sanoi "AAAH, katso syvemmältä!"
Ja sitten sanoi AAAH! jälleen, kun lääkäri tutki.
Vihdoin viimein lääkäri skuupillaan löysi oudon kohteen ja poisti sen.
"Tämähän on ruusu", sanoi tohtori.
"Se on sulle, kultsi", sanoi homo.
Maailmassa selviytymiselle on erinomaisen tärkeää pystyä nauramaan omille oletuksillemme ja arvoillemme.
Mielestäni se on elintärkeää!
Mites muuten... Aiheuttaako teille pikkubritannian Daffyd (the only gay in the village) repeilyjä?
Kyllä. Daffyd on suosikkini. Löydän hänen touhuistaan osuvaa omaan ajoittaiseen tiukkapipoiluuni kohdistuvaa parodiaa!
Jakke ja Sakke (
http://ranneliike.net/media-arkisto/lista/11 ) on myös omanlaistaan itselle nauramista: hörsö ja paljastumistaan koko ajan pelkäävä erityisen äijäksi itsensä kokeva mies.
Daffyd on tosi hauska minusta myös. Valittaa että on aioa homo kylässä ja sitten kun tulee joku niin ajaa pois, yksi homofobisin sieltä kylästä :D
Voi herttinen.
Olen naimisissa Daffydin kanssa... (tai ainakin vastaavan homoisen ja painavan brittitäisen tyypin kanssa...)
Kyllä nyt sähköpostit kuluu...
Siinä pikkubritanniassahan ei ole mitään uutta, aiempiin sketsiohjelmiin verrattuna.
Erinäiset vähemmistöt tehdään huvittaviksi, eikä enemmistöjä, eli siitä mennään siinäkin, mistä aita on matalin.
Onkohan se "olet huvittava, iloitse siitä" -ajatus niin huippujuttu? Tai miksi enemmistö ei kykene samaan?
pikkubritanniankin osalta, miksi ihmeessä transvestiittejä tai bissejä pitäisi sanoa homoiksi, kun sitähän he eivät ole, eivätkä kykene olemaan.
Eikös olisi tosiaan ihan tarpeen jokin bi:lanpäiten -parodiaohjelma?
Sillä miksi ihmeessä vain homoja vaaditaan täälläkin nauramaan itselleen tai miksi perätään vain homoja nauramaan itselleen, kun heterot, bisset, transut ovat varsin huvittavia, jopa surkuhupaisiakin - eiks vaan : )
Vai ovatko homot niin paljon tosiaan muita kyvykkäämpiä, hauskempiakin? : )
Eivätkö heterot, bisset, transut kykene? ... nauramaankin itselleen?
On jotenkin surkuhupaisaa miten hlbt-sivustolla vain homot asetetaan eriarvoiseen asemaan.
Siitähän lähdin kommentoimaan, ellei sitä muut taaskaan ymmärtäneet.
Heti nousi sitten älämölöö, kun toin esiin että miksei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä ja naureta myös niille, myös muiden seksuaalisuuksien omintakeisuuksille, niinä ihan itsenään : )
Kyllä kai voi pohtia muidenkin hlbti-vähemmistöihin kuuluvien kohdalla vastaavaa asiaa. Kuitenkin tämän ketjun aloittanut varmaankin kokee itse kuuluvansa nimenomaan homovähemmistöön ja pohtii juuri oman viiteryhmänsä osalta esiinnostamaansa asiaa. Ei kai hlbti-aihepiirin sivustollakaan jokaista asiaa ole tarpeen tarkastella aina yhtäläisesti kaikista hlbti-vähemmistökirjon näkökulmista? Olen joitain kertoja tainnut ehdottaa sinulle Human, että avaisit vaikka ihan erityisen keskusteluketjun tästä sinua askarruttavasta sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden monimuotoisuuden käsittelemisestä, sen sijaan, että viet alkuperäistä itsessään mielenkiintoista aihetta sivuraiteille huomiolla, joka varmasti ansaitsisi käsittelyn ihan omana kysymyksenään.
Daffyd tuli mieleen esimerkkinä homon esittämästä homon parodiasta. Tuleeko mieleen muita vastaavia? Onko esim. transseksuaalia koomikkoa, joka parodioi transseksuaaleja hahmoja jne?
