Lasten homottelu kouluissa

Minusta se on huolestuttavaa ja kertoo paljon suomalaisesta yhteiskunnasta, kun yleisimmät haukkumasanat kouluissa ovat huora, homo ja lesbo.

Kuulin itse koulussa ollessani samoja haukkumasanoja ja etenkin homoksi haukkuminen oli pelottavaa, koska en aluksi tiennyt, mitä se tarkoitti. Olin juuri tuollainen alle 10-vuotias, kun kaverini haukkui meidän luokanvalvojaamme "homoksi" ja se oli hänestä hyvin jännittävää.

Sitten jouduin itse haukkujen kohteeksi myöhemmin joskus 15-vuotiaana ja se oli traumaattinen kokemus. Koulussa eräs vahvempi poika meidän luokalla tuli vesipisteen luona juomassa ollessani takaapäin ja väänsi kättäni selän taakse ja vaati minua tunnustamaan hänelle olevani homo. Sitä jatkui sitten tavalla tai toisella. Se eristi minut kavereistanikin, koska eihän minun kanssani kukaan halunnut olla ja olin katkera heille, joita pidin ystävinäni, että he jättivät minut ryhmän ulkopuolelle. Minä sulkeuduin täysin. Itsetuntoni romahti. Olin luokkani paras useissa aineissa, mutta en sitten halunnut yrittää mitään, etten nousisi esiin ryhmästä, jotta en olisi "liian hyvä", koska yleensä minä olin se, joka tiesi vastaukset ja viittasin. Tavallan tein itseni huomaamattomaksi ja näkymättömäksi.

Minun kohtalokseni muodostui se, että olin kaunis poika.

Koulukiusaamisella on juurensa, mutta missä ne ovat? Heijastuuko siinä vanhempien huono kasvatus? Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Miten koulukiusaamiseen tulisi puuttua, jotta se loppuisi? Kiusaamista tapahtuu juuri välituntien aikana.

mies - mikä kasvatus? Vanhemmuus tuntuu olevan tänä päivänä kilpajuoksua uran, toimeentulon ja harrasteiden perässä. No, toimeentulon perässä joutuvat kaikki "juoksemaan" koko ajan kohoavien kustannusten takia - joka kerta kun palkat nousevat, nousee myös elinkustannukset. Eli onko vanhemmilla edes aikaa kasvatukselle? Omaa kieltään tuosta kasvatuksen puutteesta kertonee aikaisemmin viikolla esillä ollut uutinen, jossa kerrottiin ala-asteella olleen oppilaan lyöneen opettajaa koulussa.

Koulukiusaaminen on saanut jo väkivaltaisia muotoja, mikäli lehtitietoihin on uskomista - se lienee seurausta lasten pahoinvoinnista, siitä, ettei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen, eikä vanhemmilla ole välttämättä itselläänkään käsitystä (enää) lapsuuden rajoista. Tästä kertonee omaa kieltään se, että yhä nuorempana lapset omaksuvat aikuisemmat mallit niin pukeutumisessa kuin käyttäytymisessäkin.

Toisaalta, tämän päivän nuoret vanhemmat eivät ole itsekään tainneet saada kotoa juurikaan vanhemmuuden mallia. Jo 10 v sitten katselin ihmeissäni nuorta äitiä, joka kesäpäivänä - vaunuja työnnellessään, joi siideriä/olutta suoraan pullon suusta. Eikä tuo tyyli ole tässä pääkaupunkiseudulla siitä juuri muuttunut.

Pelkään vain tuon kasvatuksen puutteen pahenevan tulevaisuudessa. Kaikki me olemme vaatimassa kaikenlaista huomiota itsellemme "kohteliaisuuden" nimissä - osaamatta itse olla kohteliaita kanssaihmisillemme - vrt. jotkut keskustelut esim. tällä saitilla.

Jääkö lapsilta siis lapsuus viettämättä ?

Jostain syystä sellaiset kulttuurit, joissa lapsia arkadaksen vaatimusten mukaan todella kasvatetaan, tapaavat olla homoseksuaaleihin jyrkän kielteisesti suhtautuvia. Suomessa asian tiimoilta voi mainita vanhoillislestadioilaisten, romanien, somalien ja kurdien alakulttuurit, joissa äidit eivät nappaile siideriä ja lasten täytyy vanhempiaan totella.

Dr.No en esittänyt vaatimuksia, totesin vain vallitsevan tilan. Toisten ihmisten huomioiminen, kunnioittaminen sekä kohteliaisuus ovat arvoja, joita toivoisin tenavien "äidinmaidossaan" imevän. Myös vanhempien käyttäytymismallit / esimerkit voivat olla ratkaisevia onnistuneessa kasvatuksessa.

Kun tuosta poimitaan tuo huomioiminen ja kunnioittaminen (siihen sen enempää uskontoa tai etnistä alkuperää sotkematta) voitanee olettaa, että mahdollisuus saada homoseksuaaleihin myönteisesti suhtautuvia ihmisiä jossain vaiheessa.

Esimerkki äidin siiderin juonnista on vain kärjistys todellisuudesta tässä ajassa, jossa itsekkyys on etusijalla.

Toki ymmärrän, etten ole tässä asiassa asiantuntija, koska en omaa lapsia, saati yhtään sellaista kasvattanut.

Dr. No´n kommentti ei liene perustu mihinkään tutkittuun tietoon, mutta lasten "pahoinvointi" nyky-Suomessa on tutkittua useallakin taholla ( => huostaanottojen määrä, alaikäisten päihteitten käyttä, tarkkaavaisuushäiriöt etc).

Varmaan arvon Dr.No:ta lohduttaa tieto, ettei tulevaisuus näytä yhtään sen valoisammalta - sitä saattaa olla itsekin "tulilinjalla" eläkerahojensa kanssa kun tulevaisuudessa maitokauppaan menee... Juuri näiden tulevaisuuden lasten takia...

Lapsia tulisi valvoa enemmän kouluissa, miten he välituntinsa kuluttavat.

Muistan itse koulussa, kuinka luokallemme tuli 13-vuotias romanityttö, joka oli 2 vuotta toisia vanhempi ja halusi aloittaa koulunkäyntinsä ja suorittaa oppivelvollisuutensa, mutta ei kyennyt sitä edes aloittamaan jatkuvan kiusaamisen vuoksi. Sitä tapahtui ennenkaikkea koulun pihalla välitunneilla. Opettajat eivät laittaneet kiusaajia kuriin millään lailla.

Ensimmäisellä tunnilla tyttö esiteltiin kaikille oppilaille ja kerrottiin tytön motiivi tulla kouluun. Kuitenkin hänestä tuli kiusaamisen uhri ja hän ei saavuttanut unelmaansa.

Nämä ovat karmeita esimerkkejä yhteiskuntamme kovista asenteista ja julmuudesta, mikä heijastuu joidenkin oppilaiden terrorisoinnissa. Koulussa jokaisella on oikeus opiskella rauhassa.

"Koulukiusaamisella on juurensa, mutta missä ne ovat? Heijastuuko siinä vanhempien huono kasvatus? Onko teillä vastaavia kokemuksia?"

Moi, pidempi viesti taalta taas valilla.

1) Yksi "vastaus" voisi olla vanha fraasi, etta "joukossa tyhmyys tiivistyy", eiko? Kouluthan ovat instituutioita, jotka perustuvat ryhmakayttaytymiselle. Ilman soljuvaa ryhmakayttaytymista tallainen instituutio ei voisi toimia. Paitsi etta jokaisen tulisi noudattaa annettuja saantoja, jokaisen tulisi olla parhaansa mukaan "kuten muut". No, kaikki eivat ole (kenties suurin osa ei ole, mutta pyrkimys "olla kuin muut" voi rakentaa taman enemmistonormaaliuden ajatuksen yhta kaikki, vai mita?).

