Homokappeli Helsinkiin

Minusta voisi olla ajatusta ja sinne voisi myös laittaa muistomerkin AIDSiin kuolleille: mielikuvissa punaista kiveä ja ikkunat punaista lasia ja musta obeliski muistomerkiksi. Voisi olla melko pieni, mutta ei liian ahdas.

Viereen uurnalehto( kaunis puisto), jonne voisi tuhkan laittaa. Ei mitään mäntyjä, vaan jalopuita ja vettä.

..... muistomerkin AIDSiin kuolleille: mielikuvissa punaista kiveä ja ikkunat punaista lasia ja musta obeliski muistomerkiksi. Voisi olla melko pieni, mutta ei liian ahdas......

ajattele, että aids ei ole _vain_ homojen sairaus!!! jos muistomerkki= otsikon "homokappeli", niin vaadittaisiin myös aidsiin menehtyneille heteroille! moniko haluaisi tulla "haudatuksi" uurnassa kyseisen kappelin/ muistomerkin lehdolle? hullut homovihaajat rikkoisvat vain paikat.

Ehkä olisi parempi laittaa mielummin vaikka malariaan kuolleiden muistomerkki jos jollekkin taudille on sellainen pakko pystyttää. Ei tuo AIDS nyt niin hirveästi ole tappanut väkeä

Omaa tyhmyyttään aidsiin kuolleet eivät muistomerkkejä ansaitse...Eikä aidsilla ole homouden kanssa mitään tekemistä.
Anteeksi jyrkkä asenteeni.

Kide-, olet ehkä hyvin nuori tai muuten vain naiivi, mutta kaikki eivät ole sairastuneet AIDSiin "omaa tyhmyyttään". Jotkut saivat sen jossain vaiheessa verensiirroissa, ennenkuin luovutettua verta alettiin testata HIV:n varalle. Jotkut ovat saaneet sen verikontaktissa esimerkiksi onnettomuuden yhteydessä. Jotkut ovat saaneet tartunnan vakituiselta kumppaniltaan tai puolisoltaan, jonka ovat olettaneet olevan uskollinen. Jotkut ovat harrastaneet suojattua seksiä, mutta kumi onkin mennyt rikki kesken yhdynnän. Tällaista tapahtuu harvoin, mutta tapahtuu kuitenkin.

Ja sitten ne, jotka ovat saaneet tartunnan "omaa tyhmyyttään". Mitä sitten, vaikka he olisivatkin olleet "tyhmiä"? He ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja kaikki meistä ovat tehneet jotain tyhmyyksiä, toiset ovat kärsineet niistä, toiset ovat selvinneet seuraamuksitta.

HIV-tartunta on aika rankka seuraus siitä, että on esimerkiksi juovuksissa tullut harrastettua seksiä ilman kumia, mutta eihän sille enää jälkikäteen mitään voi, vaikka kuinka katuisi. Mutta tartunnan saaneet ovat kuitenkin jo saaneet "rangaistuksensa" ilmankin että jotkin pikkusiveät pennut esittävät moraalisen tuomionsa. Ja jos joku kuolee HIV:hen, hän jättää yleensä monia ystäviä ja sukulaisia suremaan, ja olen varma, etteivät he kaipaa sinun arviotasi asiasta. Onneksi nykyään sairaudelle on aika hyviä hoitokeinoja, ja harvat ainakaan täällä Suomessa enää kuolevat siihen.

Muuten olen samaa mieltä ilveksen kanssa. Jos on puhe "homokappelista", niin en ymmärrä mitä tekemistä sillä olisi jonkin AIDSiin kuolleiden monumentin kanssa. Suurimmalla osalla homoista ei ole AIDSia, eivätkä läheskään kaikki AIDSiin kuolleet ole homoja.

AIDS-monumentin voi toki aina pystyttää, mutta olisi parasta pitää se erillään jostain "homokappelista".

Minusta taas siinä olisi ideaa ja nimenomaan seksuaalisten vähemmistöjen pyhättönä. AIDS-epidemia kosketti nimenomaan tuhoisasti homomiehiä ja se oli alunalkaen niin häpeän värittämää ja oli monia, jotka haudattiin hiljaa ja unohdettuina,ja ovat sitä edelleen, että minusta muistomerkki olisi ilmanmuuta paikallaan. Vieläkään me emme ole seurakunnissa hyväksyttyjä omana itsenämme, niin siksikin ansaitsisimme edes oman siunauskappelin ja hiljentymishuoneen, mikä olisi kaunista. Se olisi ilmaus ihmisoikeuksista, joita me olemme vailla monissa maailman maissa.

