Voisivatko homot oppia jotakin Rinkebyn pahamaineisesta koulusta Ruotsissa?
Ykkösen Aamu-tv haastatteli tänään Rinkebyn koulun rehtoria Börje Ehrstrandia. Hän on henkilökuntansa kanssa nostanut Ruotsin pahamaineisimman koulun nykyiseksi esikuvaksi, jota käydään katsomassa eri puolilta maailmaa. Koulu on saanut myös useita palkintoja. Tunnen itsekin Rinkebyn maineen vuosien takaa. Se on alueella, joka on maahanmuuttajien tiheimmin asuttama Ruotsissa. Koulussa kaikki ovat maahanmuuttajia 70 maasta. Siellä käytetään 30 eri kieltä.
Koulun opetusohjelmien tavoitteena on oppilaan hyvä psyykkinen (itsetunto) ja fyysiseen kunto ja että oppilaalla on tunne ettei häntä sorreta.
Rehtori kertoi koulun toimintamalleista. Hänen mielestään ongelmat eivät ratkea vihanpidolla. Ratkaisu on yhteistyö ja vuorovaikutus. Tärkeää on integroitua sosiaaliseen toimintaan. Pelkkä tietotieto ei ole riittävä. Vuorovaikutustaitojen oppiminen on hyvin tärkeää. On osattava ilmaista selkeästi ajatuksia, tunteita, toiveita, unelmia ja näkemyksiä. On opittava luomaan tulevaisuuden strategioita. Kaiken tämän pitää tähdätä kykyyn kommunikoida yli kieli- ja kulttuurirajojen globaalisti kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Homot voisivat nyt viimeinkin unohtaa unelmat eristetyistä homo-onneloista. Meidän pitää sen sijaan kasvattaa lisää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojamme myöskin niiden kanssa, jotka kokevat olemisemme ongelmallisena. Tätä monet meistä jo tekevät, mutta taitoja voi jokainen kohdallaan kehittää lisää.
Rehtori Ehrstrand korosti erityisesti useiden kielten osaamista. Pärjätäkseen nykyisessä työelämässä Suomessakin englannin kieli vain toisena kielenä ei enää riitä. Ajattelen itse, että yksi vakava virhe elämässäni on ollut se, että sallin taitamattoman ruotsinkielen opettajan estää totaalisesti haluani oppia ruotsia. En ymmärrä lainkaan nykyisiä pakkoruotsipuheita. Jokaisen kielen taito on oman henkisen pääoman lisäämistä.
Ykkösen Aamu-tv. Haastattelu alkaa kohdasta 1'30".
http://areena.yle.fi/video/1317914164040Kyllähän se imaami tai muu koraanin tulkitsija ne päätökset viime kädessä teki eikä koulu, että saavatko oppilaat tehdä sitä tai tätä.
Homot ovat tuottaneet itse melko vähän vastakkainasettelua ja polarisointia. On vain kovin ongelmallista käydä rakentavaa keskustelua sellaisen henkilön kanssa, joka vastustaa sinun ja kaltaistesi olemusta. Homot ovat olleet aika aktiivisia julkisessa keskustelussa. Tämä ei voi olla kuitenkaan hedelmällistä asioiden käsittelyä, koska "vastapuoli" on järkähtämätön kannassaan, jonka mukaan homous on väärin ja valittua. Yhteistä ratkaisua ei löydy, koska emme jaa yhteistä tietoa ja todellisuuskäsitystä. Homojen kärkkäimmät vastustajat ovat funfamentaalikristittyjä, jotka eivät alistu tarkastamaan omia käsityksiään edes silloin, kun ne ovat selvässä ristiriidassa empiirisen havainnon ja tieteen kanssa. Metatason kritiikki ja argumentaatio taas menee liki kaikilta typeryksiltä ohi ymmärryksen, joten sekään ei tehoa. Voin osoittaa fundamentalistille hänen virheensä, mutta en voi pakottaa häntä tunnustamaan niitä - valitettavasti. Kerro toki, jos sinulla on tähän umpikujaan käytännöllinen ratkaisu.
Rinkebyn toiminta vaikuttaa hyvältä, sillä yhteiskunnan voima on yhteisöllisyydessä, eikä umpioivassa yksilöllisyydessä.
Umpioituminen yhteen kulttuuriin tai uskontoon - tai kuvitelmat muutenkaan että jotain on vain yksi, ovat yleensä vain ongelmia aikaansaavia.
Rinkebyn tominnasta olisi hyvä laajemminkin suomalaisessakin yhteiskunnassa ottaa oppia, sillä riidat ja ongelmat harvemmin syntyvät van yhden osapuolen toiminnasta, vaan riitojen synnyttämseen tarvitaan useimmiten ainakin kaksi osapuolta. Se näkyy meilläkin esim. maahanmuuttokeskustelussa ja joittenkin haluna leimata islan vain ääri-islamiksi, heidän tekemättä samaa kuitenkaan kristillisten ääriliikeiden osalta.
Itse homona ymmärrän pakkoruotsi-keskustelun täysin hyvin. Tilannehan siinä on ollut toisin sanoen se, että kaikille ihmisille opetetaan homoseksuaalisuutta, vaikka se on luonnollinen asia vain 5% ihmisistä, eli kutakuinkin samalle osuudelle ihmisiä, kuin mitä ruotsia äidinkielenään puhuvia on.
Itse näen hyvin sen, että pakkoruotsista luopumisella tähdätään mahdollisuuksiin syventää ja käyttää resursseja siihen, mikä on enempi omakohtaisesti hyödyksi - tekemättä sillä kuitenkaan mitään haittaa toisillekaan.
Itse kannatan pakkoruotsista luopumista, koska en kannata sitä että heteroitten tarvitsisi opetalle homon elämän asioista, kunhan eivät mietä vain vastustakaan. Enkä samoin näkisi velvollisuudekseni opetella heteroelämälle omintakeisia asioita.
Kolmoisritti, jos katsoit haastattelun tarkasti, huomasit varmaan kuka rakensi ratkaisun. Se oli nimenomaan koulun rehtori, joka kutsui porukat kasaan. Siellä kysyttiin imaamilta esimerkiksi mitä Koraani sanoo musiikin opettamisesta. Vastaus oli tietenkin ettei yhtään mitään. Musiikin opetus sisältyi sen jälkeen myös muslimilasten opetukseen.
Alexi kirjoitti: " Voin osoittaa fundamentalistille hänen virheensä, mutta en voi pakottaa häntä tunnustamaan niitä - valitettavasti. Kerro toki, jos sinulla on tähän umpikujaan käytännöllinen ratkaisu."
Tuossapa onkin kysymys yksipuolisesta kannanotosta, eikä yrityksestä ratkaista yhdessä jokin ongelma. Minä näen, että tuolla astenteella homo on se varsinainen ongelma Hän kun näkee vain yhden tavan lähestyä ratkaistavaa asiaa.
Molempien osapuolten pitää voida ilmaista kantansa ja kokea tulla kuulluksi. Vasta sen jälkeen voidaan odottaa jotakin myönteistä voivan tapahtua.
Kutsuisimmeko Martti Ahtisaaren sovittelemaan tätä asiaa? Toki hänen toimistonsa taksat voivat olla sen tasoisia, ettei ainakaan homppeleilla olisi siihen varaa.
