Köyhät kaverit

Onko teillä myös kokemusta tästä? Minulla menee hyvin taloudellisesti ja olen erittäin tyytyväinen. Mutta älkää alako heti kadehtimaan.
Minulla on ystäviä jotka ovat köyhiä. Taloudellisesti nollia. Säästävät ja säästävät missä ehtivät, mutta se ei näy missään. En voi sopia treffejä kaupungille johonkin ravintolaan tai kahvilaan kun tiedän että näille se on liian kallista ja jos siellä tavataan niin tilaavat yhden, halvimman kahvin. Varmaan odottavat että maksaisin koko laskun? Et voi antaa synttärilahjaa tai jouluna jotain kun tiedät että saat vastalahjaksi vain itse kyhäelmän kortin (?säästösyistä?). Kun kutsut kylään ja laitat mahtavia herkkuja (Stockalta ja herkkuliikkeistä) niin vastavierailulla saat eteesi jotain joka on varmasti maksanut vain pari euroa ja omasta puutarhasta (ei maksanut mitään).
Minua on alkanut suututtaa koko touhu joten lopetin koko lahjomisen ja kutsut näille vuoden alussa. Kesäkuussa synttärilahjaksi sain taas itsekyhätyn kortin. Kortissa kerrottiin että minua muka odottaa joku lahja näitten luona (?itsekyhätty jokin?). En kutsunut synttäripäivällisille.
Pitäisiköhän lopettaa koko ystävyys kun olemme taloudellisesti eri tasolla? Minä olen aina se joka hankkii upeat lahjat ja laittaa parhaat herkut. Kyllästyttää!

no onpas sulla ongelma.
vaikutat nin nuijalta et ihme et sua joku yleensa viitti kattella

Tää oli kyllä niin huono ettei edes naurata. En halua uskoa, että tämä oli tosissaan kirjoitettu.

Please, olihan tuo vain hurttia huumoria tai jotain, olihan? Ei kai kukaan oikeesti noin voi ajatella! Vähän sama kun että en voi olla ystäviä muuta kun ihmisten kanssa jotka pukeutuu Bossin, Armanin, Guccin tai Moschinon vaatteisiin. Jos ostat vaatteet H&M:ltä niin en ala sinua kun ollaan taloudellisesti niin eri tasolla ja ihmisethän voi ajatella vaikka ja mitä!

Itse ainakin ajattelen (naiivisti?) niin, että tärkeimpiä ja kauneimpia asioita maailmassa ei voi mitenkään rahan tms. elintasomittarin kautta tarkastella, ja yksi näistä asioista on ystävyys. Eiköhän siinä ole kyse jostain ihan muusta kuin illanistujaisten menusta tai synttärilahjojen hinnasta. Jos joku mulle antaa synttärilahjan, niin se on kyllä ihan se ja sama onko se hankittu Stockalta vai Tiimarista - tai peräti tehty omin pikku kätösin! Ajatushan se siinä on tärkeintä, eikä siihen edes tarvita mitään lahjaa. Ja illallisillakin se seura kyllä merkitsee paljon, paljon enemmän kuin tarjottavat - jos nautin seurasta ja ilmapiiristä, niin ei siinä merkkaa silloin juodaanko halppis kuohuviinia Ikean juomalaseista, vai onko tarjolla Swarovskin kristallilaseista hyvä Veuve Clicquot tai Dom Pérignon (been there, done that). Eikö sen pitäisi mennä niin, että kukin antaa sen mitä omista lähtökohdistaan kykenee antamaan - ja olen kyllä huomannut, että vanha sananlasku 'köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei paljostakaan' pitää aika tavalla paikkansa.

No, toisaalta kukin taaplaa tyylillään, eli jos löydät kaltaisiasi pinnallisia, taloudellisesti samalla tasolla olevia ihmisiä, joita voit kutsua ystäviksesi ja vice versa, niin mikäpä siinä! Toivon vain, että polkumme eivät missään vaiheessa pääse kohtaamaan. Aika tavalla eri sfääreissä tuntuu arvomaailmat olevan.

Ei kai kukaan voi oikeesti ajatella tosissaan noin? Ei kai raha ratkase ystävyydessä?

Mitas jos muuttaisit vaikka Monacoon, Christian... Siella sinun kaltaisesi varakas ja itseensa tyytyvainen kaveri varmaan viihtyisi.

Muka huonoa huumoria? Tässä sen näkee. Kun sinulla menee hyvin niin ovat juntit heti kateellisia.
Se on myös näin, minulla on ateriotsimet ja astiat eri ruokalajeille ja ne ovat maksaneet. Laadusta kannattaa maksaa. Riedel laseissa viinien omaisuudet tulevat paremmin esille kuin joistakin Ikean halpiskertakäyttölaseista. Mutta eiväthän tavalliset tavikset näistä asioista tajua. Eikö täällä ole ketään jotka arvostavat laatua, elintasoa ja ylellisyyttä?

"Et voi antaa synttärilahjaa tai jouluna jotain kun tiedät että saat vastalahjaksi vain itse kyhäelmän kortin..."

Kun lahjoja annetaan (jostain syystä) se ei tarkoita automaattisesti, että olisi saatava jotain takaisin. Antamisen ILO on se oleellisin...
Toisaalta, jos lahjanantajakin alkaa laskemaan kuinka paljon on laittanut "upeaan lahjaan" ja saa vain "itsekyhätyn" vastalahjan, on todellakin itsekkyys ja laskelmallisuus huipussaan.

