Jos "homogeeni" löydettäisiin...

Eräässä toisessa keskusteluketjussa tuotiin esille ajatuksia siitä, mitä tapahtuisi, jos ns. homogeeni löydettäisiin. Itse odotan pelolla, josko jonakin päivänä sellaisen geeni katsotaan löytyneen. Miten meille kävisi? Miten kävisi tulevaisuuden hlbt-ihmisille?

Tulisiko meistä ennen geenin löytymistä syntyneistä "jäänteitä", joiden ei olisi pitänyt antaa syntyä? Tulisiko geenin löytymisen jälkeen syntyneistä hlbt-ihmisistä selvästi kakkosluokan kansalaisia sen takia, että heidän syntymisensä olisi voitu estää, mutta se laiminlyötiin?

Menisikö asenneilmapiiri muuten kovasti taaksepäin? Uskon että näin kävisi. Se on nimittäin selvää, että monet haluaisivat varmistua syntyvien lasten heteroudesta. Hlbt-lapset eivät saisi enää vapaata mahdollisuutta syntyä. Heitetäänpä piruja seinille: Kohtaisiko hlbt-väestöä eheytys, uudelleenmedikalisointi vai jopa rikoslain kiristäminen?

On vaikeata arvioida miten siinä kävisi mutta miten sitten perusteltaisiin sellainen käsite kuin synti. Voiko geenivirhe olla synti? Voiko geenivirhe olla moraalittomuutta? Kyllä noissa asioissa kirjotettaisiin aivan uudet luvut. Olisiko kysymyksessä geeniVIRHE? Eikö olisi pikemminkin poikkeus joka vahvistaisi säännön. Albino on geenivirhe sillä siitä puuttuu väripigmenttejä aiheuttavat perimät. Ei silloinkaan puhuta sellaisesta virheestä joka olisi yhteiskunnalle vaarallinen vaikka se eläinmaailmassa todennäköisesti aiheuttaa yksilön tuhotumisen koska se ei voi suojautua viholliselta sulautumalla ympäristöönsä.
Asenteet muuttuvat hyvin hitaasti mutta en silti kävisi arvioimaan miten asiassa kävisi.
Parasta mitä asialle voisi tehdä,ilman geenin löytynistä, olisi vaikuttaa siihen asennevammaan jota yleisesti esiintyy olemalla vain ihmisiä ihmisten parissa.

Kundi-78, olen itsekin jo pitkään seurannut hieman huolestuneena erilaisia spekulaatioita homouden biologisista/endokrinologisista/geneettisitä syyolettamuksista, jopa hlbt-kansan omassa keskuudessa. Useimmista syyoletuksista heijastuu asiantuntemattomuus ja vain heikosti naamioitu toive, että löydetään keino homouden poistamiseksi.

Minusta näihin lukemattomiin spekulaatioihin kannattaa suhtautua rennon kriittisesti, eikä turhaan pelästyä. Kävin läpi kymmenä yhteenvetoja eri alojen tutkimuksesta väitöskirjaani (1997) varten ja sitä olen jatkanut FinnQueer-verkkolehteä varten tähän päivään. Nähdäkseni yleinen suuntaus on, että mitä enemmän ja tarkemmin asiaa tutkitaan, sitä varmemmin voidaan osoittaa tuollaiset syysolettamukset virheellisiksi. Niiden taustalla on monessa tapauksessa ollut pinnallisesti tehty tutkimus ilman tieteen vaatimaa toistokoetta mutta silti ensimmäinen spekulaatio on julkistettu näyttävästi, jopa sensaatiomaisesti lehdistössä.

Olen parhaillaan tekemässä artikkelia keväällä ilmestyneestä monituhatsivuisesta psykiatrisesta käsikirjasta (Kaplan & Sadock 2005), jota ainakin psykoanalyyttisen sairausleiman vallitessa pidettiin Raamattuun verrattavana auktoriteettina. Itse en pidä mitään tekstiä Raamattuun verrattavana auktoritettina, en edes itse Raamattua. Silti voidaan tutkia yleisiä mielialoja tutkimalla, miten "arvovaltaisessa" käsikirjassa suhtaudutaan biologisiin teorioihin.

Vuonna 1997 hyväksytyssä väitöskirjassani tein yhteenvedon biologisista teorioista ja totesin, että millään niistä ei ole tarpeeksi empiiristä tukea. Julkaisin näitä koskevan kritiikin FinnQueer-verkkolehdessä
(http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=178_11_1)

Vuoden 2005 Kaplan & Sadockissa suhtaudutaan kaikkiin biologisiin olettamuksiin edelleen kriittisesti, lähinnä metodologiselta ja empiiriseltä pohjalta. Monien olettamusten kohdalla käsikirjassa todetaan hyvinkin selväsanaisesti, että mitään sitovaa empiiristä näyttöä ei ole kertynyt tukemaan rakenteellisia (aivokurkiaisen muoto), geneettisiä, endokrinologisia (sisäeritykseen liittyviä), tai aivojen rakenteeseen liittyviä olettamuksia.

