Jumala rakastaa homoja

Jumala rakastaa teitä homot. Jumalan rakkaudella ei ole rajoja ja vaikka pysyisimme hänelle uskottomina hän pysyy uskollisena, eihän Jumala voi omaa olemustaan kieltää.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän!

Antakaa armon langeta ja viedä mukanaan kaiken sen ulkokuoren joka on rakentunut ympärillemme elämiemme vuosien aikana. Ole oma itsesi ja annan Jeesuksen puhdistaa rakkaudellaan joka parantaa jokaisen sydämmen ja jokaisen sielun. Jättäen meille janon Hänen rakkauteen etsien Jumalan valtakuntaa ja eläen sellaisena kuin meidät luotiin. Meissä elää sielu joka on vangittu tähän maailiseen ulkokuoreen.

Ota vastaan Jeesuksen rakkaus niin parannut ja löydät taivasten valtakunnan ja tien jo tästä elämästä.

Sielullle pelastus, kaikki muu haihtuu...

Itsensä kieltäminen ja syntiensä tunnustaminen on niin vaikeaa.

Koska heille jotka eivät tiedä sanoma Jeesuksesta tuoksuu kuolemalle. Mutta niille jotka uskovat Jeesuksessa on elämän tuoksu.

Miksei nimi Buddha, Allah herätä mitään, mutta kuultuasi nimen Jeesuksen sisälläsi herää...

Jumala hyväksyy jokaisen ihmisen, mutta on kutsunut meidät pois elämästä tämän maailman synnistä!

On olemassa myös homoille tarkoitettuja deittilistoja, joihin tämä Jeesus voi laittaa ilmoituksensa.

Näitä Raamatulla huitojia olenkin jo odotellut tänne jonkin aikaa. Ihmetellyt olen sitä, mikä Ranneliikkeessä on erilaista, että ovat pysyneet poissa. Muualla heihin törmää kyllästymiseen asti.

Nimimerkki God'sOn'e, kuinka monta bonuspistettä arvelet saaneesi odottamaasi taivaspaikkaa varten tänne kirjoitettuasi? Mikä on muuten bonussaldosi tällä hetkellä?

Juhani

Mutta tuohan oli ihan positiivinen viesti, jonka kirjoittaja on ehkä ihan oikeasti sisäistänyt jotain, mitä raamatussa kerrotaan. Vaikka en itse uskoa elämääni kaipaakaan, ei minua tällainen julistaminen mitenkään loukkaa -ehkä hieman huvittaa kylläkin... Kyllähän ensimmäisessä viestissä parannuskin mainitaan, mutta se koskee ilmeisesti kaikkia ihmisiä, eikä mielestäni vittaa parantumiseen homoudesta.

Voiko oikeasti ajatella noin kuin God`s On`s !!! Miltä vuosisadalta?! Minun piti lukea monta kertaa ennenkuin tajusin, mitä siinä haluttiin kertoa, eikä ihan mennyt jakeluun. Varmaankin jossakin vanhoillislestadiolaisten tai helluntailaisten hihhulihahhulipiireissä syntyy tällaista tekstiä. Romanttisesti ajatellen tulee mieleen katolilaisten uskonnollinen kitsch, votiivit tai miksi niitä kutsutaan. Ne ovat minusta yhtä irrallaan todellisuudesta kuten tuo G.O:n teksti.

Uskovana yhdyn God's On'en viestiin!
Jumala rakastaa meitä kaikkia yhtä lailla. Kaikki eivät ota vastaan hyvää sanomaa omasta tahdostaan (siis niistä, jotka kuulleet).
Luomisessa (eikä siten rakkautensa kohteissa) esim. homoja ja heteroja ei ole eritelty. Seksuaalisuus on Jumalan armolahja, jota on käytettävä vastuullisesti. Homoseksuaalina pyrin itse tähän!

and did those feet in ancient times
trod america's pastures of green?
and did that anthropocentric god wane
with their thoughts and beliefs all unseen?
I don't think so,
he's up there with the others lying low,
vying with those who you've traded
your life to bless your soul,
and have they told you how to think,
cleansed your mind of sepsis and autonomy?
or have you escaped scrutiny,
and regaled yourself with depravity?
now we all see, "religion is just synthetic
frippery, unnecessary in our expanding
global culture efficiency"
and don't you fear this impasse
we have built to our future?
ever so near,
and oh so austere

it is an s.o.s. sent out telepathically, signs of our distress don't
allow complacency, we need restoration now of our integrity and a
drastic bold reminder of our morality, the rectifying troop is here,
the ones we have needed all these yers to stop the heious wrongdoings
and verify our moral benevolence as a people, operation rescue,
they're here to right our fall, they have heard a troubled call,
operation rescue, you may wonder where they come from, but i just
wonder why they're here at all, life ever-after is what they're in the
business for, see them brandish the key to their kingdoms door, it's
persuasive, it's a part of yoy and me but it's not overwhelming as
they wish it to be, if no one believed in fairytale there would be
nothing they could do but fail yet everywhere we look someone is
trying to reassure our moral benevolence as a people, operation
rescue..., you may wonder where they come from, but i just wonder what
compels them all

