Poliisilaitos ja homoseksuaalisuus
Esiintyykö poliisilaitoksella homofobiaa? Miten poliisit kohtelevat homoseksuaaleja virkatehtävissään?
Poliisi on yksi homofobinen ja macho ammatti. Täällä Helsingissä yksi poliisi "kunnostautui" kirjoittelemalla Matapupu-lehteen mielipiteitään ja samalla hän purki katkeruuttaan hyvin monia vähemmistöjä kohtaan, mm. homoja. Siitä syntyi sitten polemiikkia ja poliisi tietysti todettiin syyttömäksi, niin kuin aina.
Olen myös kuullut että Turun poliisissa on ollut "kunnostautumista" homoseksuaalien jäynäämisessä.
Taannoin Z-lehti kirjoitteli lesbosta poliisivoimissa ja minun nähdäkseni artikkeli oli aika neutraali eikä siitä voinut vetää mitään tulkintoja puoleen eikä toiseen.
MUTTA oma mielipiteeni on se, että poliisilla on kivi kengässä aika monen vähemmistön kanssa. Olit sitten punkkari, anarkisti, hippi, homoseksuaali, kebab-ravintoloitsija, mustalainen, mustaihoinen tai gootti niin poliisilla tuntuu olevan sinulle asiaa tavallista enemmän.
Mielestäni poliisi ammattikuntana on läpileikkaus tästä yhteiskunnasta siinä missä muutkin ammattiryhmät.
Tiedoksi, että Setan kouluttajat ovat käyneet ja tulevat jatkossakin käymään kutsuttuina kouluttamassa poliisiammattiin opiskelevia. Kouluttajien saamat palautteet ovat olleet kauttaaltaan erittäin myönteisiä. Koulutukset jatkuvat myös alkavana vuonna.
Tunnen muuten poliisin, heteromiehen, joka on ottanut selkeästi kantaa homojen ja lesbojen oikeuksien puolesta lehdistössäkin. Pidän selvänä, että hän myös työtehtävissään toteuttaa noita periaatteita. Tuskin hän on helläkätisempi jos homo huonosti käyttäytyy.
"Kouluttajien saamat palautteet ovat olleet kauttaaltaan erittäin myönteisiä."
Poliisi on siis oppinut peittämään asenteellisuutensa ja esiintymään asiallisesti kouluttajien edessä. Näinhän muutkin viranomaiset toimivat.
Se mitä kentältä kuuluu onkin sitten jotain ihan muuta.
Siitä poliisien kouluttamisesta: Itselläni on kokemusta Tampereen poliisiopiston ruotsinkieliseltä kurssilta, jossa vedin neljän oppitunnin jakson. Porukka oli pääosin nuoria poliisiuransa alussa olevia opiskelijoita, mutta mukana oli myös muutamia jo jonkin aikaa poliisina toimineita.
Teetin tarkoituksellisesti ryhmätöitä aiheista, joissa erilaiset asenteet ja ennakkoluulot pakosta tulevat esiin - jos nyt ei täysin passiviseksi ja puhumattomaksi heittäydy. Asenteita oli laidasta laitaan. Äänekkäimpiä olivat kielteisesti tai ennakkoluuloisesti sateenkaari-ihmisiin suhtautuvat, mutta heitä oli vain muutama. Suuri enemmistö suhtautui asiallisesti, ja monet väittelivät negatiivisesti suhtautuvien kanssa. Jotkut tulivat välitunneilla jatkamaan keskustelua.
Poliisin, sotilaan, vartijan ym. vastaavat ammatit kyllä kasvattavat ihmisiä tietynlaiseen yhdenmukaisuuteen ja nurjamielisen asenteen omaksumiseen kaikenlaista erilaisuutta kohtaan. Kaikkia näissä ammateissa toimivia ei kuitenkaan voi vetää samalla kammalla, vaan ihmisiä on laidasta laitaan. Malmin poliisi on ääritapaus, paheksuttu oman ammattikuntansakin joukossa.
Jos oikein muistan , tätä aihetta sivuava väitöskirjakin on tehty. Siinä tarkasteltiin kai pääasiassa poliisiyhteisön suhtautumista naispoliiseihin, mutta väitöskirjassa mainittiin myös miespoliisien homofobisuus. Karkeat homovitsit ja naispoliisien "leimaaminen" lesboiksi, tuli ainakin esiin kyselyssä.
Valitettavasti en muista kuka sen väitöskirjan on tehnyt ( nainen se kuitenkin oli), enkä edes julkaisuvuotta
Korruptio vaivaa koko virkamieskuntaa, eli suomeksi sanottuna on sula mahdottomuus saada poliisi vastuuseen homofobisesta tms. teosta koska kaikki suojelevat toisiaan ja jos sitten kaikesta huolimatta saadaan tilille, valittaja on sen jälkeen lainsuojaton. (Tämä valittajien simputtaminen koskee muutakin virkamieskuntaa).
Tuossa ennen joulua nähtiinkin jo kuinka kaikki virkamiehet (Helsingin poliisi, Supo ja Porin päivähoito) todettiin jälleen kerran kaikki syyttömiksi.
Poliisi kerää mustia listoja hankalista ihmisistä. Tämä on täysin laitonta, mutta sitä tapahtuu silti.
Oma tieni mustalle listalle kävi siten että poliisi pidätti minut epäiltynä rikoksest jota en ollut tenhyt. Asia selvisi joutuisasti, mutta kuulusteluissa oli asiattomuuksia: He olivat penkoneet minun tavaroitani ja löytäneet sieltä sellaista mikä indikoi minun kuulumisestani s-vähemmistöön.
Sanoin ettei tämä liity käsiteltävään asiaan mitenkään ja tein valituksen oikeusgangsterille joka antoi poliisille nuhteet. Sen jälkeen olen ollut niitten rottien silmätikku!
"..olen ollut niiden rottien silmätikku."
Millä tavalla, konkreettisesti? Mitä poliisi on tehnyt?
Tuo silmätikkuna olo on yksi yleisimmistä tavoista kiusata: kaikkeen takerrutaan ja kaikki huomataan ja se kerrotaan toisille ( juorutaan ). Yksi sellainen tapa on sanoa vain kovaan ääneen "päivää", jotta kaikki kääntyvät katsomaan tulijaa.
Toinen keino on provosoida suuttumaan esim. sanomalla toiselle huoneessa olijalle, jos ei halua nauraa vitseille, että " Toi ei tykkää olla meidän kanssamme!". Joka asiassa tulisi olla "samanmielinen". Koko ajan tulisi hymyillä kuin hangonkeksi joka ikiselle idioottimaiselle typeryydelle, mitä heitetään ääneen. (Kaikki on niin mukavaa ja meillä on taas niin kimppakivaa...yök!) Jos ei niin tee, niin asiasta valitetaan toisille. Siten tapahtuu leimaaminen ei-niin-kivaksi tyypiksi.
