Yläasteelta mieleen jäänyttä..

Kiukuttaa. En tiedä onko tästä aiheesta miten täällä jo puhistu, mutta haluan itseäni tänne purkaa.
No en nyt ole vasta kun 18. Yläasteella, eli muutama vuosi sitten, oli koulussamme aivan "mahtava" uskonnonopettaja. Hän kertoi meille kuuliaille oppilaille, että lesbot ja homot ovat sairaita ja kieroutuneita ja ties mitä kaikkea muuta. Kuulemma sen näkee jo heidän naamastaan. Raamatusta vielä päälle luettiin kohtia jossa suurinpiirtein käskettiin tappamaan itsensä..
Tänäpäivänä en jaksa muutakun nauraa koko akalle ja hänen mielipiteilleen. Mutta sillon keskellä pahinta murrosikää oli erittäin lähellä, että en itseäni tappanut. Hänen sanojensa yli pääseminen kesti ihan ***** kauan ja vieläkin olen vihaa täynnä häntä kohtaan. Muistona on arpia niin käsivarsissa kuin mielessäkin..
Pahinta on että sama nainen opettaa vieläkin yläasteella.. toivon vain että muilla on vähän parempi itsetunto kuin minulla oli aikoinaan..
Mieli tekisi kirjoittaa hänelle pitkä katkera kirje, mutta empä usko.. Äidin tuttuja nääs ja en ole tullut vanhemmilleni kaapista ulos..heh..:)

Tupsu, hyvä että puhiset ainakin täällä. Mikset muuten kirjoittaisi sitä kirjettä? Ei sitä välttämättä tarvitse lopulta kenellekään lähettää. Sano kirjeessä suorat sanat ja kunnolla. Jos hänelle kirjeen kuitenkin aiot lähettää, kirjoita muutama luonnos, hävitä ne ja lähetä vasta viimeisin.

Pari vuotta sitten sain espanjalaissyntyiseltä, katolista uskoa tunnustavalta sukulaiseltani erittäin loukkaavan kirjeen kutsuttuani heidät ensin häihimme ja hänen kommentoituaan, kun ihmettelin, ettei minkäänlaista reaktiota syntynyt vaikka olimme varsin läheisiä.

Olen odottanut Espanjan avioliittolain muuttumista. Tänään tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan myös samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä siellä täydelliseen avioliittoon.

Sain juuri valmiiksi pitkän kirjeen, jossa onnittelen häntä ja maanmiehiään siitä, että Espanja on vihdoin siirtynyt sivistysvaltioiden joukkoon. Sen jälkeen hän saa asiallisesti kirjoitetun täyslaidallisen suvaitsemattomuudestaan ja käsitykseni katolisen kirkon käyttäytymisestä.

Tätä kirjettä olen pitkään miettinyt ja viime torstain Espanjan lopullisen lakiäänestyksen jälkeen päässäni rakennellut. Kirje on oikeasti suorasanainen. Toivon, että sukulaiseni halkeaa raivosta kirjeeni luettuaan.

Oloni on tällä hetkellä tekstin valmistuttua suorastaan loistava. On kuin iso musta möykky olisi sulanut.

Juhani

Ei ole siltikään mitenkään mahdotonta jopa lähettää tälle nutturatädille kirjettä ja kertoa hänelle, miten koit hänen opetuksensa ja miten se muuten btw on lainvastaista jne. Voithan toki lähettää kirjeen nimettömänäkin, mutta kieltämättä sen täytyy siinä tapauksessa olla perin juurin ystävällinen, ettei siitä missään nimessä jäisi tunnetta että uhkaillaan.
Se taas on eri asia, että oppiiko tämä täti tästä mitään tai tekeekö hän u-käännöstä linjassaan.
Tiedän kuitenkin yhden rohkaisevan esimerkin, jossa opettaja, joka nyt sattui edustamaan kiihkojehovia (mutta niitä kiihkoja on kyllä kaikissa uskontokunnissa ja näiden ulkopuolellakin kuten tiedetään) on saanut lukion oppilaiden käytyä tekemässä rehtorille toistuvia valituksia, ojennusta ja tiettävästi luopunut tavastaan julistaa lainvastaisia käsityksiään.
Kyllä siitä kannattaisi puhua. Ehkä koulun rehtorille. Saattaisit säästää muita samalta. Homoja, jotka ovat joutuneet kärsimään homoudestaan kasvaessaan, on aika paljon liikaa.

Mun mielestä tuollaisesta voisi tehdä valituksen, tai ainakin ilmoittaa johonkin. Kouluorganisaatiota kun on arvosteltu muutenkin siitä, että homoseksuaalisuutta ei käsitellä millään tavoin oppikirjoissa, eikä opettajien toimestakaan. Info on heterokeskeistä, ikäänkuin mitään muuta ei olisi olemassakaan. Tänä päivänä!

Kirjoita nimettömänä ainakin. Ehdottomasti.

Ajattele, että voit muuttaa ainakin toisen homon ahdinkoa, mahdollisesti.