En haluaisi olla homo

Häpeän olla homo.

Jos saisin päättää nyt, olisin mieluummin hetero. En tajua, miksi homoudesta pitäisi olla jollain tavalla ylpeä, kun niin monet sitä tuntuvat julistavat.

Häpeän, kun katson kuvia eri Pride-tapahtumista. Millä ihme verukkeella yhdelle ryhmälle annetaan hillua puolialasti kadulla? Näin ei ehkä tapahdu Suomessa, mutta monessa Pridessa näyttää kuvien perusteella olevan. Oksettaa koko kulkueet.

Vanhemmat homomiehet ovat jotenkin inhottavia. En tiedä miksi. Ovat jotenkin niin "kähmäisiä".

Olen tavallisessa työläisen ammatissa. En lakkaa koskaan ihmettelemässä homojen keskuudessa vallitsevaa rahan ja statuksen arvostusta. Tavallisessa ammatissa toimivalle ei näissä piireissä anneta paljoakaan arvoa ja varsinkin kumppania etsiessä pitäisi olla vähintään edes päässyt yliopistoon. Tuntee itsensä aika paskaksi.

Miksi niin monet ovat kovin pinnallisia? Vaatteet ja juhliminen merkitsee enemmän kun mikään muu. No ok, pidän itsekin siitä, että pukeudutaan siististi. Mutta jatkuva juhlimen, epäsäännöllinen elämä ja baarit; ei ymmärrä. Vaikka kaikki niin muuta väittävät, monien homojen elämä tuntuu jatkuvasti seksualisoituneelta; pieniä vihjailuja (siis aivan tavallisissakin tilanteissa, vaikkapa työpäikalla), irtosuhteita...

Olen kaapissa. Ehkä pysynkin koko elämän, vaikka olenkin vielä nuori. En tiedä. Ja katkeroidun hiljalleen. Ehkä odotan niin pitkään, kunnes vanhemmat ovat kuolleet. En kestäisi niille aiheuttamaa häpeää ja totta kai heilläkin on mielipiteet homoista, niin sitten kun oma poika sellaiseksi paljastuisi. Vaikka kaipa jo aavistavat. Eipä ole välit sinnekään päin tällä hetkellä hyvät.

Koko ajan joku homo valittaa, kun kuinka meitä kohdellaan huonosti, blaa blaa... Koskee kai niitä, joilla menee elämässä paremmin sekä taloudellisesti että muutenkin. Miksi ei voi vain elää ja antaa olla? Pitääkö koko ajan olla valittamassa.

En voi sietää sellaisia ns. stereotyyppisiä homoja. Pilaavat kaikkien maineen.

Ärsyttää naiset (lähinnä), joilla on homo-kaveri. Aivan kuin olisimme jotain puudeleita. Ja toisaalta ärsyttää ne homo-kaveritkin. Aina ovat jotain stailaajia/meikkaajia/kampaajia ym. Kuvottavaa.

Tämä avautuminen ei liittynyt varsinaisesti mihinkään. Ärsyttää vaan kaikki ja tämä tympeä Suomi, täällä olevat ihmiset. Ja varsinkin itseni.

Ei homoudestaan tarvitse olla ylpeä tai pitää seksuaalista suuntautumistaan ylpeilyn aiheena. Itsestään on kuitenkin syytä olla ylpeä, sellaisena kuin on. Ylpeys ei tässä yhteydessä viittaa ylimielisyyteen.

Jos olisit hetero, hävettäisikö sinua vaikkapa Samba-karnevaalit. Siellä(kin) näkee ei-niin-peittävää pukeutumista.

Tunnetko paljonkin "vanhempia homomiehiä"? Entä missä on ikäraja?

Minä tunnen joitakin vanhempia homomiehiä, eivätkä he ole mitenkään erikoisen "kähmäisiä". Liittyykö tämä "kähmäisyys" jotenkin sterotyyppisiin "homojen ominaisuuksiin"? Tunnen kyllä joitakin henkilöitä, joita voisin luonnehtia jotenkin "kähmäisiksi", mutta taustalla ei ole seksuaalinen suuntautuminen tai ikä.

Useimmat meistä ovat ns. tavallisessa ammatissa. Toisilla menee paremmin ja toisilla ei. Kuulun kai itse melko hyväosaisiin, mutta ei minun mielestäni varakkuuden tai statuksen vaatimus ole mitenkään erikoisen pinnalla. Tämä riippuu tietysti siitä, mitä niistä "piireistä" etsii ja hakee. Minä myös haluan kyseenalaistaa "piirit" jonakin kiinnekohtana.

Itse tunnen huomattavasti enemmän ei-yliopistoon hankkiutuneita kuin yliopistoväkeä. Usein ns. vaikuttamaan päätyneet henkilöt kuitenkin tuntuvat olevan koulutetumpaa väkeä. Ehkä kouluttautumishalukkuus jotenkin käy käsi kädessä yleisen aktiivisuuden kanssa?

Totta kai mediassa esiintyvät hahmot ovat yleensä vähemmän taviksia, mutta se kyllä koskee hetero-julkimoitakin samalla tavoin.

Tällä foorumilla eräässä kirjoituksessa jopa valiteltiin homojen vähäistä kiinnostusta kaikkeen seksiin liittyvään.

Parin vuosikymmenen mittaiselta työuraltani muistan tasan yhden homosuhde-kuvion, mutta lyhyempiä tai pidempiä heterosuhteiden (alkuja ja/tai loppuja) olen päässyt todistamaan ehkä kymmeniä. Ja teen töitä ympäristössä, jossa on jokseenkin ok olla avoimesti homo.

Eniten ärsyttää kaikki...

Kuulostat olevan aika lailla solmussa itsesi kanssa. Siksi kaikki aiheuttaa kovaa ärtymystä, huolimatta siitä, onko havainon taustalla minkäänlaista totuuden siementäkään. Miten muuten kuin yleistyksen kautta pääsisit lopputulemaan kuinka homot vain juhlisivat ja harrastaisivat irtosuhteita. Ehkä asia siltä näyttää, jos oma kosketus elämään on tv:n ja parin baaripiipahduksen varassa. Asia on kuitenkin niin, että oman itsensä kanssa tässä jokainen joutuu loppuelämänsä elämään. Jos sinä päätät viettää loput elinvuotesi kaapissa vihaten kaikkia muita, ei siitä ole vahinkoa kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi. Ehkäpä jossakin kohtaa loppuelämää sitten havaitsee, että elämän olisi voinut viettää hauskemminkin...

Bruce Fisher määrittelee menetyksen vaiheiksi viisi askelta:
1. Hämmästys
2. Viha
3. Kaupankäynti
4. Sopeutuminen
5. Irrottautuminen vanhasta ja suuntautuminen uuteen

Tekstisi vaikuttaa siltä, että elät tällä hetkellä kieltovaihetta. Ajatus siitä, että joutuu hinttinä tässä maailmassa elämään, suututtaa. Siksi vanhat homotkin vaikuttavat 'kähmäisiltä'. Ehkä ajan kanssa saat käytyä läpi muitakin vaiheita ja pääset tuohon viimeiseen, mukavimpaan. Minusta ainakin kannattaa hyväksyä elämän realiteetit ja suunnitella tulevaisuutta niiden pohjalta.

Onnea ja rakkautta sinulle, minkä tien sitten valitsetkin!

Tulee vähän surullinen olo kun lukee tekstiäsi sillä tuo kaikki kuulostaa niin tutulta, oikeastaan ihan samanlaisia aatteita minullakin oli vielä joitain vuosia sitten ja yritin kovasti kieltää sen mitä olen. Ja jälkeen päin kaduttaa että tuhlasin vuosia itseni vihaamiseen ja kieltämiseen.
Oikeastaan ainoa neuvo minkä voisin antaa on että tutustu muihin homoihin vaikka jonkun miitin kautta tjsp. Niin huomaat ettei kaikki todellakaan ole samanlaisia kuin mitä media antaa ymmärtää ja mitä ilmeisemmin olet sieltä käsityksen homoista saanutkin. Suurin osa on ihan "normaaleja ihmisiä" joita ei edes kadulla välttämättä homoksi tunnista. Osittain se taitaakin olla Priden tarkoitus että ihmiset tajuisivat miten paljon niitä homojakin löytyy vaikkei sitä normaalista katukuvasta huomaa.

Valtsu, vitsisi ei ollut kauhean hauska sillä kuten varmaan tiedät niin aika moni nuori on juuri näistä syistä päättänyt päivänsä... Kävi joskus teinimpänä minullakin mielessä.

Tavallisissa duunariammateissa on lukuisa määrä homoja, varastomiehinä, rekka- ja trukkikuskeina, bussin ratissa, raksalla. Kiinteistöhuollossa, asentajina. Ei tule ihan heti edes mieleen sellaista ammattiryhmää, jossa homoja ei olisi töissä. Usein kuulee, että homot ovat myöskin motivoituneimpia ja sekä työyhteisön pidetyimpiä työntekijöitä.

"En kestäisi niille aiheuttamaa häpeää ja totta kai heilläkin on mielipiteet homoista, niin sitten kun oma poika sellaiseksi paljastuisi. Vaikka kaipa jo aavistavat."
Äideillä tuppaa varsinkin olemaan sellainen vaisto asioista, että äidit tietävät paljon ennen kuin "lapsi" tulee kaapista. Mutta he vain myhäilevät ja jossain vaiheessa toteavat, että kyllä minä tiesin. Homous ei ehkä ole kaikille ylpeilyn aihe, mutta häpeä itselleen ja omaisille silloin, kun on elänyt kulisseissa ja kaapissa koko ikänsä - tullakseen kaapista kun aika on kypsä. On toki vanhempia, jotka ovat tehneet pesäeron jälkikasvuunsa, kun homous on tullut ilmi, mutta on myös perheitä ja sukuja, joissa - jos nyt ei riemusta suoranaisesti kiljuta - niin ainakin iloitaan siitä, ettei tarvitse kulissielämää viettää. Ainoat, jotka tuntuvat esimerkiksi omassa suvussani ottaneen homouteni häpeänä on serkkuni, joiden kanssa olen ollut elämäni aikana vain noin
kuusi kertaa tekemisissä - hernemaissipaprikat meni serkkujen sieraimiin kun äitini hautajaisissa esittelin heille puolisoni. Edellisen kerran olimme nähneet about 15 v aikaisemmin erään toisen sukulaisen hautajaisissa - missään muussa tekemisissä emme koskaan ole olleetkaan.

