Mihin suuntaan sateenkaarilippua kuljetetaan? Onko homoliikkeen päämäärä hukassa?

Kenties homo/sateenkaariliikkeessä on tultu siihen pisteeseen, jossa pelkkä pride ja kivanpito eivät enää riitä.

Seta on ikään kuin homojen ammattiliitto, joka hoitaa lainsäädännön ja muiden määräysten seurannan ja niihin puuttumisen lisäksi melkoista määrää yhteiskunnan hoitamattomia, sille sysäämiä velvoitteita. Sateenkaarilipun alle on muodostunut useita ryhmiä, joilla kullakin on oma agendansa. Niiden yhteisiä linjauksia ei koordinoi kukaan. Suomalaiselta homoliikkeeltä puuttuu myös näkyviä, vakavasti otettavia johtajia.

Suomalaista homoliikettä on ollut rapauttamassa kunnollisen vastustajan puute. Päivi Räsänen & co on valitettavasti menettänyt puhtinsa ministerin virassaan, eivätkä he näy enää riittävänä uhkana homoliikkeelle. Toisin on Amerikassa. Siellä homoliikkeelle on tarjolla uhkia vaikka muille jakaa: Exodus International, Teekutsuliike, Million Moms jne. Nuo uhkat ovat tiivistäneet homoliikkeen rivejä ja selkiyttäneet tavoitteita.

Toisaalta ulkopuolella on huomattu, että homoliike on saanut maailmalla ja myös Suomessa varsin myötäsukaista huomiota, näyttävää toimintaa ja julkisuutta pride-paraateineen kaikkineen. Mediahuomiota priden siivellä ovat kärkkymässä toisenlaiset ulkopuoliset ryhmät, joilla on muunlainen agenda. Kuitenkin näin myös homo/sateenkaariliikkeen sisällä toimivilla on muunlaisia tavoitteita, jotka eivät ole välttämättä linjassa yleisemmän "homoedun" kanssa.

Yksi suuri vaara homoliikkeelle on sen kaupallistuminen. Euroopan suurissa kaupungeissa se on jo näkyvissä. Viitteitä olemme nähneet myös Suomessakin. Aate menetetään ja ne joilla olisi halua panostaa vapaaehtoisina homojen etujen ajamiseen, kaikkoavat kaupallisuuden vuoksi toiminnasta.

Jos homo/sateenkaariliike ei löydä kunnollista yhteistä päämäärää ja agendaa, seurauksena on joko jakaantuminen yhä pienempiin keskenään tappeleviin kuppikuntiin taikka sirpaloituminen ja lopulta haihtuminen olemattomiin. Uhkana on myös se, että sateenkaarilipun voivat lopulta napata kantaakseen ulkopuoliset toimijat, joiden tavoitteet saattavat olla täysin erilaiset.

Tasavertaisuuden vaatimus on väljähtynyt terassilla auringossa seisoneen kaljan makuiseksi. Särmää ja vetoavuutta puuttuu

En nyt aivan ymmärrä purkaustasi. Mihin me tarvitsemme vastustajia? Olemmeko sodassa?
Tietysti tasa-arvoa on vielä ajettavana ja näin pois päin, plus avioliitto- ja adoptio-oikeus, mutta ei tästä nyt kauheaa
taistoa pitäisi minusta tehdä. Ideana lienee kuitenkin tiedottaa heteroille totuus eli ettei meistä suurin osa eroa heistä muussa kuin
rakkauden kohteessa. Erilaisia HLBTI-ihmisiäkin on ja se suotakoon. Osa heteroistakin eroaa keskiverrosta.

JuhaniV kirjoitti:

> "Yksi suuri vaara homoliikkeelle on sen kaupallistuminen. Euroopan suurissa kaupungeissa se on jo näkyvissä."

Avaisitko enemmän tätä sanomaasi? Miksi tämä asia on vaarallinen? Miten homoliike voi kaupallistua? Homoelämään voi tulla enemmän mukaan kaupallisia toimijoita, mutta en oikein ymmärrä miten homo*liike* voisi kaupallistua.

En väitä tässä vastaan, en vain ymmärrä oikein tätä sanomaa.

Miten tämä suuren vaaran toteutuminen näkyy Euroopan suurissa kaupungeissa? Mitä tuhoa se on siellä saanut aikaan?

Hetkinen....

Ymmärsin aloituksesta ainoastaan Seta ry:n konkreettisena käsitteenä (rekisteröity yhdistys, jonka tavoite on toimintajulistuksensa mukaan edesauttaa kansalaisten yhdenvertaisuutta sukupuoli-/seksuaalisuudesta riippumatta). Homoliike, sateenkaariliike, sateenkaarilipun alle, homoliikkeen kaupallistuminen, "homoetu", aate menetetään. Ööö, mitä ihmettä nämä ovat?

Jos ihminen kokee elämässään erityismielenkiinnon kohteeksi "edesauttaa kansalaisten yhdenvertaisuutta sukupuoli-/seksuaalisuudesta riippumatta" hän liittynee Seta Ry:een tai alkaa poliitikoksi. Jos taas muut asiat ovat ensisijaisia, niin sitten varmaan näin. Sateenkaarilippu ei liene rekisteröity tunnus tai brandibanneri, jonka käytöstä jokin taho määräisi, tai "jonka alla" toimittaisiin.

Ankin vastaus vaikuttaa pieneltä osaltaan yhtä hämmentävältä. "Ideana lienee kuitenkin tiedottaa heteroille totuus eli ettei meistä suurin osa eroa heistä muussa kuin
rakkauden kohteessa." Minkä tahon idea tai totuus tällainen on?

Jos makustelee vaikkapa sanoja "punatukkaisuusaate" tai "vasenkätisyysliike", niin ehkä kirjoitukseni sisältö avautuu paremmin.

No, keskiluokkainen suomalainen unelma on loppujen lopuksi suht yleinen (tai sitten suuri joukko ihmisiä elää valheessa) enkä usko, että seksuaalinen
suuntautuminen vaikuttaa siihen. Kaksi homoa voi haluta omistusasunnon, kaksi mukulaa, perheauton ja kultaisen noutajan siinä
missä kaksi heteroakin. Mutta samoin suuntautuminen ei vaikuta siihen, jos haluaakin kapinoida tätä ideaalia vastaan. Äh, selitin varmaan epäselvästi?
Ihmiset myös ovat pohjimmiltaan varsin samanlaisia kun raaputtaa pintaa. Siinäkään tilanteessa ei suuntautuminen ole minusta mitenkään merkittävää.

Mielenkiintoinen avaus.

Tuo ammattiliitto-vertaus on varmaan aika osuva, pitää vielä makustella sitä.

Luulen, että sarkaa riittää vielä joksikin aikaa, että avioliittokysymys, adoptio, eheyttäminen, verenluovutus, sukupuolenkorjaajan sterilointi, vähemmistovaltuutetun toimiston mandaatin laajentaminen vastaamaan myös seksuaalista suuntautumista koskeva syrjintä valtakunnallisella tasolla (kuten aluetasolla jo tapahtuu), yllytys kansanryhmää kohtaan, suhtautuminen vihapuheeseen ja sen sanktiot .... jotain keskeistä varmaan unohtui...

Kun nämä ja muut asiat ovat paperilla kunnossa, pitänee liikkeen vielä valvoa, että valtavirtaistaminen ja yhdenvertaisuus toteutuvat käytännössä ja että viranomaiset puuttuvat asianmukaisesti epäkohtiin, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on samaty oikeudet ja valmiudet hyvään elämään kuin kaikilla muillakin ja että arki myös sujuu piilottelematta. Minusta seta toimii tehdäkseen itsensä tarpeettomaksi, ei sen kannata tyhjäkäynnillä polkea.

Oma suhteeni prideen on ristiriitainen: tätä myös monet median edustajat usein kysyivät. "Eikö liikkeellä ole enää sisältöä, onko tämä vain sateenkaarevaa karnevaalia"?. Ainakin Tampereella nähtiin aihetta nostaa esiin yhteiskunnallisia teemoja ja ajaa yhdenvertaisuutta mielenosoituksen ja ihmisoikeuspaneelin muodossa, mutta toisaalta ihmiset haluavat iloita näkyvästi jo saavutetuista asioista. Sekin on hienoa.

Kaupallisuuttakin on monenlaista, jos edes osa kaupallisista tuotoista palautuu yleiseen hyvään tai ihmisoikeustyön edistämiseen, niin se on mielestäni ok. Räikeää sateenkaarella rahastamista en vieläkään sulata, enkä pidä siitä että pride tyhjäpäistetään pelkäksi "sateenkaarivapuksi". Kunnon kulttuuriproduktiot ovat asia erikseen. Olen myös henkilökohtaisesti tykästynyt paikallisyrittäjiin, jotka tekevät kierrätysmateriaaleista sateenkaarilippuja ja vaikkapa sateenkaarimessuihin kasukoita. Niissä näkyy käsityö ja ympäristöystävällisyys toisin kuin yleensä tarjolla olevassa sateenkaarikrääsässä.

Keskustelu aiheesta on tervetullutta, näkökulmia on varmasti monia kuten todellankin toimijoitakin.

