- 1 / 1
- JuhaniV
- 14.9.2011 21:45
Tapasin äskettäin keski-ikäisen tohtorismiehen. Keskustelimme internetin vaikutuksista ihmisten tapoihin. Hän tokaisi lopettaneensa kirjojen lukemisen tyystin, ja internetin muuttaneen hänen lukemistapojaan täydellisesti aikaisemmasta. Kaiken tarvitsemansa tiedon hän hankkii nykyisin viihdettä myöten internetistä. Tuo lausuma hätkähdytti minua. Olen jotenkin takaraivossani pohtinut, kenties ei edes tajunnan tasolle asti, että jotakin suhteessani kirjoihin on muuttunut. Huomaan lukevani nykyisin mieluiten lyhyitä, uutisluonteisia tekstejä suoraan internetin kautta. Nojatuolini vieressä on vino pino huonoa omaatuntoa, eli huolella valikoituja, todella mielenkiintoisia kirjoja, jotka ovat pääsääntöisesti kesken.
Ukkoni on tässä suhteessa täydellinen vastakohta. Hän on himolukija. Kateellisena katselen hänen lukuinnostustaan. Naisystäväni kuuluu samaan ryhmään. Hän lukee valtavasti samoilta aihealueilta kuin minäkin. Saan tiuhaan tahtiin MindMap-yhteenvetoja kirjojen ajatuksista.
Seuraan muutamaa koulua käyvää lasta. Lukeminen takkuaa huolestuttavasti. 160 merkkiä näyttää olevan pisin romaani, jonka he pystyvät ymmärtämään ja sisäistämään. Kuvat ovat niitä, jotka menevät jakeluun, teksti ei. Mietin, kuinka nuo lapset aikuistuttuaan pystyvät aikanaan kirjoittamaan työttömyyskorvaushakemuksensa.
Ukkoni on tässä suhteessa täydellinen vastakohta. Hän on himolukija. Kateellisena katselen hänen lukuinnostustaan. Naisystäväni kuuluu samaan ryhmään. Hän lukee valtavasti samoilta aihealueilta kuin minäkin. Saan tiuhaan tahtiin MindMap-yhteenvetoja kirjojen ajatuksista.
Seuraan muutamaa koulua käyvää lasta. Lukeminen takkuaa huolestuttavasti. 160 merkkiä näyttää olevan pisin romaani, jonka he pystyvät ymmärtämään ja sisäistämään. Kuvat ovat niitä, jotka menevät jakeluun, teksti ei. Mietin, kuinka nuo lapset aikuistuttuaan pystyvät aikanaan kirjoittamaan työttömyyskorvaushakemuksensa.