Antaako homoseksuaaliyhteisö anteeksi?

Antaako homoseksuaalien yhteisö koskaan anteeksi törttöilyjä?

Fundikset antavat. Vaikka he tietävät että minulla on samansukupuolisia suhteita ja heidän mielestään se on - no, niin kuin se heidän mielestään on, niin kuitenkin heidän mielestään minä olen noin muuten ihan OK ihminen. Pyytävät vielä tuleman seurakuntaankin joskus jos tulen eri mietteisiin seksuaalisuuden suhteen.

Mutta tässä yhteisössä törmää jatkuvasti niihin juttuihin joita on joskus ammoin tehnyt syystä tai toisesta tai minun huhutaan tehneen. Miten on muilla?

Oletko oikeasti pyytänyt anteeksi ja juuri niiltä, joilta anteeksiantoa odotat?

"Public eye kirjoitti: "Oletko oikeasti pyytänyt anteeksi ja juuri niiltä, joilta anteeksiantoa odotat?""

Luuletko, että sillä olisi merkitystä?

Fundisten suhteen oli sellainen vyyhti että kysymys oli ja on tulkintaerimielisyyksistä, esimerkiksi nyt korinttolaiskirjeen ja roomalaiskirjeen homoseksuaaleja koskevan kohdan kanssa. Sellaista ei voi mennä pyytämään anteeksi. Korkeintaan voi pyytää anteeksi sitä että toimin mielipiteeni kanssa karkeasti ja jääräpäisesti (mutta eikös kaikki omaa identiteettiään puolustavat toimi?). Tällaisessa tapauksessa fundikset siirtävät vastuun Jumalalle: "Jumala lopulta tekee tuomion ja näkee ihmisten sydämet".

Tämän yhteisön kanssa kysymys ei ole lainkaan erilainen. Minä en voi pyytää anteeksi omia mielipiteitäni, korkeintaan tapaa millä ne on esitetty ja siinäkin vetoan siihen että mielipiteet oli esitetty tilanteeseen nähden oikealla tavalla.

Jos jotain haluaa saada anteeksi, yleensä anteeksipyynnöllä todellakin on merkitystä.

Fundamentalistiuskovaisten ajatusmaailmasta en sano mitään, koska en kykene sitä ymmärtämään. Totesit aloitusviestissä itsekin heidän antavan anteeksi, tosin käsittääkseni jokseenkin kohtuuttomin ehdoin.

Oletin, että haluat saada "homoseksuaalien yhteisöltä", mikä se sitten lieneekin, anteeksi jotain tekojasi. Mielipiteiden anteeksipyytäminen olisi jotenkin absurdia, etenkin jos mielipiteet eivät ole miksikään muuttuneet.

Muutenkin kummallista. Niputat meitä muita homoja joksikin "yhteisöksi". En kuulu homoyhteisöön. En edes tunne sinua, joten miksi olisin sinulle vihainen? Todennäköisesti samoin ajattelee 99% tämänkin saitin lukijoista, vai olenko väärässä?

Täytyy myöntää että minäkään en tiedä missä ja millainen on se "homoseksuaalien yhtesiö".

Vain aniharva ihminen osaa olla niin mettä ja hunajaa, että voi tuoda yhteisön virallisen mielipiteen vastaisia mielipiteitä toistuvasti ja voimaperäisesti esiin joutumatta pahoihin kirjoihin ja huhumyllyn runnomaksi.

Pora-liikkeen olisi nähdäkseni pitänyt otsikoida kirjoituksensa sanoin:
Unohtaako homoseksuaaliyhteisö ?

Mitä haluat pyytää anteeksi? Ja keneltä?

Tämän "yhteisön" jäsenenä olen lukenut juttujasi aina mielenkiinnolla, nyt jäi juju tavoittamatta.

