Mitä jos voisit muuttua heteroksi...

Ottamalla pillerin. Se muuttaisi sinut täysin heteroksi pysyvästi. Ottaisitko? Perustelut puolesta ja vastaan? (Onhan mahdollista että joskus löydetään lääketieteellinen keino ehkäistä homoutta, esim. raskauden aikana voitaisiin päätellä asia ---> mahdollinen abortti.)
En ottaisi.

Perustelut:

En koe olevani millään tavoin 'sairas' tai muuten vajaa, että tarvitsisin näin radikaalia 'hoitoa'. En koe, että homouteni on millään tavoin korjausta vaativa - en koe eläväni millään tavoin epämiellyttävästi tai tavalla, jota en henkisesti itse pysty käsittelemään. En näe mitään syytä toimenpiteelle.
asiaa pari sekuntia pohdittuani vastaan, etten ottaisi sellaista pilleriä. olisi jäänyt kokematta ne vuosien takaiset vaikeudet ja pohdiskelut siitä mitä minusta ajatellaan ja se mahtava hoksaaminen, ettei sillä ole merkitystä.jos en olisi lesbo, saattaisin olla vähemmän rohkea, vähemmän sinut itseni kanssa,koska moni asia olisi jäänyt miettimättä.

ja onhan ne maailman ihanimpia asioita..ihastuminen,rakastuminen,kiinnostuminen toisesta jne.
en haluaisi tätä asiaa elämässäni vaihtaa

voi olla, että elämä heterona olisi helpompaa,en tiedä
mutta en haluakaan elää helppoa elämää (:
  • 4 / 58
  • Terve, onneksi
  • 4.9.2005 17:03
Suurelta vitsaukselta maailma säästyisi, jos tällainen pilleri keksittäisiin. Vielä parempi olisi, jos keksittäisiin ennaltaehkäisevä rokotus seksuaalista kieroutumista vastaan, ja tätä rokotusta jaettaisiin kaikille, vielä toistaiseksi turmeltumattomille lapsille, mieluummin ja alle kouluikäisenä.
  • 5 / 58
  • Terve, onneksi
  • 4.9.2005 17:07
Korjaus: viimeinen värssy piti päättyä "mieluummin JO alle kouluikäisenä." Anteeksi alkeellinen hutilointini näppiksellä.
  • 6 / 58
  • Rokkihomo
  • 4.9.2005 17:08
En.

Mietin viela uudestaan: En.

Sehan olisi joku aivan muu ihminen sitten.
En ottaisi...vaikka kaapista tuloni olikin pitkä ja vaikea prosessi. Olen tänä päivänä niin hirveän onnellinen, etten haluaisi sitä muuttaa. Sitä paitsi pojat on musta niin kivoja, että olis aika sääli, jos niistä ei enää tykkäis ;)
Juu en.

Mutta melkein toivon, että kehitettäisiin pilleri, joka aiheuttaisi päättömien yksilön olemassaoloon liittyvien ja itseinhon sävyttämien ajatusten esiin putkahtamisen. Tämänkin ketjun olemassaolo viittaa siihen, että kysyntää tälläiselle täsmälääkkeelle olisi.
Vaikea vastata heti lonkalta.

Ajattelin heteromiehen osaa heteronaisen kanssa avioliitossa, niin ei paljon naurata. Minusta heteronaiset, suomalaiset sellaiset, ovat niin kauheita, etten varmaan haluaisi elää sellaisen hirviön kanssa. Ottaisin ulkomaalaisen naisen, jos olisin heteromies ja suomalainen.

Jos olisin heteromies, niin haluaisin olla kansallisuudeltani ranskalainen, mutta en ole varma siitä

Toisaalta kaipaisin heteromiehessä juuri isän roolia. Isyys on minun kohdallani jo mennyttä juuri siksi, koska minulla alkaa olla jo liikaa ikää. Missään nimessä en alkaisi sekoilemaan yhdenkään lesbon kanssa, mitä tulee perheen perustamiseen.