Toisaalta koin itseni kolmisen vuotta sitten ylpeäksi, kun puolisoni äiti esitteli minut suvulleen poikansa miehenä. Sielläkään ei kukaan sen ihmeemmin noteerannut asiaa. Kaikki toki kävivät tervehtimässä ja utelemassa sukutaustojani.

"Vanhemmat homomiehet ovat jotenkin inhottavia. En tiedä miksi. Ovat jotenkin niin "kähmäisiä"."
Kysyn kuten joku toinenkin, kuinka monta tunnet? Toisaalta, saatat olla törmännyt eri tilanteissa ja eri yhteyksissä mainitsemiisi vanhempiin homomiehiin, mutta et ole tunnistanut heitä homoiksi. Saatat jopa työskennellä sellaisen kanssa?

"Ärsyttää naiset (lähinnä), joilla on homo-kaveri. Aivan kuin olisimme jotain puudeleita."
Tästä me olemme samaa mieltä ;) Itsekin mietin, miksi tietyn ikäisillä naisilla on pakonomainen tarve olla ja viihtyä homojen kanssa. Toimia faghagina. Omiin ystäviini ei juuri "fägäreitä" - kuulu - ei tosin myöskään "neitihomoja".

Itse en haluaisi olla hetero. Miksikö?
Ensinnäkään en halua olla kompleksinen ja pelätä kaikkea mikä liittyy sanaan homo-, en myöskään halua kuulla kumppanini suusta, kuinka saamaton nahjus olen, enkä ole yhtään niin hieno ihminen kuin "alakerran Pate" tai G-portaan parrakas heppu. Sitähän se heteropuolison narina on. Saati jos haluaisin mennä kavereiden kanssa istumaan iltaa - johan siitä sota syttyisi "sä et koskaan halua olla mun kanssa kotona!" - vaikka juuri sitä on kolme viimeistä viikkoa tapahtunut, istua kuunnellen niitä ja näitä työpaikan kahvipöydässä kuultuja juoruja, arvostelua naapureiden pukeutumisesta ja oman (keskiluokkaisen) perheidyllin paremmuudesta - sen joka perustuu asuntolainan muodostamaan velkavankeuteen ylihintaisen asunnon takia (juuri sen, kultaseni, joka ostettiin haluamasi paremman osoitteen takia). En myöskään haluaisi olla kääntämässä selkääni lapselleni, joka on tullut juuri teini-iän kynnyksellä kaapista. Ja lukemattoman muun syyn takia.

terveisin Arkadas ("kähmäinen vanha homo")

No ainakin niin tunnen, kun yksi sellainen on joskus muutama vuosi sitten tuli takaa päin hipelöimään. Niin että menin aivan hämilleni. Ei se kovin mukavalta tuntunut. Myöhemmin kyllä yritti selitellä jotain, että osoittaa ystävyyttä näin... Tuollainen mielikuva niistä nyt vain on.

"Toisaalta koin itseni kolmisen vuotta sitten ylpeäksi, kun puolisoni äiti esitteli minut suvulleen poikansa miehenä. Sielläkään ei kukaan sen ihmeemmin noteerannut asiaa. Kaikki toki kävivät tervehtimässä ja utelemassa sukutaustojani."

Juurikin tätä tärkoitin, että miksi siitä pitää tuntea jonkinlaista ylpeyttä. Miksi, oi miksi? Miksi tavallinen olotila ei riitä? Oksettavaa.

Ja kun kovasti julkisuudessa tietyt homot valittaa, voivottelee, niin miksi ongelmat ja vaikkapa tasa-arvopyrkimykset pitää yleistää koskemaan kaikkia homoja? En halua lukeutua ainakaan itse niihin. Vaan olen oma yksilöni, joten turha minua on vetää mihinkään ryhmään. Enkä todellakaan haluakaan. Enkä varsinkaan ole koskaan käynyt homobaareissa (kuten joku sanoi, jos mielikuva on rakentunut niiden pohjalta), eikä voisi vähempää kiinnostakaan mennä sinne kanojen sekaan. Tai ylipäätään, miksi Suomessa kaikkien pitää rampata baareissa. Kun ei muuta elämää olisikaan. Ihmiset ovat vaan täällä niin juntteja, enpä olisi koskaan palannutkaan takaisin.

Tekstisi on ihan hirveätä yleistämistä, perustat kuvasi homoista yhteen hipelöintitapaukseen, kuviin Pridesta johon osallistuu muutamia tuhansia homoja, muutamaan julkisuuden henkilöön ja median luomaan kuvaan.
Tämänkö perusteella pystyt yleistämään minkälaisia ihmisiä ne loput 100 000+ Suomalaista homoa ja bi-seksuaalia on? Ja tämäkin luku saattaa todellisuudessa olla tuplasti suurempi ellei enemmänkin.

Hurf, sinä vähättelet. Suomessa on 324 000 homoa ja lesboa. ;-)

Tulihan se sieltä, nimittäin trolli-kortti. Mutta siinäpähän tulee. Heti, kun joku uskaltaakin olla erimieltä (homojen keskuudessa), niin johan alkaa leimakirves heilumaan.

"Hurf, sinä vähättelet. Suomessa on 324 000 homoa ja lesboa. ;-)"

No juu, näissä jutuissa on oppinut vähän vähättelemään nimittäin jos rupeaa puhumaan erilaisista tutkimuksista joiden mukaan 5-15% ihmisistä olisi homoja tai biseksuaaleja niin saa aika kovan sodan käyntiin. Sen takia on vähän turvallisempaa käyttää jotain muutamaa prosenttia näissä vertailuissa, vaikka kaikki tietää että luku on suurempi. :)


"Tulihan se sieltä, nimittäin trolli-kortti. Mutta siinäpähän tulee. Heti, kun joku uskaltaakin olla erimieltä (homojen keskuudessa), niin johan alkaa leimakirves heilumaan. "

Monihan on oikeastaan kanssasi samaa mieltä, varsinkin kun puhutaan noista stereotyyppisistä homoista. Mutta kun tekstistäsi huomaa miten solmussa olet itsesi kanssa ja sen takia vihaat homoja joita et edes tunne vaan perustat käsityksesi homoista vaan stereotypioihin.
Eikä siinä ole mitään pahaa, moni, minä mukaanlukien on ollut jossain vaiheessa elämäänsä samassa tilanteessa kunnes on nänyt vähän enemmän.
Tämä nyt on vähän sama kun sanoisin että vihaan heteroja koska kaikki ovat kaljamahaisia tuulipukuihin pukeutuvia sohvaperunoita...

"Juurikin tätä tärkoitin, että miksi siitä pitää tuntea jonkinlaista ylpeyttä. Miksi, oi miksi? Miksi tavallinen olotila ei riitä? Oksettavaa."

Etkö sinä tuntisi itseäsi vähän erityiseksi, jos ensimmäisen kerran kertoisit muille meneväsi naimisiin? Tai seurustelevasi? Ei siinä ole mitään merkitystä onko kumppani mies vai nainen. Varmasti moni mies ajattelee "ylpeästi" vaimostaan että voi vitsit onpa minulla ihana ja hieno nainen ja mukavaa kun muutkin huomaavat sen. Ja naiset toisin päin. Mikseivät homot tai lesbot voisi ajatella samalla tavalla?

> Ihmiset ovat vaan täällä niin juntteja, enpä olisi koskaan palannutkaan takaisin.

Niin. Muualla on kaikki toisin; ihmiset käyttävät vaistonvaraisesti mustia sukkia ja osaavat kuvailla punaviiniä kukkeaksi. Suomessa on kaikki keskimäärin kurjasti. Näinhän se on.

Elät selvästi kuherruskuukautta jonkun toisen kulttuurin kanssa. Kai niitä homoja sieltäkin löytyy silti?

Niin. Muualla on kaikki toisin; ihmiset käyttävät vaistonvaraisesti mustia sukkia ja osaavat kuvailla punaviiniä kukkeaksi. Suomessa on kaikki keskimäärin kurjasti. Näinhän se on.

Elät selvästi kuherruskuukautta jonkun toisen kulttuurin kanssa. Kai niitä homoja sieltäkin löytyy silti?"

Kyllä elän todellakin kuherruskuukautta, nimittäin Suomen kanssa. Ja muusta maasta on kokemusta muutaman vuoden. Eikä todellakaan kiinnosta viinit, vaan ihan riittäisi (perus)käytöstavat ja se, ettei suurin piirtein joka toinen asia liity jollain tavalla alkoholiin ja sen väärinkäyttöön. Kyllä sieltä ks. maastakin tällaisia ärsyttäviä homoja löytyi. Valitettavasti.

Etkö sinä tuntisi itseäsi vähän erityiseksi, jos ensimmäisen kerran kertoisit muille meneväsi naimisiin? Tai seurustelevasi? Ei siinä ole mitään merkitystä onko kumppani mies vai nainen. Varmasti moni mies ajattelee "ylpeästi" vaimostaan että voi vitsit onpa minulla ihana ja hieno nainen ja mukavaa kun muutkin huomaavat sen. Ja naiset toisin päin. Mikseivät homot tai lesbot voisi ajatella samalla tavalla?"

Mutta en vieläkään ymmärrä, miksi monet tekevät sitä julkisesti ja kertovat olevansa ylpeitä, että ovat homoja jne. Miksi siitä pitää olla jotenkin ylpeä? En ymmärrä. Mikä siinä on niin erikoista? Kun vaikka katsoo näitä It get´s better-videoita, tuntee kyllä enemmänkin myötähäpeää, kun toinen toisensa perään jankuttaa, kuinka on ihan normaalia, ole ylpeä siitä ym.

