Suomalaisesta homoilmapiiristä

Hei!

Haluaisin alkaa keskustelun siitä, minkälainen ilmapiiri Suomessa on hblt-väestöä kohtaan. Tälläkin palstalla on aika paljon keskusteltu, kuinka esimerkiksi Helsinkiä on kehuttu Pohjolan gay-paratiisiksi ja teilattu ajatus samantien. Muista Suomen kaupungeista aika harvoin puhutaan.

Olen viettänyt aika liikkuvaa elämää viime vuodet (sitä nimimerkkini) ja asunut eri paikoissa. Tämän kesän olen ollut Ruotsissa, Tukholmassa. Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Prideen. Stockholm Pride 2004 oli kyllä yksi sävähdyttävimmistä tapahtumista elämässäni. Mikä tunne oli tajuta, kuinka avoimesti ja hyväksyvästi Ruotsissa suhtaudutaan erilaisiin vähemmistöihin. Suurimmat aplodit Pride-paraatissa saivat "Ylpeät vanhemmat"-osasto sekä homoseksuaalien poliisien ja Ruotsin Puolustusvoimien homoseksuaalien yhdistysten osastot. Kaikki poliittiset puolueet (lukuunottamatta kristillisiä) marssivat myös, mukana esimerkiksi Mona Sahlin. Euroviisujen voittaja Ruslana oli luonnollisesti marssimassa. Poliiseja tarvittiin paljon turvaamaan tapahtuma, mutta se ei häirinnyt yleistä karneevalitunnelmaa. Tantolundin puistofestarit olivat oma luku sinänsä. Plus se, että Ruotsin yrityselämä sponsoroi ja mainostaa homolehdissä, Pridessa jne.

Palaan nyt Suomeen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. En aio puhua siitä, että muualla ja varsinkin Ruotsissa kaikki olisi paremmin, vaan haluaisin kuulostella teiltä muilta, millaiseksi koette ilmapiirin Suomessa. Ennen kaikkea, mitä sille pitäisi tehdä. Olen seurannut paljon esim. ranneliike.net:in keskusteluja ja todennut, että Suomessa taitaa olla vielä paljon tehtävää. Eli, minkälaiseksi koet ilmapiirin hblt-vähemmistöä kohtaan omalla kohdallasi ja miten kuvittelisit, että tilannetta voisi parantaa, jos parannettavaa on.

Toivottavasti saitte tolkkua tästä kirjoituksesta. :)

Itselläni oli riemu osallistua viime viikonloppuna Amsterdamin prideen ja voin sanoa, että se suvaitsevaisuus meikäläisiä kohtaan ja muutenkin avoimmuus oli itselleni käsittämätöntä. Suuri osa kaupungista tuntui osallistuvan pride-tapahtumiin tavalla tai toisella.

Vaikka aikaa oli vain muutama päivä, niin silti aistin siitä yhteiskunnassa jotain erikoista. Jotain sellaista, että jokaisella on oikeus olla mitä on ja että on normaalia olla homo. Toki sielläkin varmasti on tahoja, joille homous ei ole ok, mutta yhteiskunta ja "tavallinen tallaaja" suhtautuu niin, että homous on ihan normaali asia. Ja siihen avarakatseiseen suhtautumiseen liittyy sekin, että sikäläisten "päiviräsästen" tai "karihäkämiesten" homoennakkoluuloille ja näiden maalailemille kauhukuville lähinnä nauretaan.

Varmaankin yhtenä asiana se, että hollannissa natsimiehitystä lukuunottamatta homous ei ole ollut rikollista pariin sataan vuoteen, vaikuttaa hollantilaisten suvaitsevaisuuteen. Ei ole ollut mitään "vanhoja arvoja" mihin ankkuroida homovihaansa, toisin kuin meillä. Lisäksi Hollannissa on julkisuudessakin ollut julkihomoja iät ajat.

Itse en osaa sanoa kotimaan osalta oikeastaan muuta kuin Helsingin tilanteesta. Sanoisin, että täällä ollaan aika vapaamielisiä. Ei ihan kuitenkaan kuuluta kansainvälisesti suvaitsevimpien metropolien joukkoon.

Meillä on vielä "leimautumisen pelkoa" aika paljon. Se pitää monet valtavirralle markkinoivat yritykset poissa homomediasta. Todennäköisesti riittäisi, kun muutama isompi firma näyttäisi esimerkkiä. Kansainväliset yritykset (kuten Nokia) mainostavat jo ulkomaillakin homomediassa runsaasti. Se toisi kenties mukaan muitakin. Ehkä se aika ei ole kaukana?

Meillä on homobaarit isoine terasseineen kaupungin ydinkeskustassa loistavilla liikepaikoilla. Pridea meillä ei ole onnistuttu järjestämään isoksi tapahtumaksi, mutta se tuskin johtuu suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta. Homoavioliitto tai adoptio ei onnistu (vielä), mutta parisuhteen rekisteröimisen mahdollistaminen on ihan selkeä merkki yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Itse en ole kokenut kaupungilla huutelua ja töissä en ole kaapissa. Enemmän muiden suhtautuminen minuun (ja oheistuotteena tulevaan homoseksuaalisuuteeni) tuntuu olevan omasta suhtautumisestani kiinni. Kun en "pyytele anteeksi" suuntautumistani.

Yksi syy suomalaiseen "ei niin homomyönteiseen" ilmapiiriin saattaa olla se, että "suomalainen kansanluonne" kokee kaiken yksityiselämään liittyvän asian yksityisasiaksi, joka ei yksinkertaisesti kuulu muille. Meillehän kohulehdistön harrastama julkkisten suhderiepottelukin alkoi meillä suhteellisen myöhään. Vielä hieman "yksityisempänä" asiana homoseksuaalisuus on sitten jo lähes tabu.

Minusta tuntuu siltä, että eduskunnan säätämän parisuhdelain vuoksi suhtautuminen homoihin on muuttunut hivenen myönteisemmäksi ikään kuin impulssinomaisesti.

Nimittäin on paljon ihmisiä, jotka ihan aidosti perustavat oman moraalinsa perusteet eli käsityksensä oikeasta ja väärästä yhteiskunnan säätämiin lakeihin. Ja jos eduskunta säätää lain, joka mahdollistaa homojen parisuhteen, heidän suhtautumisensa homoihin muuttuu, kun tajuavat, että homoparisuhteet ovatkin todella moraalisesti sillä rajan oikealla puolella. Ja vaikka itse saattavatkin tuntea vastenmieliseksi ajatuksen parisuhteesta samaa sukupuolta olevan kanssa, he eivät enää uskalla sanoa sitä ääneen teoista puhumattakaan, koska tällaisen lain jälkeen homojen mollaaminen on todella selkeästi syrjintää ja kiihottamista vähemmistöä vastaan, kun laki nimenomaan on näin selkeästi tämän vähemmistön puolella.