Todellakin Christian... jospa harkitsisit vakavasti tuota Monacoon muuttamista. Voisit löytää kavereita yllättävän helposti sieltä. Sinulla kun tuntuu olevan hallussa tuo ystävyyssuhteiden hinnoittelu.

Tuon Christianin lausahduksen perusteella alkaa arvostamaan yhä enemmän heteropariskuntia, joiden seurassa olemme viime aikoina muutoinkin viihtyneet milloin minkäkin syyn takia. Kukaan ei ole väheksynyt ketään tulotason tai jostain syystä annetun lahjan takia. Päinvastoin - "itsekyhätyt kortit" ja "itsekyhätty jokin" on ollut arvossaan, koska niihin on paneuduttu, käytetty aikaa ja personoitu vastaanottajan ja tilanteen mukaan. Herkut on hankittu yhteisesti ja jokainen on tuonut mieleiset juomansa - näin ei yhden (parin) kassa liikaa kärsi.

Monacossa olen käynyt parinkin kertaa, ei kiinnosta. Minulla on täällä hyvä työ joten pysyn täällä. Matkustella voi aina.

Christian pieni, täällä varmaankin kauhistellaan asennettasi materiaan. Ei sillä ole kateuden kanssa mitään tekemistä.

Itselläni menee taloudellisesti varmasti paremmin kuin monella kaverillani. Toisaalta, inhoan elitismiä, enkä siksi halua ikinä korostaa menestystäni kaveriporukassa. Minusta onsilti mukava tarjota toisinaan herkkuja ystävilleni, joita kutsun luokseni. Joku saattaa silloin tuoda viinipullon mukanaan, toinen taas vaikka kukan. Ikinä en kuitenkaan odota mitään, ja tiedän että saan heiltä materian sijaan vastavuoroisesti jotain maailman arvokkainta: ystävyyttä, rakkautta, ymmärtämystä.

.. juu ja meillä on sentään erikseen ruokailutila, kahvi&konjakkihuone, jälkiruokatila....

Olet tainnut Christian tuhlata enemmän itseesi kuin ystäviisi - rahalla voi ostaa kaikenlaista, saada taviksetkin kateelliseksi, mutta yhtä asiaa et ikinä voi rahalla ostaa.... Aitoa ystävyyttä.

Melko kallista!
- Elämä on.

Mulla ja Christianilla taitaa olla yhteisiä sukulaisia ;-) Eräs vanhempi sukulaiseni kävi, kun vielä kykeni, tarkistamassa saamiensa lahjojen hinnat kaupoista. Eihän muuten voi tietää onko lahja hyvä tai huono ellei tiedä sen hintaa.

Ehkä meidän kaikkien olisi syytä mennä itseemme ja miettiä missä määrin hinnoittelemme ihmissuhteitamme. Christianin kirjoituksen herättämät kielteiset reaktiot kielivät yhden pinnallisen kaupunkisnobin ylittävästä ongelmasta. Materia määrittää ihmisarvon ihan oikeasti monella tasolla ja monessa paikassa; kehitysmaissa ilmiö on selkeästi havaittavissa, täällä vaurauden keskellä pitää katsoa pinnan alle. Suomalaisetkin jakautuvat karkeasti tulotason mukaisiin piireihin, ja materian määrän sijaan usein tapa käyttää rahaa ratkaisee ystävyyden. "Materiaalista" vapaa hippinuori saattaa olla materiaalisesti aivan yhtä erotteleva ja ylenkatsova kuin häntä halveksuva ylempiluokkalainen.

Vau Christian! Piristit juuri päivääni! Tylsää keskiviikkoa auttaa aina huomata että on olemassa noinkin tunneköyhiä ihmisiä. Onneksi minun kaveripiirissä ei rahalla ole merkitystä, köyhimmätkin ihmiset tuovat minulle rikkautta omalla mahtavalla persoonallaan. Itse tienaan hyvin ja asun isohkossa asunnossa Heksingin keskustassa. Olen niin onnellinen kun voin kutsua ihmisiä kotiini ja jakaa heille kaikkea sitä (huom.!)pyyteettömästi mihin olen onnekkaasti oikeutettu.
Mikään ei ole ihanempaa kuin saada itsetehty kortti, kuka oikeasti, paitsi sinä, haluaa persoonattomat Riedel lasit lahjaksi, ne kipot voin ostaa itsekin!

Oikein tunneköyhää ja ylellisen yksinäistä eloa sinulle!

Noooh. Harrison Stetsonin ensimmäinen trollauslakihan kuuluu, että niin hölmöä juttua ei voi kirjoittaa, ettei joku sitä ottaisi todesta. Tässä kyllä liikutaan sellaisella rajalla, että ensimmäinen trollauslaki pitää varmaan kohta kuopata.

Toi C:n asenne on melko tavallinen homoilla, joilla on rahaa tuhlattavaksi. Sitten on vielä iva.

Totta on sekin, että ei ne viiniklubilaiset ainakaan optio-lehden testeissä ole ikinä erottaneet punkkuja toisista. Se on ihan naurettavan typerää koko viiniklubilaisten snobbailu, mikä paljastuu juuri sokkotestien avulla.HAH.

Sitten, kun C:llä menee joskus huonosti, niin hänen rikkaat miesystävänsä ottavat jalat alle ja katoavat kuvioista.

Luulen kumminkin, että C:tä loukkaa se, ettei hän ole paremman lahjan arvoinen, vaikka hän arvostaa ystäviä kalliilla lahjoilla.

