Raiskaukset

En voi olla kirjoittamatta aiheesta. Pari viime aikoina tapahtunutta raiskausta Helsingissä rautatientorilla Aleksis Kiven patsaan suojissa sekä nyt vapun tienoilla Kiasman läheisyydessä... oloni on pahoinvoiva.

Herää kysymys, että eikö naisella ole mitään oikeuksia omaan vartaloonsa. Missä nainen uskaltaa enää liikkua yksin, jos noinkin julkisilla paikoilla pääsee tapahtumaan moista? Mitä ihmettä liikkuu raiskaajien päässä?

Nämä kun eivät suinkaan ole ainoita tapauksia asian tiimoilta. Helsingin Sanomien mukaan (3.5.05) seksuaalirikoksia tulee poliisin tietoon vuosittain yli 200, joista 9-15 raiskausta on tapahtunut julkisella paikalla. Näin siis Suomessa. Ongelma kuitenkin on maailmanlaajuinen. Siitä ovat osoituksena mm. sotien/taisteluiden yhteydessä tapahtuneet joukkoraiskaukset.

Raiskaukset ovat aina ahdistaneet minua jostain syystä erityisen paljon. Seksuaalinen väkivalta kun kohdistuu mielestäni omaan sisimpään enemmän kuin muu fyysinen väkivalta. On vaikeaa kuvitella, millaiselta raiskausten uhreista tuntuu. Jättääkö se ikuiset traumat omaan seksuaalisuuteen ja minuuteen? Pystyykö vielä joku päivä luottamaan toiseen ihmiseen, mieheen?

Kaipaisin teidän muiden ajatuksia aiheesta... Vai olenko yksin ajatuksineni?

Ei raiskaus nyt kummoinen rikos ole. Kyllähän päättäjät ovat sen itsekin jo tajunneet suuressa viisadessaan aikoja sitten. Jos tuokin raiskaaja jää kiinni, niin saahan se siitä mittavan parin kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Jos teet sen sijaan törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ajamalla 120km/h 80-alueella, niin kortti otetaan pois ja voit saada useiden tuhansien eurojen sakot. Sillä ei ole merkitystä, onko tapahtumapaikka jokin peltoaukea keskellä päivää kuivalla kelillä. Myöskään liikenteen määrällä ei ole mitään väliä, koska ainahan sieltä joku lehmä voi lentää tuulilasiin taivaalta. Minimi kortin kuivuisaika on kuukausi, mutta käsittelyajat ovat onneksi useita kuukausia, joten ei pääse uudestaan murhaamaan niitä lehmiä. Epäreilu systeemi sinänsä, kun kaikenmaailman bussikuskit saa näin hommattua itselleen ylimääräistä vapaa-aikaa.

Kyllähän raiskauksesta pitäisi saada rikesakko ja pippelin köyttökielto kuukaudeksi. Tuo ehdollinen on jo liikaa.

et ole ainoa ajatuksinesi. Minusta raiskaus kuuluu törkeimpiin olemassaoleviin rikoksiin. Se on pahinta mikä voisi tapahtua. Kuolisin mieluummin kuin tulisin raiskatuksi. Pelkään sitä aivan hirveästi. En ymmärrä miten joku voisi kohdella ketään niin; Pelkkä ruumis ei tule raiskatuksi vaan myös sielu. Raiskaus kuuluu kai jossain määrin ihmisluontoon, enemmän ihmistä ei voi alistaa tai rikkoa kuin raiskaamalla. Ja siitä saa sitten pari vuotta ehtoollista...Hyi miten inhottavaa! Ja on niitä joita ei koskaan edes rangaista... Minua kuvottaa koko ajatuskin. Tuomion pitäisi ehdottomasti olla rankempi. Raiskaajat laitoksiin ja heti! Soisin että he saisivat maistaa omaa lääkettään...

Kiitos mew ajatuksistasi. Lohdullista kuulla, että sinullakin on saman tapaisia ajatuksia, kun välillä mietin, että olenko hullu, kun mietin moista. Pelkään toisinaan. Minustakin se on pahinta, mitä toiselle voi tehdä. Se loukkaa jotenkin niin paljon. Ja mieluummin minutkin saisi vaikka hakata tai tappaa.

Mutta en halua enkä voi uskoa siihen, että se kuuluisi ihmisluontoon. Korkeintaan sairaaseen ihmisluontoon. Tuntuu, että pitää olla päässä vikaa, jos saa nautintoa toisen suuresta kärsimyksestä, niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Mutta sellaisiahan on, aivan liikaa maailmassa. Ilmenemismuodot vain vaihtelevat. Tämä on vain yksi esimerkki.

höpöhöpölle:
En voi ymmärtää kantaasi. Vertaat raiskauksia liikennerikoksiin. Molemmat ovat vakavia rikoksia, aika eri tyyppisiä kylläkin. Toisessa halutaan ehdoin tahdoin satuttaa toista ihmistä. Toisessa taas toisen ihmisen satuttaminen ei välttämättä ole tarkoituksena, mutta se voi olla seurauksena harkitsemattomasta käyttäytymisestä. Molemmat vaativat asiallisen rangaistuksen. Olisiko se sinusta sittenkin höpöhöpö, jos itse joutuisit seksuaalisen väkivallan uhriksi tai joku läheinen, tärkeä ihminen? Mitä väliä - niinkö?