Uskon, että sama ilmiö tapahtuu myös USA:ssa, jos saavat liittovaltion lait sallimaan virallisesti homoparisuhteet.

Statisti kirjoitti: "Minusta tuntuu siltä, että eduskunnan säätämän parisuhdelain vuoksi suhtautuminen homoihin on muuttunut hivenen myönteisemmäksi ikään kuin impulssinomaisesti.

Nimittäin on paljon ihmisiä, jotka ihan aidosti perustavat oman moraalinsa perusteet eli käsityksensä oikeasta ja väärästä yhteiskunnan säätämiin lakeihin.

Ja lainaus statistin tekstistä toisaalta:
"Kyllä eduskunta on siis kaikessa viisaudessaan päätynyt siihen olettamukseen, että 16-vuotias on seksuaalisesti jo niin kypsä, että hänellä on seksi- ja parisuhdekäyttäytymiseensä täysi itsemääräämisoikeus, jota vanhemmat, naapurit ja kaverit eivät saa loukata. Vaikka tämän kumppani olisikin kolmekymppinen. Ja tämä kaikki sillä olettamuksella, että kumpikin osapuoli haluaa juuri sellaista suhdetta, joka heillä on. Pakottaminenhan onkin sitten jo rikos.

Onkin sitten kunkin oma asia miettiä onko tällainen ikäero normaalia. Myös silloin, jos suhteen nuorempi on kolmekymppinen ja vanhempi on jo 44-vuotias."

Anteeksi nyt töykeyteni "statisti", mutta näiden kahden lainauksen sisältä löydän Sinusta juuri tuollaisen ihmisen , siis henkilön, jonka moraaliset perusteet löytyvät yhteiskunnan normistosta. En nyt toki itsekään, kirjoittaessani aina niin selkeästi osaa itseäni ja perimmäistä ajatustani yksiselitteisesti ja ymmärrettävästi selvittää, mutta pyrin välttämään ristiriitaisuuksia.

Kiitos huomiosta. Pyrin vain objektiiviseen ilmaisuun ja asioiden toteamiseen niin kuin ne ovat. Mutta kun nyt kysyit subjektiivista mielipidettäni, tässä tässä se sitten on, 33-vuotiaan elämänkokemuksella:

Yli 15 vuoden ikäero on mielestäni hiukka liian iso yleensäkin parisuhteissa, kun elämänkokemukset ovat liian kaukana toisistaan. Tällainen parisuhde ei välttämättä toimi pitemmän päälle. Millään ikätasolla. Ja varsinkin, jos toinen on vielä 16-vuotias. 16-vuotiaalla kun ei sitä hyvän parisuhteen edellyttämää syvällisyyttä ja elämänkokemusta ole. Hän on väkisinkin vielä hieman lapsellinen ja oppimaton.

Jotkut selittävät tällaisen parisuhteen (esim. juuri 16-vuotias ja 30-vuotias yhdessä) siten, että vanhempi etsii rumasti sanottuna 'nuorta ja kaunista lihaa', nuorempi vanhemmasta miehestä oidipaalista suhdetta, eli eräänlaista isähahmoa vanhemmasta miehestä.

Eli tämä on oma mielipiteeni. Mutta pitää muistaa, että 16-vuotiaalla on oikeus omaan seksuaalisuuteensa. Ja jotkin 16-vuotiaat voivat tosiaan olla myös varsin kypsiä henkisesti, kuten sanonta kuuluu. Eli kyllä asian moraalinen oikeellisuus on tällaisessa tilanteessa loppujen lopuksi tapauskohtaista eikä sitä voi ratkaista keskustelupalstoilla.

Ja mitä lakien moraaliseen oikeutukseen tulee, itse en ollenkaan aina ole sen kanssa yhtä mieltä. Ajatellaan vaikkapa välillisten verojen lakeja, esim. ajoneuvoveron euromäärää suhteessa liikenteeseen palautuvaan euromäärään, päiväsakkojärjestelmää räikeimmillään liikenteessä, progressiivisen tuloverotuksen perimmäistä epäoikeudenmukaisuutta eli sitä, että toiset joutuvat maksamaan suhteellisesti enemmän veroja kuin toiset, jne.

Suomalaista homoilmapiiriä, jep...

Ed. viestit sivuavat keskustelua otsikon "16 vai 18" alla, jossa mielelläni jatkaisin sitä. Siitä huolimatta, että Statisti tuossa jo kertoikin joukon kommentteja, joita tiesin odottaa.

Viestien lainaaminen keskustelujen kesken väkisinkin harhauttaa keskustelua. Siksi sitä pitäisi välttää, koska niihin vastaaminen menee sitten hiukkasen monimutkaiseksi. Kuten nyt on nähty.

Ja sorry, jos keskustelu kehittyy aiheeseen, josta on jo muualla vanha keskustelu. Sen olemassaoloa kun ei voi aina muistaa tai tietää, kun johonkin keskusteluun reagoi.

Eli pointtini tässä keskustelussa oli, että valtakunnasta löytyy kokemukseni mukaan ihmisiä, jotka muodostavat moraalikäsityksensä hyvin pitkälle lakien perusteella, ja siten homomyönteisyys on mielestäni ainakin näennäisesti kasvanut ihan sen perusteella, kun tarkkailee ihmisten reaktioita tilanteisiin, jotka liittyvät homoseksuaalisuuten. Esim. televisio-ohjelmista keskusteltaessa.

Itse en siihen lakimoralistien joukkoon siis kuulu, vaan pystyn myös kritisoimaan joidenkin lakien moraalista järkevyyttä.

Teiniraskaudet tulevat varmaankin lisääntymään. Onko 16v valmis äidiksi, jos hän vielä asuu kotona eikä hänellä ole ammattia tai työtä?

Homoilmapiiri on varmaan erilainen eri puolilla Suomea. Ajatelkaapa vaikkapa pohjalaisia...
Suurimmissa kaupungeissa ei ole sukua kyttäämässä, mitä teet tai kenen kanssa seurustelet. Siinä on iso ero. Hintana on tietysti yksinäisyys ja ihmissuhteiden "irrallisuus". Siksi parisuhde on hlbt väelle tärkeä, koskapa se voi olla ainoa ihmissuhde. Jotenkin säälittävää.