"humane
24.04.2005, 19:30 Muutenkin kummallista. Niputat meitä muita homoja joksikin "yhteisöksi". En kuulu homoyhteisöön. "

Naulan kantaan! Ei sitten pitäisi puhua yhteisöstä lainkaan.
En minäkään katso kuuluvain mihinkään yhteisöön - ainoastaan heterot tuntuvat näkevän sellaisen yhteisön.
Olen kuitenkin huomannut että on asioita mistä digataan ja mitkä ovat pahoja etikettivirheitä lesbojen keskuudessa, kuten:

1) Jos löytää oman homoseksuaalisuutensa myöhään, on epäilyttävä.
2) biseksuaalisuus on huono juttu. Voi sitä onnetonta joka julkisesti tunnustaa olevansa bi!
3) Ei saa olla liian feminiininen
4) Ei saa olla liian maskuliininen
jne. jne.

"En edes tunne sinua, joten miksi olisin sinulle vihainen? "

Voi kiitos! Suurin osa baareissa liikkuvista väestä ei todellakaan edes tunne minua, mutta suuri osa TIETÄÄ minut. Toisin sanoen, pahaa puhetta on ollut. Joskus se perustuu huuhaaseen, joskus se perustuu joihinkin ylläolevien sääntöjen rikkomiseen.

"Xius
25.04.2005, 11:17 Vain aniharva ihminen osaa olla niin mettä ja hunajaa, että voi tuoda yhteisön virallisen mielipiteen vastaisia mielipiteitä toistuvasti ja voimaperäisesti esiin joutumatta pahoihin kirjoihin ja huhumyllyn runnomaksi."

Niin, erehdyin luulemaan että Suomi on vapaa länsimaa jossa vallitsee mielipiteen vapaus ja tämä yhteisö koostuu suvaitsevaisista ihmisistä. (En ole kuitenkaan lausunut mitään homofobista tai muuten loukkaavaa. Itse asiassa olen sanonut vain samat asiat mitä moni muu on sanonut toisissa yhteyksissä. Minä olen vain ollut väärä henkilö kertomaan näitä asioita, tai väärässä paikassa väärään aikaan).

"Pora-liikkeen olisi nähdäkseni pitänyt otsikoida kirjoituksensa sanoin:
Unohtaako homoseksuaaliyhteisö ? "

Niin olisi, mutta se onkin jo eri asia.

Nii jäi vähän epäselväksi, että mitä oikein pyydät anteeksi? Jos et ole mielestäsi tehnyt mitään väärää, miksi pyytää anteeksi ja odottaa anteeksiantoa?

Homoseksuaalit ovat minusta hyvin itsekkäitä. Ainoa, mikä liikuttaa on omaan itseen kohdistuva vääryys.

Minusta seta( koska se saa siihen varmaan rahat) voisi kokeilla sellaista koti-apu tms. palvelua, josta saisi tarvittaessa apua. Ainahan voi tulla tilanne, jossa tarvitaan vaikkapa kaupassakäymistä eikä pääse( tapaturma), koska ns."ystävien" varaan ei voi mitään laskea.

Ihmisillä on hyvin pieni erilaisuuden sietokyky. Tämä kattaa kaikki sukupuoliset suuntautumiset.
"Antaako homoseksuaaliyhteisö anteeksi?" Harvat yhteisöt antavat, yksilöissä on eroja.

...Yhteisot kai harvoin antavat anteeksi, jos ei sellaiseen kuulu, eli on ulkopuolinen.
Eiko nuo "fundiksetkin" anna anteeksi vain, jos otat ja menet mukaan ja sitten sen yhteison ehdoilla -??

Jos on olemassa joku homoseksuaaliyhteiso (ja kai on, aina joissain tilanteissa, mutta kokopaivaisesti tuskin kovin kattavana), niin puntaroikoon
bi-seksuaalisuutta
viela kerran ja hartaasti - transgendereita ehdottomasti unohtamatta.

Täsmennetään esimerkin avulla.