Minun mielestäni se on kummoinen rikos. Enemmänkin.

luulen että höpöhöpö oli sarkastinen.
Uskon että meissä kaikissa on pahaa, kaikissa ihmisissä pilee pahuus. Tämä ei nyt tarkoita että kaikki olisivat raiskaajia vaan sitä että meissä kaikissa piilee vika. Joissakin sairaissa tapauksissa se vain menee yli. Äläkä käsitä tätä väärin mutten usko että raiskaajat aina raiskaavat juuri loukatakseen toista, jokin on vain mennyt pahasti vinoon jos kiihottuu toisen ihmisen kirkumisesta tai on niin itsekäs että vain pakolla ottaa sen minkä tahtoo... ymmärätkö?

Minun väärinymmärrykseni. Äkkipikaisuuksissani tulkitsin höpöhöpön väärin. Sarkasmi selittää asian. Mew, luulisin ymmärtäväni, mitä tarkoitat... Varmasti jotain on mennyt pahasti vinoon raiskaajien elämässä ja minuudessa. Jotain, mikä saa toimimaan niin. Ratkaisumallina raiskaus.

Hei,

Sen verran, että olen mies ja minut raiskasi vanhempi mies kun olin parikymppinen. Pidin itseäni osittain syyllisenä ja siksi en asiasta sen enempää koskaan puhunut. Olin itse nimittäin vapaahetoisesti nousuut tuon miehen kyytiin ja no homma päättyi sitten niin kuin päättyi.

En kuitenkaan olisi mieluummin kuollut - raiskauksesta voi selvitä eikä se välttmättä pilaa loppuelämää. Asioita voi käsitelä niin monella tavalla. Itse opin olemaan varovaisempi enkä pitkään aikaan oikeinluottanut kehenkään uuteen tuttavuuteen, mutta kun kaikesta on jo aikaa niin en todellakaan olisi mieluummin kuollut, joten ehkä kannattaa miettiä kuitenkin uudestaan. Oma käsitykseni siinä tilanteesta oli, että kun annoin lopulta periksi säilyin hengissä. AIDS-testeissä ravasin jälkikäteen ja anaaliyhdyntään tuli kammo.

Tämä on tietysti vain minun kokemukseni.

Hei, Raiskattu. Hyvä kuulla, että olet saanut asiat käsiteltyä ja selvinnyt. Niin, kuolisiko mieluummin? Raiskauksen jälkeen elämä jatkuu kuitenkin (ainakin jossain vaiheessa), kuolema on lopullinen. Omalta osaltani ehkä halusin vain sanoa sillä sen, että niin pahalta teolta toista ihmistä kohtaan se minusta tuntuu. Mutta totta on, että asioista voi selvitä ja tietyllä tapaa on vain selvittävä, jotenkin. Keneltäkään ei kuitenkaan tulisi vaatia selviytymistä moisesta...

Varmasti on muitakin, jotka pitävät itseään osin syyllisenä tapahtuneeseen eivätkä ilmoita siitä. Ja se tuntuu ikävältä. Aina pitäisi olla oikeus sanoa ei ja oikeus siihen, että eitä kuunnellaan.

Raiskauksissa myös useimmiten tekijä tunsi uhrin etukäteen.
Kannattaa valikoida ystävänsä.

No minulla on takanani kaksi raiskausta. Eihän siitä toipuminen ollut erityisen helppoa, mutta liioitteluksi menee, jos joku sanoo mieluummin kuolevansa. Toipuu siitä aikanaan, riippuu ihan tyypistä kuinka nopeasti. Se, ulottuuko raiskaus "sieluun" vai ei riippuu sekin ihan ihmisestä. Minun kohdallani väkivaltaa koki vain kehoni, joten en osaa asiaa muuta kautta ajatella.

Hyvin loukkaavaa on sensijaan muiden ihmisten "kannustava" asenne tyyliin "Miten sä et tappanut itseäsi?", sitäkin kannattaa hetki miettiä...

Raiskauksista saadut tuomiot ovat surkean lällyjä, etenkin kun niitä verrataan omaisuusrikoksista saatuihin tuomioihin. Sellaista se nyt kuitenkin tuppaa olemaan, oikeustaju on koetuksella monesti.

Raiskauksia ei kannata pelätä, vaan varmistaa että osaa tarvittaessa puolustautua. Itsepuolustuskurssille ja insetunto ylös, siinä paras suoja.

