Homot ja sexi
Jos homokaverit ymmärtävät että jotkut haluavat suhteeltaan vain seksiä niin okey.
Jos homokaverit ymmärtävät etteivät kaikki halua sexiä jopa vuosiin.
-Niin miten me saadaan heterot ymmärtämään ettei sana "homo" tarkoita samaa kuin "lähdetsää kunnon panolle mun kaa" ???
Oonko tosiaan näin sikaväärässä vai minkä takia olen saanut tällaisen käsityksen kun olen tapaillut/kuunnellut hetereoiden puheita homoista. HÖH :(
Jep, olet väärässä. Ei heteroiden assosiaatiot ole tuulesta temmattuja. Ei muuta kuin lisää homosaunoja, panokoppeja, dark-roomeja, gay-priden julkisia orgioita. Ja ei muuta kuin uimahalliin hyttäämään kullia, tai vaikka parkkipaikalle imuttamaan ohikulkevia ukkomiehiä ja niin edespäin. Saa siinä sitten yrittää tuoda toistakin puolta asiasta esille. Sad, sad but true!
Täytyy tosiaan muistaa, että homomaailmasta löytyy tämä ns. "pornosiipi", joka haluaakin kaikkien homojen olevan seksihulluja irstailijoita. Jos olet homo ja seksuaalikäyttäytymiseltäsi melko konservatiivinen (=haluat harrastaa seksiä vain yksityisesti neljän seinän sisällä ja vain vakituisen kumppanisi kanssa) niin pornosiiven mielestä sinulla on huono itsetunto ja mielistelet vain heteroita. Pornosiiven mukaan meidän "kulttuuriimme" kuuluu estoton paneskelu pitkin poikin maita ja mantuja, lukuisien tuntemattomien partnereiden kanssa. Monet homot ovat tosiaan itse aktiivisesti luomassa homoille hymyssä suin seksihullujen pervojen imagoa, ja kaikenlainen kohtuullisuus tällä elämänalueella on heidän mielestään ämmämäistä kukkahattuilua.
Voisiko olla niin, että kyse ei ole homoista ja heteroista (homot = seksuaalisia, heterot = siveitä)?
Vosiko kyseessä olla biologisen ilmiö? Ehkä miehet (yleistettynä) haluavat usein seksiä - ja jos kumppanikin on mies, niin seksin mahdollisuus on suurempi kuin mies-nainen -suhteissa. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat aika hyvin. (Nainen-nainen -suhteita en tunne niin hyvin, että ottaisin asiaan kantaa - joku muu voi kommentoida mieluisasti tätä).
Ehkä myös se, että henkilö kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön ja on oman identiteettinsä ja seksuaalisuutensa käynyt hyvin läpi mahdollistaa sen, että tämän suhde seksiin on suorempi kuin sellaisilla joiden ei sitä ole koskaan tarvinnut miettiä. Näin ollen en olisi hämmästynyt jos "vapautuneilla" homoilla yms. olisi enemmän seksiä kuin keskivertoväestöllä. Toisaalta "vapautuneilla" naisilla (oman seksuaalisuutensa tiedostaneilla) voisi kuvitella olevan seksiä enemmän kuin sellaisilla, joille se on edelleen jonkin asteinen tabu.
Ehkä homojen suhteet nähdään usein vain seksuaalisena koska seksuaalisuus liitetään edelleen (perin vanhanaikaisesti) lähinnä miehiin.
Mutta jos homoilla on enemmän seksiä kuin heteroilla, niin mitä väliä sillä on? Pitäisikö ryhtyä selibaattiin jotta olisi yhteiskunnallisesti kelvollinen? Mieluummin nautin elämästä ja jos se tarjoaa seksiä niin sehän on ihan hyvä asia.
Ja lopuksi. Seksi ei ole rakkautta eikä rakkaus ole seksiä. Ne voivat yhdistyä, mutta ne eivät aina yhdisty. Jos minua tässä "homot on seksipetoja" -ajatuksessa häiritsee, niin se, että seksuaalisen aktiivisuuden oletetaan vähentävän rakkauden määrää. Näinhän sen ei tarvitse olla.