Kiusaajathan voivat tallaisessa ymparistossa samalla rakentaa omaa hierarkista asemaansa - pitaahan se nokkimisjarjestys sentaan olla, ja kukapa siella nokittavana haluaa olla, jos on moinen kateva keino ottaa nokkijan rooli. Koska tuo "olla kuten muut" on normi, siita poikkeaminen on tietysti mita katevin tekosyy kiusaamiselle, nokkimiselle, vallankaytolle, nayttamiselle.

Nakisin itse keskeisena syyna ryhmakayttaytymisen joka perustuu samankaltaisuuden pyrkimyksille ja normeille, ja samalla mahdollistaa hyvinkin kipeita valtapeleja, jota ilman koululaitos kuitenkaan ei voi toimia.

(Joku takuulla tuhahtaa, etta siinapa sita keittiopsykologiaa taas tulee. Statement: Vaitan etta tama ei ole keittiopsykologiaa eika -sosiologiaa. En ole psykologian enka sosiologian(kaan) ammattilainen. Psykologia ei ole ko. ammattilaisten yksinoikeus, niinkuin ei esim. teatteri, autonkorjaus, filosofia, ruuanlaitto tai historiakaan.)

2) Tottakai enemmisto- ja samanlaisuusajattelu jatkuu kouluajan jalkeenkin. Yhteiskuntahan on iso koulu, kylla taalla suuri osa ihmisista on valmis pyrkimaan "olemaan niinkuin muut" lapi koko elamansa, ja myos nokkimaan muita, jotka heidan mielestaan eivat tata ole tai tahan pyri.

En mina tasta vanhempien huonoa kasvatusta todellakaan sormella osoittaisi... Omat vanhempani opettivat olemaan kayttamatta sanoja homo ja huora haukkumasanoina, kun niita "ekaluokkalaisena" koulussa opin ja olin ottamassa kayttoon, ja vielapa varsin hyvin perustellen. Samat vanhemmat naureskelivat ihmisille jotka olivat heidan mielestaan "hintteja" tai "huoria", ja kuulin naista tietenkin sitten "kun olin tarpeeksi vanha" (eivat muuten naureskele enaa, eivat ainakaan jos mina olen kuulemassa - kasvattaa voi moneen suuntaan).

3) On vastaavia kokemuksia. Olin ns. "koulukiusattu" pirun monta pitkaa vuotta, kunnes minusta tuli "paha poika", ja kiusaaminen loppui. On huikea ero tasapaistavassa systeemissa olla "potkittavasti erilainen" tai "pelottavasti erilainen". Molemmat on koettu, ja jalkimmainen oli itse haltuunotettu rooli - mika samalla tarkoittaa sita, etta olen ollut myos koulukiusaaja (mutta lahinna opettajien kiusaaja...).

Suhteessa homouteen: on kai aika selvaa, mihin "homot", mita silla ikina koulumaailmassa tarkoitetaankaan (varsin useinhan se on "vaan" yleishaukkumasana) tassa systeemissa asettuvat. Tilanne lienee yleisesti ottaen parempi nyt kuin kahdeksankymmentaluvulla, tai aiemmin, mutta ei aina. Toisaalta yksittaiset tapaukset, takuulla erittain kipeita kaikki, saattavat olla vakivaltaisempia kuin ennen.

Eikohan Arkadas sen hyvin sanonut, minka nyt pitaisi vahentaa tallaista: huomioonottaminen ja tietty kunnioitus toista ihmista kohtaan JO lapsena. Sitten ihan perusasiana, etta tajuttaisiin totella niita opettajia, jotka toivottavasti kieltavat KAIKEN vakivallan kouluissa. Toivottavasti kiellot perustellaan ja hyvin, muutenhan ne on tehty vain rikottaviksi.

Kyllahan taalla opettajia on mukana, niinkuin kiusaajia ja kiusattua, kaikkia varmasti paljon. Voisiko kysya itselta, etta onko "erilaisuuden" vuoksi tapahtuva kiusaaminen "elaman realiteetti" kouluissa, ja silla perusteella hyvaksyttava "valttamaton paha", vai pitaisiko sille vasymatta pyrkia tekemaan jotain.

- - -

Minua, muuten, ei kiusattu koulussa siksi etta olisin ollut "homo", vaan siksi koska "tiesin kaiken" (heh!).
Vakavammin, siis juuri siksi, koska olin ns. "erilainen". Silta pohjalta useimpien opettajien mukaan oli myos "ymmarrettavaa", etta kiusattiin.
"Homottelu" sanan varsinaisessa mielessa tuli kuvioihin sitten peruskoulun lopulla, mutta siina vaiheessa eivat varsinaisesti tohtineet sita pain naamaa sanoa.

Mies kirjoitti: "Onko teillä vastaavia kokemuksia?"


Jep. Koulukiusattu minäkin. Homoksi ei tuolloin haukuttu, olin vain eri näköinen ja se riitti. Kiusaajat eivät onneksi olleet omalla luokalla, mutta minullakin välitunnit ja koulumatkat olivat aika karseita.


Mies kirjoitti: "Miten koulukiusaamiseen tulisi puuttua, jotta se loppuisi?"

Sitä ei pitäisi sallia ollenkaan se se pitäisi tuoda kouluissa erittäin selvästi esille. Kohdallani tilanne hoidettiin hienosti kun kahden kiusaamisvuoden jälkeen jouduin kerran menemään verissäpäin paikattavaksi koulun terveyssisarelle. Hän arvasi kiusauksen ja sai minut "tunnustamaan" sen. Tämän jälkeen kiusaajaporukka hajotettiin eri kouluihin ja sain olla rauhassa.

Nuo kiusaajat ovat muuten kaikki nykyisin kuolleita tai spruguja. Joten jotain ongelmia siellä voi olla taustalla. Varmaan on olemassa myös elämässään hyvin pärjänneitä koulukiusaajia, mutta olisiko kuitenkin vähemmistö?

Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt vähimmäisetuuksien ja perhe-etuuksien jälkeenjääneisyyden vuoksi, ilmenee sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaaliturvan suunta -raportista 17.12.2004. Lapsiperheiden ja etenkin yksinhuoltajaperheiden toimeentulo on kehittynyt muun väestön toimeentuloa hitaammin.

Yksinhuoltajaperheiden määrä on raportin mukaan kasvanut avio- ja avoerojen lisääntymisen myötä. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen ovat myöhentyneet.

Huonosti voivien lasten määrän lisääntyminen ei ole tätä taustaa vasten yllätys. Iäkkäät ja köyhät eivät jaksa yksinään lastensa kanssa.

"3) On vastaavia kokemuksia. Olin ns. "koulukiusattu" pirun monta pitkaa vuotta, kunnes minusta tuli "paha poika", ja kiusaaminen loppui. On huikea ero tasapaistavassa systeemissa olla "potkittavasti erilainen" tai "pelottavasti erilainen". Molemmat on koettu, ja jalkimmainen oli itse haltuunotettu rooli - mika samalla tarkoittaa sita, etta olen ollut myos koulukiusaaja (mutta lahinna opettajien kiusaaja...)."

Näin kävi minullekin ja hyvin nopeasti. Koulussa oli pitkät puuportaat ja kiusaajani oli astelemassa niitä alas. Minä tuuppasin hänet alas portailta. Hän vammautui loppuiäkseen ja oli ambulanssimiesten ripeän toiminnan ansiota ettei hän kuollut.