Tässä maassa ei siis saa kerta kaikkiaan olla persoona. Pitää sulautua siihen harmaaseen keskivertomassaan joka helvetin asiassa. Heterot ovat tällaisia.
Voi vain kuvitella, mitä homona joutuu kestämään poliisilaitoksella...kaapissa siellä on pakko olla, jotta selviää . Poliisithan ovat sen verran sisäänpäinlämpiävää sakkia.
Tässä maassa ei siis saa kerta kaikkiaan olla persoona. Pitää sulautua siihen harmaaseen keskivertomassaan joka helvetin asiassa. Heterot ovat tällaisia.
Huh, tulipa taas käsittämätön yleistys. Ei voi kuin sääliä, jos tämän ihmisen tuntemat heterot ovat järjestään tällaisia. Oma kaveripiirini koostuu lähes yksinomaan heteroista (siippaa ja paria tuttua lukuun ottamatta), ja täytyy todeta, että he ovat paljon avarakatseisempia ja suvaitsevampia kuin monet tänne kirjoittelevat henkilöt. Jokaisessa korissa on mätämunia, mutta ei pidä yleistää noin raa'asti.
Minulla yleistys ilmaisee harmistumisen tunteen. Se ei välttämättä minulla tarkoita sitä, että ajattelisin jokaikisen heteroseksuaalin olevan suvaitsemattoman tai hölmön.
Kuitenkin on niin, että ollessani vähemmistöä tässä kulttuurissa, niin ehkä ne ikävät kokemukset etenkin niiden toistuessa värittävät omaa ajatteluani ja kyynistävät, mikä on luonnollista. Sama asia tapahtuu rotuvähemmistöillä. He myös alkavat menettää luottamustaan valtaväestöön.
Olen sitä mieltä, että luovuus vapauttaa, tapahtui se millä tasolla tahansa. Yhdysvalloissa mustilla afro-amerikkalaisilla on musiikki. Myös meillä seksuaalivähemmistöön kuuluvilla saisia olla jotakin vastaavaa paljon nykyistä voimakkaammin. Siksi en halveksi esim. draq-queenejä, koska se on yksi luovuuden muoto.
lainaus nm. "mies"
"Tuo silmätikkuna olo on yksi yleisimmistä tavoista kiusata: kaikkeen takerrutaan ja kaikki huomataan ja se kerrotaan toisille ( juorutaan ). Yksi sellainen tapa on sanoa vain kovaan ääneen "päivää", jotta kaikki kääntyvät katsomaan tulijaa." jne....
Mä en haluisi olla ilkeä, mutta on pakko kysyä miten tämä vuodatus liittyy aiheeseen "poliisit ja homofobia". Mun nähdäkseni, ei ikävä kyllä, millään lailla.
Polisiksi haluava henkilö testataan. Liika individalistisuus ei ole hyväksi tähän ammattiin hakeutuvalle. Peruskepulainen konservartismi on se, jota luonteesta haetaan. Uskollisuus esimiehiä kohtaan, halu kyseenalaistamatta täyttää annettu tehtävä; siinä kaksi tärkeintä hyvän poliisimiehen ominaisuutta.
Olen joskun puolittain leikilläni määritellyt pikatestin poliisiksi aikoville. Tässä se kaikessa lyhykäisyydessään:
kokelaalle sanotaan:"Hyppää kaivoon!"
-Jos kokelas oikopäätä hyppää. ei häntä voi kelpuuttaa poliisiksi harkintakyvyn puutteen takia.
-Mikäli kokelas toteaa käskyn antajalle:" Hyppää itse", ei tätäkään kokelasta voi hyväksyä, sillä hän kyseenalaistaa liian herkästi saamansa käskyt.
- Mikäli kokelas sen sijaan kysyy:" Pää, vai jalat edellä?" hän on mitä parhainta ainesta seuraavalle alkavalle poliisikurssille!
"Millä tavalla, konkreettisesti? Mitä poliisi on tehnyt?"
Minua on syytetty aiheettomin perustein pari kertaa. Molempina kertoina minä olen joutunut menemään kyttikselle asiaa selvittämään vaikka joka toopelle on aivan ilmeistä ettei perusteita minun syyttämiselle ole.
Minulla taas on pari kertaa ollut hätätilanne ja olen soittanut poliisille. Poliisi ei ole saapunut koskaan paikalle. Tämä poliisin laiskuus, kuten yllä olen maininnut, ei kuitenkaan koske sellaisia tapauksia joissa minä olen ollut syyllinen.
Kerran nuorisojengi uhkasi pahoinpidellä minut ja sivullinen hälytti poliisin. Poliisi päästi nuorisojengin pakoon mutta minä jouduin kuulusteluun.
Minun kotiini murtauduttiin. Minä sain selville kuka murron oli tehnyt. Poliisi sen sijaan ei koskaan saanut sitä selville, enkä minä saanut mitään korvausta valtiolta murrosta.
Kumma kuinka joillekin tyypeille tuntuu kertyvan juuri kaikki mahdolliset viranomaisten väärinkäytökset. Pora-liikkeen lisäksi toisena esimerkkinä Stacy. Mikä onkaan tyypin oma osuus tapahtumiin, joka jää aina kertomatta.
Ei kannata syyllistää. Joillekin vain tapahtuu paljon enemmän pahaa kuin toisille. Sitäpaitsi minä en esimerkiksi usko Suomen oikeuslaitoksen puolueettomuuteen tai että siellä saisi oikeutta. Johan me näimme edellä kerrotusta, miten Malmin poliisilaitos on täynnä kusipäitä poliiseja...kyllä niitä riittää muuallekin.
Eikö Pora-liike olekaan Stacy?
mies kirjoitti: "... Johan me näimme edellä kerrotusta, miten Malmin poliisilaitos on täynnä kusipäitä poliiseja..."
Nyt putosin taas. Mistä edellä kerrotusta 'mies' on nähnyt, että "Malmin poliisilaitos on täynnä" jne.?
"nalsa kirjoitti: "Kumma kuinka joillekin tyypeille tuntuu kertyvan juuri kaikki mahdolliset viranomaisten väärinkäytökset. Pora-liikkeen lisäksi toisena esimerkkinä Stacy. Mikä onkaan tyypin oma osuus tapahtumiin, joka jää aina kertomatta."
Enkös minä kertonut mikä minun osuuteni tapahtumiin oli (siis että valitin poliisin kohtelusta) ? Kaikki on kaiken lisäksi siististi mapeissa.
Syrjintä on aina syrjintää, eikä kukaan ansaitse tulla syrjityksi vaikka poliisin kanssa olisikin hankala asiakas. Ja mikäli on yhtään uskomista uutisiin, poliisilla on sadoittain hankalampia asiakkaita kuin minä. Jos joku on "poliisin vanha tuttu" niin kyllä se yleensä oletetaan johtuvan sen henkilön halusta tehdä asioita jotka johtavat poliisille tutuksi tulemiseen eikä poliisin halusta terrorisoida jotain henkilöä, mutta kyllä tämä jälkimmäinenkin toteutuu.
