Aleksanteri

Perjantaina leffateattterihin tulevaa Aleksanteri-leffaa on protestotoitu Kreikassa koska Aleksanteri Suuri esitetään siinä bi-seksuaalina mikä on historiallisesti totta ja leffassa on ColinFarrellin ja Jared Leton välisiä rakkauskohtauksia.Mielenkiintoista nähdä miten miesten sitten tälläisessä suuressa Hollywood-spektakkelissa suhde leffassa näytetään...
  • 3 / 46
  • Rokkihomo
  • 23.11.2004 21:10
Hienoa etta tuo leffa lopulta valmistui!
Ja kiitos linkkivinkeista!

..Olin "uskossa" etta Aleksanterina olisi sankaroinut
Di Caprio, mutta tassahan on mielenkiintoisempia nakymia luvassa, hrr (=alleviivatun subjektiivisena pohdintana tuo, siis). -R
Olin viikko sitten ennakkonäytöksessä ja täytyy sanoa, että kyllä koetteli kärsivällisyyttä.

Rakastan Oliver Stonen elokuvia noin yleensä, mutta tämä on täysi pannukakku.

Iso kanisterillinen elokuvan historian suurinta karismaa on heitetty täysin hukkaan. Jos samaan rainaan hankitaan Angelina Jolie, Jared Leto, Jonathan Rhys-Meyers, Colin Farrell, Anthony Hopkins ja Val Kilmer, olisi syytä onnistua paremmin.

Kerta kaikkisen ylipramea ja tarkoitukseton tekele.
Siis onko kyseessä täysin fiktiota vai faktaa?

Jenkkispektaakkeleihin kyllästynyt!
Kyseessä ei ole dokumentti eli fiktiota on luvassa. Kaikkien historiallisten spektaakkelien "historiallisuuteen" on syytä suhtautua varauksella, kukaanhan ei voi _todella_ sanoa, mitä joskus satoja vuosia sitten on tapahtunut. Saati sitten luottaa siihen, että Hollywoodissa ketään kiinnostaisi joku historiallinen uskottavuus.

Itse olisin pääsemässä tänään ilmaisnäytökseen, mutta harkitsen vielä vaivaudunko, kun kurkkukipu iski. Mutta kiinnostaisi kyllä nähdä, miten Stone on selvittänyt tuon miesrakkaus-teeman. Trailerien perusteella kun luvassa on lähinnä Troijan tasoista paskaa...
Eikös joku muukin ole tekemässä Aleksanteri Suuresta elokuvaa, jonka pitäisi valmistua ensi vuonna tai jotain vastaavaa?
Kyllä. Vastaan itse itselleni: Baz Luhrmann ja elokuvan pitäisi valmistua 2006 (jos yleensä valmistuu). Pääosassa olisi Leonardo DiCaprio.

Aleksanteri Suuresta on varmasti vaikea tehdä hyvää elokuvaa, koska siinä on helposti aivan liikaa aivan kaikkea ja ei minkäänlaista näkemystä.
Tämä Stonen raina on valitettavasti täysi pannukakku: tylsä, hahmoton, tärkeilevä ja näännyttävän pitkä. Aleksanterin hahmossa ei ole mitään kiinnostavaa: hän jää paperinohueksi suurmieheksi, hänestä ei tule ihmistä. Se ei oikeastaan ole Colin Farrellin vaan umpipuuduttavan käsikirjoituksen vika.

Angelina Jolien esittämä Aleksanterin äiti on elokuvan ainoa kiinnostava ja monivivahteinen henkilöhahmo.

Siitä sentään Stonelle pisteet, että Aleksanterin ja hänen kumppaninsa (Jared Leto) välinen rakkaus ja erotiikka näytetään kauniissa valossa, liikaa korostamatta mutta myöskään turhaan peittelemättä.
Jossain netissä sanottiin että Aleksanterin ensi-iltaa piti siirtää koska Amerikkalaiset elokuvatarkastajat eivät olisi hyväksyneet teattereihin kaikkea leffan homoseksuaalista sisältöä, mm. Farrelin ja Leton välistä kiihkeää rakastelukohtausta.

DVD:ltä sitten viimeistään löytynevät nuokin kohtaukset. Itse ainakin odotan niitä suurella mielenkiinnolla! ;)
Kiitan lisaa: siis tuosta tiedosta, etta toinenkin Aleksanteri-leffahanke on olemassa. En sentaan pelkkaa unta ole nahnyt.

Noista jenkkispektaakkeleista: onhan ne sentaan viihdyttavia, yleensa, ja hulppeita puitteita riittaa. Kyllahan sita tietaa, mita saa, kun naita menee katsomaan.

Aiheet ovat isoja, ja jenkeilla on rahaa. Minkas teet.

Mina menen katsomaan ehdottomasti heti viikonloppuna,
johan tassa on Kuningas Arthurin jalkeen ehtinyt tauko jo naissa tallaisissa leffakokemuksissa ollakin.
Vielä lainaus artikkelista jossa kerrotaa kreikkalaisten "sodasta"elokuvaa vastaan;

23.11.2004
Aleksanteri Suuri ei ollut homo eikä biseksuaali

Aleksanteri Suuri ei ollut homo eikä biseksuaali. Näin sanovat kreikkalaiset, jotka ovat tuohtuneet Collin Farrellin uusimmasta, 26.11. Suomessa ensi-iltansa saavasta elokuvasta.