Biologisista teorioista kirjoittava professori William M. Byne toteaa omassa osuudessaan hyvinkin selkeästi, että "Ei ole voitu osoittaa mitään geneettisiä kytkentöjä". Byne toteaa myös, että termi "homo(seksuaali)geeni" on käsitteenä vailla merkitystä.

Jopa biologisia olettamuksia itse esittäneet tutkijat ovat suhtautumassa yhä itsekriittisemmin aikaisempiin olettamuksiinsa. Simon LeVay, joka toi julkisuuteen 1990-luvun alussa hypotalamuksen rakennetta koskevat INAH-3 -oletukset on vuonna 1996 julkaissut yhteenvetokirjan biologisista olettamuksista. Hän toteaa, että mitään Hamerin olettamaa geeniä ei ole löydetty, Dörnerin olettamaa sisäerityshäiriötä eikä hänen itsensä olettamaa rakenteellista syytä ole voitu tieteellisissä tutkimuksissa vahvistaa.

Sen enempää tieteellisesti argumentoiva tutkija ei voikaan todeta. Empiirinen tutkimus voi vain antaa tukea tai jättää antamatta tukea olettamuksille.

Lyhyesti: mitä enemmän tutkimuksia on tehty, sitä hatarammiksi kaikki vanhat syyolettamukset osoittautuvat. Lisäksi pitää kysyä miksi syyteorioita vielä etsitään. Lesbous ja homous ovat olemassaolevia tosiasioita ja on mielekkäämpää tutkia miten näiden ihmisten elämän laatua ja olosuhteita voidaan parantaa.

Minä en kysy miksi olen homo, vaan miksi en saisi olla homo :)

Joillekin on vaikea myöntää geneettistä perimää homoudelle, joillekin yhtä vaikea ympäristön aiheuttamaa.

Olli S ! Onko olemassa jokin muukin vaihtoehto ?

Minä voisin kuvitella - tuntematta tarkemmin olettamuksista kumpuavia spekulaatioita (enpä juuri ole kiinnostunut homouden syystä vaan merkityksestä) - taustalla olevan melko monimutkaisen vaikutusjärjestelmän. Uskon kuitenkin tutkimusten jatkuvan. Heterous saanee samalla selityksensä (hahhahhaa).
Toivoa vain täytyy, että tietoa ei käytetä väärin.

Martin, toivomuksesi siitä ettei tietoa käytettäisi väärin, on osoittautunut monien tapahtumien myötä vääräksi.

Perustelen. Ydinteknologian tietämystä käytetään energian tuottamiseen. Samaa tietämystä on käytetty suurien ihmismäärien tuhoamiseen. Biologista tuntemusta on käytetty hyödyksi monella tapaa. Samaan aikaan on kehitetty bioaseita, joita tällä hetkellä syystä pelätään todella, tuon tietämyksen vääjäämättä kulkeuduttua myös terrroristeille. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Homogeenin (minkä löytymistä vahvasti epäilen) tietämystä käytettäisiin ilman muuta joissakin yhteisöissä epäiltyjen homosikiöiden abortoimiseen. Tästä syystä pidän koko homogeenitutkimusta ja vastaavaa eettisesti erittäin arveluttavana.

Juhani

Yhdyn näihin ajatuksiisi pääsääntöisesti.

Mietin millaisia vaurioita "normaaliin" aivojen kehitykseen vaikutti aikoinaan dietyylistilbestroli hoidot, joita käytettiin keskenmenojen ehkäisyyn 50- - 70-luvuilla. Tyttölapsien myöhempään raskaaksi tulemiseen on ollut suuria vaikutuksia myös näyttö transsukupuoliuuden kokemisen lisääntymiseen on voitu havaita. Lääkehän voi olla kuin sukupuolinen ja seksuaalinen talidomi. Ranskassa naisille on myönnetty korvauksia tuotetuista vahingoista ja sama jenkeissä.

Itse olen altistunut tälle lääkkeelle ja niin myös muut sisareni. Ongelmia on. Kannattaa kokeilla googlettaa diethylstilbestrol tai des. Voipi herättää ajatuksia. Mut huom asiaa on tutkittu aika vähän.