Poliiseilla on esimerkiksi tapana terrorisoida punavihreästi ajattelevia ihmisiä - tehdä kotikäyntejä, takavarikoida tietokoneita yms. perusteena ilmeisen perusteeton epäilys eläinaktivismiin liittyvistä sabotaaseista. Olin kerran sellaisessa ratsiassa että poliisi etsi tiettyä henkilöä, joka oli syyllistynyt minun itsenikin jyrkästi tuomitsemaan sabotaasiin. Ilmeisesti henkilön oletettiin piileksivän kirjahyllyssä, koska sieltä poliisi sitä lähinnä etsi. Poliisi löysi videokasetin jossa oli uusnatsiaiheinen dokumentti. Tuli kuulusteluissa kyselyitä että onkos teillä yhteyksiä uusnatseihin.
Voisin lyödä vaikka vetoa että kun minkit karkaa siksi että humalainen isäntä on päästänyt ne karkuun jossain Pohjanmaalla niin kotietsintöjä tehdään Etelä-Suomea myöten ja vastaavasti jos joku rastapäinen, lävistyksiä omaava henkilö joutuu pahoinpitelyn kohteeksi Kauhavalla niin poliisi pistää sen Ö-mappiin.
Tämä on nyt yksi esimerkki. Homoseksuaalisuus ei ole plussaa poliisin silmissä, ei myöskään romaniveri, yllämainitut aatteet, rave-musiikin kuuntelu tai harrikan omistaminen.
Voi tyhmä minä. Stacy-neitihän on taas vauhdissa uuden nimen turvin.
"...tapana terrorisoida punavihreästi ajattelevia ihmisiä.."
Ei ole terrorisoivia poliiseja ainakaan vielä näkynyt oven takana. Mutta voi herranjestas kun tulevat, niin löytävät Adolf Hitlerin Taisteluni kirjahyllystä. Täytyy kai piilottaa.
Se, että poliisi kutsuu jonkun kuulusteltavaksi, ei suinkaan välttämättä merkitse epäilyä syyllistymisestä johonkin. Työnantajaani, joka oli siinä vaiheessa kohdallani jo historiaa, epäiltiin vuosia sitten petoksesta, ja minut kutsuttiin kuulusteluun. En hetkeäkään kuvitellut ennen kuulustelua, sen aikana tai sen jälkeen, että minua olisi mistään laittomasta epäilty. Poliisin on kuultava kaikkia sellaisia, joiden se arvelee asiasta jotain tietävän, jotta tosiseikat tulisivat ilmi.
Jos toisaalta olisin itse poliisi, ja kuulusteltava henkilö osoittautuu hyvin vastahakoiseksi, ei halua tehdä yhteistyötä ja hankaloittaa muutenkin asian selvittämistä, alkaisin ilman muuta epäillä, etteivät jauhot hänenkään pussissaan kaiketi aivan puhtaita ole. Tämä näkyisi väistämättä kuulustelussa. Jos henkilö on vielä aikaisemmin tuomittu jostain, epäilykset olisivat sitäkin vahvempia.
Kanssakäymiseen poliisin kanssa pätevät pitkälle samat lainalaisuudet kuin muuhunkin ihmisten väliseen toimintaan - poliisi kun yllättäen on, niin hyvässä kuin pahassakin, myös ihminen. Niinpä heidän asennoitumisensa esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan vaihtelevat oman taustan, kotikasvatuksen ja kokemusten mukaan. Siksi poliisikoulutuksessa olisi näihinkin asioihin kiinnitettävä enemmän huomiota ja pahimmat asennevammat olisi pystyttävä havaitsemaan ja karsimaan jo pyrkimisvaiheessa.
Ruotsin Arbetslivsinstitutet on julkaissut viime vuonna tutkimuksen, jonka aiheena on eri ammatteja edustavien järjestäytyneiden työntekijöiden kokema seksuaalivähemmistöihin kuuluviin työtovereihin kohdistuva syrjintä (Fackmedlemmars uppfattningar om diskriminering på grund av sexuell läggning på arbetsplatsen, Carina Bildt, Arbetslivsrapport nr 2004:10, ISSN 1401-2928)
Tutkimukseen osallistui mm. 479 Ruotsin poliisien liiton jäsentä, joista homo- tai biseksuaaleiksi ilmoittautui 36. Seksuaalivähemmistöihin kuuluviin työtovereihin kohdistuvia ennakkoluuloja oli havainnut yli puolet heterovastaajista ja 80 prosenttia homo-/biseksuaalisista vastaajista. Konkreettista syrjivää käytöstä oli todennut runsas neljännes heterovastaajista ja 61 prosenttia muista. Poliisin palveluksessa olevista homo-/tai biseksuaalisista vastaajista 92 prosenttia ei salannut suuntautumistaan työpaikalla.
Poliisin keskuudessa ennakkoluuloja ja syrjintää todettiin esiintyvän jonkin verran keskimääräistä enemmän, mutta mitenkään tavatonta se ei ollut muissakaan ammateissa.
Koko tutkimus löytyy osoitteesta
http://ebib.arbetslivsinstitutet.se/arb/2004/arb2004_10.pdf"Ei ole terrorisoivia poliiseja ainakaan vielä näkynyt oven takana."
Johtuisikohan se siitä ettet ole tarpeeksi punavihreä?
"Mutta voi herranjestas kun tulevat, niin löytävät Adolf Hitlerin Taisteluni kirjahyllystä. Täytyy kai piilottaa."
Kommunistisen manifestin ohella se on ehkä maailman tylsin ja epäajankohtaisin kirja. Poliisi tykkää enemmän katsella videoita ja pelata videopelejä. Kummassakaan em. kirjassa ei ole edes värikuvia.
"poliisi kun yllättäen on, niin hyvässä kuin pahassakin, myös ihminen. "
Tätä on hoettu väsyksiin asti. Eilen kuulin tuon telkkarissa, ensimmäisen kerran kuulin sen aikoinaan Totti Karpelalta ja nyt sitten täällä.
Mitäpä jos kaikki muutkin olisivat vain ihmisiä? Lääkärit, vaikkapa? Tai sitten sotilaat? Tykin ammus pääsi hieman "lipsahtamaan", mutta ei se mitään, mehän ollaan vain ihmisiä?
Jos on kerta niin paljon valtaa kuin poliisilla on eli niin paljon että sitä jopa mediassa ihmetellään niin sitten pitää vähintään olla sille vallalle puolueeton vartija!
Sellaista on tottakai helpompi vastustaa, jota ei pidä ihmisenä.
Siitä vaan poraliikkeet ja muut kehittelemään robottipoliiseja, robottipsykiatreja, robottisotilaita ja robottipoliitikkoja, niin ei tarvitse kohdata ihmisiä oman elämänsä ongelmien kanssa painiskellessaan.