Ehkä ilmapiiri on "sietää" homoja, kun ei voi ääneen haukkuakaan. Minä olen kyllä "pitkin matkaa" kokenut kaikenlaista, joten olen aika kyyninen. Ilmapiiri paranisi 100% jos olisi omat asuinalueet jne.Tästä olen aivan varma.

Ghettoutuminenko vaihtoehto?

Helsinki on epäilemättä Suomessa vuosikymmeniä edellä muuta maata noin keskimäärin. Tosin vain Helsingin kantakaupungin alue. Kun astuu lähiöihin, esim. Kontulaan, Vuosaareen, Pakilaan aistii jo selkeän ilmapiirin muutoksen. Kuin menisi pienempään maaseutukaupunkiin. Tämä noin keskimääräisenä kommenttina, koska kyllähän sitä joku voi elää missä tahansa ja olla, ainakin omassa elämänpiirissään suvaittu. Minusta Helsingissäkin on paljon matkaa siihen, että täällä olisi ok olla homo.

Viime vuosina on tapahtunut selkeä muutos. Ensin homous tuli trendikkääksi, sitten moniin tv-ohjelmiin ja elokuviin tuli nyt jo miltei pakollinen homohahmo, ja homous on ollut otsikoissa ympäri maailman kun homojen parisuteille on vaadittu laillista asemaa ja sittemin monessa maassa myös annettu se.

Liikeyritykset ovat selkeästi löytäneet homot kohderyhmäkseen, sen huomaa mainonnasta. Näkyvät pridetilaisuudet keräävät maailmalla paljon kiinnostunutta heteroyleisöä ja saavat julkisuutta medioissa, ainakin Suomen ulkopuolella.

Pohjoismaista Suomi on hblt-asiassa yksinäinen takapajula. Missä ovat homojulkkiksemme? Mikä on sateenkaariväestön näkyvyys? Sanoin tämän jo toisaalla, Helsinki on n. 20 vuotta Tukholmaa jäljessä asenneilmpaiirissä. Tukholmassa ehkä eniten pisti silmään se miten näkyvästi lesbot ja transut, jopa bisset olivat esillä. Täällähän vasta homot ovat tulossa päivänvaloon.

Ghettoutuminen on ruma sana, mutta voitaisiin puhua verkostoitumisesta. Sitä suomenruotsalaiset, juutalaiset, romanit, aateliset, akateemiset yms. tekevät. Tarkoituksena on saavuttaa parempi asema yhteiskunnassa.

Smolle; puhuit isoista homoterrasseista ydinkeskustassa. Niitä ei sentään meillä ole. Roba ei ole ydinkeskustaa, ei liioin hesari. Kaksi terassia on toki jotain, mutta se on tasan 2 terassia. Kumpikaan terassialue ei edes ole poikkeuksellisen suuri asiakaspaikkojen määrältään. Ei ole syytä ruokkia myyttiä paremmasta epämääräisillä kuvauksilla, kun puhutaan asenneilmapiiristä.

Eiköhän tässä homoilmapiiri-ympäristö keskustelussa kannattane miettiä myös omaa osuuttamme "valtaväestön" silmissä. Se minkälaisen kuvan annamme käyttäytymisellämme, teoillamme ja puheillamme, vaikuttaa erittäin paljon siihen minkälaisen kohtelun saamme, olimmepa Helsingissä, Utsjoella tai vaikka Tohmajärvellä.

Itse en ole kokenut juurikaan missään elämäni vaiheessa olonani tukalaksi valtaväestön keskuudessa, vaikka joillakin paikkakunnilla, joissa olen asunut, olen ollut näkyvin ja ehkä tunnetuinkin homo. Esim. nykyinen asuinalueeni Espoossa, on mitä soveliainta seutua "kasvattaa" ympäristöä homomyönteiseksi. Tunnen runsaasti "normaaleja" ihmisiä naapurustossa, he tuntevat minut ja bf:ni - tietysti joukkoon mahtuu 2-3 junttia, jotka huutelevat joskus perään, mutta 20 000 hengen lähiössä se on varsin vähän.
Tiedän, että naapurustossa asuu enemmänkin meikäläisiä, jopa muutama heterotuttava on niistä kertonut.

Ihan samalla lailla täällä elämme, kuin heterotkin, isommin huutelematta "erilaisuudestamme", isommin osoittelematta "normaaleja" - antaen suvaitsevaisesti kaikkien kukkien kukkia.

Arkadas.....Aivan.....näin se on.
Yritin kertoilla samaa kun oli puhetta olisiko parempi jos Hki:ssä olisi enemmän homoille tarkotettuja palveluita.
Kyseessä kun ei ole seksuaalisesta jutusta, en ymmärrä mitä sillä on tekemistä asumisella ja muulla palveluilla.
Tiedän että valtaväestön suhtutuminen voi olla ennakkoluuloista mutta se johtuu vaan pelosta kun ei ole törmännyt kenekään `mukavaan´homoon ennen.

Se on eri jos haluaa pukeutua strutisin sulkiin & paljetti iltapukkun (unohtamatta Manolot jalkoihin), tai nahka uniformuun ja tallata kylän raittia pitkin, silloin on parempi vastaan ottaa valtaväestön kommentit.

Meidät on otettu vastaan hienosti ja sellainen ei kuuluisi edes hyviin tapoihin täällä. Tässä maassa kun homous ei ole mikään ihme vaan arkipäivää, täällä on kymmenkunta gay-paraatia joka kesä eri kaupungeissa.
Pikemminkin naapurimme ovat yrittäneet lausua sukunimeni oikein ja ovat olleet kiinostuneita Suomesta.

Toki yksi osa siitä miten ilmapiirin kokee on se miten itse käyttäytyy. Mutta se on vain osa. 99,99 % homoistakin kulkee ilman paljetteja ja manoloita, mutta silti siellä täällä tulee nyrpeitä katseita miesparille tai ei-heteronoloiselle kundille.

Mutta voiko kukaan todella käsi sydämmellä väittää, että jossain päin Suomea vallitsisi yleisesti suvaitseva ja homomyönteinen ilmapiiri? Se olisi jo vahvaa harhakuvitelmaa. Silmänsä voi sulkea monilta asioilta, se on yksi keino suojautua, mutta se ei vie ilmapiiriä eteenpäin. Epäkohtiin tulee puuttua, jos niitä huomaa. Mielestäni suvaitsemattomuutta ei tarvitse Helsingissäkään juuri erityisesti etsiä.

