Vielä uskonnosta ja homoudesta

Homous on synti, sen tunnustan! Asia ei vain valitettavasti ole aivan näin yksinkertainen.

En usko, että varsinaisesti on olemassa "syntisiä" ihmisiä, vaan pikemminkin ihmisiä, jotka vain harjoittavat syntyiä. Mutta mitä synti pohjimmiltaan on Raamatun mukaan?

Vastaus;Eroa Jumalasta

Heterous tuo ihmisen YHDEN askeleen lähemmäksi Jumalaa, enkä missään nimessä kiellä tämän askeleen tärkeyttä. Ehkä me kuitenkin tulemme vanhoiksi tarkoituksella;Jumala ei katso lihan himoamme välttämättömäksi muuta, kuin lisääntymistä varten. Itse uskon, että taivaassa ei kuitenkaan naida ketään eikä mitään. Tunnen hyvin, HYVIN monia heteroita, joille nainen on vain pelkkä esine. Alle 30-vuotiaat terveet heteromiehethän eivät naista juuri minään muuna voikkaan ajatella, ja tuonkin "maagisen" iän ylittäneille se on aika vaikeaa.

Jos olisin hetero, olisin askeleen lähempänä Jumalan valtakuntaa, mutta itsessään se ei tietenkään missään nimessä riittäisi! Sanoihan Jeesus:"JOKAINEN, joka on katsonut toisen vaimoa himoiten, on jo SYDÄMMESSÄÄN tehnyt hänen kanssaan aviorikoksen!"

No, nyt ehkä alatte ymmärtää, kuinka vaikeaa on olla homo, joka uskoo Jumalaan:se on mahdotonta! Vaatimusta seuraa aina uusi vaatimus! Jos käännyt pois Homoseksuaalisuudesta, saat jatkuvasti vain lisää sääntöjä ja määräyksiä! Jeesuksen mielestä mm mies, joka kutsuu veljeään "hulluksi"(meidän kielellämme idiootti)on ansainnut "helvetin tulen" Huh huh! Tämän lisäksi Jeesus myös julistaa:Mene, myy kaikki mitä sinulla on, tule sitten ja seuraa minua!

Nyt ehkä alatte ymmärtää, että jos on kristitty, niin se elämä on varmaan yhtä suurta "helvettiä" niin homolle kuin heterollekin. Itse uskon, että homoseksualisuus minussa on irstaus ja synti, jota Jumala ei missään nimessä voi hyväksyä, joten olen ajatellut myös siitä luopumista ja tyttöystävän hankkimista. Mutta jos jo pelkkä toisen naisen KATSOMINENKIN on kuolemansynti(aviorikos)niin kuka silloin voi pelastua? Voiko Homo pelastua, voiko Hetero pelastua? Rikas ei voi, mutta voiko köyhäkään? Vastaus:Me EMME voi pelastua, vaikka tekisimme MITÄ! Vaatimusta seuraa vuorollaan taas uusi vaatimus:"Olkaa täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen isännekin on täydellinen" Voisivat ihan yhtä hyvin kirjoittaa;tappakaa itsenne! Sitä lähemmäs täydellisyyttä ette kuitenkaan pääse!

No, kun esimerkiksi lukee Paavalin elämästä, niin ei se todellakaan ollut muuta kuin kärsimyksen täyttämää elämää. Hän itse kertoi siitä jossakin omista kirjoituksissaan, mitä kaikkea hänelle oli tehty ja tapahtunut.

Sitäpaitsi itse Jeesus mainitsi niistä ahdistuksista, joita häntä seuraavien tuli käydä lävitse.

Missä siis luvataan se paratiisin omainen elämä uskiksille? Ei missään! Ai niin, luvataan, mutta vasta kuoleman jälkeen.

Niistä vaatimuksista. Vaatimuksia on, mutta yleensä ne kielletään uskovaistenkin taholta. Hyvä esimerkki on avoliitto hetero-uskovaisilla, mitä Raamattu ei hyväksy. Toinen esimerkki on "pettäjäpiispa" eli aviorikos, mikä paljasti, että kyllä papitkin tekevät aviorikoksia. Se arvattiin, mutta nyt jäi ensimmäinen korkean tahon henkilö kiinni siitä synnistä. Ei varmasti ole ensimmäinen, joka niin teki!

Raamattu on ehdoton tuomion julistamisessa. Jokainen saa tekojensa mukaan ja ne jotka ovat hyviä, loistavat sitten tähtinä taivaalla...

Sinun elämäsi on siis uskovaisen normaali tila. Siinä sitten koetellaan oletko uskollinen vakaumuksellesi.

Homoseksuaalisuudesta ei voi "kääntyä pois", ainakaan jos on aidosti homoseksuaalinen ihminen. Aidosti homoseksuaalinen voi korkeintaan lakata elämästä niin kuin hänelle on luontaista (=homosuhteessa) ja valita hänelle itselleen luonnottoman olotilan, joko pakottaen itsensä suhteeseen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa tai sitten elämällä selibaatissa ja yksinäisyydessä. Nuo ns. "kääntyilijät", "ex-homot" ym. ovat enneminkin biseksuaaleja kuin homoja. Biseksuaaleilta se kääntyily sujuu luontevasti suuntaan jos toiseenkin, sillä he voivat kiinnostua aidosti kummankin sukupuolen edustajista. Monesti heidät nähdään kuitenkin heteroina, jotka "homostelevat" aina silloin tällöin, koska kuvitellaan, että homoseksuaalisuus on yhtä kuin homoseksuaalinen akti. Näinhän se ei kuitenkaan ole.

Ja minähän en ainakaan suostu sanomaan, että rakkauteni toista miestä kohtaan olisi mikään synti! Koska on kahden ihmisen välinen rakkaus ollut syntiä? Rakkaus on AINA kaunis juttu. Ja kun en koskaan edes ole sekaantunut naimissa oleviin tai muuten varattuihin miehiin, niin en ole mielestäni kyllä rikkonut ketään vastaan. Joku muu saa potea syyllisyyden tuntoja tunteistaan jos haluaa, minä en siihen rupea.

"Ja minähän en ainakaan suostu sanomaan, että rakkauteni toista miestä kohtaan olisi mikään synti! Koska on kahden ihmisen välinen rakkaus ollut syntiä? Rakkaus on AINA kaunis juttu. Ja kun en koskaan edes ole sekaantunut naimissa oleviin tai muuten varattuihin miehiin, niin en ole mielestäni kyllä rikkonut ketään vastaan. Joku muu saa potea syyllisyyden tuntoja tunteistaan jos haluaa, minä en siihen rupea."

- No minä voin sanoa puuolestasi. Se on Irstas Lihan Synti, ja se ei ole mitään "Rakkautta", tai ainakaan sitä rakkautta, minkä Jumala on meille suonut ja asettanut. Se on Syntiä, vaikka olisi miten "Rakasta" tai "Rakkaudellista", niin homoseksuaalisuus on Syntiä. Jos et tunne katumusta homoseksuaalisuudesta, niin olet Paatunut. Jos mielii taivaaseen, niin siellä ei tunneta sanaa homoseksuaalisuus, se on Jumalalle kauhistus. Eli siis kärjistetysti, Taivaassa on vain heteroseksuaaleja. period. vaikka se on vaikeaa luopua tästä homoseksuaalisuudesta, lihan synnistä, niin se on yksi Uskon koetus, mistä te voitte silti selvitä. Seuratkaa Vapahtajaamme, ja luopukaa homoseksuaalisuuden alaisuudesta, Lihan Synnin alaisuudesta, älkää palvelko Perkeleen joukkoja.

Hej Anonyymi homo!
Olet yllä jo saanut hyvän vastauksen homoutta koskevaan käsittelyysi. Sen sijaan kiinnitän huomiota siihen, että elät lain alla: sääntöjä ja määräyksiä. Niiden täyttäjänä on ainoastaan Jeesus Kristus. Hän on tehnyt lain täyttymyksen Sinun puolestasi. Voit uskossasi luottaa tähän. Hänessä ovat siten syntisi (olet toki syntinen ihminen!) anteeksiannetut. Niinpä Jumalan armo on aina annettuna uskovalle. Kirjoituksesi näyttää aivan malliesimerkiltä siitä, mihin ajaudutaan, kun yritetään omin teoin saavuttaa autuus - se saavutetaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen teolla (hänen täydellisellä kuuliaisuudellaan). Mikäli yrittää omin voimin, niin tekee tyhjäksi tuon ristinkuoleman.
Jumala on näin rakastanut meitä - voisit ottaa vastaan hänen tekonsa ja olla armollinen itsellesi!