Niinhän se on, että yksittäiset tapaukset helposti rinnastetaan kokonaisen joukon ominaisuudeksi. Siitä taitaa olla kysymys meidän homojenkin (tällä palstalle kirjottaneiden) asenteissa poliisin rasismista ja suvaitsemattomuudesta. Jos esim. keskivertoa useammin tietyn ryhmän edustaja joudutaan kiikuttamaan putkaan niin eiköhän siinä asennevamma aika nopeasti kyseistä ryhmää kohtaan synny. Ei tietenkään pitäisi, mutta niin se vain on.
Poliisi koulutukseen, niin kuin tuossa edellä on tullutkin jo esille, haetaan tietynlaista tyyppiä, mutta viitaten psykopaatti/narsistien uhrit -keskusteluunkin, eikö voisi olettaa, että juuri polisin virka olisi otollinen ko. ryhmälle päästä toteuttamaan sadistisia ja psykopaattisia taipumuksia?
Itselläni ei ole polisin kanssa, onneksi, muita kontakteja kuin ylinopeussakkojen osalta mutta kyllä juuri nuo poliisien rasistiset ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan tekemät töppäykset ovat mustanneet omaa poliisikuvaani. Esim. muutama vuosi sitten Vaasan tapaus. Taisi olla niin, että tapaus sai alkunsa kun erästä poliisia haastateltiin FST:n puolella ja tuo haastattelu oli pelkkää alentavaa halveksuntaa homoseksuaaleja ja maahanmuuttajia kohtaan. Taisi kuitenkin ko. tapauksesta tuo "rotta" :)) saada tuomion/huomautuksen rasistisesta käytöksestä jne. (Aika hyvin kun ko. tapauksesta ei löytynyt netistä jälkeäkään - tavallisesti löytää mitä ikinä haluaa etsiä - eli taitaa poliisin sensuuri toimia).
Onkos kukaan yrittänyt tehdä poliisista valitusta? Yleensä ensimmäisenä väitetään poliisilaitokselta, ettei se ole mahdollista.
Meikäläisellä ei ole sen kummempaa kontaktia ollut suomalaiseen poliisiin, muuten kuin että erään perheessä sattuneen välikohtauksen jälkeen poliisi takavarikoi talosta suhteellisen arvokkaan sapelin 1700-luvulta. Juttu johti syytteeseen ja sapeli oli todistusaineistona, jonka jälkeen se tietysti haluttiin takaisin. Sepä ei ollutkaan ihan niin helppoa. Suunnilleen puoli vuotta ja pari juristin sanelemaa kirjettä myöhemmin sapeli sitten viimeiseltä löytyi poliisilaitoksen kätköistä.
Voi toki olla, ettei suomalaista poliisia pääse juurikaan lahjomaan, mutta oikeudenmukaista kohtelua siitä firmasta ei kyllä välttämättä saa.
Kokkolan tapaus liittyi Setan toimiston avaamiseen Kruunupyyssä. Ko. poliisi oli silloin ja on edelleenkin kokoomuksen edustajana Kruunupyyn valtuustossa. Hän oli julkisuudessa protestoinut toimiston avaamista vastaan, jolloin FST:n rannikkokanava teki asiasta jutun. Kokkolan poliisilaitoksella toimiva poliisi antoi haastattelun virkapuvussa.
Poliisin toiminnasta tehtiin kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka antoi poliisille huomautuksen.
Anteeksi ylipitkä viesti, mutta en malttanut olla kommentoimatta. Sorry.
Oletteko koskaan kuulleet sanontaa/vitsiä ”koska en päässyt Kadettikouluun, menin Poliisikouluun”? Samaa kuulee joskus myös käänteisessä muodossa…
Noh, olen ilmeisesti jonkinlainen epäonnistumisen ruumiillistuma, koska tavallaan tein ne molemmat; kävin Kadettikoulun ja valmistuin upseeriksi, minkä jälkeen erikoistuin sotilaspoliisiupseeriksi, ”sotakoiraksi” siis. Olen toiminut varuskunnan ”poliisipäällikkönä” ja kouluttanut varusmiessotilaspoliiseja sekä Hangon että Lappeenrannan varuskunnissa. Palvelin puolustusvoimissa 13 vuotta ja erosin palveluksesta kapteenina v. -97 mennessäni YK:n Turvallisuuspalveluun töihin.
(valtion väkivaltakoneiston osaksihan armeijaa ja mitä hyvänsä turvallisuusorganisaatiota kai kutsuisivat jotkut täällä kirjoittelevat jälkitaistolaiset/kettutytöt/ globalisaa-tiota vastustavat autojenkaatajat ja pienyrittäjien ikkunoi-denrikkojat sekä muut ammattimielenosoittajahörhöt ).
Puolustusvoimathan on ehdottomasti vielä vanhoillisempi kuin (siviili) Poliisi.
Olen ollut tietoinen omasta sukupuolisesta suuntautumisestani noin 12-vuotiaasta asti. Ulos kaapista tulin kuitenkin ensimmäisen kerran vasta lähimmille esimiehilleni Lappeenrannassa, kertomalla asiasta suullisesti niille, joiden tarvitsi tietää, ja kirjallisesti, virallisella ilmoituksella komentajalleni, silloisen Maanpuolustusopiston Johtajalle, eversti N.N:lle.
Jopa äidilleni kerroin vasta 2 vuotta myöhemmin…
Syynä oli se, että tuohon aikaan (v. -92, Lappeenranta, 30 km itärajalta…) toimenkuvaani kuului aika voimakkaasti myös ”ulkoisten tekijöiden taholta tulevien Puolustusvoimiin kohdistuvien tiedustelu- ja sabotaasiyritysten seuranta, ennaltaehkäisy, torjunta ja tutkinta”. Kukin täällä päätelköön itse mitä se tarkoittaa, mutta halusin yksinkertaisesti välttää minuun mahdollisesti kohdistuvat kiristysyritykset.
Naputtelin ilmoituksen, printtasin sen, ja poistin kaikki varmuuskopiot koneeltani. Soitin komentajani sihteerille ja pyysin audienssia jonka sainkin jo parin tunnin kuluttua.
Ilmoittauduttuani komentajan konttorissa ja esitettyäni ko. dokumentin hän sanoi: ”No voi vittu Pete. En mä tienny, että sä oot homo!”, johon vastasin: ”Herra eversti, ei teidän kuulunutkaan tietää”.
Pähkittyämme vähän aikaa mitä asialle pitäisi tehdä, päädyimme siihen lopputulokseen, että panemme ilmoituksen ”salaisten” kirjekuoreen (ruskea kirjekuori, joka on vuorattu sisältä kalkeeripaperilla, jotta tekstiä ei voi nähdä edes valoa vasten katsomalla kuoren läpi) ja yksinkertaisesti lisäämme sen henkilötietomappiini komentotoimiston arkistoon. Siellä se on kai tänäkin päivänä…
Siinä se. Asiasta ei keskusteltu sen koommin, paitsi että komentaja tarjosi minulle koko illan upseerikerholla muutamaa päivää myöhemmin, koska hän sanoi arvostavansa rohkeuttani ja rehellisyyttäni. Se tuntui hyvältä.
