Homovihaa kirkonkylässä

Palasin juuri maakuntamatkalta. Kuulin tarinan, jonka haluan kertoa ranneliike.netin lukijoille.

Erääseen Etelä-Suomen kirkonkylään asettui asumaan miespari. Kylällä heidät bongattiin oitis homoiksi. Miesten naapurissa asuu kirkonkylän sivistyneimpänä itseään pitävä nainen. Hänellä on oikein oppiarvokin yliopistosta.

Havaittuaan uudet sateenkaarevat naapurinsa, nainen lähti kylälle kertomaan, kuinka hän pelkää. Hän ei uskalla käydä enää iltaisin koiraansakaan ulkoiluttamassa pelottavien naapurin homojen vuoksi. Omaa parikymppistä poikaansa hän on opastanut, että kun tämä ohittaa miesparin talon, hän ei saa missään tapauksessa pysähtyä talon kohdalla. Ties vaikka mitä voi tapahtua! Ja ainahan on olemassa homouden tartuntavaarakin. :-)

Kuulemassani tarinassa miesparia kuvailtiin aivan tavallisiksi suomalaisiksi miehiksi. Heidän toimistaan ei ollut mitään erityistä mainintaa.

Homofobia voi tämänkin esimerkin valossa hyvin kaikista valistamisista ja television homoilloista huolimatta. Ehkä asiaa voisi ajatella niinkin päin, että näin meillä säilyy sosiaalinen diversiteetti, eli monimuotoisuus. ;-)

Muukalaisvihaa. Erilaisuuden pelkoa. Sitä Suomi on täynnä. Pelätään kaikkea erilaista ja vierasta ja keksitään mitä ihmeellisempiä juttuja siitä vieraasta ja pelottavasta.

JuhaniV ei siis kuullut tätä tarinaa miesparilta eikä tältä naiselta. Vaan ilmeisesti joltain tuntemaltaan kyläläiseltä. Se taas kertoo enemmän siitä, että tämä nainen lienee jo typeryydessään kylän lentävä legenda, mikä puolestaan kertoo siitä, että muut kyläläiset eivät välttämättä ole typeriä, vaan miespariin asiallisesti suhtautuvia, kun pistävät naisen omaan viitekehykseensä ja kertovat hänestä tällaista tarinaa.

Sääliksi käy sitä yliopistoa, joka tällaisen touhon on joskus kouluttanut. Siinä lienee mennyt kasa verorahoja kankkulan kaivoon.

Mietin , että jos kysymyksessä on laskelmoiva nainen, joka on huolissaan asuntonsa arvon alenemisesta ja haluaa savustaa homot vittuun.

Tuo naapurin naisen kuvaus "kylän sivistyneimpänä itseään pitävävänä yliopiston oppiarvoineen" vastaan ihan tavalliset suomaiset (homo)miehet, sisältää jo sinänsä kuulopuheena kutkuttavan arvolatauksen joka pistää miettimään, jospa tuolla Wisteria Landella olisi useampi näkökulma asiaan. Yleensä tuollaisissa tuppukylissä kun tuppaa olemaan. Toivottavasti saamme kuulla lisää juoruinkäänteitä!

** Homoviha ja homofobia on mielestäni ihan eri asia.

Eri asia, millä tavoin? Tarkennatko?

Kun fobia on, enemmän tai vähemmän, määritelmätöntä ja tosiasioihin perustumatonta pelkoa tai ahdistuneisuutta,on viha ja sen ilmentymät on tuhoava voima, joka purkautuessaan johtaa väkivaltaan. Homofobian ilmentymät ovat moninaisia ja se _voi_ johtaa väkivaltaan.

Itseasiassa homofobian nimittäminen fobiaksi loukkaa useampia foobikkoja. Kuinka moni homofobikko kärsii homon kohdatessaan "vapinasta, hikoilusta, huimauksesta, sydämen tykytyksestä, punastumisestan tai ripulista"? Ehkäpä heteroseksismi kuvaa tuota paremmin - ...tai yksiomaan typeryys, ainakin otsikon tarinaa lukiessa.

Juuri noin. Minusta tuntuu saamani vähäisen tiedon perusteella todennäköisimmän vaihtoehdon olevan juuri tuo viimeinen.

Olen pohtinut fobia-sanan yleistä käyttöä periaatteessa väärässä yhteydessä. Se on kuitenkin tarttunut yleiseen kielenkäyttöön kuin purukumi kengänpohjaan niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Kunnollista vastinetta ei ole olemassa. Koetan tarjota korvikkeeksi homoviha-käsitettä. Vihalle värillisiä ihmisiä kohtaan on olemassa toimiva nimitys, joka on johdettu sanasta race eli rotu. Eihän siinäkään yhteydessä puhuta esimerkiksi negrofobiasta.