Minä vierastan hyvin vahvasti ajatusta sellaisesta tilanteessa, että suomalaisissa glbti-ympyröissä hyörisi jonkinlaisia erityisiä "johtohahmoja", joilla olisi jokin erikoinen asema toimia lausuntoautomaattina, jonkinlaisena äänitorvena, lipunkantajana tai huutosakin lietsojana.

Minä lähden siitä, että laajalta kentältä tuleva asiantuntijuus ja oikeissa paikoissa asiantuntemuksen harkittu käyttäminen on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämisen kannalta parempi vaihtoehto. Tämän lisäksi yleistä avointa keskustelua on syytä käydä, jotta erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet käyvät ilmi.

Sateenkaari-ihmisten edustajuuden henkilöityminen yhteen tai harvoihin henkilöihin voi olla haitallista, paitsi moniäänisyyden kannalta, myös sellaisissa tilanteissa, joissa yksittäinen kellokas joutuu syystä tai toisesta huonoon valoon tai jostain syystä ei ymmärrä edustamansa vähemmistön jonkin osaryhmän tarpeita.

Jos kellokkaita kaivataan, niin olihan täällä joitain vuosikymmeniä sitten eräänlaisena valtakunnanhomona Monsieur Mosse.


Kaupallistumisen paikasta olen samaa mieltä Terholan kanssa. Räikeä sateenkaarella rahastaminen on vastenmielistä, kun taas rahan kierrättäminen glbti-ihmisten hyväksi sopii hyvin. Minä en vastusta ns. homoliikkeen ympärillä tapahtuvaa kaupallistumista, kunhan kaupallisuus on tukijana, eikä ole toimintaa ohjaava voima. Ja kunhan kaupallinen toiminta ei pyri valtaamaan omakseen ns. homoliikkeen yhteistä henkistä omaisuutta.

Toivottaisin avosylin tervetulleeksi glbti-myönteisiä sponsoreita tukemaan glbti-vähemmistöjen hyväksi tehtävää työtä ja palveluita sekä sateenkaaritapahtumia. Antaisin tällaisille toimijoille myös vastineeksi myönteistä esilläoloa sponsoroimansa asian yhteydessä koko rahan edestä.

Mainittu kaupallisuus on ollut vahvasti sidoksissa myös homoseksuaalisuuden valtavirtaistumisen kanssa, ollut jopa vahvasti sitä eteenpäin vievälä voimana.

Aivan samaa mieltä Smon kanssa: "Sateenkaari-ihmisten edustajuuden henkilöityminen yhteen tai harvoihin henkilöihin voi olla haitallista [.... ] moniäänisyyden kannalta"

myös mahdollinen riski vähemmistöstressistä lientyisi kun populaa on paljon näkösällä,
joskin arvostan yhä enemmän monien halua auttaa taustoissa ilman, että yksityisyys kärsii

Tuli jostain kuvioihin jonkun tahon käsitys perheestä tai asumisjärjestelyistä ja kapinointi jotain tällaista järjestelyä (tai sellaisen ideaalia?) vastaan. Mitä kummaa? Ehkä olen ymmärtänyt nyt väärin. Onko tämä keskusteluketju tarkoitettu jonkin ryhmittymän sisäiseksi ksekusteluksi tai keskusteluksi juurikin tuosta ryhmittymästä? (Ehkä "Suomen keskiluokkainen unelma" ry:n? ;)

Homoseksuaalisuus lienee ihmisominaisuus, kuten vaikkapa vasenkätisyys, sinisilmäisyys tai pituus. On ihan ookoo, että jotkut haluavat ryhmittyä tällaisten ominaisuuksien perusteella ja vaikkapa ajaa yhteiskunnassa vasenkätisten, sinisilmäisten, homojen tai pitkien ihmisten yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta. On myös ihan ookoo, että komppaa tällaista porukkaa, vaikkei ihan varsinainen jäsen ole. Ja lienee aika loogista, että tällä tavalla järjestyneiden piirissä funtsittaisiin kyseisen järjestön/yhdistyksen päämääriä tai suuntia. Voi myös olla, osin oikeutetustikin ehkä, että kyseinen porukka katsoo edustavansa jonkinlaista yleistä "vasenkätisyysASIAINliikettä", varsinkin jos kyseisessä yhteiskunnassa ei olisi muuta vasenkätisten etujärjestöä.

Tulkitsin termit "homoliike", "aate", "homoetu" varmaan väärin. Tuon kaltaiset termithän hassusti tuntuisivat varastavan ja niputtavan yhteen toistaiseksi perin tuntemattoman ihmisjoukon maailmankatsomuksen, poliittisen kannan, elämänjärjestyksen, luonteenpiirteet, kiinnostuksen kohteet tms. Vastaavia yleistyksiä tyyliin "suomalaisaate", "miesliike", "ihmisten yleinen etu" käytettäneen aikasta varoen tai ei ollenkaan. Moninkertainen ja monensuuntainen maailmankuvan kaappaus lienee myös tarkentamaton lause totuudesta, tiedottamisesta ja siitä, ettei jokin ryhmä (niin mikä ryhmä?) eroa heteroseksuaalien ihmisten ryhmästä kuin rakkauden kohteessa. Vähän saamaahan voisi väittää vaikkapa naisten ja miesten suhteen: "nainen on aivan samanlainen kuin mies, mutta heidän rakkauden kohteensa vain eroavat toisistaan". Aika kontroversielli lause tai lähtökohta monella tapaa.

Tuota, kysynpä nyt varoen, kun jostain mieleeni hiipi, että lieneekö nyt niin, että suomen homoasiainliikkeestä (Seta ry?) puuttuu nuorempi kaarti? Kun en toiminnasta oikein mitään tiedä.

Moi.

Nämä makuastelemasi sanat "homoliike" yms. lienevät retoriikkaa. Sateenkaaren moninaisuus on niin tavattoman kirjavaa hyvässä mielessä, että yhteisöstä ei voi oikein puhua vaikka ehkä jotkut kokevatkin yhteenkuuluvuutta eri toimijoiden kautta (moninaisuudessaan yhteinäinen - niin kuin erästä toista kokoonpanoa on kuvattu :)

Minusta nuoret ovat aika hyvin edustettuina Setan toiminnassa ja heitä huomiodaan valtakunnan tasolla eri hankkein ja ryhmin, joiden vaikutukset kantavat maakuntiin.

Ikäihmisten asiaa on alettu huomioida tänä vuonna alkaneen yhdenvertainen vanhuus-hankkeen myötä.

> "Ankin vastaus vaikuttaa pieneltä osaltaan yhtä hämmentävältä. "Ideana lienee kuitenkin tiedottaa heteroille totuus eli ettei meistä suurin osa eroa heistä muussa kuin
rakkauden kohteessa." Minkä tahon idea tai totuus tällainen on? "

Mitenkä muuten HLBTI-ihmiset sitten mielestäsi eroavat heteroista? Osa minun tuntemistani homoista ja lesboista (minut mukaan lukien) elää kuten varmaan 70% heteroista: perhe, asunto, asuntolaina, lapsi(a), lemmikkejä, perheauto. Loput taitavat sitten olla sitä mieltä, että nämä kaikki ovat kulisseja, joilla koetetaan leikkiä heteroja ja piilottaa oma homous/lesbous.

On tullut erittäin monia kiinnostavia näkökulmia esittämääni asiaan. Se sisältää periaatteessa vain joukon kysymyksiä. Minulla ei tietenkään voi olla niihin kaikkiin vastauksia. Koetan kommentoida muutamiin esitettyihin ajatuksiin.

Jukka kyseli sitä, mitä tarkoitan kaupallisuudella tässä yhteydessä. Lähden kaukaa. Voimme ottaa oppia Raamatusta. Jo muinoin Jeesuskin potki nurin kirkon portailla majailevien kauppiaiden ja rahanvaihtajien pöydät. ;-)
Voimme ajatella tasavertaisten oikeuksien edistämisen ("homoagendan") olevan se meidän kirkkomme. Kun asiasta on tullut yhteiskunnassa näkyvää ja laajalti hyväksyttyä, siivelle ovat tunkemassa kaiken maailman kauppiaat ja rahanvaihtajat. He kehittävät jonkun sateenkaarenvärisen pylpyrän, tulevat markkinoimaan sitä sateenkaaritilaisuuksiin ja keräävät ihmisiltä rahat, antamatta käytännössä mitään varsinaisen asian hyväksi. Sitä en pidä pahana, kun vaikkapa pride-juhlaan joku keittää soppaa ja tarjoaa sitä sateenkaarikansalle maksua vastaan. Se on tapahtuman huoltoa.

JuhaniV kirjoitti: "Jos homo/sateenkaariliike ei löydä kunnollista yhteistä päämäärää ja agendaa, seurauksena on joko jakaantuminen yhä pienempiin keskenään tappeleviin kuppikuntiin taikka sirpaloituminen ja lopulta haihtuminen olemattomiin.”