Kyse on monista pienistä asioista joista huomaa onko hyväksytty vai ei. Jo se, että pitäisi käyttäytyä kuin muut on viesti siitä, että suvaitsemattomuutta on. Jos minun tekisi mieleni meikata itseni kauniiksi ja tälläytyä mekkoon ja korkkareihin, niin onko oikeutettua nyrpistää nenää? Käyttäydynkö silloin jotenkin huonosti? Vika ja huono käytös löytyisi kyllä sieltä päin missä moista paheksutaan.

It's my way or the high way! Onko tämä vanha totuus edelleen valttia...?

Mun täytyy kyllä sanoa, että kaikkina niinä 15 vuotena kun mä olen Kampissa asunut, en ole kertaakaan joutunut mihinkään ikävään tilanteeseen sen vuoksi olen homo. En ole mitekään "homomaisen" näköinenkään (tästä joku ottaa varmaan ottaa herneen nenään), mutta vaikka olen mennyt sisään tai tullut ulos Con Hombresista tai muista homopaikoista, ei kukaan ole koskaan huudellut tai uhannut muutenkaan millään lailla.

Lähikapakassa missä mä käy (joka siis ei ole homopaikka) on todella suvaitseva ilmapiiri, kaikki tietää että mä olen homo, eikä se ketään häiritse. Samassa paikassa käy muitakin homoja, mikä on musta hyvä juttu. Saa olla oma itsensä ilman homobaarien ainaista iskumeinikiä. En mä mitään paratiisiä halua Kampista tehdä, mutta kyllä täällä on aika hyvin opittu "elä ja anna toisenkin elää" ja vieläpä juuri niin kuin kukin haluaa.

Täällä voi mun mielestä olla homo sekä päivällä kaupassa, että illalla baarissa.

e-vils kirjoittaa: "Helsinki on epäilemättä Suomessa vuosikymmeniä edellä muuta maata noin keskimäärin."

Pikkaisen liioittelua tuo "vuosikymmeniä".

Itse sekä Oulussa että Helsingissä asuneena en löydä juurikaan eroja suvaitsevaisuudessa ja suvaitsemattomuudessa. Molempiin olen törmännyt molemmissa kaupungeissa. Kyllä joka ainoasta Suomen kaupungista ja kylästä löytyy ne ahdasmieliset juntit, jotka ei hyväksy mitään poikkeavaa.

Ja mitä tulee noihin Suomen Pride järjestelyihin, niin ongelmana on mielestäni ammattitaidon ja rahan puute! Esim. ymmrätääkseni Amsterdamin Priden järjestää joku iso ohjelmatoimisto eli tekijät ovat siis ammattilaisia. He hankkivat suuren määrän isoja kansainvälisiä yrityksiä Priden sponsoreiksi ja hoitavat ammattilaisten otteella markkinoinnin, mainonnan ja muut järjestelyt.

Tuskin täällä Suomessa saadaan Pridesta mitään kunnon tapahtumaa Setan vapaaehtoisvoimin ja pienin rahoin. Mistä löytyisi edes se pääoma, että Seta voisi palkata jonkun oikean ammattilaisporukan järjestämään seuraavan vuoden Pride tapahtuman?

Niin, ei Helsinki taida olla paria vuosikymmentä muuta maata edellä mitä tulee suhtaumiseen homoihin. Helsingissä asuneena vertaan sitä Tampereeseen ja eroa on siinä, että Tpeella on vähemmän homobaareja... muissa e-Suomen pienissä kaupungeissa ei sitten ole senkään vertaa homobaareja...
Jokaisesta kaupungista löytyy niitä, jotka katsovat asiakseen alkaa vittuilla kun saavat tietää jonkun olevan homo. Itse olen ainakin kokenut runsaasti positiivisia kannanottoja kun ihmiset ovat tietäneet olevani homo... ja kaikki tämä pienessä 30t asukkaan e-suomalaisessa kaupungissa. Eikä kaveriporukassakaan taida olla toisenlaisia mielipiteitä... tai eivät ole sitten kertoneet...

Joo joo. Ihan kuin kapakat olisivat merkki, jostakin oleellisesta , mitä tulee homojen asemaan. Ravintolat ovat liikertoimintaa. Se on ihan ERI ASIA.

Juurihan yksi amerikkalainen joutui eroamaan, koska hän oli homo.( pyysi vielä vaimoltaan anteeksi!...Ei sanonut yhtään mitään siitä, että yhteiskunnassa on vallalla asenteet, että jos et ole naimisissa, niin turha kuvitella pääsevänsä merkittäviin asemiin?) Kulissit kaatuivat komeasti. Varmaan hän teki työnsä pätevästi, mutta ei siitä olekaan kyse. OLEELLISTA LUULISI OLEVAN TYÖN SUORITUS. Homous koetaan häpeälliseksi. Me menetettiin kasvomme, kun kuvernööri paljastuikin homoksi...oh jesus.

Politiikassahan pelataan mielikuvilla. Kenen mielikuvilla? Niitten tyhmien ( huom. tyhmien!) äänestäjien. Politiikassa haetaan aseita vastapuolien nujertamiseksi ja silloin kaikki on luvallista( vrt. Jäätteenmäki) . "Me saatiin nyt aihe skandaaliin ja nyt me ollaankin vahvoilla teitä vastaan ja valta( ja rahat) siirtyykin meille. Lällällää!" Jäättenmäen skandaalilla sdp sai vahvistettua omia asemiaan. Niin typerää se on. Se ON sitä. Jotta homot saisivat valtaa, niin heillä pitäisi olla rahaa. Vain rahalla on merkitystä. Sen saatuaan kaikki olisi toisin.

Olisiko jonkinlainen johtopäätös se, että niin kauan kuin Suomessa ei julkisuudenhenkilöitä ala tulla joukolla kaapista ulos, niin ilmapiiri on Suomessa eräänlaisessa "pysähtyneisyyden tilassa". Ilmapiiri olisi toisin sanoen otollinen jonkinlaiselle lumipallo-efektille, kunhan se ensin vain lähtisi liikkeelle?

Eräs ystäväni sanoi kerran keskusteltuamme ihmisten suhtautumisesta homoihin, että koko maailmaa en voi muuttaa, mutta voin muuttaa ainakin oman lähipiirini asenteita omalla käytökselläni. Sekin on jo paljon. Mielestäni se oli kauniisti ja rohkaisevasti sanottu.

Kohta onkin aika palata armaaseen Suomeen. Kyllä tuntuu kaikesta huolimatta hyvältä palata kotiin. :) Hyvää kesän jatkoa vain kaikille!