Lahja on lahja. Kun antaa, niin antaa sitten täydestä sydämestä.

Kehottaisin C.tä antamaan halvempia lahjoja. Ele voi silti olla kaunis. Sitäpaitsi yhdessäolo on tärkeintä.

No voikun sulla on rankkaa.. onneksi on tuo ihmistuntemus sen verran hyvä, että tuon tason elitistit/snobit... voi haistaa jo kilometrin päähän ja kiertää kaukaa.
Ja mitenköhän tuo taloudelinen tilanne tekee ihmisestä juntin. Empä usko että kukaan sulle on kateellinen, oikea sana on varmaan sääli.
Ja itsetehdystä... parempaa lahjaa/korttia/huomionosoitusta en voisi kuvitella kuin itsetehty. On paljon henkilökohtaisempi ja enemmän tunnetta ja vaivannäköä takana.
Ja tuo omavaraisuuden halveksunta?? Mikäköhän vika siinä on, että saa elintarvikkeita puutarhasta?

No empä jaksa paasata enempää... taidampa lähteä juomaan muovituopillisen omasta puutarhasta tehtyä punaviiniä.

On tuossa senverran asiaa,että lahjojen antaminen ja saaminen on vaihtokauppaa Koska se ahdistaa minua kovin,en anna lahjoja,enkä niitä enää juuri saa.Mutta vierasvaraisuudesta en tingi,enkä laske kuluja.Siinäkin on se raja,että ei ole kiva saattaa ketään noloon asemaan.
Ei tää sen kummempaa ole.tämmöstähän elämä on.Otetaan toiset huomioon niinhyvin kun osataan.Itselläni ei ole yhtään ystävää hukattavakssi.

Soren

Kyllä mulle ainakin on paljon mieluisempi lahja itse kyhätty kortti tai muu itse tehty lahja kuin jotku Riedelin viinilasit. Ja mielelläni maksan "köyhien" ystävieni kahvit tai ruoat ilman mitään vaatimuksia vastapalveluista. Ja mikä sen parempaa ruokaa kuin oman puutarhan herkut tai itse valmistetut "halvat" kotiruoat -- kyllä tietenkin Stockan yms. herkkuliikkeiden herkutkin maistuu, mutta ei niillä oo mitään tekemistä ystävyyden kanssa. Onneksi tuttavapiiriini ei kuulu C:n kaltaisia pintaliitäjiä.

Eivätkä kaikki anna itsetehtyjä lahjoja sen takia, ettei olisi varaa kalliimpiin lahjoihin, vaan koska he näkevät itsetehdyissä lahjoissa enemmän persoonallisuutta sekä tunnetta lahjan saajaa kohtaan.

Mieti Christian sananlaskua: "Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan."

Ööö... eikö lahjoja yleensä anneta antamisen ilosta tai siitä että haluaa ilahduttaa toista, eikä siksi että saisi vastalahjoja?

Ja jos se kaman suoltaminen toisille kyllästyttää niin mikset lopeta sitä?

Ainakin henkilökohtaisesti tulisin aika vaivaantuneeksi jos minulle ostettaisiin hienoja ( tai ylipäätään ) lahjoja. Niille rahoille lienee parempaakin käyttöä kuin yrittää ostaa arvostusta minulta, sen saa pyytämättäkin jos on vain mukava heppu.

Ihan vakavasti puhuen. Kateellisuus on kyllä yllättävän vahva voima. Aiemmin olimme bf:n kanssa "köyhiä": minä opiskelin, mieheni oli työtön. No elämä heitteli ja nyt molemmat hyväpalkkaisissa töissä ja muutenkin maallista hapatusta alkanut kertyä. Ystäväpiirissä aika monelle tämä on ollut kova paikka. Monet ovat yksinkertaisesti lopettivat yhteydenpidon. Eikä se mielestäni johdu siitä, että olisimme jotenkin radikaalisti muuttuneet ihmisinä. Vaikka rahaa ei aikaisemmin ollut, bileitä pidettiin, kutsuja järjestettiin jne. Tarjoilut toki parantuneet vuosien aikana. Enkä tarkoita, että kateellisuus olisi vain homojen ominaisuus, koskee kyllä ihan kaikkia. Surullista.

christianhki, entä jos "köyhät kaverisi" tunnistavat sinut täältä?

itse tunnen pari samanlaista miestä, joille ylellisyys merkitsee kaikkea. ystävät jaottellaan toimeentulon ja omaisuuden mukaan. nämä ihmiset ovat kuitenkin sokeita, itsekeskeisiä kerskailijoita, joille jopa nauretaan!

Jos vastaan vittumaisesti, niin lopeta vaan ystävyys, ystäviesi vuoksi.

Minä luulen tunnistavani Christianin. Eipä olla tekemisissä. Taloudellisesti nollat, kuten C niin ystävällisesti määritteli, eivät ole kiinnostuneita elämästä, jota noin yksipuolisesti raha liikuttaa.

En määrittelisi itseäni nollaksi, sillä taloudellisesti huonommin toimeentulevat ystäväni ovat aina tervetulleita "päivällisille" ja saavat minulta lahjoja. Anna hyvän kiertää, sillä mitä iloa on rahasta, josta vain itse tahtoo nauttia.

Herrajumala, mitä hallaa tuommoiset homot tekevät kaikille muille!

Vai että varallisuus ongelma.
Tai lähinnä kai varattomuus tässä tapauksessa.