Muut esimiehet joille kerroin, lähinnä kohauttelivat olkapäitään tyyliin: ”So what?”.
Työskentelin PV:ssä tämän jälkeen monta vuotta ilman, että kukaan olisi asiaa esille ottanut.
Siis: Puolustusvoimatkin ovat ainakin minun osaltani suhtautuneet asiaan täysin neutraalisti; joidenkin esimiesten osalta jopa tukien ja kannustaen jaksamaan.
Siviilipoliisista haluaisin mainita sen, että paitsi että minulla on ”entisestä elämästäni” luonnollisesti paljon yhteistyökumppaneita, työtovereita ja ennen kaikkea ystäviä sillä alalla. Useimmat heistä tietävät suuntautumiseni ja ovat erittäin ok. asian kanssa.
Olen valitettavasti joutunut tekemisiin myös muiden siviilipoliisien kanssa täällä kotona Espoossa monet kerrat. Syynä on se, että puolisoni kärsii jälkitraumaattisesta stressireaktiosta. (Raiskattu kahden HIV – positiivisen miehen toimesta 24 tunnin ajan vuosia sitten. Eivät onnistuneet tartuttamaan, mutta jos psyykenlääkitys klikkaa, hän saattaa alkaa elää sitä kokemusta uudelleen luullen kaikkia ympärillä olevia raiskaajiksi.)
Tämän vuoksi hänellä on aika kova lääkitys, jonka virheannostelu ja/tai alkoholi sen kanssa voi johtaa silmittömiin raivo/itsepuolustuskohtauksiin, tai silloin tällöin jopa itsetuhoisuuteen.(luojan – tai minkä tahansa - kiitos, hän on nyt melkein parantunut…)
Tällaisia tapauksia on sattunut jo kymmenkunta kertaa kolmessa vuodessa, jonka olemme olleet yhdessä, ja silloin meille on tullut poliisi ja/tai ambulanssi joko minun, hänen, tai naapurien kutsumana, ja joka kerralla poliisi on ollut hyvin hienotunteinen, jopa joutuessaan viemään puolisoni Jorvin psykiatriselle vähän ”lepäämään”, tai antaessaan ensihoitajien tehdä sen, tai jopa viedessään minut ja koiramme yöksi turvaan putkaan. (ei siis pidätettynä tai kiinniotettuna, vaan vapaaehtoisesti evakkoon, koska kukaan tilapäisen yöpaikan mahdollistava kaveri ei ollut tavoitettavissa…)
Aina on ollut selvää, että olen hänen puolisonsa, mutta minkäänlaista syrjintää tai vittuilua ei koskaan ole ollut kuvassa. Kiitos heille!
Siis tässä mielipiteeni tästä asiasta. Mielestäni ihmiset, joilla on ongelmia poliisin kanssa, menkööt itseensä. Onkohan tullut vähän touhuttua tajuntaa laajentavien mömmöjen kanssa tai riehuttua muuten vaan hulluna humalassa? Kyllä siitä jonkinmoisen leiman saa…
Sukupuolinen suuntautuminen ei poliisin (myöskään sotilaspoliisin ;-))kanssa todellakaan ole ongelmallista, mikäli sitä ei itse aiheuta ylittämällä normaalin käyttäytymisen rajat!
Petri Ålander
PS. JormaH. Mikäli olet se henkilö, keneksi sinua luulen, olet tuntenut vanhempani (Esa ja Leena; sukunimi varmaan sanoo paljon…), ja olisi kiva keskustella yksityisesti tästä ja muista aiheeseen liittyvistä asioista. Minulla on oma postilaatikko tässä sivustossa, mistä löydät myös Hotmail – osoitteeni.
Sorry again about such a long message.
Same
Petrin kokemuksissa on itselleni tuttua.
Valmistuin työelämäni eräässä vaiheessa pitkän koulutuksen jälkeen tehtävään, jossa olin paljon tiedon haltija. Oman arvioni mukaan niitä tietoja olisi voitu yrittää kiristää, käyttäen keinona homouttani. Homoseksuaaliset teot eivät siihen aikaan olleet enää rikos.
Marssin heti tehtävän aloitettuani päällikön puheille. Kerroin identiteetistäni hänelle ja syyksi sen, että sillä asialla voisi joku saada päähänsä kiristää.
Sovimme, että jos jotain tuollaista tapahtuisi, ilmoittaisin heti hänelle ja minut siirrettäisiin organisaatiossa täysin toisiin tehtäviin, pois tiedon ääreltä. Mitään ei koskaan tapahtunut.
Esimieheni suhtautuminen oli täysin asiallinen. Hän kertoi oivaltaneensa identiteettini jo aikaisemmin.
Toisen kerran, aivan toisessa paikassa, paljon edellistä tapatumaa myöhemmin minua pyydettiin vastaamaan yksikön turvallisuudesta. Marssin talon ylimpään johtoon, turvallisuudesta vastaavan johtajan puheille. Kerroin hänelle identiteetistäni ja parisuhteestani. Sanoin hänelle, että haluan hänen tietävän ja se huomioon ottaen päättävän, voinko ottaa vastuullisen tehtävän vastaan. Varsin pian esimieheni kutsui puheilleen ja ilmoitti talon johdon valinneen minut vastaamaan yksikön turvallisuudesta.
"Siis tässä mielipiteeni tästä asiasta. Mielestäni ihmiset, joilla on ongelmia poliisin kanssa, menkööt itseensä. Onkohan tullut vähän touhuttua tajuntaa laajentavien mömmöjen kanssa tai riehuttua muuten vaan hulluna humalassa? Kyllä siitä jonkinmoisen leiman saa…
Sukupuolinen suuntautuminen ei poliisin (myöskään sotilaspoliisin ;-))kanssa todellakaan ole ongelmallista, mikäli sitä ei itse aiheuta ylittämällä normaalin käyttäytymisen rajat!"
Ei ole tullut touhuttua mömmöjen kanssa eikä ole tullut riehuttua ja ylipäätään käyttäytyminen on ollut normaalia hillitympää. Minua ei olla esimerkiksi nähty selkeästi päihtyneenä tällä vuosituhannella oman asuntoni ulkopuolella, eikä silloin kun dokasin omassa asunnossani kunnolla sinne tarvinnut kutsua poliisia.
Ainoa vikani on se että tein valituksen poliisin toimista. Olen tehnyt valituksen myös muiden viranomaisten toimista ja joka kerta viranomainen on kostanut sen tavalla tai toisella simputtamalla.