"Kun vaikka katsoo näitä It get´s better-videoita, tuntee kyllä enemmänkin myötähäpeää, kun toinen toisensa perään jankuttaa, kuinka on ihan normaalia, ole ylpeä siitä ym. "

Etkö oikeasti käsitä? Se on vain ja ainoastaan sen takia että ihmiset osaisivat olla sinut itsensä kanssa, eivätkä vihaisi sitä mitä ovat. Todella harvalla se on ollut alkuun helppoa myöntää mitä ovat ja elää sen kanssa. Itsekin osittain tappelen vielä asian kanssa, mutta en ihan niin pahasti kuin sinä... :)

Edit. Tuon Pride-juhlankin syyn taisi kertoa sinulle. Eli että ihmiset tajuisivat miten paljon niitä homojakin löytyy vaikkei sitä normaalista katukuvasta huomaa. Vaikka homojen oikeudut ovatkin nyky-Suomessa ihan Ok, niin vieläkin löytyy sellaisia aloja ja paikkoja jossa on järkevämpää olla mainostamatta omaa seksuaalisuuttaan.
Muutenkin homo-, lesbo- ja biseksuaalit ovat aika suuri vähemmistö, tuolla aikaisemmin puhuttiin sadoista tuhansista ja sinä vihaat kaikkia sen perusteella miten muutama tuhat vähemmistön edustajaa käyttäytyy. Ei sinun tarvitse olla "ylpeä" muttei myöskään vihata sen takia.

Meitä on monenlaisia - niin monenlaisia ettei lopulta ole mitään erityistä ryhmää "me".

Kaiken moninaisuuden keskellä itseinho on paha matkakumppani - joskus jopa tappava sellainen.

Kokeile ammattiapua? (Mutta älä eheytyksestä. Ammattiapua, ei puoskareista.)

"Mutta en vieläkään ymmärrä, miksi monet tekevät sitä julkisesti ja kertovat olevansa ylpeitä, että ovat homoja jne. Miksi siitä pitää olla jotenkin ylpeä? En ymmärrä. Mikä siinä on niin erikoista?"

Kyllä itse olen ainakin siinä mielessä "ylpeä" seksuaalisuudestani, etten haluaisi vaihtaa sitä mihinkään muuhun ja koen olevani hyvä tälläisenä. Toisena tarkoituksena tuossa on varmaan osoittaa epävarmoille homoille, että on ihan ok olla homo eikä sen takia tarvitse tappaa itseään tai hävetä itseään.

Nimimerkin Katkeraakalkkia kirjoitus tuskin on totta. Jos on, ja hän todella on noin moniongelmainen, kannattaa kyllä kääntyä terapeutin puoleen.

Kirkonmiehet paavista alkaen ja kaikenmaailman hihhulilahkojen edustajat heittäytyvät kaikkien alojen erikoisasiantuntijoiksi. Niitä on varottava.

Terapeutiksi käy jossain tapauksessa, mikäli parempaa ei ole saatavilla, myös länsimainen kevytuskova, joka on varustettu kaupunkilaisjärjellä. Paras vaihtoehto olisi tietenkin sellainen uskonnoton terapeutti, joka perustaa maailmankuvansa tosiasioihin eikä satuihin.

Mielestäni terapeuttiakin parempi idea olisi käydä jossain miitissä jossa tapaisi ihan oikeasti niitä homoja eikä tarvisi perustaa maailmankuvaa stereotypioihin, vielä parempi olisi löytää vaikka netistä joku suunnilleen samanikäinen kaveri joka painii samojen kysymyksien kanssa. Ainakin jälkimmäinen vaihtoehto on auttanut minua todella paljon. Eikä siinä menetä mitään ja se on paljon parempi vaihtoehto kuin katkeroitua yksin ja vihata kaikkea.

Mikähän tämän avauksen tarkoitus oikein on? Tuota hetken pohtimalla käy melko nopeasti ilmi, että kyseessä ei voi olla muu kuin trolli.

Oli kyseessä trolli tai rölli;
Homous ei ole nyt niin elämää mullistava juttu, että sen kanssa pitäisi pitkään pähkäillä - tai ylipäätään perustaa elämäänsä sen varaan. Jos et halua olla homo, ala vaikka esimerkiksi rekkakuskiksi ja määritä elämäsi sitä kautta. Kyllä se tyytyväisyys ja itsensä hyväksyminen sellaisenaan tulee aina jotain kautta - varsinkin, kun ei jaksa olla vihainen koko maailmalle.

Et voi "sietää sellaisia ns. stereotyyppisiä homoja", jotka pilaavat "muiden mainen" - yhden sterotyypin esität myös sinä itse. Jos muiden homous on ongelma, ja esteenä itsensä hyväksymiselle sellaisenaan, niin "voi, voi". Älä määrittele itseäsi vertaamalla itseäsi muihin, itsesi tunnet kuitenkin parhaiten, et muita.

"Miksi ei voi vain elää ja antaa olla? Pitääkö koko ajan olla valittamassa?" - niinpä..

No voi hirveeta. ehka joskus opit olemaan homo, hapamatta itseasi. (toivon etta ymmarrat ettei muioden hapeamisessa ole mitaan jarkea)

Minäkään en ymmärrä, miksi Pride kulkueissa (jotkut) naiset kulkee lähes alasti, nännit juuri ja juuri peitetty. Jotkut miehet perse paljaana. Keskellä kirkasta päivää julkisella paikalla. Ja sitten ihmetellään kun meitä pidetään pervoina irstailijoina, joilla ei ole elämässä muuta kuin seksiä ja irstailua. Sama koskee näitä homobaarien panokoppeja, vai miksi niitä kutsutaan. Eihän tavallisissa "heterobaareissakaan" tällaisia koppeja ole. En ymmärrä minäkään mitä ylpeilyä siinä on, että on homo. Tuntuu että nuorten 20-25 vuotiaiden kohdalla homoudesta on tullut joku muotiasia, missä on muka jotain coolia. Tai olla vähintään bi-seksuaali, vaikkei oikeasti olisikaan. Ja: Miksi pitää toitottaa homouttaan esim. sateenkaarirannekkeiden avulla??? Mikä näiden tarkoitus on?

"Minäkään en ymmärrä, miksi Pride kulkueissa (jotkut) naiset kulkee lähes alasti, nännit juuri ja juuri peitetty. Jotkut miehet perse paljaana. Keskellä kirkasta päivää julkisella paikalla. Ja sitten ihmetellään kun meitä pidetään pervoina irstailijoina, joilla ei ole elämässä muuta kuin seksiä ja irstailua. Sama koskee näitä homobaarien panokoppeja, vai miksi niitä kutsutaan. Eihän tavallisissa "heterobaareissakaan" tällaisia koppeja ole. En ymmärrä minäkään mitä ylpeilyä siinä on, että on homo. Tuntuu että nuorten 20-25 vuotiaiden kohdalla homoudesta on tullut joku muotiasia, missä on muka jotain coolia. Tai olla vähintään bi-seksuaali, vaikkei oikeasti olisikaan. Ja: Miksi pitää toitottaa homouttaan esim. sateenkaarirannekkeiden avulla??? Mikä näiden tarkoitus on?"

Kiitos Rox2010! On ainakin joku, joku ajattelee samalla tavalla. Todellakin monet Pridet (ainakin suurimpien kaupunkien) vaikuttaa juuri olevan tuollaisia. Tietenkään kaikki ei ole puolialasti, mutta niitä siellä kyllä myös on. Mutta kukaan ei sitä uskalla arvostella, ettei vaan ole rasisti ym. Panokopit sama asia. Itseäni ärsyttää myös eri tv-ohjelmissa olevat ns. kiintiöhomot ja juuri stereotyyppiset hahmot, joille on jopa annettu oma ohjelma (esim. Sillä silmällä).

Maailmassa on paljon asioita, joita minä en ymmärrä. On myös ihmisiä, jotka käyttäytyvät tavalla, jolla itse en ikimaailmassa haluaisi käyttäytyä. So what? (Kuten suuri ajattelija P. Lipponen on joskus sanonut.)

Mieleeni ei ole välähtänyt, että jonkun toisen käyttäytymismalli voitaisiin samaistaa minun käyttäytymisekseni vain sillä perusteella, että hänellä sattuu olemaan samanväriset silmät tai jokin muu sama ominaisuus kuin minulla. Jos joku esiintyy sopimattomasti tai rikkoo yleisiä lakeja tai järjestyssääntöjä, hän kaiketi joutuu siitä edesvastuuseen. Herneet nenässä paheksujia taas riittää aivan kylliksi, enkä kovin herkästi lue itseäni heidän joukkoonsa.

Ja niille tv-ohjelmien stereotyyppisille kiintiöhomoille ei ole suinkaan "annettu" omia ohjelmia, kanavat vain haluavat esittää sellaista, mikä tarkkaan tehtyjen markkinatutkimusten mukaan myy. Niin yksinkertaista se on. Normaalijärjenjuoksulla varustettu ihminen ymmärtää kyllä, että muka-tosi-tv-ohjelmissa esiintyvät stereotyypit ovat oma maailmansa, oikea elämä taas jotain aivan muuta.

Koska homot eivät eroa fyysisesti, tarvitaan jotain jolla erottua. On raskasta elää jatkuvasti hetero-oletuksen kanssa, helpottaa kun löytää ihmisiä joilta ei kuule inhottavia kommentteja siitä mitä on. Tai viestiä muutoin että oletukset voi työntää jonnekin minne aurinko ei paista.

Oma käsitys priden vähäpukeisuudesta on se että sillä kritisoidaan tapaa jolla tarpeettomasti häveliästetään ihmistä. Paneminen julkisesti on imo out mutta vähissä pukineissa oleminen on laillista.

Parempi et panokopit on alan baarissa kuin et naidaan julkisissa vessoissa. Vielä parempi jos ihmisten ei tarvis hävetä seksuaalisuuttaan ja turvautua hämäriin paikkoihin tullakseen kosketuksi.