Ehkäpä onkin niin, ettei sellaista suurta yhteistä agendaa enää olekaan. ”Homoliikkeessä” on niin monenlaisia ryhmiä, joilla on hyvinkin suuria eroja omissa keskeisissä agendoissaan. On myös suuri joukko ihmisiä tuon ”liikkeen” sisällä, jotka eivät näe pyrkimyksiä esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin tai adoptio-oikeuteen tarpeellisina tai edes suotavina. Jotkut ovat jo aivan tyytyväisiä nykytilanteeseenkin.

Tuota sirpaloitumista pienempiin alagenreihin on tapahtunut jo vuosikymmeniä myös valtaväestön osalta. Ihmiset hakeutuvat yhä pienempiin sisäisesti homogeenisiin ryhmiin. Tämä on ollut kaupallisella puolella media mukaan luettuna jo pitkään suuri haaste. Markkinointia ja tuotteen kohdentamista joudutaan tekemään ja varioimaan yhä pienemmille kohderyhmille.

Jakaantuminen yhä pienempiin alaryhmiin ei välttämättä ole vain huono asia, eikä väistämättä johda pienryhmien keskinäisiin tappeluihin. Hyvä esimerkki toimivasta pienryhmien yhteistyöstä ja tekemisten koordinoinnista ovat Karhut, Bears with Us, MSC Finland – Tom’s Club ja Kallion Kaljukopla. Pride -puistojuhlassa nautimme yhdessä kesäpäivää MSC:n organisoiman komentoteltan ympärillä. Vastavuoroisesti olemme yhtenä porukana päässeet nauttimaan hienoista ja mukavista tapahtumista ympäri vuoden milloin minkäkin ryhmän toimiessa tapahtuman pääorganisaattorina. Päällekkäisyyksiäkin on välillä sattunut, mutta ryhmien välistä epämuodollista kommunikointia parannetaan koko ajan.

Vaikka nuo erilaiset tapahtumat eivät varsinaisesti mitään (homo)poliittista agendaa sisälläkään, toimivat ne kuitenkin aina pienen hetken tempauksina vapaamman homona olemisen oikeuden puolesta: olemme homoja ja ylpeitä siitä!

Toivottavasti on olemassa - tai löydetään - pienin yhteinen nimittäjä, jonka puitteissa seksuaalivähemmistöjen asiaa voidaan ajaa.

Maailmalla monin paikoin pridet jne ovat paljolti kaupallistuneet eli niitä pitää pystyssä katteen kerääminen tavalla tai toisella. Toisaalla ollaan vielä kansalaistaistelun ajassa ja pelätään homofoobikkojen tai jopa poliisin hyökkäyksiä. Avioliittokysymys on osa tasa-arvoa, vaikka aihepiiri ei kaikkia kiinnosta. Tasa-arvoisen avioliiton ajajien ei tietenkään pidä syrjiä tai arvostella niitä, jotka näkevät elämänkulkunsa sujuvan paremmin muissa puitteissa.

smo kirjoitti: "Minä vierastan hyvin vahvasti ajatusta sellaisesta tilanteessa, että suomalaisissa glbti-ympyröissä hyörisi jonkinlaisia erityisiä 'johtohahmoja', joilla olisi jokin erikoinen asema toimia lausuntoautomaattina, jonkinlaisena äänitorvena, lipunkantajana tai huutosakin lietsojana. "

SMO siis vierastaa johtajahahmoja. Minä ajattelen niin, että johtajia tarvitaan. Muuten porukat sääntäilevät kuin kaakattava kanalauma ja tämähän on myös jo nähty. Johtohahmoja tarvitaan linjaamaan toimintaa ja esiintymään edushenkilöinä julkisuuteen. Homoliike tarvitsee naamoja, jotka osaavat julkisuuden ja näkyvät siellä. Aikaisemmin uutiskameran eteen joutui sattuman kuljettamia yksilöitä, joista suuri yleisö muodostaa sitten kuvaa homosta tai lesbosta yms. Viime aikoina asiat ovat olleet tuntuvasti paremmalla tolalla. Muutamana viime vuotena sateenkaariyhteisöstä on ollut suorastaan taitavia julkituloja. Viimeisimpänä esimerkkinä tämä tuore Mr. Gay Finland, Janne Tiilikainen. Hänellä on asiaa ja hän osaa sen ilmaista selkeästi ja ymmärrettävästi. Pidin hänen tyylistään esiintyä. Pridet ja muut tapahtumat ovat monelle ihmiselle samalla koulutustilaisuuksia julkisuuteen. Toki joukkoon tunkee tyhjäpäitä, joiden ainoa agenda on saada naamansa mediaan muodossa taikka toisessa. Siltä ei voi voida välttyä.

SMO kaivoi historian roskatynnyristä esille Monsieur Mossen (Raimo Urmas Jääskeläinen, 1932 - 1992) esimerkiksi "valtakunnanhomosta", ilmeisesti ihan kiusallaan, koska tietää tuon tyypin olevavan minulle edelleen inhokki nro 1. Kantani on, että Mosse julkisuusstunteillaan viivästi homojen tasavertaisten oikeuksien toteutumista 5-10 vuodella. Sen lisäksi hän teki muille homoille haavoja ("minä en ikinä ole tuollainen kuin Mosse"), joista monet eivät ole vieläkään täysin parantuneet, kuten juuri minä. Mossen kaltaisia reinkarnaatioita on tullut ja tulee myös tämän jälkeen. Mosse täytti aikanaan median homotyhjiön kutakuinkin täydellisesti. Onneksi nämä uudet sielunveljet eivät tänään pysty täyttämään mediaa yhtä tehokkaasti. Toimittajat ovat oppineet näkemään tuon pyrkyryyden. Muutamat viimeaikaiset ulostulot aiheuttavat lukijoissa lähinnä pitkästynyttä haukottelua.

Mosse valtakunnan ykköshomona sijoittuu kyllä aikaan ennen kuin itse olin viestinnässä, eli kai jonnekin 60-luvulle. -

Homoliikkeessä ei ole kattavaa demokraattista prosessia, jolla johtohahmot nousevat uskottavasti ikäänkuin validoituina, poisluettuina muutamat Setan hallituspaikat ja puheenjohtajuudet. Muuten on kysymys pyrkimyksestä ja/tai nosteesta (tai molemmista). Viihdeteollisuuden homot ovat merkittäviä yleisinä esimerkkeinä, mutta ajattelukyky ja tietomäärä vaihtelevat ilmeisesti kovin paljon.

HS muistaakseni kirjoitti pääkkärissä joskus erään iskelmälaulajan ulostulosta, että lienee viimeinen kerta, kun homoudella arvellaan olevan julkisuusmerkitystä.

Tämä Janne Tiilikainen ilmaantui kokoomuksen hlbti-järjestön julkisuuskuvaan - tai se kokoomuksen järjestö Tiilikaisen julkisuuskuvaan.

Puolueille on tärkeää löytää HLBTI -henkilöitä julkisuustarpeisiin, joka suoraan käyttöön tai muuten vain julkisuuteen puolueen lähipiirissä.

>" Minä ajattelen niin, että johtajia tarvitaan. Muuten porukat sääntäilevät kuin kaakattava kanalauma ja tämähän on myös jo nähty. Johtohahmoja tarvitaan linjaamaan toimintaa ja esiintymään edushenkilöinä julkisuuteen. Homoliike tarvitsee naamoja, jotka osaavat julkisuuden ja näkyvät siellä. "


Itse kyllä vierastan ajatusta mistään "homoliikkeestä". Siis yksi liike edustamaan kaikkia HBLT-ihmisiä niistä Perussuomalaisten äänestäjistä Vihreiden äänestäjiin? Tai teini-ikäisistä mummoihin ja vaareihin? Pelkäänpä, että tuon tuloksena ihmisiä koetettaisiin saada johonkin tiettyyn, edustavaan muottiin ja annettaisiin se kuva, että kaikki haluavat samoja asioita. Eli niitä asioita, joita kulloinenkin "johtaja" pitää tärkeinä.

Ja jos tuollainen "homoliike" nyt sitten syntyisi, miten siitä pystyisi irtisanoutumaan? Itse en ole koskaan tajunnut esim. feminismiä ja yksi ärsyttävä puoli tuntuukin olevan se, että koska olen nainen niin suora seuraus naiseudestani on se, että olen samaa mieltä kuin feministit. Koskisiko sama myös tätä "homoliikettä": koska olet homo tai lesbo niin tietysti ajattelet kuin nämä homojen äänitorvet.

Aikanaan omassa ammattiliitossani luottamusmiehiä ja hallituksen jäseniä koulutettiin julkisen esiintymisen ja puhetaidon kursseilla. Eri yritysten luottamusmiehiä olemme nähneet toistuvasti viime aikoina uutiskameroiden edessä kertomassa henkilöstön mielialoista potkujen jälkeen. Äskettäisessä Tampereen pride-jupakassa paikallisen Setan puheenjohtaja Mikko Väisänen osasi myös julkistaa hyvin kantansa tv-kameroiden edessä. Miksei homojen ammattijärjestö Setakin voisi kouluttaa julkiseen esiintymiseen ja kenties tekeekin niin? Jos Janne Tiilikainen on kouliintunut jonkun poliittisen puolueen riveissä, se on hyvä.