Minut pistettiin kasvatuslaitokseen ja olin siellä vähän aikaa. Sen jälkeen minut pistettiin samaan kouluun. Kukaan, ei kukaan uskaltanut koskea minuun.

Onko pakko tappaa ennen kuin ihmiset uskovat?

Minun aikanani koulussa oli rehtori joka katsoi kiusaamista lievästi läpi sormien, itse asiassa melkein kannusti kiusaajia. Kiusaajat olivat rehtorin lellikkejä.

Oma kokemukseni on sellaista että homottelu oli joskus 1970-luvulla harvinaista, mutta että se on lisääntynyt.

Uusi ominaisuus tässä kiusanteossa on lasten harjoittama koulun ulkopuolisiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu. Minua ei tunneta täällä ja siksi minä olen kokenut sitä kerran. Pitääkö taas joku toimittaa oikosäärisiin?

Ja sitten ihmetellään että miksi Suomi on niin väkivaltainen maa. Kuinkahan moni ex-kiusattu istuu vankilassa tai kasvatuslaitoksessa sen takia että on kyllästynyt kiusaamiseen?

Jukka kirjoitti:
"Nuo kiusaajat ovat muuten kaikki nykyisin kuolleita tai spruguja. Varmaan on olemassa myös elämässään hyvin pärjänneitä koulukiusaajia, mutta olisiko kuitenkin vähemmistö?"

"Omistani" ainakin yksi on kuollut sekakayttoyliannostukseen, yksi istui vankilassa muutaman vuoden, mutta en tieda nyt.
Mutta mutta: Useasta on tullut perheenisia. Poikien lisaksi muistan myos kaksi tyttoa (ei vakivaltaa, mutta vuosia kestanytta armotonta v*ttuilua). Toisella on nyt omia lapsia, toinen auttaa eri kehitysmaissa naiden maiden lapsia... Ja kun nyt muistan, niin yksi on kouluajan kotikaupunkini paikallispolitiikassa mukana, seka kaupunginvaltuustossa etta koululautakunnassa
(Oiskin pitanyt muistaa laittaa sille joulukortti...).

Tässäpä yksi koulukiusaaja ja mitä hänestä on tullut:

http://www.netmission.fi/koulupalvelu/kk/

Oksettaa katsoa hänen kuvaansakin.
Tämä tyyppi vetäisi koulussa pistoolin esille ja piti sitä minun ohimollani. Hän itse on sellainen tyyppi että hänet pitäisi ampua ojan pohjalle. Valitettavasti hän on selviytynyt elämästään ja hänen psykopatiansa on löytänyt uuden uran helluntailiikkeestä.

Ikävä kyllä hänellä on viattomia lapsia kärsimässä. Toivottavasti eivät tule isäänsä.

Pora-liike kirjoitti: "... Hän itse on sellainen tyyppi että hänet pitäisi ampua ojan pohjalle. Valitettavasti hän on selviytynyt elämästään ..."

Itse uskon myös siihen, että ihminen voi viisastua ja kehittyä. Ottamatta mitenkään kantaa yksittäistapauksiin, joita en tarkemmin tunne.

Myös koulukiusaamisen uhrin pitäisi ennen kaikkea oman itsensä vuoksi pystyä pääsemään yli traumoistaan. Jos se ei omin voimin onnistu, tarjolla on ammattiapua, myös myöhemmällä iällä käytettäväksi.

...Totta hemmetissa "ihminen voi viisastua ja kehittya"!
Eikohan yleensa jotain senkaltaista tapahdu yhden sun toisen elamankaaressa...

Lisaksi ajan kanssahan voidaan antaa anteeksi vahan mita vaan.
Tosin, tarviiko antaa mitaan anteeksi, jos kerran anteeksi ei pyydeta -?
JOS pyydetaan anteeksi, niin tieda tuota, voisi melkein vaikka kiittaa, jos ajattelisi etta "mika ei tapa, vahvistaa" -sanonta olisi totta.

Siis jos se ei tapa. Se kumminkin voi, ja sen vuoksi esim. kouluissa naita asioita pitaisi seurata - kylla - paremmin.

"Myös koulukiusaamisen uhrin pitäisi ennen kaikkea oman itsensä vuoksi pystyä pääsemään yli traumoistaan. Jos se ei omin voimin onnistu, tarjolla on ammattiapua, myös myöhemmällä iällä käytettäväksi."

Minä haluan toki päästä eroon tästä traumasta, mutta traumasta eroon pääsemisestä saa 12 vuotta vankilaa. Minä en myöskään liiku sellaisissa seurapiireissä että "ammattiapua" tässä asiassa olisi tarjolla.

Yllämainitsemani henkilön piireissä hän kehuskelee seuranneensa sivusta yli 30 ihmisen kuolemaa. Mikään ei estä minua epäilemästä etteikö hän olisi syyllinen useaan niistä, mutta hän on tietysti aina saanut jonkun huumevelallisen todistamaan puolestaan.

Nyt hän on hellari. Voitte varmaan kuvitella mitä hän tästä porukasta ajattelee.

Tuossa on jotakin perää, mitä pora-liike kertoo. Ajatelkaapa tarkemmin, minkälaisesta miehestä hän kertoo: koulukiusaaja, entinen rikollinen, nyt äärifundamentalisti uskovainen. Kaikissa näissä löytyy jotakin yhteistä. Tämä mies ei pärjää normaalin yhteiskunnan normien mukaan, vaan hän on aina jollakin tapaa "kapinallinen". Tämä pärjääminen on avainsana. Millä hän tukee omaa persoonallisuushäiriötään? Miten hän elää omissa fantasioissaan? Hän ei elä todellisuudessa. Onko hänen elämänsä harhamaailmaa? Helluntailaisen uskovaisen maailmankuva on täynnä hyvän ja pahan draamaa, joka on voimakkaan mustavalkoista. Siinä korostuu yksilön merkityksellisyys, kun taas luterilaisuudessa korostuu yhteisö. Helluntailaisuudessa se avaa pääsyn juuri näille yksilöille, jotka tavallaan saavuttavat sitä kautta sen, missä he muuten ovat epäonnistuneet, mutta sillä tavalla, että he ovat huomion keskipisteessä ja saavat sen tyydytyksen, mitä he ovat koko ajan vailla: "Olen jotakin erikoista". He eivät voi tehdä tavallista työtä. He eivät osaa elää tavallista elämää.

Tosiasia on, että lapset hyppivät silmille ja toimivat k-päisesti, jos niitä ei kasvateta, ojenneta ja huonoja piirteitä kitketä ajoissa. Vika on ensisijaisesti vanhemmissa, mutta kolulmaailmassa homofobia ja ko. asian vähättely luo pohjaa mallille, jonka mukaan etenkin pojat voivat toimia mielipuolisesti.

Nykyajan lapset ovat todella räävittömiä ja käytöstavat ovat monelta jääneet oppimatta. Keskinäinen kunnioitus ihmisten välillä on olematonta ja mitään ei arvosteta. Pikkutytöt näyttävät vain pienikokoisilta aikuisilta räikeine meikkeineen ja pikkutoppeineen ja pojat huutelevat "haista homo v'''".

Ei asiat nyt ihan noin huonosti voi olla kuten "Vastuu" kirjoitti. Tietysti nuoriso osaa käyttäytyä huonostikin, mutta siitähän on valitettu jo ainakin Sokrateen ajoista lähtien. Jos nuoriso olisi sukupolvi sukupolvelta aina pahempaa niin johan koko sivilisaatio olisi romahtanut monta sataa vuotta sitten.

