Höplä

Lukiko joku tämän päivän HBL:stä Joakin Förarsin mielipidekirjoituksen? Kiva jos joku referoisi sen tänne, oli kuuleman mukaan "tieteellistä" tekstiä liittyen adoptio-oikeuteen.
Joakim Förarsin artikkelin referaatti:
Olisi tärkeää, että tieteellisiä faktoja eivät poliittiset ideologiat tai mielipideryhmät ajaisi yli.
Tärkeä selitys useimpiin sosiaalisiin ongelmiin on, että monet lapset joutuvat kasvamaan ilman isää. Kuitenkin nyt halutaan yhteiskunnan aktiivisella tuella avata mahdollisuus luoda perheitä, joissa isä alusta alkaen puuttuisi.
Mitä tulee homoseksuaalisiin vanhempiin, ei todellisuus ole niin valoisa kuin Tytti Solantaus Stakesilta antaa ymmärtää. Useiden tutkimusten pitäisi tehdä meidät varovaisiksi.
Sosiologian professori Satirios Sarantakos on tutkimut avioituneiden ja yhdessä-asuvien heteroseksuaalisten sekä homoseksuaalisten parien lasten koulusuorituksia, 58 lasta kussakin ryhmässä.
Homoseksuaalien lapset pärjäsivät selkeästi heikoiten. Kielelliset taidot (Förars antaa tutk. ryhmien keskiarvot), matematiikka (Förars antaa tutk. arvot). Yhteiskunta-aineissa he kuitenkin pärjäsivät paremmin kuin muut (keskiarvot). Heikoimpia he olivat liikunnassa.
Sama tutkimus näytti, että näillä lapsilla oli taipumus olla enemmän pelokkaita, varautuneita, haluttomia ryhmätyöskentelyyn ja epävarmoja sukupuoleen, jonka kanssa he eivät olleet kasvaneet. Opettajat kuvasivat heitä yleensä ilmaisutaidollisemmiksi, feminiinisiksi (riippumatta sukupuolesta) ja sukupuoli-identiteetiltään sekaviksi. Homoseksuaaliset vanhemmat osallistuivat vähemmän lastensa koulunkäyntiin ja yleensä olemassaoloon.
Lähes kaikki lapset ovat hävenneet vanhempiaan ja eläneet kauhussa, että ystävät saavat tietää heistä. Niistä lapsista, jotka ovat saavuttaneet puberteetin ja jotka osoittavat väriä, kuvaa kolmasosa itsensä homoseksuaaleiksi. Monissa tapauksissa he painivat myös epävarman sukupuoli-identiteetin kanssa. Monet ovat estyneitä ja epävarmoja. Partnerin vaihot ovat usein vaikea kokemus.
Promiskuiteetti, joka on niin tyypillinen homoseksuaaliselle elämäntavalle ja joka kuvaa myös useimpia kiinteitä parisuhteita, on kuten suhteiden lyhytaikaisuus piirre, joka ei anna luottavaa kuvaa soveltuvuudesta vanhemmiksi.
Lapsille pitäisi turvata rakkauden kuva, joka perustuu elämänpituiselle uskollisuudelle.
Väkivallan esiintyminen homoseksuaalisissa suhteissa osoittaa myös, että niiden ei voida olettaa olevan mikään hyvä kasvuympäristö.
Amerikkalainen Bureau of Justice ... on julkaissut perheväkivallasta tilaston. Lähes 10 % kaikesta väkivallasta miehiä vastaan ja 3 % kaikesta väkivallasta naisia vastaan tapahtui homoseksuaalisissa suhteissa (www.ncjrs.org) Kun noin yksi prosentti kaikista miehistä ja naisista elää kiinteässä homoseksuaalisessa suhteessa, on molemmissa tapauksissa kyse korkeasta väkivaltatasosta.
Homogheton 2881 henkilön satunnaistutkimus amerikkalaiskaupungeissa, että 20 % oli viimeisen viiden vuoden aikana kokenut väkivaltaa kumppaninsa taholta; 5 % oli raiskattu.
Paul Cameronin tutkimus kertoo kaikista homoseksuaaleja koskevista huoltajuuskiistoista USA:ssa, jonka perusteella ongelma on suurempi kuin kontrolliryhmässä.
Sama tutkija on tarkistanut kaikki raportoinnit 50 alueellisessa ja valtiollisessa lehdessä ja uutistoimistossa 1980-2003 välillä, missä sanat "kasvatusvanhempi" ja "lapseen sekaantuminen" tulevat esille. 175 tapauksesta, jotka tulivat esille, yli puolessa oli kysymys homoseksuaalisesta kajoamisesta.
Suurin osa homoseksuaaleista on hyviä kansalaisia, mutta heidän seksuaalisella taipumuksellaan on tapana kulkea käsi kädessä erilaisten ongelmien kanssa. On vaikeaa etukäteen tietää, kenestä tulee hyvä vanhempi. Sen takia ei tulisi valita sellaisia, jotka kuuluvat riskiryhmiin.
Kiitos Olli!
Kirjoitan vastineen Hbl:iin - kuten olen Förarsin kohdalla tehnyt jo vuosien ajan.
  • 7 / 19
  • Rokkihomo
  • 23.9.2005 22:27
Prkl naita tilastototuuksia, joissa tietty mitenkaan ei "sekoiteta"
"tutkimuksia" edeltaneita ennakko-oletuksia mukaan soppaan...