Makedonian kuningas Alexander - Aleksanteri Suuri - oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. 25:een ikävuoteensa mennessä hän oli valloittanut peräti 90% silloisesta tunnetusta maailmasta. 32-vuotiaana kuollut Aleksanteri oli käytännöllisesti katsoen voittamaton. Se jätti hänet historiankirjoihin maailman mahtavimpana sotapäällikkönä ja kreikkalaisten jumaloimana historiallisena hahmona. Hahmona, jonka nimi on nyt tuhrittu homoväitteiden takia.

Puhdistaakseen muinaisen hallitsijansa maineen 25 kreikkalaista lakimiestä on nyt vetänyt elokuvan tuottaneet studion oikeuteen. Heidän mielestään Oliver Stonella on kyllä oikeus tehdä elokuvia mistä hän haluaa, mutta hänellä ei ole oikeutta vääristellä oikeasti eläneen ihmisen elämää. Lakimiehet ovat valmiita todistamaan elokuvassa esitetyt biseksuaaliset väitteet vääriksi. He sanovat, että Aleksanteri oli naimisissa Roksaneen kanssa, eikä hän välittänyt miehistä lainkaan.
Pienenä sivuhuomautuksena vaan, että Se-lehti voisi edes vähän yrittää skarpata noita uutisiaan.

Ensinnäkään Aleksanteri ei ollut alun perin nimeltään Alexander vaan Aleksandros, kas kun Makedoniassa puhuttiin hänen aikanaan vielä vähemmän englantia kuin nykyisin.

Toiseksi kyseessä ei liene Collin (sic!) Farrellin vaan Oliver Stonen elokuva, vaikka Colin siinä pääosaa esittääkin.
”Lakimiehet ovat valmiita todistamaan elokuvassa esitetyt biseksuaaliset väitteet vääriksi. He sanovat, että Aleksanteri oli naimisissa Roksaneen kanssa, eikä hän välittänyt miehistä lainkaan.”

Mielenkiintoista nähdä, miten todistavat. =)

Tuollaisen väitteen todistaminen, että joku ei ole jotakin on aika vaikea elossa olevistakin ihmisistä, historian menneistä puhumattakaan.
...mutta eihän lakimiehillä ole mitään ammattitaitoa tutkia jonkun ikiaikoja sitten eläneen ihmisen seksuaalikäyttäytymistä! Enempi siinä pitäisi kulttuurihistoriaa ja kirjallisuutta tutkia kuin lakeja.

Laki on sopimusjärjestelmä. Miten se liittyy Aleksanteri Suuren sänkykamarihommiin?

-hölmistynyt-

p.s. laitetaan lakimiehet osoittamaan että jumala loi maailman
Saku sanoi: "Jossain netissä sanottiin että Aleksanterin ensi-iltaa piti siirtää koska Amerikkalaiset elokuvatarkastajat eivät olisi hyväksyneet teattereihin kaikkea leffan homoseksuaalista sisältöä, mm. Farrelin ja Leton välistä kiihkeää rakastelukohtausta."

Yhdysvalloissa ei ole elokuvatarkastamoa kuten Suomessa vaan ikärajat ovat teollisuuden itsensä asettamia (Motion Picture Association of America) ja ne ovat suosituksia (toisin kuin Suomessa). Teattereissa voidaan siis esittää mitä vaan, mutta eri asia on ottavatko ns. valtavirtateatterit ohjelmistoonsa elokuvia, joille on annettu korkea ikäraja.

Alexanderin ikäraja on USA:ssa toiseksi korkein eli R "for violence and some sexuality/nudity." Suurin osa blockbustereista on PG tai PG-13.
Onko Amerikassa ja Euroopassa sama versio leffasta? Eihän tuossa leffassa ollut mitään muuta kuin lähinnä subtekstiä muutamaa "hieman suorempaa" kohtausta lukuunottamatta.
Parin historioitsijakaverini kanssa kävin lauantaina leffan katsomassa. Olivat sitä mieltä, että historian suhteen varsin tarkka leffa. Mutta eipä tuo leffa kuitenkaan meitä pahemmin puhutellut. Kavereitteni kanssa jälkeen päin keskusteltuani yllätyin kuinka tarkkaan Aleksanterin elämänvaiheet itse asiassa on kirjattu ylös, joten materiaalia elokuvantekijöiden käytettävissä on. Joten aika yllättävää tuo kreikkalaisten reaktio. Toki tämän päivän homous on jotain toista kuin tuolloin, mutta kuitenkin. Täytyneepä suunnata kirjastoon...
Toki tämän päivän homous on jotain toista kuin tuolloin, mutta kuitenkin.
Juuri näin. Stone on itse sanonut elokuvan homoteemasta, että se perustuu miesten välisiin suhteisiin antiikin Kreikassa eikä sitä voi siis tarkastella nykyisen käsityksen valossa siitä, mitä homoseksuaalisuus on. Eli tästä syystä lakimiehet (ja toisaalta leffan homostelun puolestapuhujatkin) ovat hieman väärillä jäljillä.
Minusta tuollainen "ei voi verrata kun sosiaalinen konteksti oli eri" -perustelu on saivartelua ja pilkun viilausta. Homous on homoutta ja heterous heteroutta, piste. Jos tuntee vetoa saman sukupuolen edustajiin, niin kyseessä on homoseksuaali. Jos taas tuntee vetoa vastakkaista sukupuolta oleviin, niin kyseessä on heteroseksuaali. Jos taas kykenee kiinnostumaan seksuaalisesti molempien sukupuolten edustajista, niin kyseessä on biseksuaali.