Mielestäni tieteellisten tutkimusten tuloksia ei kannata pelätä tai vähätellä niistä mahdollisesti johdettavien sovellutusten vuoksi. Ainakaan en näe hedelmällisenä tutkimuksen laiminlyöntiä vain sen vuoksi, että sen tuloksia voitaisiin käyttää jollain tavalla väärin. Mitä sitten jos homouden taustalta löytyykin pääasiassa biologiset tekijät? Mielestäni sekin on parempi vaihtoehto kuin jo koettu hulluksi, syntiseksi ja rikolliseksi leimaaminen. Täytyy muistaa että jos homouden taustalta ei biologisia tekijöitä löydetä niin monen mielessä tämä tarkoittaa sitten automaattisesti sitä, että homous on nimenomaan kasvuolosuhteista ja varhaisista kokemuksista johtuvaa "vinoon kasvamista" ja siis psyykkinen häiriö, tai ainakin jotain mikä on ihmisen itsensä päätettävissä ja vaihdettavissa, jos vain niin haluaa. Biologiset selitysteoriat vapauttavat homoseksuaalit siitä moraalisesta vastuusta, mikä heidän niskaansa on vuosisatoja sälytetty. Siis siitä vastuusta, että seksuaalinen suuntautuneisuus olisi jonkinlainen valinta tai patologisten perhesuhteiden seurausta.

Sitäpaitsi mitä pidemmälle tutkimus tällä saralla etenee niin sitä todennäköisemmiltä homoseksuaalisuden biologiset selitysmallit alkavat vaikuttaa. Jos tämä ei miellytä niin täytyy tosiaan kysyä, että mikä sitten olisi se parempi vaihtoehto? Sekä että syitä ei etsittäisi? Sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Homoseksuaalisuus on normista poikkeava ominaisuus, joka kiinnostaa sekä tutkijoita että tavallisia ihmisiä. Seksuaalisuus ylipäänsä on ihmismieltä kiinnostava asia, eikä sillä saavuteta mitään että pistetään pää pensaaseen ja sanotaan, että sitä ja sitä asiaa ei saa tai ei tulisi tutkia vain koska sitä voidaan sitten käyttää jollain tavalla väärin.

Olen Ilopillerin kanssa pitkälle samaa mieltä, ettei tieteellisen tutkimuksen tuloksia kannata pelätä tai vähätellä niiden mahdollisten sovellusten takia. Itse menisin vielä pidemmälle ja vaatisin, ettei tieteellistä tutkimusta saa mitenkään estää tai kieltää. Olenhan joutunut taistelemaan kristillistä sensuurilakia vastaan ja puolustautumaan käräjäoikeudessa kun väitöskirjani vaadittiin tuhottavaksi.

On selvää, että osa "syiden" hakijoista etsii vain oikeutusta syrjinnän jatkamiselle. Dörner, joka esitti sisäerityksen liittyviä olettamuksia, sai aikaan, että molemmissa Saksoissa vielä 1980-luvulla silvottiin homomiesten aivoja muuttamisen tarkoituksessa. LeVayn ja Hamerin 1990-luvulla esittämät spekulaatiot aivojen rakenteesta (INAH-3) ja Hamerin esittämät olettamukset "homogeenistä" eivät ole saaneet vahvistusta muiden tutkijoiden tekemissä kontrolloiduissa kokeissa.

Jos siis tarkastellaan näitä ainoastaan empiirisen tieteen valossa, johon kuuluvat asianmukaisesti tehdyt kontrolloidut kokeet ja vertailututkimukset, on todettava, että mitään empiiristä näyttöä millekään rakenteelliselle teorialle ei ole voitu esittää. Jos asiaa tarkastellaan puhtaan luonnontieteellisesti, on myös varoitettava asiantuntemattomia oletuksia geenien toiminnasta. Eiväthän geenit tee muuta kuin ohjaavat tiettyjen valkuaisaineiden rakenteen syntymistä.

Tästä näkökulmasta on mielestäni perusteetonta tehdä vaikkapa geenien sielunelämää koskevia spekulaatioita (esim. geenien itsekkyydestä) tai lukea ns. luonnon tarkoituksia - puoleen tai toiseen - geeneistä.

Minulla on alunperin teoreettisen fyysikon koulutuksen saaneena suuria vaikeuksia ymmärtää näitä spekulaatioita (joita siis tapahtuu sekä gayaktyivistien että anti-gayaktivistien taholta.

