Miksi naiset rakastavat homoja?
» Heteronaisten ja homomiesten ystävyyden erityislaadun taustalla parisuhdeneuvot
Jouko Piho:
Makow tutki ensin nettiä ja löysi sieltä neljä yleisintä syytä, miksi naiset ihastuvat homomiehiin.
1. Homomiehet ovat parempia ystäviä.
2. Homot ovat hauskoja.
3. Homojen kanssa ei ole painetta seksiin.
4. Homomiesten seksisuhde on naisista kiihottavaa.
************
Olisikohan tuossa Pihon esittelemässä väitteessä perää? Olen havainnut monen naisen kaveeraavan sujuvasti homomiesten kanssa. Kysyin kerran naisystävältäni syytä tähän. Hänen vastauksensa oli, että homomiehen kanssa ollaan tasa-arvoisia. Toisaalta ei tarvitse koko ajan kytätä, missä kohden mies yrittää kampata sänkyyn.
Minua toisaalta kiinnostaa se, miksi herra Piho jaksaa jatkuvasti kiinnostua homoista.
Wanha kunnon Piho... :)
Umpiheteroksi on kieltämättä harvinaisen kiinnostunut homoista - heti Obaman syntymätodistuksen ja Illuminatin jälkeen. Kertoo varmaan paljon, ettei kelvannut edes KD:lle eduskuntavaaliehdokkaaksi. :D
Erittäin hyvä analyysi. Kyse on jonkinlaisesta pikkuvelisyndroomasta, halusta omata joku puolivauva jota paijata ja josta ei ole pelkoa, että se olisi kastamassa banaania muurahaiskekoon. Faghagtyyppiset naiset kärsivät usein jostain puutoksesta tai nuoruudentraumasta eikä heillä ole useinkaan kykyä normaaliin kanssakäymiseen heteromiesten kanssa.
Lähetin tuon aloitussanoman tekstin hyvälle naisystävälleni. Häneltä tuli oitis vastaus:
"Naisen paras ystävä on homomies:
homo huolehtii ulkonäöstään > motivoi seuraamaan esimerkkiään,
hänen kanssaan voi shoppailla (on muotitietoinen),
puolisot eivät tule mustasukkaisiksi ja ennen kaikkea
homo ei ole mikään bitch, joka juoruaa kaiken seuraavalle naiselle."
Kuin naulankantaan!!! Eikö vain?
- En ainakaan itse huolehdi ulkonäöstäni enempää kuin heteromieskaverit (joskus selvästi vähemmän, kun se nyt vaan on aika yleistä nykyisin, että nuoret heteromiehet kiinnittää paljon huomiota ulkonäköönsä).
- En jaksaisi shoppailla kovin paljon naiskaverin kanssa, kun naisten vaatteet ei vaan kiinnosta.
- Puoliso voi tulla mustasukkaiseksi silti, mutta se kertoo toki puolison tyhmyydestä.
- Keskivertohomot kyllä mun mielestä juoruaa aika paljon, ei enempää kuin naiset, mutta enemmän kuin heteromiehet (jonkinlainen yleinen kiinnostus jutella ihmistenvälisistä suhteista löytyy).
Mä aattelisin, että nainen tykkää homoista kavereina siksi, että usein ollaan samalla aaltopituudella (tämä myös niin päin, että homo hankkii naispuolisia kavereita, kun monesti niiden kanssa on enemmän samalla aaltopituudella kuin heteromiesten). Lisäksi naiselle on kivaa, että on mies vaan kaverina, ja tämä onnistuu homon kanssa helposti. Bonuksena homokaverille ei tarvitse olla kateellinen samalla tavalla kuin naisilla usein keskenään löytyy vertaiskateutta milloin mistäkin aiheesta.
Unohdin tuosta edellisestä viestistäni tärkeän pointin joka on tietenkin se että homo on queertutkimuksen mukaan sukupuolten välissä, vaikka ei sitä itselleen myöntäisikään. Nainen aistii emootio-olentona tämän hyvin vahvasti; homoseksuaalisessa miehessä yhdistyvät mieheys ja naiseus. Arosusi tuntuu kieltävän tämän puolen itsessään? Itse olen ainakin kokenut aina olevani sukupuolten välissä, en mies enkä nainen. Tästä on olemassa paljonkin yliopistollista tutkimusta.
Blueriver, mainitsepa esimerkkinä yksi tällainen yliopistollinen tutkimus, johon viittaat. Olisi kiinnostavaa lukea se.
Mä luulen, et homot juoruilevat yhtä innokkaasti kuin naiset ja heillä on myös samansuuntaisia kiinnostuksen kohteita.
Heh, tässähän näitä homouden (hyviä) puolia näemmä tulee ihan liukuhihnalla... Mukava tietää hetskunaisten, salaliittoteorioitsijoiden ja nettikristittyjen kanta asiaan...
Löysin tämän sivuston Googlen kautta ja huomasin, että täällä on syntynyt keskustelua Uudessa Suomessa julkaistusta blogikirjoituksestani, jonka aiheena oli kysymys siitä, miksi jotkut naiset rakastavat tai ihastelevat homomiehiä.
Haluan tulla tähän keskusteluun mukaan.
En ole tolkuttoman kiiinnostunut homoaiheesta, kuten jotkut väittävät.
Kirjoitan hyvin monista eri aiheista. Mutta silloin tällöin otan kantaa myös homoseksuaalisuuteen.
En tiedä josko naiset kovin laajalti pitävät homomiesten seksiä mielenkiintoisena asiana...
Mutta totta toki on, että me homot viedään teidän muiden miesten naiset.
Tervetuloa Jouko!
Kerrohan, miksi suomensit ja referoit kyseisen Henry Makowin kirjoituksen sivuillesi?
Ahaa, perunkin kysymykseni tutustuttuani Pihon sivuihin tarkemmin. Ei tarvitse vastata. Kiitos.
Voi hyvänen nähköön.
Jouko hyvä. Suosittelen sinun etsivän apua ongelmaasi pyhältä kolminaisuudelta.
Sinun tapauksessasi se on mitä todennäköisimmin Mirtazapin, Diapam ja Rivatril...
Älkääs ny, musta ainakin on söpöä että "Joukopiho" googlaa itseään keskellä yötä päätyen homosaitille.
Oikea sana on naiset PITAAVAT gay miehista.