Olen tällä hetkellä aika paranoidinen, mitä tulee heteroihin kaiken sen paskan jälkeen, mitä he ovat minulle tehneet menneisyydessäni (sekä miehet, että naiset) että varon heteromiehiä heidän väkivaltaisuutensa takia ja epäilen melkein jokaista heteronaista selkään puukottajaksi ja tekaistujen juttujen levittäjäksi kateuden takia( panettelu). Se kaikki oli niin hirveätä. Kunpa voisin unohtaa ja antaa anteeksi, mutta kun en voi.

En tiedä, miksi haluaisin olla hetero, jos pilleri keksittäisiin tai joku muu vastaava "lääke" tai temppu.
Tasapuolisuuden nimessä pitää lisätä, että varon myös, jos vain saan selville kaappihomon tai - lesbon, jolla on "liian" paljon menetettävää, jos salaisuus paljastuisi. He voivat olla lähes kuolettavan ilkeitä avoimelle homolle ( lesbolle) ja tehdä elämästä helvetin, koska ei näe omia taipumuksiaan( ihastumisiaan ), vaan "meikkaa" ne joksikin muuksi-yleensä hyvän tekemiseksi. Tämä "hyväntekijä" voi mustasukkaisuuudesta tai kateudesta olla kuin neutronipommi ja tuhota homoseksuaalin jokaikisen ihmissuhteen työyhteisössä ja eristää hänet heteroista. Myös kaappihomo voi kiusata toista homoa paljastumisen pelosta ja olla todella kaksinaamainen.
Tietysti ottaisin. Kun on jo lähes puolivuosisataa homona ollut ja, yksin jäätyäni kivaa lähteä seurustelemaan harmaapartaisen miehen sijasta harmaahiuksisen leskirouvan kanssA.

Kenties olen jotakin menettänyt koksen ole vielä päässyt kunnolla naimaaan vittuun.
Jos oisin vielä murrosikäinen ja kokematon kundi niin ottaisin. Nyt ku oon eläny homon elämää jo vuosia niin en varmasti ottais.
En ottaisi. Elämä olisi varmaan ollut jossain mielessä helpompaa jos olisi perushetero, mutta en muuttaisi itseäni enää miksikään muuksi. Minä olen minä ja sillä hyvä. Jos se ei jollekulle kelpaa niin suksikoon kuuseen.

Perusteluja: Lesbona on joutunut ajattelemaan identiteettiään todennäköisesti enemmän kuin heterona olisi tullut tehtyä. Koen myös niin, että vähemmistöön kuuluminen on tehnyt minusta persoonana vahvemman. Se on positiivista. Ja en pidä itseäni mitenkään sairaana tai hoitoa tarvitsevana. Kuten jo edellä sanoin: jos joku muu pitää sellaisena niin suksikoon kuuseen. Homofobiset sen sijaan kannattaisi rokottaa (tai antaa joku pilleri) fobian ja syrjinnän karsimiseksi.
Mene ihmeessä kyselemään mustaihoisilta, haluaisivatko nämä pillerin voimin muuttua valkoiseksi.
Ei kiinnosta muuttua heteroksi! Miksi ihmeessa??? En tajua OLLENKAAN tata kysymyksenasettelua!!! Homoja on aina ollu ja tulee aina olemaan, luonnonjuttu. Eri aikoina/paikoissa/kulttuureissa asiaan on vaan suhtauduttu miten millonki, ja myos homoudella kasitetty millon mitaki. Ei se muuta sita asiaa etta osa porukasta on pimpin ja osa hepin peraan, siina se!
Jäisi pilleri ottamatta. Perusteluja? Olen tyytyväinen elämääni juuri näin. Tai en usko, että toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi onnellisuuteni asteeseen merkittävästi. Suuntaan tai toiseen. Ja enhän minä olisi minä, jos olisin toisenlainen. :)

Tämä sama keskustelu ja suunnilleen samoilla vuorosanoilla aloitettuna on muuten käyty jo. En ole varma, missä. Mielestäni ei kuitenkaan tällä foorumilla, kun en sitä löytänyt.