Jumala rakastaa syntisiä ihmisiä, mutta vihaa syntisiä tekoja, esim. homoseksuaalisuutta.

Vai vihaa Jumala seksuaalisuutta ja sen tekoja? Kylläpä se näkyy Raamatussakin hyvin!

...mutta vihaa syntisiä tekoja...

Esimerkiksi sianlihan syömistä, vai?

"Miksei nimi Buddha, Allah herätä mitään, mutta kuultuasi nimen Jeesuksen sisälläsi herää..."

Kyllä Allah herättää aika paljon itse asiassa, kun taas Jeesus on aika mystinen ja käsittämätön. Luepa evankeliumeja niin huomaat sen etteivät aikalaiset paljoa ymmärtäneet Jeesuksen puheita ("pitäisikö mennä kohtuun ja syntyä uudelleen?", se että opetuslapset luulivat että Jeesus puhui heidän mukana olleesta leivästä, se että juutalaiset luulivat jeesuksen kehottavan kannibalismiin ja se, kun he naureskelivat sille että Jeesus pystyisi purkamaan temppelin ja kokoamaan sen uudelleen kolmessa päivässä). Sellaiset ovat hullun puheita. Jälkikäteen niitä on sitten selitelty niin että ne vaikuttaisivat jotenkin vertauskuvallisilta tai viisailta.

Jeesus käski repimään silmän irti ja katkaisemaan käden, lahjoittamaan koko omaisuuden köyhille toiseksi viimeistä vaatepartta myöten. Hän julkisesti nolasi ihmisiä (vuotoa sairastava nainen, häneltä apua hakenut ulkomaalainen nainen jonka edustamaa etnistä ryhmää hän nimitteli koiriksi), hän nimitteli uskonnollisia johtajia kyykäärmeiden sikiöiksi ja toivotti heidät Jerusalemin kaatopaikalle.

Sanalla sanoen Jeesus oli samalla tapaa tenhoava ja synkän pelottava hahmo kuin Hitler.

Pora-liike!
Eipä Jeesus sanoissaan ja teoissaan mitenkään laimea ollut!
Siunattu olkoon ikuisesti Hänen, Jeesuksen Kristuksen nimi.

"Seksuaalisuus on Jumalan armolahja, jota on käytettävä vastuullisesti. Homoseksuaalina pyrin itse tähän!"

Amen! (Eli samaa mieltä. Seksuaalisuus luotettavassa parisuhteessa todellakin on kaunis asia, Jumalan lahja.)

Vaikka olen homo, en ole mielestäni syntinen. Uskon Jeesukseen ja hänen oppeihin. Rukoilen usein ja muidenkin puolesta, käyn usein kirkossa ja olen aktiivisesti mukana seurakunnan toiminassa. Eikä kukaan ole minua syrjinyt vaikka olen homo, moni tietää sen. Myös mieskumppanini on mukana aika usein.
Kun lukee Pora-liikkeen kirjoituksia, tuntuu siltä että tämä ihminen on itse hyvin julma että koko maailma olisi tätä poloista ihmistä vastaan että tämän ihmisen täytyisi taistella kaikkia, kaikkea vastaan? Minusta tuntuu siltä että Pora-liike ja muut ei vain Jeesusta vihaavat vaan myös elämää ja toisia vihaavat ovat yksinäisiä, ilman rakkautta olevia. Ihminen joka tuntee rakkauden on toisenlainen puheissaan.

Miten te muut uskovat toteutatte arkipäiväänne?

Uskonnot ovat kainalosauvoja, joihin heikot mielet tukeutuvat pysyäkseen edes jollain tavoin järjissään. Uskonnon kautta pieni ihmismieli hakee järjestyksen ja hallinan tunnetta elämään, joka on kaoottista ja sattumanvaraista. Joidenkin mieli ei elämän hallitsemattomuuta ja ennustamattomuutta kestä, joten heidän on turvauduttava erinäisiin taikauskoisiin selitysmalleihin pystyäkseen säilyttämään henkisen tasapainonsa.