En ole akateemisesti koulutettu enkä bilettäjä, mutta ei se ole estänyt minua elämästä.

katkeraakalkkia, ihmettelen sitä, miksi olet niin erityisen kiinnostunut joistakin panokopeista ja muista homojen ilmiöistä, joita sinä tulkitset kielteisiksi. Kertomastasi minulle syntyy kuva, että kovasti sinua kiinnostaisi itseäsi ja mieli tekisi, mutta kun jokin pelottaa, siksi se pitää kieltää muilta ja siinä samalla itseltä.

Päätit kirjoittaa ajatuksistasi ranneliike.netissä. Olet otsikoinut keskustelun "En haluaisi olla homo". No se on ihan OK, mutta tuskin me sinua siinä voimme auttaa. Siis, mitä meiltä haluat?

Kieltämättä hyyvä pointti, Juhani. Nyt on kirjoittaja tullut valinneeksi väärän kanavan. Vai oliko ajatuksena se, että teksti pysäyttää kaikki ajattelemaan niin että tulisimme järkiimme ja lakkaisimme homostelemasta?

Olettaen jutun aidoksi, voisi ajatella, että kirjoittaja haluaisi päästä eroon vääristyneistä asenteistaan ja mielikuvistaan. Ehkäpä ranneliikkeen kautta saa todellisuutta paremmin vastaavan käsityksen homoista ja paremmat keinot käsitellä omaa ahdistustaan kuin jostain eheytys foorumilta (vaikka tehdäänhän sitä täälläkin).

Täähän on aina se Seta-foorumi-Ranneliikkeen tapa toivottaa uudet käyttäjät tervetulleeks; jos joku kertoo, ettei haluis olla homo ja kertoo, miten hukassa on sen kanssa, niin sille tietenkin vittuillaan päin näköö. Vai mitä, Aboa?

Ja jos jollakin on vähän erilaisii käsityksii asioista, niin sehän on vaan väärässä näiden vanhojen Seta-aktivistien mielestä. Eipä tänne oo uusii käyttäjii paljon viime aikoina tullukaan. Suomi24 homopalstakin on aktiivisempi (ja sallivampi)...

Riquman1990 kirjoitti: "Täähän on aina se Seta-foorumi-Ranneliikkeen tapa toivottaa uudet käyttäjät tervetulleeks; jos joku kertoo, ettei haluis olla homo ja kertoo, miten hukassa on sen kanssa, niin sille tietenkin vittuillaan päin näköö. Vai mitä, Aboa?

Ja jollakin on vähän erilaisii käsityksii asioista, niin sehän on vaan väärässä näiden vanhojen Seta-aktivistien mielestä. Eipä tänne oo uusii käyttäjii paljon viime aikoina tullukaan. Suomi24 homopalstakin on aktiivisempi (ja sallivampi)...

Olet ehdoton suosikki, kun useampaa keskustelua on tullut seurattua. Joku uskaltaa reilusti olla eri mieltä asioista.

Minusta eri mieltä oleminen ja mielipiteiden ilmaiseminen on oikein hyvä. Mutta eri mieltä ollessa on hyvä perustella käsityksensä tosiasioilla, ei pelkästään irrallisilla mielikuvilla. Jos haluaa perustaa väitteensä mielikuville, on hyvä vähän selittää näitä mielikuvia ja ymmärtää, että muilla ei tällaisia mielikuvia välttämättä ole.

Etenkin tässä ketjussa on heitelty aika paljon ilmaan sellaisia stereotypioita homoista, joihin en ainakaan minä koe kaupungilla törmääväni. Veikkaisin, että tällaisten luonnehdintojen suoltaminen herättää aika monissa ihmetystä: Millä ihmeen planeetalla tällaisia väitteitä esittävä oikein asuu?

Riku, kurkkaapa viestini tuolta jonon alkupäästä. Vittuilua se ei mielestäni ole. Ja vanhaksi seta-aktiiviksi en oikein itseäni miellä, kun en ole koskaan setaan kuulunut. Vanha toki 38-vuotiaana jo olen, kuten olet ystävällisesti muistanut minulle aiemminkertoa.

"Täähän on aina se Seta-foorumi-Ranneliikkeen tapa toivottaa uudet käyttäjät tervetulleeks; jos joku kertoo, ettei haluis olla homo ja kertoo, miten hukassa on sen kanssa, niin sille tietenkin vittuillaan päin näköö. Vai mitä, Aboa?

Ja jos jollakin on vähän erilaisii käsityksii asioista, niin sehän on vaan väärässä näiden vanhojen Seta-aktivistien mielestä. Eipä tänne oo uusii käyttäjii paljon viime aikoina tullukaan. Suomi24 homopalstakin on aktiivisempi (ja sallivampi)... "

Jaa itse sanoisin kyllä, että aloittaja on tosiaan ihmeellisen kiinnostunut näistä puolialastomista paraateissa ja panokopeista. Eihän kenenkään sinne pidä mennä jos ei halua? En minäkään ole koskaan ollut pridessa, setassa tai homobaarissa koska ei ole ollut kiinnostanut. Ei lesbous tai homous tarkoita sitä että pitäisi tehdä tiettyjä asioita tai käyttäytyä tietyllä tavalla.

Mutta toisiin homoihin tutustuminen olisi varmasti hyvä idea, niin huomaisi etteivät kaikki homot ole juoksemassa alasti kadulla tai käy baarissa joka viikko.

Puolialastomista peppu paraateista, puistopanoista ja panokopeista on väännetty kättä täällä aikaisemminkin - ja ihan vanhojen seta-aktivistien toimesta. Joten ei kai tuo nyt mikään uusi juttu ole?

*Hmm...mikä alkaa p-kirjaimella ja uupuu listasta?

Aboan kannattas kattoo kirjottamansa jälkimmäinen viesti ja miettii, millasen kuvan se antaa Ranneliikkeen uusille käyttäjille.

Ja Seta-aktivistihomolla mä tarkotin lähinnä sellasta (ilmeisesti) Setan agendan jakavaa homoo, joka ei salli homojen erilaisii mielipiteitä ja yrittää tunkee kaikki homot samaan kategoriaan. Ollakseen Seta-aktivistihomo ei tarvi kuuluu Setaan.

Ja 38-vuotiasta mä en oo koskaan "vanhaks" sanonu, vaan pelkästään vaan muistuttanu, et 38-vuotias ei myöskään oo enää mikään "nuori", vaan melkein jo keski-ikänen.

Mitä minä muistan keskustelusta kanssasi Riku niin sinä olit se joka oli ajamassa kaikkia homoja samaan 'heteromaiseen' malliin koska sinulle ei uponnut se että joku ihan oikeasti luontevasti sellai pehmeä ja nätti. Että nyt kyllä moralisoit jotain mihin itse sorrut ja vielä kahta kauheammin. Pitkän tappelun jälkeen sain sinut myöntämään että ehkä on joku homo jolle on luontevaa ja 'omaa itseä' poiketa ns. perinteisestä miehen mallista.

Sateenkaari sisältää kaikki erilaiset homot, myös ne heteronoloiset kuin myös ne julkisilla paikoilla nussivat. Ja nyt mulla menee mieli muutenkin solmuun. Setan agenda on tehdä heteronoloisia homopareja samalla kun seta ajaa pervoparaateja jossa peppu paljaana juostaan ja ollaan hävyttömiä. Olenko ymmärtänyt väärin vai onko tässä selkeä ristiriita joka kertoo että seta on paha aina riippumatta mitä se tekee, ketä se puoltaa?

Sit tässä ois jotain tolkkua jos _SETAN_ järjestämässä pridessä sallitaan vain heteronoloisia homopareja joilla on lapsia, että niitä hävyttömiä ei edes päästetä mukaan pilaamaan mainetta. Vaan miten onkaan, kaikki eri kirjoa olevat saava kulkea setan lipun alla. Ihmiset vain sulkevat itse itsensä ulos halvoilla tekosyillä.

Riquman1990 kirjoitti: "Ollakseen Seta-aktivistihomo ei tarvi kuuluu Setaan. "

Siis kysymyksessähän on silloin tietenkin kaappi-setalainen?

nameles: "Mitä minä muistan keskustelusta kanssasi Riku niin sinä olit se joka oli ajamassa kaikkia homoja samaan 'heteromaiseen' malliin


Sateenkaari sisältää kaikki erilaiset homot, myös ne heteronoloiset kuin myös ne julkisilla paikoilla nussivat"

Mikä nyt on tuo heteromainen malli? Perhe, omakotitalo, 1,5 lasta ja koira? Outo ajatus, sillä eiväthän kaikki heterotkaan tuollaista halua. Homot ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin heterotkin: osa haluaa perheen ja osa ei, osa haluaa harrastaa irtosuhteita, panna puskissa ja osa taas ei.

Keskustelu on aika provosoitunutta. Jospa rauhoituttaisiin?

"En haluaisi olla homo" on hyvä aloitus, sillä varmaan jokainen meistä on kokenut tuntemuksia, että haluaisi mieluummin olla hetero kuin homo. Tunne on normaali. Harva ei haluaisi joskus olla joku muu/muunlainen. Epäterveeksi tilanne menee, jos haluaa jatkuvasti olla joku toinen. Transsukupuoliset ratkaisevat ongelman leikkauttamalla itsestään oikean sukupuolen. Homot eivät kuitenkaan voi leikata/hoitaa/eheyttää itseään heteroksi. Meidän on vain elettävä tämän asian kanssa.