Ace: mene muualle saarnaamaan, meitä ei kiinnosta. On hieno homma, että olet löytänyt jotain mikä pitää löyhän mielenterveytesi kasassa, mutta pidä se omana tietonasi.

Ero Jumalasta tekee ihmisestä perisyntisen.
Heterous ei suinkaan ole teko tai olo, jonka täyttäminen vie uskoa tai rakkautta lähemmäksi Jumalaa. Se vain on eikä liikuta ketään lähemmäksi tai kauemmaksi Jumalasta.
Kirjoitat heteroudestakin kuin se olisi pelkästään teko - siis lisääntymisaktiko? Pitäisikö se tapahtua aivan kliinisesti? Onko tarkoitus aidossa uskossa siis unohtaa kokonaan lähimmäinen - tuskin tuo mitenkään tervettä on. Moinen ohittaminen sairastuttaisi kenet tahansa!
Maailma on niin monimuotoinen ja moniulotteinen, että jo yhteen tekoon voi mahtua sekä hyvää että pahaa (riippuen vielä perspektiivistä). Niinpä teemme myös pahaa tietämättämme. Olemme ansainneet siten tietoisella pahalla kunnon rangaistuksen, mutta paljon suurempi on Jumalan rakkaus ja armo.
Toki on selvää, että uskova taistelee kiusauksia vastaan. Hänen tulisi huomioida lähimmäisensä, ei vain itseänsä. Voisit katsoa ympärillesi ja huomata, että toisten syyllistäminen ei auta Sinuakaan. Mikäli et omana itsenäsi ja kokonaisena sellaisena voi kohdata lähimmäisiäsi ja Jumalaa, niin tapahtuuko silloin mitään kohtaamista?

"Täydellisiä olemme Kristuksessa"
Uskovan tie on vaikea tie, mutta ei se aina mitään "helvettiä" ole. Lähimmäisen onnistumiset ilahduttavat ja ei tarvitse olla eksistentiaalisesti täysin yksin tässä maailmassa.

Ette kai vain ottaneet keskustelun aloitustekstiä tosissanne?

Minusta se oli parodia siitä, mihin lakiuskonto vie: umpikujaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Ja seksuaalisuudestaan ahdistunut Ace ehätti tällekin listalle. Sinun on paha olla. Yritä löytää jokin ulospääsy, muu kuin raamatunlauseesi. Niitä toistelemalla putkinäkösi vain kapenee, kapenee.... ja olosi pahenee.

Hei Jormah.
Minunkin mielestäni se on parodia, joskin ei kovin selkeä sellainen.

Voi teitä..
Te ette ole osallisina Kristuksen pelastuksessa, koska ette halua kuulla hänen Sanomaansa. jos olisitte kuuliaisia Herralle, niin ette olisi Homoseksuaalisuuden alaisia... tehkää parannus, ja alkakaa seuraamaan Jumalaa, meidän Vapahtajaamme, olkoon hän ikuisesti ylistetty, Amen.

Ace, en ole homouden alainen, syntinen vielä vähemmän. Homous on tuonut elämääni valoa, iloa ja rakkautta, paljon. Ainut varjopuoli on ollut kaltaisesi ihmiset jotka luulevat itseäni paremmin tietävän mikä minulle on hyvää. Oletko ace itse heteroseksuaalisuuden alainen?

Heteroseksuaalisuus on ainut ja oikea seksuaalinen suuntaus. homoseksuaalisuus on Synti.

Jumala siis kavensi jo luomisessaan pelastusta niin, että antoi lisenssin Lihan Himolle nimeltä heteroseksuaalisuus?

Ei hän ole mitään kaventanut.. :) , ei hän ole koskaan homseksuaalisuutta luonutkaan, se on hänelle kauhistus.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän!

Antakaa armon langeta ja viedä mukanaan kaiken sen ulkokuoren joka on rakentunut ympärillemme elämiemme vuosien aikana. Ole oma itsesi ja annan Jeesuksen puhdistaa rakkaudellaan joka parantaa jokaisen sydämmen ja jokaisen sielun. Jättäen meille janon Hänen rakkauteen etsien Jumalan valtakuntaa ja eläen sellaisena kuin meidät luotiin. Meissä elää sielu joka on vangittu tähän maailiseen ulkokuoreen.

Ota vastaan Jeesuksen rakkaus niin parannut ja löydät taivasten valtakunnan ja tien jo tästä elämästä.

Hylätkää homoseksuaalisuus.

Ylpeys on synti, joka johtaa kaikkiin muihin synteihin.
Noyryys on hyve.

Tuomitseminen on synti, anteeksiantaminen on hyve.

Totuuksien julistaminen on tyhmyytta.
Kysyminen voi olla vahan vahemman tyhmyytta, voi olla vahan viisauttakin mukana.
Kuunteleminen, lopulta, voi olla viisautta.

"I believe in the good of life, when I kneel for the taste of man"
(Hidden cameras: "I believe in the good of life")

Life, darlings, life.

Aina välillä ihmetyttää tuollaiset ihmiset, jotka tuntuvat tietävän niin kovin tarkasti Jumalan tahdon ja tekemiset.

Kun raamattukin on kokonaisuutena sekava ja ristiriitaisuuksia täynnä niin, mistä ihmeestä joku voi sitten aivan tarkasti tietää, mitä Jumala haluaa.

Ei siihen ole kunnolla pystyneet paavit eikä kirkolliskokouksetkaan.

Taitavat tuollaiset Jumalan suulla puhuvat kuulua samaan kastiin niiden ihmisten kanssa, jotka kuulevat ääniä ja käskyjä omassa päässään.

Eräs teologian yo teki muinoin gradua Juice Leskisen sanoituksista. Johtopäätelmä oli, että Juice tarkoittaa aina jumalaa, kun laulun sanoissa puhutaan hänestä. Juice kysyi ao gradun tekijältä, että mitenkäs kun yhdessä hänen laulussaan ”hän sammuu”?
No siinähän ’hän’ ei tietenkään sitten tarkoittanutkaan Jumalaa.

Eräänä vuonna jonkun kirkollisen kesätapahtuman teemaksi oli valittu Hassisen Koneen ”Jeesus tulee, oletko valmis”. Ei tainnut kukaan oikeasti tajuta tuon sanoituksen sisältöä ja tarkoitusta.

Liekö joku uskovaisten perusvamma tuollainen soveltava luki-häiriö. Kaikkea, raamattu mukaanlukien, luetaan ja tulkitaan jonkun omituisen suodattimen läpi, jolla musta voidaan todistaa valkoiseksi ja päinvastoin.

... ja ennen ko. kirkolliskokouksia se oli viisaus ja kohtuus, johon tavattiin taalla pain maailmaa pyrkia.

Sittemmin antiikin kulttuurin perusaforismi "tunne itsesi" muuttui muotoon "tarkkaile itseasi".

Pyrkimys viisauteen ja kohtuuteen tapasi muuttua pyrkimykseksi noyraan uskoon ja kieltaymyksiin.

Kirkkoisa Augustinus (eli 400-luvulla) on vuosisatojen mittaan saanut toimia ehka keskeisimpana kristinuskon ja raamatun tulkitsijana, jonka pohjalle tulkintoja on sittemmin rakennettu.

Seksuaalisuuden saralla Augustinuksella oli "reipas" ruumiillinen ja aistillinen nuoruus, jonka sitten hylkasi etsiessaan ei-ruumillista, henkista tieta Jumalan(sa) luo.
Tuostahan han kirjoitti "Tunnustuksissaan".

Onpa tuota verrattu riippuvuuden hoidoksikin, eli etta Augustinus olisi diagnosoinut itsessaan riippuvuuden seksiin ja seksuaaliseen elamaan, mutta tulkinnut tien(sa) Jumalan(sa) luo vaativan taman elaman hylkaamista.

Mita tekee riippuvuutensa kieltaja? Saattaapa perustella ja todistella kerta toisensa jalkeen erilaisia syita kieltaymykselleen (vrt. alkoholismi ja 12. kohdan ohjelma).

Lopulta niita syita ei valttamatta kovin montaa loydy.
No sitten, kenties, hoetaan sita yhta tai niita paria syyta ja (hokijan) auktoriteettia, jotka on onnistuttu loytamaan.

Jonkin verran asiantuntevin, mutta toivottavasti edelleen kysyvin terveisin, -R

Ace on ihan harha-oppinen. Se paljastuu, kun hän vähän avaa sanallista arkkuaan ohi noiden jankutusten.