Muita taitaa olla Will & Gracen Jack MacFarland ja Modern Familyn Mitchell Pritchett? Hmm... pyöriikö muuten homoseksuaali itseironia tosiaan aina tuolleen samalla suunnalla (melodraamassa) vai onkohan muitakin muotoja?
Kyllä kai itseironiaa on tuloillaan yhä enemmän ihan jokapäiväiseen elämäänkin. Ehkä se liittyy hyvään itsetuntoon ja toisaalta suurimmalle osalle tunnistettavaan stereotypiaan (riippumatta siitä, kuinka paljon itse siihen uskoo tai sitä edustaa). Mut ainakin herättää kummasti, jos yllättävät tahot hetkellisesti paljastavat yhteytensä "homojen maailmaan" olipa se sitten läpällä heitetty ranne, suhautettu S, viittaus euroviisuihin tms...
Kyse ei välttämättä ole aina pelkästään siitä, osaavatko homot tai joku muu vähemmistö nauraa itselleen vai ei. Tuntuu siltä, että huumorintekijät nykyisellään välttelevät kaikkea sellaista, mistä joku erityisryhmä voisi ottaa nokkiinsa. Joku mainitsi aiemmin Peteliuksen kasarisketsit juopottelevine lappalaisineen. En millään jaksa uskoa, että sen kaltainen huumori olisi tällä hetkellä enää mahdollista. Tässäkään varsinaista sensuuria ei edes tarvita, itsesensuuri otetaan käyttöön kun pelätään muiden reaktioita, lehtien lööppejä ja lopulta oman tuotoksen hyllyttämistä. Ei ole sitten ihme, että tämän vuosituhannen huumori on ollut pääosin hyvin kilttiä ja harmitonta hömppää.
Ihmettelen usein nykyihmisten reagointia katsellessani ranskalaisia one man show- esityksiä. Kuten monet tietävät, tuo huumorinlaji on kyseisessä maassa poikkeuksellisen suosittu. Esiintyjät ovat isoja
staroja vetäen jatkuvasti suuria saleja täyteen. Todella suuri osa näistä humoristeista kuuluu johonkin etniseen vähemmistöön, jolloin heille suodaan lupa pilkata itseään ja omaa rotuaan leimautumatta rasisteiksi. Niinpä suvaitsevainen ja usein hyvin vaaleaihoinen teatteriyleisö nauraa vedet silmissä "omille ennakkoluuloilleen" kun murtaen ranskaa puhuvat mamut heittävät rodullisesti arveluttavaa läppää. Näin ollaan lopultakin päästy turvalliseen tilanteeseen, jossa kukaan ei ikinä enää pahoita mieltään.
Onko tuolla Ranskassa myös ohjelmaa jossa valkoihoiset periranskalaiset pilkkaavat itse itseään ja muut, eli ne etniset ja muut vähemmistöt, joita "perinteisesti" on pilkattu, nauravat heille?
Jos on, niin sittenhän vasta on päästy huumorissa hyvälle asteelle. Eikä vain toisteltu perinteisiä kangistuneita kaavoja, vain joidenkin kustannuksella pilkkaamisesta.
Eihän siinä että valkoisten harrastamasta etnisten vähemmistöjen pilkkaamisesta ja valkoisten sille nauramisesta siirrytään siihen että etniset vähemmistöt pilkkaavat itse itseään ja valkoiset edelleen nauravat sille, edistytä mistään mihinkään. Tekeekö se noihin samoihin, perinteisesti vitsailtuihin vähemmistöihin kuuluvien nuorten elämästä jotenkin parempaa, olla kesto-vitsien kohde, kun perinteisesti muista huvittuneet vain edelleen kökkivät itseironian puutekuopissaan.
Aikas kummallista, että täälläkin keskusteluissa hyvänä huumorina pidetään lähinnä sellaista, missä pilkataan ja vääristellään, yleistetään johonkin vähemmistöön pilkkakirveillä lyötyjä asioita.