Pynttään itseäni puoli päivää ja toivon etteivät ihmiset huomaa etten ole käynyt kampaajalla. Laittaudun vähemmistökapakkaan, tilaan teetä ja istun yleensä yksin kunnes lähden pois. Kapakkaan tullessani mietin että näytänkö rennolta, jolloin ihmiset ajattelevat että "mikä tuo nyt luulee olevansa", vai rauhalliselta, jolloin ihmiset ajattelevat että "tuo nyt on varmasti täynnä itseään" vai annanko pelon näkyä, jolloin ihmiset pitävät minua vihaisena.

Jos huonosti käy, niin joku kysyy jotain hämärää kuten "miksi juot teetä", jolloin mietin, että

1) kysymys on filosofinen. Miksi juot teetä, kun voisit olla puhumassa Jeesuksesta? tms.
Tällöin mietin vastaavani
a) totuudenmukaisesti: juon teetä koska on minusta epäkohteliasta tulla sisälle vähemmistöpaikkaan ja olla tilaamatta mitään.
b) valehtelen olleeni niin janoinen ja tulleeni sisälle tuttuun paikkaan jossa tee maksaa 150-kertaa enemmän kuin kotonani.

2) kysymys koskee juoman laatua.
Tällöin mietin vastaavani:
a) totuudenmukaisesti: kalja lihottaa, johon toinen vastaa että "jaha, olenkos minä sinun mielestäsi sitten lihava?".
b) teessä on bioflavonoideja jotka ovat hyödyllisiä terveydelle, kun taas kaljassa on, no, alkoholia johon toinen "ai sä arvostelet mun elämäntapaani?"
c) valehtelen tulleeni Pietarista, missä naisten tapoihin ei kuulu kaljan juominen ja että tapa on jäänyt päälle. "Ai sä yrität olla parempi kuin muut ?".
d) en sano mitään vaan pakenen paikalta. "No olipa tosi ylpeä kun ei sanonut mitään".

(on kiva ettei minulla ole taipumus paniikkihäiriöön, sillä jos olisi niin se ilmenisi tuossa tilanteessa).

Mutta harvoin minä pääsen näin pitkälle. Yleensä keskustelu rajoittuu sellaisiin kuin "saanko minä sinulta tämän lehden kun olet lukenut sen" ja "onko tämä tuoli varattu" (jolloin hän vie sen pois).

Tässä vaiheessa minulle tulee kylmä hiki, meneen vessaan pistämään itseeni dödöä jota on aivan liian vähän ja väärän merkkistä. Ehkä joku huomauttaa siitä. Takaisin tultua paikkani on viety.

Joskus saan seuraani miehen, joka on hieman hiprakassa. Hän paljastuu heteroksi ja alkaa flirttailla minun kanssani. Jäätävät vastaukset eivät hillitse häntä, saattaapa hän hipelöidä, jolloin poistun paikalta. koko illan rahallinen ja henkinen investointi on mennyt hukkaan.

Illan jälkeen olen väsynyt ja vaatteeni haisevat tupakalta. olen kuunnellut musiikkia, josta en pidä ja rahat ovat menneet kankkulan kaivoon eikä parisuhdeprojekti edennyt taaskaan yhtään. Illan jälkeen saan taas kuulla mutkan kautta lesbojen arvioita ja arvailuja minusta itsestäni ja olemuksestani ja käyttäytymisestäni. Lupaan itselleni ensi kerralla käyttäytyä paremmin.

Mutta sitten sitä ensi kertaa ei ole tullutkaan. Ne ovat olleet niin vaivalloisia minulle nämä kapakkakäynnit ettei nykyään pääse peiliin katsomista pitemmälle. Siitä taas saa sellaista palautetta että on nettilesbo.

Tervetuloa homoseksuaaliyhteisöön, Pora-liike! Tuollaista se elämä on monilla meistä tässä yhteisössämme.