Professori Richard Dawkins huomauttaa The Telegraphin jutussa, että hänen ja hänen kollegoidensa kokemuksen mukaan brittiyliopistoissa ainoa opiskelijaryhmä, joka kävelee ulos luennoilta evoluutiota käsiteltäessä, on muslimit:
"He said that while he opposed faith schools as a whole, it was
the Muslim ones that worried him the most. "Occasionally, my
colleagues lecturing in universities lament having undergraduate
students walk out of their classes when they talk about evolution
– this is almost entirely Muslims," he said."
Koko juttu englannikielisenä:
http://www.telegraph.co.uk/news/8814298/Richard-Dawkins-attacks-Muslim-schools-for-stuffing-childrens-minds-with-alien-rubbish.htmlLukiossa yksi melko nuorena maahan muuttanut muslimipoika sanoi minulle, että kivittäisi minut jos se olisi Suomessa sallittua. Siis äidinkielen tuntien jälkeen, kun olin pitänyt puheen seksuaalivähemmistöistä. Miten tästä tilanteesta olisi pitänyt jatkaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkeissä? Eipä me vaihdettu sanaakaan, saati katseitakaan sitten loppuaikana. Minua ei vihastuttanut eikä pelottanut moinen tilanne. Olen aina ollut hyvin välinpitämätön uskontoon liittyvissä asioissa. Huomaan kyllä, että tässä tilanteessa on kaksi välinpitämätöntä osapuolta. Minua kiinnostaisikin tietää, miten tämmöisestä tilanteesta lähtee etenemään, jos toisen perusolettamuksena on, että olet ällöttävä ja ansaitset kuolla väkivaltaisesti?
Kaikki tämä globaali yhteistyö ja kommunikoiminen kulttuurirajojen yli vaikuttaa vain kauniilta sanahelinältä, joka ei käytännössä toimi. Ihan niin kuin kommunismi.
Mitäköhän myönteistä on odotettavissa? Ehkäpä minä tai sinä luovumme olemuksestamme jonkin taikatempun tai hirttosilmukan avulla? Sehän toisi joilekin mielenrauhan. Niin kauan kuin toinen osapuoli esittää vaatimuksia koskien meidän yksityiselämäämme, olemustamme ja itsemääräämistämme, ratkaisua ei voi syntyä, koska nämä asiat ovat sellaisia, joista luopuminen ei ole mielekästä, kuten havainnollistin edellä. Ihmisarvo - josta luopuminen toisi ilmeisesti ratkaisun tähän kiistaan - on luovuttamaton. En vaadi ketään luopumaan oikeuksistaan vakaumukseni tai olemukseni johdosta, mutta muistutan, että uskonnonvapaus on perinteisesti rajautunut tällaisissa tapauksissa kannaltani mukavasti. KP-sopimuksen (1967) johdosta ihmisen oikeus vapauteen, turvaan, rauhaan ja itseensä on etusijalla uskonnonvapauteen nähden: vakaumus ei oikeuta toisen oikeuksiin puuttumista. Tässä on nimenomaan kyse oikeudesta olla jollakin tavalla. Siitä oikeudesta on syytä pitää kiinni loppuun saakka - koska loppu tulee silloin, kun näissä asioissa myönnytään ja joustetaan. Anteeksi vaan, mutta joustovaraa ei ole ihmisoikeusasioissa. En kävele hirteen, vaikka sitä joku toivoisikin (ja toivookin). Kerrotko nyt ihan käytännössä, kuinka tämä ratkeaa? Minusta tämä voi ratketa vain siten, että kaikki fundamentalistitkin tunnustavat muiden oikeuden olla oma itsensä. Toinen ratkaisu on, että muut lakkaavat olemasta oma itsensä. Todennäköisesti tämä jää kuitenkin ratkaisematta ja jännite säilyy. Puran tätä jännitettä käymällä aiheesta metatason keskustelua.
"Meidän pitää sen sijaan kasvattaa lisää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojamme myöskin niiden kanssa, jotka kokevat olemisemme ongelmallisena. Tätä monet meistä jo tekevät, mutta taitoja voi jokainen kohdallaan kehittää lisää."
Matthew Shepard olisi varmasti selvinnyt, jos olisi omannut paremmat yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot..? Miten ratkaistaan tilanne esimerkiksi Ugandassa?
Alexi, sinulla on aika ankarat ja peräänantamattomat mielipiteet.
Olemme omassa perheessämme jo toimineet tämän suhteen. Kosketuksia maahanmuuttajiin on ollut eteen sattuvissa tilanteissa moniaita kertoja. Meillä on ollut myös perhetuttuna suomalais-somalialainen perhe. Mies on somali. Ei hänelle ole ollut mitään vaikeuksia hyväksyä meitä ja elämäntapaamme. Hän selvitti tilanteemme internetistä heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Hän otti asian oma-aloitteisesti puheeksi ja totesi ettei heille identiteetistämme ole mitään ongelmaa. Meillä käydessään mies viettää rukoushetkensä olohuoneessamme. Olemme jopa saunoneet yhdessä suomalaiseen tapaan.
Minä käyn kenties sitten metastaasitason keskustelua tästä aiheesta. ;-)
Oi kuinka lutuista, Juhis. <3
Meanwhile in Britain..
- Kolmannes muslimiopiskelijoista kannattaa tappamista uskontonsa nimissä
- Kaksi viidestä muslimiopiskelijasta haluaa Britanniaan sharia-lain
- 25 % muslimiopiskelijoista kunnioittaa homoja hyvin vähän tai ei lainkaan (ei-muslimeilla vastaava luku oli 4 %)
- Kolmannes muslimiopiskelijoista kannattaa maailmanlaajuisen kalifaatin perustamista
Lähde:
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/uk/article4407115.eceLuit kai Ilopilleri myös siteeraamastasi uutisesta sen, että kyseinen (ilmeisesti vuonna 2008) tehty tutkimus käsitti peräti 632 opiskelijaa, joille tehtiin hyvin epämääräisiä ja monitulkintaisia kysymyksiä. Heidän vastauksistaan laadittiin sitten tulokset, jotka vastasivat tutkimuksen tekijöiden omia käsityksiä siitä, mitä mieltä vastaajien kaiken järjen mukaan pitäisi olla.
"Wes Streeting, president of the National Union of Students, condemned the study. 'This disgusting report is a reflection of the biases and prejudices of a right-wing think tank – not the views of Muslim students across Britain,' he said. 'Only 632 Muslim students were asked vague and misleading questions, and their answers were wilfully misinterpreted.'"
Lue myös tämä:
http://www.reilumedia.fi/kirjaesittely.htmlPublic eye: Tuo on vain opiskelijajärjestön puheenjohtajan näkemys asiasta, ei fakta.
Aivan. Sellaisena kuitenkin yhtä validi fakta kuin "tutkimuksen" tekijöiden tulkinnat noin pienestä vastausmäärästä ja etenkin niiden merkityksestä kokonaisuuden kannalta.