Smo tuolla edellä esitti ihan umpihölmön vaatimuksen, ettei muista seksuaalivähemmistöistä saisi puhua, jos keskustelu on avattu homoista ja etnisistä vähemmistöistä. Mistähän moinen umpi-bisse -vaatimus? Tuleeko se siitä "homostelevat bisset, jotka aina tarpeidensa tullen vetäytyvät hetero-kaappiinsa" -perinteestä, joka ei surkuhupaisuudessaan edes ketään juuri kykene huvittamaan.
Kertokaapa nyt jotain bissevitsejä, transuvitsejä, perusheterovitsejä ja (huvittavan pilkkaavia) vitsejä valkoihoisista?
- että kumottaisiin se, että vain tietyille ryhmille "voi/pitää" vitsailla ja että huvittavaa olisi vain pilkkaamisluontoinen vitsailu.
Tälläisiä ainakin olen kuullut:
Eräskin bi-ukkomies rakasti vaimoaan niin kovin että oli päättänyt viedä kotiintuliaisiksi joka viikko Keltaisen Ruusun vaimolleen.
Bi-isä rakasti perhettään ja lapsiaan niin paljon että ajatteli poikia jokaisella työmatkallaankin.
Viidenkympin villitystään elävän biseksuaali ukkomies sai aikaan välittömän oraalireaktion kahvikekkereillä, kun esitteli vaimonsa ja poika-ystävänsä.
No jos valkoihoisista vitsiä niin yhdestä tv ohjelmassa oli:mikä on 25cm pitkä ja valkoinen? Ei mikään.
Heteroista yleensä vitsit vaimon hakkaamisesta tai homopelosta yleisiä.
Itse en olisi niinkään varma siitä, että kaikki eri vähemmistöihin kuuluvat automaattisesti toivovat silkkihanskoilla käsittelyä ja jatkuvaa korrektiutta. Tässä mielessä eri vähemmistöjen nimissä puhuvat aktivistit voisivat tiedostaa toiveiden eriävyydet paremmin. Muistan lukeneeni ainakin vammaisten pyyntöjä siitä, että heillekin voisi kirjoittaa esim. televisioon särmikkäämpiä ja vähemmän hyväntahtoisia rooleja. Kai myös vähemmistöön kuuluvalla on oikeus haluta nauraa itselleen ja muille ilman että joutuu koko ajan analysoimaan omia ja muiden motiiveja.
Nykyisellään homot joutuvat kirjoittamaan itse oman homohuumorinsa, koska valtaväestöön kuuluva ei sitä uskalla tehdä. Enkä tässä siis lue homohuumoriksi Hollywoodin kaikille sopivia perhesarjoja, joissa homoisä tiputtaa vahingossa kakun lattialle ja kaikki nauravat. Joidenkin mielestä motiivien kyttäily ja pakotettu korrektius on jo itsessään kaivattua tasa-arvoa, mutta minusta lähemmäksi oikeaa tasapuolisuutta ilman turhaa kaksinaismoralismia päästään vasta silloin, kun ihmiset kykenevät kohtaamaan toisensa ilman jatkuvaa mielensäpahoittamista.
"Aikas kummallista, että täälläkin keskusteluissa hyvänä huumorina pidetään lähinnä sellaista, missä pilkataan ja vääristellään, yleistetään johonkin vähemmistöön pilkkakirveillä lyötyjä asioita."
tai totuutena.
________
Olen huono vitsikertoja, ja useammat eivät ymmärrä huumoriani. Yksi vitsi minkä muistan jostain Calvin Kleinin One:n ja BE:n tuoksuiselta 1990-luvulta. Q: "Kuinka monta transua tarvitaan vaihtamaan lamppua?" A: "Kaksi; toinen vaihtaa lamppua ja toinen ottaa valokuvia."
Minulla on homo- ja muitakin vitsejä vain muutamia.
Ökyrikas isä yritti keksiä homopojalleen sopivaa syntymäpäivälahjaa tämän täyttäessä 20 pyöreää vuotta.
Isä: Saat lahjaksi uuden hienon urheiluauton.
Poika: En halua.
Isä: Saat lahjaksi huvilan Rivieralta.
Poika: Ei kiinnosta.
Täysin epätoivoisena isä teki viimeisen ehdotuksensa:
Lahjoitan sinulle poikakoulun!