On se kumma kun poliisia arvostellaan jopa julkisessa mediassa mutta täällä vain syytetään uhria. Oliko Thaimaan katastrofikin turistien omaa syytä, arvomaailmaasi ihmetellen kysyn.
Stacy-neiti toteaa käyttäytymisensä olevan normaalia hillitympää. Hyvä esimerkki hänen hillitystä käyttäytymisestään on mielenilmaisu Z-lehden toimitukselle. Sen hän iski puukolla kiinni toimituksen oveen.
Haluaisin tietää, mistä Petelle ja JuhaniV:lle tulivat ne epäilykset mahdollisesta kiristämisestä?
Aika erikoista on mielestäni se, että homoseksuaalisuuteen Peten kohdalla suhtauduttiin "tabuna": vaikutti olevan salassa pidettävä asia. Tavallaan siitä tuli Peten ja hänen luotto-ystävien yhteinen "salaisuus", jota ei saanut paljastaa "ulkopuolisille", mutta se yhdisti heitä pinnallisesti. Mikä on tämä häpeän värittämä tunne, joka tekee homomiehestä "epäilyttävän"? Se vaikuttaisi olevan muuta kuin tosiasioihin perustuvaa. Pitääkö heteronoloisen hintin pitää turpansa kiinni ja pitää yllä kulissia virkansa takia, koska muuten hänen uransa on uhattuna? Kuka kiristäisi ja miksi ja mitä hän sillä mahdollisesti saavuttaisi? Onko se yhden homomiehen sadomasokistinen harha, että häntä tultaisiin hallitsemaan, jos hän paljastaisi oman "munattomuutensa" vai mahdollisesti torjuttu toive ( master-slave)?
Ei hätää, kaikki onkin hyvin: homoja ei kiusata poliisivoimissa eikä ole koskaan kiusattukaan.
Sama asia JuhaniV:llä, kun hän kysyy suoraan esimieheltään, että onko hän homomiehenä luottamuksen arvoinen, kun hänelle annetaan vaativia tehtäviä organisaatiossa? Mistä lähtee tämä epäilys omista kyvyistä? Pelkäsikö JuhaniV sitä, että hän olisi paljastunut "petturiksi", jos hän ei olisi ehtinyt ensin ja heittänyt "korttejansa pöytään"?
Tarinat kertovat minulle säälittävästi omaa kieltään homojen asemasta työ-elämässä, joita värittävät pelko ja epävarmuus. Taustalla välähtää ylikuormittumisen tuntemukset ( Petellä sana "jaksaminen"). Tarinat kertovat minulle myös yksinäisyydestä työpaikoilla tai ainakin yksinäisyyden tunteista.
"Loppu hyvin, kaikki hyvin; ei tapahtunutkaan sitä, mitä minä pelkäsin, joten puheet homojen kiusaamisesta ovat bullshittiä, koska minullekaan ei tehty mitään pahaa"
Kyllä vain homoudella voidaan kiristää ”kaapissa” olevia. Ainoa puolustuskeino on tuoda asia esille itse.
Vastaavasti homouden vuoksi voi joutua syrjityksi ja kiusatuksi työyhteisössä. Pahimmassa tapauksessa voidaan painostaa jopa irtisanoutumaan tai keksitään keinotekoiset syyt, joilla voidaan irtisanoa. Vaikka laki kuinka kieltää syrjinnän, on olemassa paljon keinoja asian hoitamiseen siten, ettei asian toteennäyttäminen oikeudessa onnistu.
Suomi ei aina ole niin tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen maa, kuin tekisi mieli kuvitella.
"Tarinat kertovat minulle säälittävästi omaa kieltään homojen asemasta työ-elämässä, joita värittävät pelko ja epävarmuus. Taustalla välähtää ylikuormittumisen tuntemukset ( Petellä sana "jaksaminen"). Tarinat kertovat minulle myös yksinäisyydestä työpaikoilla tai ainakin yksinäisyyden tunteista. "
On tullut itselläkin mieleen ettei epävarmuus työn jatkosta ja pieni palkka ole riittävä "vakuutus" sille että joutuisin mahdollisesti työyhteisössä savustetuksi ja/tai outatuksi. Töissä vain väsyy ja tympiintyy, elintaso ei kohoa ja altistaa itsensä solvaukselle tai outtaamiselle pahimmillaan. Onneksi näin ei ole minulle koskaan käynyt.
Mutta jos ajatellaan että voisi löhötä kortistossa versus joutua paskaduuniin (jossa saa yhtä vähän rahaa kuin kortistossa ollessa tai vähemmän), tulla savustetuksi ja saada rangaistukseksi karenssin niin ei oikein huvittaisi sitä lisäriskiä ottaa. Asia olisi eri jos työstä pääsisi eroon ilman karenssia.
"Loppu hyvin, kaikki hyvin; ei tapahtunutkaan sitä, mitä minä pelkäsin, joten puheet homojen kiusaamisesta ovat bullshittiä, koska minullekaan ei tehty mitään pahaa"
Se on tätä suomalaista pää pensaaseen -tyyliä. Itänaapuri pääsi brezhneviläisyydestä eroon 1986. Milloin me?
"Kyllä vain homoudella voidaan kiristää ”kaapissa” olevia. Ainoa puolustuskeino on tuoda asia esille itse."
Ei se ole puolustus. Se on vahingon tekemistä itselleen etukäteen niin sitten välttyy outtaamisen odotuksen pelolta.
Jotkut tietysti haluavat tulla ulos kaapista syystä tai toisesta, kukapa haluaisi iloisen uutisen sisällään pitää jos on vaikkapa kumppani löytynyt, mutta aika monelle se on enemmän tai vähemmän pakko.
Nimimerkeille "Mies" ja "Pora-liike";
Kaapista ulos tuleminen työyhteisössä, joka on perinteisesti hyvin konservatiivinen, on omat vaikeutensa. Halusin vain omia kokemuksiani kuvailemalla kertoa, että se on mahdollista, ja johtaa joskus (ainakin minun kohdallani) hyvinkin positiiviseen lopputulokseen.
Mitä tulee nimimerkki "miehen" esittämiin olettamuksiin jonkinlaisesta "kaverien yhteisestä salaisuudesta", en voi muuta kuin olettaa, että et joko ole lukenut viestiäni kokonaisuudessaan, tai sitten et vain yksinkertaisesti ole ymmärtänyt lukemaasi. Vertaus on järjetön.
Enemmänkin kyseessä on kutakuinkin täydellinen omistautuminen työllesi ja kaikelle sille, mitä se edustaa. Siis idealismi niin pitkälle vietynä, että olet valmis uhraamaan omat syvimmät salaisuutesi sen hyväksi, mihin uskot ja mitä puolustat (Minun tapauksessani Puolustusvoimat ja Suomen itsenäisyys, kansalaisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet etc.)
