Suvaitsevaisuus

Suvaitsevaisuus heteroitten ja homojen välillä on mielestäni asia josta voidaan puhua jatkuvasti. Onko sateenkaarilipun kantaminen kuitenkaan yhtään sen parempi asia, kuin Suomenlipun hihaan niittaaminen ja sen aiheuttama leimaaminen. Nimenomaan tuo leimaaminen ärsyttää minua henkilökohtaisesti. Kaikki eivät halua kantaa tuota lippua, vaikka olisivat "homokansaa" ja eläisivät poikaystävänsä kanssa omaa elämäänsä. Missä on siis suvaitsevaisuus ILMAN leimoja ja lippuja? Tuoko tuo lippu suvaitsevaisuutta vai aiheuttaako se enemmänkin vihaa?
Miksi lyödä otsaan leima, jolla karsinoi itsensä johonkin tiettyyn ihmistyyppiin? En ymmärrä. Selittäkää tämän karsinoinnin tarkoitus. Kiitos.

Jaa, minulle tuo lipun heiluttelu tuo iloa ja koen sitä paljonpuhuttua ylpeyttä siitä että olen ja uskallan olla mitä olen. Samalla lailla sitä voisi laittaa sen Suomenlipun hihaan. Toki kunnioitan myös heitä jotka valitsevat "hiljaiselon" seksuaalisuutensa suhteen. Valinta on onneksi vapaa. Kaiketi tällä mainitsemallasi "karsinoinnilla" on nimenomaan tarkoitus osoittaa kuuluvansa johonkin ryhmään. Toisille (ainakin minulle) sen tärkeää. Olkoonkin sitten vaikka jonkun mielestä sitten "heikkoutta" (siis ettei uskaltaisi olla "iha ite").

Mä en oikeen tässä ymmärrä että miksikö se sateenkaari lippu leimaa. Kiimaiseks homoks vai mitenkä..?? koska mun mielestä sei leimaa mikskään, mutta se että se sateenkaarilippu leimaa z:n ja z leimaa siks kiimaseks homoks joka panee jokaista vastaan tulevaa. Mä oon monen kaverin kanssa puhunu siitä että miten kauheen kuvan z itseasiassa antaa meistä. Mainokset mitä lehdissä on ja yleensäkkin tapa millä z mainostaa meitä on musta todella ällöttävää. Seksiä tihkuu mainoksista ja se tuskin auttaa sen "homoseksuaalisuudessa on kyse vain seksistä" stereotypian kumoamiseen.

"koska mun mielestä sei leimaa mikskään, mutta se että se sateenkaarilippu leimaa z:n ja z leimaa siks kiimaseks homoks joka panee jokaista vastaan tulevaa"

huomasinpa virheen liian myöhään siis sateenkaari lipusta ihmisille luultavasti tulee ensimmäisenä mieleen Z:ta.

Suom.juntti kirjoitti: "Onko sateenkaarilipun kantaminen kuitenkaan yhtään sen parempi asia, kuin Suomenlipun hihaan niittaaminen ja sen aiheuttama leimaaminen."



Suomenlippu skinien tapaan pilottitakin hihassa kertoo suvaitsemattomuudesta, julmuudesta ja sydämettömyydestä. Se kertoo siitä, että lipun kantaja vihaa tiettyjä ihmisryhmiä ja pitää näitä alempiarvoisina. Mielestäni skinien tapa käyttää kansallista tunnustamme omien aatteidensa merkkinä onkin itse asiassa lippumme häpäisemistä, ja se pitäisi kieltää. Skinien vetoaminen "isänmaallisuuteen" on tuhonnut kyseisen käsitteen, eikä kukaa itseään kunnioittava suomalainen voi tästä syystä enää nykyään sanoa olevansa isänmaallinen (=kaikki katsovat heti, että hän on äärioikeistolainen tai skinhead).

Sateenkaarilipun kantaminen puolestaan kertoo siitä, että henkilö suvaitsee ja hyväksyy erilaisuutta, että hän uskoo kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia ja että ketään ei saa vainota uskonnon, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen tms. henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi. Mielestäni nämä kaksi lippua siis "leimaavat" kantajiaan hyvin eri tavoin.

Kyllä siellä sateenkaarilipun "leimaavan" tunnuksen alla esim. marsseissa on heteroja ja homoja! Leimaudumme näin suvaitsevaisiksi ja monikulttuurisiksi!
Ylpeä lipunkantaja

Mielenkiintoista tietää että Sateenkaari-marsseissa on heteroitakin mukana. Itse asiassa se oli mulle aivan uusi tieto. Olen pitänyt niitä Sateenkaari-kulkueita aina ja vain ihan puhtaasti seksuaalivähemmistöjen omana pride-juttuna.

Kyllähän sieltä heteroita löytyy. Varmaan kohta enemmän löytyy heteroita kuin homoja Pride- marssilta.