Sano seuraavalle kysyjälle vaikkapa: "Kiitos kysymästä, juon teetä siksi että pidän teestä. Suhtaudun kuitenkin erittäin suvaitsevasti kaikkiin, jotka eivät siitä ehkä pidä yhtä palon kuin minä, tai pitävät sen lisäksi myös kahvista tai käymis- taikka tislaustuotteista. Lisäksi tämän paikan ilmapiiri ja asiakaskunta ovat niin elähdyttäviä, että haluan ehdottomasti kruunata teenautintoni juuri täällä."

Ego te absolvo...

Olen Pora-liikkeen kanssa samaa mieltä, että gay-paikat ovat liian kosteita. On pakko tilata jotakin. On lähes pakko juoda. Meillä ei ole sellaista tapakulttuuria, jossa ryyppääminen olisi vähenemään päin. Tiedän raivoraittiita ystäviäni, joista tuli alkoholin suurkuluttajia, kun he alkoivat käymään gaymestoissa. Se vain tapahtuu, kun sahaat tarpeeksi pitkään ravintolassa. Seta ei ole viitsinyt harrastaa alkoholihaittojen tai liikakäytön ennalta-ehkäisevää työtä, koska he saavat viinankulutuksesta rahaa. Voi olla, että he muuttavat toimintaansa tässä suhteessa.

Toinen asia on tämä sisäänpäinlämpiävyys ja kuppikuntaisuus, mikä vaivaa homoseksuaaleja jne vähemmistöjä. Jokaikinen tietää, miten vaikeata on tutustua uusiin ihmisiin ja usein se käy pokan kautta( seksi). Täytyy roikkua tarpeeksi pitkään, jotta joku uskaltaa tai haluaa juuri ennen valomerkkiä ottaa kontaktia tai yrität örveltää itse. Ennen sitä ei tapahdu mitään. Uudelleen ja uudelleen illasta iltaan...pitkän päällee tylsää. Jotkut tekevät tätä vuosikausia tai lopun elämäänsä. Sitten nähdään näitä toivottomia tapauksia, joilla viina on tuhonut jo aivot ja jotka eivät halua tehdä enää muuta kuin juoda ja nähdä ympärillään ihmisiä tai olla siellä, jotta ei tarvitsisi olla yksin kotona. Yksi asia on mennä sitten cruisailumestoihin tai vastaaviin umpihumalassa ja sammua vaikkapa videoliikkeen myymälän looshiin, kuten eräälle entiselle tutulleni kävi.

Anonyymin seksin harrastaminen epämääräisissä paikoissa johtuu juuri em. vaikeudesta tutustua luonnollisesti tavallisiin homoihin ja on varmaan sitä parjattua AUTISMIA ( herja). Sitäpaitsi anonyymia - ja ryhmäseksiä ihaillaan joissakin piireissä, koska se on likaista, irstasta, "miehekästä". Sikailu mielletään miehekkyyteen kuuluvaksi. Itseasiassa se on hyvin itsekäs tyyli. "Kunhan saan seksiä!" Kunhan saan ja saan ja saan, ettei tarvitse tuntea huonommutta ja voin taas brassailla sillä pokalla ystävilleni, koska jokaikinen poka ja seksijuttu täytyy kertoa eteenpäin, jotta voi taas herättää kademieltä toisissa( olen niin suosittu vieläkin, mites sulla!). Homppeleilla on tämä piirre, jossa he aina ja jokapaikassa haluavat, että heitä kadehditaan.

Mielenkiintoista on katsoa, mitä kirjoitellaan esim.dtm chatissa. Jos äkkipäätä ja ensimmäistä kertaa käy siellä, niin pitää kaikkia vähämielisinä( uskon, että suurin osa onkin!). Taso on tämä. Samaa se on gaymestoissakin, mutta sitä sisäistä puhettahan emme pääse näkemään, mutta se näkyy em chatissa.

Aika osuva kuvaus Pora-Liike, ja ainakin tunnelmaltaan hyvin kuvaava. Juuri tuollaisten fiilisten vuoksi en nyttemmin ole viitsinyt enää mennä yksin (homo)baariin. Menen vain kun kaveritkin lähtevät.