Eihän ennen vanhaan tunnettu esimerkiksi sellaista neuropatologista käsitettä kuin epilepsia. Aiemmin sitä kutsuttiin "kaatumataudiksi", ja vielä aikaisemmin se oli epäpyhä tila, joka johtui siitä, että henkilön oli ottanut valtaansa "riivaajat" ja "demonit". Kutsuttiinpa ilmiötä eri aikakausina kuinka erilaisilla nimillä tahansa (ja mistä viitekehyksistä tahansa) on perusilmiö kuitenkin aivan sama. Turha siitä on saivarrella.
Onneksi homoseksuaalisuus on kuitenkin poistettu sairausluokituksesta jo muutama vuosikymmen sitten...

Sinänsä ymmärrän kyllä, mitä tuolla vertauksella ajetataan takaa, mutta mielestäni se osuu siinä mielessä harhaan, että homoseksuaalisuutta ei voi mielestäni redusoida ihmisen fysiikkaan tai esimerkiksi genetiikkaan. Tunteet ja se miten kuvaamme tunteita riippuvat paljon myös siitä, millaisessa yhteiskunnassa kulloinkin eletään.

Se, mitä homoseksuaalisille suhteilla - tai millä tahansa suhteilla - nykyään tarkoitetaan, poikkeaa varmasti suuresti siitä, millaisia suhteita tuhansia vuosia sitten oli. Ihan vain sen takia, että käsityksemme seksuaalisuudesta ja sen syntymisestä sekä naiseudesta ja miehuudesta ovat hyvinkin erilaisia kuin Aleksanteri Suuren aikaan.

Lisäksi mielestäni on kaksi eri asiaa arvioida sitä, onko jollain historian henkilöllä ollut homoseksuaalisia suhteita tai onko hän ollut homoseksuaali.
"Jos taas tuntee vetoa vastakkaista sukupuolta oleviin, niin kyseessä on heteroseksuaali. Jos taas kykenee kiinnostumaan seksuaalisesti molempien sukupuolten edustajista, niin kyseessä on biseksuaali."

Tämänkaltainen jaottelu on mielestäni hyvin yksinkertaistettua, eikä kuvaa sitä millaisia seksuaalisuuksia ihmisillä todellisuudessa on. Mitä esimerkiksi tarkoittaa "tuntee vetoa"? Että voisi panna? Että haluaisi panna? Että pystyy rakastumaan? Mitä sitten 'rakastaminen' tarkoittaa?

Mikä ihminen on silloin, jos hän kykenee kiinnostumaan seksuaalisesti molemmista sukupuolista, mutta kykenee rakastamaan vain toista? Tai kiinnostuu seksuaalisesti vain toisesta, mutta kykenee rakastamaan vain toista? Tai ei halua ketään seksuaalisesti, mutta kykenee rakastamaan molempia sukupuolia? Tai jos on ollut ja haluaa olla koko elämänsä jonkun yhden ihmisen kanssa, mutta periaatteessa ajattelee pystyvänsä rakastumaan myös toista sukupuolta olevaan ihmiseen?

Ihmisen identifioituminen on usein ongelmallista myös siksi, että kaikkiin kategorioihin liittyy painolastia, jota ihminen ei välttämättä halua hyväksyä. Kuten homouteen käsitykset "naitmäisyydestä" tai biseksuaalisuuteen käsitykset kykenemättömyydestä monogaamisiin suhteisiin. Lisäksi ihmisen seksuaalisuus ei ole pysyvä vaan voi muuttua iän mukana.
Joo, en siis tietenkään tarkoittanut sitä, että homoseksuaalisuus olisi sairaus (kuten epilepsia). Halusin vain osoittaa, että eri aikakausina ja eri sosiaalisissa konteksteissa täsmälleen samasta ilmiöstä on puhuttu eri sanoilla ja se on käsitetty eri tavoin. Silti kysessä on ollut yksi ja sama ilmiö, aikakaudesta ja sen tuomasta viitekehyksestä riippumatta.



Mantu: "Mitä esimerkiksi tarkoittaa "tuntee vetoa"?"

Tarkoittaa tässä yhteydessä juuri sitä, että on seksuaalisessa mielessä kiinnostunut kyseisen sukupuolen edustajista.



Mantu: "Mikä ihminen on silloin, jos hän kykenee kiinnostumaan seksuaalisesti molemmista sukupuolista, mutta kykenee rakastamaan vain toista?"

Biseksuaali.



Mantu: "Tai kiinnostuu seksuaalisesti vain toisesta, mutta kykenee rakastamaan vain toista? Tai ei halua ketään seksuaalisesti, mutta kykenee rakastamaan molempia sukupuolia?"

Eikö romanttiseen rakastamiseen aina kuulu myös seksuaalinen haluaminen? Jos mielestäsi ei kuulu, niin silloin meillä on kyllä hyvin erilaiset käsitykset toisen ihmisen kokonaisvaltaisesta, romanttisesta rakastamisesta.



Mantu: "Tai jos on ollut ja haluaa olla koko elämänsä jonkun yhden ihmisen kanssa, mutta periaatteessa ajattelee pystyvänsä rakastumaan myös toista sukupuolta olevaan ihmiseen?"

Biseksuaali.



Mantu: "Lisäksi ihmisen seksuaalisuus ei ole pysyvä vaan voi muuttua iän mukana."

Näytä minulle yksikin tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä tutkimustulos, jossa olisi todettu, että ihmisen perusorientaatio (= hetero / bi / homo) voisi muuttua. Itse en ainakaan tällaisiin tutkimuksiin ole törmännyt, vaikka kaikenmaailman "eheyttäjät" ovatkin yrittäneet sellaisia tyhjästä taikoa, yleensä tutkimusvilpin ja tutkimustulosten vääristelyn keinoin. Sen sijaan olen kyllä lukenut, että syystä tai toisesta ihmiset voivat elämänsä eri aikoina nimittää itseään eri tavoin ja käyttäytyä eri tavoin. Seksuaalinen suuntautuminen itsessään ei kuitenkaan miksikään muutu.
Mantu: "Se, mitä homoseksuaalisille suhteilla - tai millä tahansa suhteilla - nykyään tarkoitetaan, poikkeaa varmasti suuresti siitä, millaisia suhteita tuhansia vuosia sitten oli."