En ole puhunut hölkösenpöläystä somaleista - tai sen koommin nigerialaisista, kenialaisista, etiopialaisista, zimbabwelaisista, liberialaisista tai kongolaisistakaan! Puhun yksin kertaisesti - rautalangasta vääntäen - vastakkainasettelusta. Vastakkainasettelu on konfliktin alku. Vastakkainasettelu ei parane sillä, että minä tai sinä luovumme katerorisoimasta ihmisiä. En ole edes varma, onko tämä mahdollista! On kuitenkin hyvä pohtia omia ennakkoasenteitaan ja luokittelujaan. Ratkaisu ei ole yksin minun kätösissäni. Meillä on sellaisia yhteiskunnallisia toimijoita, jotka kategorisesti vastustavat homoutta ja homoseksuaalien oikeiksia. Oman suhtautumisen muuttaminen näihin tahoihin on tuskin hedelmällistä tai edes tervettä. En tiedä, ehkä sinä hymyilet mieluummin hirressä kuin irvistelet vaalitilaisuudessa. Ilmoitan kuitenkin oman eroavan mielipiteeni tästä.
Ihan näin yleisenä huomautuksena päätäpahkaisesta lohkomisesta ja umpityperästä kategorisoinnista - teit sitä oikein somasti itse, kun päättelit kärkevän kielenkäyttöni heijastavan jonkinlaisia rasistisia näkemyksiäni. Näitä näkemyksiä ei todellakaan ole. Toisaalta en myöskään viiti teeskennellä eläväni ihanassa pörröisessä hattaramaailmassa, jossa kaikki ovat älykkäitä, iloisia, suvaitsevaisia ja ystävällisiä.
Täs on hieman sellainen olo, että pitää itse toimia sivistyneesti kohdatessaan barbaarin, jolla on kallon murskaamiseen soveltuva ase kädessään, vaikka tietää, että kuolema tulee.
Mitä se hyödytti antiikin kreikkalaista sivistyneistöä kohdata kuolema tyynesti, kun roomalaiset murskasivat heidät pelkällä voimalla? Ei roomalaisia kiinnostanut kreikkalaisten oppineisuus.
Mitä se hyödyttää aseettomia, fiksuja homoja kohdata viholliset, joilla on valmius, halu ja aseet tuhota heidät? Eihän tarvitse olla hullu ja tyhmä.
Kuka ja minkälainen on vihollinen?
Mitä hän on valmis tekemään?
Tunne vihollisesi.
Ei nyt ihan heti kannata laittaa päätään sivistyneesti leijonan kitaan. Siinä menee henki ja veri roiskuu silkille. Jos uhataan kivittää, sitä myös tarkoitetaan. Kivittämisessä menee henki. Jos kaikki murhataan, sitten ei ole enää jäljellä ketään. Jos uhataan väkivallalla, on oikeus puolustautua, jotta säilyisi hengissä.
Jos Juhani tuntee vapaamielisen muslimin, joka suostuu saunomaan, kyse voi olla vain yksi ainoa harvinaisuus: ei ne kaikki ryntää saunaan homomiesten kanssa! Ei takuulla.
Jos jossakin uskonnon vallitsemassa maassa oikeasti hirtetään homomiehiä, niin mihin se sitten muualla muuttuisi, jos laki on sama kaikkialla. Ihan tyhmää uskoa muuta?
Kannattaa katsoa totuutta suoraan silmiin. Se vaan on, mitä se on eikä muuksi muutu. Joissakin paikoissa hirtetään perjantaisin lasten leikkipaikoilla.
Jokaisella on oikeus puolustautua väkivallan uhkaa vastaan, on se sitten henkistä tai fyysistä. Jokaisella on oikeus kannella sellaisesta ihmisestä, joka ei halua noudattaa yhteiskunnan lakeja ja uhkailee sanallisesti. Sellaista ei tarvitse sietää, vaan voi oikeasti ilmoittaa viranomaisille, mitä on aiottu tai uhattu. On olemassa laki, joka suojelee ihmistä. Myös homoseksuaali on ihminen. Han ON sitä. Hänellä on oikeuksia. Hän voi puolustauta ja turvautua viranomaisiin.
Kumma juttu, etteivät ne muslimit saa koskaan mediajulkisuutta, jotka ovat iänkaiken asuneet Suomessa. Mistä se johtuu? Aivan outoa. Mitä helvettiä ne muut muslimit sitten mesoavat, koska maassa on ollut jo muita toista sataa vuotta. Heidän äänensä ei vaan saa tilaa. Heilläkin on ollut lapsia. Onhan Helsingissä ollut moskeija vaikka kuinka kauan. Se ei ole ollut mikään ongelma kenellekään.
Ehkä tässä on olemassa tietty ryhmä, joka ei halua sulautua tai sopeutua, koska aikaisemmin maahan muuttaneilla ei ole ollut ongelmia. Se on ennen toiminut. No problem.
Wikipedia: Muslimeja on asunut Suomessa pysyvästi 1800-luvulta lähtien. Ensimmäiset muslimit olivat tataareja, jotka muuttivat pääasiassa vuosien 1870 ja 1920 välillä.
Kolmoisritti kirjoitti: "Ehkä tässä on olemassa tietty ryhmä, joka ei halua sulautua tai sopeutua," Kyllä, pieni ryhmä homoja?
Kysyin otsikossa: "Voisivatko homot oppia jotakin Rinkebyn pahamaineisesta koulusta?" Keskustelun pohjalta teen johtopäätöksen, ettei haluta oppia vaikka vaikka siihen olisi tilaisuus. Fundiksia löytyy siis myös homoista ja he mieluusti kertovat sen myös julki.
Näen tuon homofundalismin takana yksilön syvän pelon, aivan samoin kuin uskonnollisilla fundamentalisteilla. Viimeksi mainituilla pelon aihe on joutuminen helvettiin. Mikä on homon helvetti, yksinäisyyskö ja tuleminen kokonaan hylätyksi?
Mikä tilaisuus oppia - mitä, missä? Valitettavasti emme ole yläasteella ja rehtointisi ei nyt oikein vakuuta. Puhut jollakin abstraktion tasolla, kun taas muut keskustelijat esittävät konkreettisia esimerkkejä konflikteista, joissa nyt välttämättä neuvottelutaidot eivät riitä.
Homot ovat mielestäni vuosisatoja sopeutunet kulloisenkiin aikaan säilyttäen oman identiteetin niin yhteiskunnan kuin uskonnonkin puristuksissa - miten tämä uusi avoimuuden aika olisi jotenkin muuta kuin sopeutumista uuteen tilanteeseen? Kun ei haluta *sopeutua, on itseasiassa melko uudehko ajatus. Onko tämä ryhmä tuo viittaamasi "pieni ryhmä homoja" tai "homofundalisteja", joiden kenties haluaisit oppivan jotain Rinkebyystä? Miksi? Mitä on homofundalismi?
*mitä sopeutuminen homojen kohdalla nyt tarkoittaakin? Sulautumista "heteronormatiiviseen" yhteiskuntaan ja arvomaailmaan tehden itsensä taas näkymättömäksi? Joillekin tuo voi olla hyvinkin fundamentalistinen ajatus.
Olen tietysti sitä mieltä, että laaja kielitaito, kontaktit erilaisten ihmisten (ryhmien) kanssa ovat hyvästä. Totta kai valmius kaikenlaiseen avoimeen keskusteluun on hyvästä, myös itselleen kipeistä asioista. Se tietysti vaatii hyvää itsetuntoa. Nurkkaan käpertyminen ja tiukkojen raja-aitojen pystyttämien ympärilleen puolestaan eivät vie asioita parempaan suuntaan. Avoimuus vie ja kanssaihmisiltä oppii.