Yksi minua eniten hämmästyttävistä esimerkeistä on "homogeenin" teoreetikon Dean Hamerin olettamukset myös "Jumal-geenistä" (The God Gene) (ks. http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0385500580/qid=1126802137/sr=1-1/ref=sr_1_1/002-6760653-9065638?v=glance&s=books)

Kirjan selosteesta ilmenee, että otsikko on lähinnä mainosihmisten keksimä ja että Hamer ei itse asiassa väitä Jumal-geenin olemassaoloa. Silti hän pitää kiinni siitä, että kristillisellä uskolla on geneettistä perustaa, vaikka sitä ei vielä tarkasti tiedetä.

Aikoinaan suomalaisia fyysikoita hävetti K.V. Laurikainen -nimisen fyysikon teoretisointi siitä, että teoreettisen fysiikan epämääräisyysperiaatteista voidaan johtaa todiste Jumalan olemassa ololle.

Minusta tällaiset spekulaatiot ovat epätieteellisiä ja epä-älyllisiä.

Yksi suomalaisten eheytysliikkeiden teoreetikko Seppo Jokinen on kirjoittanut teoksen Rikotusta eheä (Gummerus, 1994), esipuheen mukaan yhdessä Jumalan ja Turun yliopiston apulaisprofessori Maija-Liisa Koskisen kanssa. Tässä teoksessa todetaan, että geenit synnyttävät miehisiä ominaisuuksia, mutta että Saatana kuitenkin pyrkii syöttämään ihmisille tietoa, joka on ristiriidassa Jumalan luomistyön kanssa. Tunnetusti Aslanin teoreetikon Ari Puontin oppi-isä on Helsingin yliopiston psykologian professori Risto Vuorinen, joka on jopa uhannut rikossyytteellä hänen oppejaan kritisoinutta henkilöä.

Mielestäni tällä syyolettamusten kentällä vallitsee kaamea sekasotku, jossa monet tahot kaikilla puolilla barrikadeja yrittävät todistella omia lempiuskomuksiaan vedoten "Luontoon" tai "Tieteeseen".

Itse toivon, että kaikki osapuolet pistäisivät jäitä hattuun ja ottaisivat järjen käteensä. Kannatan mahdollisimman suurta tieteen ja tutkimuksen sekä sanan ja uskon vapautta. Sallittaakoon kaikki tutkimus, mutta sallittakoon myös juridinen suoja syrjintää ja ihmisoikeusloukkauksia vastaan.

Nykyhetken Suomessa on perustuslaissa säädetty syrjinnän kielto. Mielestäni ei kannata pelätä tutkimusta. Näkisin ainoana vaarana, että pahimpien spekulaatioiden esittäjät tekevät itsensä naurunalaisiksi.

Sitä kutsutaan biologiseksi reduktionismiksi ja se on nykyään hyvin suosittua. Muutama vuosi sitten eräässä ajankohtaisohjelmassa oli perinnöllisyystutkija, joka väitti silmät loistaen, että köyhyyden tapainen monimutkainen sosioekonominen ilmiö on yksinkertaistettavissa geenien tasolle. (http://en.wikipedia.org/wiki/Reductionism)

Käsittääkseni tieteen filosofiassa on ollut vallalla enemmän tai vähemmän sama suuntaus Renee Descartesista lähtien. Divide and conquer lienee paras ilmaus reduktionistiselle tavalle lähestyä tieteellisiä ongelmia. Käytännössä tämä tarkoittaa ongelman jakamista yhä pienempiin ja pienempiin osakokonaisuuksiin, kunnes ratkaisu on triviaali. Homouden kohdalla se tarkoittaa siirtymistä biologian perusyksikön, geenin tasolle tai peräti kemian tasolle: DNA:n muodostamiin emässekvensseihin, jotka koodaavat aminohapoista tiettyjä proteiineja. Vastaavasti ydinfysiikassa tämä näkyy siinä, että pyritään etsimään teoriaa, joka selittäisi kaiken - "The Unified Field Theory - The Theory of Everything".

Valitettavasti tämä lähestymistapa ei ole ongelmaton läheskään aina: luonnossa yleiset epälineaariset ja kompleksiset järjestelmät eivät ole samalla tavalla simppeleitä kuten lineaariset insinöörisovellukset, koska kätkevät sisälleen usein monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, jotka tekevät redusoimisesta vaikeaa ellei peräti mahdotonta. Yksi kompleksisuusteorian isistä Nobelin saanut fyysikko Philip Anderson pyrkiikin tuomaan esille uutta ajattelutapaa, jota kutsutaan emergenssiksi kirjassaan "More Is Different", josta suora lainaus:

"The central theme of the book is the triumph of emergence over reductionism: that large objects such as ourselves are the product of principles of organization and of collective behaviour that cannot in any meaningful sense be reduced to the behaviour of our elementary constituents.”