Minä näen homovihan ennen kaikkea (aktiivisena) vihamielisenä suhtautumisena homoja ja homoutta kohtaan. Vastaavasti on muukalaisvihaa.

Homofobia puolestaan on laajempi ilmiö, joka ei välttämättä sisällä vihan tunteita, vaan vihan sijaan tai lisäksi voi esiintyä tosiasioihin perustumatonta pelkoa, inhoa, kammoa, vastenmielisyyttä tai muita kielteisiä tunteita homoseksuaalisuutta ja homoseksuaalisia ihmisiä kohtaan. Ja sitten on tietysti myös muukalaispelkoa.

Sanana homofobia on kehno, mutta parempaankaan yleisessä käytössä olevaan termiin en ole toistaiseksi törmännyt. Heteroseksismikään ei ole ihan tyhjentävä termi tässä hommassa, koska se taas sisältää sellaisia sukupuolihierarkian asioita, jotka eivät liity välttämättä mm. outouden pelkoon homoseksuaalisuuden suhteen.

Mielestäni jokin "homo-ongelmaan" ja "homo-ongelmaisuuteen" viittaava ilmaus voisi kuvata tällaista laajempaa suhtautumisongelmaa paremmin.

Käsitykseni mukaan etenkin tuota homofobiaa tai homo-ongelmaisuutta on Suomessakin paljon. Selkeätä vihaa paljon vähemmän, vaikka sitäkin kohtaa.

Kristillisdemokraatit tarjoilivat sanaa "homo-ongelmainen" parisuhdelakikeskustelun aikaan eduskunnan puhujapöntöstä. Sillä tarkoitettiin siinä keskustelussa homoja, joilla on muka ongelmia oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa. He ilmeisesti havaitsivat sanontaa voitavan käyttää osoittamaan juuri heitä, eli joka ei siedä homoja, on itse homo-ongelmainen. Tulisiko tästä sanasta käyttökelpoinen homofobian sijaan?

Olen asunut suurimman osan elämääni maalla, mutta myös eri puolilla Suomea, useita vuosia myös mm. Hesassa. Maalla en koskaan ole törmännyt minkäänlaiseen homovihaan tai syrjintään milloinkaan vuosikymmenten aikana. Maalla on sen verran vähän väkeä että siellä on aina opittu pärjäämään kaikenlaisten ihmisten kanssa ja jokainen ihminen on yhteisössä merkityksellinen ja tärkeä - olipa hän homo tai hetero, musta tai valkoinen, maanviljelijä tai palkkatyöläinen. Sen sijaan hesassa olen kyllä joutunut erilaisen homouhoamisen kohteeksi.
Olkaapa hyvät ja katsokaa peiliin miten suvaitsevia te kaupunkilaiset olette! Sen verran paljon tunnen hesasta (ja muualtakin) homoporukkaa että olen oppinut että heistä suurimman osan suvaitsevaisuus on todella kapeassa sektorissa ja kaikkea mikä ei sovi omaan suvaitsevaisuussektoriin "on lupa syrjiä" niin paljon kuin sielu sietää. Mitä pahinta kaksoismoraalia. Laittakaa hesassa oma pää ja omat nurkat kuntoon ennen kuin tulette maalaisia mollaamaan. Vai onko niin kova tarve pönkittää itsetuntoa ja yrittää kokea itsensä toisia paremmaksi että pitää tälläkin foorumilla maaseutupaikkakunnilla asuvia ja maalaisia mättää turpiin?
-homo-

Jos "kirkonkylän sivistyneimpänä itseään pitävän naisen", jolla on yliopistollinen loppututkinto, kerrotaan käyttäytyvän jotenkin tyhmästi, en ottaisi tätä sen paremmin kirkonkylällä kuin sivukylälläkään asuvana nokkiini yleistyksenä kaikista maalaisista, pikemminkin päinvastoin...

Uskooks joku tosiaan, et tolla tyypillä on yliopistollinen oppiarvo? Taitaa olla pelkkää puhetta ilman todisteita...

Kaikesta päätellen kylä nauraa nimenomaan tuolle naiselle. Hyvä niin.

(P.S. Yliopistollisia oppiarvoja voivat suorittaa myös typerykset. Uskokaa pois, minulla olisi tarinoita kerrottavana...)