Miten niin? Millä tavalla kulttuuri tai historiallinen aikakausi muka vaikuttaa tähän asiaan? Miten kulttuuriympäristö voisi vaikuttaa siihen, keihin ihminen ihastuu ja rakastuu, ja keihin hän tuntee seksuaalista vetoa? Kulttuurinen ympäristö voi korkeintaan hidastaa tai jarruttaa oman seksuaali-identiteetin tajuamista (kuten se nykyään monien homo- ja biseksuaalien kohdalla tekee), mutta ei kulttuuriympäristö tee kenestäkään heteroa, homo tai bi:tä. Seksuaali-identiteetti ja sukupuoli-identiteetti voivat kyllä olla kulttuurisesta ympäristöstä riippuvaisia, sillä ne ovat sosiaalisia määritelmiä, mutta seksuaalinen suuntautuminen on kyllä melko pitkälle puhtaasti biologisesti määräytyvä ominaisuus.

Homoseksuaalinen suhde tarkoittaa aikakaudesta riippumatta sitä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä keskenään. Tämä määritelmä ei miksikään muutu, vaikka kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö muuttuisivatkin.
"Homoseksuaalinen suhde tarkoittaa aikakaudesta riippumatta sitä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä keskenään. Tämä määritelmä ei miksikään muutu, vaikka kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö muuttuisivatkin."

Jaha.

Vaitan etta tuo maaritelma on rakennettu ja rakentunut. Se ei pelkastaan muutu kun katsotaan Aleksanterin aikoihin, se on liitettava ja liimattava taalta meidan ajastamme kasin Aleksanterin aikojen kulttuuriin vaikka sita ei sellaisenaan siella ollut, jos seksuaalinen kanssakayminen valttamatta halutaan kaikkina aikoina kaikissa paikoissa nahda - huom! - meidan modernin kulttuurimme kautta, modernin varisten silmalasien linssien lapi.

"Homoja" ja "heteroita" on ollut olemassa vasta varsin vahan aikaa, tuolta 1800-luvun loppupuolelta lahtien. Ennen sita taalla lansimaissa, puhumattakaan muista kulttuureista, ihmisten seksuaalisuus nahdaan - siis ymmarretaan, kasitetaan, koetaan ja tunnetaan - erilaisilla muilla tavoilla kuin "homoutena" ja "heteroutena".

...Tama saattaa jaada nyt juupas-eipas -keskusteluksi, kun ei ole kirjallisuutta tahan hataan antaa (olen nettikahvilassa...). Ehka huomenna - tai sitten joku muu jaksaa laittaa jonkun lahteen kehiin. Esim. Olli Stahltromin vaikkarin johdanto voisi olla hyva pohjustus.

Pirun vakuuttunut olen itse siita, etta saivartelua tama ei ole. Yhta vakuuttunut olen siitakin, etta nimimerkki ilopilleri yksinkertaistaa asioita nyt varsin reippaasti.

Maailma on monimutkainen, ja hyva niin.

- - -

No, onko se leffa katsomisen arvoinen? En ole viela paassyt katsomaan. -R
Rokkihomo: "Homoja ja heteroita on ollut olemassa vasta varsin vahan aikaa, tuolta 1800-luvun loppupuolelta lahtien."

Kyllä Aleksanterin aikaan oli ihan samalla tavalla hetero-, homo- ja biseksuaalisia ihmisiä kuin nykyäänkin, mutta sitä ei vain ymmärretty silloin. Asioille ei vain oltu vielä löydetty niiden oikeita nimiä. Aivan samalla tavalla eläinkunnassa esiintyy homoseksuaalista käyttäytymistä ja homoseksuaalisia yksilöitä, mutta olemmeko muka sitä mieltä, että nämä eläimet eivät ole homoseksuaalisia, koska eivät itse osaa sellaisiksi itseään nimittää?

Aleksanteri harrasti (ilmeisesti) seksiä toisten miesten kanssa, joten Aleksanterilla oli siis _homoseksuaalisia_ suhteita. Tämän voi johtaa siitä yksinkertaisesta faktasta, että jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä on seksuaalisessa kanssakäymisessä keskenään niin kyseessä on homoseksuaalinen suhde. Tästä nyt ei kuitenkaan voi varmuudella päätellä, että Aleksanteri olisi ollut homo. Jos Aleksanterilla on kerran ollut naisiakin, niin todennäköisemmin hän oli biseksuaali (kuten hyvin suuri osa ihmisistä on).



Rokkihomo: "Maailma on monimutkainen, ja hyva niin."

Joskus asioista pyritään jostain kumman syystä tekemään monimutkaisempia kuin ne oikeasti ovat.
Ilopilleri kirjoitti: "Kyllä Aleksanterin aikaan oli ihan samalla tavalla hetero-, homo- ja biseksuaalisia ihmisiä kuin nykyäänkin, mutta sitä ei vain ymmärretty silloin. Asioille ei vain oltu vielä löydetty niiden oikeita nimiä."