Mitä muuten on "homouden ehkäiseminen"? Mielestäni pitäisi paremminkin olla jotain, jolla voitaisiin ehkäistä omilla aivoilla ajattelemisen puutetta. Nimimerkki "Terve, onneksi" saattaisi hyötyä siitä?
No en tod. ottaisi. Ja perustelut aika tavalla samat kuin tuossa smo edellä kirjoitti, että tokkopa toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen tekisi minusta yhtään onnellisempaa.

Minusta tuntuu, että smo:n mainitsema samanlainen keskustelu käytiin juuri täällä Ranneliikkeessä, topic oli vain joku toinen, mutta keskustelu karkasi hieman aiheesta ja meni juuri tähän hetero-pilleri keskusteluun :o Ainakin muistan lukeneeni samanlaista juttua juuri täällä aikaisemmin...
jos ottaisin, olisin ottanut ennekuin minusta tuli minä =).Siis silloin olisi pitänyt tehdä se ennenkuin olin ollut ja tuntenut naisen kosketuksen.

En olisi yksinäinen, yhteisön ulkopuolella.

Mutta silti nyt en enää todellakaan haluaisi olla muuta kuin minä, uskon että joskus vielä löydän itselleni naisen joka tuntee samoin ja kulkee kanssani metsissä ja rannoilla.

Minulla on kunnioitus tahto olla ja elää =) ja kyky/taito osata puuha ja kuunnella.
Tulee mieleen kaksi syytä, miksi olisi helpompaa olla hetero: 1. Heterona olisi helpompi löytää kumppani. 2. Heterona minulla olisi mutkattomampi suhde vanhempieni kanssa.

Mutta en kuitenkaan ottaisi sitä heteropilleriä, koska enhän minä silloin enää olisi minä. Jos joku sellaista minulle ehdottaisi, kokisin sen ihmisarvoni suurena loukkaukseni.

Seksuaali-identiteetin pohtiminen ja vähemmistöön kuuluminen on omalla kohdallani opettanut minua suvaitsevaisemmaksi ja katsomaan monia muitakin asioita useista näkökulmista.
En kyllä ottaisi, vaikka olisi saatavilla....

Heitin jo hukkaan kaksikymmentä vuotta elämästä ku olin kaapissa ja nyt kun olen päässyt elämän riemuun (ollessani 26) niin miksikäs sitä nyt keskeyttämään.. Kyl sit vituttas pahemman kerran ku ei 20:een ensimmäiseen vuoteen olis saanu ku pari kertaa pimpsaa =)
...ja kaiken lisäksi, elämä minulla on paljon värikkäämpää kuin monella hetrokaverillani.. Mulla ei yksikään päivä ole yhtään samanlainen ja jokaiseen päivään sisältyy jännitystä :))
Ei, en ottaisi! Heteromiehillä on minusta kovin tylsät ja rajoittuneet harrastukset/mielenkiinnot. Kaiken lisäksi aina pitää olla huolissaan omasta seksuaalisuudestaan, ettei vain saisi kuvaa olevansa "neiti" tai homo.
Helpompaa tietenkin muista syistä.
Hoh-hoijaa, onko joku ihan niinq aikuisten oikeesti sitä mieltä, että elämä on mielenkiintosempaa homona kuin se olisi heterona tai päinvastoin?
Mä en jaksa näitä.
:/
Jos homot voisivat muuttua heteroiksi olisi maailma parempi, ei enää kummallisia homobileitä ja muita sun darkroomeja, homopäiviä ja kulkueita, monet olisivat lopultakin terveitä fetistisairauksistaan. Olisin onnellinen jos olisin lopultakin hetero. Maailma olisi sellainen kuin sen pitäisi olla.
Nimimerkki "Heteroksi": Mikä tekisi homottomasta maailmasta paremman? Mikä vika on kummallisissa tai tavallisissa "homobileissä"? Ei Sinun tarvitse mennä darkroomiin. En minäkään käy darkroomeissa, vaikka homo olenkin. (Miksi muuten et tärise heteroiden tissibaareista, prostituutiosta, pornolehdistä tai maksu-tv:n heteropornosta?)