Uskonto on myös erittäin tehokas keino luoda jäykkä, hierarkkinen organisaatio, jolla voidaan hallita suuria ihmismassoja ja joka soveltuu erityisen hyvin ns. "ei-toivottujen" yhteiskunnallisten elementtien alistamiseen. Uskonnon nimissä tapetaan, varastetaan, syrjitään ja nöyryytetään, ja useimmiten näitä tekoja ovat tekemässä ihmiset, jotka omasta mielestään ovat ainoita, joilla on oikea näkemys asioiden laidasta. Henkilöllä, joka uskontonsa mukaan on jonkinlainen jumaluuden edustaja maanpäällä, on käytännössä rajaton valta tehdä mitä haluaa. Ja monet ovatkin tehneet. Synkät ovat ihmiskunnan uskonnollisten johtajien historiakirjat.

Hej!
Arkipäivääni kuuluu myös rukousta. Tapaan ystäviäni, jotka ovat esim. osa hyvinkin sitoutuneita kirkkoon, osa kirkkoon kuulumattomia. En ole tässä suhteessa tehnyt minkäänlaista rajausta (miksi olisinkaan). Kaikkien heidän kanssa on tullut keskusteltua uskosta, kirkosta, teologiasta, Raamatusta, uskonno(i)sta.
Raamatun kirjojen lukeminen on ajoittain jäänyt vähemmälle. Luen kuitenkin sen lisäksi teologista tutkimuskirjallisuutta (olen opiskellut mm. teologisessa tiedekunnassa Helsingissä) ja kirkollisia lehtiä, joihin olen kirjoitellutkin.

Habitus!
On totta, että ihmiset ovat institutionalisoituneissa uskonnoissa tehneet kauheuksia. Kuitenkin tarvitsemme kaikki jotain hahmotusta antavaa elämäämme. Etkö itsekin hajoaisi kaaokseen ja sattumanvaraisuuteen. Kuka näkisi sinut? Uskon kokonaisuuden olevan tarpeen sekä itsellemme että muille.

Uskon ei tietenkään tarvitse olla sidottu uskonnolliseen järjestelmään. Sellainen tuntuu kristinuskossa kuitenkin mahdottomuudelle. Yhdessä pystyy enempään kuin yksin. Pitäisin jopa uskoa ilman yhteisöllisyyttä jotenkin rakkaudettomana ja siis kuolleena. Rakkaus yhdistää, ei erota.

...lisaksi krusifiksit voivat olla mainioita seksiobjekteja...

Martin!
Jos joutuisit yksin autiolle saarelle haaksirikkoisena, seuranasi vain Jumalasi, olisiko uskosi häneen kuollutta?
Entä niiden lukuisien erakkomunkkien usko, jotka elivät vuosikaudet yksinäisyydessä, ilman kosketusta toisiin ihmisiin?

Esko!
Niinpä. En itse pidä erakkomunkkiutta oikein hyvänä tapana toteuttaa rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Toki rukouksen voimaa ei voita mikään, mutta mitä rukoilla?

Yksinäinen saari taitaa olla melkoisen harvinainen - mutta en kirjoittanut viestiäni ollenkaan näin totaalisena. En kirjoittanut uskon olevan kuollutta! Et kuitenkaan voi tehdä lähimmäisillesi rakkauden tekoja yksinäisellä saarella.
Halusin korostaa kristinuskon kollektiivista luonnetta, siinä kaikki.

Martin.
Kärjistän jälleen, niin kuin tapanani on. Ajatellako ja toimiako siis periaatteella; uskon, jos muutkin uskovat, en usko, elleivät muutkin usko. Kollektivismia puhtaimmillaan?
Kysyt, mitä rukoilla, jos elää yksinäisyydessä. Ei se, että elää ilman yhteyttä ulkomaailmaan tarkoita, ettei tiedostaisi sen olemassaoloa ja niitä ongelmia jotka siellä vallitsevat.
Se, millaiseen ratkaisuun itse kukin päätyy kilvoittelunsa muotoa valitessaan, riippuu niin monesta tekijästä. Toinen haluaa konkreettisesti palvella lähimmäistään, toinen pyrkii löytämään ratkaisun niihin opillisiin pulmiin, jotka häntä askarruttavat. Ei kristinusko, kuten tämä keskustelu kaikissa vivahteissaan osoittaa, ole mitenkään yksiselitteinen oppikokonaisuus. Se elää ja kehittyy koko ajan. Tuota kehitystyötä tekevät yhtä lailla niin yhteisöllisyyteen kuin yksilölliseen toimintamalliin työssään tukeutuvat. Ja molempia tarvitaan!

