Kristina från Duvemåla

  • 1 / 2
  • Lassijuhani
  • 11.5.2012 15:27
Kävimme eilen katsomassa vaikuttavaa musikaalia Kristina från Duvemåla Ruotsalaisessa teatterissa. Se oli niin hyvä, että hankimme jo uudet liput ensim tammikuulle. Vaikka musikaalissa ei varsinaista homoteemaa ollutkaan, niin yksi sen kappaleista, melkein homoikoniksi nousseen Peter Jöbackin usein esittämä "O Kristina, guldet som blev sand" (kahden kullankaivajamiehen välisestä ystävyydestä kertova) voitasiin melkein sellaiseksi tulkita.

Ohjelmalehtisen mukaan Ruotsin kirkko oli 1800-luvun puolivälissä, eli musikaalin kuvaamien tapahtumien ajankohtana Euroopan jyrkimpiä mitä toisinajattelevin vainoamiseen tulee. Amerikan manteereelle suuntautuneen sirrtolaisuuden tärkeimpinä syinä olivat karut olot kotimaassa ja kirkko. Tämän perusteella vaikuttaa sangen paradoksaaliselta, etä varsinki Yhdysvalloissa riehuu kirkkokuntia, jotka suvaitsemattomuudessaan vetävät vertoja Iranin teokratialle. Puritaanitkin pakenivat Yhdysvaltoin Keski-Euroopasta, mutta oliko syynä tähän vanhalla manteereella heihin kohdistunut ajojahti vai se, että he saivat uudella mantereella vapaasti vainota muita?

Yle muutama kuukausi sitten lähettämässä Yhdysvaltojen intiaaneja käsiteelleessä sarjassa puritaanit vaativat maan alkuperäsiasukkaita noudattamaan sapatin säännöksiä sillä uhalla, että heidät teloitetaan..
  • 2 / 2
  • Pete
  • 11.5.2012 18:09
Puritaanit nimenomaan lähtivät Englannista kutakuinkin musketinpiipuilla uhattuina, koska heidän naapurinsa olivat lopen kyllästyneitä heidän yrityksiinsä pakolla (jopa väkivaltaisesti) tuputtaa omaa uskoaan heille.
Englannissa yleinen käsitys puritaanien häivyttyä lienee ollut "good riddance!".