Jokainen, joka on työskennellyt, tai edes tuntee jonkun, joka on työskennellyt ehdotonta luottamuksellisuutta vaativissa tehtävissä ymmärtää, että mikä hyvänsä seikka, jota työntekijä ei halua saattaa esimiestensä tietoon, on potentiaalinen turvallisuusriski ko. organisaation kannalta (kiristys).
Itse olen iloinen siitä, miten sain asian hoidettua, ja miten hyvin sen jälkeen pystyin työni hoitamaan.
Petri Ålander
"Enemmänkin kyseessä on kutakuinkin täydellinen omistautuminen työllesi ja kaikelle sille, mitä se edustaa. Siis idealismi niin pitkälle vietynä, että olet valmis uhraamaan omat syvimmät salaisuutesi sen hyväksi, mihin uskot ja mitä puolustat (Minun tapauksessani Puolustusvoimat ja Suomen itsenäisyys, kansalaisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet etc.)"
Oi miksi? Oi miksi etenkin kun nämä vaikuttavat olevan toistensa kanssa joskus kovastikin ristiriitaisia pyrkimyksiä.
Raamattua lainaten: "parempi elävä koira kuin kuollut leijona". Ei mikään aate ole niin jalo että se vaatisi oman elämänsä uhraamista.
"mikä hyvänsä seikka, jota työntekijä ei halua saattaa esimiestensä tietoon, on potentiaalinen turvallisuusriski ko. organisaation kannalta (kiristys)."
Tämän voidaan kääntää sillä tavoin että organisaatio käsittää sinut turvallisuusriskiksi ja käyttää seksuaalista suuntautumistasi kiristyskeinona. Mitkähän muut asiat olisivat tuollaisia turvallisuusriskejä? Jos hetero esimerkiksi käy vieraissa, niin pitääkö sekin ilmoittaa esimiehelle? Jos vaikka pappi keräilee s/m -pornoa niin pitääkö hänen tehdä tili siitä esimiehelleen? Ja mitä tuosta uhrautumisesta saa? Pelkän kurjan palkan. Entä sinä päivänä kun idealismin palo hiipuu?
Mistä juontaa juurensa kiristämisen mahdollisuus?
Yhdysvalloissa on menossa taantumuksen aika , koska esim. Aleksanteri- elokuva ei keränyt katsojia, koska se sai maineen homo-elokuvana. Mitenköhän kaapissa siellä tulee olla, jotta saa töitä?
Nimimerkeille "mies" ja "pora-liike".
Tämän keskustelun piti koskea poliisin oletettua homofobisuutta, johon halusin tuoda oman näkemykseni.
Valitettavasti se teidän kahden toimesta on siirtynyt täysin toisaalle; henkilökohtaisen häpeän ja pelon, työpaikkakiusaamisen ja nimim. "miehen" tapauksessa jopa jonkinlaisten masokismiarvuuttelujen(???!!!) suuntaan. Mistään näistä ei ainakaan minun kohdallani ole koskaan ollut kysymys.
En näe omalta osaltani tarpeelliseksi enää jatkaa tällaista keskustelua. Mikäli alkuperäiseen aiheeseen tai edes hieman sitä sivuamaan pystytään palaamaan, olen toki valmis liittymään takaisin mukaan.
Vielä viimeisen kerran nimimerkille "mies".
Luin minua kommentoivan viestisi varmaankin hieman huonosti ensimmäisellä kerralla, koska en huomannut tuota "Kuka kiristäisi ja miksi?" -kysymystä.
Vastaanpa siihen nyt tässä ennen kiitosta, kumarrusta ja poistumista, jättäen teidät arvon ladyt leikkimään keskenänne...
Kuka:
FSB; Federal'naya Sluzhba Bezopasnosti, Venäjän Federaation tiedustelupalvelu, KGB:n seuraaja. ERITTÄIN hyvä onnistumisprosentti tällaisissa tapauksissa ympäri maailman.
Miksi:
Jos et tuolloista toimenkuvaani ymmärtänyt kuvauksestani, minun lienee tarpeen vääntää se rautalangasta: "Puolustusvoimiin kohdistuvien ulkoisten uhkien torjunta jne." = Vastatiedustelu.
Tiedoksi epäilijöille ja niille, jotka arvelevat minun potevan jonkinlaisia "James Bond" – harhoja.. Kysymys ei todellakaan ole siitä. Olisikin (olisi ollut paljon jännempää).
Sen puolen duuni oli tosi tylsää, eikä mitään koskaan tapahtunut. Suurimman torjuntavoittoni sain kun onnistuimme pidättämään 18 venäläistä, jotka olivat luvatta sotilasalueella...
Kyseessä oli koululuokka; 16 lasta ja 2 opettajaa majoittuneena halvassa motellissa toisella puolen varuskuntaa ja menossa ”Robin Hood” – halpahalliin toisella varuskunnan toisella puolella. Eivät viitsineet kiertää, vaikka näkivät venäjäksikin kirjoitetut kieltotaulut…
Mikäli joku ihmettelee, miksi näinkin ”hyshys” – juttuja voin kirjoittaa, niin tiedoksi, että mitään kummempaa ei koskaan tapahtunut, en ole enää Puolustusvoimien palveluksessa, ja ne vähäisetkin rikkeet joita jouduin tutkimaan ovat jo rikosoikeudellisesti vanhentuneet, joten salassapitovelvollisuutta ei enää ole.
Hyvä ”mies”.
On hyvä, että käytät termiä ”mies” vain nimimerkkinä. Jatka samaa linjaa, sillä varsinaisesti sinua itseäsi kuvaamaan ko. sanasta ei ehkä ole.
Palaan tämän ketjun otsikon asiaan kahdella tekstillä. Muistissa ylläpidolta saamani huomautus ylipitkistä sanomista. Kenties en nytkään onnistu.
Poliisille maksetaan palkkaa siitä, että järjestys säilyy tässä maassa. Mitä kauemmaksi Suomesta mennään sitä kielteisempiä esimerkkejä löytyy poliisin vallasta ja käytöksestä. Meksikossa oleskellessani siellä asunut sisareni neuvoi, että jos poliisi pysäyttää kadulla, poistu heti paikalta noudattamatta kehotusta. Poliisi hankki palkan jatketta summittaisilla pidätyksillä ja sakottamalla mielivaltaisesti.
Suomalaisilla on poliisista varsin korkea käsitys. Tanskalaismiehen tekemä kahden poliisin murha Helsingin Tehtaankadulla sai aikaan todella mittavan sympatialisän poliisia kohtaan. Silloin viimeistään tuli selväksi ihmisille, että poliisin tehtävänä on suojella, eikä kiusata meitä.