Mielenkiintoinen ystävän malli jos varallisuudella tai sen puutteella on _mitään_ tekemistä asian kanssa. Siis kai se menee niin et jos kaveri on työtön / opiskelija, ei tarvii mennä kalleimpaan olutpaikkaan ja vaikka meni tai ei niin sille voi tuopin pari tarjota, ilman että sen tarvitsee sitä pyytää ja näin ollen sen ei tarvitse sitä maksaa takaisin.

Mitä tulee joululahjoihin niin olen itse tosi surkee ostamaan lahjoja ja kaverit antavat toisilleen mitä kulloinkin sattuu. Kyllä mä ilahduin varsin kovin käsintehdystä kortista missä kaksi penistä halasi toisiaan tonttulakki päässä!

Sitäpaitsi noi varattomammat ystävät on yleensä aika low-maintenance, kun taas snobit paskantärkeät rehvastelijat valittavat jos tarjottava viini maksaa alle 30 eur pullo.

Ehkä ketjun aloittajan kannattaisi tosiaan kulkea vain korkea-tasoisissa paikoissa ja valita lähipiirinsä pukeutumisen ja varallisuuden mukaan, köyhät kun saattavat ottaa iloa pienistäkin asioista ja se on toki varsin epäilyttävää.

Punkku on Punkku ja Vinkku on Vinkku

Ei siihen mitään elitististä viiniklubia tarvita

ChristianHki voi ostaa kalliin lahjan itselleen, ettei tule pettymyksiä.

Hei Crisu, vippaa 5 euroa!!

ChristianHKI hyvä,

Vilpitön osanottoni sen johdosta, että tuttavapiirisi on jotenkin päätynyt tuollaisia henkilöitä, jotka eivät osaa arvostaa Sinun elämässäsi valiitsevia laatu- ja tasokriteerejä.

Koska nämä henkilöt aivan selvästi ovat toisesta yhteiskuntaluokasta kuin Sinä, voisit hienovaraisesti saada heidät ymmärtämään, ettet heidän halpahintaista ystävyttään kaipaa. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia ohjeita :

-Kun nämä alemman soisaaliluokan henkilöt rahvaanomaisesti tunketuvat luoksesi kyläilemään ja aiheuttamaan henkistä kärsimysta henkisesti köyhän elämänsä tarinoilla, pyydä heidät jättämään kenkänsä ja mahdollisesti ulkovaatteensakin (jos köyhillä sellaisia on), portaikon tai pihan puolelle.

-Tarjoiluksi välttää vallan mainiosti ranskanleipä ja kädenlämpöinen vesijohtovesi.

-Kata tarjoilu pahvilautasille- ja mukeille.

-Heidän merkkipäivinään lahjan hankinnan sijasta anna heille mahdollisuus valita itse mieleisensä lahja. Puhelinluettelostasi lötynee kartta, johon voit vaikka merkitä paikallisten Ruokavarastojen tai Hong-Kong - myymälöiden sijannin ja saattaa heidät matkaan onnittelujen ja noin 1-2 euron lahjarahan kera.

-Muista, että voit myös ilahduttaa heitä puolestasi itse tekemälläsi kortilla, tarveaineeksi kelpaa mainiosti esimerkiksi tyhjästä maitotölkistä repäisty yksi sivu.

-Käytä lisäksi omaa mielikuvitustasi, keksit aivan varmasti keinot, jolla nämä köyhät pysyvät poissa tuhoamasta tasokasta elämääsi. Kuten itse sanoit, hehän ovat vain kateellisia Sinulle.

ChristianHKI et ole ainoa joka pohtii samoja asioita. Me myös. Tuntuu siltä, että homon, lesbon tulee olla köyhä, äänestää vasemmistoa, vihreitä, demareita, ostaa halppishallista, mutta kuitenkin trendi.
Meidän elintasomme on korkea, tienaamme molemmat hyvin ja elämme sen mukaan. Älä välitä kateellisista ja köyhistä.

Onneksi elintaso ja elämänlaatu ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Niveua-parahin, vihreitä voi äänestää vaikka olisi varakkaampikin hintellektuelli ;) Jopa jotkut köyhät heterotkin äänestävät vihreitä. Ja aivan kamalaa on, etta aika moni rikas hetsku äänestää vihreitä. Mitä tekemistä vihreillä on köyhyyskäyttäytimisen kanssa hinttien pippaloissa?

Kuka nyt mitenkin "köyhyyden" mittaa. Eihän ne suuret tulot, vaan pienet menot, kuten vanhahtava sanonta kuuluu. En kyllä ymmärrä, miksi kaveri/ystäväpiiriä pitäisi rajoittaa/kunnioittaa tulotason mukaan - saati lahjojen arvon, poliittisen kannan tai minkään muun toisarvoisen seikan takia. Ystävyys on ystävyyttä.

Tiedä sitten suuri vai pienituloinen - juuri tuli verottajan päätös: 2003 veroja pitää maksaa 24800€ lisää...

Köyhät ovat kiittämättömiä! Jos annat lahjan, eivät köyhät ymmärrä sen päälle, vaikka se olisi arvoposliinia tai huippudesignia, kuin jakaisi helmiä sijoille.

miksi ei sitten anna lahjakorttia, jotta voisi ostaa kaupasta jotakin? Tai puhdasta rahaa.

En ole rikas, ilmeisesti ainakaan täällä omaisuudellaan kerskuvien mittapuun mukaan, mutta olen aina iloinen ja kiitollinen, jos joku haluaan antaa minulle jonkin lahjan. Kiitollisuuttani lisää se, jos tiedän lahjan antajan uhranneen lahjaan omassa mittakaavassaan huomattavan määrän joko ajallisia tai taloudellisia resursseja. Jos lahja on jokin hyödytön esine, se tuottaa luonnollisesti vähemmän iloa kuin jokin, jolle minulla on käyttöä ja tarvetta.