"Public eye
26.04.2005, 10:29 Tervetuloa homoseksuaaliyhteisöön, Pora-liike! Tuollaista se elämä on monilla meistä tässä yhteisössämme."

Kiitos! Ja minä olen luullut olleeni ainoa.
Lesbotuttavani sanoi baaritilanteiden muistuttavan Liisa Ihmemaassa kirjan -kahviseuruetta. Taidankin lukea kirjan uudelleen.

"Sano seuraavalle kysyjälle vaikkapa: "Kiitos kysymästä, juon teetä siksi että pidän teestä. Suhtaudun kuitenkin erittäin suvaitsevasti kaikkiin, jotka eivät siitä ehkä pidä yhtä palon kuin minä, tai pitävät sen lisäksi myös kahvista tai käymis- taikka tislaustuotteista. Lisäksi tämän paikan ilmapiiri ja asiakaskunta ovat niin elähdyttäviä, että haluan ehdottomasti kruunata teenautintoni juuri täällä.""

Tuo onkin erittäin hyvin keksitty, Public eye! Kiitos! Toivottavasti kukaan ei tunnista että kopioin ajatuksen tältä palstalta....

Tutulta kuullostaa. Paitsi etten teetä menisi kapakkaan juomaan ;) En tiedä onko vaivaannuttava olo ollut itsestäni vai muista kiinni, seuraus on minullakin se että yksin ei tule usein lähdettyä liikkeelle. Ja kun liikkuu porukassa (jossa melkein aina on mukana myös miehiä) ei illan kulussa pääse iloisia yllätyksiä tapahtumaan.

Tuota Pora-liikkeen yksityiskohtaista oli jaatava oikein Lukemaan. Sai muistamaan millaista oli menna ekoja kertoja paikalliseen himpulapaikkaan - ja sitten millaista oli menna sinne ekojen mokien jalkeen. Puistattaa.

Onneksi ne olivat ja ovat mokia joidenkin muiden, ei valttamatta omasta mielesta.
Mina olen takuulla seka vihainen etta ylpea monien silmissa tuollaisissa tilanteissa, joita P-l hienon eritellysti kuvasi.
Tai sitten pelottava, tai naurettava.

Omasta mielestani olet tietenkin kaikkea hyvaa ja kaunista, ja onneksi ystavieni mielesta olen varsin hyvaa seuraa toistuvasti aina silloin talloin.
Onneksi on ystavia.

Kiitos Pora-liikkeelle hauskasta ja satuttavasta baari-illan kuvauksesta! Pettymyksiä aiheuttavia tilanteita (kuten tuolien pois vieminen yksi kerrallaan...:-) ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Ihmiset eivät keskimäärin vain ole kovin hienotunteisia. Vaikea uskoa, että joukolla ja ihan tarkoituksella oltaisiin poimimassa yhtä silmätikuksi.

Nuo kuvitellut keskustelut muistuttivat heteromiesten valituksia vaimon kanssa käydyistä keskusteluista. Niissä vaimo kääntää kaiken miehen ehkä vähän kömpelösti muotoilemat kohteliaisuudetkin peilikuvikseen. Eli tätä venus- ja mars-kielisten välistä tahatonta väärinymmärrystä voi siis esiintyä myös venus-kielistenkin kesken..?

Kyllä se on tuollaista ihan hetero-mestoissakin, harva niihinkään lähtee yksin teetä juomaan. Baarit on baareja, piste. On olemassa muitakin kanavia tutustua uusiin ihmisiin.

Olin koko kevään suunnitellut meneväni Nalleen ja kun kerta olin jo valmiiksi laittautunut treffeille ja treffit peruuntuivat, päätinkin toteuttaa suunnitelmani.

Yllättävästi Nallessa oli poke, joka vaati 1½ euron sisäänpääsymaksua. Se tuplaisi teeni hinnan. Maksoin kuitenkin kiltisti ja menin sisälle. Kun takki on narikassa, niin ihmiset näkevät sen alla olevat muotireleet.