Tämä on mielenkiintoinen väittämä. Uskon itsekin ihmisten olleen hyvin samanlaisia tuohon aikaan kuin nykyäänkin. En kuitenkaan olisi tuosta vaan valmis sanomaan, että asia "ymmärrettäisiin" nykyisin paremmin kuin silloin. Nykyajan ihmiselle vain on luotu valtava tarve keksiä asioille "oikeat nimet", mitä ei ehkä siihen aikaan osattu pitää mitenkään tarpeellisena.

Ihmiset kai otettiin (vaikea sanoa, kun en elänyt siihen aikaan) luontevammin sellaisina kuin he ovat, ja vasta islamilais-juutalais-kristillisen ihmis- ja moraalikäsityksen levittyä alettiin pitää välttämättömänä alkaa luokitella ihmisiä heidän seksuaalisten mieltymystensä mukaan ja arvottaa eri luokkia eri tavalla. Oiva väline vallankäytössä, näet.

Tiukka luokittelu taas ei mielestäni sovellu ollenkaan niin epämääräisen asian määrittelyyn kuin ihmisen seksuaalisuus on.
Nyt Rokkihomo äkkiä kaivamaan se väitöskirjan johdanto esiin, että saadaan painavaa sanaa palstalle eipäs juupas -linjan lisäksi. Ei tästä muuten taida tulla yhtään mitään.
Eikö muka siihen aikaan olisi keksitty nimittelyä hintahtavalle homolle? Epäilen että keksittiin.
Joo siis kyllä tai ainakin kreikkalaisilla kuten myös roomalaisilla oli suhteen aktiivista ja passiivista osapuolta kuvaavat termit. Roomalaisilla oli erittäin kattava sanasto erilaisista seksuaalikäyttäytymisen osa-alueista.

Ja sanoista "hintahtava homo" muistuu mieleeni antiikin kreikkalainen kuuluisa näytelmäkirjailija (nimeä en nyt vaan muista), joka oli tunnettu vielä kypsässä iässä "neitimäisistä" maneereista ja hän oli seksisuhteissa passiivinen osapuoli, mikä aiheutti sekä pientä hihitystä että moraalista närkästystä. Joten kyllä varmaan nimityskin oli keksitty.
Nykyajan ihmisellä on tarve ymmärtää asioita, pyrkiä selvittämään niiden luonne ja nimetä ne. Entisaikojen ihmisellä ei tällaista tarvetta ollut, sillä uskonnollinen elämänkatsomus tms. tarjosi selitykset eri ilmiöille. Selvittääkseen eri ilmiöitä nykyajan ihminen on kehittänyt tieteen ja luopunut (tai ainakin osa meistä on) uskonnollisista ja taikauskoisista selitysmalleista.

En koe mitään tarvetta luokitella ihmisiä eri arvoisiksi sen perusteella ovatko he hetero-, bi-, homo- vai aseksuaaleja. En myöskään ymmärrä miksi joidenkin ihmisten on niin kovin vaikeaa sijoittaa itseään johonkin näistä ryhmistä (hetero-/bi-/homo- tai aseksuaali), sillä luokitelmahan on kaiken kattava.

Perusideana vastapuolella on tässä keskustelussa ollut, että nykykäsittein ja nykyaikana puhutulla kielellä ei voisi keskustella menneisyydestä. Olen jyrkästi eri mieltä. Se, että menneinä aikakausina ilmiöistä on puhuttu eri nimillä tai ne on ymmärretty eri tavoin (esim. jotkin sairaudet on aiemmin ymmärretty olevan paholaisen aikaansaamia riivauksia) ei tarkoita sitä, että itse ilmiö olisi ollut erilainen. Se, että ilmiöstä nykyään puhutaan eri tavalla kertoo vain siitä, että ihmiset ovat oppineet jotain ja ovat päässeet lähemmäksi ilmiön todellista luonnetta.
En tiedä oliko muinaisessa kreikassa "hintahtavia hinttejä" vai mitä, mutta tämä ei olekaan oleellista. Käsite 'homoseksuaali' tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että henkilö on kiinnostunut seksuaalisessa mielessä vain oman sukupuolensa edustajista. Käsite 'biseksuaali' puolestaan tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että henkilö on kiinnostunut seksuaalisessa mielessä molemmista sukupuolista. Ihmisen käyttäytymistavat, pukeutuminen ja maneerit ovat täysin irrelevantteja, eivätkä millään tavoin kuulu kumpaankaan määritelmään. 'Homo' pitää mielestäni sisällään kaikki eksklusiivisesti samasta sukupuolesta kiinnostuneet, olivatpa he sitten karvaisia karjuja tai hinttikeijuja.
Jos rajaamme käsittelyn vain kahden ei-intersukupuolisen ihmisen väliseen seksuaaliaktiin ja sukupuolen biologiseen, sukupuolielimistä pääteltävään sukupuoleen, on tarkkaan ottaen olemassa vain:

- homoseksuaalinen akti (kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä harrastaa seksiä mm. sukuelimiä käyttäen)

- heteroseksuaalinen akti (kaksi eri sukupuolta olevaa henkilöä harrastaa seksiä)

Tämä on tietenkin erillään tunnemaailmasta: Toki seksiä voi harrastaa vaikka yksin, ja tällöin ei ole kyse rakkaudesta vaan tarpeen tyydyttämisestä. Koska joillekin ihmisille kuka tahansa on parempi kuin oma käsi, voidaan olettaa että on olemassa ihmisiä, jotka voivat harrastaa seksiä saman (tai vastakkaisen tai molemman) sukupuolen kanssa olematta kiihottuneita juuri nimenomaisesta partneristaan.