No itse en ole asunut kyllä pk- seudun ulkopuolella sen jälkeen kun tulin tietoiseksi homoksi. Eli en ole koskaan kokenut mitään suurempaa ahdistelua homoudestani, tosin en nyt tietysti kanna mitään kylttiä kaulassa, jossa julistan homouttani, joten sekin varmaan vaikuttaa asiaan. Ei nykyään mielestäni huutele perään kuin korkeintaan humalaiset teinit, jotka nyt käyvät omia seksuaalisia identiteettikriisejään läpi. Aika harva kypsä aikuinen nyt ihan niin törkeäksi rupeaa.

Itse asiassa olen ollut erittäin yllättynyt joskus istuessani jossain Hesan tai Espoon joissakin nuhjuisissa koloissa, että yleensä ihmiset vaan innostuu siitä, jos paljastaa olevansa homo. Noin 95% ihmisistä suhtautuu yleensä tosi hyvin, joskus vähän turhankin hyvin. Fiilis saattaa olla kuin eläintarhan asukilla välillä....mut siis mitään homofobisia rintamahyökkäyksiä en ole kokenut.

Ainoastaan intissä ja joskus satunnaiset homovitsit on lähinnä niitä, mitä saa sietää ja se nyt ei oo mitenkään paha oikeestaan.

Suomessa on vielä parantamisen varaa varmasti, mutta mua tämä nykyinen ilmapiiri ei ainakaan henkilökohtaisesti haittaa.

Olen asunut Alankomaissa jo vuosia ja voin sanoa, etta Alankomaat ovat aivan samanlainen yhteiskunta kuin muutkin: osa kansaa on vapaamielista osa taas konservatiivista. Ja tiedoksi vaan, etta homoutta ei nahda taalla sen enempaa normaalina kuin Suomessa tai muuallakaan. Amsterdam on Hollannissa samanlainen henkireika meikalaisille kuin Helsinki Suomessa. Meno kaikkialla Hollannissa ei ole todellakaan samanlaista. Amsterdamin ulkopuolella saattaa tormata hamastyttavan konservatiivisiin mielipiteisiin homoista ja esim. ulkomaalaisista.

Valitettavasti jonkinlainen uuskonservatismi on nostamassa taalla paataan. Esim. kuvaamasi Amsterdam Pride on joka vuosi vaikeampi toteuttaa erillaisten "uusien" lakien ja saantojen vuoksi. Kummallista, etta aina kun pride-aika koittaa, niin naita uusia lakeja ja jarjestyssaantoja tulee vaan lisaa.

Amsterdamin homoyhteiso on Euroopan ellei maailman suurin: kaupungin vakiluvusta 750.000 jopa 30 % on arvioitu olevan homo-biseksuaaleja. Tama on aiheuttanut sen, etta kaupungissa on myos paljon niita, jotka eivat hyvaksy homoja alkuunkaan. Suuri homoyhteiso on tuonut myos lieveilmioita. Amsterdamissa on talla hetkella paha Aids-epidemia. Hiv-tartunnat ovat lisaantyneet kulovalkean tavoin, mika on vaikuttanut myos suhtautumisessa homoihin. Lisaksi tientynlaisten homoryhmittymien perverssit teemabileet huumeineen ja orgioineen eivat ole antaneet taalla mitenkaan hyvaa kuvaa homoseksuaaleista.

Harvoin olen taalla Damissa nahnyt kenenkaan kavelevan kasi kadessa tai suutelevan, enka kylla paljoa ihmettele nimittain voisi tulla pahansuopaisia mulkoiluja seka huuteluita. Kummallista kylla ainoastaan Damissa olen joutunut naiden huutelujen ja tuijottelujen kohteeksi muutaman kerran kun taas en koskaan Suomessa.

Itse kuulun vähemmistöön vaikken homo olekaan ja kyllä Helsinki on ollut valtava pettymys minulle.

Helsinkiläiset ovat koiria: Kun on vahva ja uskaltaa tuijottaa koiran maahan, niin silloin ne väistyvät, mutta kun on heikko, ne hyökkäävät päälle. Ja yleensä joukolla.

Helsingissä siedettävää on Mannerheimintien länsipuoli. Jostain syystä Sörnäisissä liikuskelee paljon skinejä, uusnatseja tai muuten vain sekopäitä.

Helsingin lähiöt ovat helvettejä. Ne ovat itse asiassa pieniä umpimielisiä kirkonkyliä, joissa elämä ei ole helppoa vaikkei mihinkään vähemmistöön kuuluisikaan.

Olipas jälleen Stacyltä reipas yleistys. Minä en ainakaan pysty mieltämään omia kokemuksiani samoiksi.

Tästä mietin jälleen kerran sitä, paljonko me itse omalla asennoitumisellamme ja käyttäytymisellämme voimmekaan vaikuttaa siihen kuinka meihin ihmisinä suhtaudutaan.

Miten se sananlasku sanoikaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Stacy on tainnut lukea vähän liikaa Mauri Kunnaksen koirakirjoja ;-))

Luojan kiitos täällä Mannerheimintien itäpuolella liikkuu sentään jotain, ja uusnatsit ja sekopäät näyttävät avoimesti mitä ovat. Läntisissä kaupunginosissa ne sekopäät hautovat synkkiä ajatuksiaan neljän seinän sisällä ja peittävät natsitunnuksensa liituraidan alle.

Ja lähiöissä kuten aika paljon muuallakin elämä on pitkälle sellaista millaisena sen haluaa kokea. Veikkaanpa, että tälläkin hetkellä aurinko paistaa aivan samalla tavalla niin Kampissa kuin Kontulassakin. Stacyllä ikuinen sadepäivä senkun jatkuu.

Oma mielikuvani: Suomessa on helppo asua homona Helsingissä ja muissa ihan oikeasti isoissa kaupungessa sekä maaseudulla. Pikku"kaupungit" ovat ahdistavia.

Maaseudulla ihmiset tuntevat toisensa eivätkä kauheasti välitä siitä mitä muut ovat. Noteeraavat, puhuvatkin, mutta ainakaan minä en ole kuullut maalla asuvilta (aikuisilta) homoilta kauhujuttuja.

Näitä horror-kertomuksia kuulee kyllä sitten sitäkin enemmän noista pikkupaikoista, joissa väkimäärä ei anna anonymiteettiä, mutta väkeä on kuitenkin liikaa jotta kylämäisyys syntyisi.

Taas kerran JuhaniV näkee asiat perin liian yksinkertaisesti.
Ei maailma ole niin kuin hokemassa "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" vaan ihmiset yleisesti tulkitsevat toisen (tuntemattoman?) ihmisen mielialat, ajatukset ja motiivit päin hongikkoa.