Useimmiten erilaisista taustoista peräisin olevien ihmisten kanssa syntyy vuoropuhelua. Omien havaintojeni mukaan alle nelikymppisten kohdalla etenkin pääkaupunkiseudulla kaikenlainen moninaisuus on arkea, ja jotenkin tuntuu, että erityisen korostetusti sateenkaari-ihmisten kohdalla. En tiedä, vaikuttavatko esimerkiksi ammatinvalintakysymykset asiaan; enemmän palveluammateissa olevia?
Kun mennään vielä nuorempiin ihmisiin, niin esimerkiksi heterosta poikkeava seksuaalinen suuntautuminenkaan ei yleensä ole enää kovin merkittävä kysymys (vaikka toki kaapistatulo vaatii yhä aika paljon itseltä, mm. itsetuntoa). Tietyistä kulttuuritaustoista peräisin olevien kanssa homokysymys on jopa pienempi juttu kuin kantasuomalaisten kohdalla.
Fundamentalistisesti uskontoonsa suhtautuvat ovat yleensä kaikkein hankalimpia homoasian suhteen, uskonnosta tai kulttuuritaustastaan riippumatta. Tällöin ei kerta kaikkiaan ole löydettävissä yhteistä kieltä; uskonnosta kumpuavien homoasenteiden muuttaminen on käytännössä sama kun koettaisi muuttaa uskonnon kivijalkoja, koska kaikki otetaan niin kirjaimellisesti - kun pelätään vaikkapa sitä kadotusta, jos vaikka oma asenne on liian lepsu "syntiin" nähden. Puheenvuoroa ei yleensä myöskään anneta uskonasioissa ulkopuolisille. Tällöin millekään tasavertaiselle vuoropuhelulle ei ole enää tilaa.
Kaikki uskonnolliset ihmiset eivät ole kuitenkaan ns. fundamentalisteja (alkuaanhan se on viitannut vain yhteen kristilliseen lahkoon, josta se on aluksi laajentunut merkitsemään muidenkin uskon-oppien kirjaimellista tulkintaa ja myöhemmin laajemminkin erilaisten oppirakennelmien tiukkaa tulkintaa). Edellämainitulle vuoropuhelulle varmasti löytyy tilaa ei-fundamentalistien kohdalla.
Mutta homofundalismi? Tai oikeammin kai homofundamentalismi? En olisi käyttänyt sitä sanaa.
Homoseksuaalisuus on myötäsyntyinen inhimillinen ominaisuus. Uskonto, mielipide jostain asiasta tai tietynainen maailmankatsomus eivät sitä ole, vaikka inhimillisyyteen ilmeisesti kuuluu myötäsyntyinen ominaisuus omaksua jonkinlainen (uskonnollinen) maailmankatsomus. Homoseksuaalisuus ei ole usko tai oppirakennelma, joten siinä ei sinänsä ole mitään fundamentalistisesti kannatettavaakaan.
Homo tai homoseksuaalisuus ei sinänsä ole koskaan, missään tilanteessa ongelma. Homofundamentalistin leiman iskeminen homovähemmistöön kuuluvaan ihmiseen, joka näkee yhdenvertaisen olemassaolon oikeutensa luovuttamattomana ja koskemattomana inhimillisenä oikeutena, kuulostaa pahasti eräiden (kristillisten) herätysliikkeiden harjoittamalta kampanjoinnilta yhdenvertaisuuden puolustajia vastaan. Sellaiseksi perinteiseksi uhrin ja toisen osapuolen roolien kääntämiseksi.
Jos lähdetään leikkimään sanoilla, niin "homofundamentalistin" voisin nähdä sellaisena homona, joka vaatisi, että kaikkien muidenkin on alettava homostelemaan. En tunne kuitenkaan ainuttakaan sellaista homoa, joka vaatisi kanssaihmisiä ryhtymään homoiksi. Olen joskus kuullut, että joku olisi sellaista esittänyt, mutta en usko tämän jonkun olleen erityisen tosissaan.
Otsikko oli voiko Rinkkebyn koulun ratkaisusta oppia jotakin. Mielestän opetus on siinä että he jotka epäillen vilkuilevat toisiaan kohtaavat ja heille järjestetään mahdollisuus pohtia asiaa toisesta näkökulmasta huomaavat että ihmisiähän kaikki erilaisuudestaan huolimatta ovat. Vaikka tässä yhteydessä painotetiin islamin uskoisten huomanneen että heidän uskontonsa ei kielläkään asioita joita itse pitivät kiellettyinä niin siellä lienee pohdittu muutakin.
Kohtaaminen ja ymmärtäminen luovat edellytykset rakentavaan yhdessäoloon.
Mielestäni oman mielemme lukot (asenteet, ennakkoluulot jne) estävät meitä ymmärtämästä. Seurattuani keskustelua täällä huomaan että lukkoja taitaa olla niin sysissä kuin sepissäkin. Nayttää siltä että odotamme muiden muuttuvan ajattelematta omia lukkojamme.
Rinkkebyyssä on se erikoinen tilanne että siinä enemmistönä ovat vähemistöt eli ihmisiä 70 maasta ja puhutaan 30 kieltä. Tilanne meillä on toinen. En näe että fundikset meillä on se varsinainen ongelma vaikka äänekkäitä ovatkin. Meidän ongelmamme on se suuri hiljainen enemmistö joka ei halua ottaa kantaa joko siksi että eivät koe asian tärkeäksi tai leimautumisen pelossa.. Käyttäkäämme voimamme heihin. Jos sieltä alkaa tulla tukea asloillemme fundamentalistit eivät pysty demokraattisin keinoin estää pyrkimyksiämme.
Jos emme itse usko asiaamme niin miksi odotamme muiden tekevän sitä.
"Mitä helvettiä ne muut muslimit sitten mesoavat"
Niinhän se yleensä on, että ääriryhmät ovat äänekkäinpiä ja heidät huomataan. Ei pitäsi kuitenkaan erehtyä luulemaan, että he todella edustvat jotenkin omaa viiteryhmäänsä. Ei Päivi Räsänenkään edusta keskiverto suomalaista kristittyä. Olen jonkin kerran keskustellut eri muslimijärjestöjen edustajien kanssa (tanskalaisia, brittejä,...), eikä vuoropuhelussa ole ollut mitään ongelmia. Ei ole vedottu sharia lakiin eikä uhattu helvetillä, ennemmin valitettu sitä, että virheellinen kuva muslimien enemmistöstä johtaa rasismiin ja se taas yllyttää joitakin kuumakalleja vastareaktioon. Kannattaisiko katsoa uudelleen vanha "Poikien pesula".
> Olen jonkin kerran keskustellut eri muslimijärjestöjen edustajien kanssa
> (tanskalaisia, brittejä,...), eikä vuoropuhelussa ole ollut mitään ongelmia.
Tietynlainen petollisuus kuuluu islamiin. Tämä ei ole rasistinen huomautus vaan perustuu ihan islaminuskon opinkappaleeseen nimeltä "taqiyya". Taqiyyan mukaan muslimit saavat luvan valehdella uskostaan ja todellisista tarkoitusperistään sellaisessa ympäristössä, jossa he ovat vähemmistönä ja jossa uskonoppien noudattaminen toisi negatiivista huomiota.