Itsensä hyväksyntä ei kuitenkaan ole kovin helppo. Sisäistetty ja ulkoinen homofobia yrittävät koko ajan saada epäilemään itseänsä. Ulkoisen kanssa voi vielä toimia esim. yrittämällä välttää tilanteita, joissa homofobiaa kohtaa, tai kehittämällä paksumpaa nahkaa kestää, tai rohkeutta jopa haastaa fobia. Sisäisen homofobiansa kanssa sen sijaan joutuu elämään jatkuvasti. Mitäs se sitten tarkoittaa? Tässä joitakin asioita (lisätkää toki):

Millainen mies on homomies? Tässäkin keskustelussa osa vihaa/hylkii homoihin usein liitettyjä piirteitä, kuten liian avoin seksuaalisuus ja naismaisuus. Ne eivät kuitenkaan kuvaa kaikkia homoja. Homoudesta saa monipuolisemman kuvan esim. katselemalla netistä homoleffoja. Niistä löytyy erilaisia miehenmalleja, esim. tositapahtumiin perustuva leffa Plata quemada ( http://www.imdb.com/title/tt0227277/ ) ei todellakaan kuvaa mitään himpuloita ;)

Saako homollakin olla suhteita ja seksiä? Heterolle niitä pidetään normaalina. Homo sen sijaan joutuu miettimään mitä voi intiimistä elämästään edes vihjaista, ettei vain loukkaa toista. Kaksi homoa kulkemassa keskenään käsikädessä on kauhistus, mutta heteroille normaalia. Miksi? Heteromies sanoo mitään häpeämättä pitävänsä naisista (tai jopa pillusta), mutta homomies ei ilman häpeää saisi sanoa pitävänsä miehistä. Homot saattavat hävetä seksuaalisuuttaan, mutta heterot ovat siitä ylpeitä. Ylpeys ei siis tarkoita sitä, että esittelisi intiimejä asioitaan julkisesti, vaan sitä että saa olla oma itsensä.

Homous on synti/häpeä/sairaus. Näin tuntevat pahiten sisäisen homofobian vallassa olevat. Heille homoudessa ei ole mitään hyvää ja he haluaisivat pois siitä. Se ei kuitenkaan onnistu. Ja mitä pikemmin kykenee sen asian ymmärtämään, sitä enemmän elämästään ehtii nauttia. Jokainen meistä tekee itsensälaisen homon. Eiväthän heterotkaan ole samanlaisia.

"Nuorille" vähän ajateltavaa miten suhtautua toisiin homoihin. Mitäs jos antaisit heidän vain olla? Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta se miten he vaikuttavat sinuun on omassa päätäntävallassasi. Esim. Tallinnassa näet huonosti käyttäytyvän porolauman. Harva meistä olisi heti vaihtamassa kansalaisuutta tai vaatimassa heiltä passia pois. Suurin osa vaihtaisi kadunpuolta ja kävelisi pois välittämättä heistä sen enempää. Mikset käyttäytyisi samalla tavoin myös sinua ärsyttävää homoa kohtaan?

"Vanhojen" taas kannattaisi muistella miltä tuntui kun omat ajatukset olivat sekaisin ja homous ei suinkaan ollut itsestään selvää. Sitä tulee ajateltua/murehdittua/toivottua kaikenlaista. Elämä ei ole nuorelle helppoa - ei varsinkaan, jos sattuu syntymään homoksi. Mutta onneksi vanhenmiten asiat vain paranevat ;)

Irene, mun pointti oli just että yksilöt ovat erilaisia ja tahtovat eri asioita muusta syystä kuin johtuen seksuaalisuudesta.

Riku ilmoitti aiemmin että neitihomot on hyi, että kaikkien homojen pitää pumpata rautaa ja olla machoi. Ts pakottaa muottiin. Ja nyt hän syyllistää setalaisia ihan samasta.

Juu, aikanaan olisi halunnut olla hetero eikä homo (vaikka oikeasti ei halunnut sitä, luuli vain haluavansa, kun halusi vain helpompaa tilannetta ja luuli, ettei homo voi saada lapsia jne jne). Ja kaikki homoseksikokeilut olivat ahdistavia, koska se kaikki oli leimattu jotenkin likaiseksi tai huonoksi tai pahaksi tai ties miksi - kiinnostavia juttuja kyllä mutta sitten oli kurja olo ... eikä siihen aikaan poika voinut viedä kotiin esiteltäväksi toista poikaa (tai olisi varmaan voinut, mutta ei sitä ymmärtänyt) ... MUTTA MUTTA MUTTA sitten tuli aika, jolloin sai ensimmäisen kerran sellaisen homoseksipartnerin (joka minulla tosin oli bi ...), jolta sai rakkautta eikä vain jotakin seksin suhaisua jos sitäkään ... joka rakasti ja jota rakasti ... ja jonka sivumennen sanoen olisi voinut viedä kotiinkin näytille ... ei mikään puskaseksipoika vaan oikein mukava ja komea ja kiva ja tyylikäs ja arvostelukykyinen tavallisenoloinen poika ...

Vuosien mittaan on huomannut, kuinka ihanaa on, kun on niin paljon ihania miehiä, ja komeita miehiä, ja seksikkäitä miehiä, ja mukavia miehiä ... osaa nauttia siitä, että heitä on ... ja siis osaa nauttia homoudestaan, jos asian haluaa niin ilmaista ... nauttia homoeroottisuudesta ... suuri onni se on minulle ainakin ... kai heteroeroottisuuskin on joillekin samanlaista mutta onko sittenkään vai puuttuuko siitä jotain, mitä homo voi saada...?

Pääasia, että MINÄ saan olla oma itseni, muut teeskennelkööt...!

katkeraakalkkia kirjoitti:

> "Häpeän olla homo."

Jotakin toista hävettää olla ruskeasilmäinen tai vasenkätinen (onneksi näitä tapauksia on yhä vähemmän). Tällainen ongelma on varmasti ihan todellinen, mutta kannattaisi ehkä miettiä antaako jonkin tällaisen asian pilata koko elämäänsä. Homo kun on homo vaikka kuinka yrittäisi olla olematta. Ja itsensä hyväksynyt homo elää todennäköisesti oikein hyvän elämän.


> "En tajua, miksi homoudesta pitäisi olla jollain tavalla ylpeä, kun niin monet sitä tuntuvat julistavat."

Pridella - ylpeydellä - ei tässä kyllä mielestäni tarkoiteta itseänsä muiden yläpuolelle nostamista, vaan itsenä arvostamista sellaisena kun on. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin!


> "Häpeän, kun katson kuvia eri Pride-tapahtumista."

Suomen Pride on siisti tapahtuma. Ulkomailla nuo Pridet tuntuvat olevan usein exhibitionistien keskinäisiä kilpailuja: Kuka pääsee valtakunnan päälehden etusivulle? Suomen pride-tyyli on oikein hyvä.

...

> "Panokopit sama asia"

Panokoppeja on tässä maassa ihan liian vähän. Niitä ei taida olla yhdessäkään homobaarissa, ikävä kyllä.

Heterot naivat baareissa vessoissa ja pitävät ne varattuina - ihan tavallista heteromenoa tuollainen. Panokopit heteroiden baareihin olisi erinomainen askel oikeaan suuntaan. Ja homobaareihin panokopit myös - tietenkin!

Kaiken kaikkiaan tiukkapiponen seksuaalikulttuuri saisi tässä maassa höltyä. Seksi on luonnollinen asia, siitä tehdään turhaan ongelma. Jos ihmistä panettaa ja hän löytää suostuvaisen kumppanin hommiin, niin mitä se kenellekään kuuluu jos homma hoidetaan niin, että muut eivät asiasta kärsi. Ja kärsimisellä en tarkoita henkistä ahdistusta tyyliin "Kamalaa kun ne panee taas jossain, kauheeta!"


> "ärsyttää myös eri tv-ohjelmissa olevat ns. kiintiöhomot"

Homot eivät varmasti vieläkään ole mediassa siinä mitassa kuin heidän väestömääränsä suhteen kuuluisi olla.

On totta, että on tyyppejä joille merkitsee akateeminen tutkinto, mutta tiedän joitakin, jotka ovat epäonnistuneet, vaikka olisivatkin päässeet unelmayliopistoon, koska kilpailu on raakaa.

Must on vaan erikoista, et monien homojen ns. seksuaalifantasiat ovat jotakin duunariammattia: monien karhujen fantasiat liikkuvat vaikka putkimiestasolla esimerkiksi poliisi, sotilas jne.

Ei siellä montaa rikasta heppua ole, vaan hyvin fyysistä lihasten pullistelua.

Tämä alemmuuuskompleksinen suhtautuminen on sitten turhaa.

Luulen, et se johtuu siitä, et moni nuori homo ei viitsi harrastaa urheilua, vaan mittailevat omia vatsanympäryksiään ja haluavat olla poikamaisen laihoja koko ikänsä, ettei vaan kehity jenkkakahvoja missään vaiheessa.

Seksi ei kumminkaan voi olla koko elämän sisältönä tai voi kyllä, mutta elämä on kuitenkin ihan samanlaista on sitä rahaa tai ei.

Se, että ajaa uusimalla ja isoimmalla audilla tai mersulla, ei todellakaan kerro elämän onnellisuudesta yhtikäs mitään. Usein se kertoo enemmän työnarkomaniasta. Onko kivaa elää kaverin kanssa, jolle mikään muu ei merkitse mitään kuin työ ja sen kautta solmitut näennäiset ystävyyssuhteet? Kun rahat loppuvat, he kaikkoavat.

Sitten on tämä jatkuva juhlimispakko. Se muuttuu tylsyydeksi, jos sellaista harrastaa about 20 vuotta. Niinhän moni tekee.

Milloin osataan elää tavallista tylsää arkea? Jos ei sitä osaa, alkaa jossakin mättää, ainakin latvassa.

Minusta kaikista oleellisin ongelma elämässä ja varsinkin työelämässä on, että seksuaalinen suuntautuminen ei estä uran etenemistä. Siksi ollaan kaapissa: rahan takia! Tämä on edelleen suurin ongelma avoimilla homoseksuaaleilla ja varsinkin miehillä. Jos se saadaan selville, ura voi tyssääntyä siihen paikkaan, koska on paljon heteromiehiä, jotka eivät siedä homoja missään ympärillään, varsinkin bisnesmaailmassa missä liikkuu isot rahat.

