Teijan keittiössä
Tv:ssä pyöri viihdyttävä ruokaohjelma, jossa puhetta johti Teija Sopanen. Koskaan ennen ei tv:ssä ollut ruokaohjelmaa, jossa kukaan ei osannut tehdä yhtään mitään. Kaikki, vieraat ja emäntä olivat koko elämänsä syöneet ulkona ja kotona korkeintaan kiehautettiin kahvit. Kun sipulia silputtiin, Teija ihmetteli vieressä: "Ai, noinko se tehdään". Ohjelmassa ei keikailtu ruuilla ja ruoka-aineilla niin kuin nykyään. Kansallisteatterin miesnäyttelijä, tunnettu, kertoi seuraavana päivänä Morkussa, että kotona harjoiteltiin silakoiden paistamista koko edellinen ilta. Ja hyvinhän se tv-ruudussa sitten sujui.
Teija oli aivan yhtä tompelo kuin vieraat. Siitä huolimatta ohjelma oli kiva ja lämminhenkinen. Ruuanlaitosta ei otettu turhia huolia. Juttelut siinä välissä olivat pääasia. Jokin siinä Teijassa viehätti.
Muistan, kun Heikki Kinnunen teki k.o. ohjelmassa raakana paistettuja valkosipuliperunoita. Ainekset olivat perunat, valkosipuli, karkea merisuola ja pullo valkoviiniä. Teijan ihmetellessä jälkimmäistä Kinnunen sanoi vaan "se on kokille", ja myös piti sanansa tintaten koko flindan lähetyksen aikana...
Minulle on jäänyt kyseisestä ohjelmasta mieleen jakso, jossa Juice Leskinen kokkasi vichyssoisea ja jotain muuta. Teija oli selvästi hämmästynyt Juicen osoittauduttua loistavaksi kokiksi, ja kysyikin "Kokkaatko sä yleensä paljon?". Vastaus oli "Neljälle hengelle".
Hallussani on myös joskus 80-luvulla Teijan keittiössä -sarjan tiimoilta ilmestynyt keittokirja, joka sisältää julkkisten reseptejä ja Teijan muistelua vieraistaan. Kirjan muu anti on ruokaakin herkullisempaa.
Eräässä Teijan keittiössä jaksossa Aake Kalliala muisteli karjalaisen isoäitinsä keittiöoppia: ”otetaan aluksi litra kermaa ja puoli kiloa voita; sitten aletaan miettimään mitä tehdään ruuaksi…”
Toi Aaken muistelus kuulostaa kuin suoraan Hese Hyvärisen mainiosta teoksesta "Raavaan miehen keittokirja". Siinä se menee jotakuinkin niin, että jokainen kunnon raavaan miehen resepti alkaa sanoilla: "Otetaan puoli kiloa voimakassuolaista meijerivoita...".
Toinen muistuma muuten on, että toinen miesnäyttelijä (muistaakseni oli Pekka Autiovuori) teki pataa nutriasta, tuosta 70-80 -lukujen "in" -jyrsijäturkiseläimestä, jonka kasvatus on tainnut meillä uuvahtaa jo aikoja sitten. Ideana oli, että turkiksiksi lahdatut nutriat myytiin lihoiksi. Muistaako kukaan muu vielä moista elukkaa?
Hän teki muutamasta nutriasta ruokaa heittämällä ne isoon, kannelliseen valurautapataan ja lisäämällä niiden päälle koko ison tölkillisen ketsuppia. Ei mitään muuta. Ei suolaa, ei pippuria, ei viinietikkaa, ei sokeria, ei tomaatteja. Kaikki ne kun löytyvät ketsupista. Haudutusaika taisi olla 2-3 tuntia miedolla lämmöllä, ja lopputulos näytti makoisalta. Päätin siis kokeilla tässä joku vuosi sitten homman jostakin syystä palattua mieleen...
Nutriaahan ei mistään saanut, mutta korvasin ne luovasti kuudella tosi tuhdilla, luisella porsaankyljyksellä. Lopputulos oli aivan uskomattoman hyvä!!! Pelkkä ketsuppi oli redusoitunut ikään kuin sakeaksi ja makeaksi grillikastikkeeksi, joka ei maultaan enää muistuttanut lainkaan Heinziä tai Ilonaa (kumpaa se nyt sitten olikin - en muista), maustaen kyljykset läpikotaisin herkullisen meheviksi, hieman karamelisoiduiksi herkuiksi. Vau.
P.S. Vettä kyllä lisäilin välillä tarpeen mukaan...
"Teija oli aivan yhtä tompelo kuin vieraat. Siitä huolimatta ohjelma oli kiva ja lämminhenkinen. Ruuanlaitosta ei otettu turhia huolia. Juttelut siinä välissä olivat pääasia. Jokin siinä Teijassa viehätti. "
Sellainen lämminhenkinen puuhastelu on tekijöille ja miksei yleisöllekin hyvästä. Miltähän Teijat ja muut näyttää 2020-luvun näkökulmasta?
Aika pientä osaa katsojista taitaa kuitenkaan kiinnostaa, jos viiden tähden huippukokki repii tukkaa päästään, kun Himalajalta lennätetyt vuoristoviikunat on puoli celsiusta liian kylmiä tai 300 milligrammaa alipainoisia.