Musta iso osa homoista osaa kyllä nauraa itselleen. Pikku-Britannia on musta paras koskaan tehty sketsisarja, ja siinä on kyllä useampikin homohahmo kuin Daffyd. Silti musta moni muu, ehkä heterojen silmin hyvin vastaavanlainen homohahmo kuin P-B:n hahmot muissa vitsiohjelmissa on tylsä, loukkaava ja nimeomaan vähän fobiselle heterolle suunnattu. En osaa eritellä missä ja miten ero näkyy, mutta kyllä sketsihahmoissakin osaa erottaa, ainakin omassa kohderyhmässään, mitkä homovitsit on tehty alakulttuurin sisällä itseironisiksi, mitkä taas ovat ulkopuolisten pilkkaa, joka ei vain osu kohdalleen.
Itse väittäisin kyllä, että molemmat Pikku-Britannian tekijät ovat homoja, vaikka vain toinen kai on sitä julkisesti.
Joskus vuosia sitten olin KOM-teatterissa katsomassa esitystä, mä muistaisin sen olleen nimeltään Alastonkuvia, mutta siitä on jo niin kauan aikaa, että saatan sotkea sen johonkin toiseen. Esityksessä oli juuri sellainen, tavallaan aivan tyypillinen neitimäinen homohahmo, joka oli muistaakseni vielä jokin seksiorjatyyppi tai vastaavaa, normineiteilystä överimpää, ja mä muistan että meinasin tukehtua nauruun sen jutuista. Se vielä muistutti ulkoisesti hyvin paljon yhtä mun ystävää, sekä näyttelijä ulkomuodoltaan että puhetyyli ja eleet, oli ihan kuin karikatyyri hänestä. Kaikki sille hahmolle esityksessä nauroivat, mutta mua naurattivat ne jutut pidempään kuin ketään ja vielä pitkään jälkeenpäin. Siitä tarttui mukaan vielä jotain hokemiakin, mutta oon jo unohtanut ne kauan sitten. Hauska se hahmo oli juuri siksi, että musta kaikesta vain näki, että se oli tehty alakulttuurin sisällä ja että se oli siksi oikeasti osuva ja hauska, siinä kuin monet heterojen keskenään tekevät homohahmot menevät jotenkin vähän ohi, niin että niissä ei näe itseään tai tunnista ystäviään vaan ne tuntuvat huonoille ja fobisille. tahtoisi sanoa, että eihän se nyt noin ole.
En oo koskaan tarkastanut, onko Alastonkuvia-näytelmän kirjoittaja homo, mutta voisin lyödä siitä vetoa.
Homojen itseironia näkyy musta monessa asiassa. Ei oo ollenkaan epätavallista, että ihan "heteronoloinen" mies heiluttaa käsiään, kirkuu ja puhuu homonuotilla pikkuhetken ironisena. Yhdellä mun homokaverilla on tapana sanoa aina, tai ainakin usein, jos puheeksi tulee mikään seksiin edes kaukaisesti viittaava, tai joku pussaa miestään tms, että "no HYI, ootteks te otain homoja vai?" yms. Musta tuntuu että jos ollaan homoporukalla jossain vaan höpöttämässä jotain turhanpäiväistä ja väännetään pientä vitsiä koko ajan, melkein kaikki vitsit on homouteen liittyviä. Esimerkkejä on ihan loputtomasti.
Mun mielestä ei oo vitsin hauskuuden kannalta mitään merkitystä sillä, onko sen kertoja homo vai hetero, jos se oikeasti osuu maaliinsa. Ongelma on siinä, että moni heterojen homovitsi ei vain oo riittävän todenmukainen ollakseen hauska, eikä siitä huokuva tunnelma oo siksi yhdessä nauraminen hyväntahtoisesti vaan aito pilkka.
Itsellänikin on teemualeksin kuvailemaa tapaa eli sterotyyppiselle homoudelle naureskelu juurikin vitsailemalla stereotyyppisesti että olisi neitimäinen vaikkein olekaan.
Youtubessa on sassy gay friend-videoita joissa myös naureskelua homoudella.
Yksi tapaus tuli kyllä mieleeni, missä ei osattu nauraa, vaikka olisi oikeasti ollut hyvä paikka: Kjartan ja Åttå drinkero -mainokset vuonna 2010. Tai no, moni taisi nauraakin stereotyyppiselle mutta myönteiselle hahmolle, mutta jotkut ottivat jostain syystä sätkyjä.
