Ns."Oma itse"

Heteromaisen straightacting -käytöksen tavoittelu ei yhtää eroa siitä, että joku opiskelee itsensä lääkäriksi tai lakimieheksi. Kunnianhimo ajaa sinut molempiin, molemmat vaativat kovaa duunia, molempien asemien pitäminen vaatii myös jatkuvaa kovaa duunia.

Herätkää neidit. Maskuliinisuus on yhteiskunnassa arvostetumpaa kuin feminiisyys, jos puhutaan toimintamalleista ja luonteenpiirteistä.
Naisten halutaan näyttävän yhä ulkoisesti naisilta, mutta henkisesti maskuliiniset naiset ovat pop. Angelina Jolie ja kumppanit. Naiset jotka eivätkä ailahtele.

Sellaista käsitettä kuin "oma itsensä" ja olla "sinut oman itsensä kanssa" ei ole olemassakaan, se on samojen ihmisten keksintöä kuin kohtalousko. Moraalin ja kunnianhimon omaava ihminen säätelee ja muokkaa käytöstään jatkuvasti sisäisten impulssiensa vastaisesti: "Väsyttäisipä perkeleesti, mutta pakko lukea huomiseen tenttiin." "Tekisipä mieli käyttäytyä hieman neitimäisesti, mutta siitä ei pidetä."

Homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja kaapista tuleminen on asia erikseen, sen ei tarvitse tehdä ihmisestä kunnianhimotonta. Samasta ihmisestä voi tulla heteromainen tai hirvittävä queen - syöpälääkäri tai paskakuski. Kaikki on itsestä kiinni.

Myönnän että on parempi olla neitimäinen syöpälääkäri kuin heteromainen paskakuski. Mutta silti en hyväksy väitettä, että maskuliiniset homot vihaisivat itseään.

Yritätkö tässä väittää, että ihmisen olisi parempi olla olematta "neitimäinen" vain siksi, että siitä ei pidetä? Jos se on pointtisi, olen aivan eri mieltä. Jokaisen olisi oltava sellainen kuin haluaa, "neitimäinen" (<-inhottava termi) tai ei.

Ja paskakuskiudessa ei muuten ole mitään vikaa.

ei mua ainakaan häiritse neitimäisyys: ei neitimäiset piirteet itsessä tai jossakin toisessa hintissä. miksi häiritsisi? mitä sille sitten voi tehdä? jokainen on mitä on?

Oma itse on olemassa poika.
Mutta mikä se on, on eri asia, kuten muutama viikko sitten kirjoittelin msm yhteisöön.
Mutta toisin kuin sen pitäis olla yhteiskunnan mallin mukaisesti vakaa, se muutuu, se on kasvatettu rooliin ja suoriutumiseen, mutta jos ihmisessä on omaa kykyä hahmottaa todellisuus hippunenkin jäljellä, se on muuttuva.
Staattinen kehdosta hautaan tiettyä uraa pitkin on tarkoitus, mutta aina se ei onnistu, aina löytyy luovia ihmisiä, ja niitä, jotka eivät sovi keskiarvoihmisten mittoihin.
Seksuaalisuuskin pyritään ankkuroimaan periaatteessa avioliiton sisään, mutta tämä haave ei ole koskaan täysin toteutunut, se on päämäärä, ja idea, mutta ei käytännössä mahdollista.

Sieltähän tuli ympäripyöreätä selitystä vastineeksi.

Kun ei tuo alkuperäinen tekstisikään kovin selkeä tai jämpti ollut.

"Heteromaisen straightacting-käytöksen tavoittelu"

On varmaan olemassa myös ilmiö homomainen straightacting-käytöksen? No joka tapauksessa mielenkiintoinen käsite Tokkalla. Toivottavasti monikaan lääkäri ei vain teeskentele olevansa lääkäri.

Eikä se ole kunnianhimo, joka ajaa ihmisiä lakimieheksi tai lääkäriksi vaan rahanhimo.

Kyllähän se toki endorfiinineritystä aiheuttaa, jos tuntee olevansa pidetty ja arvostettu. Ihminen on laumaeläin. Huomauttaisin kuitenkin vain, että (useimmilla) ihmisillä on erilaiset preferenssit ja kaikki eivät ehkä saa yhtä suurta nautintoa siitä, että pääsevät mukaan äijien saunaporukkaan tms. En voi väittää olevani täysin sokea muiden ihmisten mielipiteille, mutta olen huomannut elämässä olevan muutakin sisältöä kuin statuksen hakeminen. Tuskin voi olla onnellinen, jos pitää joka käänteessä miettiä, mitä muutkin siitä ja siitä sanovat. Näin minä ajattelen enkä yleensä erehdy.

Roi kirjoitti asiaa.

Tämän "oma itse" jutun koko lähtökohta on siinä, että ei yritä olla
muuta kuin on. Ihmiset kun ovat herkkiä huomaamaan epäaidon käytöksen.

Arvostelu tuottaa nautintoa. Se on melkein samaa kuin kopiois mudiden ihmisten tekstiä.

Jukka Kajavakin oli kova riipimään muiden teoksia, mutta itse oli hirvee otus mieheksi, edellämainituissa on varmaan samaa vikaa.

Arvostelijoille vois sanoo että suutari pysyköön omassa lestissään.

Tyhjän sanojat.