Hej Esko!
Kun luet aiemman viestini, niin huomaat, että en kiellä uskon kilvoittelua missään muodossa! Usko ei ole kiinni ollenkaan mistään kollektiivista.
ILMAN yhteyttä ulkomaailmaan et voi tiedostaa siellä olevia ongelmia! (tietoisesti Sinunkin viestiäsi hieman kärjistäen)
Terv. Johan

"uskova kirjoitti: ""Seksuaalisuus on Jumalan armolahja, jota on käytettävä vastuullisesti. Homoseksuaalina pyrin itse tähän!""


Homoseksuaalina lupaan Jumalalle, etten koskaan hanki seksissä itselleni ei-toivottua raskautta.

Silläkin uhalla, että jotkut saattavat alkaa pitää tätä liiaksi kahden henkilön opillisten periaatteiden vatvomisena, jatkan hieman tuon uskon ja yksilön vuorovaikutuksen pohdintaa.
Syyt yksinäisyyteen vetäytymiseen ovat moninaiset. Ratkaisu on pitkällisen harkinnan tulos. Ennen kaikkea se, millaiseksi yksilö on yhteiskunnan ympärillään kokenut, on siihen vaikuttanut. Yhteiskunnan ongelmat ovat siis tulleet tiedostetuiksi!
Se, mitä erakon rukouselämä pitää sisällään, on kollektiivisen armon anominen ihmiskunnalle, se kun ei ole ollut, eikä tule olemaan synnitön, kuten tiedämme.
Toinen, eikä toki yhtään sen vähämerkityksisempi, on tietenkin omien syntien katuminen ja niiden anteeksiannon pyytäminen.
Se, miten tärkeänä tuota katumista ja armon mukanaan tuomaa pelastusta on pidetty ja yhä pidetään, ilmenee parhaimmillaan vanhassa Valamolaisessa tavassa, jossa munkkiveli toisen munkin keljan ulkopuolella oveen koputtamisen sijaan lausuu: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä. Ja kun sisältä kuuluu vastaus: Amen, on se samalla sekä yhtyminen tuohon lyhyeen, mutta kaiken oleellisen sisältävään rukoukseen, sekä lupa astua ovesta sisään.
Onko sillä suurtakaan väliä, haluaako uskon olevan yhteisöllistä vai yksilön oma yksityinen asia? Tuski!

Tää keskustelu kyl menee vähän outoon suuntaan. En nyt tiedä onkos tässä ihan yksi tyyppi lähinnä puhumassa itselleen....

Tiedoksi vaan sille, joka näitä samanlaisia otsikoita itsepintaisesti tänne tunkee, niin tulosta tuskin syntyy. Jos jumala tosiaan on olemassa, eiköhän se sitten hoidat hommat ihan kahden kesken kun kuolema ihmiset korjaa. Et sinä tai kukaan muukaan homofoobikko, joka pakoilee itseänsä raamatun taakse, pysty tekemään minkäänlaisia tuomioita tai jakelemaan jotain uskonohjeita.

Kerropas, Nobu, mikä sinut sai tulemaan tälle sivulle?

Hei Esko!
En yhdy ollenkaan loppukaneettiisi. Sen sijaan kirjoitit hienosti ortodoksien munkkiperinteestä.

Minusta oli ainakin positiivista kun keskustelun aloittajalla oli hyväksyvää sanottavaa koskien homoseksuaaleja ja Jumalaa..Liian usein saa kuulla tuomiopaatosta helvettiintoivotuksia etenkin uskovaisilta ihmisiltä.

Ja kuka sitten on uskovainen, yleensä miellämme uskovaisen henkilön sellaiseksi ihmiseksi joka kulkee nenä kiinni Raamatussa kieltäytyen käyttämästä omia aivojaan kun maailma ympärillä kasvaa ja muuttuu. Uskovaisella voi olla kuitenkin montakin merkitystä jos tarkemmin ajattelee.

Itselläni ei ole mitään virallista uskontoa sillä kristinuskosta on ainakin väännetty niin kummallinen ja suvaitsematon että ihmiskunnalla on ollut selviä vaikeuksia toipua siitä ja minusta sellainen uskonto ei ole ihan ajatuksensa mukainen joka sotii ja tappaa vastustajiaan. En usko kristinuskon auktoriteetteihin ja Raamatussa on paljon kyseenalaista tekstiä vaikka sisältää se viisaitakin ajatuksia.