Kjartanin hahmo ei edellenkään ole mielestäni myönteinen vaan stereotyyppejä vahvistava. Erona Pikku-Britannian samankaltaisiin hahmoihin on konteksti, jossa se esitettiin. Kysessä oli mainos ja brändi, ei komedia.
Myös komedioiden hahmot voivat vahvistaa stereotypioita siinä missä mainoksessakin esiintyvät vastaavat hahmot - tai ovat vahvistamatta. Ihan oikeasti suuri yleisö ei katso asioita kovinkaan analyyttisten silmälasien läpi. Tiedostavampi yleisö varmasti katsoo - ja on ylipäänsäkin kriittisempää näkemälleen ja kuulemalleen. Ja näkee jonkin asian yhdellä lailla ohjelmallisessa ympäristössä ja toisella tavalla mainosympäristössä. Silti, niin mainoksissa kuin muissakin yhteyksissä jotain asiaa voidaan käsitellä loukkaavasti tai myötäkarvaan. Usein nuo komediatkin tietysti ovat kaupallisesti laskelmoituja tuotteita ja niiden tekijät pyrkivät maksimoimaan komediabrändistään saatavan tuoton. Minusta mainos ei ole lopulta sen ihmeellisempi paikka pyöritellä stereotypioita, löytää itseään niistä ja vähän naurahtaa.
Komediat yleensä perustuvat sterotyyppeihin, lähestymistapa on tosin puhtaasti nauri; ironia, pilkka tai itseironia. Mainoksessa pyritään maksimoinaan näkyvyys, se on usein myös laskelmoidumpi komediaan verrattuna. Mainoksen näkyvyys tulee maksimoida vaikkapa siitä syntyvällä kohinalla. Suurempi kohu olisi varmaankin saatu, jos Kjartanin hahmon tilalla olisi ollut samalla tapaa käyttäytyvä nainen. Hahmon loukkaavuus tulee myös esiin samalla ajatusleikillä; miksi homojen pitäisi nauraa Kjartanin kaltaisille hahmoille "itseironisesti", kun samankaltaista "huumoria" on käytetty homojen lyömiseen iät ja ajat? En nähnyt mainoksessa itseäni, joten en osannut nauraa sille mitenkään "itseironisesti". *
Kjartania hieman tyylikkäämmin toteutettu sterotypioilla leikittely tai pikemminkin vihjailu:
https://www.youtube.com/watch?v=VtpxMKh3Skc
*Olenkin pikemmin kuin George Clooney! :-D
Oho... en muistanutkaan, että mainonnan eettinen neuvosto antoi Kjartanin Drinkero-mainoksesta huomautuksen homoja syrjivänä. Mutta miksei Kjartanin esittäjällä Kristian Valenilla ollut paljoa muuta kommenttia huomatuksesta kuin (teko?)ihmetystä siitä, että mistä ajatus Kjartanin homoseksuaalisuudesta on syntynyt?
Onko Kjartanin ja Daffydin ero sitten lopultakin se sama vanha sääntö, että vain mustaihoinen saa kutsua mustaihoista nekruksi?
Googlaillessani Kjartanista törmäsin Verdens Gangin (ilmeisesti Norjan suurin sanomalehti) nettiartikkeliin, jossa Norjan julkkishomot puolustavat Kristian Valenia ja ihmettelevät Suomen mainonnan eettisen neuvoston vanhanaikaisia olettamia.. (
http://www.vg.no/rampelys/artikkel.php?artid=10034708 )
Enpä tiedä miten Kjartan nyt olis nähtävä.... Jos nainen kaataa piimät naamalleen ja rinnoilleen, lipoo sitä huuliltaan ja bimboilee lonkerotölkin kanssa, niin halveeraako se naisia? Vai onko se vain kiusallisen nähty juttu jo? Ja oliko Kjartan-Drinkeron todellinen kuningasajatus sittenkin itse asiassa naureskella ruotsalaisille ("this is so good it must be from Sweden")?