===================================
Väitän siis että on olemassa henkilöitä, jotka

joko
- kokevat vain saman sukupuolen edustajat kiihottaviksi (nimitän homoseksuaaliksi)

tai
- kokevat vain vastakkaisen sukupuolen edustajat kiihottaviksi (nimitän heteroksi)

tai
- kokevat molempien sukupuolten edustajat kiihottaviksi (nimitän biseksuaaliksi)

tai
- ei kiihotu kummastakaan sukupuolesta
(nimitän vaikka aseksuaaleiksi)

Tämä jako kattaa kaikki mahdollisuudet. Muita vaihtoehtoja ei ole (ihmisten välisissä suhteissa). Kaikki nämä ryhmät voidaan vielä jakaa kahteen aliryhmään sen mukaan tyydyttävätkö he fyysiset halunsa, jos niitä on, joskus myös ilman, että olisivat kiihottuneita juuri nimenomaisesta partneristaan (siis joillekin sukupuoli ei aina ole tärkeää seksiAKTISSA).


No niin, hetero voi siis naida samaa sukupuolta ja homo vastakkaista, MUTTA seksuaalisen suuntautumisen määrittely perustuukin siihen, minkä henkilö kokee kiihottavaksi (mitä henkilö ajattelee). Ei siihen naiko miestä, naista, kättä pimeässä tai pumpattavaa barbaraa.

Loppujen lopuksi pitää siis keskustella siitä oliko Aleksanteri suuri kiihottunut kumppanistaan naidessaan miestä. Ehkä oli, ehkä ei. Jos oli, niin silloin hän oli määritelmäni mukainen homo- tai biseksuaali. Sitä ei kulttuurihistoria muuta miksikään. Asioille voidaan tietenkin antaa eri nimiä, ja puhdasta fyysistä tyydytystä voidaan hakea samalta sukupuolelta vähän riippuen ilmapiiristä.

Mutta edelleen, Aleksanteri Suuri saattoi olla homo- tai biseksuaali. Sitä ei voida kulttuurisesti kiistää.

Esitettäkööt siis todisteita Aleksanteri suuren seksuaalisen kiihotuksen kohteesta. Siis siitä, mitä/ketä hän ajatteli seksiä harrastaessaan.

Vastauksia tähän löytynee korkeintaan kirjallisuudesta tai arkeologian keinoin.
Ja jos joku vielä epäilee että homo- ja biseksuaaleja ei ehkä joskus muinoin ole ollut, niin kannattaa lukea vaikka Roomalaisen Catulluksen runot Juventukselle. Ei ole aivan pelkkää ystävyyttä, ...

http://www.vroma.org/~hwalker/VRomaCatullus/Juventius.html

Ja tämä Catullus ei ole netin disinformaatiota vaan oikea Roomalainen runoilija, tuttu latinan tunneilta.

Tosin Catullus kirjoitti myös Lesbialle hinkanneensa tunicansa puhki tätä naista kaivatessaan, joten Catullus lienee ollut biseksuaali. Eli näitä siis oli.
"BearTrap: Nyt Rokkihomo äkkiä kaivamaan se väitöskirjan johdanto esiin, että saadaan painavaa sanaa palstalle eipäs juupas -linjan lisäksi. Ei tästä muuten taida tulla yhtään mitään."

Rokkihomo on nyt kylla vapaalla... ;-)
(...eli en kaiva kenenkaan vaitoskirjoja esille tassa foorumissa, moinen olisi raskasta ja maistuisi tyolta.)

Mutta haluan valttamatta sanoa jotain. Seuraavassa on paljon sanoja lainausmerkeissa, koska siina on sanoja, joita en sellaisinaan halua ilman lainausmerkkeja allekirjoittaa. Toisaalta on lainausmerkkeja siteeraussyista. Sori jos on sekavaa (ja kyllahan tuo kieltamatta on).

En missaan nimessa ole kreikkalaisten lakimiesten kannalla tassa, ehdottomasti en. Nuo eittamatta "homofobiset" lakimiehet tekevat missiota, joko nationalismin tai uskonnon motivoimina - tai mahdollisesti molempien. Molempi pahempi. Kummassakin tapauksessa kysymys on hirvittavan vakavasta "oikeassa" olemisesta ja kuningas Aleksanterin "heterouden" todistamisesta ihan muista syista kuin siita "tiedosta", mita tama aikanaan oikeasti elanyt (suur)mies teki tai ei tehnyt seksin saralla ja keiden kanssa. "Oikeassa" olemisella saattaa olla hirvittavan vahan tekemista "totuuden" etsimisen ja todistamisen kanssa.

Nimim. "Lintuli" tuossa ylempana yhdisti mukavan sarkastisesti lakimiehet ja teologit, ja tassa tapauksessahan lakimiehet astuvat historioitsijoiden saappaisiin (tai missa lie sukissa sita nyt kuljetaankaan).
On "historiallinen fakta" etta A:lla oli vaimo - niita oli ihan kaksi. Toinen "historiallinen fakta" on etta miesten valisissa ystavyyssuhteissa antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa ei ollenkaan aina nahty liian suurta ongelmaa siina, etta ystavyyteen kuului seksia. Platonin mukaan miesten valinen ystavyys-rakkaus oli ylevinta ja "parasta" rakkautta, ja tahan tuo pohdiskelija sitten lisasi etta "parhaimmillaan" siihen ystavyyteen ei seksi sinansa kuuluisi - vaikka tuo melko yleista olikin.