Jonkun kulkueen tai merkkipäivän puuttuminenko maailmaa parantaisi? Homojen puuttuminenko tekisi maailmasta paratiisin? Entä sodat, sairaudet, rikollisuus, luonnonkatastrofit? Nekö olisivat ok?

Ei, edelleenkään pilleri ei maistu :)
Minä ottaisin pillerin. Siinä mielessä, etä eläisin heterona mieluummin. Mutta mieluiten ottaisin sen nuorena, ennen mitään kokemuksia.

Mä luulen että maailma olisi parempi paikka ilman homoja. Homot ovat liian radikaalisti erilaisia, he keikuttavat venettä vähän turhan paljon. Ihmisten monimuotoisuus on osa elämää, mutta homous on vain pikkuisen verran liikaa. Se poikkeaa liian radikaalisti - asiassa minkä pitäisi olla se suurin ihmisiä yhdistävä ja empatiaa lisäävä asia - rakkaus ja seksuaalisuus.

Luulisin että sodatkin johtuvat osittain homoudesta. Kts. uusi aloittamani threadi.
Sodat on homojen vika. Mitenkähän se on tuon uhkaavan ekokatastrofin kanssa, ehkä sekin saadaan vielä jotenkin kaadettua homojen niskaan..?

Käsittämätöntä soopaa. En vaivaudu perustelemaan mielipidettäni, koska edellinenkään kirjoittaja ei sitä tehnyt.
Ai niin: en ottaisi pilleriä. Olisin montaa kokemusta köyhempi enkä näkisi asioita samalla tavalla kuin nyt. Lapsia on tarpeeksi maailmassa ilman minun siittämiäni, joten...
Voi jumalauta, millanen homo sä oikein olet Joakim f??

Heteron elämässä ei oo mitään erikoista, se on kovin tylsää. Itse elelin sellaista aina tähän kesään saakka. Nyt kun on kokemuksia samasta sukupuolesta, on hävinnyt viimeinenkin kiinnostuksen rahtu naisia kohtaan. En enää koskaan halua palata enkä palaa siihen elämään.

Kuten joku taisi mainita, naiset on parisuhteessa lievästi yleistäen kamalia. Ne on muutenkin ihan eri planeetalta kuin miehet, olkoonpa mies kuinka neitimäinen tahansa. Kaverina mitä parhaimpia mut suhteeseen... ei kiitos!
En ottaisi. Eikä mitään lääketieteellistä keinoa asian muuttamiseksi tarvita. Eihän kysymyksessä ole mikään sairaus.
Paljon tähdellisempää olisi pohtia miten me ihmiset erilaisuudestamme huolimatta voimme elää yhdessä aiheuttamatta ristiriitaa. Hyväksykäämme itsemme ja uskaltakaamme elää silloin pohdittaisi aivan toisenlaisia asioita.
Sekunnin harkinnan jälkeen varma vastaus on ei, en ottaisi pilleriä. Koen että elämäni homona on ollut paljon värikkäämpää kuin mitä se olisi ollut heterona, vaikkei tää nyt mitään ilotulitusta suinkaan joka päivä ole. Erilaisuuteni takia olen joutunut kärsimään syrjintää ja kiusaamista, mutta luulen että loppupelissä se on tehnyt minusta vain vahvemman ja avarakatseisemman kokonaisuuden. Ainut mitä noin äkkiseltään kadehdin heteroiden elämästä on avoin tunteiden näyttäminen, se ei vieläkään meiltä onnistu muuta kuin joidenkin suurkaupunkien ghettoissa.
Kyllä ottaisin.

jaa miksikö?
Koska todennäköisesti olisin heterona tälläkin hetkellä onnellinen. Ehkä. Jospa.

Nyt en ole.
Mä ottaisin itse.