Tietynlainen väkivalta kuuluu kristinuskoon: raamatussa kehotetaan surmaamaan ihmisiä hyvin monista syistä. Tämä ei ole kristillisyyden vastaista, mutta kannattaa olla varovainen, jottei joudu surmatuksi kerettiläisenä.
Hyvä JuhaniV,
On yksinkertaisesti käsittämättömän typerää ja jopa tekosuvaitsevaista esittää, että homot voisivat suhtautua homovihaan ymmärtäväisesti. Juuri tästähän tässä on kysymys. Eri tahot suhtautuvat homoseksuaalisuuteen kielteisesti mitä naurettavimmin perustein. Sinä tosissasi mesoat täällä siitä, että meidän tulisi omaksua myönteisempi kanta meihin kohdistuviin teurastushaluihin. Häpeä! Haastan sinut julkiseen, netin kautta välitettävään väittelyyn tästä aiheesta.
Rakas Alexi, me käymme jo julkista keskustelua aiheesta juuri tässä ja täällä. Onko niin, että sinä haluat siirtää keskustelun jonnekin muualle kun koet, ettet ole täällä lainkaan vahvoilla? Minulla ei ole erityistä tarvetta keskusteluun muualla. Jos haluat kertoa jotakin yksityisesti, löydät sähköpostini ranneliike.netin käyntikortistani. En voi luvata, että lähden kovin pitkiin yksityisiin keskusteluihin. Olen kuitenkin valmis kuulemaan sinua myös yksityisesti.
Haastan sinut tutustumaan ensin johonkin maahanmuuttajaan esimerkiksi Somaliasta ja tulemaan hänen kaverikseen. Jos et sellaiseen pysty, meillä on liian epäsuhtainen kokemuspohja ja huonot lähtökohdat edes kohtuullisen tasavertaiselle keskustelulle.
Somaliasta muuttanut ystäväni pistäytyy tänään meillä kahvilla. Saatan ottaa hänen kanssaan keskusteluun Rinkebyn koulun.
Käväisepä kurkistamassa linkin
http://www.homan.se/ taakse. Taustaa sille löydät Vaeltajan tuoreesta uutisesta:
Miten tavoitetaan maahanmuuttajahomo, -lesbo tai -transihminen
http://ranneliike.net/teema/regnbagshelgen-miten-tavoitetaan-maahanmuuttajahomo--lesbo-tai--transihminen?cid=9&aid=6194Eihän Alexi ole nostanut millään tavoin Somaliasta tulleita tai muitakaan maahanmuuttajia tikun nokkaan. Esillä oli homoviha yleisesti, erityisesti uskonnolla motivoitu.
Hyvä huomio. Puhumme siis mitä ilmeisimmin toistemme ohitse.
Tätä aihetta ilmeisesti aika läheltä liippaa Kristina Kouroksen toimittama ensi kuussa ilmestyvä kirja/pamfletti Iloisen talon kellareissa. Kirjan lyhyestä kuvauksesta päätellen siinä tarkastellaan erilaisia enemmän tai vähemmän suljettuja yhteisöjä, joilla on omat tapansa ja salaisuutensa. En tiedä, otetaanko siinä esiin mahdollisuutta yhteisöjen välisestä rauhanomaisesta ja avoimesta kanssakäymisestä.
"Iloinen talo on yhteisön vertauskuva. Tämän kirjan taloissa asuvat romanit, Jehovan todistajat, vanhoillislestadiolaiset, tataarit ja eri siirtolaisryhmät. Iloinen talo tarjoaa yhteenkuuluvuutta. Sen kellarit voivat olla järjestyksessä, mutta voi niistä löytyä vaiettuja kokemuksia ja kipeitä salaisuuksiakin. Kellareihin ei ulkopuolisia päästetä eikä mennä itse, ellei ole pakko.
Kirjoittajat pohtivat, mikä valta yhteisöllä on yksilön elämässä. Onko iloinen talo paratiisi vai vankila? Miten talosta pääsee ulos?"
http://www.intokustannus.fi/kirja/iloisen_talon_kellareissa/JuhaniV,
Ehdotan kunnollista kasvotusten käytävää dialogia siitä syystä, että silloin et pysty näillä surkeillä hämäyksilläsi harhauttamaan minua tai muita kanssakeskustelijoita. Tekaiset aivan naurettavia väitteitä ja heität täysin perusteettomia väitteitä vastaväittelijöidesi näkemyksistä. Enkä ehdota, että pitäisimme pikkuisen väittelymme yksityisesti. Päin vastoin, ehdotan, että se videoidaan ja ladataan julkisesti katsottavaksi.
En koe olevani mitenkään heikoilla puolustaessani ehdottomasti ihmisoikeuksia. Ehdotan, että käsittelemme erillisissä osioissa yleisesti oikeuksia ja oikeuksien pulustamista sekä maahanmuuttoa (jos tahdot niin). Itse en sotkisi maahanmuuttoa tähän kovin paljoa, sillä maahanmuutto on oikeuskokonaisuuden kannalta melko pieni tekijä.
Ilmeisesti nimimerkki Alexi tuntee olevansa vahvempi suullisena väittelijänä kuin näkemystensä kirjallisena esittäjänä. Nämä nettikeskustelut ovat kuitenkin kirjallisessa muodossa, ja täällä pitäisi pystyä tuomaan esille oman ajattelunsa ydinkohdat keskustelufoorumin asettamin ehdoin ja rajoituksin.
Alexin kirjoituksista voin vain todeta, että hän käyttää mielellään hyvin kärkeviä ja värikkäitä ilmaisuja, jotka usein peittävät alleen sanottavan taustalla olevan ajatuksen. En tiedä, voisiko tuontyyppinen argumentointi tulla yhtään selkeämmäksi kun se esitetään suullisesti.
Oudolta vaikuttaa myös se, että Alexi suuntaa kritiikkinsä nimenomaan yhteen keskustelijoista - olkoonkin, että tämä on ketjun aloittaja. Mielestäni asialliseen julkiseen keskusteluun kuuluu esittää argumentteja itse asiasta suuntaamatta niitä erityisesti ja johdonmukaisesti kenellekään yksittäiselle keskustelijalle.
Minulla ei tietysti ole mitään sitä vastaan, jos kaksi henkilöä päättää järjestää julkisen ja videoitavan väittelytilaisuuden jostain tietystä aiheesta. Vähän oudolta se vain vaikuttaa, kun nimenomaan toinen keskustelijoista on sanelemassa siihen noinkin selkeitä omia ehtojaan. Kuinkahan montaa henkilöä tuollaisen väittelyn sivusta seuraaminen mahtaisi kiinnostaa, ja mikä olisi syntyvän videon lopullinen käyttötarkoitus?
Tämä keskustelumuoto ei minusta sovi erityisen hyvin tähän tarkoitukseen, sillä vuorovaikutus tapahtuu puuttelisesti ja viiveellä. On melko turhauttavaa käydä sellaista keskustelua, jossa argumenttiniini homojen oikeuksien joustamattomuudesta vastataan kehoituksella tutustua somaliin. Etenkään silloin, kun olen nimennyt fundamentalistit yhdeksi oikeuksia uhkaavaksi ryhmäksi.