Marssi on ylpeyden osoitus, järjestetäänhän vappunakin vaikka minkä ihmeen järjestön marsseja ja kaikkea mahdollista. Miksi ei seksuaalivähemmistöt saisi juhlia olemassaoloansa, kun se kerran on jatkuvasti uhattuna jossain päin maailmaa tai siitä jaellaan pahimmillaan kuolemantuomioita.

Myös viime kesän rankkasateessa Helsingissä marssi sateenkaarilippujen alla myös heteroita, heteropappeja, äiti lesbotyttärensä kanssa etc.

Itse koen tämän kysymyksen hieman ristiriitaisena. Ensinnäkin olen kokenut, että milteipä kaikkien näiden "hiljaiseläjien" taustalla on pelko ympäristön reaktiosta erilaisuutta kohtaan - ei uskalleta olla rehellisesti sitä mitä ollaan, hävetään omaa seksuaalisuuttaan. Tuollainen asenne ei ainakaan edesauta seksuaalivähemmistöjen asema ja hyväksyntää yhteiskunnassamme.

Toinen asia liittyy juuri niihin assosiaatioihin mitä sateenkaarilippuun liitetään. Ja eikö sateenkaarilipun ja seksuaalivähemmistö -järjestöillä ole tiivis yhteys toisiinsa? Eli monille sateenkaarilippu ei ole ainoastaan erilaisuuden hyväksymisen ja suvaitsevaisuuden ikoni, vaan aika vahvasti ja pelkästään esim. Setan kaltaisten järjestöjen tunnus.

Se miten esim. Seta "markkinoi" homoutta, esim. pelle-paraatein, hyvin seksuaalipainotteisin mainoskampanjoin jne. ei välttämättä sekään parhaalla mahdollisella tavalla edistä homomyönteisyyttä yhteiskunnassamme. Eikä se kuvaa kirkasta vaikka noissa pelleparaateissa mukana olevista suurin osa olisi heteroseksuaaleja. Kysyisin vaan, että milloin me homot lakkaamme tekemästä itsestämme sateenkaariapinoita? Ilman sitä voimme silti olla avoimia omia itseämme, kertoa seksuaalisuudestamme ja ennen kaikkea osoittaa että olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä.

Chironille: eipa tuo SETAn markkinoima 'pelleparaati' ole ainakaan kovin villia menoa aiheuttanut... muualla maailmassa Gay Pridet ovat ihan toisenlaiset bileet kuin Suomessa...

Chiron: "näiden "hiljaiseläjien" taustalla on pelko ympäristön reaktiosta erilaisuutta kohtaan"

Jos ja kun nain on, eiko "pelleparaatit" saata auttaa asiaa?
Joukossa kun yleensa on helpompaa olla "erilainen".

"että milloin me homot lakkaamme tekemästä itsestämme sateenkaariapinoita? Ilman sitä voimme silti olla avoimia omia itseämme, kertoa seksuaalisuudestamme ja ennen kaikkea osoittaa että olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä."

Eli "sateenkaariapinana" oleminen ei ole "paras mahdollinen tapa edistaa homomyonteisyytta" Suomessa. Mikakohan sitten olisi? Se etta korostetaan itse kunkin homo-lesbo-bi-trans -ihmisen "ihan tavallisuutta"?

Ja tassako sitten ei ole kyse peloista ympariston reaktioista erilaisuutta kohtaan -??

Mista hemmetista se "meidan kaikkien ihan tavallisuus" nyt sitten revitaan? Kun makuasiat ja / tai kayttaytyminen ei noudattele (osittain kuvitteellisia) normeja ja enemmistolaisyyksia, sita on tassa todellisuudessa nimenomaan erilainen, ei tavallinen.

"olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä." Niin etta mista kohtaa, milla lailla, kenen mielipiteiden mukaan tavallisia, ja milla oikeudella noin voi kukaan sanoa?

Mina en missaan nimessa ole "ihan tavallinen", eika ole kovin moni muukaan tassa maailmassa. Osa "meista kaikista" ei haluakaan olla.

Minulle sateenkaarilippu on ainoa lippu, jota voin yrittaa kunnioittaa - ja joskus kantaa. Siihen lippuun sisaltyy ajatus "meidan kaikkien ihan erilaisuudesta".

Prrr, -R

Lippujutuissa ottaa päähän puolesta tai vastaan -asenne. Jos en halua sateenkaarilipulla keikaroida niin en sit ole hyvä lesbo?

Mitä paraateihin ensinnäkin tulee, olen samaa mieltä mickebearin kanssa siitä, että suomalaiset 'pelleparaatit' eivät ole ollet kovin vauhdikkaita ja irvokkaita, ja onneksi niin!