Kaikki ei olla synnytty "hopea lusikka suussa". Köyhä on tyytyväinen vähäänkin , kun rikkaalle ei tunnu riittävän mikään, eli kummatkohan on yleensä kiittämättömiä.

Varallisuus ja sivistys eivät näköjään aina kulje käsi kädessä: nimimerkki "RIKAS" tuossa ylempänä jakaa helmiä sijoille....

Mitä antaa rikkaalle kaverille lahjaksi jolla on kaikkea? Sain synttärilahjaksi tekstiviestin (synttärilogon), siinä kaikki.

Eikö muistaminen ja välittäminen ole tärkeämpää kuin lahja, so. joku tuote tai esine?
Näin ainakin minulla ja lähipiirissä.

Parasta on antaa silloin kun toinen osaa sitä vähiten odottaa.

Jos joku on niin nipo, että odottaa vain kalliita lahjoja oman tärkeytensä tähden ja mä
olen tietoinen siitä, niin ei taatusti sellaista minulta saa.

Mietin vaan, että paljon pitäis saada palkkaa ja olla omaisuutta että voisi sanoa olevansa rikas? Jollain alle 10t€/kk ei kai vielä voi sanoa olevansa rikas, mutta jos omaisuuden arvo olisi vaikkapa yli 2 milj. euroa... esim. 1 milj:n omaisuuksia voi olla jollain metsänomistajalla mut ei ne oo itseään vielä rikkaana pitäneet... eli aika suhteellista on tuo elämä niinkuin köyhyyskin :D

Todellinen rikkaus syntyy ystävistä, elämän sisällöstä, onnesta, ihmisistä....

Rahalla saa tavaraa... mutta ei aitoa ystävyyttä,
rahalla saa palveluja... mutta ei vilpittömyyttä,,
rahalla saa ihmisiä... mutta ei rakastaan...

Rikas Kirjoitti "Köyhät ovat kiittämättömiä! Jos annat lahjan, eivät köyhät ymmärrä sen päälle, vaikka se olisi arvoposliinia tai huippudesignia, kuin jakaisi helmiä sijoille."

Mä en välitä jos joku sohva tai lasi on 'huippudesignia' tai joku tsaarin aikainen mummon kahvikuppoen on 'arvo' posliinia.

Elämässä on muutakin kuin mitäänsanomaton tunnettu taiteilija

Ehkä oma varallisuustasoni ei yllä aatoserkko-luokkaan mutta lienee kuitenkin reippaasti siellä keskitason yläpuolella. Silti tykkään tehdä asioita enkä vain tyytyä valmiiseen tai olettaa että lahjaan on aina vastattava toisella, vähintään yhtä kalliilla lahjalla. Lisäksi en koe tarvetta pitää näyttelyä omaisuudestani. En ole pihi mutta ole tarkka raha-asioissa. Ihan liian paljon olen nähnyt niitä joilla ensin on hämärtynyt rahan arvon taju ja sitten se loppukin todellisuudentaju.

Askarrellun kortin saaminen lyö 6-0 lehtikullatut kortit jo ihan siksi että asiassa on nähty vaivaa oikeasti eikä vain kuitattu koko hommaa rahalla. Mitä antamiseen tulee niin ainakaan tähän asti ei ole kukaan tullut valittamaan siitä että olen lähettänyt kukkatervehduksenä itse kasvattamiani ruusuja enkä tilannut valmista vihtaa trendikkäästä kaupasta. Isommatkin summat erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille annan anonyymina. En mielestäni kärsi alemmuuskompleksista vaikka en olekaan paukuttamassa omaa rumpuani aina ja kaikkialla.

Ehkä joku hautausalan ammattilainen voisi valaista tällä palstalla että onko se viimeinen paita todella taskuton kuten sanotaan...

Ehkä joku hautausalan ammattilainen voisi valaista tällä palstalla että onko se viimeinen paita todella taskuton kuten sanotaan..."
Prinssi eversti,mita tama tarkoittaa,ihmettelen?

coco:

Kuoleman tultua olemme kaikki tasa-arvoisia. Rahoja ja omaisuuttaan ei saa hautaan mukaan (taskuton paita).

Kiitos Irokeesi, ymmärsit sanonnan tarkoituksen.

Sama sanonta samassa merkityksessä on kyllä olemassa myös anglosaksisessa kulttuuriympäristössä:
"There are no pockets in a shroud."

95% suomalaisista on sukujuuret jotka muistuttavat elävästi taulusta "Raatajat rahanalaiset". Jos kuulut niihin loppuihin 5% saatat olla pappissuvusta jolloin en sinua ainakaan kadehdi. Sitten muutama harva kuuluu aatelissukuun jolloin sinä voit vähän leveillä rikkauksillasi (ellei suku ole tuhonnut niitä jo)

Jos sinä olet sellainen tavallinen junttisukujuuret omaava kuin me muutkin, mutta sinulla on paljon rahaa ja sen takia halveksut muita niin valitsen mielummin seurapiirini niiden joukosta jotka ovat rehellisiä itselleen ja muille.