Joku itseäni viisaampi on todennut lasten kasvattamisesta, että ei siinä mitään kasvatusoppaita tarvita: hyvä koirankoulutuskirja on parempi ja sen opit toimivampia.

Koulukiusaamisesta on puhuttu aika paljon jo usean vuoden ajan. Onpa siitä minullakin omakohtaisia kokemuksia – tosin vain vuoden, parin ajalta ja kiusaajana toimi yksi ja ainoa henkilö ja tukijoukkona hänen pieni ”hovinsa” narreineen. Osa opettajista yritti puuttua tilanteeseen, suurin osa ei kuitenkaan tehnyt mitään; oletan, että he pelkäsivät myös ko. henkilöä.

Tästä ajasta kertoo jotain olennaista se, että ns. vapaasta kasvatuksesta on tehty kirosana, joka on rinnastettu kasvatuksen laiminlyömiseen. Ojentamisesta ja rangaistuksista puhutaan ikään kuin vihjaillen ja muistellaan suurella lämmöllä 50 –lukua ja ”keppi ja porkkana” – tyylistä kasvatusta. Epäilen, että wanhan hywän ajan autoritäärisellä kasvatuksella ei saada aikaan muuta kuin iso annos ulkokultaisuutta. Todellinen empatia, kyky asettua toisen ihmisen asemaan, on kuitenkin se, mikä tehokkaimmin estää koulukiusaamisen tapaiset ilmiöt. Jos ei muuten, niin siten, että kiusaamisesta ei tule sellaista nokkimisjärjestykseen perustuvaa joukkoilmiötä ja joissain tapauksissa osa oppilaista käy joukolla kiusaajan kimppuun (tällaistakin olen nähnyt tapahtuvan).

Olen kohdannut muutamia yksilöitä, jotka osaavat antaa itsestään käytöstavoillaan hyvän ensivaikutelman, mutta kauniin ulkokuoren sisällä asuu sellainen luonnevikainen monsteri, että oksat pois. Ulkokultaisuutta, hyviä käytöstapoja ja pinnallisuutta suosiva kulttuurimme antaa tällaisille januskasvoisille yksilöille loistavat toimintamahdollisuudet niin koulu- kuin työelämässä. Ja voin vakuuttaa, että nämä henkilöt, jotka ovat poikkeuksetta erittäin älykkäitä, ovat tehneet kiusaamisesta oman taiteenlajinsa.

Suomalaiset opiskelijat pärjäsivät hyvin vähän aikaa sitten julkistetussa OECD:n tutkimuksessa, mutta eräässä toisessa tutkimuksessa suomalaiset opiskelijat olivat kärkisijoilla liittyen huonoon kouluviihtyvyyteen. Ehkäpä syy löytyy koulukiusaamisesta? Ja vaikka koulukiusaamisesta onkin puhuttu, niin ainakin Kiusattujen Tuki Ry:n perusteella siihen ei vieläkään suhtauduta asian vaatimalla vakavuudella. Tällaisissa tapauksissa voisi auttaa se, että uhri haastaa kaupungin oikeuteen. Kun kaupunki joutuu maksamaan lähes 100 000 markan korvaukset kiusauksen uhrille, kuten tapahtui Huittisten kaupungille, uskon, että jotain kyllä alkaa jossakin pakostakin tapahtumaan =)

Ensin vastaan Ransomille:
Suomalaiset eivät ole koskaan osanneet kasvattaa lapsia. Ennen lapset kasvatettiin kiusaamalla, ilkeilemällä ja häpäisemällä. Niistä kasvoi aika kirjava joukko aikuisia, osa on sellaisia että melkein puraisee kun niitä puhuttelee, osa on hajonnut ja vetää viinaa, osalla on itsetunto-ongelmia, syömishäiriöitä jne. jne.

Vastuu:
"Tosiasia on, että lapset hyppivät silmille ja toimivat k-päisesti, jos niitä ei kasvateta, ojenneta ja huonoja piirteitä kitketä ajoissa. Vika on ensisijaisesti vanhemmissa, mutta kolulmaailmassa homofobia ja ko. asian vähättely luo pohjaa mallille, jonka mukaan etenkin pojat voivat toimia mielipuolisesti."

Lapsen vieminen kouluun hyvin kasvatettuna on kuin yrittäisi poistaa virusta kovalevyltä installoimalla sinne viruksesta vapaita ohjelmia. Koulu on se infektiopesäke missä kaikki tarttuu, koska siellä mennään aina huonoimpien ehdoilla. Tämähän on tabu jota ei haluta sanoa ääneen. Opettajakunta taas on liian väsynyt ottaakseen kasvatuksen tosissaan, kouluissa vallitsee lähinnä kauhun tasapaino. Tiedän tosin yhden vanhan opettajan joka kasvatti lapsia tosissaan. Nyt hän piirtelee väriliiduilla kuvia ja puhelee itsekseen....

"Nykyajan lapset ovat todella räävittömiä ja käytöstavat ovat monelta jääneet oppimatta. Keskinäinen kunnioitus ihmisten välillä on olematonta ja mitään ei arvosteta. Pikkutytöt näyttävät vain pienikokoisilta aikuisilta räikeine meikkeineen ja pikkutoppeineen ja pojat huutelevat "haista homo v'''"."

Samat sanat. Tämäkin heijastaa yhteiskunnan arvoja. Eihän vaikkapa työnantajilla ole mitään kunnioitusta hyvin työnsä tekevää työntekijää kohtaan eikä työntekijällä työnantajaa kohtaan. Yhteiskunnassa vallitsee sellainen negatiivinen suvaitsevaisuus, että on parempi olla puuttumatta mihinkään, muuten tulee itselle harmia.

Ja on tullutkin. Räkänokat vetivät vanhuksen housut nilkkoihin keskellä katua. Tulipa mies ja antoi pennuille satinkutia. Hän sai syytteen siitä.

Poliisi pidätti räkänokat myymälävarkaudesta. Räkänokat vittuilivat ja vitsailivat ja naureskelivat koko asialle. Poliisi pisti pennut putkaan viilenemään. Nousi hirveä haloo lasten oikeuksista....

Vastuun oppii vastuuta kantamalla, mutta lapsilla ei ole mitään vastuuta käytöksestään ennen kuin tulee täysi-ikäisyys.

Näissäkin tapauksissa poliisi ja tämä henkilö joka antoi lapsille ympäri korvia olisivat mahdollisesti pelastaneet lapset myöhemmiltä vankilatuomioilta näyttämällä että missä rajat kulkee, mutta sitä ei heille suotu.

Kohta pääsemme räkänokista kokonaan. Väestöpyramidi alkaa muistuttaa tuhkauurnaa.

Kouluja on lakkautettu viime vuosina 80 koulun vuosivauhtia. Sulkemisaalto on kuitenkin vasta alussa, sillä seuraavan 10 vuoden aikana peruskoululaisten määrä vähenee yli 66 000:lla.

Luokassa on yksi tai pari kiusaajaa, jotka saavat muut pelkäämään ja olemaan joko mukana kiusanteossa tai puolueettomina. Jos joku uskaltaa vastustaa voi hän ollakin jo seuraava uhri. Kiusaamisen johtaja on häiriintynyt tai sympatiakyvytön. Paha olohan purkautuu aina jotenkin. Jos kotona vanhemmat kohtelevat epäinhimillisesti toisiaan tai lasta ei lapsen paha olo välttämättä kohdistukaan vanhempiin vaan se purkautuu häiriökäyttäytymisenä.

ehkä tein liian suoria johtopäätöksiä. Kiusaamiseen on toki paljon muitakin vaikuttimia, kuten kateus.