Mielestäni Rinkeby-anekdootista ei ole erityisesti opittavaa juuri homonäkökulmasta. Lähdinkin liikkeelle yleisellä tasolla pohdinnalla suhtautumisesta. Mietin siis uhri-näkökulmaa. Tästä voi toki jälkikäteen ajatellen tehdä toisenkin pohdinnan. Nimittäin JuhaniV:n homonäkökulma tuntuu erittelevän homojen suhtautumisen ulkomaalaisiin heteroväestön vastaavasta suhtautumisesta. Tämä ei mielestäni ole mielekäs näkökulma, sillä en näe, että meidän homous olisi millään tavalla merkittävä muuttuja suhtautumisessa ulkomaalaisiin. Eli toisin sanoen, tästä näkökulmasta homous on aivan yhdentekevää.
Palaan nyt uhri-näkökulmaan. Homojen on minusta järjetöntä suhtautua mitenkään muuten kuin ehdottoman kielteisesti joidenkin tahojen (en tarkoita tällä vieläkään JuhaniV:n luona kahvittelevaa somalia) kielteiseen suhtautumiseen homojen oikeuteen elää elämänsä turvallisesti ja hyvin homona. Tässä ihmisoikeusasiassa ei ole tilaa ideologiselle myöntyvyydelle. Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia. Niistä luopumisesta ei pidä edes keskustella!
Ulkomaalaisista. JuhaniV:n mielenrauhan takeeksi huomautan, että lähiystäväpiiriini kuuluu melko lailla ihmisiä kaikilla eri ihon sävyillä varusteltuna. En perinteisesti pidä ad baculum - argumentoinnista eli pelolla myynnistä. Maahanmuuttajista ja pakolaisista nimitäin moni on myös muuttanut tänne Suomeen juuri hyvän ihmisoikeustilanteen vuoksi. Tunnen sellaisia ulkomaalaisia, joiden yksi keskeinen peruste tänne muuttamiselle on ollut juuri seksuaalivähemmistöjen asema. En haluaisikaan tästä johtuen eritellä ulkomaalaisia minkäänlaiseksi moraalisen ongelmallisuuden pesäkkeeksi. Tosin Norjan malli ratkaista tämä ongelma kiehtoo minua. Muutajia olisi enemmän kuin meillä on varaa, joten valitkaamme mieluummin niitä, jotka hyväksyvät yleisesti ihmisten monimuotoisuuden.
Alexi, avaatko mainitsemaasi Norjan mallia? En ole varma mitä sillä nimenomaan tarkoitat.
Ns. Norjan malli käsittääkseni tarkoittaa sitä, että maahantulijan on opiskeltava paikallista kieltä. Kielenopiskelu on ehtona oleskeluluvalle ja mahdollisille tuille. En panisi pahakseni tällaista mekanismia. Suomessa se tietysti tarkoittaisi suomen tai ruotsin opiskelua.
Alexi, muutamia ajatuksiani tekemääsi ehdotukseen.
Miksi haluat videodebaatin juuri minun kanssani? Erilaisia ja painokkaastikin lausuttuja mielipiteitä on tässä keskustelussa ollut monelta henkilöltä. Olet selkeästi ilmoittanut mitä sinä haluat. Mielestäni olisi suotavaa kysyä myös mitä toinen osapuoli toivoo ja mihin on valmis.
Aikanaan parisuhdelain hyväksymisen ja voimaan tulon aikaan olisin mieheni kanssa saanut tv-aikaa joka kanavalla niin paljon kuin olisimme halunneet. Päätimme ettemme halua. Raja vedettiin silloin audion ja tekstuaalisen haastattelun kohdalle. Annoin YLElle yhden audiohaastattelun ja STT haastatteli meitä parina. Se levitettiin kaikille maakuntalehdille. Saimme muuten ujutettua piikin mukaan haastatteluun. Uusi Tie -lehti ja kansanedustaja Sulo Aittoniemi ottivat kommentistamme herneet nenään. Se oli tavoitekin ja siis onnistui. ;-)
Raja ei ole muuttunut. Tämä tarkoittaa sitä, että keskustelen mielelläni kanssasi täällä tekstin kautta. Muuhun minulla ei ole aikaa, eikä halua. Joudun hieman paremmalla ajalla lukemaan kommenttisi ja muidenkin kommentit uudelleen, koska näyttää siltä, että puhumme eri asioista. Minä olen koettanut keskittyä puhumaan otsikon teemasta.
Kahvittelin tosiaan somalikaveriani eilen illalla. Juttutuokio venyi usean tunnin mittaiseksi. Pitkästä aikaa tuli käytyä oikein perusteellisen filosofinen ja eettinen keskustelu. Tämän täällä ranneliike.netissä käydyn keskustelun vuoksi innostuimme pitkän tauon jälkeen keskustelemaan myös homoista. Hän ei ole kantaansa miksikään muuttanut. Testasin vielä asiaa siten, että ehdotin hänen osallistumistaan ensi kesän Gay Pride -kulkueeseen Helsingissä. Hän oli ilman muuta valmis osallistumaan kulkueeseen. Kehotin kuitenkin keskustelemaan perherauhan vuoksi asia auki myös vaimon kanssa. Vasta sitten kun he ovat molemmat samaa mieltä, hän voisi lähteä mukaan. Edes pelotteluni, että hän löytäisi naamansa illan tv-uutislähetyksestä ei häntä estänyt aikomasta mukaan.
Olisipa noin loistavia juttukavereita enemmänkin.
Mielenkiintoinen seikka: tajusin jälleen kerran unohtavani keskustelun tuoksinassa hänen ihonvärinsä. Totesin tuon seikan hänelle. Hän tokaisi takaisin, ettei hänkään ajattele vaimonsa olevan iholtaan valkoinen. Ihminen on se, joka on tärkeä.
Onko siinä suomalais-somalialaisessa perheessä vaimo joutunut kääntymään muslimiksi ja pukeutuuko hän niqabiin, kun mies on harras muslimi eikä vieraillessakaan jätä rukoilemista seuraavaan kertaan?
Kolmoisritti kirjoitti: "vaimo JOUTUNUT kääntymään muslimiksi " Kysymyksesi on asenteellinen. Entäpä jos vaimo olisikin ollut alunperin muslimi?
En tiedä. En ole kysynyt, koska nuo seikat ovat heidän yksityisasioitaan. En aio myöskään kysyä. Jos vaimo haluaa kertoa, sen hän tekee omasta tahdostaan. Ei tämä kaverini utele myöskään meidän perheemme yksityisiä asioita.
Rinkebyn koulun rehtorin puheista tuossa YLE:n haastattelussa sai nivottua sellaisen kiteytyksen, että koulun toimintamallin ensisijaisena tavoitteena on kasvattaa menestyviä työntekijöitä kansainvälisesti toimiviin yrityksiin, joissa on kyettävä toimimaan erilaisista kulttuureista ja eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.
Uskon, että suurin osa homoista ei pidä ulkomaalaisuutta, eri ihonväriä tai vierasta kulttuuria ongelmana. Toki nurkkakuntaisuuttakin löytyy, kenties saman verran kuin muustakin väestöstä. Miksi ei löytyisi? Samoista peloistahan on kyse, jos niitä on. Siinä mielessä Rinkebyn keskustelemaan kannustavasta kulttuurista on opittavaa kaikille, myös homoille.