Piho täälläkin! Johan on markkinat, kun ei mies ymmärrä jäädä nauttimaan eläkepäivistä, vaan jatkaa vuodesta toiseen tätä samaa nettihörhöilyänsä!
Itse aiheeseen. Minä voisin kuvitella viihtyväni homomiehen seurassa syystä siitä, että viihdyn yleensäkin paremmin miesten kuin naisten seurassa. Heteromiesten kanssa kaveeramisessahan ongelmaksi voi tulla, että mies kiinnostuu enemmänkin/miehen tyttöystävä tulee mustasukkaiseksi/kukaan mahdollinen naisihminen ei uskalla "yrittää" mitään miehen suhteen, koska kuvittelee miehen olevan varattu (ja mies siis menettää tilaisuutensa löytää itsellensä seurustelukaveri). Homomiehen kanssa noita ongelmia ei tulisi.
Tuva
Liekö pihon vähän olis mieli... tutustua vähemmistöihmisiin, jotta näitä voisi ymmärtää paremmin?
Syvällinen ajattelija ja useamman alan erikoisasiantuntija Jouko Piho on nyt ottanut ratkaisevan askeleen.
Pihon tiedonanto kaikelle kansalle: ”Päätös on tehty. Perustan uuden puolueen.”
Eilen hän tiedotti, että puolueen nimi on Suomen Laillisuuspuolue. Piho julkaisi jo yleisohjelman, jonka mukaan puolueen arvot pohjautuvat kristillissosiaaliseen ja arvokonservatiiviseen maailmankatsomukseen.
Ihmisten oikeudet -kappaleessa vaaditaan muun muassa, että ”kristinuskoa voi harjoittaa vapaasti ilman vähemmistön tuomia paineita.”
Piho ei ole tälläkään kertaa turhan vaatimaton, sillä hän kertoo edellisessä ilmoituksessaan:
”Kuntavaaleilla on merkitystä, mutta ehdottomasti tärkein tavoitteemme on olla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Suomen suurin puolue.”
http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/104865-suomen-laillisuuspuolueen-yleisohjelma
Edellisessä julkilausumassaan Piho antaa myös vakavan varoituksen:
”Soluttautujat, pysykää kaukana!”
Kaikesta huolimatta Piholle ehdottomasti pisteet siitä että esiintyy avoimesti nimellään.
Vaikken mistään olekaan samaa mieltä.
Jouko Piho tuli, näki... ja lähti. Yhtälailla niin kuin todellisuuspohja hänen homopropanganda-saivartelussaan ja salaliittoteorioissaan, oli hänen panoksensa keskusteluun, johon hän halusi osallistua, täysin olematon, tyhjä ja mitätön. Mitäpä sitä vihaa perustella? Jopa yhteiskuntakelvottoman, kiihkouskovaisen sovinistin voi olla pienen fanatismista hairahtamisen jälkeen vaikea ryhtyä perustelemaan, miksi kaiken ajattelun lähtökohtana pitäisi pitää satukirjaa, vaikka se vääristääkin oman ahdasmielisyyden ja narsismin vaikuttamaan moraalisesti oikealta. Uskontohan on niin helppo tekosyy sivuuttaa totuus, vääristellä sitä mieleisekseen ja valehdella niin että korvat heiluu ja leuka väpättää. Uskonto on Piholle vaan keino elää rinnakkaistodellisuudessa, jossa hänen sovinisminsa vihansa kohteita kohtaan ja kieltäytymisensä kohtelemaan heitä ihmisarvoisesti, on olevinaan oikeutettua ja järjellä perusteltua.
Paras ystäväni (heteronainen) on kummallisella tavalla kiinnostunut homomiesten välisestä seksistä. En koskaan ole ymmärtänyt sitä enkä ole saanut kunnollista vastausta häneltä, vaikka olen kysynyt. Elokuvissa häntä kiinnostaa enemmän homomiesten seksikohtaukset kuin heteroparien väliset. Pari vuotta sitten tuli brittiläinen tv-sarja Line of Beauty, jossa oli pari melko rohkeaa seksikohtausta miesten välillä, ja tämä naispuolinen ystäväni oli aivan innoissaan sarjasta, varsinkin noista eroottisimmista kohtauksista, tallensi sarjan ja vieläkin silloin tällöin katselee sitä. Nähdessään jossain viehättävän miehen, jonka arvelee olevan homo, tämä ystäväni kokee lähes välttämättömäksi selvittää miehen seksuaalinen suuntaus, ja jos mies osoittautuukin heteroksi, hän silmin nähden pettyy. Tämä on mielestäni jotenkin nurinkurista ja todella hassua. Eikä ilmiö minun nähdäkseni palaudu sellaisiin tekijöihin kuin heteronaisten ja homomiesten samalla aaltopituudella oleminen. Jotain monimutkaisempaa tämän ilmiön taustalla on varmaankin.
Joskus keväämmällä tämä asia käväisi mielessäni, juuri tämän keskusteluketjun innoittamana. En vain silloin saanut purettua ajatustani tekstiksi. Tässä on sellaisia kärjistettyjä ja erittäin yleistettyjä huomioita(ni), eikä kenenkään pidä ottaa nokkiinsa. Kieli on vähän poskessa.
Ihmisiä kuitenkin ajavat yhteen ja pitää yhdessä seuraava asioiden kirjo ja osatekijät ovat jonkin verran limittäin:
a) pariutumisvietti (tämä voi johtaa suvulliseen lisääntymiseen)
b) ihmissuhdekemiat (perinteisen ystävystymisen lähtökohta)
c) samanlaiset kiinnostuksen kohteet (esim. harrastukset)
d) pakko (esim. työ ja sukulaisuussuhteet).
Kun ystävyyssuhteesta puhutaan, niin ollaan vahvasti ihmissuhdekemioiden alueella. Heteronaisen ja homomiehen ystävyyssuhdehan tosiaan hipoo täydellisyyttä - parhaassa tapauksessa. Aistivatko heteronainen ja homomies tämän yhteyden jotenenkin? Mene, tiedä.