Ennen kuin kukaan vetää hernettä nenäänsä haluan lisätä yhden asian: hajonta jokaisen ryhmän sisällä on varmasti suurta. Eli homoista löytyy siveyden sipuleita ja heteroista seksihirmuja.
Eli tarkoitukseni ei ole määritellä siveitä homoja mihinkään B-luokkaan. Mutta en pidä myöskään siitä, että seksistä pitävät homot jotenkin syyllistetään.
Tästä on jo pari vuotta aikaa kun naistenlehden toimittaja lähestyi minua sensaationhakuisesti aiheesta "Miks homot haluu aina vaan panna?". Elettiin "Älä kerro äidille"-kulta-aikaa. Suostuin kommentoimaan, anonyymisti toki. Toimittajalta ikävä kyllä taisi mennä usko koko miessukupuoleen, kun avauduin hänelle ihan rehellisesti. Koko laaja tuttavapiirini sekä privaatisti että duunin puolesta koostuu lähes pelkästään heteromiehistä (joo, oon outo) ja vuosien kokemuksen perusteella pystyin kertomaan hänelle, mitä Miehen päässä liikkuu. Seksi, seksi, seksi. Siinä vaiheessa, kun olin paljastanut hänelle, mitä polttareissa Tallinnassa tapahtuu taikka työmatkalla Lapissa, taisi tyttörukalta mennä usko kaikkiin miehiin. No, ideanahan oli kuitenkin se, että turha syyttää mitään homogeeniä seksinnälästä, parempi syyttää palleja noin niinkuin yleisesti. Toki on monogaameja miehiä, lohtuna kaikille teille romantikoille, mutta kyllä äijät aika usein hakee lähintä purkautumiskeinoa, ilman sen kummempaa hössötystä. Ja auta armias, jos molemmat osapuolet omaavat pallit...
Ihmisten käyttäytymisestä kun on kysymys, tuskin tästäkään asiasta saadaan koskaan tietää koko totuutta.
Omaa pariutumatonta aikaa elämässäni muistellessa "puute" oli yleinen tilanne. Tietenkin voisi ajatella vian olleen minussa. Kun olen keskustellut tästä nimenomaisesta asiasta monen homomiehen kanssa, hämmästyttävän usein kuulee "en ole saanut miestä pitkään aikaan". Tässäkin on toki virhemahdollisuutena valikoitunut joukko keskustelukumppaneita. Jollakin toki pitkä aika voi tarkoittaa puolta vuotta, toisella yhtä päivää.
Subjektiivinen käsitykseni on, että niin heteroissa kuin homoissakin on häntäheikkejä ja niitä joilla läheisin kaveri on pitkään vain nyrkkikyllikki. En ole koskaan löytänyt perustetta sille, että homomiehet oikeasti olisivat keskimääräisesti heteroveljiään seksuaalisesti aktiivisempia. Mielikuvilla ei ole paljoa tekemistä todellisuuden kanssa.
Juhani
Yleistäminen on joskus hyvä, se voi auttaa kokonaistilanteen hahmottamisessa - mutkat suoraksi jne. Monesti yleistäminen johtaa myös suoranaiseen idiotismiin, kuten mielestäni tässä ikuisuusväittämässä miehet ajattelee vain seksiä.
Ensinnäkin naiset ajattelevat seksiä vähintään yhtä paljon. On jotain perin patriarkkaalista kuvitella edustavansa sitä suorituskykyisempää sukupoulta. Mitä enemmän naisten kanssa asiasta keskustelee sitä selkeämpää tämä on. Ero panetuksen määrässä ei johdu sukupuolesta. Jos johtuisi raiskauksien määrä olisi varmasti reippaasti suurempi. Esimerkiksi.