Kiitos jos ja kun viitsitte reagoida.
Martinille kiitokset Joakim Förarsin kirjoituksen kääntämisestä tänne.

Muutama ajatus. Ihmettelen, että HBL antaa tilaa noinkin epämääräiselle kirjoittelulle. Kenties he toisaalta katsovat sen antavan kimmokkeen kunnon keskustelulle näiden nk. eheyttäjien ja muiden homofobikoiden periaatteista. Edellisellä kerralla muistelen vastineille HBL:ssä annetun tilan olleen merkittävän suuri. Se oli meidän kannaltamme vain hyvä asia.

HBL:n levikki ei ole kovin iso, runsas 50 000 kpl arkisin. Samaan aikaan Hesarin levikki maan suurimpana lehtenä on 425 000 kpl (Levikintarkastus 2004).

Toisaalta ruotsinkielinen lukijakunta vaikuttaa minusta kaikkinensa varsin valistuneelta. Useimmalle Förars merkitsee varmaan yhtä hörhöä lisää. Kenties useimmat ohittavat koko tekstin siitä pari riviä luettuaan.

Juhani
Pikainen tutkimus paljastaa etta tama Sotirios Saranatakos toimii kristillisen propagandaryhman aanitorvena.
Sylttytehdas loytyy osoittesta: http://www.fol.org.au/ ja puulaakin nimi on "Festival of Light Australia"
Taas siis nahdaan uskontojen nurja puoli ihmisten elamaa pilaamassa.

Tuollaisen propagandan julkaisemisesta (selvastikaan kirjoittajan lahteita mitenkaan tutkimatta tai selvittamatta)
Hufvudstadsbladet sietaisi saada syytteen kiihottamisesta kansanryhmaa vastaan!
Kuvitelkaapa sama teksti, jossa homoseksuaalien tilalle vaihdettaisiin vaikka juutalainen tai muslimi, joista kerrottaisiin samanlaista soopaa. Jutusta tulisi valtava
skandaali ja lehden paatoimittaja oletettavasti lentaisi pihalle.
Onko tämä Joakim Förars se sama hihhuli, joka tässä vähän aikaa sitten postaili tänne?
Kahvitunti meni eilen oikein rattoisasti huplan mielipideosastoa lukiessa. Förarsin kirjoituksen dynamiikka oli mielenkiintoisesti rakennettu, ensin korostetaan tieteellisyyttä ja viimeiseksi lukee nimen alla teologian maisteri. Vaikka teologia ja tieteellisyys eivät toisiaan poissulje, tietää Förars itsekin minkä kuvan lukija saa. Toisille uskonvahvistusta, toisille huuhaata.