P.S.
"Homojen ammattiliitto Seta" ei ole minun keksintöäni. Nappasin termin eräästä keskustelusta. Kunnia kuuluu tuntemattomalle, mainion käsitteen keksijälle.

Olisi ehkä hyvä pohtia vielä tarkemmin, mitä tällaisilla johtajilla tässä tarkoitetaan. Ja mihin tällaisen johtajan tai tällaisten johtajien asema perustuisi. Tuossa ylempänä jo tulikin huomio asiasta.

Perinteinen ajatus johtohahmo(i)sta sopii yritystoimintaan ja muiden yksittäisten toimijoiden luotsaamiseen. Myös poliittisiin puolueisiin, etujärjestöihin, uskonnollisiin ryhmittymiin ja muihin ideologisiin liikkeisiin on perinteisesti kuulunut hierarkinen rakenne johtajineen. Johtajana ollaan silloin joko omistamisen, vielä ylempää tulleen nimityksen tai kentän demokraattisen prosessin kautta. Samoin valtion ja muun julkishallinnon pyörittäminen perustuu hierarkiseen malliin, jossa poliittiset johtajat valitaan enemmän tai vähemmän demokraattisen prosessin kautta ja viranhaltijat enemmän tai vähemmän poliittisten prosessien kautta.

Yhteistä noille kaikille on se, että kyse on valtahierarkiasta, jossa hierarkian takaajana on jotenkin määritelty taho tai rakenne ja sitä edustavat ihmiset.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluminen ei kuitenkaan ole sen paremmin yritys, puolue, uskonto, ideologia, järjestö kuin maailmankatsomuskaan. Glbti-vähemmistö yhteisnimitys on tietyllä tavoin määritellylle joukolle yksityisiä ihmisiä. Määritelmän taustalla on ihmisen synnynnäinen ominaisuus ja/tai ominaisuuteen liittyvä identiteetti. Sen osaryhmätkin määrittyvät ominaisuutensa ja/tai identiteettinsä kautta.

Erikseen on sitten vähemmistöjen etua ajavat ryhmät ja toimijat, joilla tietysti on sisäisesti omat johtajansa ja keulakuvansa, mutta myös omat agendansa ja toimintatapansa. Nämä muodostavat yhdessä sen, mistä voidaan puhua ns. poliittisena homoliikkeenä.

Toivottavaa on, että eri ryhmittyvät käyvät avointa vuoropuhelua keskenään, löytävät yhteisiä säveliä ja kykenevät löytämään niitä ylempänä mainittuja pienimpiä yhteisiä nimittäjiä, mutta kaikenkattavalle sateenvarjona olevalle taholle en näe tarvetta. Sanon siis yhä ei ajatukselle sateenkaarikansan "presidentistä" tai erityisestä edushenkilöstä. Siihen virkaan asettaisin avoimen keskustelun, jonka puitteissa voitaisiin käsitellä myös vaikeaksi koettuja aiheita.

En näe, että kukaan kuolevainen olisi nostettavissa puhumaan koko sateenkaarivähemmistön tai oikein edes sen pienempien osaryhmien nimissä. Tällaisella edushahmolla pitäisi olla mandaatti käytännössä jokaiselta edustamaltaan vähemmistöön kuuluvalta.

Hyvät julkitulot eivät edellytä erityistä "johtajuutta", mutta kylläkin asiantuntijuutta omalla alallaan ja kykyä tuoda asiantuntemuksen pohjalta syntyneitä näkemyksiä esiin. Se on minusta eri asia kuin "johtajuus".

Meneillään oleva persuhöpötys huomioiden kommentit hlbt ristiriitaisuuden (sekä sisäisen että ulkoisen) suuntaan saattavat tulla huonoon aikaan. Totuuden nimissä, nämä lienee syytä tuoda esiin. Tämäkin keskustelu paljastaa ristiriitoja. Esim. toisaalta toivottaisiin, että muut hyväksyvät oman erityisluonteen ja toisaalta kiivaasti vakuutetaan, että ollaan muiden kanssa samanlaisia. Aika ristiriitaista.

Juhanin neljäs kommentti vasta sisälsi jotain mistä napata konkreettisesti kiinni. Tämä keskustelu tosiaan näyttäisi pyörivän Seta ry:n ympärillä. Tuohan tekee ajatustenvaihdosta selkeämpää ja paremmin määritettyä. Sitten vain asianomaiset miettimään, mikä onkaan Setan toiminta-aate tai päämäärä. Sitäkin kannattaa tosiaan miettiä, että onko yleisluonteista "homoliikettä" olemassakaan ja että edustaako Seta ry tällaista suomessa vai onko se ihan vain järjestö muiden joukossa. Ja että pitäisikö sen nimenomaa keskittyä "ammattiliittotehtäviin" (eli jäsenkuntansa yhteiskunnallisen aseman puolustamiseen ja parantamiseen), eikä juuri muuhun.

Pidän muuten veikeänä yhteensattumana sitä, että melko samoihin aikoihin nettiin ilmestyy sekä hommafoorumilla että täällä samankaltaista yhteenniputtavaa retoriikkaa tyyliin "sateenkaaren alla". Mitä tämä mahtaa loppupeleissä tarkoittaa: sitäkö, että molemmat tahot ammentavat samasta käsitteistön ja maailmankuvan lähteestä, mutta sattuvat vain olemaan linjan eri puolilla? Molemmat tuntuvat haikailevan linjan toisella puolella olevan "vihollisen" perään. Tätäkö on olla ihminen? (Hommafoorumin sivuilta kyseisein foorumin tarkoitus muuten aika hauskasti: "Forum tarjoaa vertaistukea niille, joita on poliittisen kantansa vuoksi aiheettomasti leimattu sekä pyrkii tarjoamaan vaikutusmahdollisuuksia ja -kanavia aihepiiriin liittyen.")

Mielestäni, jos johonkin pisteeseen tarvitsee tulla, niin sitten siihen pisteeseen, että vihdoin raapaistaisiin "väljähtäneen kaljan makuista" (kokemukseni perusteella, tuokaan ei ole oikein osuva, vaan osuvampi olisi "väljähtäneen siiderin makuista") hlbt-pintaa ja tutkia tarkemmin. Vasta tämän jälkeen voinee oikeasti yrittää vastata erilaisiin väittämiin tästä porukasta (esim. että voiko homoseksuaalisuutta verrata kehitysvammaan). Ja vasta tämän jälkeen edes yrittää valikoida yksittäisiä vastaajia esitettyihin kysymyksiin tai väittämiin. Toistaiseksi tiedetään niin kovin vähän siitä, millaisia homoseksuaalit ovat, mitä homoseksuaalisuus on, mikä sen aiheuttaa ja millä tavoin homoseksuaalit mahdollisesti eroavat valtaväestöstä. Eräässä vastikää tv:ssä esitetyssä dokumentissä sanottiin: "ymmärtää joku asia tarkoittaa siitä vapautumista". (Tässä kohtaa: kun ymmärtää homoseksuaalisuutta niin se ei enää ole ongelma. Ei missään nimessä, että joku "eheytyisi" tms., mikä on bullshittiä) Luulen, että kun yhteiskunta, eri instituutiot, yksittäiset ihmiset jne. ymmärtävät pikkuhiljaa, mistä on kysymys, edes sen, ettei homous ole valinta, niin homoseksuaalisuus menettää lopullisesti siihen kohdistuvan erityissuhtautumisen. Luulisi, että jos johonkin haluttaisiin käyttää "homoASIAINliikeen" resursseja, niin ehkäpä juurikin tutkimukseen, ymmärryksen lisäämiseen, tiedon välitykseen jne.

Ajatukseni homoliikkeen päämäärästä ovat täysin täällä syntyneitä. Hommafoorumilla en ole koskaan käynyt, enkä ole myöskään tietoinen mistä siellä yleensäkään keskustellaan, muuten kuin iltapäivälehtien kautta. On mahdollista, että siellä kirjoittava porukka pitää silmällä ranneliike.netin keskusteluja ja saa näistä innoitusta omiin kannanottoihinsa.

Ranneliikkeen ulkopuolella on elämää - myös vihollisia, jos niin haluaa.

Tuo sodankäynnin ja yritysjohtamisen retoriikka on kyllä kummallista. Tietysti, jos on viettänyt koko elämänsä oikeuksiensa tai itsensä puolustamisen, voi hyväksyvä ilmapiiri tuntua hieman tunkkaiselta. Onko joku todellakin niin vieraantunut elämästä, että _kaipaa_ vaikeuksia elämäänsä?
"Pride ja kivanpito" ovat mielestäni hieno viesti olemassaolosta ja viesti liikkeen alkuperästä - päämäärä muuttuu asioiden edistyessä. Hajautuminen pienempiin ryhmiin on mielestäni täysin luontevaa, seksuaalivähemmistöön, kuten muihinkin vähemmistöivin (sitä suurinta vähemmistöä - heterot - unohtamatta) kuuluminen on kuulumista vähemmistöjen vähemmistöihin.