Jonkinlaista New Age tyyppistä sekoitusta. Se ei ole kristinuskoa ollenkaan. Ei se Jumala, mitä Ace julistaa ole Raamatun Jumala, vaikka hän niin sitä siteeraakin. Hänen Jeesuksensa ei todennäköisesti ole raamatullinen.

Ei Raamattu puhu ihmisestä sillä tavalla kuin Ace tekee.

Niinhän me Helluntailaiset olemme "Harhaoppisia".. xD
plz...

Se vain nyt sattuu olemaan niin, että homoseksuaalisuus on Synti, eikä sillä ansaita taivaspaikkaa. Jos mielii taivaaseen, homoseksuaalisuus pitää hylätä & katua & tehdä parannus, niinkuin muistakin Synneistä.

Minä tunnen vain yhden Jumalan, juuri sen joka on ilmoitettu Raamatussa.

Kerropas Ace nyt vähän enemmän siitä, minkälaiseen Jumalaan sinä uskot. Anna tulla vaan...

Uskon siihen Jumalaan, mikä on ilmoitettu Raamatussa.

Ace, olehan jo vaiti.

Voi teitä, voi teitä...

Hmm, uskoohan ne toiset joulupukkiinkin.. Mut mikäs siinä, jos se tekee ihmisen onnelliseksi..

Koita, Ace, jo keksiä jotain muuta sanottavaa. Ole niin kiltti.

Pystyisitkö millään pohtimaan, mitä oikeastaan saat siitä, että kirjoitat tuota hokemaasi tänne? Siis ihan oikeasti miettisit. Sinun ei edes tarvitse kirjoittaa pohdintojasi tänne, vaan olisikin erityisen tärkeää, että ymmärtäisit itse itseäsi.

Ymmärrät varmasti, että täällä sanomasi julistaminen loukkaa monia ihmisiä? Eikö toisen loukkaaminen ole syntiä? Entä nautitko, edes hieman, siitä, että saat täällä päteä uskonnollasi? Pystytkö myöntämään itsellesi, että kiusaat meitä ihan tarkoituksellisesti? Eikö se ole väärin ja syntiä? Kadutko näitä tekojasi?

Minua kiinnostaa, ihan aidosti, mikä nimenomaan homoudessa on niin kauheaa, että juuri siitä asiasta täytyy niin mahdottomasti pitää ääntä. Ehkäpä raamatussa tosiaan mainitaan ja tuomitaan sama ilmiö, mikä tänäpäivänä tunnetaan homoseksuaalisuutena, mutta entä sitten? Kirjoitatko, Ace, samalla innolla esimerkiksi Yhdysvaltoijen senaattoreille, että he lopettaisivat kuolemantuomioiden käytön? Miksi tämä asia ei kiinnosta sinua niin paljon, kuin esimerkiksi ihmisten seksuaalisuus? Eikö toisen ihmisen tappaminen ole kuitenkin huomattavasti pahempi asia, kuin kahden ihmisen välinen rakkaus (tai kiintymys, mikäli et halua asiaa rakkaudeksi nimittää)?

En myöskään käsitä, miten voit rinnastaa homosuhteen irstauteen ja himoon. Minkälainen lihan himo pitää kaksi ihmistä yhdessä vuosikymmeniä? Uskotko, että pystyisit elämään vaikkapa vaimosi kanssa elämäsi loppuun asti, mikäli tuntisit häntä kohtaan pelkkää himoa? Entä mikä himo voisi olla niin pakottava, että tavalliset miehet kääntyvät homoiksi, eivätkä enää halua suhdetta naiseen? Uskotko, että sinä, tai kukaan lähipiiristäsi voisi sattua tällaisen himon valtaan? Pidätö sitä oikeasti mitenkään todennäköisenä? Onko tämä käsittämätön ja yllätyksellinen himo se asia, mitä homoseksuaalisuudessa pelkäät? Uskotko, että tälle pelollesi on mitään pohjaa?

Mikäli vielä jatkat kirjoitteluasi tänne, pyydän, että edes yrittäisit pohtia asiaa ja jättäisit sanoman hokemisen vähemmälle. Minusta näkemyksesi esimerkiksi uskonnosta ja homoseksuaalisuudesta voisivat olla jopa mielenkiintoisia ja avoimelle keskustelupalstalle sinänsä ihan tervetulleita. Mikäli tunnet, että et löydä mitään muuta sanottavaa asiasta, kuin nuo tutuksi tulleet otteet Raamatusta, niin toivon, että et enää kirjoittaisi niitä tänne. Olemme varmasti kaikki ymmartäneet tämän näkökulman jo aikoja sitten.

voitko ace vielä kertoa minulle, miksi Jumala antoi mennä parisuhde-rekisteröinti lain läpi eduskunnassa. Vaikka ns. pyllistysrukoilijat rukoilivat sitä vastaan?
Kerro vielä, millä tavalla hän tulee rankaisemaan Suomen kansaa tästä päätöksestä, vai jatkuuko elämä yhtä auvoisena Suomessa edelleen?
Miksei Jumala ole rankaissut Hollantilaisia liberaalista politiikasta homojen suhteen?

Puhuuko Saatana täällä Acen suulla, yrittäen tahrata uskovaisten aatemaailmaa ja kuvaamme heistä? Eivätkö nuo kirjoitukset vaikuta juuri jonkunlaisen Pahan aikaansaannoksilta?

Ace on kyllä kiusaaja. Hän ilmeisesti nauttii alistamisesta( hymyilevät hymiöt), johon hän käyttää auktoriteettia( pyhä kirja) välineenä. Varmaan juuri islamistiset järjestöt tekevät samaa: tulkitsevat koraania omien tarkoitusperiensä mukaisesti eikä oikein.

Helluntailaisena hän ei ole ns.oikea-oppinen luterilaisten teologien mukaan, vaan harha-oppinen lahkolainen( ja siinä mielessä perkeleestä) . Olen sitä mieltä, että juuri helluntailaisuuteen liittyy paljon New Age piirteitä, mikä vie näitä kauas itse kristinuskosta. Tämä on hyvä tajuta. On myös vaadittava täsmennyksiä siihen kieleen ja sanastoon, mitä he käyttävät. Ei pelkästään hyväksyä sanaa"raamatullinen"( Jumala), vaan kysyä tarkennuksia. Vain teologit kykenevät siihen, koska he ovat saaneet tieteellisen koulutuksen. Minä en ole teologi.

Itseasiassa ei ole olemassa homoutta, on olemassa vain rakkautta.

Seksi liittyy parisuhteeseen ja samaa sukupuolta olevat ihmiset harrastavat normaalisti parisuhteen kuuluvaa seksiä. Seksi ei ole sama kuin rakkaus, mutta seksi ei ole mikään syntikään kyllä. Se on normaali, ihmisen elämään ja luontoon kuuluva asia.

Huomasin olevani lesbo, kun miehen kosketus inhotti minua. Ensin en ymmärtänyt mikä miehen kosketuksessa, sanoissa ja katseessa niin inhotti, mutta sitten hyväksyin sen, että olen lesbo. Nainen ei inhota minua. Puhun nyt siis fyysisestä ja muustakin vetovoimasta. Seksuaalisesti mies ei ole koskaan viehättänyt minua. Jos joku mies lähestyy minua sillä tavalla, se on hämmentävää ja kuvottavaakin.

Olisiko sitten "synnitöntä" maata väkisin miehen kanssa kulissin vuoksi? Onko se hinta, joka homoseksuaalin naisen pitäisi muka maksaa? Toinen vaihtoehto on selibaatti. Aika ahtaalle ajetaan. Kristillinen näkemys on valkoihoisten heteromiesten keksimä, siinä ei ole naisnäkökulmaa. Se ei ole objektiivinen eikä missään tapauksessa absoluuttinen.

Se mikä minusta tuntuu oikeimmalta on seurata sydämen ääntä. En halua olla miehen kanssa, en halua olla yksin, haluan olla elämäni naisen kanssa rakastavassa suhteessa. On naurettavaa, jos joku tulee väittämään, että se on väärin tai rangaistavaa. Ei varmasti ole.

Ja mitä tulee homoseksuaalin ja Jumalan väliseen suhteeseen? Siinäkään ei ole lainkaan mitään ongelmaa. Kun tunnet sydämessäsi rakkautta, tunnet Jumalan. Se on niin yksinkertaista ja totta.