Kannatan myös tutkimuksen vapautta. En pelkäisi tutkimustuloksia sinällään, mutta sovellusten käyttö on asia erikseen. Tieteen filosofiaan kuuluu myös tieteen etiikka. Sovellusten käyttötapaan voi sisältyä pelättäviä muotoja; sovelluksia voidaan käyttää moraalisesti arveluttavasti - homojen näkökulmasta.
Tutkimus itsessään ei kerro, mikä on moraalisesti arveluttavaa soveltamista. Moraali taas on yhteiskuntasopimus - eli olemme sopineet siitä, ~mikä on hyvin ja oikein sekä mikä on pahoin ja väärin.
On siis meidän homojen tehtävä saada homous hyväksyttäväksi ja ylläpitää tätä hyväksyttävyyttä.

Hieman topicin vierestä kun juutuin tuohon edelliseen väittämään...

"On siis meidän homojen tehtävä saada homous hyväksyttäväksi ja ylläpitää tätä hyväksyttävyyttä."

Homouden hyväsymisen kompastuskivi ei liene itse homous vaan homoseksi, heterofobinen ennakkoluulo mitä tuo mahtaa pitää sisällään.Kuten tuossa "kuukautisen jumatsuikassa" viitataan..
En usko että se on homojen tehtävä saada homous hyväksyttäväksi, enkä usko että mikään lakimuutos tai asetus vaikuttaa ihmisten ennakkoluuloisiin käsityksiin.Kasvatuksella lienee suurempi vaikutus kuin lainsäädöksillä.
Positiivinen homokuva lienee sinikopio heteroperheestä, vakiintunut parisuhde Matti ja Matti Meikäläinen.Yhtä yksipuolinen näkemys homoista kuin heteroistakin.
Lapsi (korko)kengissään vakuuttelee olevansa normaali.Aivan kuin heterot.

Enemmän kuin seksuaalista tasa-arvoa kannatan yksilöiden eriarvoa...Elikkäs erilaisuuden hyväksyntää riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta tai sen puutteesta.
Yhteiskunnassa pitää olla samat oikeudet kaikilla, mutta sen ei pitäisi olla mikään normi.

Jatkan vielä tämän keskustelun aloittajan (Kundi -78) seinälle heittämien heittämien pirujen tutkimista. Kundi -78 toi esiin laajamittaiset sikiönmurhat, jos voidaan ennustaa sikiön tuleva seksuaalinen suuntautuminen.

Jos sellainen löydettäisiin (mitä tosin epäilen suuresti), seurauksena saattaisi hyvinkin olla organisoitu kampanja homojen joukkomurhaamiseksi jo ennen heidän syntymäänsä. Riskiä voidaan tarkastella tutkimalla esimerkiksi jo tapahtuvia sikiöiden/vastasyntyneiden joukkomurhia sen vuoksi, että syntynyt ihminen ei kuulu toivottuun luokkaan.

On tärkeätä pitää mielessä, että yhtä tällaista joukkomurhaa on ylläpidetty joissakin kulttuureissa kautta aikojen ja sitä tapahtuu yhä. Yksi parhaimpia tällaisia saitteja on mielestäni kanadalainen Gendercide.org, jossa kerrotaan ei-hyväksyttyjen ihmisten joukkomurhista, jotka tapahtuvat sukupuolen perusteella: http://www.gendercide.org/case_infanticide.html

Sen mukaan monessa kulttuurissa tänäkin päivänä (esim. Intia, Kiina) tapahtuu järjestelmällistä sikiöiden ja vastasyntyneiden lasten murhaamista vain siksi, että näiden sukupuoli on näissä kulttuureissa määritelty vähäarvoiseksi. Kuvaukset ovat karmaisevia: tuhansia vastasyntyneitä vauvoja kuristetaan kuoliaiksi heti synnyttyään vain sen vuoksi, että sattuvat olemaan tyttöjä. Näissä kulttuureissa naissukupuoli on perinteisesti määritelty vähempiarvoiseksi kuin miessukupuoli.

Voisi heittää ajatuskokeen ja miettiä mitä tapahtuu kun tutkijat ovat saaneet kehitettyä testin, jolla voidaan heti selvittää vastasyntyneen seksuaalinen suuntautuminen. Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla aloitetaan niiden vastasyntyneiden kuoliaaksi kuristaminen, joiden kohdalla pakollinen homotesti on positiivinen.

Gendercide-järjestön mukaan ainoa tehokas keino on turvata ihmiselämän arvo lainsäädännöllä ja asennekasvatuksella. Olen osittain samaa mieltä martinin ja dreamlyn kanssa siitä, että moraali on yhteiskuntasopimus. Mielestäni olisi kuitenkin ensisijaisesti saatava ihmiselämä ja ihmisarvo Suomessa ja globaalisti hyväksytyiksi myös käytännössä.