Itse koin aikoinaan aivan selkeästi sen, että kun olin masentunut, pelokas ja arka niin ihmiset tulkitsivat sen aggressiivisuudeksi. Ihmiset haistavat adrenaliinin niin kuin koirat. Riippuu ihmisen skitsahtaneisuuden asteesta miten hän tuon tiedon kanssa sitten toimii.

Ihmiset ovat ylipäätään valikoivia näkemisissään. Minun tuttavapiiriin kuuluu helppoheikkimäinen kaveri joka päräyttää minulla kyllä kaikki varoitussignaalit päälle, mutta ei, jumalauta toisilla ja hän jättää jälkeensä murskattuja sydämiä ja konkurssiin menneitä liiketoimia.

Itse asiassa sairaalloisen narsistiset ihmiset joilla on epäkypsiä fantasioita itsestään pystyvät saavuttamaan kaikkein eniten hyväksyntää heteroenemmistön taholta; muille taas ulostulo onnistuu epässännöllisemmin.

Stacy kirjoitti: Itse asiassa sairaalloisen narsistiset ihmiset joilla on epäkypsiä fantasioita itsestään pystyvät saavuttamaan kaikkein eniten hyväksyntää heteroenemmistön taholta; muille taas ulostulo onnistuu epässännöllisemmin."

Huimaa profilointia Stacyltä, hullun hauska maailma sinulla.
Sekä masentavan musta/valkoinen, sinulla ei päivä paista sitten koskaan. Todellinen Suomalainen pessimisti.

En usko että Suomalainen homoilmapiiri poikkeaa rajusti muista. Sama pätee joka maassa että kaupungeissa kukaan ei jaksa vaahdota ja maaseuduilla asiat ovat toisin.
Mutta se taitaa olla monien asioiden suhteen...
Tuntemattomat/oudot asiat aiheuttavat ennakkoluuloja.

t: Narsisti.... :)

Kuulin kaveriltani itseäni koskevan keskustelun lainauksen itä-helsinkiläisen kioskin liepeiltä: Onks se ihan totta, että Kia on ollu joskus mies? En mä tiedä mut jotkut sanoo et kyl se on ollu. On se kyl aika jännä juttu. Mut toisaalta mitä sen on väliä, ku Kia on niin siisti maikka. Tämä vain siihen tuolla ylhäällä olevaan, että joskus metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Oli kyllä kuulla tälläista ihan koulun ulkopuolelta tulevaa juttua. Siistii :-)

Kia

Homoilmapiiri on ympäri maailman varsin kova ja kielteinen transasioiden suhteen. Sitä protestina Setan hallituksesta eronnut Kia ei oikein suostu sisäistämään.

(Johannesburg, South Africa) Johannesburg police Saturday ignored demands from an ultra conservative gay political group to arrest anyone in drag during the city's Pride march.
http://www.365gay.com/newscon04/09/092604safParade.htm

"Huimaa profilointia Stacyltä, hullun hauska maailma sinulla.
Sekä masentavan musta/valkoinen, sinulla ei päivä paista sitten koskaan. Todellinen Suomalainen pessimisti."

Päivä paistaa minulle hyvin paikallisesti ja mä näen valoa henkilökohtaisissa asioissa, sellaisissa joita tämä yhteisö suoltaa riittämiin erilaisissa lifestyle -jutuissa. Mutta jos nyt sanon, että syö jopa 4 grammaa päivässä C-vitamiinia, nuku hyvin, hemmottele itseäsi hyvistä aineksista tehdyillä ruoilla, pidä koti kauniina, liiku ja rakasta ihmisiä ja ole rakastettu ja päivän jälkeen nuku syvää unta tieten tehneesi parhaasi, niin se on sitä puolta minusta jota minä harvemmin näyttelen itsestäni täällä.

"En usko että Suomalainen homoilmapiiri poikkeaa rajusti muista. Sama pätee joka maassa että kaupungeissa kukaan ei jaksa vaahdota ja maaseuduilla asiat ovat toisin.
Mutta se taitaa olla monien asioiden suhteen...
Tuntemattomat/oudot asiat aiheuttavat ennakkoluuloja."

Helsinki on johonkin Kalifornian Palm Springsiin verrattuna kuin Teheran. Katso ja nauti: http://www.palmspringsgay.com/

Mikä tekee Palm Springsin niin ihmeelliseksi on sen ihanteellinen asema lomakohteena. Siksi siellä on suhteettoman suuri määrä vastaantulevista homoseksuaaleja tai heteroturisteja. Homofoobikon täytyy olla tosi masokisti mennäkseen sinne.

Helsingissä taas mitään kriittistä massaa ei tulla koskaan saavuttamaan. Olisi ehkä kiva jos vaikka puolen Euroopan homoseksuaalit asuisivat viikon Helsingissä tai jossain muussa vastaavassa kaupungissa, niin ihmiset saisivat pikakurssin asiaan. Nyt Helsingissä hetero voi asua ihan koko ikänsä koskan kohtaamatta homoseksuaalisuutta.

USA:n kohteet ovat kyllä tuttuja minulle mutta nehän ovat nyt hieman poikkeuksia jopa USA:n mittakaavassa, samaan menevät Key West, Provincetown, Honolulu, Castro Street, Greenwich Village, West Hollywood, Miami Beach...

Yritin nyt vetää hieman kotiin päin, ettei koko Suomi saa nyt Pohjois-Korean mainetta.

Sekä ilahduttava kuulla että sinulla menee `sivilissä´ mukavasti, ja että sinulla on paikka minne `myrkkysi´ kaadat.
Lucky us.....

"USA:n kohteet ovat kyllä tuttuja minulle mutta nehän ovat nyt hieman poikkeuksia jopa USA:n mittakaavassa, samaan menevät Key West, Provincetown, Honolulu, Castro Street, Greenwich Village, West Hollywood, Miami Beach..."

Ilman muuta ne ovat poikkeuksia, mutta miksi asua jossain Idahon paskaläjässä kun voi asua joissain noista? (Honolulu tosin on kallis).

Jo tavallisessakin suurkaupungissa Yhdysvalloissa vallitsee miellyttävä anonymiteetti. Los Angelesissa ei koskaan voi olla kukaan merkittävä, mutta ei koskaan mikään merkityksetön myöskään, sillä aina on merkittävämpiä kuin sinä ja aina on merkityksettömpiä kuin sinä. Itse asiassa siellä on vielä ihmisiä jotka ovat sinunpia kuin sinä itse.