Edit: linkinkorjausyritys
Käsittääkseni L-B:n toinen parivaljakon jäsen, David Walliams (siis todella Walliams, ei Williams) on myöskin ihan yhtä homo kuin kollegansa, muttei pidä siitä vaan sen isompaa ääntä.
Nauravatkohan muuten transut niille heidän esittämilleen hahmoille?
Minä kyllä nauran...
"mistä ajatus Kjartanin homoseksuaalisuudesta on syntynyt?" oli aika ovela tapa kääntää juttu päälaellen.
Tänään saa TV:n ääressä todennäköisesti nauraa sekä homoille että homofobeille:
Simpsonit Subilla ti 11.3.2014 klo 20.00
"Mennään naimisiin.
Springfield kaipaa uutta matkailuvalttia, joten kaupunkilaiset päättävät laillistaa samaa sukupuolta olevien avioliitot.
Homer päättää lyödä rahoiksi ryhtymällä papiksi."
BB -Aslak Putouksessa :DDDDP
""mistä ajatus Kjartanin homoseksuaalisuudesta on syntynyt?" oli aika ovela tapa kääntää juttu päälaellen."
Jep, mutta eikö tuo juuri todistanut Kjartan-hahmon olevan varustettu negatiivisuudella? Kristian Valenhan olisi voinut sanoa, että joo, Kjartan nyt on mitä on, mutta eiväthän ihmiset yleensä ole semmoisia, vaan kyseessä on klovnimainen hahmo, pipot löysemmälle siellä Suomessa. Sen sijaan hän tuli myöntäneeksi varustaneensa Kjartanin tietoisesti arveluttavalla sisällöllä ja tyytyi väistämään konfrontaation sanomalla että "en se minä ollut, vaan te muut." (Kjartan näyttää seikkailleen Norjan TV:ssä v. 2009 mm. sarjassa 'Kjartan Moeter Menn', jonka alkuotsikoissa vilahtaa sateenkaarilippu, joten kyllä Kjartan lienee tarkoitettu nimenomaa sateenkaarihahmoksi.)
Hassu hahmohan Kjartan on joka tapauksessa. Ei kovin fiksua komiikkaa, mutta tyyliin klovnit ja kermakakut ihan hymyilyttävää.
Human,
Sinulla tuntuu olevan ilmeisiä ongelmia HLGTB (tai mikä se termi nyt onkaan) alalajien määrittelyssä.
Tiedoksesi: Aku Hirviniemen hahmo "BB-Aslak" oli parodia neitimäisestä julkisuushakuisesta homosta, ei bi- tai transihmisestä.
Miten herranjestas voit mennä noin metsään, kun Aslak toista (Jussi Vatasen) sketsihahmo "Antskua" mukaellen sanoo: "Mie homahdan"?
Lisäksi mielestäni oli Akulta ihan hieno juttu verrata homoja saamelaisiin avioliitto, adoptio- yms. jutuissa. Tarkoitus oli hyvä ja perille meni varmaan monelle. lisäksi Akun taannoinen pastorihahmo oli mielestäni mainio parodia kaappihomoista saarnaajista, mikä lienee ollut tarkoituskin.
Akua en ole koskaan itse tavannut, mutta äitinsä ja siskonsa kyllä. Mikäli sukuunsa tulee, niin on vasemmistolainen, vapaamielinen ja erittäin suurella sydämellä tasa-arvoisen avioliittolain puolella, kuten paras kaverinsa (juontajajonkanimeäennytmuista) joka juonsi Pride -tapahtuman Riihimäellä.
EDIT: Sehän siis oli Janne Kataja...
Mä pystyn yleisesti nauramaan melkein vaikka mille, myös itselleni ja kanamaisille tai huikentelevaisille, etten sanoisi homomaisille, puolilleni. Toki siihen vaikuttaa se, kuka vitsejä kertoo, vaikka kyllä kaikkein punaniskaisimmatkin juntit sanovat välillä aika hauskoja juttuja. Mieleen tulee Tony Halmeen kirjan kommentti "feministilesbotaitelijasta": "Mitä hyötyä meille yleensä on koko Kiasmasta? Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa että onpa uskomattoman hienoa taidetta..."