Minusta sellainen asia, että häpeäisi asioita, joilla yritetään saada ihmisoikeuksien polkemista tuomittavaksi ja läpinäkyväksi on kaikenlaisen inhimillisyyden estämistä, koska häpeä sinänsä ei kerro muuta kuin oman tunnekokemuksen, joka voi olla väärä, turha ja tuhoavaa.

Kummallista, ettei pahuutta, kiusaamista, väkivaltaa, agressiivisuutta, itsetuhoisuutta jne ei koskaan kukaan häpeä.

Who cares, jos häpeät omaa homouttasi!

WHO CARES! Kuka oikeasti välitti siitä, mitä tunnet, tunsit mitä tahansa? kerro!!!!!

Honey be real!

Häpeän olla homo! What the fuck! JA mitä sitten! Jos häpeät olla homo omahan on häpeäsi ja mitä se kenellekään kuuluu? Miksi sitä tänne tulet häpeämään, jos kerran niin koet!

MIKSI?

Mene ja valita jossakin muualla!

Ei tietenkään tarvi mennä muualle.
Mutta keskustella täällä voisi enemmän. Hyvän osan keskustelusta pitäisi olla kuuntelemista.

Kolmoisritti kirjoitti: "Luulen, et se johtuu siitä, et moni nuori homo ei viitsi harrastaa urheilua, vaan mittailevat omia vatsanympäryksiään ja haluavat olla poikamaisen laihoja koko ikänsä, ettei vaan kehity jenkkakahvoja missään vaiheessa."

Tämä väite nyt ainakin on ihan absurdi. Ei kiinteyttä laihana olemisella saa, kyllä vähän pitää jumpata siitä riemusta että näyttää hyvältä muiden silmis. Vatsakkaana oleminen on sitäpaitsi kovin epäterveellistä. Vaan eipä syystä suomen telkkarissa jatkuvasti pyöri mainoksia vatsan terveyttä edistäviin jugurtteihin.

En ymmärrä miten kukaan tahallaan ajaa itsensä sellai ylipumpattuun kaktuskainalo tilaan jossa hyvä kun omaa persettään taipuu pyyhkimään. Se on rumaa ja viestii yleensä niin pään tyhjyydestä kun ainoa mitä on antaa on se sairas muskelimassa.

Kolmoisritti kirjoitti: "Minusta sellainen asia, että häpeäisi asioita, joilla yritetään saada ihmisoikeuksien polkemista tuomittavaksi ja läpinäkyväksi on kaikenlaisen inhimillisyyden estämistä, koska häpeä sinänsä ei kerro muuta kuin oman tunnekokemuksen, joka voi olla väärä, turha ja tuhoavaa.

Kummallista, ettei pahuutta, kiusaamista, väkivaltaa, agressiivisuutta, itsetuhoisuutta jne ei koskaan kukaan häpeä.

Who cares, jos häpeät omaa homouttasi!

WHO CARES! Kuka oikeasti välitti siitä, mitä tunnet, tunsit mitä tahansa? kerro!!!!!

Honey be real!

Häpeän olla homo! What the fuck! JA mitä sitten! Jos häpeät olla homo omahan on häpeäsi ja mitä se kenellekään kuuluu? Miksi sitä tänne tulet häpeämään, jos kerran niin koet!

MIKSI?

Mene ja valita jossakin muualla!"

Hyvä on, kerron jotain yleisiä faktoja itsestäni:

- minua on kiusattu koulussa (koska kiusaajat olettivat minun olevan homo ja mikä onkin ollut totta)
- perheeni kuuluu erääseen uskonnolliseen liikkeeseen, joka tietenkin suhtautuu kielteisesti homoihin. Kuten mielestäni oikean kristityn pitääkin, siis oma mielipiteeni. (Itse en kuulu enää ks. liikkeeseen, joka ei taas liity mitenkään homouteen, vaan yksinkertaisesti en usko jumalaan)
- minulla on/on ollut homoja työkavereina ja armeijassa samassa ryhmässä. Tunnen myös pitemmältä ajalta erään bi-seksuaalin naisen, joka on jonkinlaisessa suhteessa naisen kanssa. Siitä huolimatta lesbot, transut, bi:t tuntuu jotenkin... hm.. "vaikeilta" ja suhtaudun heihin kai samalla tavalla, kun jos joku hetero ei osaa suhtautua luontevasti homoihin = kuten minä :) Ymmärrän oikein hyvin, jos jotain ällöttää tai jopa vihaa homoja. Miksi minun pitäisi tästä ottaa nokkiinsa tai tuomita hänen inhonsa?
- ja olen kaapissa 99% tuntemilleni ihmiselle. Pari tietää ja muut kai aavistavat, mutta vain kerrottu lasketaan.

Ja kaikista näistä asioista huolimatta/niiden takia, olen edelleenkin samaa mieltä kaikista asioista, mitä ensimmäiseen viestiin kirjoitin. Kun esimerkiksi täällä monessa ketjussa suhtaudutaan halveksien, pilkaten ja jopa ivaten esim. uskovaisiin (paitsi tietenkin homojen mielestä heihin oikein suhtautuviin), niin mikä siihen oikeuttaa? Vai sekö, kun he inhoavat meitä? Tunnen aika monta uskovaista ja ovat ihan tavallisia, kuten homotkin.... Voiko muutaman uskovaisen tai edes satojenkaan perusteella inhota heitä. Kun minun teoriani vanhemmista homoista tai miksei yleensäkin suuresta osasto homoista sanottiin yleistäväksi. Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ystävänä näitä eri uskovaisia? Ja en todellakaan välitä, vaikka perheeni tuomitsisi minut. Tietenkään heille en ole kertonut, paitsi yhdelle siskolle. Enkä halua ainakaan nyt. Ehkä en ole valmis tai vain häpeän sitä. Mutta onko se väärin hävetä sitä? Kuka on oikea ihminen kieltämään keltäkään häpeämästä sitä ja kaikkea mitä siihen liittyvää elämäntapaa?

Sitten en voi ymmärtää, kun puhutaan ns. eheytyshoidoista. Siitä huolimatta, että homojärjestöt, asiantuntijat jne. ovat tuominneet tällaiset "hoidot". Miten jos aikuinen ihminen vapaaehtoisesti menee sellaiseen hoitoo, miksi sekin pitää tuomita? Enkä tarkoita alaikäisiä, pakottamista tai muuta oman tahdon vastaisista toimintaa. Ehkä joku todella saa rauhan tätä kautta. Ja ei, en itse ole kiinnostunut tällaisesta. Mutta edelleenkään, kenellä on varaa arvostella ja tuomita toisen elämää tältä kantilta, jos kerta homokulttuuria ei saa arvostella.

Lisäksi tuohon akateeminen-juttuun lisäisin. Sellaiset akateemikot (varsinkin taiteelliset sellaiset) ja muut liberaalit (törmää vaikkapa Helsingin Kalliossa), jotka ihquttavat homoja ja heidän oikeuksiaan. Ovat vastenmielisiä. En ainakaan itse halua, että sellaiset tyypit todellakaan ajaa minun oikeuksia, jos niitä tarvitsee ajaa. Haluan enemmin olla ns. tavalliseten ihmisten parissa. Muutenkin ei pelkästään homoihin liittyvä juttu näistä itsensä ylevämmiksi luulevista tyypeistä ilmeni yllättäen armeijassa. Siellä muutama halveksu avoimesti tylsiä perussuomalaisia (ei puoluetta), valkoista roskasakkia, joka asuu ehkä jossain Kontulassa. Mutta sitten kun joku ulkomaalainen Muhammed sattuu asumaan siellä tai tekee jotain samaa, kun joku suomalainen, niin se onkin yllättäen ihanaa ja niin hienoo!

Ja tulee niistä vanhemmista homomiehistä myös pari muutakin epämiellyttävää mieleen. Eivät olleet humalassa ja olivat eri henkilöitä. Ja tulivat todella yllättävissä tilanteissa. Valitettavasti.

Vielä politiikasta sen verran. Ilmeisesti hyvin monet homot äänestävät vihreitä. Perussuomalaisia äänestin, ehkä osittain protestiksi. Mutta tuota riistopuoluetta en voi. Noh, ei varsinaisesti liittynyt tähän, mutta piti lisätä kun niitä niin usein on (täälläkin) mollattu.

Anteeksi epäselvä ja polveileva kirjoitustyyli.

katkeraakalkkia, kysyn uudelleen, että mitä odotat/toivot meiltä? Siis miksi kirjoitat tänne? Se ei ole minulle kirjoituksistasi oikein auennut.

Siksi, koska ei oikein tule muutakaan foorumia mieleen (paitsi suomi24) ja kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitinkin, ei kirjoitus varsinaisesti liittynyt mihinkään. Kunhan kirjoitin ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä. Saan kai kirjoittaa? Taisi olla sitten viimeinen postaus tältä erää.

Koetan ymmärtää vain sitä, mihin tähtäät kirjoituksillasi. Palvelimen kovalevyllä on varmasti vielä tilaa uusille kirjoituksille.

Täysin totta, että täällä varmasti yleistetään uskovaisista. Itsekin tiedän uskossa olevia lesboja ja homoja. Eniten ärsyttävät ne uskovaiset jotka tyrmäävät heti kuullessaan ettei homo voi olla uskovainen (tunnen kolme ja tiedän muutaman enemmän) . Ja ajattelevat kaikkien homojen kulkevan sokeana himojensa ohjaamina. Eli puhuvat täyttä sontaa ja sanovat että "Jumalan Sana satuttaa" jos yhtään huomauttaa ettei asia ole noin. Eniten ärsyttää tuo suoranainen valehtele muiden elämästä. Onneksi tälläisiä uskovaisia on varmasti hyvin vähän.

Itsekin ymmärrän kyllä miksi jotkut inhoavat homoja. Jotkut ottavat siitä nokkiinsa kuten sanoit ja jotkut eivät. Olisihan se varmasti mukavaa voida käydä kaupassa tai kävellä kadulla ilman että kukaan alkaa huudella mitään idioottimaisuuksia. Mutta tuskinpa asia muuten muita koskettaa. Vaikka tietysti jos on vaikkapa lapsia tilanne on eri. Kuka haluaa, että hänen lapselleen puhutaan kuinka inhottavia hänen vanhempansa ovat, joidenkin omien ahtaiden mielipiteidensä pohjalta?