Täällä taas on kiusallisen pinnalla Helsingissäkin. Yksityiselämää ei ole lainkaan. Hyvin merkityksettömällä jutulla voi nousta julkkikseksi tahtoi sitä tai ei. Tavallisuus on kovassa huudossa ja siihen on vaikea päästä (ja se tavallisuus ahdistaa). Ihmiset pukeutuvat tavallisesti, omaavat tavalliset arvot, käyvät mökillä, vihaavat ryssiä ja homoseksuaaleja. Tavallisuus on diktatuuri, jonka huomaa parhaiten käydessään kaupassa.

"Yritin nyt vetää hieman kotiin päin, ettei koko Suomi saa nyt Pohjois-Korean mainetta."

Ei, Pohjois-Koreassa on toisinajattelijoita. Suomessa niitä on vain kolme: Matti Wuori, Juha Siltala ja Pentti Linkola.

"Sekä ilahduttava kuulla että sinulla menee `sivilissä´ mukavasti, ja että sinulla on paikka minne `myrkkysi´ kaadat.
Lucky us....."

Minun mukavuuteni on sellaista freeware-laatua ja pyrin jakelemaan sitä ahkerasti muillekin. Paitsi että on itsellä kiva niin kaiken lisäksi on mukava ympäröidä itsensä kivoilla ihmisillä.

Suomessa on joku yltiöprotestantismi vallalla, jonka mukaan ihmisen elämä on täynnä työtä ja velvollisuuksia ja sitten työn tuloksista ei saa edes nauttia ("otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän"). Musta tuntuu etten mä halua olla protestantti enää. Mä haluan mennä kauppaan ja ostaa itselleni parasta jos sitä suinkin on tarjolla (kas kun kaikki köyhäilee ja vaatimustaso on alhainen). Paras ruoka, parhaat vaatteet, miellyttävä sisustus kotiin. Mun on kuitenkin elettävä ton peilistä näkyvän ihmisen kanssa loppuelämän niin ainakin voin tehdä siitä miellyttävää.

Mitä tulee elämyksiin, niin kerranpa yövyin syksyllä teltassa saaressa ja heräsin keskellä yötä ja menin ulos. Ulkona oli pilkkopimeää, mutta taivaalla loistivat kirkkaasti tähdet. Jossain kaukana löivät aallot rantaan. Muuten oli ihan hiljaista. Se oli upea kokemus. Miksi en tekisi työtä saadakseni niitä lisää sen sijaan että löhöisin kaupungin betonislummissa ja katselisin televisiota jonka sarjat on tarkoitettu lähinnä nelivuotiaan henkiselle kapasiteetille?

No Suomihan on ihan takapajula mitä tulee homona oloon. Jopa Helsingissä tulee erittäin paljon hintti ja homo huuteluja jopa keskellä päivää jos on jotenkin "poikkeava". Turha maa olla homo. Siksi olenkin muuttamassa muualle. En jaksa taistella ja muokata suomalasiten näkemystä.

Lisäkseen täällä homoyhteisöt ovat hyvin rajoittuneita. Saisi olla vain tietynlainen että tulee hyväksytyksi homojen keskuudessa. Tämä on lisä rasite.

Tämä on mielenkiintoinen tämä vastakkainasettelu.

Osan mielestä mm. Helsingissä (jopa muualla) on helppo olla homo. Ahdistus syntyy omista ajatuksista ja erikoisuuden tavoittelu kuulemma herättää mahdolliset herjaukset ja muut ikävät tilanteet.

Osa taas kokee ilmapiirin ahdistavaksi Helsingissäkin. Suomalainen yhteiskunta nähdään kovana, ahdistavana ja ei kovin suvaitsevana.

Päinvastaisia näkemyksiä vallitsevasta todellisuudesta. Voidaanko sanoa kumpi on oikea. Onko sillä edes väliä, koska jokainen tekee omat valintansa omien kokemustensa perusteella.

Tässä yhteydessä haluan myös kertoa, että monet tietämäni heterot kokevat ilmapiirin Suomessa ja Helsingissä ahdistavaksi, liian suorituskeskeiseksi, henkisesti pieneksi.

Varmasti on kyse siitä mitä kukin havaitsee, haluaa nähdä ja miten sen tulkitsee. Toiset ovat herkempiä havainnoimaan ympärillään tapahtuviin asioihin kuin toiset. Joillekin riittää se oma pieni todellisuus. Toiset taas tavoittelevat jotain muuta ihan vaan sen kuvitellun paremmuuden vuoksi.

Toiseen ääripäähän liittyy ahdasmielisyys toiseen teennäisyys.

Mielestäni on kuvaavaa, että usein toistuva kommentti homoille, jotka ovat saaneet ikävää kohtelua on, että älä ole niin provosoiva, älä kuvittele.

Tälläinen kommentointi on mielestäni totaalisen järkyttävää ja paljastaa paljon kertojastaan. Hän ei kestä/ halua kohdata erilaisuutta tai epäkohtia ja pyrkii yhdenmukaisuuteen.

Ehkä rankasti sanottu, mutta rankka on väitekin, eikä edes todellinen, kuten moni tavallinen "näkymätön" homo tietää.

Helsinki on pieni paikka heterollekin.

"Osan mielestä mm. Helsingissä (jopa muualla) on helppo olla homo. Ahdistus syntyy omista ajatuksista ja erikoisuuden tavoittelu kuulemma herättää mahdolliset herjaukset ja muut ikävät tilanteet."

Ei tarvitse olla erikoinen. Vaikka sukuni kunnostautui talvi -ja jatkosodassa niin silti he saivat kuulla ryssittelyä vain siksi että he olivat laatokankarjalaisia ortodokseja ja tämä ryssittely jatkui sukupolvesta toiseen aina siihen asti kun minä olin lapsi. Minut on jo hyväksytty suomalaiseksi jopa niin että on sanottu että minä olen kuin seitsemästä veljeksestä. Sitten kun minä menen eestiin niin olen heille "suomalainen paskaämpäri". Ihmisiä ei voi kerta kaikkiaan miellyttää!

On pakko olla katu-uskottava. Jos satut olemaan roteva ja ronski nainen, sinä et saa olla herkkä, vaan sun pitää olla sporttinen, tykätä duunarin hommista ja olla lesbo. Samoiten arvaisin että rotevalle, ronskille ja miehekkääle homolle olisi vaikeaa tulla ulos homona kun ei se sovi siihen homon karikatyyriin mikä ihmisillä jo valmiiksi on.