Onhan Jussi Halla-Ahokin peräti filosofian tohtori.

Niinhän monella ympäristö- ja maahanmuuttokatastrofi-Vihreelläkin on akateeminen koulutus...

Kyllä, julkisuudessa näkyvistä poliitikoista lähes jokaisella, vihreiden lisäksi Soinista Väyryseen ja Urpilaisesta Lipposeen.

(Vaihtoehtoja: Kike Elomaa, kirkkohopeat-Hakkarainen, Sari Essayah.)

Paitsi yleissivistys-Elomaalla, neekeriukko-Hakkaraisella ja ammattiavautuja-Toivolalla ei oo akateemista loppututkintoo.

Oppiarvo sinällään ei kerro muuta kuin sen, että sen suorittaja on hyväksyttävästi suoritunut opetussuunnitelman vaatimuksista. Minkäänlaisia takeita ns. fiksuudesta tai arvomaailmasta sillä ei saa. Tosin yliopistokaupunkeihin usein kertyy edistyksellisesti ajattelevia ihmisiä, vaikka yksilötasolla keskiaikaisuus voikin istua sitkeässä.

Liekö tämän ketjun tapauksessa oman tutkinnon mainostaminen peruja ajalta, jolloin ylioppilas oli korkeakin herra ja maisteri istui käytännössä jo toinen pakara pilvenreunallla. Nykyään muuten yritetään saada epäkäytännöllisen iso osuus ikäluokasta suorittamaan korkea-asteen tutkinto.

Tai sitten oman tutkinnon mainostaminen oli tärkeää koska muuta ammennettavaa ei ollut, ei kauhaa eikä ehkä lusikkaakaan.

Ja palatakseni otsikon aiheeseen: siinä ehkä vielä lisäsyy kyläläisten naurulle. Parhaat nauruthan tuppaavat syntymään kun monia naurettavuuksia yhdistyy samaan kohteeseen.

Sain lisää kirkonkylän kuulumisia. Kyseinen miespari on tietoinen naapurinsa suhtautumisesta. Heillä tuntuu olevan varsin terve asenne tuollaiseen ilmiöön. Antavat naisen puhua selän takana mitä haluaa. Jos hän tulee päin naamaa sanomaan, niin sitten otetaan kantaa takaisinpäinkin. Miespari on saanut paikkakunnalta jo uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Näillä suhtautumisen kanssa ei ole ongelmia. Miehet ovat kuitenkin huomanneet paikkakunnan naapuruston seuraavan heidän elämäänsä tarkasti. Lienee tyypillistä uusien ihmsten suhteen muutenkin. Isoissa kaupungeissa suhtautuminen on päinvastainen. Saat vaikka kuolla aivan rauhassa, kenenkään välittämättä.

Kuulumiset vahvistavat heidän olevan ihan tavallisia työssä käyviä ja itsensä elättäviä miehiä. Parisuhde heillä on monen vuoden mittainen.

*************

Alkuperäisestä tarinasta mieleeni tuli ajatus, että naisen pojalla ei varmaan ole helppoa elää nykyaikana tuollaisessa ilmapiirissä. Toivottavasti hän osaa suhtautua oikealla tavalla äitinsä mielipiteisiin.

Kuten muutenkin elämässä, ryhmän ei pitäisi asettaa rajoja sen maailmankuvarajoitteisimman osan (kaunis tapa sanoa asia) mukaan. Tässä onneksi järki taisi voittaa, eikä rimaa pistetty tiukimman pipon perusteella.

Itselläni heräsi kysymys onko tarina kylästä totta? Alkaa vaikuttaa eri henkilöhahmoineen mielikuvituksen tuotteelta. Little Finland?

Roskakuski, mitäpä jos hiukkasen avaisit ja perustelisit arveluasi. Vastaan sitten siihen. Tuo tuossa edellä on vain pelkkä heitto.

Kyllä mulla oli (huom. oli) yksi ystävä, joka kavahti kosketustani sen jälkeen, kun kuuli minun olevan lesbo. Kyseessä siis ihminen, joka lopulta teki kaksi tutkintoa yliopistossa. Toinen vielä sellainen ala, jossa on heikkojen ihmisten lähellä (en voi mainita tarkemmin). Tämä henkilö onhuomattavan homofobinen. Vihaa en luule hänellä olevan, vain puhdasta kammoa. Hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Minun menetykseni ei loppujen lopuksi ole suuri.