Ja vielä siitä, että seksi ei ole sama kuin rakkaus. Se ei ole yhtä kuin rakkaus, mutta parisuhteessa se kyllä liittyy rakkauteen. Rakkaudeton seksi on melkein yhtä tyhjän kanssa. Tai ehkä se ei ole niin mustavalkoista, kiintymys on rakkauden esiaste ja siinäkin yhteydessä seksi voi olla ihana ja kaunis asia. Eikä seksi kokeilunhalusta ole paha jos tilanteessa ei satuteta ketään tai alisteta ketään ja osapuolet ovat siinä omasta tahdostaan. Rakkaus ja rakastelu parisuhteessa toimivat ikään kuin symbioosissa. Ne tukevat toisiaan. Seksi on siis puhtaimmillaan yhdenlainen syvän rakkauden ja kiintymyksen osoitus. Aivan kuten vaikkapa halaus tai aamiaisen tarjoaminen, katse, kukkakimppu, leikki ja tanssi!

On olemassa tietenkin eri tavalla ilmenevää rakkautta, joka on kuitenkin samaa, sellaista mikä ei liity seksuaalisuuteen, kuten suhde vanhempiin tai sisaruksiin tai omiin lapsiin. Jotkut sekoittavat puurot ja vellit aivan tyystin ja alkavat väittää, että homoseksuaalit olisivat seksuaalisesti jotenkin tavattoman avoimia ja toteuttavat seksuaalisia halujaan vaikka lapsiin. Tämän naurettavampaa ja sairaampaa väitettä ei voi olla! Kolmen lapsen isosiskona olen saanut rutkasti kokemusta lastenhoidosta ja rakastan sisaruksiani, mutta siihen ei liity mitään muuta kuin sisarrakkautta ja hoivaamisen tarvetta. Eli siis aivan täysin kuten ns. "normaaleilla" heteroilla..*kiristelee hampaitaan* Minä en voi käsittää minkä vuoksi homoseksuaalit rinnastetaan lapsien hyväksikäyttäjiin. Lasten hyväksikäyttäminen on jotain mitä en voi mitenkään käsittää, en millään tasolla. Se on sairasta ja täysin rakkaudetonta toisten hyväksikäyttöä ja julmaa väkivaltaa. Sillä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa. Tietenkin yksi tuhannesta homosta voi olla pedofiili, samalla tavalla kuin yksi tuhannesta heterosta voi olla siksi koska ihmiset ovat yksilöitä. Pedofiliat ynnä muut sairaat perversiot kuten eläinten hyväksikäyttö ovat harvojen yksittäisten ihmisten kieroutumia.

Homoutta on myös eläinkunnassa, eli se on luonnollista. Homous edistää jälkikasvun hyvinvointia, esimerkiksi homot sisarukset voivat auttaa sukulaisiaan lastenhoidossa niin halutessaan. Minä ainakin mielelläni autan:D

Eläimiä kohtaan tunnen rakkautta, vähän samanlaista hoivaamisentarvetta kuin lapsia kohtaan. En voisi esimerkiksi elää ilman kissoja kun ne ovat kuin omia lapsia. Eli siis eläinrakas ihminen olen. Aivan kuten muut homoseksuaalit ja tuhannet miljoonat heterot maailmassa. Minä en VOI yksinkertaisesti ymmärtää miten homoseksuaaleista puhuttaessa verrataan usein eläimiin sekaantujiin kun näillä asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa! Homoseksuaalisuus tarkoittaa VAIN ja ainoastaan rakkaudellista ja seksuaalista kiintymystä SAMAA SUKUPUOLTA EDUSTAVAAN IHMISEEN. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä. Mikä siinä on joillekin niin vaikeaa ymmärtää?

Ihmiset haluavat aina tehdä asioista mahdollisimman vaikeita. Miksei vaihteeksi helpotettaisi vähän ja tehtäisi niin, että sallittaisiin ja että jokainen pyrkisi siihen että itsellä olisi mahdollisimman hyvä olla. Irtauduttaisiin kaikista paineista, kuten uskonnollisista paineista ja yhteiskunnallisista paineista ja siitä "mitähän nuokin ajattelee". Hengitettäisiin syvään ja mietittäisiin miten ihanaa on olla ja elää ja että saa olla juuri sellainen kuin millaiseksi on syntynyt ja millainen on. Siitä pitäisi jokaisen nauttia ja olla siitä hirveän kiitollinen.

Sitten kun pääsin ylitse miesinhosta ymmärrettyäni mistä on kyse, en enää inhonnut miehiä. Tai siis en ole koskaan inhonnut MIEHIÄ vaan sitä, jos he aikoivat lähestyä minua seksuaalisesti. Minä jopa huomasin, että voin rakastaa miehiä, mutten koe seksuaalista vetovoimaa heitä kohtaan. Että en siis ole mikään miesvihaaja vaan miehet ovat ihana asia:D

Nimimerkki Ace vaikuttaa kyllä melko lailla joko henkilöltä joka on uskomattoman putkinäköinen tai sitten hän on uskomattoman feikki.

Muuten: Jos homo sanoo rakastavansa eläimiä niin siihen liitetään heti seksuaalisuus. Jos heteromies sanoo rakastavansa eläimiä, siitä ajatellaan, että voi kuinka hurmaavaa. Jos homo rakastaa jäätelöä, hän tietenkin tunkee sen perseeseensä ja jos hän rakastaa elokuvia, hän tietenkin vetää käteen aina jos kuvaruutuun ilmestyy mies. Jos homo rakastaa matkustamista, se tietää reissua ulkomaalaiseen seksiparatiisiin ja jos homo rakastaa lapsia niin...ja jos homo rakastaa kukkasia, puita, urheilua....

Konservatiivieteroiden korvien välistä se tulee. Heidän mielensä liittää kaiken homojen tekemisen jotenkin seksiin. Eikö se sitten ole kieroa?

Mielestäni Acella on oikeus omaan näkemykseensä.Hän on aidosti sitä mieltä,että homoseksuaalisuus on syntiä ja piste.Se hänelle sallittakoon. Sitä vain en tahdo ymmärtää, että yleensäkin tällainen keskustelu( juupas/eipäs tyyliin) kiinnostaa niin mahdottomasti gaykansaa. Jos jostakin henkilöstä punainen on kaunis väri, tuskin me lähdemme sivutolkulla vastaan väittämään.Tunteekohan gaykansa sisimmässään, että jospas se homoseksuaalisuus sittenkin olisi syntiä? Tätä aktiivisuutta ei voine muuten selittää.
Aitoa mielipidettä pitää aina kunnioittaa.Toisaalta eiköhän Acen mielipide ole meille tullut jo monesti selväksi. Mitäpä sitä vatvomaan. Hänen maailman kuvansa on näin rakentunut ja tyhmähän sitä omaa oksaansa sahaa. Jos hän yht´äkkiä huomaisi, ettei asia ehkä nyt ihan niin olekaan kuin hän on asian tulkinnut, hän takuulla olisi tosi suuressa elämän kriisissä, koska pohja elämältä olisi täysin pudonnut. Kukapa sellaista itselleen haluaisi. Ace on itsensä kanssa tässä asiassa aivan oikeassa.

Neo hyvä!
Tämä on todellakin keskustelupalsta. Kieltämättä Ace suurimmaksi osaksi toisti omaa itseään, mutta koko tämä keskustelu tuskin oli vain häntä varten (joskin toivon, että hänenkin silmänsä avautuisivat. Hänellä on myös oikeus näkemykseensä niinkuin muillakin kirjoittajilla). Sen sijaan kirjoittelun tärkeä sanoma homoille voi olla se, että homo voi olla ihan aidosti ja aidoin perustein uskova. Homoseksuaalisuutta ei voida työntää johonkin syntilistaan - vieläpä vailla perusteita. On tärkeää, että Raamatun tekstit ymmärretään tulkinnanvaraisiksi ja jokaiseen aikaan jotain uutta tuovana. Olennainen ja pysyvä taas lienee Jumalan omakin lupaus rakkaudestaan.
Se, että keskustelua syntyi näinkin paljon kuvastanee sitä, että monet pohtivat näitä asioita - kukin omalla tavallaan. Nyt ei kenenkään tarvinnut olla yksin näiden kysymysten kanssa - halutessaan.
Kirjoittaessasi "punainen on kaunis väri" vähättelet homoutta, sillä yhdessä on kysymys vain subjektiivisesta arvolauselmasta, mutta toisessa lukuisia koskevasta tosiasiasta sekä arvosta.

Lisäksi katsottaessa asiaa Acen motiivien kannalta: uskon hänen tulleen tänne aivan saarnaamis- ja käännytysmielessä, ei "pelkästään" esittämään mielipidettään.