Sitten voidaan keskustella erilaisten homouden ja lesbouden kaupallistuneiden pintailmiöiden olemuksesta ja voidaanko kaikilta vaatia sille ehdotonta hyväksyntää.

"Valkoisilla on valkoiset vanhemmat,keltaisilla keltaiset ect...Homoilla ei ole homoja vanhempia...homot ovat orpoja" noin nopeasti heitettynä tuo Quentin Crispin lausahdus.
En usko että tuo homogeenin löytyminen aiheuttaisi mitään kiina-ilmiötä.Ainakaan laajemmin.En usko että homoseksuaalisuus on, tai tulee olemaan mikään väestönkasvuun tai laskuun liitettävä globaali ongelma jotta homogeenetestejä niin järjestelmällisesti alettaisiin tekemään...
Ja kyllähän noita designer-babyjä on tehty siitä asti kun avioliittoon on menty rakkaudesta.Geenimanipulaatiota tuokin...
Ehkä tuo homogeenin löytyminen aiheuttaisi sen positiivisen reaktion että vanhemmat tietäisi mitä on odotettavissa;
tyttö,poika, kana vai rekka!
Kun tuo kaapista tuo tuntuu olevan vielä monille molemminpuolisesti aika shokki tuota voitaisiin jo neuvolasta alkaen käymään läpi...

Sitä voi säätää miljuuna eri lakia ja asetusta, mutta niillä ei voi säädellä ihmisten tuntemuksia.Asennekasvatusta joo kyllä ehkä...aikuisille.

Homojen oma näkyvyys on tärkeää. Asennekasvatusta - ilman muuta tärkeää - on turha tehdä, ellei homous (sisällytän tähän koko sosiaalis-seksuaalisen homoelämän) näy mitenkään.

Täällä näemmä viljellään eugeniikan kauhukuvia. Haluaisin silti kysyä viljelijöiltä, että miksei jo nykyisiä perinnöllisiä vikoja eliminoida murhauttamalla lapsia, jos kerta homogeeni niin vuoren varmasti tälläiseen johtaisi? Minulla on tuttuja joilla kulkee geeneissään perinnöllinen reuma, he ja heidän lapsensa kuitenkin ovat jatkaneet sukuaan täysin tietoisina siitä mitä heidän lapsistaankin todennäköisesti kehittyy. Tähänkin verrattuna homous on minusta melko näennäinen, se ei vaikuta mitenkään esim. ammatinharjoittamiseen toisin kuin reuma. Perusteena olisi siis periaatteessa vain silkka primitiivinen inho. Jos tuo inho on niin suuri, että se riittäisi homovauvojen (tai vain todennäköisestikin homojen) massamurhiin, niin silloin voidaan jo sanoa että nykyinenkin homojen "kohtalainen" tilanne on korkeintaan maksimi ja asiat voi tästä enää vain pahentua!

Täällä on aika pessimististä ajattelua mitä tulee homogeenin löytymiseen. Jos homogeeni ikinä löydetään ja jos sitä sitten ylipäätänsä johtaa geenistön manipulointiin eli jonkinlaiseen eugeniikkaan, niin olen varma että silloin osansa saavat kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet aina luonnetta ja henkisiä kykyjä myöten. Silloin voidaankin jo kysyä, onko ihminen enää ihminen vai pelkkä muovailtava tuote ja tässä valossa koko ihmiskunnan sisältämien eri identiteettien ja persoonien ainutlaatuisuus kyseenalaistuu (eikä todellakaan kyse ole ainoastaan enää homoista ryhmänä, vaan puhutaan jo esim. eri luonteista, seksuaalisuudesta ylipäätänsä jne..).

Tarkentaisin vielä dreamlylle, martinille ja minälle mitä tarkoitan. Mielestäni lait, asetukset ja asennekasvatus toimivat rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Tosiasiallisesti myös laeilla ja asetuksilla on asenteisiin vahva vaikutus. Oikeustieteissä puhutaankin lain "deklaratorisesta [julistavasta] vaikutuksesta".