Tuosta eheytyksestä tämän verran: aikuisilla on toki vapaus tehdä mitä haluavat. Itse en vain pidä siitä, että homoudesta tehdään jotakin epämiellyttävää ja annetaan se kuva, että siitä pitäisi päästä eroon. Ihan sen takia, että varmasti on nuoria jotka ahdistuvat kun ensiksi pitävät itseään saastaisena ja sitten huomaavat, etteivät edes pääse taipumuksestaan eroon kuten kuuluisi.

Ja mitä perussuomalaisiin tulee, syyt etten äänestänyt heitä olivat aivan muut kuin puolueen homokannat. ja eduskuntavaalien jälkeen kyllä huomasin että puolueessa on tähänkin asiaan positiivisesti suhtautuvia ihmisiä

Kommentti:

Vaikka SETA ry:tä hakuttaisiin kuin vierasta sikaa, on kumminkin tosiasia, että ilman sitä mikään homojen perusihmisoikeuksiin liittyvä asia ei olisi edennyt. Siellä on tehty pitkää päivää ja hittasti työtä muutoksen eteen. Yhden yhteiskunnallisen asian muuttumiseen vaaditaan n.30 vuotta aikaa. Tämä työ kantaa hedelmää laajemmaltikin, josta hyötyvät myös kaapissa olevat uskovaiset seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt, joiden ei ehkä tulevaisuudessa tarvitse hävetä olemassaoloaan.

Toivon, että jokainen voisi tulevaisuudessa elää omana itsenään millaisena sitten itse kokeekin olevansa, ilman henkisen tai hengellisen väkivallan tai painostuksen lastia.

Nokia Mission johtajan kujanjuoksulla voi olla jotain myönteisiä seuraamuksia sitä silmällä pitäen, että kaikenlainen liioittelulle perustuva toiminta tyssää omaan mahdottomuuteensa, koska pohja on pettävää. Ehkä sellainen tarvittiin.

Hyvä asia siinäkin mielessä, että hengellisen puljun johtohamo voi olla gay ( tai "kokeilunhaluinen" heteromies? ). Asia ei ole enää niin yksinkertainen, vaan mutkistuu kummasti. Elämä on monimutkaista.

Minusta ei kyllä mikään yliopistolle pääseminen ole homopiireissä mikään edellytys sille, että saa miehen tai on suosittu. Tiedän myös useita pariskuntia, joista toinen osapuoli on tohtori, lääkäri tms - ja toinen osapuoli on ammattikoulun käynyt. Pikemminkin minulle on muodostunut sellainen vaikutelma, että homopiireissä tunnetaan usein paremmin ihmisiä yli ammatti- ja "luokkarajojen", kuin heteropiireissä.

Eikä läheskään kaikki homot ole mitään innokkaita juhlijoita, muodin perässä juoksijoita tms. Toki baareissa aikaa viettävissä homoissa suuri, ellei suurin osa on varmaankin innokkaita juhlijoita, mutta ne muunlaisesta elämästä pitävät täytyy usein etsiä muualta. Netin seuranhakupalstoista voi olla apua, jos kaipaa enemmän vaikkapa enemmän luontoretkeilyn, koti-iltojen, jonkun harrastuksen tms parissa viihtyvää seuraa.

Ja tuskin on kovin montaa ammattia olemassa, jonka piirissä ei homoja olisi. Homoja on niiden parturikampaajien lisäksi niin rakennusmiehissä, bussikuskeissa, matemaatikoissa, lääkäreissä, insinööreissä, vahtimestareissa, siivoojissa, sotilaissa jne.

Samaa mieltä osittain riqumanin kanssa siitä, että täällä ei oikeen panosteta uusiin tulokkaisiin. En oo saanut tästä koko ranneliikkeestä mitään irti ja kukaan ei kommentoi mun tekstejä, vastaa niihin, on kuin olisin ilmaa tai toinen vaihtoehto on se, että mun tekstit sensuroidaan. Aika ahdasmielistä meininkiä...

Tämä keskusteluhan on ollut taas kerran oiva sukellus siihen, että mikä oikeastaan erottaa heteron homosta. Lopputulos: Ei oikeastaan mikään.

Sen sijaan on joukko (satenkaari-)ihmisiä, jotka tietoisesti tai vähemmän tietoisesti rikkovat porvarillista heteroseksististä mallia olemisesta ja elämisestä. Nämä erottuvat joukosta ja ehkä ärsyttävät sellaisia, joilla on vielä jonkinlainen keskustelu itsensä kanssa käymättä, seksuaalisen suuntautumisensa suhteen.

Ymmärrän ihmisiä, jotka kokevat homoutensa taakaksi tai rasitteeksi. Yleensä tällainen kokemus tulee siitä, että tuntee ei-heteron suuntautumisen olevan jotenkin esteenä sille, että voisi ympäristön odotusten vuoksi olla kuin "normaalit" ihmiset - ja että "normaalin" ihmisen määritelmä on tälle jotenkin kamalan kapea ja yksioikoinen.

***

MissNothing -nimimerkin huomioista muutama sana:

Ainakin itselleni ensimmäisen viestin kirjoittajat ovat ihan samalla viivalla kuin jo aiemmin täällä kirjoitelleet. Ajatuksia herättäviin ja kiinnostaviin avauksiin ja kommentteihin yleensä tulee vastauksia. Täällä voi ehkä hämmentää se, että keskustelukulttuuri ei ole kovin "chat" ja "small talk", vaan useimmiten ajaudutaan hieman syvemmälle. Törmäyksiä muotoutuneen keskustelukulttuurin kanssa tapahtuu toisinaan.

Enkä tiedä, mitä ja milloin täältä olisi "sensuroitu". Ehkä jotain kontakti- ja seuranhakuilmoituksia on poistettu? Niiden paikka ei ole täällä. Ja toisinaan jostain keskusteluketjusta saatetaan siirtää viestejä uuteen keskusteluketjuun, jos aihe lähtee rönsyilemään liiaksi.

Moi,
toive olla jotain muuta kuin mitä on lienee yleinen. Miksei tätä asiaa voisi ruotia nettifoorumeilla? Paljon turhempiakin keskusteluja löytyy.
En itsekään ole ollut erityisen innoissani homoudestani. Luulen tämän johtuvan ainakin esikuvien kirjon puutteesta. Pitkäaikainen poikaystäväni taitaa olla ainoita tuntemiani homoja, joita arvostan niin paljon, että olen ottanut hänestä joissain asioissa mallia. Onko homoissa sankareita? Entä arjen sankareita?
Näitä kelatessani tulin siihen päätelmään, että olisi tärkeää yrittää löytää homoja kavereita/tuttavuuksia. Ajattelen, että olisi hyvä saada useammin funtsittua jotenkin, että "onpa taitava/älykäs/hyvä ihminen, hienoa, että sekin on homo." Tai jotain vastaavaa.
Homojen kaverien - samalla aaltopituudella olevien ihmisten - löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Homopiireissä näyttää olevan huomattavasti helpompi saada seuraa poikaystäväkandidaattina kuin kaverikandidaattina. Eivät tosin taida heterotkaan löytää sen helpommin itselleen kavereita aikuisiällä.
Minulle(kin) homous tarkoittaa ristiriitoja ja esteitä. Hyvin monellakin eri tavalla.
Viime aikoina olen kuitenkin puolileikilläni usuttanut itseäni parempiin suorituksiin juurikin homoudella ratsastaen. "Mä osaan tän vielä, katsokaa vaan, mä näytän teille, että homokin kykenee tähän." Onko tuo sitten jotain positiivista homouteen liittyvää? En tiedä enää.

Jos ihminen jossain vaiheessa saisi valita, onko hän homo vai hetero, niin ei siinä idioottikaan homoutta valitsisi. Se on ominaisuus, jonka kanssa pitää yrittää elää. Eroon siitä ei valitettavasti pääse millään. Tämän aiheen ensimmäisen viestin perustelut kyllä olivat osittain kovinkin naurettavia, kapealla otannalla koottuja ja lapsellisia.

Yesman kirjoitti: "Onko homoissa sankareita? Entä arjen sankareita?" - - "Ajattelen, että olisi hyvä saada useammin funtsittua jotenkin, että "onpa taitava/älykäs/hyvä ihminen, hienoa, että sekin on homo."

Kyllähän toki kumpiakin on jonkin verran olemassa, ja tarkoitan siis julkisuuteen päätyneitä tapauksia. Julkisuuteen päätymättömiähän sitten on tietysti paljon, paljon enemmän, mikä on erittäin ymmärrettävää. Tuollaiset kuvailemasi tilanteet tosiaan ovat erittäin tärkeitä, ja ne tuovat paljon voimia.

""Mä osaan tän vielä, katsokaa vaan, mä näytän teille, että homokin kykenee tähän.""

Tuo on kovin tuttu ajattelumalli minullekin.

Jos jotain hyvää pitää homoseksuaalisuudesta sanoa, niin ainakin se on kehittänyt valtavasti henkistä vahvuutta.

Minä taas haluaisin olla homo.

Ja kas, rock-n-roll kärrynpyörä ja parit fanfaarit: Minäpä olenkin!

Musta on ihan paikallaan joskus miettiä asioiden tilaa. Ketjun alottaja tosiaan angstaa sen verran, että kirjoituksessa tuntuu olevan vähän epäjohdomukaisuuksia, mutta jotkut hänen huomioistaan vaikuttaa ihan osuvilta ja tutuiltakin. Ja saahan sitä toisinaan angstailla! Koska homoudelleen ei tosiaan taida mitään voida, voinee ainakin yrittää miettiä, että miksi on niin, ettei halua olla homo, vaikka kuinka älyllisellä tasolla tiedostaa, ettei asialla sinänsä pitäisi olla niin suurta väliä.
Ihan ookoo miettiä, että mitä homoudella tarkoitetaan, mitä siitä on tullu tai mielikuvissa tehty vähän niinkuin, että mitä suomalaisuus on. Eihän näihin ole olemassa oikeita tai tyhjentäviä vastauksia. Ja ihan ookoo funtsia, että mitä suomalaisuus tai homous voisi (kenellekin) olla, että sitä vois alkaa pitämään edes neutraalina asiana? Ja että mistä ja miten tätä neutraalissävytteistä homokuvaa parhaiten sais ja oppis? Hm?