" --uhkat ovat tiivistäneet homoliikkeen rivejä ja selkiyttäneet tavoitteita."
Myös Aidskriisi tiivisti rivejä ja selkiytty tavotteita - monin eri tavoin... Sitäkö halutaan? Tuli vain mieleen Teeman Hiljaa virtaa veri- minä olen muistanut jaksosta. Uhkakuvien kaipuuta miettiessä, voi muistella niiden uhreja.

Minä en ainakaan kaipaa mitään johtohahmoja, koska vierastan auktoriteetteja. Seta hoitaa minusta hommansa ihan
hyvin. Voimistuva "homoliike" saattaisi myös lietsoa mustapinkkejä, jotka huseeraavat omia outoja juttujaan.

Ja, hyvä V, jos "terän" tai "päämäärän" puuttuminen "liikkeestä" perustuu pelkästään kokemukseesti Ranneliikkeestä, kommentti on mielestäni aika halventava ajatellen jo tähänkin keskusteluun osallistuneita kohtaan.

SaintJudy: Samaa mietin itsekin. Setan ja priden ja muun vastaavan toiminnan tarkoitushan on se, ettei niitä enää tarvittaisi. Ei ole olemassa mitään heteroliikettä (ainakaan omien tietojeni mukaan?) joten eikö olisi ideaalitilanne, ettei sellaisella olisi homojenkaan keskuudessa mitään tarvetta?

Toki on ihmisiä, jotka suorastaan etsivät vastustajia ja "vihollisia" - ehkä vain paremman tekemisen puutteessa tai koska muuten vain pitävät itseään jotenkin uhattuina. Silloin mörköjä näkee yleensä sellaisissakin paikoissa, joissa niitä ei oikeasti ole. Viholliset tiivistävät rivejä, kyllä, onhan se Suomen sodissakin nähty. Mutta voitot liikkeiden yhtenäisyydessä ovat silloin laiha lohtu muiden asioiden menetysten rinnalla.

SaintJudy, jos olen ymmärtänyt ajatuksesi oikein "terän ja päämäärän puuttumisesta pelkästään kokemuksena Ranneliikkeestä", vilkaisepa käyntikorttini tietoja kokemuksestani.

Tuo jälkimmäinen oli kommenttini viestiisi; "Ajatukseni homoliikkeen päämäärästä ovat täysin täällä syntyneitä."

Hassua sinänsä, tämä keskustelu "vihollisen" tai yhteiskunnallisen debatin puutteesta alkoi samana päivänä, kun James Potkukelk...Hirvisaari kirjoitti viimeisen aivopierunsa Hommafoorumissa.

OK, tuolla tarkoitin vain sitä, että ei esimerkiksi Hommafoorumi, eikä Hirvisaari ole ollut inspiraationi lähde aloittaa keskustelu tästä teemasta. Hyvä, jos keskusteluistamme täällä on vaikutuksia johonkin ranneliike.netin ulkopuolellekin.

Voisimme nyt palata itse aiheeseen. Haluan kommentoida vielä lisää muutamia täällä esitettyjä kiinnostavia ajatuksia, mutta hieman myöhemmin.

Yksi tärkeä "homoliikkeen" työn alla oleva aihe on edelleen kaappi; miten rohkaista luontevaan avoimmuuteen itsestä yhteiskunnassa, jossa monet asiat (mm. oma tausta, juuret, näkemykset, usko yms) kuuluvat yksityisen alueelle, siten myös seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti.

Priden aikaan oli havaittavissa, että juuri mielenosoitukseen osallistuminen jakoi ihmisiä - monet "liikkeen" suojissa aktiivit jäävät pois kulkueesta kun taas monille vieraammille kulkue on ainoa asia vuodessa, joka tuo heidät lähemmässä "liikettä"

Kaappi ei ole yksinkertainen aihe (idella: kaikki ulos kerralla vaan) vaan ymmärrän, että kappeja voidaan yhä tarvita oman itsensä kypsyttelyyn ja suojaksi eri tilanteissa. Ehkä tärkeintä on ehkäistä itsesyrjintää ja auttaa olemaan sinut itsensä kanssa, ettei olisi kaapissa itselleen, muu maailma voi odotella rauhassa, jos ulostuloja tarvitaan.

Valtakunnallinen Seta on muuten pukenut työsarkansa näin verkkosivullaan: "Setan tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina kansalaisina osana suomalaista yhteiskuntaa - riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.


"

Seksuaalivähemmistöjen osalta ehkä selkein konkreettinen maali on ollut viimeisten vuosien aikana viimeisenkin lainsäädännössä olevan suuntautumiseen liittyvän epätasa-arvoa tuovan asian hävittäminen. Kysehän on avioliitto-oikeuden laajentamisesta samaa sukupuolta oleviin pareihin. Tämän asian korjaamisen jälkeen maallisen lainsäädäntö kohtelee samaa sukupuolta olevia pareja samalla tavoin kuin heteropareja. Kun lainsäädäntö lakkaa syrjimästä, on arjen käytäntöjen yhdenvertaisuutta mahdollista edistää paremmin, kun lainsäädännöstä ei enää ole tukea epätasavertaisuuden ylläpitämiselle.

Avioliittoasia on on esimerkki sellaisesta kysymyksestä, missä ns. poliittisen homoliikkeen kannan pitäisi olla kyseenalaistamaton. Joidenkin vähemmistöön(kin) kuuluvien ihmisten mielestä avioliitto-oikeus homopareille ei ole tarpeellinen tai edes suotava, mutta nämä ihmiset tuntuvat unohtavan sen, että parisuhdetta säätävät lait eivät ole velvoittavia, siis ne eivät pakota ketään solmimaan liittoa kenenkään kanssa, vaan antavat vain mahdollisuuden halukkaille. Minusta nämä itsekin vähemmistöön kuuluvat vastustajat ovat sen vuoksi jäävejä ottamaan edes kantaa asiaan, ellei heillä ole muuta perustelua kuin se, ettei sellaista muutosta tarvittaisi. Toki muillakaan ei pitäisi olla mitään syytä vastustaa yleistä avioliittolakia, koska se ei vähennä kenenkään oikeuksia millään tavoi tai aiheuta edes kustannuksia.

Samaan aikaan on joukko vähemmän konkreettisia maaleja, joita tässäkin keskustelussa on jo sivuttu; syrjinnän vähentäminen ja homo-ongelmaisten asenteiden kitkeminen, asiallisen tiedon levittäminen ja niin edelleen.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien aseman kohentamisen suhteen on tietysti enemmän konkreettisia asioita, jotka pitää saattaa tyydyttävälle tasolle, lainsäädännön(kin) osalta. Mutta jo avioliittolainsäädännön korjaaminen tasa-arvoiseksi parantaa myös avioliitolla tai rekisteröidyllä parisuhteella liittonsa virallistaneiden trans-ihmisten asemaa.

Edellä oleva on sitä, mistä voidaan puhua ns. poliittisena homoliikkeenä. Se ei ole sidoksissa mihinkään yksittäiseen järjestöön tai tahoon, vaan koostuu useista erilaisista toimijoista ja yksityisihmisistä, joilla on tavoitteena parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asemaa.

Minä en näe kovin vaarallisena sitä, jos Pride tai sen ideologia "ulkoistuu" tai politisoituu, tuota voi verrata vaikkapa siihen, miten vihreiden ideologia on levinnyt yli puoluerajojen. Tasavertaisuus on kuitenkin, kuten vihreissä arvoissa kestävä kehitys, puoluerajat ylittävä "agenda", joka koskettaa kaikkia - tai ainakin pitäisi? Asiat olisivat kai edenneet nopeammin, jos olisi tapahtunut näin aikaisemmin?

Priden kaupallisuudesta. Hippiaatekin kaupallistui varhaisessa vaiheessa, miksei Pride? Kunhan muistetaan pysyä sen alkuperäisessä hengessä. Tavallaan ymmärrän kissaruoka merkin osallistumisen kesän Prideen - valitettavasti Pyssykattini ei vain ole Whiskatti...
Tapahtuma paisuu vuosi vuodelta, hyvä niin. Pelkillä talkoovoimilla ei varmaan koskaan ole tilaisuutta järjestetty?

Irokeesi kirjoitti: "Jakaantuminen yhä pienempiin alaryhmiin ei välttämättä ole vain huono asia, "

Tätä seikkaa kannattaisi miettiä kokoluokkien kautta. Suomi on väestöltään varsin pieni maa. Homot ovat siinä joukossa piskuinen joukko. Kun tämä piskuinen joukko ryhtyy eriytymään yhä pienemmiksi kuppikunniksi, on se lopputuloksen kannalta huono asia. Mitään ei lopulta saada aikaan muuta kuin kimppakivaa pikkuryhmissä.

Kirkkokunnat käyttävät viholliskuvia taitavasti hyödykseen pitääkseen laumansa koossa, ihmiset marssimassa samaan suuntaan ja kantamaan rahansa kirkkokunnan kassaan. Nykyisin heidän vihollisiaan ovat homot. Miksi emme voisi toimia hiukan samalla tavalla. Hankaluus on se, että kunnollisia vihollisia toisinpäin on vaikea löytää. Länsimaailma on voimakkaasti maallistunut. Nykyisten kirkkojen ja uskontokuntien vaikutusvalta on vähenemään päin kaiken aikaa. Jollakin tavoin sateenkaarikansan tulisi kuitenkin mieltää, että isommalla porukalla saadaan enemmän aikaan, kuin pienien ryhmien eri suuntaan toimimisella.