Minä olen sillä kannalla, että miehillä ja naisilla on fyysisten erojen lisäksi myös eroja tavassa nähdä maailmaa ja ajatella. Minä olen vakuuttunut, että naiset ovat keskimäärin miehiä enemmän tunteiden kanssa liikkeellä. Naiset etsivät minun käsitykseni mukaan useammin pysyvää parisuhdetta, kun taas miehet ovat useammin halukkaita lyhytaikaisiin iloihin. Perustan omia arvelujani niille - mielestäni - tosiasioille.
Jos erilaisia hyvin läheisiä ystävyyssuhteita vertaa onnistumisen kannalta, niin kombinaatiolle heteronainen+homomies tulee isoja plussia, eikä mahdollisten miinusten vaikutus ole yleensä yhtä fataali kuin muissa kombinaatioissa. Katsotaanpas...
*** Homomies + heteronainen *** pisteet 4+
Ollaan samalla aaltopituudella, mutta samalla riittävän selkeästi omissa ruuduissa. Kumpikin osapuoli saa (sydän)ystävän, jonka kanssa voi katsella arviovasti miehiä, uskoutua ja olla yhdessä rennosti, vailla mitään erityisiä odotuksia. Molemmat saavat turvallisen kurkistusaukon ehkä vähän erilaiseen elämäntapaan. Molemmat saavat ehkä vielä jonkinlaista sosiaalista arvonnousua. Säröjä voi syntyä, jos jommalla kummalla on puoliso, joka on mustasukkainen. Ja toisen seurustelu voi aiheuttaa turhautumista. Riski on myös heteronaisen mahdollinen ihastuminen homomieheen ja/tai jossain takaraivossa kutkuttava toivo siitä, jos homomiehellä sittenkin olisi aktiivinen bi-ulottuvuus. Mustasukkaisuutta voi esiintyä.
*** Heteronainen + heteronainen *** pisteet 4+
Läheiset ystävyyssuhteet (ja se sydänystävyys) ovat hyvin mahdollisia. Kahden heteronaisen ystävyys on jokseenkin samalla viivalla kuin heteronaisen ja homomiehen ystävyyssuhde. Ollaan samalla aaltopituudella ja vieläpä naiseus yhdistää - mutta ollaan myös niin samassa ruudussa, että nainen voi kokea toisen naisen kilpailijakseen miesmarkkinoilla. Ja toki jomman kumman perheenperustaminen yms. asiat voivat etäännyttää välejä.
*** Homomies + homomies *** pisteet 3+
Voihan se joskus onnistuakin. Jos ei toinen ihastu toiseen ja jos toinen ei tule mustasukkaiseksi toisen intiimimmistä suhteista. Tai toinen ei turhaudu toisen seurusteluun jonkun muun kanssa. Tai toisen kumppani ei tule mustasukkaiseksi tästä ystävyyssuhteesta. Tai toinen ei koe toista kilpailijaksi miesmarkkinoilla. Tai jos pariutumisvietin kautta ystävyys ei muutu parisuhteeksi. Tai seksisuhteeksi. Josta taas suhteen luonne muuttuu ja seurauksena voi olla mustasukkaisuutta ja/tai välirikko. Ja tai ja ja... Homovähemmistööm kuuluminen kuitenkin yhdistää.
*** Heteromies + heteromies *** pisteet 3
Yleensä heteromiesten väliset ystävyyssuhteet eivät ole niin tunnepuolelle meneviä kuin heteronaisen ja homomiehen tai kahden heteronaisen väliset suhteet. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet ovatkin varmin tapa löytää heteromiehet yhdessä vapaa-ajalla. Sopivassa tilanteessa (=naismarkkinoilla) heteromies voi näyttäytyä toiselle heteromiehelle kilpailijana, joka voi aiheuttaa säröjä. Ihastumisen riskiä ei ole kielteistä jännitettä luomassa.
*** Lesbonainen + lesbonainen *** pisteet 3
Lesboilla on keskinäisiä ystävyyssuhteita ennen ja jälkeen pariutumisen (tai "juttujen"). Toki kaikenlaisia ristiriitoja ja mustasukkaisuutta on, mutta (ulkopuolisen silmin) niiden kanssa kyetään elämään paremmin kuin monissa muissa ryhmissä.
*** Lesbonainen + homomies *** pisteet 3-
Ystävyyssuhteita on lähinnä yhteisten intressien kautta, jotka ovat usein glbt-järjestötoiminnan kautta syntyneitä. Ei ole ainakaan pelkoa kilpailuista tai tahattomasta rakastumisesta. Toisaalta tunnepuolen virratkaan eivät usein vie samaan suuntaan.
*** Lesbonainen + heteronainen *** pisteet 2+
Voi toimia ainakin homomiehen ja heteromiehen suhdetta paremmin, mutta toisaalta naisen ja homomiehen suhdetta nihkeämmin. Lesbonaisen ihastuminen toiseen naiseen voi olla riski. Naiseus yhdistää, mutta miehet eivät ole yhdistävä kiinnostuksen kohde. Toisaalta (älkää nyt hermostuko minulle), mutta minä sanoisin, että mustasukkaisuus on sen verran selkeämmin naisellinen ominaisuus, että se voi aiheuttaa ongelmia.
*** Homomies + heteromies *** pisteet 2
Ainekset läheiselle ystävyyssuhteelle (tai ns. sydänystävyydelle) ovat merkittävästi pienemmät kuin homomiehen ja heteronaisen tapauksessa. Ja ehkä myös niukemmat kuin kahden heteromiehen kohdalla. Etenkin harrastusympyröistä kummunneet ystävyyssuhteet ovat mahdollisia, kuten myös lapsuudesta peräisin olevat ystävyyssuhteet. Elämäntilanteiden muutos voi kuitenkin viedä molemmat omille teilleen. Heteromiehelle voi nykyisessäkin ilmapiirissä liian läheinen tuttavuus homomieheen antaa leiman. Ja auta armias, jos homomies retkahtaa heteromieheen ja vielä näyttää sen...
*** Heteronainen + heteromies *** pisteet 2-
Sänkyyn. Perhe. Perheellisten kohdalla mustasukkainen puoliso. Ei toimi pelkkä ystävyyssuhde, ei millään... Perhetuttuina oikeastaan ainoastaan.
*** Lesbonainen + heteromies *** pisteet 1+
Heteromies voi ihastua naiseen. Heteromiehen naiskumppani/vaimo on taa-tus-ti mustasukkainen. Tähän kombinaatioon ei vain ole rakennettu automaattista onnistumisen mahdollisuutta. Mutta mikään ei ole tietenkään mahdotonta.