Tottakai haluan olla homo.
Mikäli tosiaan olisi mahdollisuus valita, niin ehkä joku idiootti valitsisi heterouden.

Yesman: Siis se että olisit "innoissasi" homoudestasi tarvitsee jotain mahtavia esikuvia? No mites ois Michelangelo, Aleksanteri Suuri, Tennessee Williams tai kuka vaan. Mannerheiminkaan suuntautumisen laita oli ilmeisesti niin ja näin. Anteeksi ärsyyntyneisyyteni, mutta miksi homojen pitäisi todistella jotain ollakseen yhtä hyviä kuin....kuka tai mikä? Heterot? Heterot on siis automaattisesti parempia vaan sen takia että ne on heteroita. Mielestäni se loukkaa heteroitakin siinä missä homoja, koska tuskinpa hekään haluavat tulla automaattisesti määritellyksi paremmaksi jossain kuin homot vaan sen takia että sattuvat olemaan heteroita.

En haluaisi olla hetero, koska en koe tarvetta siihen. Ymmärrän kyllä että olen varmaan poikkeus säännöstä, että homojen aika usein täytyy käydä läpi jokin raastava ulostatulemisprosessi ja inhota itseään syvästi, mutta jo aika varhaisessa vaiheessa oli aika selvää että ei ole mun juttuni. Yritän kyllä aina olla empaattinen ja sympaattinen ihmisiä kohtaan, joille asia on vaikea, mutta pakko myöntää että usein se alkaa vaan ärsyttää ja rasittaa. Joo, OK, itkekää ja kirkukaa kovaa kohtaloanne hinttarina aikanne, mutta rajansa kaikella. Itsesäälissä ja itseinhossa piehtarointi on aika rumaa katsottavaa, eikä se nyt oikeasti voi olla kauhean kivaakaan. Kannattaako aikaa hukata siihen?

Ketjun aloittajalla tuntuu olevan kyllä niin paha ongelma jo asian suhteen, että siinä solmussa on aika selvittämistä. Ehetyshoidothan on täyttä roskaa ja huuhaata, mutta ehkä sitäkin kannattaa koetta, jos se vaikka helpottaisi valheessa elämistä. En oikein edes tiedä miten tuohon vuodatukseen tulisi suhtautua. Aluksi se masensi ja ärsytti, mutta nyt lähinnä säälittää ja ihmetyttää. Itselläni ei tosiaan noin pahaan itseinhoon ole kosketuspintaa ja hieman suuri mysteeri se on, vaikka tietysti kirjoittajan tausta paljastaa aika paljon.

Noh, tämmöistä on elämä....

Tota, Herz, et ehkä tainnu ymmärtää mun pointtia. Aleksanterit, Tennesseet ja Michelangelot ei taida olla niitä "neutraaleja roolimalleja", joista yritin kirjoittaa. Nämä ihmiset taitavat olla juurikin esimerkkejä siitä "poikkeustilasta", johon jotkut ihmiset yhdistävät homoseksuaalisuuden. Ja kaks niistä on myyttisiä hahmoja. Katso ympärillesi. Etsi netistä, lue sanomalehdistä, katso televisiosta, mene homobaareihin, seuraa Pride kulkuetta jne. jne. Millaisen käsityksen tuon perusteella saat ihmisryhmästä, jota kutsutaan termillä 'homo'? Onko se mielikuva sellainen, jonka kanssa jokainen voi olla sinut? Voiko homoseksuaalisuus esiintyä "poikkeustilan" ulkopuolella ja miten esim. kasvava ihminen pääsisi tuollaiseen malliin käsiksi? Luulen, että tämä on se, mitä ketjun aloittaja vuodatuksessaan tavoitteli...
Itse olen miettinyt ongelmaan ratkaisuksi yrittää tutustua erilaisiin homoihin kaveripohjalta. Mutta kuten aiemmin sanoin, tämä on osoittautunut haastavaksi. Toki osaksi omista ennakkoluuloistani johtuen varmastikin.
On asiaankuuluvaa kysyä tosiaan, että miksi pitäisi todistella mitään kenellekään. Ei varmaan tarvitsekaan, jos on tyytyväinen asioiden tilaan.
Entä toisinpäin. Mitä oikeasti hyviä puolia homoseksuaalisuudessa on tässä ja nyt? (Ei mitään henkisen jalostumisen schaissea, jooko ;)

Homoseksuaalisten tekojen dekriminalisoinnin (1971) jälkeen puhuttiin jonkin aikaa julkisuudessa useasti juuri Aleksanteri Suuresta jne. Aika pian sellainen vertailu kuitenkin lopetettiin julkisuudessa. Ei niitä Aleksantereita, ainakaan Suuria sellaisia kadulla vastaan tullut todellisuudessa. Seurasi todistelua siitä, että olemmekin aivan samanlaisia kuin heterotkin. Mutta kun sekään ei pidä tarkkaan ottaen kutiaan. Ei ole olemassa standardiheteroa, johon voisi verrata omaa itseään. Heterotkin kun ovat niin monenlaisia.

Hyväksyntäähän me olemme noilla AS:lla hakeneet. Milloin tulisi sellainen aika, jolloin hyväksyntää ei tarvitse hakea valtaväestöltä? Toimisiko se silloin kun pystymme uskomaan omaan itseemme sellaisenaan? Aloitettaisiinko jo huomenna?

Olet aika oikeassa "Yesman", kun mietit mitä tarkoitin. Valitettavasti en osaa "kuulua" homoihin kai oikealla tavalla, jos muodostan noiden luettelemiesi asioiden pohjalta mielikuvan homoista. Ilmeisesti sanonnan mukaan, jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan pätee nähtävästi joidenkin homojen keskuudessa.

Usein käy vain niin että maailman kauneimmat ja komeimmat miehet kun vain ovat homomiehiä.Pelkkä fakta. Heteromiehet ovat näitä köpelöitä ja kummallisia lökäpöksyjä.

Outoa on se, et heteromiehet matkivat koko ajan halveksimiaan homomiehiä kaikessa.

Sean Connerillakin tais olla näitä miesjuttuja...

Niin, olen ollut havaitsevinani vähän samaa monotoniaa (ja herkkyyttä vastakkainasetteluihin), kuin mihin viestiketjun aloittaja tuossa viittas. Jotkut homot tuntuvat itse pitävän visusti kiinni stereotypioista. Jos esim. osoittautuu, ettet oikeasti pidä Abbasta tai euroviisuista, eikä kiinnosta vaikka tanssia niiden tahtiin, saat hämmentyneen mulkaisun, ja kommentin, kuinka vaikee, outo tai epäilyttävä oot. ;)

Jos vielä miettii noita "neutraaleja esikuvia", niin tilanne tuntuu vähän kohtuuttomalta. Esim. musta orja näki kuitenkin aikoinaan Jenkeissä jokapäiväisessä elämässään, että "hänen väkeensä" kuului kaikenlaisia ihmisiä, myös hyviä, rehtejä ja kunnioitettavia, vaikka kuinka ympäristö toitotti, että hän oli huonompi (tai tietynlainen) ihminen verrattuna valkoihoiseen. Mistä (nuori?) homo saa vastaavanlaisia kokemuksia nyky-Suomessa saati sitten esim. Iranissa?

Jos kolmoisritti tarkoitit hyvän ulkonäön positiiviseksi homouden kylkiäiseksi, niin vaikea sanoa. Tulisko kyseinen stereotypia ainakin osaksi siitä, että rumemmat heterot ja torjutuksi tulevat heteronaiset mielellään kutsuu myös komeampia heteromiehiä hinttareiks? Ulkonäköteollisuus tuntuu ainakin olevan melko tanakasti naisten ja homojen vallassa ja sieltähän ne metroseksuaaliset trendit kai tulee.. Hämmentää kyllä aina kun hetskumiesten puheet kääntyy itsestään sellaisiin asioihin kuten arkkitehtuuri, viinit, pukeutuminen tai kulttuurimatkailu. Onko nämä sellaisia asioita, joita suomalaisen heteromiehen maailmaan on pikkuhiljaa tihkunut osaksi homojen tuomana sitten? (Tiedä sitten, onko tämä erityisen positiivista sitten).

meitä on moneen junaan.
miten itse koet, oletko ollut
homo aina, vai sellaiseksi kehittynyt,
ja tuletko aina pysymään homona
vai voiko muuttua heteroksi?

"oletko ollut
homo aina"

Kyllä, kuten kaikki muutkin homoseksuaalit.

"voiko muuttua heteroksi?"

Valitettavasti se ei ole lainkaan mahdollista.

"voiko muuttua heteroksi?"

Onneksi se ei ole lainkaan mahdollista.

Rupesin männäviikolla miettimään ketjun ostikkoa. Mietin, että haluaisinko minä olla homo. Tulin siihen tulokseen, etten erityisesti haluaisi. En haluaisi erityisesti olla heterokaan (siinäkään tapauksessa, että sellaiseksi muuttuminen olisi mahdollista).

Olen siis hyväksynyt ne pelimerkit, jotka syntyessäni olen saanut. Näillä fyysisillä ja henkisillä ominaisuuksilla sitten porskutetaan. Seksuaalinen suuntautumiseni on vain yksi monista palikoista.

On eri asia kehittää lahjojaan tai hallita heikkouksiaan kuin muuttaa synnynnäisiä ominaisuuksiaan väkivaltaisesti.

Tässä oikeastaan on kaiken avain: pitäisi olla mahdollisuus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, jotta kipuilu vaikkapa suuntautumisensa kanssa ei ole turhana taakkana.