Tulee mieleen jostain syystä toinenkin vitsi. Joan Rivers sanoi kerran Out-lehdessä jotenkin näin: Muistakaa sitten ajaa perskarvat, jos käytätte chapsejä! Olen yrittänyt toistuvasti korostaa tätä lesboyhteisölle."
No joo, mua kiusattiin koko mun nuoruus juuri niistä piirteistä, jotka mitä syvällisimmin ovat osa persoonaani. Pikkuhiljaa opin, että muiden pilkan voi ottaa haltuun ja muuntaa itseironiaksi. Samalla ironisella tavalla katselen maailmaakin ja kaikkia ihmisiä. Pahinta on juuri ryppyotsaisuus. Mutta ymmärrän kyllä omakohtaisten kokemusteni pohjalta niitä, jotka ovat elämässään kuulleet niin paljon pilkkaa, että he ottavat hurtin huumorinkin helposti loukaavana. Sitä herkistyy väistämättä.
Tuosta Aslakista ja saamelaisista tuli mieleen se, että tajusin tässä kerran, että kas: monet suomenruotsalaiset ovat ihan kuin homoja ja toisinpäin: pitävät kaikin tavoin kiinni omasta kulttuuristaan ja pysyvät mieluiten omissa poteroissaan sen sijaan, että assimiloituisivat kiltisti. Siihen asti olin ihmetellyt sitä, miksi esim. kotipuolessa Pohjanmaalla on niin tiukka kieli- ja kulttuuriraja suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Enää en ihmettele: monet suomenruotsalaisista reagoivat samoin kuin homot, joille sanotaan, mitä te toitotatte sitä omaanne, opetelkaa suomea ja sulautukaa massaan jne. Tosin kun kerron tästä ymmärtävästi eräille suomenruotsalaisille, he närkästyivät suuresti. Olikohan taustalla se, että vaikka me ollaan suomenruotsalaisia, niin ei me nyt mitään homoja sentään olla. :D
Ja tuosta "only gay in the village" -jutusta on pakko kertoa hauska anekdootti. Istuin pari vuotta sitten kaverieni kanssa Hugo's Roomissa, ja seuraamme liittyi kaupunkiin vierailulle tullut noin kolmikymppinen savolaispoika, joka oli yhden kaverini kaveri. Juttelimme aivan tavallisia hyvin tovin, kun savolainen yhtäkkiä totesi: "Antaaksi, jos teitä häiritsee, mut mie oon sitten homoseksuaali." Siis tosissaan! Aloimme kaikki nauraa ihan kuollaksemme, ja savolainen oli aivan ihmeissään. Hän söpötti siitä, miten kenenkään seksuaalisuutta ei voi ottaa selviönä, eli siksi hän ei ollut ajatellut suuntaan tai toiseen meidän muiden seksuaalisuudesta. Ei niin, eikä homotutkakaan tainnut sanoa mitään. Kylän ainoita homoja todella on olemassa myös helsinkiläisissä homobaareissa.
Vanha vitsi: mies istui baaritiskilla ja katseli kaunista naista toisella puolen tiskia. Mies kysyi tarjoilijaa lahettaan drinkin tuolle naiselle,etta saisi menna puhumaan. tarjoilija sanoi ala mene nainen on lesbian. Mies meni kuitenkin ja sanoi mina
olen John, sinun nimesi? Ja mista pain lesbiiaa sina olet?
Haa haaa.
Homovitsit toki naurattaa tilanteesta, kertojan taidoista ja vitsistä riippuen. Vaik' nyt on tää homous ihan akuuttina, niin useimmiten kuitenkin nuo itselle hekottelut kohdistuvat itsessä aivan johonkin muuhun osa-alueseen. Onko homovitseille nauraminen itselle nauramista? Ja onko homovitseille nauraminen itseironiaa tai ei-tiukkapipoisuuden osoitus, useimmiten nuo kuitenkin vahvistavat sterotypioita ja ovat lyömäaseina homofobisessa ryhmäkäyttäytymisessä. Ehkä juuri tässä homovitsit eroavat muusta huumorista. Naurun voi tietenkin kääntää aina edukseen, mutta mitä jos ei vaan naurata? Otsikkoa mukaillen, miksi meidän pitäisi nauraa itsellemme?