Että sellasta. Pisteskaala on 1 - 5.
Katariina, esitit erittäin mielenkiintoisen kysymyksen. Olen itsekin pohtinut joskus samaa asiaa. Havaitsin tämän oltuani Brokeback Mountain -elokuvan (kahden miehen rakkaustarina) näytöksessä. Arvioni mukaan katsojista 80% oli naisia. Aika paljon vieläpä nuoria naisia. Kysäisin eräältä nuorelta naiselta, miksi katsojasuhde oli juuri tuollainen. Hänkään ei osannut vastata niin, että olisin asian ymmärtänyt yhtään syvemmin. Sitä vastoin hän johdatti minut itselleni täysin uuden asian pariin - anime-sarjakuvat. Niissä esiintyy myös teemoja, joissa miehet ovat eroottisesti keskenään. Ne kuvasarjat joita katselin, kuvasivat mielestäni nuoria, lähes androgyynisiä miehiä. Sarjakuvat oli suunnattu nimenomaan naisille. Niitä myös piirsivät naiset. Pohdin pitkään sitä, miksi nuo kuvastot eivät herättäneet minussa, homomiehessä, mitään erityisiä eroottisia tunteita. Yksi syy oli se, että ne kuvasivat liian nuoria miehiä. Toinen syy on varmaankin se, että sarjakuva yleensäkään ei ole minun juttuni, Asterixia lukuunottamatta.
Miksi naiset sitten ovat kiinnostuneita miesten välisestä seksistä? Minulla ei ole siihen vastausta, mutta voisin arvella jotakin. Onhan heteronaisen eroottisen viehtymyksen kohde mies. Jos miehiä onkin kaksi, niin ehkä naiset haluavat kuvitella itsensä mukaan kolmanneksi. Tämähän näkyy päinvastaisessa tilanteessa. Lesbopornoa katselevat heteromiehet hyvin mielellään ja kuvittelevat mahdollisesti itsensä joukkoon mukaan. Miksi ei siis sitten myöskin toisinpäin aivan samasta syystä?
Tämä arvioni kannattaa ottaa pelkästään yleistyksenä. Todennäköisesti psykologiset syyt ovat merkittävästi monipuolisemmat.
Tai sitten huomattavasti yksinkertaisemmat.
Minun arvaukseni on, että naiset tykkäävät katsella homomiesten välistä seksiä tasan samasta syystä kuin homomiehetkin: kummatkaan eivät ole juurikaan naisten perään.
EDIT: Yleistäen: Jos hetero on kiinnostunut katselemaan heteroseksiä, niin hän lienee enemmänkin bi.
K_ma.
Mitä ja häh? Ei ollut oikein tolkkua tuossa...
Mieti, Pete, vielä. Kyllä tuossa logiikka on.
Menee hieman aiheen sivuun, mutta on pakko todeta, että itse olen kokenut naisten osoittaman kiintymyksen homoja kohtaan hyvin kiusalliseksi. En nimittäin itse koe alkuunkaan olevani samalla aallonpituudella naisten kanssa, mutta silti useat naiset ovat pyrkineet kaveeraamaan kanssani selvästikin vain siksi, koska olen homo. Koen kiuselliseksi, miten nuo naiset haluaisivat jakaa kanssani syvimmätkin parisuhdeongelmansa ja parhaat sisustus- ja shoppailuvinkit, koska minua moinen ei kiinnosta pätkääkään. Sellaiseenkin olen törmännyt, että (tavallisessa ei homo-)ravintolassa nainen on kiskonut minun mukanaan naisten vessaan ehostautumaan mennessään, ihan vaan kohahduttaakseen muita baarissa olleita naisia. Ikäänkuin halutaan näyttää muille, että minullapa on homo kaverina. En pysty olemaan luonteva tuollaisissa ystävyyssuhteissa, koska en voi olla ajattelematta, että nämä samat naiset tuskin edes tervehtisivät minua, jos olisin tavallinen heteroäijä. Ystävyys ei siis ole aitoa.
Mieheni sen sijaan on naisten kanssa kuin kala vedessä, ja koko hänen mittava ystäväpiirinsä koostuukin yksinomaan naisista. Meitä on moneen junaan.
Nermal, oletko sitten sinä mustis ukollesi, joka paistattelee naisten suosiossa?
Siitä aidosta ystävyydestä. Kysymys on siitä, missä kohden on mittaviiva, missä kohden on raja, jolloin ei voida puhua aidosta ystävyydestä? Parisuhdeystävyys on parhaimmillaan kun kumpikin kokee saavansa saman verran: Tilanne on win-win. Miksei niin voisi olla muissakin suhteissa. Heteromies voi olla aidosti naisen tosiystävä, vaikka perimmäisenä syynä on, että mies saa palkkionsa nk. luonnossa ja miksei nainenkin, jos homma pelittää kunnolla.
Naiset rakastavat homoja...koska homot eivät rakasta naisia? Tuo toimii kai aika monella tasolla, joista molemmin puoleinen platoninen ystävyys lienee keskeisin. Samaistuminen toisen rooliin lienee yksi, sitä ikäänkuin ollaan samalla puolella aitaa. Toisaalta naisten viehtymys homoihin sisältää hyvin paljon luutuneita sterotypioita, joissa homot mielletään - ja esitetään - syvällisinä keskustelioina, herkkinä taiteilijoina ja uskottuina ystävinä, joilla ei usein ole omaa elämää.
Mutta mitä jos homo ei ihan oikeasti tykkääkään naisista? Misogynia elää vahvasti homojen keskuudessa, näkyvimmin vihataan "naismaisia" homoja. Äärimmilleen viety ja fetisoitunut "äijäkulttuuri" elää ja voi hyvin homojen keskuudessa.
----
Pornokeskusteluun vielä. Muutama lesboystäväväni kertoo pitävänsä homopornosta sen rankkuuden takia, se että pannaan kunnolla ja mieluiten nyrkillä. Haluavat nähdä kuinka sika (mies) vikisee...don't we all?
No, we don't.