Toisaalta Platon kirjoitti ylos (Symposion eli Pidot) miten maailmojen alussa oli kolmenlaisia ihmisia, miesmiehia, naisnaisia ja naismiehia (tai miesnaisia) kunnes Jumalat hermostuivat naiden itsellisyyteen ja halkaisivat ihmiset kahtia. Tarinan mukaan tastedes ihmiset olivat sitten puolikkaita etsien sita toista puoliskoaan, alkuperasta riippuen miehet naisia tai miehia, ja naiset samaten.
Kai tama nyt siella antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa kirjoitettuja jotain kertoo siita, miten ihmisten seksuaalisuuden nahtiin olleen monenmoista, ja naita eri "suuntautumisia" ei ainakaan kovin rankalla kadella arvotettu "oikeisiin" ja "vaariin". Ne olivat kaikki "normaaleja".

Esim ns. "neideille" oli kylla olemassa haukkumasanoja, kreikkalaisista sellaisista en suoralta kadelta tieda, mutta yksi roomalaisten kayttama tallainen oli - heh - "kreikkalainen".

No, naiden meidan aikamme kreikkalaisten lakimiesten kulttuurissahan seksuaalisuus sitten on "oikeaa" ja "vaaraa", ja koska Aleksanteri on "suurmies" ja kreikkalaiset ovat omineet hanet yhdeksi kansallissankareistaan, voi tallainen _kulttuuriero_ olla naemma niin vaikeaa sulattaa, etta ihan pelleilemaan kayvat ja oikein joukolla.

Nama lakimiehet haluavat siis "todistaa", miten Aleksanteri "oikeasti" oli "hetero". Aikovatko he "todistaa" oikeusjutussaan Aleksanterin ja hanen sydanystavansa olleen erittain laheisia mutta "ei sillai" -? Ja mihinkohan lahteisiin perustuen? Tai _mihin kulttuuritaustaan_ perustuen?

Toisille taas on tarkeaa lukea siita "tiedosta", etta A. ja hanen sydanystavansa "olivat sillai". Ehka olivat - omasta mielestani se on lahinna todennakoista tuossa kulttuurissa, mutta sama kysymys kuin noille lakimiehille voidaan yhtakaikki esittaa.

Mutta etta monimutkaistanko mina nyt asioita? "Saivartelen" vaikka on "totta" ja "oikein" etta ihmiset ovat joko homoja, heteroita, tai bi-seksuaaleja (vaikka viim. nyt onkin talla foorumilla kerrottu olevan vain "kaappihomojen vaihe" tai "-valhe") -?

Vaitan, etta se mika milloin kenenkin mielesta on "oikein", riippuu kovasti siita, kuka nain sanoo, ja sitten sen sanomisen takana on aina milloin minkakinlaisia motiiveja ja tarkoitusperia - tai erilaisia vaikutuksia riippuen siita, missa ja kenen kanssa tama "asioiden oikean laidan" kertoja on elanyt ja elaa, ja keita tavannut.

Tassa maailmassa elaa yli 6 miljardia ihmista, ja ties kuinka moni on elanyt aikanaan. Kirjoitettua historiaa on yli 5000. vuoden ajalta, ja muuta elamaa tottakai paljon, paljon enemman. Erilaisia kulttuureja on ollut kasittamaton maara. Minun mielestani on melkoisen yksinkertaistavaa ja samalla melkoisen ylimielista tassa sitten kertoa, mika on "totuus" ja mika on "oikein".

Homo-hetero-bi-transgender -akseleilla "totuus" on kai ihan taman yhden ajan ja kulttuurin sisalla aika kinkkinen juttu. Mutta etta onko se "yksinkertainen asia", huh huh...

Ehka siita pitaa tehda sellainen. Onhan ihmisille kerrottu, miten homous on "vaarin". Asian ikava yksinkertaistus on ollut etta homous on siis "sairaus", tai etta se on "rikos".
Esimerkiksi nain homous on sitten nahty ja selitetty "oikein", eika harmittavan monimutkaisesti.

Homoidentiteetti (ei lainausmerkkeja) tarvitsee meidan kulttuurissamme vahvistusta, koska homokulttuuri joka tuohon identiteettiin perustuu, on vahemmistokulttuuria.
Ilman isojen ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistamisia tallaiseen "vahemmistoon" voi olla hankala kuulua ja identiteettia yllapitaa.
Se identiteetti kun pohjaa "homoseksuaalisuuteen", joka pohjaa viime vuosisadan "oikeassa olleiden" kehittelemiin maarittelyihin siita, miten ihmisten monimuotoinen seksuaalisuus voitaisiin lokeroida ja jasennella _yksinkertaisesti_ niin, etta sen erilaiset ilmenemismuodot voitaisiin luetteloida. "Homoseksuaalisuus" oli yksi naista lokeroista.

Hankalaa on siis homona naiden homojuttujen kanssa ;-)
Ehkapa se yksi huojennus omaan olemiseen tulee sitten siita ajatuksesta, etta ainakin tama "homous" on talla lailla ja nain kuin me (ketka me?) sen naemme "yksinkertaisesti oikein".

Mutta kun se ei ole yksinkertaista, piru vie. Henkilokohtaisesti olen elanyt elamaani seka "heteron",
"bi-seksuaalin" etta "homon" identiteetilla, ja tuskin olen ainoa. Jos nyt olen pesunkestava ja "ehea" (heh) rokkihomo koska harrastan seksia nimenomaan miesten kanssa (tai, aika ajoin, toivoisin harrastavani...), ei sen tarvitse tarkoittaa etteivatko nama asiat olisi edelleen pirun monimutkaisia.