Asiaa akateemisesti tutkineet (esim. Barrie Thorn) ovat huomioineet, että homphobia liittyy läheisesti seksismiin (sukupuolisyrjintään yleensä). Yleisen heteronormatiivisen käsityksen mukaan miehet pitävät naisista ja naiset miehistä. Mies, joka pitääkin miehistä romanttisessa/seksuaalisessa mielessä, on siis "kuten nainen". Patriarkaalisen historiamme tuloksena pahin loukkaus poikaa kohtaan on kutsua häntä tytöksi, vähäisemmän sukupuolen edustajaksi. Siis homo-sanan haukkumanimenä käyttäminen juontaa juurensa syvältä yhteiskuntamme hierarkiajärjestyksestä.

Toki lesbonkin koetaan olevan "kuten mies", ja lesbo-naisen nähdään joskus yrittävän "ottaa sellaista itselleen, mihin hänellä ei ole naisena oikeutta". Heidät voidaan myös mieltää "liian itsenäisiksi", siis luonnottoman miesmäisiksi. Heteronaiset eivät niin usein koe itseään uhatuksi lesbon seurassa kuin heteromiehet homon, mutta joissain tapauksissa naiset kokevat lesbon kyseenalaistavan heteronaisen uhraukset patriarkaalisessa yhteiskunnassa. sanotaan myös, että lesbolla ei ole "naisellista" ominaisuutta palvella (miestä), kuten tälläkin palstalla, kun joku heitti, että huonoin asiakaspalvelija on lesbo.

Ja siis paras asiakaspalvelija on homo? No se selittäis kyllä muutamaa asiaa omassakin luonteessani :)

Tästä koulukiusaamisesta tuli mieleeni, että muakin on kyllä koulukiusattu, tosin vähemmässä mittakaavassa kuin varmasti monia muita. Mainittakoon kyllä, että käyttäydyin koulussa aika varhain jo provosoivasti ja muutenkin erottauduin ihan tahallani joukosta. En kyllä sillä tavalla tahallani, että kuvittelin kaikkien rupeavan inhoamaan minua, mutta niin tais käydä.

Toisaalta, en tiedä tipunko koulukiusattujen kategoriaan niin helposti, koska en ole kuitenkaan koskaan ottanut niin suuria traumoja siitä. Se kyllä varmaan aiheutti sen, että itsetunto on välillä hukassa ja itsevarmuuskin on vähän hakusessa aina välillä.

Mutta se, että homottelu liittyy sukupuolirooleihin, on kyllä varmaan totta. Toista siis haukutaan siitä, että on liian "heikko" tai "naismainen", yleensä kyllä varmaan ilman syytä. Se vaan on melko tehokas käyttösana kouluissa.

No, plussa tietysti on, että kyllä ne siitä kasvaa ja varmaan ainakin nykyisistä sukupolvista valtaosasta kasvaa ihan siedettäviä kansalaisia.

mies: olen jo kauan seurannut taaempaa näillä palstoilla käytyä väittelyä. on mielenkiintoista että juuri sinä aloitit keskustelun aihepiiristä ja tulit ulos koulukiusattuna.

saanko kysyä näetkö mitään yhteyttä oman koulutaustasi ja tämän keskustelupalstan välillä? joskus näyttää siltä, että sinä olet täälläkin varsin voimakastahtoisen ja autoriaarisen kirjoittajan hampaissa, joka yrittää hiljentää ja ajaa sinua ulos sekä usuttaa muitakin kimppuusi.

onko tämä vain kuvitelmaani, vai miten itse näet tilanteen?

Ehkä näit jotakin, mitä myös itse koin yhdessä vaiheessa, mutta epäilin sitä olinko oikeassa.

Jos asettaa itsensä maalitauluksi( ottaa liikaa kantaa), niin turpaanhan sitä tulee niin, että lätisee, vaikka uskaltamalla rehellisesti ilmaisemaan mielipiteensä.

Mielestäni se, mitä minun kouluaikoinani tapahtui, ei ole yhteyttä tähän em. asiaan. Olin silloin vain innokas koululainen enkä muuta. Kuitenkin se, mitä silloin tapahtui muutti persoonallisuuttani dramaattisesti. Luulen, että minulla puhkesi depressio, jota ei osattu tunnistaa. Tajusin sen itsekin n. 20 vuotta myöhemmin.

En koskaan huomaa mitään, mitä ympärilläni tapahtuu ennenkuin läsähtää kunnolla ja se on minulle aina yllätys, miten joillakin on energiaa olla tuhoavia.

Luulen, että olen harmiton ja hyvää tarkoittava naivi typerys.

äläpä mies aliarvioi itseäsi. mielestäni on rohkeutta uskaltaa asettautua enemmistöä vastaan tarvittaessa. has christian andersen teki tästä satunsa keisarin uusista vaatteista, joiden olemattomuuden paljasti pieni lapsi.

turpaanhan siitä tulee että lätisee. silti moraalinen rohkeus on tavoiteltava arvo.

muista kuitenkin pitää huolta myös itsestäsi, ettet lyö päätäsi verille. varsinkin jos olet, kuten itse sanoi, masentunut. ota välillä etäisyyttä. pohdi tarkkaan sanomiesi tyyli, ettet ylireagoi, jolloin sinua voidaan taas lyödä ylireaktiosi takia.

kun kritisoit ylimenevää mahtipontisuutta, varo ettei oma tyylisi mene yli. mielestäni olet oikealla asialla. ei sinun tarvitse kiihtyä sanomasi menemiseksi perille.

peace and love :)

Minä olen tavallaan ollut myös koulukiusattu. "Tavallaan", koska nälviminen, halventaminen, julkinen nöyryyttäminen ja silmätikkuna oleminen tuli yksinomaan opettajien taholta. (Eli kiusaaja ei välttämättä ole aina toinen oppilas) Uskon ja tiedän, että kaiken taustalla oli vanhempieni poliittinen ja ideologinen tausta. Eli sehän antaa hyvän syyn opettajalle traumatisoida viaton lapsiparka.

Tilannetta pahensi vielä se, koska olen aina uskaltanut kysenalaistaa konventioita, toimintamalleja (silloin kun koen, että asia on vastoin yleistä oikeustajua) ja vaatinut niille perusteluja. En ollut häirikkö, haistattelija tms. (en ole oppinut edes kiroilemaan tähän päivään mennessä, varmaankin siksi, koska kotona ei kiroiltu.)

Tiedätte varmaan mikä on asenteeni opettajakuntaa kohtaan jos koen, että olen heidän taholtaan traumatisoitunut. Mielestäni jo opettakoulutukseen hakeutuvat etupäässä sadistiset ja auktoriteettihakuiset narsistit, jotka toteuttavat tiedostettuja ja tiedostamattomia tarpeitaan päästä pompottamaan heikompiosaisia. Mikä on helpompi ryhmä kuin puolustuskyvyttömät lapsiraukat? Ja mitä esim. ainejärjestöjen yhteisissä bileissä tuli aikoinaan (opiskeluaikana) käytyä ja tutustuttua opettajaopiskelijoihin, käsitykseni em. asian osalta vaan vahvistui.

Mitä kouluaikani, oppilaitten väliseen kiusaamiseen tulee, niin eivät opettajat välittäneet tai halunneet puuttua siihen. Pikemminkin tuntui kuin he olisivat nauttineet sisimmässään kun viattoman lapsen itsetuntoa ja elämää tuhottiin perustuksia myöten. Olin todistamassa monia kertoja noita hetkiä sivustakatsojana. On järkyttävää ajatella sitä kuinka moni lapsiparka traumatisoituu sadististen ja tyrannisoivien opettajien taholta, suoraan tai välillisesti.