Juhani, en kyllä ole mustis. Pikemminkin päinvastoin, koska tilanne toki myös antaa minulle jotain. Mieheni naispuolisen tuttavapiirin ansiosta minullakin on ylipäätään olemassa jonkinlaiset sosiaaliset ympyrät. Ellei mieheni naistuttavakatrasta olisi, koko sosiaalinen elämäni rajoittuisi työympäristöön, ja vapaa-ajalla yhteen ja ainoaan miespuoliseen kaveriin, jonka kanssa olen kaveerannut 20 vuotta. Olen ylipäätään nimittäin todella huono tutustumaan ihmisiin itse - jonkun muun täytyy tuoda heidät elämääni. Koska ne naiset ovat mieheni kavereita, voin tutustua heihin päästämättä heitä liian lähelle, koska he ovat ensisijaisesti mieheni ystäviä eivätkä minun. Jos mieheni lähtisi, eivät ne naisetkaan enää minun kanssani olisi tekemisissä.
SaintJudy, luulen että minua häiritsee juuri se, että koen että minuun halutaan tutustua, koska luullaan minun täyttävän nuo stereotypiat. Kuitenkaan en niitä täytä. En ole kovin syvällinen tyyppi enkä missään määrin taiteellinen, vaan pikemminkin rationaalinen ja kuiva insinöörityyppi. Herkkä kyllä olen, mutten sillä tavalla kuin homot mielletään herkiksi, vaan siten, että itsetuntoni on silkinhauras. Tulee aina tunne, että naisystävät odotettavat minun alkavan vetää eräänlaista homomiehen roolia, joka ei sitten kuitenkaan ole minulle luonteva. "Äijäkulttuurin" edustajanakaan en kyllä itseäni pidä. Ainoastaan kuivana. Olin kouluaikana se nörttityyppi, jonka nähdessään tytöt suunnilleen oksentivat, eivätkä olisi vähempää voineet olla kiinnostuneita. Ihan turha naisten on nyt aikuisiälläkään esittää, että olisin heidän mielestään mielenkiintoinen ihminen, jos "homonaamio" riisutaan.
"Mutta mitä jos homo ei ihan oikeasti tykkääkään naisista? Misogynia elää vahvasti homojen keskuudessa, näkyvimmin vihataan "naismaisia" homoja. Äärimmilleen viety ja fetisoitunut "äijäkulttuuri" elää ja voi hyvin homojen keskuudessa."
Hmm... Mitenhän tuon asian laita lienee? Onko suomalaisissa homopiireissä vahvasti naisvihaa? Kun olen ollut vähän päin vastaisessa uskossa eli että Suomessa suuri osa homoista lähtökohtaisesti pitää naisten puolta useissa eri asioissa sen kummemmin ajattelematta laajempaa kuviota. Tähän liittyen olen joutunut eriasteisiin konflikteihin mm. sellaisten teemojen kuten sulupuolikiintiöt, syrjäytyneet miehet vs. "because I'm a girl" - kampanja, rintasyöpä vs. eturauhassyöpä, vanhempainloma...
Ja onko tosiaan niin, että naismaisen miehen epäarvostus kumpuaa varsinaisesti naisvihasta? Vai onko kyseessä (räikeän) sosiaalisen "mismatchin" epäarvostus? Eli jotensakin tyyliä huippuälykäs lapsi (-> näsäviisas), seksuaalisesti käyttäytyvä ikäihminen (-> vanha pervo), kultalusikka suussa syntynyt elämäntapaintiaani (-> tekoekoilu) jne.
Niin, vastapainoksi voi myös todeta, että feminismi elää ja voi hyvin homojen keskuudessa. Toisaalta tuo poliittinen korrektius usein karisee, kun ajatellaan toista osapuolta pelkästään seksuaalisessa mielessä. Kun kysymys on esimerkiksi erilaisista mieltymyksistä pariutumisrintamalla, misogynia lienee turhan vahva ilmaisu tässä kohdin.
Kuitenkin sterotypia naisellisesta homomiehestä elää vahvasti ja myös homojen keskuudessa tuo nähdään jotenkin häpeällisenä piirteenä (ei pelkästään Suomessa). Ylipäätään tänä tasa-arvon aikana - tai ainakin siihen pyrkivänä - naisellisena pidetyt piirteet ovat saaneet väistyä ja sukupuoliroolit ovat ylipäätään tasottuneet.
terveisin nimimerkki "normaali kundi - ei naismaisille!"
Termillä feminismi tarkoitat varmaan "tasa-arvoilua". Räikeimpiä epätasa-arvon merkkejä lienee se, että naiseutta tarkoittavasta termistä (femina) on joidenkin mielissä johdettu termi "tasa-arvo". Tällaisen nomenklatuurin viljeleminen lienee nimenomaa nykypäivän eriarvoisuutta. Mitähän ajateltaisiin, jos päättäisin nimetä "tasa-arvoilun" 'maskulismiksi'...
En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta mielenkiintoinen pointti tuo homomiesten "epänaiseutuminen" yhtä aikaa yhteisön yleisten roolimallien tasoittuessa. Tästä tulee mieleen yksi uusi syy, miksei "naisellisesti" käyttäytyviä miehiä arvosteta: aika harva arvostaa nykyään erityisen "naisellisesti" käyttäytyviä naisiakaan. Tarkoitan - ehkä vähän ylimalkaisesti - ettei esim. venäläisiä naisia laittautumisine tai "kanamaisesti" (eloisasti, ajattelemattomasti, hillitsemättömästi) esiintyviä naisiakaan arvosteta.
Femimismi, post-feminismi.. - itseasiassa tasa-arvoilu on hyvä nimike tuolle; tasapainottelua eri sukupuolten ja suuntautumisten kesken, sekä niiden tuomien yhteiskunnallisten epäkohtien välillä?