On inhottavaa, että ihmiset ajattelevat noin kuin Christian, koska henkilökohtaisesti tuo on juuri pahimpia surullisuudenaiheitani, etteivät ihmiset kohtele toisiaan tasa-arvoisesti, joo en ole naiivi, tiedän kyllä ettei niin tule koskaan olemaan, mutta silti sitä ajatusta voi viljellä.
Jos köyhä ystäväni on vaikka pari tuntia tehnyt hienoa korttia ja on nähnyt ihan mahtavan vaivan liikutun todella( näin on käynyt) ja rikas ystäväni ostaa kortin kaupasta ja jonkun kalliin lahjan, niin en minä mittaa niitä missään rahassa, vaan sitä että ystäväni sattuvat olemaan erilaisia tässä asiassa. En vaan ymmärrä miksi pitäisi jaotella asioita ja miksi olla sellaisten ihmisten ystävä joiden tapoja inhoaa? Ihmisillä pitäisi olla suvaitsevaisuutta toisten "erilaisuutta" kohtaan joka tässä tapauksessa on köyhyys. Itse olen köyhä, enkä siitä ruikuta ja teen kortit ystävilleni, mutta välitän ainakin ystävistäni ja hekin minusta vaikka heistä löytyy erilaisuutta kaikin puolin niin tulo kuin monessa muussakin tasossa. Kaiken tämän jälkeen voin siis sanoa, että kaikki ei ole sinunkaltaisiasi brassailijoita, jotka välittäisivät noin paljon rahasta, voi jopa olla, että sinulta se raha otetaan pois, ehkä sairastut etkä voikaan tehdä hyväpalkkaista työtäsi (en toivo mitenkään tätä), älä pidä itsestäänselvyytenä asioita, voihan olla, että ystäväsi jättävät sinut. Voi olla, että jäät yksin, ei ne viinilasit ja rahat paljon sitten iloa tee. En todella ole kateellinen, vaikka myönnänkin, että helpompaahan saattaisi jossain osin olla, jos sitä rahaa olisi, mutta se ei ole prioriteettilistani ykkösiä. Kiitos jos kuuntelit.

Toisaalta ymmärrän Christiania ja toisaalta en. Oma tilanteeni on sellainen että työskentelen suhteellisen hyvinpalkatulla alalla.
Ongelmaksi muodostuva eräät ystävät, jotka pitävät itsestäänselvyytenä että kun yhdessä lähdemme ulos, niin minä "tarjoan" ja
maksan suuren osan toisten ravintolakuluista. Tilanne on sitten johtanut kiusallisesti siihen, että välttelen tiettyjen henkilöiden seuraa.
Usein voin toisten taloudellisen tilanteen tunnistaen luonnollisesti jotain tarjota, mutta itsestäänselvään "pakkotarjoamiseen" olen totaalisen kyllästynyt.

Loppupeleissä jokaisen ihmisen rahankäyttömahdollisuus on pitkälti seurausta omista uravalinnoista.
En ymmärrä miksi minun pitäisi edelleen suurta opintolainaa maksavana ja kovan uurastamisen
jälkeen omien saavutuksieni hedelmistä nauttivana henkilönä "jakaa" varallisuuttani muille.

Älkää tuomitko kaveria, joka kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. On oikeasti köyhiä, ja on niitä jotka ottavat lahjat vastaan, mutteivät anna mitään vastinetta vaikka kykenisivät. Jos joku sitten kysyy foorumilla että pitäisikö yksipuolinen lahjonta lopettaa, niin heti ovat kaikki asioita tietävät valmiita tuomitsemaan pinnalliseksi.

Ehkä pikku lintuli ei aivan ymmärrä näitä ihmisten juttuja.

Lintulilla on niin pienet aivot...

Tviit!

viestin alkuperä ei valittanut siitä ns.pakkotarjoomisesta. se ei ole oikein jos ihminen olettaa koko ajan et toinen tarjoaa. kyseinen christian valitti siitä että jos hän esim pistää esille upeet stockan herkkunsa niin sen kaveri vaan laittaa jotku halvemmat jne, tommone asenne on perseestä.

Stockan herkku on hyvät ihmiset aivan tavallinen ruokakauppa. Se palvelee asiakkaita junteista aina vanhaan rahaan asti. Menkää, tutustukaa ja romuttakaa tämäkin myytti.

mua kanssa vituttaa köyhät ja niiden typerät pienet elämät. kutsuilla pitää Veuve Cliquot´n virrata ja tarjoilun muutenkin runsasta. itse pistää haisemaan ja vastalahjaksi kutsutaan johonkin typerään illanistujaiseen missä tarjotaan pullo olutta ja kenties lasillinen huttusta...

Nimimerkki "Ökyrikas" on varmaankin niinsanottuja uusrikkaita, jos hänelle jatkuvasti tarjoillaan kylässä huttusta. Ökyrikas ei ole älynnyt pyrkiä alaluokkaisesta sosiaalisesta kontekstistaan ylöspäin, tai sitten ne joilla on sekä rahaa että rahtunen makua eivät halua olla tekemisissä nimimerkin kanssa.

Veikkaan jälkimmäistä.

Mitä on "Veuve Cliquot"? viiniä vai?

Niin, luulisi sentään, että osaa sen mielijuomansa nimen kirjoittaa, jos on joskus pullon ihan livenä nähnyt.
Siis samppis on Veuve Clicquot.

Mitä Ökyrikas tekee työkseen, kun ansaitsee noin paljon rahaa, että kittaa vain samppista? Mitä Ökyrikas antaa lahjaksi?