Avausviestissä mainitut "unelmat eristetyistä homo-onneloista" jäivät mietityttämään. En oikeastaan tiedä, missä tällaista olisi vakavasti tuotu esiin, joitain etäisiä yksittäistapauksia lukuunottamatta. Suuressa mittakaavassa tuollaisia haluja ei liene. Ehkä jonkin homoalakulttuurin piirissä voi olla isompaa halua kerätä ympärilleen nimenomaan omaa alakulttuuria edustavien ihmisten piiri? Luulenpa kuitenkin, ettei kovin monella täällä keskustelevalla kuulu kokemuspohjaan homoghettojen haikailu. Koska tuollainen ajatuskin koetaan ehkä hieman absurdiksi, niin ehkä otsikon ja avausviestin alla käyty keskustelu on siksi ollut hieman levällään.
Oman elämänpiirini näkökulmasta tämän keskusteluavauksen ongelmanasettelu on muutenkin vähän vieras.
Ymmärrän tietysti homojen halun ajoittaiseen homo-yöelämään (siihen kun sisältyy ehkä mahdollisuus pariutumiseen lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa) ja ymmärrän homojen vanhainkotihankkeet (vanhempana kun kommunikaatiokyky alkaa rajoittua, niin hetero-oletuksen yksinomaisuus voi helposti tehdä elämän ehtoosta epämiellyttävän).
Kuten tästäkin keskustelusta käy ilmi, niin homojen kannalta konkreettiset kielteiset kulttuurien törmäykset liittyvät yleensä uskontojen fundamentalistiseen tulkintaan. Keskustelu olisi varmaan tässäkin hyvä asia, mutta miten saattaa keskusteluyhteyteen tahot, joista yhdelle toisen ryhmän olemassaolo edustaa jotain, jonka ei edes pitäisi olla olemassa ja jonka positio uskonnon oppien suhteen on lievästi sanottuna haastava?
Toinen asia on, ettei ole olemassa tuon kouluympyrän kanssa samalla lailla määriteltävää joukkoa, jonka kesken ongelmakysymystä voitaisiin ratkoa. Käytännössä kunkin ongelmauskonnon ylimmät auktoriteetit pitäisi silloin saattaa neuvottelupöytään ja toiselle puolelle istuttaa... niin ketkä? Ja mistä keskusteltaisiin?
Ev-lut kirkkommekin kuuluu tähän samaiseen ongelmavyyhtiin, mutta sen kanssa on päästy juttuun paremmin, koska kansankirkon asemassa olevan instituution rakenne on periaatteessa demokraattinen. Muuallakin Pohjois-Euroopassa ev-lut kirkko on instituutiona demokraattinen. Tästä voikin johtaa havainnon: "homot" ovat oikeasti kyenneet Rinkebyn oppien tyyppisillä asenteella ratkomaan ongelmia sellaisen tahon kanssa, joka on jollain tasolla ollut siihen valmis.
Jos lähdetään ajatuksesta, että halutaan saada lisättyä maallistumista ns. ongelmallistenkin uskontojen piirissä, niin siihen varmasti kommunikaatio ja vuorovaikutus pitkällä aikavälillä johtaa. Ja purothan lopulta luovuttavat vetensä valtameriin.
Asumme Helsingin Kalliossa. Kun nyt rupesin ajattelemaan, niin täällähän elämän koko kirjo on joka päivä läsnä. Tässä parin lähikorttelin alueella on useita ns. etnisiä elintarvikekauppoja. En ole koskaan ajatellut esimerkiksi henkilökunnan ihonväriä, maantieteellistä alkuperää tai äidinkieltä. Minulle ne eivät ole ryhmää määritteleviä seikkoja. Sen sijaan näen hyvin suotavana, että Suomeen muuttava pyrkii aktiivisesti oppimaan paikallisen kielen ja hyväksymään pohjoismaisen arvomaailman.
En tiedä onko kyse homo-onneloista, vaan vallasta päättää itseään koskevista asioista, koska kuten nyt ollaan nähty, niin heteromiehet ja -naiset monin paikoin vastustavat sitä, että homo tai lesbo pääsisi vaikutusvaltaiseen asemaan, koska on homo tai lesbo. Työelämässä on paljon kiusaamista.
Se joka päättää, määrää tahdin ja sen takia edistys junnaa paikallaan. Heterot eivät halua jakaa varallisuutta, valta-asemia eikä paljon muutakaan. Kyse on aika paljon puhtaasti rahasta ja rikastumisesta.
Nytkin jokaisella on mielipide avioliitosta, vaikka tutkimusten mukaan lapsi ei tarvitse heteroavioliittoa voidaksaeen hyvin. Onhan tuo nähty jo iänkaiken Afrikassa, missä yhteisö ottaa myös kokonaisvastuuta lapsesta, koska on mm. moniavioisuutta ja siellä muutenkin on hieman erilaiset tavat ihmissuhteissa, koska se on ollut selviytymiskeino ankarassa maailmassa. Miksi Suomessa valehdellaan niin paljon ja puhutaan paskaa?
Kirkoilla ei ollut alunperin yhtään mitään sanomista avioliittoon tai ihmisten yhteiselämään, mutta nyt he haluavat myös määritellä, kuka saa vihkiä, koska he eivät halua luopua siitä vallasta, jonka he pikkuhiljaa saivat tai ottivat, kun pakottivat ihmisiä hyväksymään sen, että pappi vihkii avioliittoon ja muutenkin manipuloivat ihmisiä Jumalansa nimissä. Kirkko on käynyt kovaa valtataistelua historian kuluessa, mutta 1900-luvulla asiat saivat uuden käänteen, kun työläiset ottivat vallan väkisin, koska kirkko hyväksyi orjuuden ja sortamisen. Silloin kirkon valta ihmisiin romahti. Tästä on hyviä maalauksia venäläisten aikalaisten taiteilijoiden tekemänä, jotka realistisesti kuvittivat siirtymävaihetta ennen vallankumousta.
lainaus:
"Peredvizhniki (1870 – 1923)
The Peredvizhniki is a group of artists who broke with Russian Art Academy and initiated a school of art liberated from Academic restrictions. Their paintings often had deep social and political motives of the nineteen-century Russia. This group of artist has also been referred to as the Wanderers, the Circle of the Itinerants, and the Association of traveling art exhibitors.
Despite the rapid changes in Western art in the nineteenth century, the Russian Academy of Arts was far behind and still taught and promoted the neo-classical technique and subjects of painting. In Russia, painters survived by getting commissions from the royal family or from others of the nobility. The Royal family, nobility, and Professors from the Russian academy of Arts tended to dictate the content of the paintings, preferring art dealing with religious issues.
Starting in 1863 about a dozen of artists, most of them sons of peasants, merchants, and the petty bourgeoisie broke away from the Academy since they felt alienated from their patrons. Opposing the interests of the Academy, they wanted to paint contemporary Russian life choosing topics according to their own priorities. This group called themselves Peredvizniki (moving artists). They started the Society of Traveling Art Exhibitors as society of mutual support and had their first exhibition in 1871.
The idea of traveling exhibits was to get art out of the capital, encourage art education in the provinces, and foster creation of a national school of art. While they shared these goals, they also had a lot of diversity in their styles, political outlook and philosophy, although they tended to work in a realistic, representational manner. They abandoned formal portraiture and mythological subjects and focused attention on genre painting, landscape, and historical compositions based on historical events expanding dramatically the boundaries of painting."