Koska... juuri se avoin tunteiden näyttäminen on todella ihan käsittämättömän suuri osa sitä rakastuneiden onnellisuutta ja rakkauden taikaa. Toinen on tietenkin yhteisön osoittama ihailu heteroparia kohtaan. En oo koskaan ollu homona niin onnellinen, kuin niinä vuosina kun luulin olevani hetero ja mulla oli ihana tyttökaveri, perheen, ystävien ja tuttavien laaja ja vilpitön hyväksyntä, kannustus ja ihailu. Kaikki oli kuin sadusta. Paitsi... jotakin puutui. Nyt mulla on se "jokin" mutta kaikki ne jutut mikä silloin olivat hyvin, ovat nyt päin helvettiä.

Kaikki mitä mulla oli silloin, mulla ei ole nyt ja päinvastoin.

Sitten kun en enää muista heteroaikojani selvästi ja ne muistot ovat vaipuneet unholaan, olen vasta lopullisesti hyväksynyt homouteni. Muttei sekään ole hyväksymistä, se on vain turtumista, unohtamista, ehdottoman sosiaalisen hyväksynnän ja vapaudenkaipuun unohtamista.
Mun on vaikee kuvitella, miltä tuntuu homosta, joka ei ole koskaan kokenut olevansa hetero.. Mä luulin vilpittömästi n. 20 -vuotiaaksi asti. Se oli vilpitöntä, olin vilpittömästi hakoteilla, heräsin siitä, kuin mut olis ravisteltu hereille unesta. Se oli kovin kaunis uni. En voi lakata toivomasta että nukahtaisin siihen uudestaan.

Blue pill or the red pill...
Ottaisin.

Mutta vain jos tarjolla olisi homopilleri, jonka voisin napsaista viikon päätteeksi.

Olisi kiva tutustua arvoitukseen nimeltä heteromies.
En ottais. Koska niinku monet onkin jo todenneet, niin en olisi enää minä sen jälkeen. Joskus tulee mieleen, että kyllähän se luultavasti olisi helpompaa elää heterona. Mutta ei elämän helppoa tarvi olla... Kaikki paska on kuitenki arvokkaampaa ku ne harvat huonot asiat. Tärkeimmät ihmisetkin kuitenki rakastaa mua, vaikka en yhteiskunnan normeihin täysin sovikaan..
Niin, millainen identiteetin hajaantuminen olisikaan tuloksena?

Muistutan taas mustavalkoisesta ajattelusta: tässä nähdään vain homot ja heterot. Entäpä a- ja biseksuaalit?
Oasis, eikö parisuhteessa ole paljon tärkeämpää se, mitä teidän kahden välillä on, kuin mitä muut ajattelevat suhteestanne?
marianna... Mun mielestä se on vain puolet siitä rakastumisen hullusta fiiliksestä. Heteroilla on se että voi mennä villinä ja vapaana tuolla yhdessä kaikkien nähden, juosta käsi kädessä, ihmiset vaan katsoo hyväksyvästi ja vanhojen ihmisten silmät kostuu. Se on osa sitä rakkauden kauneutta, sellainen sosiaalinen kukkaan puhkeaminen ja epäilysten ja epävarmuuksien katoaminen, mikä rakastuneella heterolla usein tapahtuu. Ei homoilla semmoista ole. Tai voi olla, mutta se tapahtuu lähinnä omassa päässä.

Kaikkihan me tää tiedetään, ei homous vastaa heteroutta. Turhaa itsesääliä tavallaan vaan mun osalta. Mulle homouden hyväksyminen on ollut silti surutyö, turtumista ja tiettyjen haaveiden unohtamista. Enkä tarkoita omia lapsia nyt...
"Entäpä a- ja biseksuaalit?"

There is no such thing as a bisexual, it's just greed. (Patsy Stone)

Vakavammin puhuen, toi ajatus viikosta heterona ois kyllä jossain määrin houkutteleva, kunhan sen pillerin vaikutus loppuisi VARMASTI. Olisihan se näin 110% homona jännää viettää viikko heteromiehen elämää, ehkä sitä sit oppis ymmärtään. Tod.näk. ei kuitenkaan. Mitä jännää voi olla siinä, että tuijottaa autoja jotka kiertää 52 kertaa samaa rataa ympäri???
Eiköhän niitä homojakin löydy, jotka mielellään tuijottavat autoja, jotka kiertää 52 kertaa samaa rataa ympäri. Ei kai sellainen tee kenestäkään heteroa.