Niinkö te kuvittelette? ! Ace on entinen päihteitten väärinkäyttäjä, joka vihdoinkin löysi ihmisiä, joita hän voi kohdella alentavasti ja alistaa! Hän käytti isoja alkukirjaimia sanoista, joilla hän epäsuorasti nimitteli kohteitaan(yleisöään), koska hän oli vihdoinkin keskipisteenä. Samaa hän havittelee, kun hän pyrkii tai haaveilee pastoriuidesta. Silloinkin hän käyttäytyy samoin, jos ei seurakuntalaisiaan vastaan, niin aina löytyy kohde, joita hän voi pyhässä vihassaan halventaa. Sitä hän varmaankin kutsuu rakkaudeksi( Jumalaan?).

Joissakin sekasortoisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa juuri hänen kaltaisillaan on tilaisuus astua esiin ja epäilemättä sitä tilaisuutta ei jätetä käyttämättä. Katsokaa Irakia. Siellä nousee tuntemattomia uskonnollisia ryhmiä, jotka kaappaavat viattomia sivullisia uskonnon nimissä ja mestaavat heitä ja jokaikisiellä niistä ryhmistä on johtajansa! Vihdoinkin heillä on tilaisuus olla jotakin!

Mies!
Tuo kirjoittamasi on sitten sitä seurausta, joka saattaa tulla kysymykseen...

Neo: Toki kaikilla on oikeus omaan näkemykseensä. Ajatuspoliisia ei ole, eikä sellaista toivottavasti koskaan tule. Silti nimimerkin "Ace" floodaamiseen vastaaminen on täysin ymmärrettävää - ja toisaalta siinä tulee samalla avattua teemaa yleisemminkin.

Miksikö tämä uskontoteema kiinnostaa niin kovin homokansaa? Uskoisin yhden suurimmista syistä olevan sen, että kohtuullinen osa tämänkin foorumin käyttäjistä on enemmän tai vähemmän uskovia - ja suurin osa näistä uskovista myös homoja. Osa näistä uskovista homoista on tekemisissä myös uskonnollisten yhteisöjen kanssa, osana seurakuntaa tai sitten lähipiirissä on joku tärkeäkin ihminen, joka on vahvasti uskovainen.

Uskonnolliset yhteisöt suhtautuvat homoseksuaalisuuteen laajalla skaalalla. Joillain tahoilla hyväksytään, joillain suhtaudutaan äärimmäisen kielteisesti. Toisaalla ollaan välinpitämättömiä, toisaalla ei. Liian usein homo ei voi uskonnollisissa yhteisöissä kokea olevansa tasaveroinen muiden kanssa, jo vaikkapa oman parisuhteensa vuoksi. Eikä siihen välttämättä löydy perusteita Raamatusta, vaan kanssaihmisten peloista, joita perustellaan yksittäisillä Raamatusta poimituilla katkelmilla.

Uskonnon ja homouden suhde on nykypäivänä hieman ongelmallinen asia. Nykyisenkaltaista rakastumiseen ja vapaaseen tahtoon perustuvaa parisuhteen solmimista ei heteroidenkaan kohdalla Raamatun tekstien syntyaikana juuri tunnettu. Nainen oli normaalisti miehen omaisuutta, ja ihmisen luokka-asema määräsi, millaisten perheiden välillä liiton saattoi solmia. Eikä silloinkaan kyse normaalisti ollut kahden ihmisen omasta päätöksestä. Nykyisenkaltaisesta homoseksuaalisuutta ei tunnettu sitäkään vähää, ainakaan niin että siihen ei jotenkin olisi kuulunut naista omaisuudeksi - miehen mitaksi.

Nimimerkin "Ace" esiintyminen tällä foorumilla on jokseenkin ongelmallinen asia. On muistettava, että ranneliike.net syntyi nimenomaan homojen omaksi paikaksi - ja laajeni lepakkolaakso.netin myötä myös lesbojen omaksi nurkaksi netissä. Uskonto ja uskomukset ovat teema, jolla on merkitystä suurelle osalle ihmisistä, joten tällaista keskustelua tietenkin syntyy. Silti tämä foorumi on paikka, jossa ei homon tai lesbon tarvitse kuunnella iänikuista levyä oman seksuaalisen suuntautumisensa vääryydestä.

Suurin osa suomalaisista on kastettu ja käynyt rippikoulun, koska heidän vanhempansa kuuluvat kirkkoon. Nämä ovat tapoja. Uskonnollinen perintö kuuluu siis kaikille kastetuille.

Kirkko ei kykene sitä eettistä konfliktitilannetta ratkaisemaan, mikä syntyy, kun avoimesti homoseksuaalit vaativat inhimillistä kohtelua syrjinnän tilanne. Homoseksuaaleja pidetään monissa kirkoissa julkisyntisinä. Mielestäni kysymys on pitkälti siitä, saako homoseksuaali olla rauhassa kiusaamiselta ja olla osana hengellistä yhteisöä erilaisena. Kiusaamisen muodot alkavat "ulos katsomisesta" ja eristämisestä( esim. jätetään tyhjää tilaa ehtoollispöydässä molemmille sivuille ), myös vihamieliset katseet kertovat jotakin.

Olen sitä mieltä, että myös hengellisyys saa kuulua tavallisen homoseksuaalin arkeen, kun hän on siitä itse kiinnostunut. Tietynlainen kohtelua ja mahdottomat vaatimukset uskovaisten taholta estävät osallistumisen siihen, mihin homoseksuaali on oikeutettu kastettuna suomalaisena.

Kun elää marginaalissa, elää myös osittain ulkopuolisena. Kun toitotetaan vai sitä, että "se on synti", tahdotaan sanoa: "et kuulu meihin ja olet tämän elämänmuodon ulkopuolella,koska olet julkisyntinen" Tämä loukkaa homoseksuaaleja, oli hän sitten uskovainen tai ei.
Oikeampaa olisi kirkon aktiivisesti pyrkiä miettimään sen ryhmän elämäntilannetta ja olosuhteita, jos he kerran elävät kadottavan synnin vallassa. Heidät vain sysätään ulkopuolelle tekemättä yhtään mitään!Onhan homoseksuaaleilla vaikka mitä ongelmia: krooniset sairaudet, mielenterveydellisiä ongelmia, kiusaamista, päihteitten väärinkäyttöä jne. , joihin he ovat joutuneet yksin keksimään ratkaisua ja vastaamaan niihin.

Hiv-positiivisia voisi kutsua nykyajan pitaalisiksi.

Jorma Hentilähän kertoi, kuinka homot ottivat vastuuta hiv-epidemiasta, mutta kunnian siitä ottivat heterot...

Miksi ihmeessä kaiken pitää olla niin vaikeaa..minua oikeasti oikein huvittaa kuvitella kirkon miehiä raapimassa hiuksia päästään heidän miettiessään näitä "ristiriitaisuuksia", jotka on aivan meidän ihmisten keksimiä. Me olemme laatineet nämä leikin säännöt ja nyt sitten ollaan aivan solmussa niiden kanssa. Byrokratia voi useinkin mennä surkuhupaisaan pisteeseen asti. Kaikki voisi olla niin äärettömän yksinkertaista ja helppoa. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa??:D Minä en ainakaan näe mitään ongelmaa missään.

"Jacquelline.N." mainitsi, ettei näe mitään ongelmaa missään. Minä näen kyllä ongelman, mutta se ei ole teologinen. Sen sijaan kirkon (ja monien muidenkin) ihmisten asenteissa on ongelmia paljon. On homofobiaa, tietämättömyyttä, järkkymättömyyttä, syrjintää... Ja niihin haetaan perusteita poimimalla Raamatusta tekstinpätkiä. Yritetään tulkita, että Raamatussa mainitut muutamat seksikohtaukset kuvaisivat homoseksuaalisuutta. Se tekee asian vaikeaksi, ja ajoittain se on - toden totta - surkuhupaisaa.

Kun sanon, etten näe ongelmaa, tarkoitan sitä, etten näe esimerkiksi homoseksuaalisuudessa ja uskovaisuudessa mitään sellaista asiaa, mistä pitäisi tehdä härkästä. Ihmiset itse ajavat itsensä umpikujaan tekemällä asioista uskomattoman monimutkaisia. Nämä tällaiset ongelmat ovat aivan turhia. Eli ongelmia ei olisi elleivät ihmiset synnyttäisi ja keksisi niitä koko ajan. Käytännön ongelmat ovat sitten eri asia..