Käytännössä tämä ilmenee esim. siten, että kun on tehty mahdolliseksi samaa sukupuolta olevien parien suhteen virallistaminen, se on yhteiskunnan asenneilmaus, että myös lesbot ja homot ovat tasavertaisessa asemassa heterojen kanssa. Kun perustuslakiin vuonna 1995 kirjattiin syrjinnän kieltävä pykälä, se oli mitä voimakkain asenteen ilmaus siitä, että hlbt-ihmiset ovat nyt virallisestikin tasavertaisia. Näissä virallisissa asenteenilmauksissa on vielä se hyvä puoli, että niiden rikkomisesta voidaan rangaista. Kun 1996 ratifioitiiin WHO:n uusi luokitus ICD-10, yhteiskunta totesi virallisesti, ettei ihmistä saa nimittää sairaaksi tai häiriintyneeksi pelkän seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Näiden lisäksi tarvitaan tietysti myös epävirallista asennekasvatusta esim. kouluopetuksessa, yliopisto-opetuksessa, työelämässä, kirkossa jne loputtomiin. Se on SETA:n näkymätöntä perustyötä - ja minunkin, psykiatrian ja mielenterveyden sektoreilla.

Martinille vielä näkyvyydestä. Tietenkin näkyvyys on ensimmäinen edellytys. Onhan hlbt-historia juuri näkymättömyyden ja hiljaisuuden salaliiton historiaa. On hyvä, että sateenkaarikansa on nyt tullut ulos kaikessa monimuotoisuudessaan. Mutta niin on myös sensaatiolehdistö kaikkine metkuineen ja rahantekokeinoineen.

Vapautustaistelun historia on myös ollut taistelua tietyn lehdistönosan harjoittamaa vääristelyä vastaan, joka on tehty ansaitsemistarkoituksessa ihmisten pelkoja ja ennakoluuloja hyväksi käyttäen. Pahimpana esimerkkinä oli se, miten iltapäivälehdistö sai alkavan aids-kriisin kautta tuhottua SETA:n diskon, joka johti syvään taloudelliseen kriisiin
(http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=101_6_1). Sellainen näkyvyys ja julkisuus on vahingollista.

Toinen ns. näkyvyyden muoto, jota arastelen, on erilaisten turhien julkkisten harjoittama omalla homoudellaan mässääminen sensaatiolehdistössä. Esiintyköön toki millä tavalla haluavat, mutta minä tutkijana haluan vain todeta että he antavat yksipuolisen ja vinoutuneen kuvan hlbt-kansasta. Meitä on meikkitaiteilijoiden ja drag-artistien lisäksi kaikenlaisia ihmisiä kaikilta elämän osa-alueilta. Eivätkä kaikki lesbot ole "valinneet" lesbouttaan siksi, että vihaavat miehiä.

Pointtini, on että homouden ja lesbouden konkreettisesta sisällöstä on niin monia mielipiteitä, että meidän on vaikea päästä yhteisymmärrykseen niiden olemuksesta. Siksi olisi kätevintä sopia ensin siitä, mistä vallitsee yksimielisyys - kuten
esim. sananvapaus, perusoikeudet ja syrjinnän kieltäminen. Tiedän kokemuksesta, koska olin SETA:n periaateohjelmaryhmän vetäjä, emmekä päässeet alkua pidemmälle.

Olenkin pitkälti siirtynyt edistämään tasavertaisuuden periaatteita muille foorumeille, joissa saa esittää kaupallisuuden ja pinnallisuuden kritiikkiä sekä arvostella yhteiskunnan ja sen instituutioiden kaksinaismoraalia ja näennäissuvaitsevaisuutta.

Ottamatta kantaa siihen mitä tapahtuisi jos homous saataisiin jostain verinäytteestä selville huomiota kiinnitti lause syntymättömien lapsien murhaamisesta. Johan nyt kristillisdemokraatit kutsuu.. Abortti tehdään tietyssä raskauden vaiheessa sikiölle, ei lapselle, ja se on ollut jo iät ja ajat hyväksytty perhesuunnittelun väline.

"Pointtini, on että homouden ja lesbouden konkreettisesta sisällöstä on niin monia mielipiteitä, että meidän on vaikea päästä yhteisymmärrykseen niiden olemuksesta."
Tästä ei varmaan voidakaan päästä yksimielisyyteen, tai jos päästään niin lopputulos on joko niin laaja että se ei sano mitään (etenkin jos seksuaalisuus-sanaa ei saa mainita...), tai sitten se on yksinkertaisesti väärä. Konkreettisiä sisältöjä löytyy niin paljon ja eri yksilöiden välillä ne voivat olla myös toisiaan poissulkevia.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana minun on ollut paljon helpompi olo lesbouden kanssa kuin aikaisemmin enkä osaa erottaa johtuuko se omasta asenteesta vai yleisestä ilmapiirin muutoksesta.

Näkyvyydellä on hyvät ja huonot puolensa - näkökulmasta riippuen. Mitä tulee "homoudellaan mässäämiseen", niin en pidä siitä itsekään. Kuitenkin se on osa homokulttuuria, jonka osa homoistakin kokee hyvänä. Homoutta ei pitäisi käsitellä liikaa medianäkyvyyden ehdoilla. Näkyvyys voi olla niin paljon muuta kuin medianäkyvyyttä.