Minulla on tuoreessa muistissa suomalainen tutkija, joka menneisyyden samaa sukupuolta olleiden ystävyyspariskuntien esitelmäni perään otti puheenvuoron ja kertoi miten "hänelle tuli huono olo".

Myöhemmin toisessa yhteydessä hän ilmaisi huolestumisensa luentojeni sisällön suhteen ja muistutti että homo-ja lesboteemat eivät välttämättä sovi siihen historia-alan perusopetukseen, jota olin antamassa.
Hyvä näin, muistin että teemaa on ilmeisimmin syytä suorastaan toistaa luentojeni mittaan, ja niin teinkin.

(Oma tutkimusasiantuntemukseni on ensisijaisesti keskiajan seksuaalisuus, ja opetukseni taas keskiajan kulttuuria laidasta laitaan.)

Tuo Jomppelin kommentti, kun ei vaan pidä paikkansa ollenkaan. Monilla maalaispaikkakunnilla on muukalaisvihamielisyyttä et ihan pahaa tekee.

Tuo pariskunnan paranoidinen käyttäytyminen voi saada sellaisen aikaan, että menee siihen jollakin tapaa mukaan. He tavallaan yrittävät alitajuisesti manipuloida miesparin käyttäytymistä ja elämää, jotta se muuttuisi heille itselleen siedettävämmäksi. Selvästi siinä on tuo vihamielinen puoli, koska levittelevät juoruja.

Jomppeli,

Itsekkin olen asunut suurimman osan elämästäni maalla, mutta kokemukseni ovat täysin päinvastaiset. Maalla en voinut olla kuka olen. Kaikki tunsi toisensa ja toistensa asiat: siellä ihmissuhteita piti salailla, koska ihmiset eivät suvainneet erinlaisuutta, sama toistui koulussa ja kirkonkylälläkin. Jo se että satuit muuttamaan toisesta kaupungista maaseudulle oli kummallista, niin entäs sitten se jos satuit tykkäämään TYTÖISTÄ! (hui kamalaa!)
Vasta lähdettyäni opiskelemaan Helsinkiin pystyin tulemaan ulos kaapista, niin perheelleni kuin ystävillenikin, mutta kylällä en vieläkään uskaltaisi sanoa mitään. Ehkä jonakin päivänä... Ilmapiiri muuttui paljon suvaitsevammaksi ympäristön muutoksen jälkeen. Toki aisaan vaikuttaa sekin, että kouluni on jo maineeltaan ja asenteiltaan avoin ja suvaitsevainen.
Kyllä Helsingistäkin löytyy rasismia ja asennevammaisia ihmisiä, ihan samallalailla kuin kaikkialta muualta. Olen itsekkin useasti törmännyt näihin tyyppeihin, mutta täällä asioilla on myös toinen puolensa.

Eihän yliopisto tai akateeminen koulutus tee ihmisiä viisaaksi kaikessa, vaan korkeintaan siinä omassa oppiaineessa, jos siinäkään. Turha siis yleistää. Ja oppilaitoksiinhan mennään viisastumaan, jossain - eikä se kaikilta onnistu. Eivätkä läheskään kaikki viisastu elämänkokemuksensakaan myötä.

Itse olen 6 tuhannen asukkaan isosta maalaiskunnasta syntyisin. Kun tulin opiskeluaikanani ulos vanhemmilleni, nin - hetken asiaa sulateltuaan - he alkoivatkin kertoa yhtä sun toista kunnan homoista ja lesboista, joista he olivat tieneet - ja joista, yllätys yllätys, itselleni ei ollut tullut hajuakaan.

Muta ne asiat, mitä he kertoivat, liittyivät jopa jo viime sotia edeltävään aikaan, jolloin oli tiedetty jossain mökissä asustavan kaksi mummoa ja että heistä oli tiedetty naisparin olleen. Eikä heitä kuulemma mitenkään sorsittu. Samoin muitakin vastaavia asioita, jotka olisin ehkä kuullut jo aiemmin, jos vain olisin itse uskaltanut - tai tajunnut - olla jo aiemmin avoimemmin se mies, mitä luonnostani aina olen ollutkin.

Maikkarin Maajussille Sulho -ohjelma tekee varmasti nyt ihan hyvää maalais-homollekin elämänkuvalle.
Maallahan ollaan kuitenkin monesti ihan reippaastikin sosiaalisempia ja tekemisissä, kuin kapungeissa, joissa voidaan elää joskus melkein kuin syrjämetsässä, sosiaalisesti.

Jos jotain olen elämäni varrella oppinut niin ainakin sen että pysyn kaukana Etelä-Suomen kirkonkylistä.