Keskustelun, ja myös avauspuheenvuoron perusteella sanoisin, että tämä keskustelu on otsikoitu väärin. Kaikkien uskontojen mukaan homous ei ole synti, eivätkä useimmat uskonnot usko esim. perisyntiin. Kristinusko ja ateismi eivät ole ainoat vaihtoehdot, vaikka sen helposti täällä monoliittisen valtionkirkon maassa joskus saattaakin unohtaa. Ja jopa kristinuskon piirissä on esiintynyt ja esiintyy yhä ryhmiä ja yksilöitä, jotka eivät usko perisyntiin, tai siihen että homous olisi syntiä. Mutta siitä huolimatta parempi otsikko olisi ollut "Vielä kristinuskosta ja homoudesta". Inhottavaa, että kaikki uskonnollisuus pitää vetää mukaan sen perusteella, mitä kristinusko (tai enemmistö sen edustajista) sanoo.

Olen sitä mieltä, että homojen sosiaalinen asema vaikuttaa paljon syvemmin kuin myönnetään ja siitä saa koko yhteiskunta kärsiä.

Jos haluttaisiin hiv-infektio kuriin, niin siinä yhteiskunnan tulisi tehdä konkreettisia parannuksia homojen asemaan. Miksi tätä ei haluta tehdä! Siksi koska jokainen sukupolvi tarvitsee ryhmän, joita kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

Eläminen marginaalissa aiheuttaa joillekin depressiota ja sen seurauksena mahdollista itselääkintää päihteiden ja seksin suurkuluttamisen muodossa( eskapismi). Jos arkipäivän todellisuus aiheuttaa vain ikäviä ja itsetuntoa lyttääviä kokemuksia, niin sen sietämiseksi tehdään jotakin eli puretaan ahdistus toiminnaksi. Jos ei kykene nostamaan omaa sosiaalista statustaan, sen seurauksena hylätään yhteiskunnan arvot ja luodaan omat. Itsekunnioituksen menettämisellä voi olla tuhoisat seurauksensa. Totta on, että hiv-positiivisena eläminen on rankkaa monellakin tavalla. Myös he ovat ihmisiä ja he tarvitsevat huolenpitoa ja tilaisuutta tulla kuulluksi.

Uskonnolla on suuri merkitys minä kuvaan. Uskonto vaikuttaa hyvin syvälle alitajuntaan(kasvatus). Siksi uskovaisten täytyisi huomioida, ettei homoseksuaaleja voi ohittaa tai pudottaa toisen luokan asemaan, vaan heitä tulisi kohdella paremmin. Uskovaisten täytyisi kantaa sosiaalinen vastuunsa, jos he ajattelevat muuta kuin itseään.

En kirjoituksellani halunnut suitsia keskustelua. Halusin vain tuoda esille sen tosiasian, että uskonasiat ovat uskon asioita. Sekä Ace että muut ovat- uskossaan- oikeassa. Eli tasoissa ollaan. Kuka tahansa voi uskonsa varjolla väittää lähes mitä tahansa. Siitä, mikä on asioiden todellinen tila on sitten eri asia.Se riippuu kunkin uskosta. Kuka voi 100% väittää, että Ace on väärässä?Itselläni ei ole moista tietoa( muuta kuin yleistieto, mikä useimmilla meillä on). Kuka voi väittää ( tai ainahan väittää voi), että toisten väittämät ovat 100% oikeassa (siis se, joka on eri mieltä Acen kanssa).

Minua on vähän häirinnyt tässä keskustelussa se , että Acea kohdellaan ja nimitellään kuin pahantekijää ainakin. Hänellä on oma vankkumaton mielipiteensä ja sillä sipuli.Ei se sillä juupastelulla ja eipästelyllä paljon tunnu muuttuvan. En toki väitä, että tämä keskustelu olisi vain Acen takia, mutta jotain kummallista turhaa "vakuuttelua" tässä on ollut. Epätoivoisena kumpikin puoli haluaa oman mielipiteensä olevan ehdottomasti se kiveen hakattu totuus.Viisas se, joka tästäkin uskonasiasta totuuden tietäisi. Päin vastoin minusta tuntuu, että moni uskovainen gay tulee entistäkin epävarmemmaksi.

Hej Neo!
Kun haluat erottaa uskon ja tiedon, niin miksi et tee sitä kunnolla. Ei tässä ole kaikkien kirjoittajien taholta yritetty tiedolla vakuuttaa Acea, vaan myöskin uskolla! Siitäpä keskustelu syntyikin.
Minun mielestäni on tämän takia ihmeellistä, kun kirjoitat, että Ace oli uskossaan "oikeassa". Miten niin oikeassa? Tietoko tässäkin ratkaisee oikeassaolemisen?
Kysymys onkin ainakin Acen "vastustajien" puolelta ollut vakuutteluista, kun taas Acen kohdalla on juuri kyse mainitsemastasi 100 %:n varmuudesta ja oikeassaolemisesta. Eikö juuri tulkinnallisista lähtökohdista olevassa mielipiteissä ole jätetty liikkumavaraa niin, että kyse ei ole kiveenhakatusta totuudesta. Totuus on Jumalalla, tuskin muualla kokonaisuutena. USKONkin, että tämän oivaltaminen on hyvä asia uskoville homoille. Ymmärrän hyvin, että epävarmuus uskossa tulee kysymykseen rakkauden kohdalla. Rakkaus on avointa!

Ace edustaa helluntailaisuutta, joka liikkeenä vastustaa tuhansia vuosia vanhaa traditiota eli kristinuskoa. Helluntailaiset eivät ole kristittyjä! Helluntailaisuus edustaa enemmänkin New Age liikkeitä. Jotkut heistä kastattavat itsensä kolmekin kertaa. He uskovat suoraan ilmoitukseen ohi Raamatun. Raamattu on heille vain rekvisiittaa aivan kuin joku lamppu pöydällä. He vääristelevät kristinuskoa.

Liikkeenä helluntailaiset ovat aggressiivisia, jyrkkiä ja vihamielisiä.

Helluntailiike on yksi Peri-Kristillisistä liikkeistä. Paljon tiukempi kuin löyhä Ev.Lut...


enemmän tietoa:
http://www.james.pp.fi/historia.html

Mulle tulee aina hellareista mieleen Timo K. Mukan leffat.
Siinä saarnaaja "saarnaa" pahat henget pois tytöistä unohtumattomalla tarmolla....

Hei, eikö pitäisi nyt jättää Ace rauhaan. Ace jättää tuskin meitä rauhaan mutta tämä keskustelu on täysin hedelmätöntä. Minusta olisi kiva lukea mitä muut ajattelevat uskosta keskenään ilman että Ace puuttuu siihen. Ärsyttää tuollainen kun energia menee selittelyyn Acelle, joka nyt selvästikin kaikkien noin yli viidensadan puheenvuoron jalkeen ei tajua, että sillä on jäänyt levy pyörimään paikoilleen ja raukka ei ymmärrä, että ei se meitä eheytä eikä päitämme saa kääntymään, ainoastaan ärsyyntymään ja joillakin ehkä myöskin kärsimystä omassa uskossaan.

Mulla on jonkinlainen uskontunne heräämässä tällä hetkellä tai aina ollut pohjalla joku käsitys, että on joku "korkeampi" voima, joka on kaiken takana mutta että se olisi sellainen kuin yksi jumala joka raamatussa kuvataan niin, silloin vähän tulee sellainen olo, että minun jumalani on jotain muuta. Hän on hyvä ja armollinen niin kuin raamatussakin mutta ne raamatun opit eivät kyllä ole tän minun jumalani sanomisia. Hän on kyllä aivan jotain muuta, mitä raamattu ei kykene selvittämään. Yhdessä vaiheessa mulla oli hyvin ateistinen tilanne, kun ajattelin että ei yksi partainen ukko tätä systeemiä universumia ole luonut vaan siihen on tarvittu paljon enemmän kuin yksi tai jumalaa tuskin on olemassa kun täällä vallitsee vain täysi kaaos kaikkialla universumissa. Mut minusta sillä ei ole väliä. Väliä on vain rakkaudella ja sen on oltava kaikkein korkein hyve josta kaikki muu hyvä juontaa. Mun jumala on ehkä sitten vain se rakkaus joka vastustaa entropiaa.

Eikö muuten ole omituista, että kristinuskon alkuaikoina kristityt olivat epäsuositussa asemassa, heitä vainottiin ja tapettiin uskontonsa tähden, kunnes heidät hyväksyttiin. He eivät ilmeisesti oppineet mitään, sillä saadessaan vallan he alkoivat tehdä aivan samalla tavalla, vainota ihmisiä, jotka heidän mielestään ovat pahoja ja vääräuskoisia.