Minun juuret on korvessa. Isoisät ja isoäidit raatoivat ja raatoivat. Jälkipolvet ovat jatkaneet raatamista. Minäkin olen tuleva raataja, kunhan olen valmis opiskelujen kanssa. Sen mukaista on ollut pikkuruinen elämäni. Lahjat, kortit, tuliaiset olen tehnyt itse. Itsetehdyt lahjat ilahduttavat minuakin.

Christian voisi olla joku trolli, mutta valitettavasti olen tutustunut tuollaisiin ihmisiin oikeassakin elämässä. Tunnen ihmisiä, jotka omistavat jenkkiautoja, jotka ovat niin isoja, että niiden pysäköiminen tuotta joillain kaduilla vaikeuksia, ja jotka ostavat yli kymppitonnin sylimikroja kaikkine hienouksineen, vaikka eivät osaa niitä kunnolla käyttää tai edes tarvitse. Kaikki elämässä pyörii materian ympärillä, ja ihmisiä arvostetaan sen mukaan, miten paljon rahaa heillä on ja miten menestyneitä he ovat elämässä. Kumma kyllä yksi tällainen henkilö seurustelee yhden kaltaiseni köyhän kanssa, mitä kautta tyypin tunnenkin, enkä mutten välittäisi olla hänen kanssaan missään tekemisissäkään, nytkin vältän aina kun vain voin. En ymmärrä mikä suhdetta pitää kasassa. Rikas pinnallinen hyypiö valittaa köyhän poikaystävänsä suhteellisen pienistä vipeistäkin (joita en kyllä poikaystävän sijassa ylpeyteni vuoksi olisi ottanut, jos en kyllä edes seurustelisi koko valittelevan hyypiön kanssakaan), samalla kun ostaa niille kavereilleen joilla rahaa jo ennestään on ja jotka eivät tarvitsisi lisää, jopa autoja lahjaksi.

Minusta Christianin tapaiset hyypiöt (olipa Christian itse sitten todellinen tai kuvitteellinen henkilö) eivät edes ansaitse sellaisia ystäviä jotka vähistä rahoistaan tekevät hänelle itse kotonatehtyjä lahjoja. Olisi tosiaan parempi, jos he jättäisivät meidät köyhimykset rauhaan ja seurustelisivat vain muiden samat arvot jakavien kanssa, niin meidänkin elämämme olisi paljon miellyttävämpää.

Ja muuten, minä en oleta koskaan, että paremminpalkatut ystäväni maksaisivat ravintolalaskuni. Mutta jos minulla on varaa vain siihen kahviin, toivon ettei siitä valiteta, että miksi sinä otit vain sen kahvin. Jos minulla ei ole varaa enempään, ei se tarkoita sitä, että oletan että joku ostaisi minulle enemmän. Jos se tuntuu kaverista pahalta, niin sopisi sitten tapaamiset kanssani halvempaan paikkaan, tai mieluiten kahvilaan, jossa on ihan luonnollista ottaa pelkkä kahvi. Jos sattuu olemaan vähän parempi rahallinen tilanne, ehkä ostan silloin pullankin.

Orso on täysin väärässä! Vaikka olen aatelinen (nimi on Suomen aateliskirjassa) en ole ChristianHKI tyyppiä.
Tunnen kuitenkin ChristianHKi tapaisia tyyppejä Helsingistä ja Espoosta, onneksi eivät kuulu ystäväpiiriini.

Laskeutukaas jo alas sieltä valkoisilta ratsuiltanne, arvon "aateliset". Sääty-yhteiskuntaa haikaileville tissiposkille on nimittäin ikäviä uutisia: aatelisarvot on kuulemma lakkautettu jo jokusen aikaa sitten.

Boi, minusta "aatelismies" ei mitenkään esiintynyt niinkuin havittelisi takaisin sääty-yhteiskuntaa, vaikka on se toki mahdollista että hän niin tekee.

Ei aatelisarvoja itse asiassa ole lakkautettu. Vuoden 1918 vain kirjattiin, ettei niitä enää myönnetä (siis uusia). Ne joilla jo oli sellainen, saivat pitää sen. Nykyisessä perustuslaissa aatelisarvoja koskevaa pykälää ei enää ole, minkä kai voisi tulkita niin, että nyt niitä voidaan jälleen myöntää, mutta siinä kai ajateltiin, että on niin itsestään selvää ettei niitä myönnetä, ettei sitä katsottu tarpeelliseksi edes kirjata perustuslakiin.

Nykyään aatelisarvolla ei ole mitään käytännön juridista merkitystä. Aatelisilla ei ole mitään erioikeuksia, he ovat vain kerho, jonka nimet löytyvät heidän yhdistyksensä julkaisemasta aateliskalenterista, ja jotka joskus kutsutaan joihinkin illanviettoihin ritarihuoneelle. Aatelisarvolla on siis vain historiallista mielenkiintoa, ei siinä kai sen kummempaa. Joillekin kartano- ja ritariromantikoille ehkä myös tunnearvoa. Mutta rationalistiset tasavaltalaiset eivät kai enää tämän päivän Suomessa asialla päätään vaivaa.

Hei täällä on taas David.
Nyt minun hyvä suomalainen ystävä tarkisti ja korjasi minun kirjoituksen (siellä oli paljon virheitä. Se on toinen teema miten minä kirjoitan ja miten minä ulkomaalainen ihminen ajattelen Suomessa ja suomalaisista.