En ole hirveän aktiivinen millään lailla, mutta kommentoinpa nyt tätä, koska yhdeltä keskustelussa mainitulta osalta se satuttaa...

Kyse on tuosta ruotsalaisten hörhöjen ylpeänä pridessa univormussaan esiintyneen Ruotsin armeijan homoupseerin törkeä dissaaminen.

Kaikki vähänkin tällä areenalla kirjoittelevat varmaankin tuntevat taustani, joten en sitä käy tässä sen enempää setvimään.

Oleellista on, että kyseessä on seksuaalivähemmistöjen yleinen ja yhteinen asia. Ei anarkistien pinkkimustien, ei muidenkaan anarkistien, ei sosdem/vas/vih/kok tai minkä hyvänsä puolueen homppelisiiven, eikä todellakaan minkään ääriliikkeen, jonka kannattaja sattuu olemaan homo, mutta ensisijaisesti anarkisti/fasisti/rasisti/muslimofobi tai herra ties mitä muuta.

Mitäs, jos lähdettäisiin siitä, että tämä liike ei ole poliittinen. Full stop.

Homopoliisit eivät pamputa homoanarkisteja pridessa, eivätkä homoanarkistirauhanpuolustaja-autonomivegaanit solvaa homosotilaita. Homosossut eivät vittuile homopersuille (herra nähköön, sellaisiakin kait kun on) eikä päinvastoin.

Mennään näin. Jookos?

Noh, ns. poliittinen homoliike on poliittinen, koska monet etenkin lainsäädäntöön liittyvät tavoitteet ovat poliittisia; politiikan taistelukentillä niistä asioista lopulta päätetään. Puoluepolitiikka on sitten toinen juttu - vaikka toki glbti-kysymyksissä kannat tuntuvat vaihtelevan siten, että ainakin osa puolueista on tunnistettavissa niiden kautta.

Politiikka sanana on huonossa huudossa, vaikka se tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Siten - vanhaa feminististä slogania lainaten - kaikki on poliittista.

Se, että missä määrin antaa puolueiden sanella marssijärjestyksen on toinen juttu. Sateenkaariliikkeestä on tulluit puoluille tapa todistaa omaan vapaamielisyyttään ja peilata pyrkimyksiään yhdenvertaisuuteen. Yhteistyö ja verkostoituminen (kuluneista termeistä/hokemista huolimatta) ovat usein hyödyllistä, koska pyöriä ei silloin tarvitse keksiä itse.

minä pidän kuppikuntia rikkautena, toivon kuitenkin, että tilanteita, joissa kunnat kohtaavat ja vuorovaikuttelevat aidosti on kylliksi, että yleinen yhteenkuuluvuuden ajatus voisi olla kokoava voima

Minusta jopa valtavirtaistaminen ja oman kultuurin korostaminen eivät ole ristiriitaisia tavoitteita. Sehän kärjistetysti tarkoittaisi sitä, että yhä harvempi provosoituu pride-kulkuueesta samalla tavalla kuin vaikka karjalaisen kansantanhuryhmän kesätapahtumasta - antaa kaikkien kukkien kukkia, tuki tai halusi sitten olla osa porukkaa tai ei

Hei,

Kommentillani halusin ennen kaikkea esittää ihmetykseni siitä, että joku GLBT -liikkeen sisäinen ryhmittymä hyökkää toista saman liikkeen ryhmittymää vastaan sen sijaan, että käyttäisi energiansa meidän kaikkien yhteiseksi eduksi.

Suomessakin esim. "Pinkkimustat" anarkistit ovat aiheuttaneet paljon keskustelua naamioineen ja riehumisineen. Mielestäni he pilaavat Pride-kulkueen ihan siinä missä mukaan pyrkivät antimuslimitkin.
Tiedän varmasti, että esim. homojen ja lesbojen välillä on todella paljon jännitteitä. Jotkut puolisoni tutut feministilesbot eivät halua edes keskustella kanssani, koska olen mies.
Se, että olen homo, ei kuulemma vaikuta asiaan. Olen mies = olen syyllinen miessukupuolen rikoksiin naissukupuolta kohtaan. (mieheni on opiskellut naistutkimusta, joten hän on O.K.).

Alkaa vaikuttaa siltä, kuin liikkeessä olisi enemmän tahtoa taistella sisäisesti kuin ulospäin. Ihan kuin aikanaan SKP:ssa taistolaisten ja enemmistöläisten tapellessa keskenään.
Muistan sen omilta lapsuusvuosiltani, kun enemmistöläiset vanhempani alkoivat iltamyöhällä riidellä illallisen jälkeen vähemmistöläisten kyläilemässä olevien perhetuttujemme kanssa, mistä oli seurauksena se, että minä jouduin pikkutunneilla huoneessani tyynyn kulmaa lohdukseni hipelöiden kuuntelemaan kännisten aikuisten huutoa ja kiroilua nukkumaan mentyäni;
"Saatanan stalinisti", "Vitun luokkapetturi!", "Tshekkoslovakia muistetaan kyllä, perkele!", "En kyllä tuo teille yhtään teetä tuliaisiksi, kun seuraavan kerran Moskovaan menen." ja "Itä-Saksassa sentään yrittivät parempaa, perkele, mutta ryssän tankit murskasivat hyvät ihmiset" [faijan kommentti].)

Sitten, muutaman minuutin nolon hiljaisuuden jälkeen vaimot kait kaatoivat uudet votkat, koska kaikki neljä jatkoivat kilistämällä ja laulamalla "Kansainvälisen" (todella nuotin vierestä), ja ryhtyivät puhumaan muista asioista (ja sitten laulamaan lisää...).

Minun mielipiteitäni vain, tietenkin...

Petri Ålander

>" Nykyisin heidän vihollisiaan ovat homot. Miksi emme voisi toimia hiukan samalla tavalla. Hankaluus on se, että kunnollisia vihollisia toisinpäin on vaikea löytää. "

Pyydän Juhani, sano että tuo oli vitsi? Ja huono sellainen. Voiko ihmisen elämä olla niin tylsää, että hän lähtee väkisin hakemaan vihollisia? Tuota voisi verrata siihen, että Suomi aloittaisi sodan hyökkäisi Eurooppaan, jotta saataisiin "tiivistettyä suomalaisten rivejä".

draconfly kirjoitti:

>"Voiko ihmisen elämä olla niin tylsää, että hän lähtee väkisin hakemaan vihollisia?"

Kristityillähän tilanne on mitä ilmeisimmin tämä. Tosin mainitsit toisenkin motiivin:


> "Tuota voisi verrata siihen, että Suomi aloittaisi sodan hyökkäisi Eurooppaan, jotta saataisiin 'tiivistettyä suomalaisten rivejä'."

Tämä on varmasti myös yksi syy, miksi uskonnolliset piirit homoja vainoavat: omat rivit saadaan kuntoon, kun vihollinen löytyy ulkopuolelta. Siinä voi sitten jatkaa mielivallan suorittamista, satujen kertomista (=valehtelua), erittäin huonoa työilmapiirin toteuttamista ja joissain piireissä myös lasten hyväksikäyttöä - kun se oikea perkele onkin (muka) homoissa. Ja tyhmät uskovat uskovat.

Toisaalta kristittyjen suorittama homojen vainoaminen ei ole mitenkään ihmeellistä: Kristinuskohan on täysin homovihamielinen uskonto - ihan jo raamatun ja hyvin uskontoa tuntevienkin mukaan. Homovihamielisyys tulee esiin esim. kirkkojen johtajien lausunnoissa. Nämä oppineet varmasti tietävät uskonnostaan enemmän kuin maallikot - ja erityisesti enemmän kuin homot jotka kristinuskon vastaisesti haluaisivat kuulua kristittyjen joukkoon (mikä siis sinällään on täysi paradoksi, homo kun ei voi olla kristitty).

Jukka kirjoitti:
>"Kristityillähän tilanne on mitä ilmeisimmin tämä."

Ja homojen pitäisi seurata perässä?


>"Toisaalta kristittyjen suorittama homojen vainoaminen ei ole mitenkään ihmeellistä: Kristinuskohan on täysin homovihamielinen uskonto - ihan jo raamatun ja hyvin uskontoa tuntevienkin mukaan. Homovihamielisyys tulee esiin esim. kirkkojen johtajien lausunnoissa. Nämä oppineet varmasti tietävät uskonnostaan enemmän kuin maallikot - ja erityisesti enemmän kuin homot jotka kristinuskon vastaisesti haluaisivat kuulua kristittyjen joukkoon (mikä siis sinällään on täysi paradoksi, homo kun ei voi olla kristitty). "

Oli miten oli, sinä ilmeisesti olet ainakin haluakas hakemaan vihollisia? Ikävää jos elämässä ei ole muuta tekemistä.

draconfly kirjoitti:

> "Oli miten oli, sinä ilmeisesti olet ainakin haluakas hakemaan vihollisia?"