Näin ne pyörät pyörivät.

Vaikk niin, mutta silti homoseksuaalisuus pysyy Syntinä. ;)

Ace, kerro meille vaihteeksi jokin sellainen mielipiteesi, jota emme vielä tiedä...

"Ace, kerro meille vaihteeksi jokin sellainen mielipiteesi, jota emme vielä tiedä..."

- Korjaan Public, ei se ole pelkästään minun mielipide, vaan myös Raamatun.

Tämänkin mielipiteesi tunnemme jo hyvin. Jotain uutta, kiitos ;-))

Lasit päähän, poika.

Oho, mitä isottelua. Lasit ovat kyllä jo päässä, ja ikäni puolesta kelpaisin varmasti sinulle isäksi, tosin minun poikani olisi paremmin kasvatettu.

Näyttää Ace kuljettavan Ranneliikkeen keskustelijoita kuin pässiä narusta. Mielenkiintoista seurata kuinka kauan porukka jaksaa jankuttaa samoista asioista.

Juhani

Siinäpä se, Juhani. Koetankin saada keskusteluun jotain uutta sisältöä, ettei menisi innokas keskustelija hukkaan.

Ikävä kyllä hänen mielipiderepertuaarinsa näyttää kovin kaidalta, eikä jaksa enää kiinnostaa täällä ketään muuta kuin häntä itseään.

Kaiken tämän pauhaamisen keskellä on ikään kuin unohtunut tärkein asia, minkä elävä usko pitää sisällään, nimittäin armo! Se on sítä, että jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Jos ei jolla kulla ole voimia olla muuta kuin muiden mielestä syntinen, niin sitten saa olla. Armon saa hänkin.
Jos Jumalan mielestä ihmisen pitäisi olla synnitön, niin tokkopa hän olisi ollut niin kiero, että olisi tahallaan antanut hyvän- ja pahantiedon puun kantaa hedelmää. Vesuria hän olisi sille tarjonnut alta aikayksikön! Kaikella on tarkoituksensa. Se vain on niin, ettemme me sitä ymmärrä. Kunhan koetamme selitellä asioita omalta kantiltamme siten, kuin meille itsellemme tuntuu olevan edullisinta.
Sen, onko tehnyt mahdollisimman usein niin kuin olisi parasta ollut, sen tietää vain jokainen itse omassa sisimmässään. Katua saa, jos aihetta tuntuu olevan. Taakseen on jokaisen terveellistä silloin tällöin vilkaista ja ottaa oppia erehdyksistään. Eikä vähäisin havainto liene se, että oivaltaa tällöin oman puutteellisuutensa ja sen tosiasian, ettei täydellisyyteen pääseminen milloinkaan ole mahdollista. Sitten lieneekin jo paljon helpompi hyväksyä oma itsensä ja lähimmäisensä kaikkine vikoineen, joita vikoja joillakin on halu myös synneiksi nimittää.

Ommmmmmmm..... Hei mä leijun :-) Mitähän tämä nyt on?

Esko, puhut elävän uskon pitävän sisällään armon. Tässä kohden minä olen ainakin jatkuvasti kokenut törmääväni uskovaisiksi itseään nimittäviin, jotka ovat todella armottomia vaikkapa erilaisuutta kohtaan, jopa julmuutta.

Selittyisiköhän ristiriita sanan "elävä" kautta. Mietin myös, että miksi elävää uskoa tunnustavat eivät riennä sankoin joukoin puolustamaan sateenkaari-ihmisiä? Kutsutteko te näitä tuomitsijoita kuolleiksi uskossaan?

Tämä uskontoslangi sotkee minun ajatteluani. Puhutaan synnistä ja sovituksesta ja monesta muusta käsitteestä. Huomaan niitä hetken pohdittuani olevani pihalla kuin lumiukko. Olen muuten uskisten keskusteluista joskus ajatellut, etteivät oikeasti ymmärrä hekään. Toistavatpa papukaijamaisesti uskontojargoniaan.

Tästä on elämäni taipaleelle osunut muutamia hienoja poikkeuksiakin. Lestadiolainen ystäväni pystyy puhumaan omasta uskostaan täysin ymmärrettävästi. Hänen kanssaan olemme istuneet pitkiä iltoja elämän peruskysymyksiä yhdessä pohtien.

Olen huomannut eron siinä, että hänen kanssaan käydyn keskustelun jälkeen minulla on todella hyvä mieli ja mitä luultavimmin hänelläkin. Tunne on kuin olisi virkistävä tuuli pyyhkäissyt.

"Pauhaajien" kanssa käymistäni keskusteluista on lähes aina seurauksena itselleni kiukku ja epämiellyttävä sisäinen tila. Monen kohdalla olen todennut, etten haluaisi heitä kohdata koskaan enää. Sitäköhän he tavoittelevat?

Juhani

Jos usko on sitä, että kuuluu perinteen vuoksi johonkin kirkkokuntaan, mutta kysyttäessä, uskotko Jumalaan, vastaa, ettei oikein tiedä, kun ei ole tullut asiaa edes ajatelleeksi, silloin mielestäni ei ole oikein puhua elävästä uskosta. Tavat ja tottumukset ilman, että niiden sisältö on mielletty, ovat pelkkä tyhjä kuori. Ja kääntäen; tavat ja tottumukset, joiden merkitys tiedostetaan, muodostavat tärkeän osan uskonnollisen elämän harjoittamisessa.
Kyllä armottomasti lähimmäisiinsä suhtautuva ihminenkin voi olla harras uskossaan. Ja hän jos kukaan, koettelee muiden kykyä suvaita itseään ja ahdasmielisyyttään.
Juuri tuo hyväksyntä ja suvaitsevaisuus on perimmäinen armon ilmenemismuoto. Armon kohteelle ei voi eikä saa asettaa ehtoja. Armo sisältää täydellisen anteeksiannon ja menneen pahan unohtamisen. Siihen ei kuulu syyttely eikä tuomitseminen.
Saattaa olla, että osa tuosta ahdasmielisyydestä, josta edellinen kirjoittaja mainitsi, selittyy sillä, ettei tuohon ahdasmielisyyteen syyllistyvä koe olevansa itse kyllin hyvä ihminen. Hänellä on pakottava tarve ansaita armo osakseen. Mutta kun tuota armoa ei yksinkertaisesti voi ansaita saati ostaa! Se lankeaa kaikille, niin pahoille kuin hyvillekin. Ainoa, mitä pitää tehdä, on ottaa se vastaan.
Ahdaskatseisuus ja tiukkojen rajojen vetäminen elämän osa-alueilla muodostaa tehokkaan keinon turvallisuudentarpeen tyydyttämiseksi. Tiivis yhteisö ympärillä omine normeineen ja käyttäytymissääntöineen antaa monelle elämässään epävarmalle ihmiselle sitä henkistä turvaa, jota ilman he ehkä eivät kerta kaikkiaan selviytyisi. Tuo yhteisö voi olla vaikkapa poliittinen äärijärjestö tai sitten fundamentalismiin taipuvainen uskonnollinen ryhmä. Molemmat täyttävät sen tarpeen, joka jäsenistössä on havaittavissa. Tosin tämän asian ääneen myöntäminen on monelle ylivoimaisen vaikeaa.
Yhden totuuden kanssa kun on paljon mukavampaa elää, kuin rehellisesti myöntää, etten tuostakaan asiasta täyttä totuutta tiedä.
Joskus ajattelen, kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos Jumala olisi itse vaivautunut kirjoittamaan Raamatun. Ei olisi jatkuvaa pähkäilyä sen suhteen, paljonko kukin niistä ihmisistä, jotka sen ovat kokoon kasanneet, on laittanut mukaan sellaista, joka on vastannut parhaiten kirjoittajan sen hetkisiä omia intressejä!
Vaan tähän on tyytyminen, mitä meillä nyt on. Ymmärtää pitää yrittää jokaisen oman parhaan kykynsä mukaan.

heip esko.

mun vaan piti sanoa, että monia hyviä ajatusketjuja olen just sinun uskonto-ketjujen kirjoituksistasi saanut. eli kiitos.

ja tällaisen takia ei minusta ole turhaa, että "jaksetaan vääntää kättä" acen kaltaisten kanssa. minusta on hyvä, että on löytynyt keskustelijoita, jotka jaksavat tuoda omia näkökulmiaan esiin. alkuperäiset kysymykset, joista kirjoittelu on alkanut, ovat olleet oikeita kysymyksiä/kirjoituksia, ja hyvä vaan ettemme ole antaneet jonkun fundamentalistin täysin vallata niitä...;)

Minusta tuntuu väärältä, jos homoseksuaalisuutensa avoimesti tunnustava tai kertova ei saa pappisvihkimystä. Miten homoseksuaalisuus sulkee pois aidon vakaumuksen? Homoseksuaalisuus ei ole sama asia kuin tekisi michaeljacksonit eli jahtaisi alaikäisiä poikia. Ei todellakaan.