Minusta se oudoin kokemus olisi ehkä se, että kokisi naisen jollakin tavalla eroottiseksi. Sellaista minä en ole elämäni varrella vielä kokenut.
Taidan viedä nyt keskustelua vähän sivuraiteelle, mutta en voi mitään sille, että sydämeeni koskee nähdessäni, miten negatiivisesti jotkut homot täällä näyttävät suhtautuvan itseensä ja homouteen ylipäänsä.

"Kaikkihan me tää tiedetään, ei homous vastaa heteroutta."

"Mä luulen että maailma olisi parempi paikka ilman homoja. Homot ovat liian radikaalisti erilaisia,"

"Jos homot voisivat muuttua heteroiksi olisi maailma parempi, ei enää kummallisia homobileitä ja muita sun darkroomeja, homopäiviä ja kulkueita, monet olisivat lopultakin terveitä fetistisairauksistaan. Olisin onnellinen jos olisin lopultakin hetero. Maailma olisi sellainen kuin sen pitäisi olla."

Miten asenteet voivat tällä menolla ikinä muuttua suvaitsevaisemmiksi, jos homot itsekin ajattelevat tuolla tavoin?

Kyllä minä itsekin tunsin aikoinani syyllisyyttä rakastuttuani ensimmäistä kertaa naiseen, kunnes havahduin tajuamaan, miten älytöntä on tuntea syyllisyyttä siitä, että rakastaa toista (sinkkua)ihmistä. Paljon enemmänhän minun olisi ollut aihetta tuntea syyllisyyttä, jos olisin vihannut tätä naista. No onneksi tällaiset tuntemukset ovat jo kaukana menneisyydessä.

Toki joskus on hetkiä, jolloin ajattelen, että heterona olisi helpompi elää. Mutta eihän kenenkään elämä täysin ongelmatonta ole.

Jospa vain joku päivä kaikki pystyisivät ymmärtämään, että ihminen on aivan yhtä arvokas riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta hän rakastaa ja/tai haluaa petikumppanikseen.
Mä olen elänyt vaiheen, jossa koin yksinomaan naisen eroottiseksi. Noin 20 -vuotiaaksi saakka. Silti en ole lainkaan bi... sitä on vaikee tajuta. Oon miettinyt, olenkohan mä edes normaalila lailla homo. Mulla on ollut kaikkea traumaattistakin kokemusta tuolla menneisyydessä...hyväksikäyttöä ja paljon väkivaltaa. Tiedä sitten miten ne vaikutti.

Koin naisen alunpitäen eroottiseksi. Olen katsellut naisia himoiten, haaveillut naisista, nähnyt märkiä unia naisista, ihastumiset, rakastumiset... koko hoito. 20 -vuotiaana joku vaan meni vinoon. Siksi se tuntuu niin pahalta.
"Jospa vain joku päivä kaikki pystyisivät ymmärtämään, että ihminen on aivan yhtä arvokas riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta hän rakastaa ja/tai haluaa petikumppanikseen."

Voispa sanoo, että NAINEN on aivan yhtä arvokas riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta hän rakastaa ja/tai haluaa petikumppanikseen. Mies ei, jos on siis homo.
Jokainen on omalla tavallaan homo - oma itsensä, toivon.

Jos olet löytänyt itsesi, niin sinulla on jotain mistä aloittaa rakentaa. Jokainen on jossain suhteessa vähemmistössä eikä se ole paha. Tällaiset asiat juuri yhdistävät ihmisiä...
En varmasti ottaisi. Heteroilla on varmasti helpompaa, mutten usko että olisin onnellisena silloin, koska olen täysin onnellinen nyt. Elämäni on rikasta, vaihtelevaa, värikästä, innostavaa ja kiinnostavaa. Joka ikinen päivä on tuhat syytä elää, tärkeimpänä tietenkin elämä itse.