Se, että pallit vaati toimintaa osalleen on niin typerä syy, että sitä ei pitäisi edes kommentoida. On olemassa myös aivot, jotka ovat se suurin sukupuolielin. Joillakin ne ilmeisesti ovat suuremmat tai ainakin sen verran paremmin kasassa, että mihin tahansa reikään ei tule upottauduttua.
Jos puhutuaan nautinnosta päästään asetelmaan, jossa yksi saa kiksinsä vähemmillä kriteereillä kuin toinen. Näin täytyy olla, koska miten muuten panoja riittäisi jatkuvasti siellä täällä, kun toisille mitään sopivaa ei tule kohdalle viikkoihin tai kuukausiin. Kyse on aina valinnasta.
Seksiin ei aina kuulu rakkaus, mutta osa haluaa seksin ja rakkauden useammin yhdessä kuin toiset. Tämä on mielestäni yksi oleellinen kriteeri ja asian ydin tässä keskustelussa ja tätä voisikin jatkaa, että miksi näin on.
Yksi syy varmasti on se, että rakkauden ollessa mukana seksi on monitasoisempaa ja virikkeellisempää kuin vain pelkkä seksi. Itse tunnustan tämän. On myös ihmisiä, joille kaatojen määrä on tärkeä mm. itsetehostuksen vuoksi, tiedosti sitä itse tai ei. Nuorena ja erojen jälkeenhän meno on monella railakkainta. Omakohtaista kokemusta tästäkin.
Pitää myös muistaa, että yhden yön jutut ovat aivan normaalia seksikäyttäytymistä tässä kulttuurissa, niin homoilla kuin heteroilla. Monella on kokemuksia.
Lisäksi suurin osa tietämistäni homoista tai heteroista ei kertapanojen jälkeen hehku suurta onnea. Kommentit ovat yleensä luokkaa ihan kiva. Useimmiten tapaukset ovat tyhjänpäiväisiä. Jos hehkutusta esiintyy, se liittyy yleensä siihen, että saalis oli jotenkin valioluokkaa, hyvä kroppa, hyvä status tai täytti kaikki halut jne. - eräänlainen triumphi siis. Sillä valloituksia myös verrataan kaveripiireissä yleisesti.
Liki 100%:lla aikuisista terveistä ihmisistä on kyky panna ympäriinsä useita kertoja päivässä. Suurin osa ei kuitenkaan tee niin.
Elämää ilman kaikenlaisia kokemuksia pidetään tylsänä ja pelätään myös ns. elämätöntä elämää. On vain yksi elämä, joten otetaan siitä kaikki irti. Tämä käsiys elämästä värittää mielestäni koko länsimaista nuorisokulttuuria. Itse asiassa se on kuitenkin kulutuskeskeistä: alkoholi, matkat, festarit, klubit jne vaativat paljon rahaa.
Köyhä ei paljon biletä eikä hengaile ravintoloissa eikä ostele muotia.
Homoille ja nuorille yleensäkin tyrkytetään mediassa paljon matkustelua ( on trendikästä matkustella paljon esim. työn takia), alastomuutta (porno), bailaamista (klubbailu) ja muotia ( vaatteet, design).
Nautinnonhakuisuus on elämäntapa.
On kuitenkin totta, että tavallinen, tylsä arki on kuitenkin suurimman osan aikaa sitä oikeata elämää.
Okey, tässäpä tuli hyvin selventävää kantaa. elikkä meitä on kahteen junaan. taas opin jotain uutta. Mä ajattelin ennen että homot ovat vain sitä yhden laista porukkaa kaikki, mutta myöhän ollaan myöskin ihmisiä ja jokainen on erinlainen..
Ja nuo heterolinkit oli tosi hyviä, en ollut ennempää noihinkaan törmännyt :) uskoisin ettei homoillakaan ole noin vakaata pokkaa että keskellä kirkasta päivää esim. uimarannalla/leikkipuiston vierellä :)
heteroissa mua kiukuttaa eniten niiden suhteet jotka eivät kestä, tunnen sikapaljon tuttuja/sukulaisia jotka ovat onnensa kukkuloilla ja menevät naimisiin tekevät lapsia jne. toiset kestää 20v toiset 7v. ihme väkeä kun ajattelee että sodan aikana syntyneet ihmiset tekivät liittonsa jotka kestivät/kestävät eliniän, mikäköhän mättää?