Ehkä tuollaisten rakennusten sijasta kannattaisi siinä tapauksessa ryhtyä pystyttämään uskonnollista yhteisöä, joka hyväksyisi homot ja lesbot. Monissa maissa, mutta etenkin Yhdysvalloissa, toimii esim. ensisijaisesti seksuaalivähemmistöille tarkoittettuja Metropolitan Community Churches -nimisiä kirkkoja. Jotkut seksuaalisten vähemmistöjen edustajat ovat taas valinneet toiminnan vapaamielisemmissä uskonnollisissa yhteisöissä, jotka eivät ole tarkoitettu ensisijaisesti seksuaalivähemmistöille, mutta jotka hyväksyvät seksuaalisten vähemmistöjen edustajat tasavertaisina keskuuteensa. Suomessa, yhden monoliittisen valtikokirkon hallitsemassa maassa, ei vain ole juuri tilaa tuollaisille vapaamielisille ryhmille.

Miksi homoille pitäisi olla oma kappeli?? Eikö kappeli tai rukoushuone ole itsensä tutkimista Jumalan edessä tai ainakin pitäsi olla sellainen paikka. EIköhän tässä maassa ole niitä huoneita jo aika lailla? En tunne montakaan homoa, itse asiassa en taida tietää yhtään, joka olisi oikeasti uskovainen. Mielestäni usko Jumalaan, Jeesukseen tai raamattuun ei onnistu samaan aikaan jos haluaa elää kuitenkin eri tavalla kuin iso kirja opettaa, vai opettaako se eri tavalla?? Niin ainakin kuulin eräältä uskovalta joka kiivaasti "julisti parannusta-tuomiota" esplanadilla kun oli ne tempauspäivät muutama vuosi sitten....

Akropolitar?!
Minä katson olevani sekä uskova että homo. Lue keskustelut "uskovaisuus ja homoseksuaalisuus" ja "uskonto ja homoseksuaalisuus", niin näet näiden yhteensopivuudesta erilaisia kantoja.

Hienoa "Akropoliltar?"!

Onko totta, että maastamme löytyy sentään vielä nykyäänkin naisia, jotka ajattelevat noin? Tämä sivusto, jolla vähemmistö on enemmistö, on tietenkin aivan oma lukunsa: tänne ei juuri kaivata sivuston yleisestä linjasta poikkeavia mielipiteitä, eikä täällä myöskään kovin suurella ilolla suhtauduta kristittyihin, mutta jotenkin olen saanut vaikutelman, että kaikkein innokkaimpia seksuaalivähemmistöaatteen myötäilijöitä ovat kaikilla muillakin keskusteluareenoilla juuri nuoret heteronaiset (tosin en tiedä ikääsi, enkä varmuudella sitäkään, oletko tosiaankin nainen). Mutta sinä olet ilahduttava poikkeus!

Täydellinen ja synnitön ei meistä ole kukaan, mutta sateenkaariväellä ei näytä juuri koskaan olevan kykyä eikä halua nöyrtyä tunnustamaan omaa syntiään synniksi. Päinvastoin, hehän ylpeilevät sillä. Katumus ja syyllisyydentunto on heille (lähes kaikille) vierasta. Samanlaista paatumusta harvoin tapaa esim. aviorikokseen langenneilla, alkoholisteilla, huumeidenkäyttäjillä tai vankilassa olleilla.

Armoa ja vapahdusta synneistään ei saa, jos niitä ei suostu pyytämään.

Siis oletko, Mikki, pyytänyt seksuaalisuuttasi syntinä anteeksi??? Jos minä olen nöyrtynyt Jumalan edessä, niin olen saanut armon.
Riemuitsen tästä todella! Amen.

"Seksuaalivähemmistöaatteen myötäilijöitä"?

En elä minkään aatteen mukaan, enkä ajattele seksuaalisuuttani poliittisena aatteena tai isminä. Olen nainen ja rakastuin naiseen. Se ei ole synti, enkä ole "paatunut". Et voi tosissasi verrata homoseksuaaleja rikollisiin! Rakkaus ei voi olla väärin, se ei satuta ketään... joillakin siitä vain näyttää olevan omassa elämässään niin suuri puute, että oma katkeruus täytyy purkaa tuomitsemalla muita.

Mikki,
alkoholistin homoseksuaalina poikana sanon tämän vain yhden kerran:

Älä rinnasta asioita, joista sinulla ei ole mitään käsitystä.

Muutenkin tekstistäsi jäi epäselväksi, pitäisikö minun pyytää jumalaltasi anteeksi seksuaalista suuntautumistani vai ehkä sitä, että olen harrastanut seksiä ennen avioliittoa. Katsos kun sinun jumalasi näyttää aktiivisesti unohtavan, että hänen on tullut luotua myös muutama homo eikä anna meille sen kummempia elämän ohjeita. Vai lieneekö kirkolla tässä sormensa pelissä, mene tiedä...

"AIDS-epidemia kosketti nimenomaan tuhoisasti homomiehiä"

MIKÄ EPIDEMIA! Onko ollut jotain epidemiaa?? pahempaa kuin nyt? Viime vuonna hiv-tartunnan saaneita oli noin 40.000.000 ihmistä, joista homoja on promillen osia. Noin 20.000.000 tartunnan saaneista oli Afrikassa.

http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/vasen/id12808.html

Olisi meidänkin syytä muistaa että HIV ei ole mikään homojen vitsaus saati etuoikeus vaan satuttaa koko maailmaa!