---
Toisaalta "naisellisesti" esiintyvät (?) homot ovat tehneet suuntautumisensa näin julki/näkyväksi, siksi heitä on kai aina kavahdettu - vieläkin. Britanniassa Polari ja kielen tuoma alakulttuuri katosi homojen vapautumisen myötä, kieltä ja sen representaatiota pidettiin vvääränä ja vanhanaikaisena. Naismaisesti käyttäytyvät homoseksuaalit eivät sopineet moderniin homokuvaan - isotissiset ja pyöreäpettuset nahkamiehet kylläkin. (Stop me if you think that you've heard this one before..) Hassua kyllä, vielä tänäkin päivänä suurimmat homoikonit ovat naisia.
muttaku.... ja monta tuollaista perään... (ja sori, menee kyl pahasti ketjun alkuperäisen aiheen ohi ja toisaalta on varmaan vatvottu aiemminkin...)
a) käyttäytyykö homomies naisellisesti sen vuoksi, että haluaa tehdä homoutensa ympäristölle tiettäväksi? Mistä tällainen käsitys on muodostunut? Eikö "naisellinen" ihminen (nainen tai mies) ole olemukseltaan sellainen kuin on tahtomattaan? Ehkä olemus on muodostunut henk. koht. kokemuksista, varmaan geneettisistä tekijöistä jne. Saattaa kuulostaa inhorealistiselta, mutta pitäisin lisäksi mahdollisena, että "naisellisten" homomiesten joukossa on "alunperin" transseksuaalisia miehiä, eli tapauksia, jotka eri olosuhteissa olisivat kehittyneet transnaisiksi (ja lopulta naisiksikin).
b) jos homomies taas TIETOISESTI haluaisi tehdä homoseksuaalisuutensa tiettäväksi ympäristölleen, olisivatko naissukupuolen kulloisetkin tunnukset järkevä strategia tähän? En ollutkaan koskaan kuullut polarista, mutta tämä strategia (laskelmoituna) lienee loogisempi. Tai ne kuuluisat taskuhuivit vai mitä olivatkaan....
c) kavahtaako ympäristö tosiaan otsaa tehdä homoseksuaalisuus tiettäväksi vai sitä, että "naisellinen mies" tms. on tietyllälailla "sekasikiö". Tarkoitan sekä sosiaalisesti että ehkä ulkonäöllisesti jotain totutun dimorfian (nainen, mies) välimaastossa tai edellisten "mismatch". Samalla tavallahan kavahdetaan monella muullakin tavoin normin ulkopuolisia yksilöitä.
d) se, että homoikoneiksi katsotut näyttävät olevan naisia lienee yksi näyte siitä, että suuri osa homomiehistä samaistuu naisiin tai pitää heidän puoliaan sen sijaan, että olisivat misogyynejä. Aika näyttänee muuten vaihtuvatko homoikonit naisista homoihin.
Vastaan osaltani oman joksenkin rajoittuneen kulttuurihistorian tietämykseni perusteella (ja kun nukkumatti on hukassa *kele!)
a) käyttäytyykö homomies naisellisesti sen vuoksi, että haluaa tehdä homoutensa ympäristölle tiettäväksi? Mistä tällainen käsitys on muodostunut? Eikö "naisellinen" ihminen (nainen tai mies) ole olemukseltaan sellainen kuin on tahtomattaan? Ehkä olemus on muodostunut henk. koht. kokemuksista, varmaan geneettisistä tekijöistä jne. Saattaa kuulostaa inhorealistiselta, mutta pitäisin lisäksi mahdollisena, että "naisellisten" homomiesten joukossa on "alunperin" transseksuaalisia miehiä, eli tapauksia, jotka eri olosuhteissa olisivat kehittyneet transnaisiksi (ja lopulta naisiksikin).
Näkyvimmillään homoseksuaalisuus on tehty/käynyt ilmi "naisellisen" ja teatraalisen käytöksen kautta - valtaväestölle tämä toimii myös loputtoman hauskana vitsinä. Homoseksuaaliset miehet ovat totuttu näkemään naisellisissa rooleissa, osalle homomiehistä tämä on käytöksenä myös tietoista provosointia. Kun heteromies esittää homoseksuaalia, hän ei poseeraa Tom Of Finlandin nahkamiehen hahmossa.
Quentin Crisp teki homoseksuaalisuutensa tietoisesti näkyväksi koko maailmalle naisellisen ja teatraalisen käytöksen kautta. Turpiin tuli myös "omien" joukosta, vaikka tapa oli suhteellisen yleinen poikahuorien keskuudessa, Crispillä oli myös poliittinen agenda partioidessaan kadulla. Tyyliniekkana hän myös tiesi miten "Style is an idiom springing spontaneously from the personality but deliberately maintained". Nykyään tämä kaiketi ymmärretään Lady Gagan jokseenin latteahkona messagena "Born this way".
"Käsitysten muodostumiseen" suosittelen tässä kohtaa myös tutustumista Tuula Juvosen väitöskirjaan Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia - homoseksuaalisuuden rakentumisesta sodanjälkeisessä Suomessa.
b) jos homomies taas TIETOISESTI haluaisi tehdä homoseksuaalisuutensa tiettäväksi ympäristölleen, olisivatko naissukupuolen kulloisetkin tunnukset järkevä strategia tähän? En ollutkaan koskaan kuullut polarista, mutta tämä strategia (laskelmoituna) lienee loogisempi. Tai ne kuuluisat taskuhuivit vai mitä olivatkaan....
Tietysti on muitakin keinoja viestiä ympäristölleen - tyyli, elekieli, vaatetus...tutka (*heh..). Homoseksualisuuden ulkoiset ilmentymät muuttuivat homojen vapautumisen myötä. Hassua kyllä, alakulttuureita lienee syntynyt miltei jokaisesta heteromiehen malleista.
Polari (
http://en.wikipedia.org/wiki/Polari) on muuten kokemassa Lontoossa pienoisen renessanssin, kirjailija Paul Burston järjestetää suosittuja polari kirjallisuusiltoja.
c) kavahtaako ympäristö tosiaan otsaa tehdä homoseksuaalisuus tiettäväksi vai sitä, että "naisellinen mies" tms. on tietyllälailla "sekasikiö". Tarkoitan sekä sosiaalisesti että ehkä ulkonäöllisesti jotain totutun dimorfian (nainen, mies) välimaastossa tai edellisten "mismatch". Samalla tavallahan kavahdetaan monella muullakin tavoin normin ulkopuolisia yksilöitä.
Variksetkin nokkivat laumastaan heikoimmat yksilöt. "It's getting better" - indeed..
d) se, että homoikoneiksi katsotut näyttävät olevan naisia lienee yksi näyte siitä, että suuri osa homomiehistä samaistuu naisiin tai pitää heidän puoliaan sen sijaan, että olisivat misogyynejä. Aika näyttänee muuten vaihtuvatko homoikonit naisista homoihin.
