Ihme heterot

Jyrki Lehtola kirjoitti Iltalehdessä kolumnin "Ihme heteroista". Kimmoke oli kaiketi löytynyt Rosa Meriläisen kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 17.5. esittämästä ideasta järjestää liputus kyseisenä päivänä. Lehtola mainitsee, että "Ei ole yksityistä ongelmaa, joka ei ratkeaisi sillä, että ylityöllistetty huoltomies kiipeää pitkin seiniä Suomen lippu kainalossaan", josta päästään varsinaiseen aiheeseen: median homoihin ja homojengin suosion taustoihin.

Homojen suosio ei hänen mukaansa selity seksuaalisella suuntautumisella, vaan eksotiikalla - ja sillä, että media on luonut homoista juuri tietynlaisen eksoottisen kuvan. "Homot ovat hot ja cool, koska ne ovat niin virkistävällä tavalla erilaisia, eikä sillä totisesti viitata anaaliseksiin. Sillä viitataan värikkyyteen, uskaliaisiin asuvalintoihin ja ulospäinsuuntautuneisuuteen. Median homokäsitykselle harmaa, yksinäinen ja rutiineja rakastava homo on mahdottomuus", kirjoittaa Lehtola.

Lopuksi Lehtola syventyy tarkastelemaan rautatieasemalla parveilevia heteroita - samaan tyyliin kuin "massojen eksotiikasta innostunut heterotoimittaja juttumatkalla homodiskossa". Ihmisvilinän seuraamisen kuvaus tuo oikein hyvin esille sen, miten syvään juurtunut on ajatus siitä, että homon tehdessä jotain, on se homoseksuaalista tekemistä, kun taas heteron tehdessä saman, on se normaalia. "Naishetero on lähdössä matkalle, ja heteropariskunta suutelee toisiaan kuin tavallista kiihkeämmässä eläindokumentissa. Ensimmäinen eläimellinen heterotekstiviesti lähtee varmasti jo ennen kuin juna saavuttaa Pasilan", kirjoittaa Lehtola.

Lehtola myös toteaa kaikkien heteroiden olevan tietysti yksilöitä.

Entä miten on meidän seksuaalivähemmistöihin kuuluvien laita? Niputammeko mekin itsemme? Mielenkiintoinen aihe.

Homojen suosioon Suomessa vaikuttaa ensiksikin se että tuli AIDS, joka pakotti ihmiset kuulemaan homo-sanaa ja myös sanomaan sen. Jotain hyvää siitäkin. Toisekseen Eva Dahlgren joka taas toi esiin sen että joku mainstreamissa hyväksytty voi olla homoseksuaali (vaikka olikin vaan nainen..mutta kuitenkin). Tämän jälkeen telkkarin on ollut suht helppoa esittää homohahmoja tarjonnassaan, on jo valtaosin hyväksyttyä mutta kuitenkin vielä uutta ja vähän arvelluttavaa. Samalla on sirkuselementti monesti mukana. Ja lisänä vielä että ollaanhan "me" mainio siivu ostavaa yleisöä.

Minäkin niputan helposti homot, lesbot ja heterot omiin karsinoihinsa. Tulee tuhahdettua "heterot.." kun haluaa tuomita tai katsella alentuvasti jotain heterokäyttäytymistä ja sama pätee muihin ryhmiin. Itsestäni en tiedä leimaako lesbous minun käyttäytymistäni (muuten kuin sillä yhdellä tavalla) vai leimaanko minä lesboutta. Hirveä tarve on olla individualisti ja samalla kaipuu jonkinlaisen yhteisön perään ja laumaan kuulumiseen.

Tämän ajatuksenjuoksun päätteeksi onkin hyvä lähteä viettämään lauantai-iltaa, tällä kertaa heteroseurassa. (Ehkä me ilmoitetaan toisillemme milloin puhutaan hetero/lesbo roolissa, ja milloin muuten vaan jos se on mahdollista)

Tavallisin kommentti homoista:" eihän se voi sille mitään". Toinen asia on se, että joidenkin egoa pönkittää, että tuntee yhden homoseksuaalin. En tiedä onko se sivistyneisyyden ja avarakatseisuuden merkki. Mutta voi olla niinkin päin, että homoseksuaalista tulee "Leelian lepotuoli", jolle voi kertoa omia pettymyksiään tai ongelmiaan. Homoseksuaali voikin olla yhteisön terapeuttinen elementti eikä se ole mitenkään väheksyttävä juttu. Joillakin homomiehillä onkin tämä "narrin" rooli eli ilahduttaa ystäviään ja on omalla tavallaan se, joka tuo värikkyyttä ympäristöön( rikkomalla normeja-kauhukakara-infant terrible) ja josta voi sitten keskustella, kun ei ole muuta tekemistä. Kaikkihan me olemme tavallaan näyttämöllä ja esitämme oman roolimme siinä, mutta vaikeampi asia on päästä roolistaan eroon, jos haluaakin olla välillä jotakin muuta tai ilmaista itsestään eri puolia. Homoseksuaalin hyvinvointi tai pahoinvointi voikin kertoa enemmän ympäristöstämme kuin arvaammekaan.

Näin juuri. Sitäpaitsi ihan kohta tulee päivä, jolloin homoeksotiikka menee 15 vuodeksi pois muodista, ja sen tilalle tulee jotain järisyttävää, sillä media, jolla ei ole omaatuntoa tai kykyä syyllistyä, ei pysähdy milloinkaan ja etsii alati uusia paukkuja maksavan lukijan/katsojan silmille räjäytettäväksi.

ehkä juuri se että homoseksuaalisuus nyt on niin "hot" ja "in" edesauttaa sen normalisoitumista ja sulautumista valtavirtaan parin vuoden päästä kun sen "uutuus" ja "eksotiikka" ovat ohi. tai?

Mun on kamalan vaikea käsittää sitä, että miksi niin kauhea tohina siitä, että joku on homo tai lesbo tai bi tai hetero. Ei juurikaan vaikuta siihen, millaisia ihmisiä me olemme, kenen kanssa sänkymme ja arkemme jaamme. Me olemme jokainen ainutkertainen persoonamme. Toista samanlaista ei ole, ei tule.