Meninpä sitten baaritiskille ja tilasin teetä. Uppouduin iltapäivälehtiin. Koska baarissa istuminen on yhtä pitkäveteistä kuin 3½ tuntia kestävä matka Suomenlahden yli Nordlandialla tai sairaalan odotushuoneessa istuminen, päätin varata seuraavaksi kerraksi jotain tuhdimpaa lukemista.

Huomasin ikäväkseni että Nalleen oli pesiytynyt heteroita. Eikö ne jumalauta tajua jo. Heteroiden läsnäolo teki minut jännittyneeksi.

Yhtäkkiä minua lähestyi nuori nainen. Hän tuli minua lähelle, osoitti minua sormella ja häipyi ystäviensä seuraan sanomatta sanaakaan. Kerta kaikkiaaan outo tapahtuma. Ja kun hän osoitti nimenomaan minua, ei tuolia, ei lukemaani lehteä, ei lasillista teetä.

Päätinkin sitten poistua, olihan tulostani ehtinytkin jo kulua puoli tuntia.

Poraliike, miksi sitten käyt baareissa, jos se on noin tuskaista? Voihan uusiin ihmisiin tutustua muidenkin väylien kautta. Tai saisitko jonkun kaverisi lähtemään mukaan baariin, varmasti porukalla on helpompaa. Se on kyllä minustakin totta, että yksin ja selvinpäin baarissa oleminen on melkoisen ankeaa.

"marianna
09.05.2005, 16:20 Poraliike, miksi sitten käyt baareissa, jos se on noin tuskaista? Voihan uusiin ihmisiin tutustua muidenkin väylien kautta. "

Minä en oikein tiedä sellaisia muita väyliä vaikka käytännössä kahdesti olen saanut seurustelusuhteen juuri tällaista muuta väylää käyttämällä. Omissa piireissäni en nimittäin ole ollut kovin aktiivisesti hakemassa ja olen ollut siellä yhtä paljon pihalla kuin baareissakin sillä erotuksella että tutustuminen on tapahtunut jo netissä ennen tapaamista. (Puhun nimittäin netissä paljon, mutta tosielämässä olen Veera Vaitonainen. Minä kuulun niihin ihmisiin joita ihmiset kavahtavat mutta kun sitten/tai jos he tutustuvat paremmin niin saattavat rakastuakin).

"Tai saisitko jonkun kaverisi lähtemään mukaan baariin, varmasti porukalla on helpompaa. "

En minä nyt ole saanut ketään lähtemään, mutta kun sain, niin hän näki siellä jotain tuttujaan ja hävisi sen tien.

Pora-Liike

Oletko ihan varma, että tämä koko yhteisö nimenomaan on keskittynyt ruotimaan sinua ja mahdollisia puutteitasi? Viesteistäsi päätellen olet kuitenkin älykäs ja ainakin kielellisesti lahjakas nainen. Ymmärrän, että sosiaaliset tilanteet voivat olla ahdistavia ja jännittäviä, mutta en usko, että ihmiset oikeasti baareissa keskittyisivät sinun (tai kenen muunkaan yden henkilön)välttelyyn tai pilkkaamiseen tai muuhun. Luultavasti vaan perisuomalainen ujous vaivaa myös heitä. Eli puhutaan vaan ennalta tuttujen kanssa Itse olen ainakin reippaasti mennyt juttelemaan jos joku on minua kiinnostanut - välillä niistä on seurannut kiusallisia tilanteita ja toisinaan, no se parisuhde.

Ja toisaalta jos baareissa on noin hirveää niin kannattaa jättää ne väliin kokonaan. Itsellä aikoinaan oli baareissa kovinkin hauskaa ja voihan olla, että jotkut pitivät(pitävät) minua kummallisena, mutta en ole antanut sen häiritä.