Nyt vatvotaan vain sitä kuinka tyhmää Kantolaa pitää puolustaa: painukoon hiiteen tai vaikkapa Timbuktuun! Menisi nyt niitä pakanoita kasvattamaan. Katolinen kirkkohan aina passitti hankalat tapaukset Afrikkaan tai jonnekin jumalan selän taakse( Mongolia?).

Aslan on mokannut homoseksuaalien maineen. Se on myös vääristänyt sitä, mitä voisi olla, kun homo uskoo Jumalaan. Ne lokeroivat uskon asiat väärään muottiin. Kuka haluaisi samaistua hihhulointiin ja ahdistuneisuuteen, mitä helluntailaisuus saa aikaiseksi?

"Jumalan tuomioita" jakava tuntuu kantavan syntitaakkaa edelleen. Toisten "puhdistaminen" saa fanaattisia piirteitä, koska todellisuutta, sekä omaa että muiden, ei haluta nähdä. Poistyöntämisellä ajatellaan olevan se vaikutus, että ei tehdä väärin. Syntyy lista luulotelluistakin kategorioista, joita ei tulisi kohdata.

Arvot sekoittuvat usein todellisuuden kanssa. Kategoria heteroseksuaallisuuden olemassaolo ei tarkoita sitä, että se on hyvä arvo. Samoin on homoseksuaalisuuden kanssa. Uusitestamentti ei ole lakikirja siinä merkityksessä, että siellä annettaisiin pääsääntöisesti määräyksiä eri tilanteita varten, vaan siellä kerrotaan eri tilanteista ja niiden ratkaisuista. Todella oivallisia ovat mielestäni Jeesuksen kertomat vertaukset: Ei mitkään säännöt joistakin kategorioista ja niiden näin arvotetuista toimista, vaan toiminnan yleinen periaate (toisen huomioon ottaminen), joka on tapauskohtaista!
Eri tilanteissa tekee parhaansa seksuaalisuudenkin osalta, jos aidosti näkee toisen ihmisen ja ei riko tätä vastaan. Rakkaus toteutuu tekemällä sitä, ei muuten!

Ommmmmmmmmmmmm..................... Hei mä leijun taas :-) Mitähän tämä nyt oikein on?

kia,

olet täyttynyt pyhällä hengellä.

ole onnellinen (kysy vaikka pyllyrukoilijoilta).

niin.

Aslanko mokannut homojen maineen? Ei siitä siihen ole. Oman maineensa - jos sitä joskus on ollut - se kyllä on mokannut.

Mutta sitten vähän "kyökinpöytäeksegetiikkaa".

Raamattu on hyvin moniaineksinen, koottu joukosta erilaisia tekstejä. Jotkut ovat täynnä metaforia ja vertauksia, toiset kirjeen muotoon kirjoitettuja ohjeita lukijalle, osa taas historiallisia kertomuksia tai matkakuvauksia.

Raamatun eri osia pitää osata lukea vähän eri silmin nähdäkseen ne oikeissa yhteyksissään. Korkean veisun rakkausrunoja täytyy lukea ja tulkita toisella tapaa kuin esimerkiksi Paavalin kirjettä korinttilaisille.

Voisi kai sanoa niin, että Raamatun sanoma on ajaton, mutta sen moraaliopit ovat aikaan ja kulttuuriin sidottuja. Moraalikysymyksillä on teksteissä selkeä opetuksellinen luonne.

Monia moraalikysymyksiä on tämän hetken tiedon perusteella tulkittava toisin kuin tekstien kirjoittajat tulkitsivat niitä omana aikanaan. Kaikki Raamatun moraaliopit eivät päde enää nykymaailmassa.

Oikeastaan on kaiketi niin, että sekä fundamentalistista raamattunäkemystä että historiallis-kulttuurista näkemystä edustavat lukevat Raamattua kirjaimellisesti, mutta tulkitsevat tekstejä hyvinkin eri tavoin.

Niin, Kia, olisi mukava tarttua koukkuusi, jonka heität meille...

Hyvä anonyymi
Ongelmasi on että uskomuksesi ja sen mitä todella tunnet välillä vallitsee ristiriita.
Pohdintasi lähtee siitä että homous on syntiä. Mistä me tiedämme että asia on niin. Ei sillä mitä uskotaan totuudeksi, oli sen sanonut kuka tahhansa tai kirjoitettu missä tahansa tee asiasta totuutta. Totuutta ei voi sanoa eikä sitä voi toistaa. Sen voi vain oivaltaa. Ainoastaan sinä itse voit sen kohdallasi tehdä eikä sillä mitä kuka tahansa sanoo ole mitään merkitystä. Katso asiaa ottamatta kantaa katso ainoastaan. Se mitä sinä tunnet ja olet siinä on sinulle totuus itsestäsi ja muita totuuksia ei ole olemassa.
Kun näin seuraat ja tutkit asiaa voit oivaltaa mistä on kysymys ja se vapauttaa sinut ristiriidasta. Käyn mielelläni keskustelua kanssasi ja voit kirjoittaa myös suoraan minulle.
Minusta on kovin ikävää kun uskonnon varjolla lähdetään tuomitsemaan kanssa ihmisiä. Keitä me olemme heitä tuomitsemaan. Voimme keskustella heidän kanssaan vaihtaa mielipiteitä ja yhdessä selvittää asioita mutta me emme koskaan voi kertoa kenellekkään totuutta. Sen voi vain oivaltaa.
Monet pitävät yleisesti pidettyjä moraalikäsityksiä totuutena mutta ne ovat vain mielipiteitä ei muuta. Tietenkin kanssakäymisessämme pitää noudatta jonkinlaisia sääntöjä muuten emme mitenkään pystyisi kommunikoimaan toistemme kanssa mutta se on aivan toinen asia.

Pilatus sanoi saman asian Jeesukselle yhdellä lauseella

Asiat uskotaan tosiksi. Se ei poista sitä, että totuudet ovat olemassa meille ihmisille potentiaalisesti. Eläväksi totuus tulee, kun keskuudessamme uskomme siihen. Näitä "totuuksia" voi näin ollen olla monenlaisia. Totuus jää siis suhteelliseksi tässä maailmassa. Riippuu niin paljon siitä, missä ajassa ja paikassa olemme, minkä perspektiivin otamme, millainen ymmärrys meillä on ja millainen kulttuuriympäristö on sekä mikä on tilanne.
Totuus vaatii jonkinlaista perustaa väitteelleen. Kristillisessä uskossa se voisi olla Jumala. Tosin näin ilmaistuna totuus on kovin staattinen (niinhän sen yleensä ymmärrämmekin). Ehkä paremminkin voisi ajatella Jumalan oikeudenmukaisuutta ja rakkautta. Itse ajattelen ja tunnen juuri näin: Jumalan ihmeet näissä tulevat ajan ja paikan toiselta puolen. Ne eivät ole suhteellisia totuuksia itsessään, mutta meidän itsenäisen vapaan tahtomme maailmassa ne ovat - kuin Kristuksen inkarnaatiossa - "vain" potentiaalisia totuuksia, jotka vasta vastaanottamisessa ovat konkreettisia ja eläviä.
Moraali syntyy ihmisten keskenään sopimista käyttäytymistavoista. Moraali on hyvin suhteellista. Yhteiskunnallisesti se voi vaihdella suuresti. Joissakin yhteiskunnissa on ja on ollut hyvää moraalia tappaa toisia ihmisiä. Kristinuskolla on ollut oma moraalinsa, joka samoin muuttuu tilanteiden mukaan kuin muukin moraali. Kristillinen moraali(, jos sellaisesta voidaan puhua erikseen - kiistelty kysymys!) on yritystä toteuttaa käytännössä lähimmäisenrakkautta niissä raameissa, jotka uskomme peruskatsomukset antavat.
Nämä läpikäymäni kohdat ovat analogisia. Niissä yhtyvät jumalallinen ja inhimmillinen tavalla, jota on mahdoton määritellä. Olennaista on kuitenkin IHMISEN kohtaaminen ja hänen hyvänsä lähimmäisenä.