Mitä koulukiusaajiin (oppilaisiin) tulee, niin kyllä ne kiusaajat olivat laidasta lukien rikkinäisistä perheistä joissa ongelmina oli niin alkoholismi, perheväkivalta jne. Suurin osa oman kouluaikani koulukiusaajusta ovat joko tappaneet itsensä tai ajautuneet todella huonoille teille.

Itselläni on siis (onneksi) vain vähän varsinaisia kiusaamiskokemuksia oppilaiden taholta. Ehkä siksikin koska opettajan silmätikkuna oleminen vahvisti asemaani ja statustani oppilaitten keskuudessa.

Kuulepas Chiron,kyllä sinä nyt puhut pikkuisen ( eikä aivan pikkuisenkaan) puuta heinää opetushenkilöistä. Itse toimin koulutusalalla enkä milloinkaan enkä missään ole hyväksynyt oppilaiden tai opettajakollegojeni kiusaamista. Olen Erittäin allerginen aina toisten kiusaamiselle tai nöyryyttämiselle. Kaikkia opettajia ei voi syyttää koulukiusaamisesta.Kyllä meille suurimmalle osalle on itsestään selvyys toisten kunnioittaminen,erilaisuuden hyväksyminen,toisen rakastaminen (kuulostaa kliseeltä varmaankin), empatia ,sympatia... Emmekä hyväksy kiusaamista missään muodossa !!!!!!!!
Eräs syy koulukiusaamiseen on koulujen suuri koko:Ei kerta kaikkiaan voi seurata pihalla 500-600 oppilaan ryhmiä.Lapset pitäisi jo kotona opettaa, että kiusaaminen on rikos ja siitä on ilmoitettava jollekin vanhemmalle henkilölle.Jos kiusaaminen ei lopu oikeusviranomaiset ovat seuraava askel.Koulu ei tietenkään voi laistaa vastuutaan.Uskon itsekin,että,jos koulukiusaamiset menisivät tietoon viranomaisille ja tiedossa olisi muhkeat korvaukset kiusatulle - kiusatulta ,asiat muuttuisivat .Uskon, että jos nykyään kiusaaminen tulee ilmi ja vanhemmat ovat asiassa aktiivisia ,kiusaaminen loppuu.
Ehkäpäs, Chiron, purit jotain sinulle kielteistä tapahtumaa kouluajoiltasi ,mutta älä yleistä. Me opetushenkilöstökin olemme ihmisiä.

Ja jatkuvasti niitä yleistyksiä...

Minulla on ollut opettajia laidasta laitaan, useimmat asiallisia ja oppilaista huolta pitäviä, mutta jotkut autoritaarisia, alistavia, äkkipikaisia.

Ja ne kiusaajat. Minun lähiympäristössäni, ts. samalla luokalla tai rinnakkaisluokalla, pahimpia - sekä toisten oppilaiden että yhden opettajan - kiusaajia olivat muutamat kaupungin "parempiosaisten", lääkärin, toimitusjohtajan, varatuomarin, pojat, jotka olivat tuplanneet jo usemman kerran. Heille ranttaliksi pistäminen oli huvi, kun koulunkäynti ei muuten maistanut.

Yhtä vuosiluokkaa alempana oli yksi koulun eniten kiusattuja, ruotsin ja saksan opettajan poika, jota joka välitunti pyöritettiin hangessa. Parin kolmen luokkatoverin kanssa teimme siitä lopun - ja saimme tietysti alemmilta luokilta olleiden kiusaajien vihat niskaamme ja suunsoiton peräämme.

Opettajien puuttuminen kiusaamiseen vaihteli; eräs miesopettaja, voimistelunope, saattoi vain jäädä vierestä katsomaan, kun jotakuta oikein röykytettiin. Kai siinä hänen mielestään miestä kasvatettiin.

"Minä olen tavallaan ollut myös koulukiusattu. "Tavallaan", koska nälviminen, halventaminen, julkinen nöyryyttäminen ja silmätikkuna oleminen tuli yksinomaan opettajien taholta."

Minulla on vähän samanlainen kokemus, mutta se ei koske yleisesti opettajakuntaa, vaan tuntuu siltä että rehtoreilla lilluisi kusi päässä. Erään rehtorin mielestä koulukiusaamisen salliminen oli hyvä tapa ylläpitää kuria koulussa. Koulukiusaaminen huipentui yhden kiusatun oppilaan hirttämiseen.

Mitä tulee näihin koulukiusaajiin joista osa oli osallisena noissa hirttäjäisissä niin tulee mieleen sana "psykopaatti" heitä kuvaillessaan. Yksihän heistä on nyt hellarisaarnaaja käytyään läpi huumehelvetin ja vankilakierteen.

Kiusaajia ymmärrettiin ja paapottiin koska heillä oli niin "vaikeaa". Sen sijaan kiusatut leimattiin epäsosiaalisiksi ja pistettiin kasvatuslaitoksiin (josta heitä taas lähetettiin takaisin kouluun).

Nyt kun katselette rääväsuita räkänokkaisia -ja -kännisiä pentuja kaduilla niin tämä on looginen seuraamus suomalaisesta nurinkurisesta kasvatus -ja oikeuspolitiikasta. Menet vaikka oikeuteen niin huomaat että kriminaalia "ymmärretään", mutta uhria ei. Uhri on joskus enemmän syyllinen kuin itse rikollinen!


"Mielestäni jo opettakoulutukseen hakeutuvat etupäässä sadistiset ja auktoriteettihakuiset narsistit, jotka toteuttavat tiedostettuja ja tiedostamattomia tarpeitaan päästä pompottamaan heikompiosaisia."

Alistetut (huono palkka + huonot työolosuhteet) kun pistetään päsmäröimään toisia alistettuja (=alaikäisyys), syntyy jälkeä joita voi katsella vaikka Abu Ghraib -kuvista.

Suomi on pohjimmiltaan epäreilu ja kieroutunut simputusyhteiskunta jossa vallitsee vahvemman oikeus ja koulumaailma heijastaa sitä. Jos olisin nuorena ollut viisaampi, olisin pinnannut koulusta aina kuin mahdollista. Ylipäätään ei kannata tehdä mitään sen enempää kuin että selkäsaunalta välttyy. Koulussa kun raatoi vuosikaudet, joutui kiusatuksi nörtiksi ja sai todellisen elämän kannalta arvottomia arvosanoja. Työelämässä kun raataa, niin saa palkkioksi vain lisää työtä. Ei kannata!

Itseäni on koulussa kiusattu rankemman kaavan kautta, mutta koskaan en muista saaneeni homotteluja (paitsi kerran aikuisoppilaitoksessa!) kohdalleni.

Toki kirjoitukseni oli yleistävä, mutta jokainen meistä tietää myös sen, että kukaan ei kykene kirjoittamaan absoluuttista totuutta tässäkään asiassa, sillä niin paljon mahtuu opettajiin kuin oppilaisiin. Tämän ketjun kirjoittajien jutuissa kaikissa on tullut esille huomionarvoisia asioita ja tosiseikkoja jotka pätevät elämässämme.