Ei tuossa muuten mitään mutta kun näkee/tietää heteroliittojen lasten kehityksen (=vanhemmat tappelee/juostaan yötämyöten ulos karkuun toisia) :/
No ei sinänsä, olihan täälläkin juttua aikoinaan homojen kohteluista kumppaninsa taholta, joka meinaan riitti jopa järkyttämään meikäläisenkin.
Onkohan mitään tilastotietoa kummat saavat enemmän turpiinsa, eukot vai äijät?
Kaupungilla kun välillä seuraa niin on kuin joku ihmeen kasvurituaali miehille että pitää puolustella olematonta reviiriään ja ainakin kerran illassa hakata joku toinen äijä (vaikkakin olisi syytön sivullinen)
no jooh se on taas tätä.
"toiset kestää 20v toiset 7v. ihme väkeä kun ajattelee että sodan aikana syntyneet ihmiset tekivät liittonsa jotka kestivät/kestävät eliniän, mikäköhän mättää?"
Osasyy on varmasti siinä, että asenteet avioeroa kohtaan ovat muuttuneet. Avioerot joskus 50-luvulla eivät tainneet olla kovin yleisiä? Olikohan eroa edes niin helppo saada kuin nykyään? Ikävää parisuhdetta siedettiin, koska oli käytännössä pakko.
Nykyisin naiset ovat myös paljon itsenäisempiä (suuri osa käy työssä) ja taloudellinen riippuvuus miehestä on usein olematon, toisin kuin ennen.
Avioerot ja yksinhuoltajat olivat viellä 70-luvulla suhteellisen harvinaisia. Muistaakseni avioero oli pitkällisempi prosessi ja siinä piti olla selkeät syyt, kuten pettäminen tms. Myöhemmin se sitten muuttui nykyisenkaltaiseksi ilmoitusasiaksi, jonka viralliset kuviot toki edelleen vaativat tietyn ajan. Avioliittolainsäädäntöä paremmin tuntevat täydentäkööt ...
Avioliittolaki 2luku
25 § (16.4.1987/411)
Puolisoilla on oikeus saada avioero harkinta-ajan jälkeen.
Puolisoilla on kuitenkin oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa, jos he ovat asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset kaksi vuotta.
Lähde: Finlex (www.finlex.fi) hakusana: avioliittolaki
Ja tässä sitä vanhaa avioliittolakia lainattuna. Lähde edelleen finlex.fi.
"Puolisoilla, jotka eivät katso voivansa pysyväisen välien rikkoutumisen takia jatkaa yhteiselämää, olkoon oikeus saada asumusero, jos he ovat siitä yksimieliset. --- Hakemusta älköön kuitenkaan otettako käsiteltäväksi, ellei esitetä selvitystä siitä, että puolisoiden kesken --- on toimitettu sovittelu."
Muina syinä toisen puolison oikeuteen saada asumusero mainitaan elatuksen laiminlyönti tai muu velvollisuuksien laiminlyönti sekä paheellinen elämä, jatkuva huumavien aineiden väärinkäyttö tai avioliitonaikana saatu sukupuolitauti sekä muista syistä tapahtunut välien rikkoutuminen.
Kun asumuseroon oli tuomittu saattoi vuoden erillään asumisen jälkeen saada avioeron mikäli sitä vaati. Kahden vuoden asumuseron jälkeen oli molemmilla puolisoilla oikeus saada avioero.
(Laki avioliittolain muuttamisesta 681/1948)
Muistaakseni asumuseron saanti edellytti kattavaa ristiriitojen selvittelyä tuomioistuimessa tms. Näin myös omien vanhempieni kohdalla 1970-luvulla. Joku juridiikkaa paremmin tunteva voisi täydentää tässä.