Ei tollasta voi loppujen lopuks käsittää. Toivottavasti ei osu omalle kohdalle koskaan.

Niin sitä aina toivoo ettei itse joutuisi kokemaan sellaista... kunnes se sattuu omalle kohdalle.

Vuosi ja vähän päälle siitä nyt on. Kuten Raiskattu sanoi, minä tunsin myös olleeni osasyyllinen siihen, niinpä vaikenin asiasta. Ja itseasiassa vasta muutama päivä sitten kerroin kaiken, ihan kaiken, ystävilleni.
Olen ollut vahvempi kuin olisin uskonutkaan, vaikka suljinkin kaiken sisääni.

Miehiin en ole oikein koskaan luottanutkaan muuten kuin ystävinä, ja pitää kyllä myöntää että kyllä tuo kokemus vain vahvensi sitä tunnetta. Ja noin kuukausi tuon jälkeen "heräsin seksuaalisesti", ja myönsin olevani lesbo. Ja ei, lesbouteni ei johdu täysin luonnollisesta mieskammosta, vaikka useat ovatkin niin erehtyneet luulemaan. Kyllä tässä ollaan täksi synnytty, tietty :)

Arvet jäi, mutta siitä selviää! Elämä loistaa :)

Poistuessani tänään bussista sain kuulla: "Vittu mä raiskaan ton lepakon."

Anteeksi nyt vaan mutta miten useimmat uutisoidut juopuneiden naisten raiskaukset eroaa niistä yhden illan rakkaussuhteista, joita yhteiskunnassamme niin runsaasti harrastetaan? Mielestäni sukupuolimoraalinen hurskastelu ei kuulu nykyaikaan, koska seksiä pitää saada.

Et saa. Anteeksi.

Hei

Mulle kävi huonosti viime kesänä, vaikka en nyt tiedä olenko itse siihen syyllinen, mutta kyllä se jäi kalvamaan mieltä.

Olin eräässä ravintolassa josta lähdin myöhempää illalla pois ja olin huomavinani, että kaksi munua vanhempaa miestä tuli melkein perässäni ulos myöskin ja kun olin kävellyt jonkin matkaa niin toinen tuli juttelemaan ja sitten vähän ajan kuluttua toinenkin. He kertoivat asuvansa lähellä ja pyysivät minua mukaansa ottamaan hieman viiniä heidän kanssaan toisen kotii. No lähdin heidän kanssan ja otimme viiniä kun sitten yhtäkkiä toinen otti minua lujasti niskasta ja sanoi ota housut poiis. Yritin sanoa että en nyt ole oikeesti mikään homo - olimme hieman keskustelleet asiasta, mutta en ollut ilmaissut mitää halua seksiin. Olen ollut erittän vähän miesten kanssa, olen siis bi. Asiassa ei auttanut mikään vaan toinen mies veti housuni nikkoihin ja toinen painoi minut polvilleni ja toinen työsi peniksensä minun sisääni ja ryhtyi naimaan minua ja kun häneltä tuli siemensyöksy sisääni niiin toinen irroitti otteesa niskastani ja sanoi; nyt olet siinä vielä vähän aikaa ja siirtyi taakseni ja työnsi peniksensä sisääni. ewn uskaltannut tehdä mitään, vaikka hänen peniksensä oli niin suuri etä se melkein sattui vaan annoin hänen yhtyä minuun. Jouduin itse asiassa avustamaan häntä., hän oli hieman humalssa ja häneltä ei meinannut tulle siemensyksyä vaan jouduin kysymään mihin asentoon hän haluaa peräaukkoni. Sitten kun saimme hyvä häntä mielyttävän asennon, hän suhtautui minuun kyllä ystävällisesti ja kertoi nauttivansa minusta ja minäkin yritin olla, niin kuin olisin pitännyt asiasta ja ehkä pidinkin, mutta se oli raiskaus. Hän pyysi minua kertomaan miltä minusta tuntuu ja minun sittenpiti kehua kuinka hyvältä hänen ihana iso peniksensä tuntuu sisälläni ja sitten laukesi erittäin runsaasti. En tiedä nautinko siitä, koska se oli skuitenkin raiskaus. Sitten vaan ulos. En uslkaltanut kertoa kenellekään asiasta. Kävelin kadulla yksin peräaukossani tunne jonka oli kaksi voimakasta miestä yhdynnällään aiheuttanut.

Tuota noin... Raiskaus on aina raiskaus, jos tilanteessa ei ole molempien tai kaikkien osapuolten suostumusta. Ja se ei ole mitenkään toivottavaa kenellekään. Raiskattu ei koskaan ole syyllinen, vaikka antaisi kuinka muka vihjausta, että olisi jopa kiinnostunut seksuaalisesta kanssakäymisestä.