Minä sain kutsukortin.Toinen hyvä ystävä asuu uudessa asunnossa. Hän haluaa kutsua ystävät tutustumaan asuntoon. Tupaantuliaiset. Kolmas hyvä ystävä = minun työkaveri osti 9 kuukautta sitten oman talon. Tämä ystävä kutsuu myös (ei tupaantuliainen). Mitä tehdään Suomessa tupaantuliaisen kanssa? Mitä minä annan lahjaksi kun minä menen ensimmäistä kertaa ystävän kotiin?
Minun ystävät ovat tavallisia ihmisiä (mutta iloisia) ja he eivät ole ylpeitä ja kehuvia ihmisiä.

Kiitos
David

David, tätä aihetta varten olisi ehkä kannattanut aloittaa kokonaan uusi keskustelu.

Lahja riippuu sinusta itsestäsi. Perinteinen lahja on ruisleipä ja suola, joilla toivotettiin ettei leipä ja suola koskaan loppuisi talosta. Mutta leipä ja suola ovat nykyään aika tylsiä lahjoja, varsinkin jos kaikki tuovat niitä. Nykyään tyypillinen lahja on viinipullo tai kukkakimppu ja kortti, jossa toivotetaan "Onnea uuteen kotiin". Varsinkin kun on kyse tupaantuliaisista, niin ruukkukasvi saattaa olla hyvä vaihtoehto kukkakimpulle, koska siitä on iloa pitkään, ja se on osa kodin sisustusta. Voit tuoda myös jotain kaunista, jota tarvitaan joka taloudessa, kuten vaikka setin hyväntuoksuisia saippuoita, kauniita kynttilöitä, keittokirjan tms. Yksi vaihtoehto on tuoda jotain, mitä tiedät ystäviesi todella tarvitsevan uudessa kodissaan ja jota heillä ei ole, mutta tämä edellyttää yleensä että tunnet heidät todella hyvin ja tiedät mitä he tarvitsevat. Jos kuuntelet heitä tarkasti, se ehkä käy ilmi. Toisaalta ystäväsi voisivat ilahtua, jos toisit jotain mitä tuodaan tyypillisesti lahjaksi omassa maassasi, se voisi virkistävästi poiketa siitä mitä he saavat muilta vierailtaan.

Suomenruotsalainen rotubiologian erikoistutkija Nordenstreng 1920 luvum tutkimuksessaan:

Suomen ruotsinkielinen yläluokka on sekoitus ruotsalaista, saksalaista, venäläistä, juutalaista, jne. perimää
=>Ripaus pohjoista rotuakin joukossa.
Rantaruotsalaiset ovat suuremmin osin ns. pohjoista rotua, arjalaista keskieurooppalaista rotua.

Suomen aatelisto muodostuu suurelta osin myös ruotsin kuninkaiden äpärälapsien perillisistä, joille läänitettiin väkivaltakoneiston alla maat, etuoikeudet ja valta, kantasuomalaisten häviöksi.

Mitäs me alamaiset, suomenkieliset suomalaiset muuta voi kuin päivitellä edelleen.

Äpärät ovat aatelisia, ja me äpäröiden halveksunnan kohteena. ;)

Eiköhän se ole ihan sama, kuka on "äpärä" ja kuka ei. Omat ominaisuudet, kuten luonne, älynlahjat jne. ovat mielestäni paljon tärkeämpiä ominaisuuksia miettiessäni ketä kunnioitan ja ketä en, sillä oliko pappi sanonut vanhemmille aamenen ennen siittämistä ei ole mielestäni mitään merkitystä.

Noista läänittämisistä on sitäpaitsi kulunut jo niin kauan aikaa, että heikkolahjaiset ja laiskat ovat ehtineet tuhlata omaisuutensa jo moneen kertaan, kun taas lahjakkaat ovat päässeet nousemaan köyhistäkin oloista rikkauteen. Jos rikkailla on myös aatelisia sukujuuria, se todennäköisesti johtuu siitä, että aateliset ovat naineet rahaa, siis omin avuin rikastuneita ja heidän jälkeläisiään.

Ja nuo rotuopit ovat todella syvältä. Aivan sama, onko joku jotain pohjoista rotua, juutalainen tai venäläinen. Yksilöiden kesken on lahjakkuuden yms. ominaisuuksien osalta enemmän eroa kuin rotujen kesken. Mieluummin ottaisin kumppaniksi fiksun ja kiltin venäjänjuutalaisen kuin jonkin tyhmän ja pahansisuisen pohjoista rotua edustavan skinin. Kulttuurierot voivat sitten ollakin toinen juttu, mutta jos suku on asunut Suomessa jo vuosisatoja, tuskin ne muut kulttuurivaikutteet enää erottavat valtaväestöstä.

Tekopyhä sentään.

Olen kuullut tarpeeksi menestyviltä ihmisiltä tarinoita suomenruotsalaisten asenteesta, ja minua on erehdytty joskus luulemaan ns. ylemmän rodun edustajaksi, joten olen kuullut itsekin, kuinka suomensuomaisia, pilkataan ja vähätellään vielä tänäkin päivänä tietyissä edellämainituissa piireissä.

Julkisuuteen, kuten meillekin esitetään muuta kuvaa, mutta minua se ei hämää.
Uskokoon ken haluaa, mutta propaganda on aina propagandaa.

Hämääminen on ihan luonnollista.

Jos eivät rotuasiat sinulle merkitsisi, et ottaisi niitä puheeksi, joten se siitä tekopyhyydestä.

Tietenkin ne merkitsee.
Jos meillä on yläluokka, joka kuvittelee olevansa parempaa niin geneettiseti, kuin kielellisestikin, niin totta kai minä otan sen esiin, ja paljastan, kuinka keisareilla on alastoman vaatteet.