En hae. Mutta yksinkertaisesti: kristinusko on homoja vastaan. Ei sitä tarvitse hakea, kun asetelma on kristinuskon puolelta ja naulattu näihin asemiin.

Tilanne on lähinnä ikävä niille homoille, jotka yrittävät hakea tunnustusta kristinuskon puolelta. Niin, paitsi jos sattuu olemaan masokisti ja nauttii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta.


> "Ikävää jos elämässä ei ole muuta tekemistä."

Niinhän se olisi ikävää. Onneksi on muutakin tekemistä. Eikä onneksi näihin tekemisiin kuulu joulupukkiin uskominen.

Ehkä tuossa Juhanin esittämässä vastakkainasettelussa on myös sukupolvi ero, ei ole enää niin selkeitä "vihollisia". Kulttuurissa on tapahntunut murros, vain näkyvimmät ääripäät kiistelevät teologian tulkinnoissa olemasasaolostaan.
Vastakkainasettelun kaipuussa on myös hieman nostalgiaa, vanha setaratsu muistelee menneitä nostalgiasuotimin. 30 vuotta "liikettä" (- ja tässä vielä ollaan?) Ehkä tuo aikoinaan sai voimansa vastakkainasettelusta - takapakkia Aids-kriisistä tai Mösjöö Mossen tuottamasta itsehäpeästä...? Pitää muista, että tänä päivänä on toisin, globalisaatio on tuonut yksilön entistä tärkeämmäksi ja ryhmän pienemmissä samanhenkisissä yksiköissä. Rajat eivät välttämättä ole maan sisäisiä, vaan eletään "maailman kylässä".

Huolestuttavampi visio on tuo "homo-johtajan" kaipuu. Kuulosta nyt äkkiseltään joltakin, mistä Jouko Piha näkee painajaisia. Homomafia pystyyn vaan. Vääränlaiset homot ovat todellinen julkisuusuhka juu. Ja on se ny vaan kumma, kun homot eivät omia oikeuksiaan ymmärrä, sääntäilevät kuin kaakattava kanalauma ja ampuilevat itseään jalkaan...? Näinkö oikeasti ajatellaan?

>"En hae. Mutta yksinkertaisesti: kristinusko on homoja vastaan. Ei sitä tarvitse hakea, kun asetelma on kristinuskon puolelta ja naulattu näihin asemiin.
Tilanne on lähinnä ikävä niille homoille, jotka yrittävät hakea tunnustusta kristinuskon puolelta. Niin, paitsi jos sattuu olemaan masokisti ja nauttii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta."


Nojaa, suurin osa henkilökohtaisesti tuntemistani kristityistä suhtautuu homoihin n. 100 kertaa paremmin kuin sinä näemmä kristittyihin. Ehkä he vain ovat päässeet paremmin yli omista ennakkoluuloistaan.

Kuten SaintJudy totesi, tässä vastakkainasettelussa taitaa olla sukupolvien välinen ero. Jos on elänyt silloin, kun homoseksuaalisuus oli vielä rangaistavaa, tapa/halu nähdä vihollisia ja vastakkainasettelua sielläkin missä niitä ei ole on ihan ymmärrettävää. Tosin siitä ei varmaan kannata ottaa mallia ja on meitäkin, jotka koemme ettei meitä syrjitä/vainota kirkon tai minkään muunkaan tahon suunnalta. Välillä kylläkin tuntuu, ettei sen sanominen ole ihan sallittua täällä.

On varmasti totta, että osa ennakkoluuloista on kuviteltua - olen ilokseni huomannut tämän itsekin tavatessani ihmisiä, joihin minulla on ollut tahtomattakin jokin lähtöolettama. Arvostava, kohtelias keskustelu voi johtaa hedelmällisiin kohtaamisiin.

Kirkossa on meneillään monia keskusteluja, on myös eri asia hakea "hyviä tyyppejä" kirkon sisältä, joita toki on moniakin, kuin että olisi säädetty kuinka ihmisiä tulee kohdella kautta linjan syrjimättä.

Joskus ihmiset toimivat toivotusti jo ennen lakien/sääntöjen muutosta, joskus taas tarvitaan lakia/sääntöjä, joita noudattamalla vähitellen opetellaan tulemaan toimeen. Siten yhteiskunta rakentuu vähitellen haluttuun suuntaan.

Terveessä yhteiskunnassa yhdenvertaisuus ei voi olla tuurista kiinni - se pitää olla laeilla turvattu ja järjestelmän takaama niin, että epäkohtiin puututaan ja että ihmisten kynnys hakea oikeutta on mahdollisimman matala. Järjestelmän luomat ihmiset itse kuten täällä ranneliikkeessäkin tapahtuu.

draconfly kirjoitti:

> "Nojaa, suurin osa henkilökohtaisesti tuntemistani kristityistä suhtautuu homoihin n. 100 kertaa paremmin kuin sinä näemmä kristittyihin. "

Tuntemasi "kristityt" eivät kyllä ole oikeasti kristittyjä, jos he suhtautuvat homoihin myönteisesti.

Kunnon kristitty julistaa homouden olevan jumalan sanaa vastaan ja homon ansaitsevan kuoleman. Jos tätä ei tee, niin ei kyseinen henkilö ei noudata kristinuskoa ja myös valehtelee (itselleenkin) väittäessään olevansa kristitty.

Joiltain on kyllä nyt myös tämän keskustelun idea hukassa... Keskustelun aiheena ei ole kristinuskon syvin olemus.

En ihan hahmota tuota sukupolvien välistä eroa. Mitä se merkitsee ja miten se vaikuttaa? Tarkemmin, pyydän.

Eikö historiatiedolla ole mitään käyttöä mietittäessä minne ollaan menossa ja ollaanko sellaisella reitillä, joka on realistinen.

Sukupolvien ero näkyy esimerkiksi tässä keskustelussa, vanha jäärä laukoo omiaan ja sitä yritetään tulkita vaikka miten päin. Silti setä ei snaijaa, ei vaikka kuinka yritetään, ööö.. höökiä. (hymyä tähän)

Tietenkin pitää tietää historia, mistä on tulossa ja sitä kautta välttää sudenkuoppia. Sen ei kuitenkaan pitäisi antaa määrätä, jokainen sukupolvi tekee aina omat ratkaisunsa ja virheensä. Itse en ole elänyt sairasluokituksen aikana, kehotuskielton havahduin vasta kun se poistettiin. En kelpuuta uhkakuvitteluja, kun en näe niitä.
Homoliikkeen ja Priden merkitys ja päämäärä on muuttunut vuosien kuluessa. Yhteiskunta muuttuu. Nykysuunta lienee entistä avoimempi, laajempi - olla osa yhteiskuntaa. Vastakkainasettelun aika on ohi, myös liikkeen sisällä. Nämä liikkeen yhteiseksi mielletyt asiat kuitenkin koskettavat suoraan aika vähää osaa homopopulaa.

Kiinnostavaa pointti muuten, SETAn merkkipaaluja vuoteen 1999 asti on listattu kourallinen, kuluneen kymmenen reilun vuoden aikana joka vuodelle löytyy jotain. Ja keskustellaan liikkeen päämäärän olevan hukassa? Kenties olisi ajankohtaisempaa keskustella siitä, onko päämäärä kohta saavutettu? Ja mitä sen jälkeen?

http://www.seta.fi/index.php?k=16474

Moi, tuolla ylempänä yritttelin tähän vastata (mutta kuka näitä pitkiä rimpsuja jaksaa lukea :)

"Luulen, että sarkaa riittää vielä joksikin aikaa, että avioliittokysymys, adoptio, eheyttäminen, verenluovutus, sukupuolenkorjaajan sterilointi, vähemmistovaltuutetun toimiston mandaatin laajentaminen vastaamaan myös seksuaalista suuntautumista koskeva syrjintä valtakunnallisella tasolla (kuten aluetasolla jo tapahtuu), yllytys kansanryhmää kohtaan, suhtautuminen vihapuheeseen ja sen sanktiot .... jotain keskeistä varmaan unohtui...

Kun nämä ja muut asiat ovat paperilla kunnossa, pitänee liikkeen vielä valvoa, että valtavirtaistaminen ja yhdenvertaisuus toteutuvat käytännössä ja että viranomaiset puuttuvat asianmukaisesti epäkohtiin, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on samaty oikeudet ja valmiudet hyvään elämään kuin kaikilla muillakin ja että arki myös sujuu piilottelematta. Minusta seta toimii tehdäkseen itsensä tarpeettomaksi, ei sen kannata tyhjäkäynnillä polkea."

yksi tekijä on itsesyrjinnän kitkeminen vähermmistöistä itsestään.

Tämän lisäksi liikkeen tulee löytää paikkansa/tapansa toimia muiden toimijoiden joukossa kuten Amnesty, Ihmisoikeusliitto yms, jotka jo edistävät kaikkien oikeuksia näkyvästi.

Iso haaste on edelleen avata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä mm. terveydenhuollossa, työelämässä yms nämä koskettavat aikas monia.