Tähtikultissa mies on nähty halun kohteena, ei piilotettujen tunteiden tulkki. Hollywoodin luomissa fantasioissa naistähdet ovat olleet usein miehiä paremmin esillä, ehkä tämä on antanut osaltaan homomiehille kanavan halujen kohteille?
Pitää myös muistaa, miten homoikonin merkitys on myös muuttunut campin ilmentymästä homojen oikeuksien puolesta puhujaksi. Homoikonia tulkitaan erityisesti dragin kautta, drag king esitykset lienevät vielä lesbojen yksityisomaisuutta, tosin neoburleski sekoittaa kivasti perinteisiä tapoja esittää drag.
1970-luvun glamrokin ja vielä selkeämmin 1980-luvun gender blender poppareiden myötä on noussut avoimesti homoja laulajia, mutta yksikään näistä ei ole noussut samankaltaisen ikonin asemaan, kuin esimerkiksi saman aikakauden naistähdet - vaikka usein tulkitsevat sanoituksissaan tunteita suoraan (ainakin, kun ovat tulleet kaapista ulos uransa ehtoopuolella). Jimmy Sommerville lienee ainut, jolla oli teksteissään jotain todella relevanttia sanottavaa aikalaisilleen jo uransa huippuvuosina. 1990-luvulle tultaessa tunteita voitiin jo käsitellä avoimesti. Sueden Brett Andersson poisti teksteistään sukupuolen, gender. Hän halusi kirjoittaa tekstejä, joihin hänen homoystävästä voisivat samaistua. On sikäli harmi, että ainakaan suurimpien avoimesti homotähtien message ei ole kovin syvällinen ja puhutteleva; "let's go outside" tai sitä muuten vain miten "ehanaa olla ulkona kaapista".
Että nimenomaa tarkoituksella outtaisi itsensä naisellisella käytöksellä on niin vierasta sisältöä, etten taida päästä siihen kiinni. Provokaatiopuoleen jotenkin pääsen. Näyttäisi kieltämättä olevan olemassa tarkoituksella provosoivia ihmisiä. Voin kuvitella, että jotkut heistä ovat löytäneet "feminiinisyydestä" väylän tuollaiseen. Josta päästään jälleen yhteen syyhyn, miksi naisellinen mies saattaa saada osakseen epäarvostusta.
Drag queen ja nahkahomo (a la Tom of F) lienevät ekvivalentteja. Kyllähän nimenomaa hassunhauska homohahmo sketsissä saattaa olla puettu mustaan nahkaan ja koppalakkiin. Tai pelkästään valkoisiin boxer briefeihin jne...
"alakulttuureita lienee syntynyt miltei jokaisesta heteromiehen malleista." Hmmm... Että esim. karhuilua esiintyisi heteromiehillä? Kun miettii, niin jo pelkästään esim. sana 'karhu' tarkoittaa nimenomaa tietyn tyylistä "homoseksuaalia miestä". Vastaavia nimityksiä ei liene heteropuolella vai olenko missannut jotain? 'Bimbo'? Mutta tuo ei sisällä sitä sosiaalista puolta.. Ei, kyllä suuri osa homomiesten seksuaalis-sosiaalisista "alakulttuureista" näyttäisi vahvasti sisäsyntyiseltä ja omintakeisilta rakenteilta.
Taitaa olla totuudenpohjaa tuossa, että homomiehen fanitus naisartistia kohtaan sallii väyliä tunnealueille, joita ei ole (ollut) olemassa homoseksuaalien artistien kohdalla. Mielestäni asetelma on jännä ja karu. Homomies fanittaa heteronaista, joka ihkuilee heteromiesten suuntaan. Jollain tapaa se taitaa kieliä homojen olosuhteista ja homoista itsestään ja toisaalta heidän omakuvastaan. Luin tuossa, että Adam Lambert oli valittu Billboardin äänestyksessä USA:n seksikkäimmäksi mieheksi (yli 600000 ääntä, 26% Lambertille). Oiskos tuossa sitten jokin uusi polku, mene ja tiedä. (Toisaalta, onko Lambert camp-gootteiluineen sen kummempi roolimalli kuin Abba tai Cher, niin jaa, ei oikein ehkä, mutta ainakin lähempää sukupuolta ja suuntautuneisuutta?)
Itsensä outtaamisesta naisellisella käytöksellä en tainnnut puhua, ainoastaan tietystä tavasta tuoda itsensä julki joissain tilanteissa. Tosin Tazi Zum Klo leffassa päädyttiin ratkaisuun, jossa homo-opettaja tuli dragissa kouluun suoraan bileistä oppilaiden riemuksi (ja sai kai potkut virastaan?).
Karhukulttuuri nimenomaan on syntynyt tukkijätkä/rekkamies perus punaniska American-Joe. Monet naiset tykkäävät nallekarhumaisista miehistä, pehmoisista ja turvallisista äijänmurikoista. Periaatteessa 1980-luvulla alkunsa saanut homojen alakultuurin sanotaan syntyneen Aids-kriisin varjossa, kun homojen täytyi "siistiä" ja "maastoutua" valtaväestöön, osan mielestä homot vainkasvoivat aikuisiksi ja vakavoituivat. Karhut nähdään myös vastaiskuna ikuista nuoruutta ja täydellistä vartaloa palvovalle pinnalliselle homokuvastolle. Tosin pitkälti fetisoitunut tyyli on luonut yhtä mahdottoman ruumiinkuvan palvonnan kuin se, mitä karhuilu alunperin vastusti.
SaintJudy kirjoitti: "Näkyvimmillään homoseksuaalisuus on tehty/käynyt ilmi "naisellisen" ja teatraalisen käytöksen kautta - valtaväestölle tämä toimii myös loputtoman hauskana vitsinä. Homoseksuaaliset miehet ovat totuttu näkemään naisellisissa rooleissa, osalle homomiehistä tämä on käytöksenä myös tietoista provosointia."
Eikös Foucautilta tullut sen kaltaista tekstiä, että naisellisen käytöksen liittäminen homoseksuaalisuuteen on ollut jokseenkin myöhäsyntyinen ilmiö. Ennen naisellinen käytös mieheltä ei merkinnyt mitään hänen seksuaalisista intohimoistaan. Jossain vaiheessa miehen naisellinen käytös sitten yleistettiin merkitsemään homoseksuaalisuutta. Miehekkyyden kyseenalaistamisesta ovat tietenkin saaneet osansa myös muidenkin ihmisryhmien miehet: juutalaiset, mustat, jne.