Ja sit välikommentti näille uskonpuhdistajille: onko koskaan käynyt mielessä että homokin voi olla kristitty ja vahvassa uskossa? Älä tuomitse ettei sinua tuomitaisi.

En myöskään haluaisi olla nainen vaikka välillä neitimäisiä piirteitä varmasti näkyykin, oon onnellinen homo-mies ja nautin myös vastoinkäymisistä :)
Olen ollut ensimmäisistä seksuaalisista mielikuvista lähtien homo. Olen tiennyt sen aina. Ajatus naisesta eroottisena kohteena kuulostaa, hmmm, sanotaanko, vieraalta. Ihan mielenkiintoista spekulaatiota nuo heteropilsut, mutta eiköhän sukulaisista ja kaveripiiristä ole kertynyt sen verran kokemusta, että ei se isä, äiti ja kaksi lasta automaattisesti mitään autuutta tuo. Jos nyt kuitenkin muuttuisin heteroksi, se en olisi enää minä, sillä sen verran suuri merkitys seksuaalisuudella on ollut oman identiteetin ja persoonan muotoutumisessa - ja sitä paitsi olen oikein tyytyväinen asioiden nykyiseen tilaan =)
Mulla oli se ongelma hyväksymisessä, että mä jotenkin ajattelin että seksuaalinen hyväksikäyttö oli "vammauttanut" mut homoksi. Se on vaikeuttanut hyväksymisprosessia. Pedofiili jäi kiinni myöhemmin, en ollut ainoa uhri. Olen kai ikuisesti katkera siitä vaikken sitä mitenkään muistele enää.
Mä kyllä ttaisin sellasen pillerin, jos se olisi olemassa. Mutta parhaimmalta ajatukselta tuntuis pilleri, jonka pystyisi syöttämään sille Komeimmalle heterojätkälle ja sen seurauksena jätkällä heräisi himot minuun!
Onpa siinäkin mielipide. "..jonka pystyisi syöttämään sille Komeimmalle heterojätkälle..." Eikö teillä ole omanarvontuntoa? Eipä ilmeisesti. Tuollaisia kannanottoja kun lukee, tekisi mieli vetää koko purkillinen niitä pillereitä, vain erottuakseen moisesta aivottomasta massasta.
Sitten en enää olisi se minä joka olen tähän asti ollut. Haluan olla minä. Minusta tämä koko kysymys on yhtä järkevä kuin, että haluaisinko esim olla Tony Halme. Hyi helvetti!!!!
En ottaisi pilleri. Miksi ihmeessä. Minulla on hyvä elämä ja ihana mies rinnalla. En halua luopua siitä.

Mutta miksi halusin osallistua keskusteluun on se, että miksi ihmeessä kuvittelette heteroiden elämän olevan helpompaa? Minulla on kaveripiirissä kuusi aivan ihanaa heteronaista, jotka kaikki ovat sinkkuja. Osa omasta halusta, osa siitä syystä, että eivät kumppania heteroiden joukosta löydä. Eivätköhän hekin ole käynneet läpi ne samat fiilarit, kuin esim minä aikanani, kun tuota kumppania hampaat irvessä etsin ja luulin, että saan viettää loppuelämäni yksin? Ei se kumppanin löytäminen ole yhtään sen helpompaa heteroilla kuin homoilla. Ja he naisina joutuvat vielä luopumaan niin paljon enemmästä, kun jää tuo perhe perustamatta.

Ja sitten kun se oikea tulee kohdalle, kolahtaa se samalla tavalla, on sitten heteto tai homo! Eikä minun ole onneani tarvinnut ympäristöltä salata vaikka miehenä mieheen rakastuin!
Tämä on tulos setalaisten ajamasta politiikasta, että siinä ei mukamas ole eroa onko hetero vai homo vai trans...se on vale!