Turvallisempaahan se olisi, jos asiat olisivat yksinkertaisia.
Kuten David Bowie, joka muistellessaan 70-luvun alun ensimmaisia supertahtiaikojaan on todennut olleensa "muodikkaasti bi-seksuaali" mutta itse asiassa "kaappihetero" (on "historiallinen fakta" etta hankin on avioitunut naisten kanssa ainakin kahdesti ja toisaalta ainakin jollain lailla oli rakastunut rockari Iggy Popiin aikoinaan) toteaa kappaleessaan "Hallo Spaceboy":

"And I wanna be free. Don't You wanna be free?
Do You like girls or boys? It's confusing these days,
but moondust will cover You."
Ja jatkaa sitten huutaen: "This chaos is killing me!"

- - -

No ni. Liikaa kahvia. Liian vahan suomenkielista keskusteluseuraa.
- R
...Pirun pitka viesti, anteeksi.

"Lintuli" laittoi omia puheenvuorojaan silla valin, kun runoilin omaani.

"Lintuli" sie se taiatkii olla kiva tipu.
...Vaikken sinun kanssasi toki aivan samaa mielta olekaan. ...Ja miten sita nyt voisikaan olla? Samaa mielta? Herraisa... ;-) -R
Rokkihomo: "Henkilokohtaisesti olen elanyt elamaani seka "heteron", "bi-seksuaalin" etta "homon" identiteetilla"


Niin niin, _identiteetilläpä_ hyvinkin, mutta seksuaali-identiteetti onkin aivan eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Seksuaali-identiteetti muodostetaan sosiaalisessa kanssakäymisessä ja on siis vuorovaikutuksellinen ominaisuus. Seksuaali-identiteetti riippuu oikeastaan täysin sosiaalisesta kontekstista ja määrittelijästä itsestään. Seksuaalinen suuntautuminen sen sijaan ei ole tällainen ominaisuus, vaan se on sisäsyntyinen samalla tavalla kuin silmien väri tai kätisyys. Jos seksuaali-identiteetin voitaisiin ajatella olevan "softwarea" niin seksuaalinen suuntautuminen on ns. "hardwarea". Sallittakoon kankea vertaukseni. :)

Minkä sanoisit sitten seksuaalisen suuntautumisesi olevan? Oletko ollut aidosti seksuaalisesti kiihottunut molempien sukupuolten edustajista? Ovatko sekä naiset että miehet saaneet sinut "syttymään"? Oletko ollut aidosti rakastunut molempien sukupuolten edustajiin? Jos vastauksesi näihin kysymyksiin kallistuu "kyllä"-puolelle, niin sittenhän olet aivan selvästi biseksuaali (riippumatta siitä miten tällä hetkellä seksuaalisuuttasi toteutat).
Rokkihomo: "Tassa maailmassa elaa yli 6 miljardia ihmista, ja ties kuinka moni on elanyt aikanaan. Kirjoitettua historiaa on yli 5000. vuoden ajalta, ja muuta elamaa tottakai paljon, paljon enemman. Erilaisia kulttuureja on ollut kasittamaton maara. Minun mielestani on melkoisen yksinkertaistavaa ja samalla melkoisen ylimielista tassa sitten kertoa, mika on "totuus" ja mika on "oikein"."


Olipa kulttuurinen tai historiallinen ympäristö sitten mikä tahansa, niin perusilmiö (hetero-, bi-, homo- tai aseksuaalisuus) on aina ollut perusluonteeltaan samanlainen. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole kulttuurisidonnainen ilmiö kuten seksuaali-identiteetti. Kulttuurista ja sen käyttämistä käsitteistä riippuen ilmiötä on pyritty kuitenkin luonnehtimaan eri tavoin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että eri aikakausina on ollut käytettävissä eri määrä tietoa. Voimme mielestäni aivan hyvällä omalla tunnolla todeta, että meillä nykyihmisillä on _aivan varmasti_ enemmän ja "oikeampaa" tietoa käytettävissämme monista eri asioista (myös ihmisen seksuaalisuudesta) kuin esim. 5000 vuotta sitten eläneillä ihmisillä. Olisi mielestäni melko naiivia ajatella jotain muuta. Vaikka meillä ei nyt olekaan käytettävissä "Se Wiimeinen Totuus" (onko sellaista edes?), niin ainakin olemme lähempänä sitä kuin esiäitimme ja -isämme olivat vaikkapa 5000 vuotta sitten.
Ilopilleri, kiitos tuosta tarkennuksesta koskien eroa seksuaalisen identiteetin ja -suuntautumisen valilla.

Lisaksi olen hyvillani ettet (sittenkaan?) allekirjoita "sita wiimeisinta tietoa". Minun(kaan?) mielestani sellaista ei ole eika voi olla.

Menneisyyden ihmisten tietomaarien paljouteen tai vahaisyyteen suhteessa omiin tietomaariimme en halua nyt ottaa kantaa - joten lopetan talta eraa (ainakin talta illalta) tahan.
...Ai niin, tuo henk.koht. seksuaalisuus-asia viela...
Rokkihomo on Rokki-Homo, seka lisaksi aivan pirunmoinen - hm - biseksualisti, toivottavasti hautaan saakka.

- - -

No mutta entas se elokuva -?
Hoh hoi. Homo, bi, hetero. En jaksa ymmärtää mikä siinä on niin vaikeaa. Kaikki seksuaaliset ihmiset nimittäin pystyy jakamaan näihin yksinkertaistettuihin luokkiin.

Kukaan ei kai ole kuitenkaan väittänyt, että tämä luokittelu kuvaisi täydellisesti seksuaalisia suuntauksia. Mutta eihän tässä kohta pysty puhumaankaan, kun ei löydy just sitä oikeaa sanaa joka kuvais aivan tarkalleen nyt jokaista mahdollista tilannetta ja asiaa joka maailmassa tulee vastaan.