Mutta Jumaluuteen uskon. Ja siihen että ihmisellä on kaikki hyvin jos hän uskoo rakkauteen eikä satuta toisia.

Jahas - sitten mua ei rakasteta ;(

Kun tuon kirkkokristillisyyden myyti alkoi itselle varhaisessa aikuisiässä aueta kaksinaismoraalisuuden takia, omat johtopäätökseni oli vetäytyä elättämästä papistoa.

Se mihin / keneen uskon, on oma asiani. Siihen ei tarvita koreita vaatteita, saati valtavia palatseja palvomista varten. Oma "jumalani" hyväksynee minut ilman kynnysrahojakin (kirkollisvero, almut etc).

Oikeassa olet, ateisti! Uskoon ei todellakaan tarvita koreita vaatteita tai palatseja. Ainut mitä tarvitaan on jonkinlainen yhteys Jumalaan. Sanon tuon painottaen sanaa jonkinlainen. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa kun ei ole olemassa. Jokaisella uskovalla kun on ja saakin olla ihan omansa.
Jos joku haluaa kohdata Jumalansa pyhäpukuunsa sonnustautuneena, siis noissa mainitsemissasi koreissa vaateissa, niin tehköön niin. Toista ääripäätä edustavat kaiketi sitten luostarielämään sitoutuneet munkit ja nunnat askeettisissa asuissaan.
Jos kirkkojen koristelua pidetään turhuutena, niin katsokoon jokainen omaa kotiaan. Eikös vain kukin oman kykynsä mukaan yritä tehdä siitä mahdollisimman kaunista?
Ja jos joku haluaa lahjoittaa kirkon kaunistukseski jotakin, niin olisi kai aika kohtuutonta mennä sanomaan, ettei sitä saa tehdä. Tämä tapa tosin lienee Luterilaisissa seurakunnissa harvinainen, mutta ortodoksisissa kohtalaisen yleinen ja perinteinen.

Etteks te tosiaan tajua, että tän viestiketjun aloittanut ihminen ei todellakaan kirjoittanu viestiään hyväksynnän merkiks?! Hänhän ihan suoraan ilmoittaa, et vaikka homot ei pysykään "uskollisina" Jumalalle ja rypevät synnissä, niin Jumala pysyy silti uskollisena homoille. Sitten tyyppi vielä jatkaa kehoittamalla meitä "parantumaan" !! Just niin tekopyhää. Mä en ainakaan tarvi rinnalle ketään päähän taputtelevaa, mun puolesta rukoilevaa kusipäätä, joka suhtautuu muhun alentuvasti ja joka on sitä mieltä, että mun pitää hänen avulla muuttaa syvintä olemustani (mikä on mahdotonta). Aito hyväksyntä on sellaista, että ihminen - homokin - hyväksytään sellaisena kuin hän on. Aito hyväksyntä ei oo sitä, että rukoillaan toisen "paranemisen" puolesta. :P

Hyvä No thanks!
Lue ensin ensimmäinen viesti - huolella!
Mieti sitten - huolella - mitä vastaajat ovat vastaamassa.

Hmm..No minä nyt en ainakaan ole mitenkään tätä viestiketjua ylistämässä. Ja totta, minua hatuttaa sellainen että jotkut ihmiset kehuvat olevansa niin suvaitsevaisia jos tuntevat jonkun homon kaverin ja pystyvvät juttelemaan hänelle..ei se ole oikeaa suvaitsevaisuutta. Suvaitseva ihminen ei kerää itselleen rintamerkkiä kehumalla olevansa suvaitsevainen homoja tai ketä tahansa kohtaan. Oikeasti suvaitsevainen ihminen ei edes huomaa toisessa mitään eroa vaan on iloinen siitä että on hyvä ystävä tai mukava ihminen.

JacquelineN!
Juuri näin!!!

Olen monta kertaa pohtinut tuota "parantumista" joksikin ja pidän sitä harhana ja epäkristillisenä. Minun mielestäni mitään parantumista ei vaadita, vaan "kuolemista", jota Paavali kuvaa pitkäksi "kidutukseksi". Siis vähän sama asia kun Jeesus roikkui ristiinnaulittuna, joka oli hidas kuolema. Ei Jumala paranna ketään! Tässä on iso ero. Jumala vaatii "kuolemista". Kyllähän me kuolemmekin, mutta tuo em. mainitsemani kuoleminen on jotakin muuta, mikä ei ole täysin selvää minulle mitä se sitten on. Onko se sama asia kuin "luopuminen"? Mistä?