Saa sitten nähdä, että miten tuon naisellisen miehen huumoriarvo kestää nykyaikaa, kun media pursuaa kuvastoa naisista, jotka näyttävät miehille ns. närhen munat.
Good golly miss Molly! 1800-luvun Englannissa ennen homoseksuaalisuuden kriminalisointia naisellisesti käyttäytyvät homot tunnettiin nimellä "Mollies". (
http://en.wikipedia.org/wiki/Molly_house ). Molly house oli privaattiklubi, jossa homoseksuaalit ja transvestiitit saattoivat tavata toisiaan - juuret lienevät pidemmällä ja juontanevat vahvasti teatterimaailmaan, jossa naisten roolit esittivät miehet. Esimerkiksi Japanissa Kabuki teatteri sai alkunsa esityksistä, joissa naiset esittivät kaikki rooli - myös miesten osat. Naiset saivat porttikiellon esiintyjinä, koska tämän katsottiin edistävän prostituutiota. Taidemuoto siirtyi miesvaltaiseksi, jossa kaikki roolit esittivät nuoret miehet. Naisroolien (onnagata) esittäjät olivat erittäin suosittuja rikkaiden suojelioiden kesuudessa. Lopulta 1642 onnaga-roolit kiellettiin ja päädyttiin esityksiin, jossa oli vain mies rooleja. (*värikoodin historiaa; Kiellon jälkeen Onnaga-näyttelijät tunnetiin purppuran värisestä huivista, jota he pitivät hiustensa paljaaksi ajellussa kohdassa).
Transgendereitä ja transvestiitteja pidetään, ja on pidetty monissa muissa kulttuureissa uskonnollisina johtajina, tietäjinä ja shamaaneina. Homot ovatkin saanet eri kulttuurissa, eri aikoina temmeltää suhteellisen vapaasti eri taiteiden parissa, ehkä siksi myytti taitellisesta ja herkästä homosta elää vieläkin?
"Mollies" tiedetään Englannista 1500-luvulta lähtien, ja asiaan on kuulunut siitä saakka naismaisuudella leikkiminen.
Sisäpiirien "Molly-House" toimi Lontoossa 1600-luvulla paikkana jossa miehet kokoontuivat nauttimaan otistensa seurasta.
Asiasta on kirjoittanut perusteellisesti historioitsija Alan Bray.
Naismaisten roolileikkien ja käyttäytymisen ja miehiä haluavien miehien välillä näyttäisi olevan pitkäaikaista asiayhteyttä.
Hmm... onkohan tämä ketju kääntynyt vähän päälaelleen muotoon "miksi homot rakastavat naisia?"
Paradoksi jälleen.
Kysymyksenä tuo lienee relevanti kuin Jouko Pihon pähkäilyjen pähkäilyt. Ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa.
"ketju kääntynyt vähän päälaelleen muotoon "miksi homot rakastavat naisia?""
HEH! Päälaelleen voi kai mennä, kun "luonnonvastaisia" ollaan... Ei ehkä tarvita uutta keskusteluketjua kumminkaan -?
Voiko tästä päätellä, että naiset rakastavat homoja, koska homot rakastavat naisia? Kuinka herttaista. Ne, jotka tahtovat kedolle poimimaan kukkia ja kirmailemaan perhosten kanssa voivat tässä kohtaa mennä.
Sillä välin:
Miksi homot rakastavat naisia, eivätkä homoja?
"Miksi homot rakastavat naisia, eivätkä homoja?"
Tai miksi naiset rakastavat homoja eivätkä naisia?
Homo homini lupus.
Kirmailin tänään kedolla, perhosiakin oli... - tosin olin siellä eri syystä, mitä Yesman ehdotti. Olin miehen kanssa, kukkia ei poimittu - kun ei ollut eka kerta kedolla..
Liekö tuo rakkautta vai samaistumiskohteita - tosin rakastamisessa on eri muotoja, empatia taitaa olla yksi tunteista, joka tähän rakkauden muotoon kuuluu. Itse vierastan "rakkaus" sanan jenkkityyliä "pitää" verbin sijasta. Yhtä hyvä kysymys on, miksi homot rakastavat heteromiehiä. Kokevat heteromiehet toisinaan enemmän kiihottavimpina ja samaistuvat heihin? Maskuliinisuus määritellään vielä heteronormin mukaan - ja usein sen negaation kautta.
Feminiisiä, 'naismaisia' miehiä ja heidän hakeutumistaan naisseuraan on aikanaan Englannissa epäilty ei niinkään homoudesta vaan että sillä tavoitellaan naisten läheisyyttä ja heteroseksiä (viitettä en nyt muista).
Silloin, kun vielä elin ja olin hengellisissä piireissä - toki kapinallisena sielläkin - tuli tutustuttua Jouko Pihon kirjoituksiin eräällä kristillisellä keskustelufoorumilla. Ja uskokaa minua, silloin hänen juttunsa olivat vielä aika kesyjä, mitä nyt vähän Suur-Suomea havitteli. Pikkuhiljaa jutut sen kuin muuttuivat dramaattisemmiksi. Enää ei riittänyt hänelle Tarton rauhan rajat, vaan hän profetoi siitä, kuinka Venäjä hyökkää Suomeen, ja kuinka irstailevat, rahakkaat homot järjestäytyvät New Yorkissa ja Wall Streetillä juonien juhlamenoissaan, joille Vapaamuurarit häviävät, kristittyjen tuhoa. Hän alkoi rakentaa sellaisia ajatuskuvioita ja aivan merkillisiä yhteyksiä eri asioiden välillä, että kerran minun oli pakko mielenterveystyön ammattilaisena kysyä, että oletko sinä Jouko vielä työelämässä. Että jos olet opettamassa lapsia ja nuoria, niin ymmärräthän, ettet voi heille virkatehtävässäsi puhua tällaista. Vastausta en ikinä saanut, mutta sain kyllä kalossin kuvan takamukseeni siltä foorumilta, sekä ylläpidon nuhteet, että älä ikinä, ikinä epäile uskovaisen miehen mielenterveyttä...
mun mielestä homoitten kanssa tulee toimeen päremmin kuin hetero miesten :)