Olen aikaisemmin jossain ketjussa puhunut juuri siitä minkalaisen kuvan homot antavat itsestään kun isot ihmiset kullit pystössä hilluvat kyseisissä pelleparaateissa ja harrastavat oraaliseksiä kauhistelevan heteroyleisön katsellessa rokeiden ja avointen, erilaisten ihmisten menoa. (Esim. yhdysvalloissa) Saa siinä sitten ihmetellä kun suuri yleisö pitää homoja kieroutuneina, hedonisteina, joiden elämän ainoa päämäärä on seksuaalisen halun tyydyttäminen.

Rokkihomolle voisin sanoa seuraavaa: Niin kuin kerroin oma asenteeni asiaa kohtaan on hieman ristiriitainen enkä ole vahvasti puolesta enkä vastaan. Sateenkaarilipun heiluttamisessa varmaankin on suvaitsevaisuuden ja ihmisten moninaisuuden ilmentämisen taholla omat hyvät puolensa - mutta mielestäni niin kauan kun siinä pysytään hyvän maun ja järjen rajoissa.

Mikään ei ole mitäänsanomattomampaa kuin mitätön tavallisuus - sen mielipiteen olen tälläkin foorumilla tainut tuoda ehkä useaankin otteeseen esille. Mutta en tarkoittanutkaan tavallisuutta sen huonossa merkityksessä. Persoonallisuus ja rohkeus olla oma itsensä on aina hienoa ja arvostettavaa, kunhan siinäkin pysytään hyvän maun ja järjen rajoissa.

Toisin sanoen, miuelummin minä haluan antaa itsestäni ns. "tavallisen" kuvan ihmisestä joka todella arvostaa toista ihmistä, puolisoaan, on kykenevä rakastamaan ja arvostaa hyviä käytöstapoja, eli omaa edes jonkinlaisen kunnioituksen yleistä moraalia ja yhteiskuntamme legitimoituja normeja kohtaan - Tuskin homot oman väestön asemaa parantavat kun tuovat tieten tahtoen esille kuvan avoimesti hedonistisista seksihurjastelijoista, jotka eivät arvosta omaa elämää sen emempi kuin mitään muutakaan vaan koko maailma pyörii irtosuhteiden, seksin, genitaalien ympärillä.

Ääriesimerkit leimaavat usein vahvastikin kokonaisia ryhmiä, kuten on käynyt muslimien ja esim. romaniväestön kohdalla. Ikävä kyllä monen keskiluokkaisen tavallisen tylsimyksen käsitys homoista perustuu kyseisen ryhmän ääriesimerkkeihin, tai jopa yhteen ääriesimerkkiin. Ja paha kello kuuluu aina kauemmaksi kuin hyvä kello. Omaksututuja arvoja ja asenteita ei ole niin helppoa ja yksinkertaista päivittää.

Tasapuolisuuden nimissä pitäisi oikeastaan kieltää irtoseksi kaikilta, niin homoilta kuin heteroiltakin. Homobaaritkin on varmasti aika syntisiä mestoja, anniskeluoikeudet pois vaan ja kaikki b-rapun pojat takaisin kaupunkien puistoihin.

Minun elämäni ei pyöri yhtään sen enempää genitaalien ympärillä kuin heterotuttavani, jolla oli parhaimmillaan kolme tyttöystävää yhtä aikaa. Mutta se pyörii genitaalien ympärillä suunnilleen yhtä usein kuin samanikäisellä heteromiehellä. Aika harva minun tuttavistani, oli sitten homo tai hetero, toteuttaa seksuaalisuuttaan pelkästään makuuhuoneessa valot kiinni ja verhot ikkunan eteen vedettynä. Ja vielä sittenkin jollain naapurin ämmällä olisi hankalaa, kun se TIETÄÄ mitä siellä poikien makkarissa tapahtuu...


Tämän keskustelun valaisema ongelma on nimenomaan siinä, että ainoa yhteiskunnan jokaisella tasolla hyväksymä homo on sellainen, jolla ei ole minkäänlaista sukuviettiä. Minusta ei ainakaan vielä piiitkään aikaan tule yhteiskunnan hyväksymää homoa.

"Ikävä kyllä monen keskiluokkaisen tavallisen tylsimyksen käsitys homoista perustuu kyseisen ryhmän ääriesimerkkeihin, tai jopa yhteen ääriesimerkkiin" (Chiron)

Niin, ikava kylla.

Ikava kylla tama toki koskee myos monia keskiluokkaisia tavallisia tylsimyksia, jotka ovat lesbo-homo-bi-trans-yms -ihmisia (ja hei - tama yleisena toteamuksena, ei henkilokohtaisena piikkina nyt, kellekaan, jooko -?)

Minunkin mielestani paha kello kuuluu usein kauemmas kuin hyva, kuten Chiron tuossa toteaa, ja asenteilla on tapana muuttua hitaaaaaaasti.