"Puolueettomien tutkimuslaitosten" tuloksia Förars ei tosiaan luettele. Todella outo päätelmä että kun pääosa esitetyistä ongelmista on tasoa että lapsista tulee ujoja, olisi vanhemmuus evättävä. Vaikka oli Förarsin tietysti pakko heitää (seksuaalisella)väkivallalla pelottelu kehiin myös. Muistaakohan hän huolehtia myös niiden lasten hyinvoinnista jotka kasvavat painostavassa uskonnollisessa ilmapiirissä?

Sinänsä hyvä että huplassa monenlaista keskustelua käydään. Lehden vaikusalue on sen levikkiään suurempi, näyttää hesarikin joskus jutunaiheita sieltä ottavan. Minulle ainakin Förarsin kirjoitus oli tervetullut muistutus siitä että Suomessa ahdasmielisyys elää ja voi hyvin. Valtavirtaa förarssit eivät enää ole.

Kiitos Martinille käännöksestä! (jos vastineen kirjoitat niin ei haittaa vaikka maininnat homoseksuaalisista lapsista jäisi tällä kertaa pois :)
Martinille suurkiitos! Laittaisitko kopion artikkelistasi sitten meille tiedoksi tänne?
Kerrottehan meille tänne Höblään käsiksi pääsemättömille miten keskustelu etenee.
Tänään (28.9.) oli Hbl:ssa kaksi kirjoitusta vastineena J. Förarsin kirjoitukseen. Toinen niistä oli omani, josta tässä käännös:

Lakiehdotus avustetusta hedelmöityksestä, jota eduskunta pian käsittelee, on saanut keskustelun kukoistamaan. Keskustelu on hyvä.
Lakiesityksen lähtökohta on kohdata tarve, jota tuskin voidaan pitää muuna kuin lähinnä yksilöllisenä.
Joakim Förars haluaa (Hbl. 23.9.) esittää tieteellisiä tosiasioita koskien erityisesti homoseksuaalien avusteisen hedelmöityksen tarvetta - näin voisi uskoa.
"Tosiasiat" voivat kuitenkin rakentua arvolauselmille, joissa syy ja seuraus eivät enää pitäydy aiheeseen vaan yhdistetään ainoastaan kielelliseksi propagandavälineeksi ilman tieteellistä perustaa.
Lukijoiden tulisi olla epäileviä jo silloin, kun jotain tarjotaan heille itsestäänselvyytenä. Förars väittää isän puuttumisen perheessä aiheuttavan sosiaalisia ongelmia. Onko juuri isän puuttuminen se, joka aiheuttaa sosiaalisia ongelmia vai onko se jokin muu? Ehkä sosiaalinen selitys on monimuotoisempi kuin pelkästään isän puuttuminen.
Se, mitä Förars jättää tekemättä, on selittäminen. Mikä on selitys hetero- ja homoseksuaalien lasten koulusuoritusten eroihin? Kysymys herää, olisiko sillä jotain tekemistä erilaisten suhtautumisten kanssa perheen ulko- ja sisäpuolella. Ihmiset ovat erilaisia ja voivat kehittää kykyjään - osittain riippuen ympäristön impulsseista - eri aloilla.
Homoseksuaalien lasten kutsuminen pelokkaammiksi, varautuneemmiksi, feminiinisemmiksi (!?) kuin heteroseksuaalien lapset tuskin on tieteellinen tosiasiatieto. Nämä ovat ajallisia subjektiivisiä määritelmiä, jotka on koottu tilastoksi. Kysymykset kuten määritelmät ja etukäteiskäsitykset jäävät vastausta vaille Förarsin kirjoituksessa.
Förars jatkaa tekstiään väittämällä promiskuiteetin olevan tyypillistä homoseksuaaleille. Jos olisi niin, olisi hän voinut pohtia yhteiskunnan aktiivista tukea uskollisille parisuhteille. Tuki on vihdoin olemassa laillisten rekisteröityjen parisuhteiden mahdollisuuden muodossa. Yleisesti on promiskuiteetti homo- ja heteroseksuaalisessa elämäntyylissä [hihii] näkyvämpää nykyisessä viestintämaailmassa kuin kiinteät parisuhteet, jotka rakentuvat elinikäiselle uskollisuudelle.
Mitä tulee väkivaltaan erityisesti homoseksuaalisissa parisuhteissa en minä tunne näitä kohtaan ainoastaan tukevia ja hyväksyviä suhtautumisympäristöjä Amerikassa. Homoseksuaalisuuden suurelta osin edelleen jatkuva näkymätön historia tekee erittäin uskottavaksi sen, että mitkään tilastot koskien homoseksuaaleja ei voi toimia ohjeellisena.
Suhtautuminen, jossa rekisteröityä parisuhdetta ei vahvisteta muodostaa olennaisen ongelman homoseksuaaleille. Homoseksuaalit eivät ole sairaita ihmisiä vaan ihmisiä.
-----------------
Käytän ylläolevassa edelleen ruotsin kielellä "homosexuella" sanaa. Se johtunee siitä, että ruotsin kielessä on "homon" toisella tavalla värittynyt kuin suomen "homot". Haluan myös korostaa joissakin kohdin kirjoituksessani tietoisesti provosoineeni sananvalinnoillani.
En ole kirjoituksessani ottanut kantaa Förarsin lähteiden ongelmallisuuteen. Tästä on Hbl:iin ilmeisesti tulossa oma vastineensa.
"Homoseksuaalit eivät ole sairaita ihmisiä vaan ihmisiä."
En halua kamalasti saivarrella, mutta mitähän mieltä joku sairas tai sairaan läheinen on moisesta lauseesta...Sairas ihminenkin lienee ihminen?
manic!