Itse halusin kirjoituksellani tuoda esille sen, että koulukiusaaminen ei ole automaattisesti toisen oppilaan taholta tuleva teko. Toki itsellänikin on ollut muutamia opettajia jotka ovat olleet kannustavia ja hyvin puolueettomia. Valitettavasti olen kokenut, että tuo kannustava ja puolueeton ryhmä on ollut kohdallani vähemmistö. Oman kokemuspiirini puitteissa minun on siis hyvin vaikea suhtautua varauksettomasti opettajien puolueettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Olen iloinen siitä mitä esim. "oranssi" kirjoitti asenteestaan ja mielipiteestään kiusaamista ja syrjintää kohtaan.

Pora-Liike: "Mielestäni jo opettakoulutukseen hakeutuvat etupäässä sadistiset ja auktoriteettihakuiset narsistit, jotka toteuttavat tiedostettuja ja tiedostamattomia tarpeitaan päästä pompottamaan heikompiosaisia."
_______________________________________________

Jep, jep näinhän se menee ;-)

Olin pettynyt siitä päätöksestä, että homottelua ja huorittelua ei kielletty kouluissa ( Helsingin kaupunginhallitus ).

Toivoisin, ettei täällä tehtäisi virheellisiä yleistyksiä kaikkiin opettajiin olosuhteista riippumatta. Niinhän lesboja ja homoja aikoinaan stigmatisoitiin.

Ensinnäkin, olen itse yliopiston ope ja itse tiedostava ja avoin homomies. Ei vaikuta todennäköiseltä, että yhteiskunnallisen tiedekuntamme käytävillä joku vääntää toista kädestä ja nimittelee asianomaista homoksi. Sitäpaitsi paikoissa, joissa työskentelen avoimesti homona, tuskin kukaan kehtaa haukkua toisia seksuaalisilla leimoilla.

Yliopistoissa näyttää sen sijaan olevan muunlaiset henkisen väkivallan muodot. Vallanpitäjät saattavat rusikoida yhteisöstä erottuvaa opettajaa tai oppilasta kovin keinoin. Ei ole harvinaista, että professori kostaa oppilaan esittämän julkisen kritiikin (vaikka yliopiston pitäisi juuri opettaa kritiikkiä).

Opiskelijoiden ja väitöskirjan tekijöiden keskuudessa saattaa vallita armoton kilpailu, jossa ei keinoja kaihdeta.

Onkohan tällaiseen mitään muuta apua kuin Juha Siltalan uusimman kirjan lukeminen (kosketti minua paljon)?

Uskon tuon, mitä kerroit. Väkivalta on usein "sisäänrakennettua" ja piilossa. Se on tavallaan hyväksytty menettelytapa, mitä ei uskalleta vastustaa. Hyvä esimerkki on nyt esiintulleet kidutustapaukset Irakissa, joista ei tiedetty ennen kuvallisia dokumentteja. Kysymys voi olla siitä, että ilman hyväksyntää, ei saada tavoiteltuja etuja. Myös ne, jotka suostuvat moraalittomuuteen voivat saada erikoisaseman ja heitä palkitaan siitä. Monesti halutaan päästä sisälle ryhmään eikä jäädä sen ulkopuolelle ja se vaatii joitakin myönnytyksiä, mitä ollaan sitten valmiita tekemään, koska halutaan saada mahdollinen hyöty. Saavutettu hyöty on jotakin konkreettista kuten raha, asema, matka jne. Kysymys on materialismista.

" Kun haluaa jotakin, on käveltävä tietty matka "

Homottelun hyväksyminen kertoo minusta paljon suomalaisesta yhteiskunnasta. On olemassa "kastijako" ja homot ovat sen alimmalla askelmalla. Ihan samalla tavalla kuin sana "neekeri" muistuttaa orjuudesta. Kysymys on symboleista ja merkityksistä. Kielellä ja miten sitä käytetään on suuri vaikutus asenteisiin.

Palaanpa tässä vielä tuohon kiusaamisasiaan.Pora-liike tuossa kirjoituksessaan toi esille näkemyksen ,"Suomen simputusyhteiskuntana"- noin yleensä. Olen joskus ihmetellyt meidän suomalaisten suunnatonta halua jäädä eläkkeelle jo niin varhaisessa vaiheessa,kun se vain on mahdollista.Toinen huomio on, että huolimatta niin suuresti kehutusta suomalaisesta koulusta, oppilaamme viihtyvät koulussa huonoiten- ainakin Euroopan mittapuun mukaan.Siis viihtyvät huonointen maailman parhaimpiin kuuluvassa koululaitoksessa. Tuntuu jotenkin aika järjettömältä.Jotain mätää on tässä yhteisössä -niin tavallisessa työelämässä kuin koulumaailmassa.Onko meidän kasvatuskulttuurissa jotain, mikä mättää? Jotain sellaista, mikä kantaa tällaista huonoa hedelmää lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Minulle kasvatusalan asiantuntijana on ollut tosi järkyttävää lukea monien täällä kokemastaan kohtelusta koulussa.Itselleni kouluaika oli kivaa aikaa, jota ilolla muistelen.Samoiten työni opetusalalla on minulle ollut elämäni parasta aikaa.Olen nauttinut työstäni.Enkä todellakaan tunnista itsessäni minkäänlaisia taipumuksia sadismiin.
Jospa sittenkin koulu ja työelämä heijastavat tuota Pora-liikkeen simputusmentaliteettia .Mitäs sille voitaisiin tehdä? Asenteiden muutos... siinäpä työtä sitten onkin. Yhteiskunnalliset asenteen muutokset tapahtuvat ,valitettavasti, hitaasti.

"Pora-liike tuossa kirjoituksessaan toi esille näkemyksen ,"Suomen simputusyhteiskuntana"- noin yleensä."

Minulla on leikekirjassa artikkeli (eräs naistenlehti vuosia sitten) hostiileista ihmisistä ja hostiiliudesta yleensä Suomessa. Artikkelissa sanottiin ettei missään muualla ole sellaista lasten kiusaamisen, narraamisen ja häpäisemisen kulttuuria kuin meillä (ja sitten tämän tuloksena ovat nuo em. hostiilit ihmiset, jotka ovat jatkuvasti vihamielisiä ja kravat pystyssä ja joihin lasken myös itseni). Tämä oli se "vanhan hyvän ajan kasvatus". Sitten nykyään taas noret ovat heitteillejätettyjä. Lopputulos on se, että kaikki on jollain tavalla kieroon kasvatettuja. Ja sitten näiden ihmisten pitäisi tulla toimeen keskenään!

En oo mikään psykologi, mutta olen ajatellut että lapselle annetaan jonkinlainen henkinen eväsreppu. Nuorena tuosta repusta sitten syödään, mutta aikuisena sitä pitäisi täydentää onnistuneilla ihmissuhteilla. Jos näitä ei ole kovin kauheasti niin joskus 30-50 -ikävuoden aikana tuleekin repun pohja vastaan. Silloin alkaa kamppailu siitä että selvitäänkö hengissä ja tunne-elämässä eletään kädestä suuhun vaikka yhden yön suhteita harrastaen. Työelämässä tämä tulee esille loppuunpalamisena.

Tuntuu että ihmiset elävät hirveän niukassa tunnetaloudessa.

"Olen joskus ihmetellyt meidän suomalaisten suunnatonta halua jäädä eläkkeelle jo niin varhaisessa vaiheessa,kun se vain on mahdollista."

Mitä siinä on ihmeteltävää? Minulle se on itsestään selvyys. Eläkkeelle päästään ja töissä päästään sairikselle. Mitä tahansa kunhan ei tarvitsisi olla työpaikalla ratkomassa merkityksettömiä nippeliongelmia päivästä toiseen raivostuttavien ihmisten seurassa.