Poliisin olen kohdannut Suomessa monella tavalla ja monessa eri roolissa. Poliisin kanssa en ole kuitenkaan sänkyyn asti koskaan päässyt. :-)
Nuoruudesta minulle on poliisista jäänyt yksi pysyvä trauma. Kaikki kaverini olivat joskus putkassa selviämässä juopumuksesta tms. Ne olivat sen ikäisten sankaritarinoita. Minä en joutunut koskaan putkaan, ei ollut edes lähellä. Tunsin itseni todella epänormaaliksi! No vika oli toki minun, eikä poliisin. Korjasin asian vasta paljon myöhemmin käydessäni tuttua poliisia tapaamassa hänen työpaikallaan. Pyysin päästä katsomaan heidän putkatilojaan. Ne minulle esiteltiin. Voin siis nyt leveillä olleeni putkassa. ;-)
Serkkuni oli korkeassa virassa poliisijohdossa. Hän oli tietoinen identiteetistäni. Otin kerran puheeksi poliisien suhtautumisen homoihin. Hän totesi diplomaattisesti, että homoseksuaaliset teot, eikä homoseksuaalisuus ole Suomen laissa rikos. Se ei silloin kiinnosta poliisia.
Minulla on kaveri, joka on heteromies ja poliisi. Hän on selkeästi ottanut kantaa homojen puolesta.
Tunnen useita poliiseja, jotka ovat homoja. En ole heiltä tivannut kuinka kaapissa he työpaikalla ovat. Otaksun osan olevan ulkona, osan tiukasti kaapissa, kuten homot muuallakin työelämässä. Varsinainen työtehtävä näyttää heillä hoituvan hyvin.
Yksi kannaltani kielteinen tapahtuma tulee poliisista mieleen parisuhteemme alkutaipaleelta. Mieheni suku teki kaikkensa saadakseen meidät erotetuksi toisistamme. Siihen kuului vakavaa uhkailua, mustamaalausta, häirintää ja jopa kiristystä. Olimme liian peloissamme tehdäksemme muuta kuin suojautua mahdollisimman hyvin. Suvun toiminta oikeastaan lopulta vain vahvisti parisuhdettamme.
Ikävät asiat kulminoituivat tilanteeseen, jossa mieheni äiti yritti puukottaa oman poikansa hengiltä minun läsnäollessani. Pakenimme ja kutsuimme poliisit paikalle. Poliisin tuloon meni aikaa 15 minuuttia, joka tuntui aivan liian pitkältä.
Menimme kamarille asiaa selvittämään. Paikalla ollutta poliisia ei ilmeisesti huvittanut rikosilmoituksen kirjoittaminen sen aikaisilla mekaanisilla kirjoituskoneilla ja mahdollisesti kaksisormijärjestelmällä. Hän puhui meidät ympäri: "Eihän kukaan tee omasta äidistään rikosilmoitusta". Olimme liian häkeltyneitä, joten jätimme asian silleen. Paperia olisi kuitenkin tarvittu vuosia myöhemmin testamenttioikeudenkäynnissä, äidin yritettyä tehdä poikansa perinnöttömäksi omassa testamentissaan, vedoten homosuhteeseen.
Siis jos on kanssasi eri mieltä on "lady" eikä ole oikein enää oikeutettu kutsumaan itseään mieheksi? Nainen on siis jotain vähemmän arvokasta?
Kirjoitustesi perusteella olet sovinisti. Et myöskään näköjään paljon arvosta muiden mielipiteitä. Tämä on tyypillistä sotilaspiireille, jotka väittävät puolustavansa tasa-arvoa, sanan- ja yksilönvapautta, jotka tosiasiassa ovat heille vain kauniita sanoja.
Homoutesi haluttiin armeijassa laittaa kassakaappiin, jotta pojat eivät saisi huonoja vaikutteita. Eihän Suomen armeijassa homoja ole, mitä siitäkin seuraisi.
Sovinisti-sanomaa opetetaan Suomessa kaikille varusmiehille. Moneen tämä sanoma uppoaakin hyvin. Tämä varmistetaan laittamalla pojat armeijaan mahdollisimman nuorina, jotta aivopesu toimii parhaiten.
Jäljet näkyvät yhteiskunnan henkisessä tilassa.
Koulutuksen lopputulosta voi helpoten seurata saunassa kuuntelemalla miesten armeijamuisteloita. Näissä jutuissa naisella ei ole mitään arvoa muuta kuin äidin ja oman käden korvikkeena.
Olin minäkin v-mäinen Peteä kohtaan. Sitä saa, mitä tilaa. Heh.
Minua kiinnostaa kuitenkin nämä "tunnustuksen omaiset" itsensä paljastamiset homoiksi, koska niitä ei em. kahdessa tapauksessa kukaan edes vaatinut. Jos ne olisivat turvallisuusriskejä, niin eikö niitä luulisi selvitettävän koulutuksen aikana tai valitessa työntekijöitä esim. työhönotto tilanteessa?
Minusta se on jonkinlaista hyväksynnän hakemista. Ehkä se kertoo epävarmuudesta. Onko tarpeeksi hyvä? Onko työsuoritukseni riittävä? Nämä riittämättömyyden tunteet voisivat lähteä alemmuudentunteista. Mikään ei riitä. Sitten lopuksi tulee tämä "viimeinen kortti" pöytään, millä ikään kuin sanotaan: "Olenko minä vielä hyväksyttävissä, kun minä olen tällainen?" Voin olla väärässä omine pohdiskeluineni.
Monessa tapauksessa siitä ei kumminkaan kukaan ole kiinnostunut, miten yksi homo työnsä tekee, koska kuitenkin loppupeleissä ratkaisee suhteet ja muut asiat kuin itse työn tekeminen. Tätä näkee heteroilla paljon, kun työ ja yksityisasiat sekoittuvat keskenään( eli kuvaan tulee seksi ja suhteilu). Työtä on mielestäni turha ihannoida. Se on vain työtä. Moniin työpaikkoihin haetaan "kivaa tyyppiä" eikä pätevää eli sellaista joka "sopii porukkaan tai teamiin". Minusta tämä jo kertoo paljon.
Naimattomuus sinänsä lähestyttäessä keski-ikää, kertoo jo jotakin. Minusta esim. 30-35-vuotias yksinäinen mies on harvoin hetero. Siksi on turhaa tehdä itsestään numeroa, vaikka käyttämällä homoutta siinä apuna.
"Pakenimme ja kutsuimme poliisit paikalle. Poliisin tuloon meni aikaa 15 minuuttia, joka tuntui aivan liian pitkältä."
Täytyy kyllä puolustaa poliisia tuossa: 15 minuuttia poliisilta on erinomaisen ripeää toimintaa etenkin jos tapahtumapaikka ei ole poliisilaitoksella tai sen välittömässä läheisyydessä.
"Paikalla ollutta poliisia ei ilmeisesti huvittanut rikosilmoituksen kirjoittaminen sen aikaisilla mekaanisilla kirjoituskoneilla ja mahdollisesti kaksisormijärjestelmällä. Hän puhui meidät ympäri"
Tuo on ihan tavanomaista.
Poliisin työ on sikäli kivaa että saa itse päättää kuinka paljon ottaa töitä tehtäväksi. Jos rikokset jättää kirjaamatta niin niitä ei sitten ole, piste.