On siis turha yrittää olla mitä on vaan pitää näytellä jotain muuta. Ja on ihan turha puhua että suomalaiset olisivat syvällisiä, suomalaiset ovat keskimäärin pinnallisempia kuin angelenot Los Angelesissa!

"Osa taas kokee ilmapiirin ahdistavaksi Helsingissäkin. Suomalainen yhteiskunta nähdään kovana, ahdistavana ja ei kovin suvaitsevana."

Suomi on maailman kovin yhteiskunta japanilaisen yhteiskunnan ohella. Muualla maailmassa arvostetaan lapsia ja vanhuksia. Täällä perinteisesti lapset kasvatetaan kiusaamalla ja narraamalla. Missään muualla ei ole sellaista lasten kiusaamiskulttuuria kuin Suomessa. Tämän kiusaamisen tehtävä on "karaista" lasta. Vanhukset taas ovat heitteillä ja sairaaloissa vallitsee darwinismi. Tuttava on sairaalassa niin yhteiskunta päättää viedä asumistuen. Joutuuko missään muualla sairaalassa käytyään kodittomaksi?

"Päinvastaisia näkemyksiä vallitsevasta todellisuudesta. Voidaanko sanoa kumpi on oikea. Onko sillä edes väliä, koska jokainen tekee omat valintansa omien kokemustensa perusteella."

Molemmat näkökannat ovat oikeita. Ei tarvitse antaa näiden em. seikkojen häiritä itseään, vaikka vaikeaa se onkin. Jos hyväksyy sen että elämä täällä on pelleilyä ja teatteria ja pystyy teeskentelemään läpi koko elämänsä niin ainakin säilyttää mielenrauhansa.

"Tässä yhteydessä haluan myös kertoa, että monet tietämäni heterot kokevat ilmapiirin Suomessa ja Helsingissä ahdistavaksi, liian suorituskeskeiseksi, henkisesti pieneksi."

Heillä on nimikin: älymystö.

"Tälläinen kommentointi on mielestäni totaalisen järkyttävää ja paljastaa paljon kertojastaan. Hän ei kestä/ halua kohdata erilaisuutta tai epäkohtia ja pyrkii yhdenmukaisuuteen. "

Miksi vaivautua? Ihmiset eivät tule koskaan oppimaan yhtään mitään tässä maassa, tämä maa on tuhoontuomittu suvaitsevaisuuden kannalta. Ei siinä auta jos yksi heiluttaa sateenkaarilippua tai vaikka tuhat. Yhdenmukaisuus on selviytymiskeino. On eri asia ruveta uskomaan yhdenmukaisuuteen kuin että alistuu yhteisiin normeihin vaikka pitää niitä typerinä peleinä.

Stacyllä paatosta riittää. Hän on lypsänyt tästä samasta keskustelusta kohta itselleen väitöskirjan eräänlaisestä syrjäytymisestä. Vaikka olisi kuinka vauras ja vastaavaa, niin silti ei viihdy tai halua olla osa yhteiskuntaa. Syrjäytyminenhan voi olla monen kohdalla myös tavallaan valinta. Ikäänkuin protesti vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Syrjäytymistä ei ole vain yhdenlaista. Yhteistä lienee se, että syrjäytyneet yhteiskunta ja muut ihmiset kuitenkin tavallaan tunkevat syrjään tavalla tai toisella.

Onko Stacyllä sitten mielessään joku Suomea paljon enemmän suvaitsevampi maa? Koska ei tämä Suomi nyt näytä Stacyä ei niin millään miellyttävän tai tyydyttävän.

Samaan hengenvetoon Stacy myös valittaa protestanttisesta työkurista ja kun suomalaisten pitää olla niin tasapäisiä, mutta sitten valittaa jostain asunnottomuudesta. Siis ei kukaan sua estä elämästä varojesi mukaan, hyvä vaan jos olet menestynyt ja rahaa riittää. Kateellisia löytyy, mutta tarviiko niistä sitten niin valittaa? Köyhät ei ole kauhean kateellisia, ehkä katkeria, mutta köyhillä on varmaan parempaakin tekemistä kuin tuijotella sun ostoksia ja vaatteitas.

No, todellisuushan on erilainen kaikille. Jotkut on menestyneitä, onnellisia ja eivät koe itseään syrjityiksi, ahdistelluiksi, ahdistuneiksi, masentuneiksi ja muuten vaan merkityksettömiksi. Toiset taas ovat kaikkea siltä väliltä. Ihmiset kuitenkin aina yleensä etsivät jotain parannusta, harva kuitenkaan on ihan tyytyväinen siihen, mitä juuri sillä hetkellä on.

Suomalaisessa homoilmapiirissä ei liene mitään vikaa. Tosin, vertailukohtaa ei löydy juurikaan. Voihan olla että Ruotsissa on mukavampaa, mutta sehän on niin itsestään kiinni.

"Syrjäytyminenhan voi olla monen kohdalla myös tavallaan valinta. Ikäänkuin protesti vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Syrjäytymistä ei ole vain yhdenlaista. Yhteistä lienee se, että syrjäytyneet yhteiskunta ja muut ihmiset kuitenkin tavallaan tunkevat syrjään tavalla tai toisella."

Niin, mitenkä sen määrittelee. Joidenkin mielestä eliitti on pahasti syrjäytynyt arkirealiteeteista ja kansasta. Ihminen joka haluaa olla lähinnä omissa oloissaan tehden vaikka etätyötä kesämökiltään taas ei vastaa useimpien mielikuvaa syrjäytymisestä. Itse asiassa mitä tulee protestiin niin yhteiskunnan pitäisi sallia sen ettei jotkut halua olla täysimittaisesti sen osia. Loppujen lopuksi kun meillä ei ole vapaata tahtoa siitä ollako tämän yhteiskunnan jäseniä vaiko ei.

"Onko Stacyllä sitten mielessään joku Suomea paljon enemmän suvaitsevampi maa? Koska ei tämä Suomi nyt näytä Stacyä ei niin millään miellyttävän tai tyydyttävän."

Olet vissiin hypännyt yli ne kohdat joissa olen kertoillut USA:sta juuri tällaista, kuinka suvaitsevaisuus siellä on massivista tietyissä kaupungeissa. Lisäksi siellä on sellainen traditio (jota Bushin hallinto ei kunnioita) ettei valtio pahemmin puutu yksityisen puuhailuihin.

"Kateellisia löytyy, mutta tarviiko niistä sitten niin valittaa?"

Mieluiten jakaisin omaa onneani muillekin. Se ei johdu mistään minun hyväntahtoisuudestani vaan pikemminkin se on selustan turvaamista pahan päivän varalle.

Stacy