Se kello on kylla aina jonkun mielesta paha...
Oli kysymys sitten aanekkaasti marssimisesta, hiljaisesti elamista, kaapissa olemisesta, irtoseksista, adoptioista, dark roomeista, bi-seksuaalisuudesta...

Järkytyn aina monien homojen piittaamattomuudesta sen tosiasian suhteen, että ongelmia on vielä. Ei homoja ja heidän yhtäläisiä oikeuksiaan (ja tietenkin velvollisuuksiaan) heterojen kanssa hyväksytä institutionaalisella tasolla edes Suomessa. Rakenteellinen väkivalta ei vain ole niin näkyvää...!

Martin kirjoitti: "Minusta ei ainakaan vielä piiitkään aikaan tule yhteiskunnan hyväksymää homoa."

Kysyisin vain, että mikähän mahtaa olla syy?
Voin vastata: Yksi asia on se, kun homot ovat tehneet itsestään narreja ja antaneet irovokkaan kuvan valtaväestölle omalla typerällä käyttäytymisellään.

Chiron: ”Se miten esim. Seta "markkinoi" homoutta, esim. pelle-paraatein, hyvin seksuaalipainotteisin mainoskampanjoin jne. ei välttämättä sekään parhaalla mahdollisella tavalla edistä homomyönteisyyttä yhteiskunnassamme.”

Mitenkähän on... Kyllä homomyönteisyys on selvästi kasvanut viime vuosikymmenien aikana.

MSC-Finland järjesti viime vuonna, järjestää tällä hetkellä ja myös ensi vuonna melkoisen isoja tapahtumia. Noiden tapahtumien järjestelyissä on ollut mukana mitä erilaisempia yritysyhteistyökumppaneina. Noissa yrityksissä puolestaan melkoinen määrä aivan tavallisia heteroita.

Joka paikassa yhdistykseen ja sen edustajiin on suhtauduttu erittäin positiivisesti ja asiallisesti. Tekisi mieli sanoa, että jopa yllättävän suopean vastaanoton olemme saaneet kaikissa paikoissa, joihin olemme yhteyttä ottaneet.

Vai olisiko niin, että ”nahkahomojen” arvostus on suurempi kuin muiden sateenkaariryhmien. MSC –Finland on kuitenkin melko seksuaalipainotteinen verrattuna useimpiin muihin virallisiin homoyhdistyksiin.

Kai se on niin, että jokainen omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miten ympäristö hyväksyy ja suvaitsee. MSC:läisillä on tapana kantaa vaatteensa ylpeydellä ja häpeilemättä.

Kaapelitehtaan Pannuhallissa syyskuussa valittu Mr Leather Europe 2004 totesi kiitospuheenvuorossaan kutakuinkin näin: ”keep wearing your leather with pride”

Glitterin mielestä olen narri ja irvokas, kun en aktiivisesti peitä homouttani. Kiitos vain, Glitter, kun noin hyvin osaat loukata!

Martinin sijasta tarkoitin Peteriä. Lainaus oli siis Peter -nimimerkin, ei Martinin. Sekosin ajatuksissani. Olen pahoillani. On hienoa, että olet avoimesti sitä mitä olet. Niin olen minäkin. Anteeksi!

Meikäläisellä on ollut samaa sukupuolta oleva (seksi)suhde ja sellaisen aion hankkia vastaisuudessakin, mutta mihinkään minä en sitoudu. Minusta kaikki ilmaukset "homo", "lesbo" ja "bi" luovat ihmisissä "itseironian" keinoin tuettuja mielikuvia/irvikuvia joihin on vaikea sitoutua.

Mä oon mikä mä oon.

Glitter: homot tehneet itsestään narreja? Jaajaa, no kyllä säkin tunnut niin kovin vakavasti sen ottavan, että en sua tahdo oikein uskoa.

Ongelmana usein on se, että valtaväestö ja rakenteet tuntuu ottavan homouden vähän liiankin vakavasti, eli pitäväst sitä jopa ongelmallisena. Narrius on siitä kaukana kun kaksi miestä tai kaksi naista rakastuu ja haluaa rakentaa elämäänsä yhdessä. Aijaijai.

Jos nyt Glitterin mielestä Pride marssin hengen pitäisi olla jotain hautajauskulkueeseen verrattavaa, niin voisi sanoa niin. Jos ei arvosta tapaa, niin ei siinä mitään, mutta tuskin täytyy ruveta vaahtoamaan siitä.

...Sateenkaarilipusta puuttuu kaksi varia: musta ja valkoinen.

Hyva kun puuttuvat, niista saa yhdessa sen toisenlaisen lipun, sen mustavalkoisen.
Sillahan voi sitten liputtaa kaikkea mustavalkoista
hyva - paha, oikea - vaara, joko - tai, ja juupas - eipas -ajattelua...