(Itseasiassa liikehdintä alkoi jo Ranskan vallankumouksesta, missä perustettin tasavalta ja säätylaitos lakkautettiin. Ihmisestä tuli "kansalainen". Tässä oli taustalla nälänhätä.)
Monesti taiteilijat olivat vallankumouksellisten puolella, jotka halusivat muutosta yhteiskunnallisiin rakenteisiin eli siihen kuka päättää ja mistä. Koko yhteiskunta meni lopulta nurin ja valta-eliitti tuhottiin. Kirkko säästettiin kai siksi, koska sosialismi oli ottanut vaikutteita kristinuskosta.
SMO pohtii "homo-onneloiden" todellisuutta ja pitää sellaisten haikailua satunnaisena ja niitä vähäisinä. Näin sanomasi ymmärsin. Mitä sitten ovat San Franciscon, New Yorkin, Province town, Gran Canarian Yumbo ja monet muut suuret homogetot, elleivät juuri yrityksiä eristäytyä muusta maailmasta omaksi erityiseksi "onnelakseen", joko hetkeksi taikka peräti pysyvästi?
*******
SMO kirjaa täsmälleen sen, mitä minäkin ajattelen kotouttamisesta: "Suomeen muuttava pyrkii aktiivisesti oppimaan paikallisen kielen ja hyväksymään pohjoismaisen arvomaailman." Maahanmuuttajia tavatessani kehotan toimimaan juuri näin.
Pieni hupaisa episodi. Olimme somalikaverini kanssa punttisalilla. Olin varmistamassa kun hän teki penkkipunnerrusta. Hiljaa mielessään hän laski nostokertoja. Kysyin laskeeko hän arabiaksi vaiko suomeksi. Hän myönsi laskevansa arabiaksi. Kehotin häntä harjoittelemaan tässäkin pikkuseikassa suomea. Hänen nykyinen suomen taitonsa on muuten sitä luokkaa, että pystymme keskustelemaan hyvinkin vaativista teemoista sujuvasti. Toki vaikeimpien käsitteiden kohdalla varmistan, että hän varmasti ymmärtää mitä tarkoitan.
Mutta eihän noissa mainituissa paikoissa ole muureja ympärillä tai muitakaan kulkurajoituksia. En minä koe niitä silloin mitenkään eristäytyviksi paikoiksi.
SMO, tuo pitää paikkansa. Toisaalta muurit voivat olla myös ihmisten korvien välissä.
Jatkan vielä oivalluksella omista asenteistani. Tuossa edellisessä sanomassa puhuin somalikaverista, kun pitäisi sanoa somalitaustainen. Hän nimittäin pitää itseään aivan täysin suomalaisena, jolla on sisäistettynä kaksi erilaista kulttuuria. Hän pitää sitä erityisenä rikkautena. Minusta on mainiota kuunnella kun hän puhuu meistä suomalaisista, johon joukkoon hän siis katsoo itsensä kuuluvaksi täysin.
Toki maahanmuuttajasta saattaa tulla suomalaisempi kuin suomalaiset itse. Vuoden 2010 Gay Cooperin yhteydessä haastattelin juoksijaa ja hyvän tahdon lähettilästä Wilson Kirwaa. Kun kuuntelin hänen haastattelunsa uudelleen, tuntui siltä, että hän on tosiaan omaksunut suomalaiset arvot paljon paremmin kuin minä!
"Suomalaiset arvot", mihin Juhani viittaa ovat aina jääneet minulle mysteeriksi. Eivätkö minun arvoni ole suomalaisia, kun olen suomalainen? Tarkoitetaanko niillä jonkin kyselytukimuksen perusteella saatua keskiarvoa, vai joidenkin tiettyjen, laajalti vaikuttaneiden henkilöiden arvoja (Paasikivi, Linna, Mannerheim,...), jotka on kuitenkin aina kyseenalaistettu jo aikalaisten toimesta? Vai onko kyseessä jonkinlainen platonisessa idea-avaruudessa leijuva käsite, yleistahto, tms. Tässä keskustelussa on sivuttu kulttuurien kohtaamista ja moniarvoisuutta, pluralismia, mutta eihän meillä koskaan ole vallinnut mitään tiukkaa arvokonsensusta, ei edes konsensuksen arvostamisesta.
Uusi islamin oppikirja ala-asteelle: Allah loi Suomen järvi-idyllin
Salam – islamin tie 1-2 on ensimmäinen Suomessa julkaistu varsinainen peruskoulun tekstikirja.
Se on ollut käytössä tästä syksystä lähtien peruskoulun 1. ja 2. –luokilla niissä suomalaiskouluissa, joissa opetetaan islamin uskontoa. Kirjan on kustantanut opetushallitus.
Opus on herättänyt kansainvälistä uteliaisuutta. Iranissa toimiva shiia-muslimien uutistoimisto Abna on luonnehtinut oppikirjaa ”Suomen valtion viralliseksi islamin uskonnon koulukirjaksi”.
Kirja laajenee myöhemmin sarjaksi. Ensi keväänä ilmestyy oppikirja yläasteelle. Suunnitteilla on myös ruotsinkielinen laitos.
http://www.talouselama.fi/uutiset/uusi+islamin+oppikirja+alaasteelle+allah+loi+suomen+jarviidyllin/a708881?s=n"Homoghetoista" vielä. Minusta nuo edellä mainitut sateenkaarikeskittymät eivät näyttäydy sisäänpäinkääntyneinä yhteisöinä. Ne eivät siis ole erityisesti pyrkineet eristäytymään, vaan tietynlaiset ihmiset ovat kerääntyneet lähemmäs toisiaan. Tällaisten sateenkaarikeskittymien avoin luonne näkyy mm. siinä, että nykyisin niiden sijat ovat varsin haluttua aluetta.
Aivan! Helsingin homoghetto on punavuori. :D
Toisaalta, homot ovat olleet aina edelläkäviöitä joten ghettoja näyttää pitkänsillan tois'puolellekin. Kallion Karhupuiston ympäristössä on joidenkin lähteiden mukaan bongailtu homokarhuja. Kallio on muutenkin "nousussa" hipstereiden vallattua Suvilahden, jonkinlaista homokeskittymää Kalliosta on löytynyt ennenkin.
Myös Ranneliikkeen voi nähdä ghettona, joskin vastustan tuon sanan käyttöä toisen maailmansodan tapahtumien jälkeen.
Melkein kuin maailmansodan hengessä, Teuvo Hakkarainen ehdotti homojen, lesbojen ja somalien keskittämistä Ahvenanmaalle. JuhaniV varmaan osaa ajatella tästäkin positiivisesti: ainakin olisi paljon kahvitteluseuraa. Tein eilen pikaisen populistisen facebook-gallupin, jonka mukaan reilusti yli 90 % vastanneista eristäisi mieluummin Hakkaraisen Ahvenanmaalle. Persuthan ovat puhuneet paljon populistisen demokratian puolesta. Kyllä kansa tietää! Toivottavasti Hakkarainen kunnioittaa nyt kansan päätöstä ja menee kiltisti kauas pois.
Kyllä meillä mannersuomalaisilla pitää olla jotain myötätuntoa ahvenanmaalaisiakin kohtaan...