Martin osui naulan kantaan puhuessaan medianäkyvyyden ehdoista.

Olisikin hyvä puhua eriytyneesti erilaisista näkyvyyden muodoista. Itse olen omasta valinnastani kannattanut suurta näkyvyyttä asiallisilla foorumeilla vuodesta 1975 lähtien. Asiallisilla foorumeilla tarkoitan päivälehtiä, ammatillisia lehtiä, yleisaikakauslehtiä (myös sellaiset asialliset naistenlehdet kuin Eeva, Anna ja Me Naiset, jotka kokemukseni mukaan tekevät asiallisia juttuja) ja esim. homojen ja lesbojen omia verkkolehtiä. Tämän lisäksi kannatan suurta avoimuutta omassa lähiympäristössä, naapurustossa, kotipihalla, työpaikalla, koulussa, yliopistolla ja kaikkialla missä ihmiset tapaavat toisiaan. Kaikki myös edellyttäen, että julkisuus ilmenee meidän omilla ehdoillamme.

En ole halukas kieltämään minkäänlaista julkisuutta. Haluan vain todeta, että pelkästään kaupallisen tai sensaatioilla rahaa tekevän median harjoittama rahan tekeminen homouteen ja lesbouteen liittyvien ennakkoluulojen hyväksikäyttöön antaa likaista mielikuvaa meistä. Se on myös tehty sensaatiolehdistön ehdoilla.

Tiedän tämän olevan vaikea kysymys, koska SETA on jo kerran mennyt keskeltä halki ns. suuren pornosodan takia 1970-luvun puolivälissä. Kiistan aiheena oli juuri se, millaista medianäkyvyyttä SETA:n tulisi tukea. Tämä sota sai alkunsa siitä, että yksi SETA:n toimihenkilöistä alkoi pitää kolumnipalstaa järjestön nimissä Ratto-lehdessä. Argumenttina oli se, että kun Rattokin käsittelee seksiä, samoin kuin SETA:kin, on aivan luontevaa, että SETA:n virkailija esiintyy siinä lehdistönosassa.

Rakkauden monet kasvot -kirjaa (1984) varten tekemästämme sosiologisesta tutkimuksesta kävi myös ilmi, että haastatellut 1041 homoa ja lesboa pitivät vahingollisimpana julkisuuden lähteinä Kallea, Rattoa ja Kalle Achtén kirjoituksia.

Olisi ehkä hyvä tehdä uusi tutkimus niistä julkisuuden muodoista ja lähteistä, joita tämän päivän lesbot ja homot pitävät toivottavina/vahingollisina.

Mielipiteitä?

En tiedä huomaavatko ihmismassat juuri eroa sen välillä, esiintyvätkö nämä homot kaupallisen tai sensaatiohakuisen julkaisun yhteydessä vaiko eivät. Ehkä olennaisempaa on kuitenkin se annettu kuva. En juuri lue niitä lehtiä, joissa nuo "Sillanpään paljastukset homoudestaan " yms.. vitsityyliset jutut esiintyvät, mutta ihan asiallisiakin juttuja olen iltapäivälehdistä nähnyt, kuten 2001 lain yhteydessä apu lehdessä tai muussa vastaavassa oli juttua homoparista ja heidän kommenttejaan.

Valitettavasti nuo itsestään avoimet homot esim. oppilaitoksissakin pakkaavat olemaan enemän tai vähemmän stereotypiissiä. Ainakin mitä olen itse nähnyt. Sitten ovat ne "tavallisemman tyyliset" jotka ovat yleensä myös itsestään hiljaisempia. Onkohan ongelmana juuri se, että enemmän stereotyyppiset henkilöt uskaltautuvat olla avoimempia? Vaiko se, että avoimuus tekee heistä ympäristön odotusten mukaisia?

Tuntuuko erilaisen homon paljastuminen jotenkin ristiriitaiselta ja hankalalta selittää? Minusta asia on näin, ja mediankin julistama stereotypia homosta muotitietoisena kampaajana yms.. on tähän jokseenkin syypää.

Mutta toisaalta, kaikella on varmaan hintansa. Tavallisista homoista ei sitten oltaisi juuri kiinnostuneita. Päädyn siihen, että paras vaikute asiaan on kasvatus. Sekin on tosin retuperällä nykypäivän Suomessa, kun media määrää pääosin senkin, mitä ihminen pitää normaalina tai tavoiteltavana ja mitä taas halveksittavana.