Olen kertonut tämän sata kertaa, mutta se ansaitsee tulla sanotuksi: Minä tunsin erään nicaragualaisen ja erinäisiä amerikkalaisia. Amerikkalaisilla oli ollut länsimaalaisittain kova elämä (huumeet, alkoholi, uskonlahko, avioeroja tms) ja ne olivat ihan päästään sekaisin. Nicaragualaisella taas oli ollut kehitysmaalaisittain kova elämä (sotilaat raiskasivat suvun naiset, tappoivat miehet, oli astunut miinaan ja jalka oli amputoitu, asui rakennuksessa jota kutsuisin lähinnä halkovajaksi, maanjäristyksiä jne.) ja hän vaikutti olevan päästään täysin terve, samoin hänen sukulaisensa.

Kun tätä ihmettelin, parikin ihmistä sanoi että yksinäinen ihminen murtuu, mutta kun ihminen on ryhmässä, hän kestää mitä vain. Suomihan on tunnetusti yksinäisten ihmisten maa.

Hyviä pointteja sinänsä, mutta olettamukset (esim. Suomesta erityisen hankalana simputusmaana) pysyvät oletuksina, ellei niitä ole luotettavilla tutkimuksilla todistettu. Jonkinlaista tieteellistä faktaa tässä jää kaipaamaan. Onhan USAssakin paljon koulukiusaamista ja kouluammuskelujakin on tapahtunut jo nyt liian monta. Jokaisella yhteiskunnalla ja etnisellä ryhmällä (siis esim. suomalaisilla) on omat haasteensa. En usko meidän olevan vaikeammassa tai helpommassa asemassa kuin kuin muiden ihmisten maailmassa.

"olettamukset (esim. Suomesta erityisen hankalana simputusmaana) pysyvät oletuksina, ellei niitä ole luotettavilla tutkimuksilla todistettu."

Miten olisi Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia"? Miten olisi työuupumuksen määrä Suomessa joka on muihin EU-maihin verrattuna kaksinkertaisella tasolla?

"Onhan USAssakin paljon koulukiusaamista ja kouluammuskelujakin on tapahtunut jo nyt liian monta. Jokaisella yhteiskunnalla ja etnisellä ryhmällä (siis esim. suomalaisilla) on omat haasteensa."

En käy kieltämään etteikö muissa maissa olisi omia haasteita ja esimerkiksi amerikkalainen kulutusyhteiskunta on hyvin sairas. Suomalaiset ovat tässäkin amerikkalaisempia kuin amerikkalaiset itse, mutta ainakin täällä esiintyy sen kritiikkiä. Aivan erityispiirteenä amerikkalaisessa yhteiskunnassa pidän rasisimia ja uusviktoriaaneja.

Olen kuullut että japanilainen yhteiskunta on vielä raaempi kuin suomalainen. Japanissa on myös sellaisia yhteiskunnallisisia sairausilmiöitä mitä Suomessa ei koskaan kuten huoneisiinsa lukkiutuvat teinit ja apokalyptiset nuorisojengit.

Hollannin ja Belgian muslimiongelmista on puhuttu. Ruotsalaisilla on heikko kansallinen itsetuntonsa. Onhan näitä.

"En usko meidän olevan vaikeammassa tai helpommassa asemassa kuin kuin muiden ihmisten maailmassa."

Miten sen nyt ottaa? Ongelmat eivät ole yhteismitallisia. Suomi on harvoja maita joissa ei hytistä kylmässä asunnoissa. Hygieniataso on hyvä. Mutta henkisesti tämä on mahdottomampi kuin vaikka Venäjä.

Tilastollisesti meillä teetetään enemmän ylitöitä kuin muualla Euroopassa. Ei siitä ainakaan valtio hyödy, kun työntekijät palavat loppuun eivätkä enää jaksa, vaan haluavat eläkkeelle. Nyt keksitään kaikenlaisia pakotteita, ettei jäädä eläkkeelle, mutta huonoille työ-olosuhteille ei olla valmiita tekemään yhtään mitään ( suurin osa työntekijöistä pitää työ-olosuhteitaan huonoina). Eläke-uudistus on eläkkeiden leikkaus!Onko tämä jonkinlaista välinpitämättömyyttä työnantajilta vai puhdasta kettuilua? Ei, vaan se on "voiton maksimointia"...kauhulla odotan sitä, että yrittämiselle tehdään helpotuksia, jos ei yrittäjien moraali nouse. Kyllä meillä on edelleen ne vanhat asenteet siellä pohjalla( käskytys jne), mitä tulee työntekijöiden kohteluun. Täällähän jaetaan ihmiset vuohiin ja lampaisiin pelkästään koulutustason perusteella, mikä on aivan naurettavaa-ja sen tekevät ennenkaikkea korkeasti kouluttautuneet! Jokainen työpanos on arvokas ja jokaisella on oikeus inhimilliseen kohteluun.

Olen kuullut pöyristyttäviä mielipiteitä juuri niiden suusta, jotka ovat korkeimmin kouluttautuneita tässä yhteiskunnassa, että sitä ei voi tajuta millään. Ihan kuin jossakin natsi- Saksassa (eikä vertaus ole liioittelua).

Yleensä ottaen päättäjät ovat minusta tyhmiä ja mukavuudenhaluisia.

koulukiusaus ei todellakaan johdu (vähän ehkä) kasvatuksesta. Itse voin sanoa näin tuoreena teininä, 2 vuotta sitten päättänyt ylä-asteen ja kuuluin kyllä niihin takapenkin meluavaan ryhmään, ja kiusaustakin kyllä oli. Itse en onneks osallistunu mihinkään, satuin vaan olemaan kaikkien ystävä ja näin olleen koulussakin oltiin "käytäväpomoja".

Sille ei vaan voi mitään kuka sen kohteeksi joutuu. Helvetin tyhmää se on. Nytten kun vanhoja yläaste kavereita näkee niin kaikista huomaa kyllä että kaduttaa ja hävettää miten tyhmä sitä on tullu oltuun. Sillon kaikki oli vaan niin hauskaa, kun ei tarvinnu miettiä arvosanoja, pääasia että pääsee vaan läpi. Ei tarvinnut stressata mistään, erityisluokatkin oli valmiina.

kaipa mä voin tästä puhuu erillaiselta kannalta kuin ne ketkä se on käyny koulun 30 vuotta sitten kai se maailmanmeno on hieman muuttunu.
niin se vaan on, mun mielestä se ei tosiasiassa helpota mitenkään koulukiusausta, että mennään kertomaan opettajalle se vaan pahentaa!

en sitten tiedä mitä tehdä näin vaan mulla

ja toi mun viesti kyl poikkes aiheesta pahasti. Niin se "homo" sattuu vaan olemaan semmonen haukkumasana..ei siitä musta ainakaan kukaan voi ottaa itteensä, kyl kaverit sanoo mulle aina "v***n homo" tai "V***n Hinari" kaikkee tommosta, mut niin sanon mäkin niille eikä mua se yhtään haittaa, eli näin meillä

Homottelu ja huorittelu aisoihin Ranskassa

Ranskan parlamentti ja senaatti hyväksyivät joulukuusssa uuden lain, joka tuomitsee sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvan herjauksen ja kunnianloukkauksen sekä syrjintään, vihaan tai väkivaltaan kiihottamisen. Laki koskee julkisilla paikoilla tai kirjallisesti esitettyjä lausuntoja.
Herjauksesta ja kunnianloukkauksesta voidaan vastedes tuomita 12000 euron sakkoihin. Syrjintään, vihaan tai väkivaltaan kiihottamisesta voidaan puolestaan langettaa vuoden vankeusrangaistus ja 45000 euron sakot.

(Vihreä Lanka, 14.1.2005)