SAIRAS SAIRAS IHMINEN IHMINEN

HOMOSEKSUAALISUUS

Teetkö, kiltti, tämän yhdistämistehtävän. Allaolevan voi siis yhdistää ylläoleviin vaihtoehtoihin. Pohdi sitten tekemääsi ratkaisua/ratkaisuja ja sen/niiden merkitystä.
Huomaa erityisesti yhdistäessäsi, että kyse on näiden suureiden YHDISTÄmisestä, niiden yleisestä vastaavuudesta.
Keskustelu jatkuu kiihkeänä:

Larrie Griffis kirjoittaa seuraavaa adoptio-oikeudesta: "Jos tutkímustuloksia käytetään väitteinä, ei tule myöskään ylipainoisille, lyhytkasvuisille tai silmälasien kantajille antaa hedelmöitysapua, sillä nämä ovat kolme yleisintä kiusaamissyytä Suomessa.
Väkivalta-alttiuden ottaminen esimerkiksi on vain tyhmää maassa, joka Chilen kanssa on maailman ykkönen heteroseksuaalisten miesten suorittamissa naisten pahoinpitelyissä.
...
Koska mielipiteet homoseksuaalisuudesta ovat kulttuurillisia, on siksi yhdentekevää, mitä muiden maiden tutkimustulokset kertovat aiheesta keskustelun koskiessa Suomea.
Se, mikä on todella kiinnostavaa on, ovatko Suomen aikuiset valmiit kasvattamaan lapsensa ilman ennakkoluuloja."

Henrik Nymalm katsoo taas, että "seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen sinänsä ilmoittaminen ratkaisevaksi kasvatuskysymyksissä, on äärimmäisen painotuksen esilletuomista."
Tänään 4.10. on Hbl:ssa Jan Löfströmin kirjoitus otsikolla "Tieteellisesti homoseksuaalisista perheistä?"
Hän kirjoittaa mm. "...On tosin pöyristyttävää, että hän [so. Förars] huitoo pois koko sen sosiologisen ja sosiaalipsykologisen tutkimuksen, joka on tehty viimeisten 25 vuoden aikana ja joka tukee päätelmää, että kahden aikuisen miehen tai naisen perheen lapset selviävät aivan hyvin elämässä."