Meitä on moneen lähtöön ja vastoinkäymisiin ei kannata juuttua - ilo irti ja hymyä huuleen - vaikka sitten teekupposen ääressä : ))

Hyvää jatkoa sinulle

"Esperanza
11.05.2005, 16:39 Pora-Liike

Oletko ihan varma, että tämä koko yhteisö nimenomaan on keskittynyt ruotimaan sinua ja mahdollisia puutteitasi?"

Kerranpa menin baariin kaverin kanssa. Hän oli omilla teillään siellä ja minä olin yksin. Illan aikana ei kukaan tullut puhumaan minun kanssani. Mutta sitten kun myöhemmin puhuin ystäväni kanssa, niin vaikka minulle ei oltu puhuttu niin minusta oli kyllä puhuttu - pahaa. (Sama on tietysti heteroiden kanssa)

Minä en nykyään profiloidu niin paljon kuin ennen, onneksi. Ennen minulla oli sanottavaa, mutta kun nyt tälläkin palstalla sanotaan jo ääneen ne asiat mitä minä olin puhunut niin ei minun ole tarvis esittää edes mitään voimakkaita argumentteja edes. (Ja ymmärrän olleeni joskus hieman liian amerikkalainen). Nyt voin keskittyä hankkimaan parisuhdetta. Pari onkin jo ollut.

Mutta en haluaisi itse olla ruokkimassa sitä että minusta puhuttaisiin pahaa selän takana (kuten tapa on) tai muutenkaan. Siksi kun käyn noissa baareissa niin olo on kuin veitsen terällä. Kumma kyllä taas jossain Malkuksessa voi oleilla ihan leppoisasti, mutta ei nyt kukaan liiku Malkuksessa seuranhakutarkoituksessa tai ulkonäön/mielipiteen arvostelutarkoitukssa.

"Luultavasti vaan perisuomalainen ujous vaivaa myös heitä. Eli puhutaan vaan ennalta tuttujen kanssa"

Olen lukenut, että baareihin mennään porukoissa silloin kun ei haluta seuraa. Tällaiset palstat kuin tämä ja eräs muu myös korostavat etteivät ole seuranhakupalstoja. Missäs se seuranhaku sitten tapahtuu jos ei näissä tilanteissa? (Itse sain ekan parisuhteen lesbopalstalta, jossa seuranhaku oli sallittua ja toinen parisuhde oli yhdeltä kuntoon ja terveyteen keskittyvältä foorumilta. Molemmissa on haiskahtanut vahvasti muotilesbous)

Ja tietysti olisi kiva tavata porukkaa muissakin merkeissä kuin seuranhaussa. Täälläkin on puhuttu omalla nimellä ja omilla kasvoilla esiintymisestä niin minä olen sanonut että minä olen kyllä tunnettu kasvo ja henkilö (ja mielipiteitteni takana seison), mutta nettiin en pistä nimeäni enkä tietojani, mutta sen sijaan voitaisiin tavata juttelun merkeissä jossain. Koskaan tällaista ranneliike/lepakkolaakso -nettimiittiä ei olla järjestetty.

"Itse olen ainakin reippaasti mennyt juttelemaan jos joku on minua kiinnostanut"

Minä ihailen ihmisiä jotka pystyvät siihen.

"Ja toisaalta jos baareissa on noin hirveää niin kannattaa jättää ne väliin kokonaan. Itsellä aikoinaan oli baareissa kovinkin hauskaa ja voihan olla, että jotkut pitivät(pitävät) minua kummallisena, mutta en ole antanut sen häiritä."

Niin olenkin jättänyt ja keskittynyt käymään silloin tällöin Malkuksessa. Mutta parisuhdemielessä taas Malkus on kuollut ympäristö.

Toinen mitä minä ihailen on se, että ihmiset pitävät kummallisena, mutta että se ei häiritse. Arkielämässä olen just sen verran kummallinen että se herättää minulle toisarvoisissa ihmisissä kysymyksiä seksuaalisesta suuntautumisestani, mikä puolestaan panee minut hikoilemaan kylmää hikeä.


"Hyvää jatkoa sinulle "

Kuin myös!