Naurunhan kerrotaan pidentävän ikää. Ehkä itselle nauraminen toisi lisää päiviä? Siksi ehkä. Ei vaan ihan oikeasti: tuo SaintJudyn esittämä kysymys on hyvä. Itselleen voi nauraa jos hölömöilee, mutta jos ajatellaan ryhmää "homot" (tai humanin mieliksi muitankin hlbtiqjne-ryhmiin kuuluvia), niin mitä erityistä nauramista pitäisi olla? Toki jotkut "homoaktivismin" muodot ovat joskus päässeet näyttäytymään vähän hymyilyttävinä, mutta nauretaanko silloinkaan oikeastaan ryhmälle nimeltä "homot"?
smo kirjoitti: "Itselleen voi nauraa jos hölömöilee, mutta jos ajatellaan ryhmää "homot" (tai humanin mieliksi muitankin hlbtiqjne-ryhmiin kuuluvia), niin mitä erityistä nauramista pitäisi olla?"
Jos mennään suomalaisiin homovitseihin, niin eikös tämän huumorilajin erityispiirre aikanaan ollut homouden yhdistäminen ruotsalaisiin. Yhdessä 1990-luvulla ilmestyneessä vitsikirjan kerrottiin homovitsejä, joissa homot oli lähes aina ruotsalaisia ja aina tunkemassa jotain peräaukkoonsa. Yleisesti homot kuvattiin siinä hyödyttöminä idiootteina. Ainakaan minua tuollainen huumori ei huvittanut.
Pikku-Britannian homohuumori jaksaa sen sijaan huvittaa. Transhuumorissa tilannekomiikka iskee tyyliin: kopeloiva heteromies kokee yllätyksen, kun erehtyy kopeloimaan kaunista transhahmoa.
Joudun taas(kin) olemaan hyvin eri mieltä SaintJudyn kanssa. Ymmärrän hyvin, että tarkoituksellisen loukkaavat vitsit osoittavat huonoa makua ja ovat tarpeettomia. Siitä on kuitenkin vielä aika pitkä matka toiveeseen, ettei edes fiktio ja huumori saisi käsitellä vähemmistöjä myös stereotypioiden kautta. Huonolla ja epäonnistuneellakin huumorilla on oikeus olla olemassa, kunhan sitä ei ole esitetty selkeän vahingoittavassa tarkoituksessa. Toki voin myöntää, että myös itseäni huonot vitsit yleensä naurattavat paljon enemmän kuin ne hyvät.
Retorinen kysymykseni ei ollut siitä että "saako käsitellä", vaan että "pitääkö minun".
Ja joo, viiheessä ja fiktiossa toivoisi toisinaan näkevän niitä muitakin kuin sterotyyppeä - vaikka kuinka herkullisia ne olisivatkin.
Kuuntelin Yle Puheelta stand up -viihdettä käsittelevää "Huumorihommia"-sarjan (
https://areena.yle.fi/audio/1-50535179 ) ohjelmaa. Keskustelussa pohdittiin, että mistä nykyisin sopii tehdä pilaa ja repiä huumoria, ja miten tämä on ajan saatossa muuttunut. Sopivaa on iskeä "ylöspäin", mutta ei "alaspäin"; esimerkiksi vähemmistöt olisi hyvä jättää rauhaan, ellei itse kuulu kyseiseen vähemmistöön.
Tämä vanha keskustelu tuli mieleen juuri itseironiaan liittyvistä huomioista.
Siispä vähemmistöihin kuuluvankin on mielestäni sopivaa nauraa itseironisesti, ei pilkkaamalla jotain vähemmistöön kohdistuva stereotypiaa siitä irrottautuen, ylhäältä päin.
Homomiesten huumorintajussa ei itse asiassa ole mitään vikaa. Homohuumori on aina ollut selviytymiskeino homomiehille ja hyvin paljon homokulttuurista perustuu itseironiaan. Mitä esimerkiksi minä en homomiehenä sulata on homohuumorin kääntäminen homoja vastaan. En tarvitse ilkeää ja vinoilevaa huumoria, jonka tarkoituksena on näyttää homomiehille heidän asemansa sosiaalisessa järjestyksessä. Sillä on väliä mistä huumori tulee, mikä on sen oletettu yleisö ja missä mielessä halutaan olla humoristisia.