Omasta mielestäni usein on taipumus esittää vähemmistöulottuvuus tarpeettoman monimutkaisena tai lokeroituna. Riittää hyvin, että omaksutaan perustieto ja tajutaan, että kukin on yksilö, joka itse määrittelee (halutessaan) seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä. Eräs viisas psykologi totesi asiakastyöstä puhuttaessa, että parhainta on olla olettamatta mitään etukäteen, ihminen itse määrittää itsensä. Sateenkaareen mahtuu moninaisuutta ja tietty myös vaikka kuinka paljon muita ominaisuuksia ja piirteitä.

Arasti tuumailen, että sukupolvien välinen ero saattaisi tulla esiin myös normatiivisuushakuisuudessa...? (en keksinyt parempaakaan sanaa...)

Tarkoitan: Olen vähän miettinyt, että vastavetona valtaväestön asettamalle voimakkaalle epänormaliuden leimalle, on ymmärrettävästi jossain välissä syntynyt vasta-aalto -"Me homot ollaan ihan tavallisia ja samanlaisia pulliaisia kuin kaikki muutkin." Nyt, kun hlb-porukka on enenevässä määrin otettu yhteisön legitiimiksi osaksi ja muutenkin meno Suomessa on vähemmän ja vähemmän monotonista (monen muunkin asian suhteen!), voi osa porukasta jo todeta "Jep, olen erilainen. Ja?"

Kannattaisi pitää mielessä kuinka tähän on tultu. On turha luulla, että se avoimuus, joka Suomessa ja länsimaissa laajalti vallitsee nykyisin, olisi pysyvä tila. Historian tapahtumat voisivat olla takaraivossa tallessa, kun mietitään mitä seuraavaksi.

Muutama esimerkki historiasta.

Saksassa joskus 1930-luvulla meno oli raisua ja vapaata. Brittisyntyinen Christopher Isherwood kuvaa kirjoissaan tuota aikaa. Hänen kirjansa Goodbye to Berlin pohjalta tehtiin menestyksekäs musikaali ja elokuva Cabaret. Tarinassa kuvataan taitevaihetta, jolloin hauskanpito loppui kuin seinään keväällä 1933 Hitlerin siirtyessä suunnitelmissaan täysaktiiviseen vaiheeseen. Sitä ennen puolueen aktiiveja kävi homopaikoissa, pukeutuen välillä dragiin tai tarjoten seuraansa. Hitler tapatti yhden homoista päälliköistään Ernst Röhmin ja lähes kaikki Berliinin homokapakat suljettiin.

Yhdysvalloissa FBI:n päällikkö John Edgar Hoover vainosi kommunistien lisäksi homoja. Tällä hetkellä, juuri ennen presidentinvaaleja, Yhdysvalloissa käydään osana vaalitaistelua katkeraa kiistaa homojen oikeuksista, jälleen kerran. Konservatiivisia vihaliikkeitä on noussut kuin sieniä sateella. Ne ovat valmiita ottamaan homoilta pois kaikki oikeudet ja mielellään pistämään homot vankilaan taikka mielisairaalaan.

Venäjällä homous ei ole rikos mutta isoimmissa kaupungeissa homoseksuaalisuudesta kertominen voi johtaa vankilaan. Nykyhallinnolla tämä on vain yksi askel aikaisempaa tiukempaan suhtautumiseen homoja kohtaan. Ennen siellä homoja pistettiin mielisairaalaan kemialliseen pakkopaitaan tai vankilaan.

Suomessa Timo Soinin ympärille on kerääntynyt kaikenkarvaista porukkaa, jotka onneksemme availevat suutaan enemmän kuin puolueelle olisi hyödyllistä. Jos tuulipukukansa äänestää Soinin puolueen täyteen valtaan läpi yhteiskunnan, maan hallituksesta kunnanvaltuustoihin, soinilaiset tulevat takuuvarmasti rajoittamaan homojen oikeuksia. Ehdotuksiahan jo heiltä on tullut mm. homojen eristämiseksi piikkilangan taakse Ahvenanmaalle. Kommentti, jota yritettiin liudentaa nimeämällä se vitsiksi.

Siis valppaana kannattaa olla samaan aikaan kun nautimme nykyisistä vapauksista tässä maassa.

Hyödyllistä historiatietoa:

A Short History of Gay Berlin
http://www.smapartments.de/en/berlin.html

LGBT history
http://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_history

Sateenkaariliikkeen johtajat.

Kuten "vuosia sitten" totesin, on ihmisoikeuksien edistämisessä yksittäisen henkilön jalustalle nostaminen vaarallista.

Helsingin Sanomat kertoo lehtitiedoista, joiden mukaan FBI:n muistio paljastaa Martin Luther Kingin katsoneen naureskellen ystävänsä tekemää raiskausta ( https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006119160.html ). Jos tieto pitää paikkansa, joutuu yksi kellokas hyvin kyseenalaiseen valoon.

Martin Luther King on ollut myös joidenkin hlbti-aktivistien esikuva.

Pidän hierarkiseen rakennelmaan verrattuna huomattavasti parempana nykyisenlaista joskus riitaisaakin moniäänisyyttä. Olennaista on kuitenkin vuoropuhelun ylläpitäminen ja jonkin sortin rakentavuus. Yleensä lopputuloksena putkahtelee kultamunia, kunhan aika on kypsä ja asia loppuun kaluttu.

En koe, että itselläni olisi esikuvia enkä juurikaan katsele muita ylöspäin - enkä toivo katsovani ketään alaspäinkään, mitä nyt vaikkapa uskonnollis-konservatiivisia "toivottomia tapauksia" joskus huomaan katsovani.

Kuitenkin yleensä yritän ymmärtää ja muodostaa oman käsityksen siitä mitä on tarjolla.

"Liikettä" ei rapauta yhteisen tavoitteen kadottaminen, vaan se, että samaan liikkeeseen tungetaan kaikki mahdollinen, mitä seksuaalisuuteen ja kaiken kukkuraksi sukupuoleenkin kuuluu, ja sitten teeskennellään, että kaikilla ryhmittymillä on jotenkin samat käsitystavat ja samat yhteiskunnalliset tavoitteet. Liike itsessään on oma ongelmansa. Mistä ihmeestä tulee ajatus, että homoseksuaalisten miesten ja naisten pitäisi olla yhteisessä rintamassa ihmisten kanssa, joiden käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolesta ovat suorassa ristiriidassa homoseksuaalisuuden ja koko seksuaalisen suuntautumisen käsitteen kanssa?

Aiemmin tässä ketjussa esiin nousseen suomalaisen homoliikkeen johtajien puutteen "siunaus" tuli mieleeni, kun runsaan viikon aikana ollaan päästy näkemään yhden vähemmistöryhmän kellokkaaksi nostetun tai nousseen henkilön huonoon valoon joutumista. Kyseiselle henkilölle itselleen se on tietysti tragedia, mutta sitä se on myös koko sille kansanosalle, jota tämän henkilön nähdään edustavan.

***

Seksuaalivähemmistöt ovat Suomessa onneksi olleet jo sen verran pitkään ja lukuisten eri henkilöiden kautta esillä, että moniäänisyyden ja -kasvoisuuden voi ajatella olevan suhteellisen turvatun. Yhden tekemisiä ei enää kovin helposti pidetä laajempaan ryhmään yleistettävänä.

Vaikka erityisesti "valtakunnan ykköshomoksi" pyrkiviäkin on, niin silti erilaisissa yhteyksissä muilla ansioilla kuin seksuaalivähemmistöön kuulumisellaan esiin tulleet piirtävät homokuvaa jatkuvasti moninaisemmaksi ja moniulotteisemmaksi.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kohdalla ei vielä olla yhtä pitkällä, juuri vähäisen arjessa näkymisen vuoksi.

Oikeastaan on ihan pirun hyvä, että hlbti-vähemmistöjen välinen/sisäinen eripura, eritahtisuus ja kuppikuntaisuus on julkisesti esillä, eikä sitä ole onnistuttu tallomaan minkään kaiken kattavan konsensuksen alle.

Niistä kuppikunnistahan näkee hlbtiq+ -yhteisöissäkin sen että yhdessä ollaa - etenkin pienessä maassa - enemmän, kuin pienenpienissä piireissä.

Mutta toki ei sitä voida yhdessä kaikki ruveta panettelemaan "toksisen maskuliinisia cis-homomiehiäkään", vaikka jotkuut tahot niin "rinnat rottingilla" uhoavatkin.

Toki tämä on melko harhaa:
"Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kohdalla ei vielä olla yhtä pitkällä, juuri vähäisen arjessa näkymisen vuoksi."

Sillä Yazkat ja Marja-Sisko Aallot jne. olivat jo aika päiviä sitten esillä valtakunnan transsp-henkilöinä; jopa niin että he tuppaavat joiltain jopa unohtumaankin jo (ja eräillä maahanmuuttaja-transsp:lla jopa ihan nevör höörd -juttuja ehkä).

Nimenomaan ei ole harhaa: transsukupuolisten esilläolo on olemassa hyvin harvan yksilön kautta. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia alkaa näkyä jokseenkin kaikilla elämänaloilla.